Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kiusaaminen ei sitten loppunutkaan, jätin luokkakokouksen väliin
05.09.2014 |
Sain kesällä yllättäin kutsun FB:ssä vanhan luokkani saunailtaan. Olin aika yllättynyt, koska en ole ollut missään tekemisissä luokkalaisteni kanssa koulun jälkeen.
Silloin kouluaikaan minua kutsuttiin nimillä, joita en ala tässä toistamaan, mutta ne liittyvät erääseen ulkonäössäni olevaan, muista poikkeavaan piirteeseen. Asiaan, jolle en itse voi yhtään mitään. Ne nimittelyt sattuivat jo silloin tosi paljon ja en vielä aikuisenakaan voi mitenkään pitää niitä hauskoina tai vitsikkäinä. Sanottakoon vielä, että jos tänä päivänä koulussa jotakuta nimiteltäisiin vastaavasti, nousisi siitä iso haloo.
En ole noita kouluaikoja sen enempää muistellut, en hyvällä enkä pahalla. Ajattelin myöskin, että kaikki me olemme lapsena voineet olla ajattelemattomia, mutta nyt aikuisena asiat ovat toisin.
Kutsu siis tuli ja olin yllättynyt ja vähän ilahtunutkin. Ajattelin, että menneet on menneitä ja nyt ollaan aikuisia. Hyväksyin tapahtumakutsun ja usea pani merkille, että olin ilmoittautunut mukaan. Siitä alkoikin jotain, mitä en voinut kuvitella enää tapahtuvan. Ne jotka olivat pahimpia silloin, aloittivat välittömästi saman, mihin jäimme koulun pihalla. Että ihan oikeasti aikuiset ihmiset aloittivat sen saman kiusaamisen! Ensireaktio oli täydellinen tyrmistys, että mitä v...ua ja sen jälkeen tuli tahattomat kyyneleet.
Jotenkin jäin myös odottamaan, että edes joku noista kaikista luokkalaisistani reagoisi jotenkin tuohon, mutta ei. Kukaan ei sano mitään. Sen verran alkoi jossain kohtaa ottaa päähän, että vastasin noihin viesteihin, että toivosin ettei minusta enää käytettäisi tuollaisia nimityksiä. Vastaus tuli välittömästi: "Mut sähän olet..." ja muut peukuttaa, nekin jotka muuten olivat hiljaa. Hämmentävintä tässä kaikessa on mielestäni se, että kaikki ovat jo itsekin vanhempia ja vaikea kuvitella, että he hyväksyisivät vastaavaa omien lastensa suuntaan.
Saunailta oli ja meni, en sinne mennyt. Pari viikkoa on nyt mennyt ja se tässä nyt mietityttää, että eikö tästä ollenkaan pääse yli ja olenko liian herkkä. Kommentteja? Ei enempää lyttäystä tällä lytätylle, kiitos :-)
Kommentit (112)
Tästä ketjusta voi päätellä, että suomalaiset eivät osaa käyttäytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 08:57"]
Olen pahoillani puolestasi. Itse olen päässyt kiusaamisten ja nimittelyjen yli. Olen jopa hyväksynyt pari entistä nimittelijää fb- kavereiksi. Luokkakokouksessakin olin yksi muista. Kukaan ei nimitellyt, eikä kiusannut mitenkään. Mun tapauksessa kyse oli varmasti asenteestani. Aikuistuminen toi mukanaan avoimuutta ja vahvuutta minulle. Uhkun itseluottamusta ja varmuutta. Jos joku vanhoista kiusaajista kysyisi: onkos siinä P****? Vastaisin varmaan: Anteeksi kuinka? Pääsitkö koskaan peruskoulusta?
Luokkatoverisi ovat yllättävän lapsellisia, mutta itse kuittaisin vastaavassa tilanteessa takaisin. Kertoisin että nimitys loukkaa (kuten lapselle kerrotaan) ja kysyisin mitä mieltä olisitte vastaavasta nimityksestä lapsillenne?
[/quote]
Aina ei asenne valitettavasti auta. Meillä oli luokalla tyttö, jota aina haukuttiin selän takana. Myöhemmin hänestä tuli viranomainen alalle, minne ei ihan jokainen pääse. Näytöt olivat siis melko kovat ja ihmisenäkin hän oli muuttunut, oli määrätietoinen ja sellainen, jolle ei tulisi mieleen ryhtyä ryttyilemään.
