Keskustelu - Kiusaaminen ei sitten loppunutkaan, jätin luokkakokouksen väliin | Aihe vapaa

2014-09-05T21:11:32

Sain kesällä yllättäin kutsun FB:ssä vanhan luokkani saunailtaan. Olin aika yllättynyt, koska en ole ollut missään tekemisissä luokkalaisteni kanssa koulun jälkeen. Silloin kouluaikaan minua kutsuttiin nimillä, joita en ala tässä toistamaan, mutta ne liittyvät erääseen ulkonäössäni olevaan, muista poikkeavaan piirteeseen. Asiaan, jolle en itse voi yhtään mitään. Ne nimittelyt sattuivat jo silloin tosi paljon ja en vielä aikuisenakaan voi mitenkään pitää niitä hauskoina tai vitsikkäinä. Sanottakoon vielä, että jos tänä päivänä koulussa jotakuta nimiteltäisiin vastaavasti, nousisi siitä iso haloo.En ole noita kouluaikoja sen enempää muistellut, en hyvällä enkä pahalla. Ajattelin myöskin, että kaikki me olemme lapsena voineet olla ajattelemattomia, mutta nyt aikuisena asiat ovat toisin.Kutsu siis tuli ja olin yllättynyt ja vähän ilahtunutkin. Ajattelin, että menneet on menneitä ja nyt ollaan aikuisia. Hyväksyin tapahtumakutsun ja usea pani merkille, että olin ilmoittautunut mukaan. Siitä alkoikin jotain, mitä en voinut kuvitella enää tapahtuvan. Ne jotka olivat pahimpia silloin, aloittivat välittömästi saman, mihin jäimme koulun pihalla. Että ihan oikeasti aikuiset ihmiset aloittivat sen saman kiusaamisen! Ensireaktio oli täydellinen tyrmistys, että mitä v...ua ja sen jälkeen tuli tahattomat kyyneleet. Jotenkin jäin myös odottamaan, että edes joku noista kaikista luokkalaisistani reagoisi jotenkin tuohon, mutta ei. Kukaan ei sano mitään. Sen verran alkoi jossain kohtaa ottaa päähän, että vastasin noihin viesteihin, että toivosin ettei minusta enää käytettäisi tuollaisia nimityksiä. Vastaus tuli välittömästi: "Mut sähän olet..." ja muut peukuttaa, nekin jotka muuten olivat hiljaa. Hämmentävintä tässä kaikessa on mielestäni se, että kaikki ovat jo itsekin vanhempia ja vaikea kuvitella, että he hyväksyisivät vastaavaa omien lastensa suuntaan. Saunailta oli ja meni, en sinne mennyt. Pari viikkoa on nyt mennyt ja se tässä nyt mietityttää, että eikö tästä ollenkaan pääse yli ja olenko liian herkkä. Kommentteja? Ei enempää lyttäystä tällä lytätylle, kiitos :-)

Vierailija

41/112 |

05.09.2014 | 23:45

Näytä aiemmat lainaukset

Ap tässä. Kävin katsomassa leffan välissä, kun en edes halunnut ajatella tätä enää. Mun sydän jyskyttää rinnassa, kun luen teidän tekstejä. Itkettää, mutta tällä kerta ei surusta. Ei ne mun tunteet sitten ehkä niin vääriä ja outoja olleetkaan. Kiitos kaikille vastanneille, saitte mulle paljon paremman mielen, vaikka aikamoisessa tunnekuohussa olen vieläkin.

Muutama ehdotti kostoa ja asian tekemistä julkiseksi. En mä sellaista halua. Mä olen elänyt tässä välissä tosi hyvää elämää. Mulla on ihana perhe ja kaikki asiat ihan hyvin. Eniten mua järkytti se, miten voimakkaasti toi vaikutti muhun kaikkien näiden vuosien jälkeen. En tosiaan halua enää palata niihin fiiliksiin. Haluan katsoa eteenpäin, en taaksepäin. Nyt tuli todella selväksi, että takanapäin ei ole mitään nähtävää.

Vastaa

Tapahtumat

Kiusaaminen ei sitten loppunutkaan, jätin luokkakokouksen väliin

Kommentit (112)