Kuinka monen lapsuudenkodissa oli todella sotkuista?

Meillä oli samanlaista, kuin ap:lla. Häpesin lapsena kotiani, vanhempiani, itseäni, vaatteitani. Kavereita en koskaan vienyt kotiin. Olin nuorena aikuisena ollut todella siisti, ihan kuten sinäkin. Nyt keski-ikäisenä koti on edelleen viihtyisä, mutta neuroottisen siisti en ole. On puolisollakin helpompaa. En häpeä enää, vaan olen ihminen muiden joukossa. Ystäviä on, mutta vain yhdelle olen kertonut osittain lapsuudestani. Nuorena en todellakaan puhunut kenellekään, vaan yritin jättää lapsuuden taakse. Vielä nykyisinkin joskus koen kahvilla pistäytyvät vieraat jotenkin uhaksi tai rasitteeksi, enkä osaa olla täysin rento, jos vieraita tulee. Hössötän. Kerro jollekin. Se voi auttaa. Hyvä, kun kerroit täällä. Luulenpa, että meitä on muitakin.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 21:29"]

Mieheni lapsuudenkodissa oli tuollaista, ei tosin toukkia, mutta esim keittiönpöydällä mettin kasa lehtiä. Vuosien pinttyneet paskat ja jääkaapissa jopa kymmenen vuotta aiemmin vanhaksi mennyttä ruokaa... Ollaan siis seurusteltu teinistä asti. Opetin itse miehelleni esim. vessan pesun. En tiedä onko hänellä isoja traumoja tuosta, mutta tuota himohamstraaja ohjelmaa ei pysty katsomaan sillä tulee ahdistuneeksi.

[/quote]

Tuo on myös erittäin tuttua. Itsellänikin on vaikeuksia katsoa himohamstraajia ja ahdistus iskee nopeasti. Ei niin pahana ettei pystyisi katsomaan, mutta se vaikuttaa kuitenkin.

Nykyään yritän kuitenkin katsoa niitä sillä mielellä, että aina välillä silmäilen omaa asuntoa tv:n katsomisen lomassa. Se antaa kuitenkin kontrastia ja helpotuksen tunnetta siitä, ettei ole enää siellä ja että oma koti on sellainen kuin normaalilla ihmisellä pitääkin olla.

-aloittaja-

Meillä oli todella siistiä aina, mutta mun lapsuudenaikaisella kaverilla koti oli pelkkää kaaosta, verisiä kuukautissiteitä sängyn alla, koirien ja kissojen ruokia pitkin lattioita, vessa pinttyneen paskan peitossa, keittiö täynnä tiskejä.. siellä haisi aina todella likaiselta ja oksetti olla niillä, myöskin sen takia että heillä oli iso, kouluttamaton koira joka hyppi päälle. Koko perhe oli todella ylipainoinen, kaverini äiti oli leipomossa töissä ja heillä olikin aina kaapit täynnä kaikkia herkullisia leivonnaisia.

Kaverini luona oli juurikin sitä hamstraus sotkua. Siihen päälle kissankusen haju, hyi helvetti.

Aiiivann

Ei ollut noin saastaista, mutta tosi sotkuista oli. Usein ei lattioilla oikein mahtunut kävelemään, kun roinaa oli niin paljon. Muistan, että joskus hävetti kun vähän vieraampi kaveri tuli yllättäen meille. Äidillä olikin mielenterveysongelmia, ei siksikään jaksanut siivoilla. Varmasti ap:n vanhemmillakin jotain mielenterveysongemia oli? Ei tuollaista muuten voi olla.

Muistatko, ap, lapsena koskaan hävenneesi kotiasi?

Meillä oli todella siistiä ja meillä kävi siivoojakin kerran viikossa.

Minustakin tuli loppujen lopuksi siisti ihminen vaikka teininä ei olisi uskonut.

Nyt oma teinitytär on huomannut että hän on kuin äitinsä (himosiivooja) kun menee poikakaverin "ei niin siistiin" kotiin niin alkaa sotku/sekaisuus ärsyttää.

Meillä oli myös sotkuista, tosin ei ihan tuossa mittakaavassa kuin ap:lla. Kaikki tasot olivat täynnä tavaraa. Esimerkiksi olohuoneen pöydällä kasoittain Hesareita ja muita lehtiä ja keittiön tasot olivat täynnä vanhoiksi menneitä leipiä tai mitä vaan tavaraa. Vaatteita oli myös ja poikin huonekalujen päällä ja lattioilla joka huoneessa. Jääkaappi haisi ja usein siellä oli kattiloissa vanhoja ruokia, jotka olivat homeessa. 

Muistan joskus kun eräs ala-asteen kaveri kävi meillä ja hän sanoi siitä, että vessan froteiset käsipyyhkeet haisivat niin, että haju tarttui käsiin. Yläasteella eräs kaveri tuli yllätysvierailulle ja oli jälkikäteen ihmetellyt luokkakavereille kotimme sotkuisuutta ja mm. sitä, että olohuoneen sohvapöydällä oli lojunut luistimet. Todella nolotti, kun kuulin siitä jälkeenpäin.