Luokkakokouksessa kaikki oli kuitenkin ennallaan. Hänelle puhuttiin päin naamaa ystävällisesti ja selän takana naurettiin uutta olemusta, itsetuntoa ja kasvotusten käytiin haastattelemassa virne naamalla, että saatiin lisäjuoruttavaa tupakkapaikalle. Surullisinta tässä on se, että tämä menestynyt virkamies lähti juhlista pois kuvitellen, että vihdoin sain näyttää niille.
Aivan uskomatonta ap. Minun on vaikea ymmärtää että noin ääliöitä ihmisiä voi olla olemassa. Ei voi muuta sanoa kuin että sinulla on ollut uskomattoman huono tuuri kun olet joutunut tuollaisten seassa elämään. Sinä toivut kyllä, mutta ajattele mikä rangaistus niille ääliöille on itsessään jos on noin idiootti vielä aikuisenakin. Sata miljoonaa <3 sinulle!
Minkäköhän ikäisistä ihmisistä kyse??
[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 10:45"]
[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 08:57"]
Olen pahoillani puolestasi. Itse olen päässyt kiusaamisten ja nimittelyjen yli. Olen jopa hyväksynyt pari entistä nimittelijää fb- kavereiksi. Luokkakokouksessakin olin yksi muista. Kukaan ei nimitellyt, eikä kiusannut mitenkään. Mun tapauksessa kyse oli varmasti asenteestani. Aikuistuminen toi mukanaan avoimuutta ja vahvuutta minulle. Uhkun itseluottamusta ja varmuutta. Jos joku vanhoista kiusaajista kysyisi: onkos siinä P****? Vastaisin varmaan: Anteeksi kuinka? Pääsitkö koskaan peruskoulusta?
Luokkatoverisi ovat yllättävän lapsellisia, mutta itse kuittaisin vastaavassa tilanteessa takaisin. Kertoisin että nimitys loukkaa (kuten lapselle kerrotaan) ja kysyisin mitä mieltä olisitte vastaavasta nimityksestä lapsillenne?
[/quote]
Kiitos sinulle ja monille muille vastanneille. AV:lla yleensä lyödään lyötyä, mutta ihana huomata, että täällä on myös paljon tunneälyllä varustettuja ihmisiä :-)
Se mikä itseäni tässä jutussa rassaa eniten, on oman reaktioini voimakkuus. Tuosta kouluaikaisesta nimittelystä on tosiaan jo vuosikausia ja luulin päässeeni sen kaiken yli. En ole näitä miettinyt ollenkaan, enkä tosiaankaan ole kieriskellyt itsesäälissä näiden juttujen takia. Kun tämä alkoi taas, tuntui kuin olisi iso kivi valahtanut vatsanpohjaan. Ja niiden sivustakatsojien reaktiot, ne tosiaan satuttivat eniten.
Teille jotka arvelette minun olevan huumorintajuton herkkis, niin kysyn, olisko teistä ok, että lastanne huudetaan toistuvasti koulun pihalla ja luokassa sukupuolitaudin nimellä? Minä en edelleenkään osaa ottaa sellaista huumorilla ja minusta se ei ole mitenkään hyväksyttävää.
Muutamilla tässä ketjussa tuntuu olevan kova halu vääntää kiusaaminen kiusatun omaksi syyksi. Mikä siinä on niin vaikeaa käsittää, että toista ei nimitellä? Kaikki me olemme olleet lapsia ja varmasti toimineet jossain kohtaa tyhmästi ja loukanneet muita, mutta aikuisen ihmisen pitää jo pystyä säätelemään omaa käytöstään. Vaikka ensimmäinen mielleyhtymä minusta olisikin sukupuolitauti, niin ei sitä nyt saatana soikoon pidä enää ääneen sanoa.
ap
[/quote]
halaisin sinua jos voisin. Kiusaaminen on niin koettua, hieman omakohtaisesti mutta lapseni oli koulukiusattu luokat 5-9. Ja nyt kun on 18 v. niiden asioiden kanssa ollaan tekemisissä melkein joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskomatonta käytöstä aikuisilta ihmisiltä. Luin tämän ketjun pikaisesti läpi ja onhan se toki niinkin, että eroa on siinä, onko se haukkumanimi ollut vaikka todella luonnonkiharat blondit hiukset omaavalle ihmiselle "Kultakutri" tai erittäin isonenäiselle "Noidannenä"... Eli kiharoita vaaleita hiuksia moni voi pitää kauniina, kun taas huomiotaherättävän suurta kyömynenää harvemmin ajatellaan kauniiksi. SILTI: jos kiusaamisen kohde itse aikuisena tuo mielipiteensä julki, niin muiden tulisi ottaa se huomioon. Luulisi, että kiusaajille on tullut vastaan tilanteita, joissa on pitänyt ottaa toiset huomioon?! Ja kyllähän kenessä tahansa löytyy jotain erilaista kuin muissa, koska satumme olemaan yksilöitä, ainutlaatuisia ihmisiä joilla on oma elämänsä... tai ainakin pitäisi olla oma elämä. Jotenkin tuntuu, että sellainen tyyppi, joka aikuisiällä vielä innostuu koulukiusaamisesta, ei ole saanut elämäänsä järjestykseen niin kuin siinä iässä jo yleensä on saatu.
[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 14:38"]
Tein aikanani ratkaisun, että en osallistu yhteenkään luokkakokoukseen. Pahimpia kiusaajiani en suostunut ottamaan edes facebook-kavereiksi. Myöhemmin päädyin siivoamaan kaverilistaltani myös kiusaajat, joiden kanssa olin jo sopinut... ja oikeastaan kaikki kiusaamisenaikaiset koulututtavat, vaikkeivät he kiusanneetkaan. Kerran eräs luokkalaiseni otti meihin kaikkiin entisiin luokkatovereihinsa yhteyttä ja uteli, mitä meille kuuluu ja mitä teemme. En vastannut kuin korkeintaa ympäripyöreitä: minun senhetkinen elämäni ei kuulunut yhdellekään heistä. Vaikka olinkin päässyt opiskelemaan haluamaani alaa ja olin onnellisesti parisuhteessa, en kokenut edes tarvetta "näyttää", kuinka olin menestynyt kiusaamisesta huolimatta.
Tein päätöksen tietoisesti: en halunnut jäädä omaan rooliini kiusattuna, enkä halunnut mitään sidoksia siihen aikaan. Tietenkin pahimmissa kiusaajissa epäilin, että kiusaaminen jatkuisi vielä monen vuoden jälkeenkin, mutta isoin pelkoni oli, että jäisin itse jumiin omaan historiaani. En ole tätä päätöstä katunut kertaakaan.
Ap, olen pahoillani puolestasi, mutten lainkaan yllättynyt. Olen itse todennut, että luokkakokousten tapaisissa ryhmäkokoontumisissa ryhmädynamiikka pyrkii palautumaan siihen vanhaan, vaikka ihmiset olisivatkin aikuistuneet - jos voi noiden sinua pilkanneiden ihmisten olettaa aikuistuneen millään tavalla. Heidän käytöksensä oli noloa, ja sinun kannaltasi voisi todeta, että he taantuivat tyystin. Lapsellista ja surkuhupaisaa.
Uskon että tuntuu pahalta, mutta ehkäpä sinä loppujen lopuksi selvisit voittajana kauniine, kypsine ajatuksinesi siitä, että menneet ovat menneitä ja että he olisivat muuttuneet.
[/quote]
Samat ajatukset mulla. Olin hiljainen ja ujo kouluaikoina, mutta nyt puheliaampi ja juttelen avoimesti ihmisten kanssa. Pidän työssäni säännöllisesti esitelmiä/luentoja suurillekin kuulijamäärille. Olin muutama vuosi sitten luokkakokouksessa, niin vaikka juttelin muiden kanssa näki selvästi että minua pidettiin edelleen tylsänä hissukkana. Suosituimmat tytöt istuivat koko illan terassilla tupakansavun keskellä ja kovaäänisesti räkättävät keskinäisiä juttujaan. Minä istuin muutaman muun hiljaisemman kanssa mutta tuntui etteivät oikein tienneet miten suhtautua minuun, jutteluyritykseni kuivahtivat. 'Pojat' kävivät kyllä jututtamassa ja oikein halasivat lähtiessä ja olen saanut heiltä myöhemminkin terveisiä. Olen vuosia asunut samassa kaupungissa yhden näistä 'suosituista' kanssa ja kun muutamaa viikkoa myöhemmin törmäsin häneen alennusmyynneissä ja ajattelin jospa hän nyt on aikuistunut ja tervehdin ja menin juttelemaan. Hän vaan vilkaisi kuivasti, mutisi tervehdyksen ja sanoi, että hyvää jatkoo vaan ja häipyi. Ei tervehtinyt eikä ole tervehtinyt enää sen jälkeen. Se kuva mikä sinusta on näille ihmisille tullut ei muutu siitä mihinkään - vaikka sinä olisit muuttunut. Ei sitä halua nähdä ja tajuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
109 jatkaa:olin myös vähän kiusattu, lähinnä syrjitty. Mun kanssa ei haluttu tehdä ryhmätöitä, olin niitä harvoja luokasta ketä ei kutsuttu kotibileisiin. Kävin kyllä jokaikisissä koulubileissä. Huomautettiin usein taipumuksestani punastua ja jännittää. Isäni ammatista väännettiin 'lempinimeni' jolla minua kutsuttiin yms. Esikoiseni oli viidennestä yhdeksänteen luokkaan koulukiusattu. Olenkin sanonut hänelle, että mieti tarkkaan, menetkö luokkakokouksen. Koska vaikka olisit Miss universum tai diplomaatti tai tuomari olet heille 'kalkkuna' aina ja ikuisesti. Turha lässyttää että ihmiset aikuistuu viisastuu ja muuttuu. Vähän viinaa päähän niin samat paskat sieltä tulee esiin.
Siis ihan tyhjästä? Jotkut eivät kai koskaan kasva aikuisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hämmentävä juttu, vaikea sanoa mitä noiden toisten päässä liikkui, mutta sellasen havainnon oon tehny itse, kun oon käyny koulussa vanhempainilloissa, et tosi moni ikään kuin taantuu samalle tasolle, mitä on ollu koulussa. Et ehkä tossa on jotai samaa. No ei varmaan paljo lohduta, mut feel for u ap.
Et todellakaan ole liian herkkä. Ja nyt toivon että edes joku paskamaisista koulukavereistasi lukee tämän: miten jälkeenjäänyt pitää olla että vielä aikuisena kiusaa?! Jos teitä tai lapsianne kohdellaan samoin, turha itkeä. Olette itse aiheuttaneet sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tuo voi olla todellista... sorry mutta pakko epäillä provoa. Toisaalta, kyllähän sen huomaa noista nuorista aikuisista 30+ että ovat vielä kuin yläasteelaiset kakarat (esim. kun katsoo porukan touhua koulujen vanhempainilloissa, perhekerhoissa yms.)
Mihin ne kiusaajat muuttuisi. Älä sinä murehdi törppöjen sanomisia. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites sellainen kutsumua-kyltti jakoon ton face-tapahtuman seinälle?
Jätä ne kaikkia asiat vain taaksesi, äläkä enää edes mieti niitä. Saastat ovat saastoja. Siinäpä se.
Siis jotain "ai isonenäkin tulee!" -tyylistäkö? Törkeää, hyvä, ettet mennyt.
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 21:17"]
Siis ihan tyhjästä? Jotkut eivät kai koskaan kasva aikuisiksi.
[/quote]
Niin, siis kuten sanoin, ei olla oltu missään tekemisissä vuosiin ja mun ilmoittautumiseni tapahtumaan kirvoitti ilmeisesti joidenkin mielissä heti vanhat muistot.
ap
Ja kun oikein asiaa mietin, niin pahimmalta ei edes tuntuneet nuo ilkeät kommentit. Niihinhän mä olen jo "tottunut" heiltä. Pahinta oli se, ettei kukaan sano mitään mun puolesta, ei edes aikuisena, kun jokaisen jo pitäisi tajuta, ettei kenellekään puhuta noin. Ei edes siinä kohtaa, kun itse laitoin viestiä, et toivoisin nimittelyn jo loppuvan. Oli siellä luokassa niitäkin, joista ihan aidosti ajattelin, et olis kiva tavata. No, en ajattele enää.
Siis voiko tuo olla tottakaan. Joskus elämään vaan osuu näitä älykääpiötihentymiä, mutta tiedä sitten että mitä niiden kanssa pitäisi tehdä. Kun jotenkin soisi, että saisivat ansionsa mukaan.
Alue: Aihe vapaa
Olen pahoillani puolestasi. Itse olen päässyt kiusaamisten ja nimittelyjen yli. Olen jopa hyväksynyt pari entistä nimittelijää fb- kavereiksi. Luokkakokouksessakin olin yksi muista. Kukaan ei nimitellyt, eikä kiusannut mitenkään. Mun tapauksessa kyse oli varmasti asenteestani. Aikuistuminen toi mukanaan avoimuutta ja vahvuutta minulle. Uhkun itseluottamusta ja varmuutta. Jos joku vanhoista kiusaajista kysyisi: onkos siinä P****? Vastaisin varmaan: Anteeksi kuinka? Pääsitkö koskaan peruskoulusta?
Luokkatoverisi ovat yllättävän lapsellisia, mutta itse kuittaisin vastaavassa tilanteessa takaisin. Kertoisin että nimitys loukkaa (kuten lapselle kerrotaan) ja kysyisin mitä mieltä olisitte vastaavasta nimityksestä lapsillenne?