Vanhempani olivat ihan normaaleissa ammateissa. Oikeastaan vaan kaikkea leimasi sellainen välinpitämättömyys tai häveliäisyyden puute yhdistettynä outoon "säästäväisyyteen". Vanhempani rakensivat ison omakotitalon, joka rakennettiin kalliilla ja pintamateriaalitkin olivat (liian) hyviä siihen käyttöön. Huonekaluja työnnettiin pitkin lattioita, jonka jälkeen parketit olivat täynnä naarmuja. Omakotitalossa oli myös tila nimeltään "kodinhoitohuone", jonka toimi törkyisenä kotikaatopaikkana. Keittiön tiskirätit haisivat karmealle, joten niitä ei halunnut edes koskea kädellä. Lisäksi äidilläni oli tapana olla säästeliäs ja joskus "tiskirätteinä" oli jopa reikiintyneitä alushousuja. (Tuo viimeinen saattaa oikeasti vaikuttaa kummalta, mutta niin ei vain ollut.)

Lapsuuden kotini paskaisuus on vaikuttanut elämääni todella paljon häpeän kaikkea siihen liittyvää.
Nykyään kun asun omillani olen todella tarkka ja neuroottinen.
Luojan kiitos että pääsin sieltä pois.
En ole koskaan kehdannut viedä sinne ketään enkä aio viedä.
Asunto haisi aivan paskalta, eteisessä kuutioittain hiekkaa, paskaisia vaatteita, kenkiä,paskaisia sanomalehtiä ympäriinsä, kylppärissä lattialle homehtuneita vaatteita, saunan lauteiden alla kissan paskaa, ei yhtään ehjää huonekalua, piha kuin kaatopaikka ja ulkorakennuksesta oven roikkuivat yhdellä saranalla ja ikkunat paskana ja piha aina ajamatta.
Lapsuuden kodissa listat roikkuivat, lattiassa enemmän naarmuja kuin maalia ja tuvan puulattia oli kulunut puupinnalle asti joten tikkuja aina jalassa ja kaikki tapetit revitty alas ja keittiön kaapit olivat homeen peitossa ja roikkuivat irti.
Muutaman kerran näin rotan siellä.
Kissan ja koiran kusta ja paskaa ympäriinsä.
Ummehtuneet vaatteet ja tekstiilit lojuivat lattialla.
Jääkaappiin ei uskaltanut edes katsoa koska kaikki homeessa ja kaikki miten sattuu tahmaista ja ruokatahroja koko kaappi täysi.
Keittiön pöydällä homehtuvat puoliksi syödyt hedelmät ja toisiinsa kiinni juuttuneet astiat.
Lapsuuden kotini oli aivan helvetin oksettava ja aivan samanlaista kuin himohamstraajissa.
En aio ikinä viedä poikaystääväni sinne tai ketään kavereitani.
Pelkäsin aina että joku tulee yllätyskäynnille.
Hävettää niin paljon ja tunnen itseni huonommaksi ihmiseksi kuin muut.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 20:17"]

Meillä oli myös sotkuista, tosin ei ihan tuossa mittakaavassa kuin ap:lla. Kaikki tasot olivat täynnä tavaraa. Esimerkiksi olohuoneen pöydällä kasoittain Hesareita ja muita lehtiä ja keittiön tasot olivat täynnä vanhoiksi menneitä leipiä tai mitä vaan tavaraa. Vaatteita oli myös ja poikin huonekalujen päällä ja lattioilla joka huoneessa. Jääkaappi haisi ja usein siellä oli kattiloissa vanhoja ruokia, jotka olivat homeessa. 

Muistan joskus kun eräs ala-asteen kaveri kävi meillä ja hän sanoi siitä, että vessan froteiset käsipyyhkeet haisivat niin, että haju tarttui käsiin. Yläasteella eräs kaveri tuli yllätysvierailulle ja oli jälkikäteen ihmetellyt luokkakavereille kotimme sotkuisuutta ja mm. sitä, että olohuoneen sohvapöydällä oli lojunut luistimet. Todella nolotti, kun kuulin siitä jälkeenpäin.

Vanhempani olivat ihan normaaleissa ammateissa. Oikeastaan vaan kaikkea leimasi sellainen välinpitämättömyys tai häveliäisyyden puute yhdistettynä outoon "säästäväisyyteen". Vanhempani rakensivat ison omakotitalon, joka rakennettiin kalliilla ja pintamateriaalitkin olivat (liian) hyviä siihen käyttöön. Huonekaluja työnnettiin pitkin lattioita, jonka jälkeen parketit olivat täynnä naarmuja. Omakotitalossa oli myös tila nimeltään "kodinhoitohuone", jonka toimi törkyisenä kotikaatopaikkana. Keittiön tiskirätit haisivat karmealle, joten niitä ei halunnut edes koskea kädellä. Lisäksi äidilläni oli tapana olla säästeliäs ja joskus "tiskirätteinä" oli jopa reikiintyneitä alushousuja. (Tuo viimeinen saattaa oikeasti vaikuttaa kummalta, mutta niin ei vain ollut.)

[/quote]

70-luvulla oli ihan normaalia käyttää reikäisiä alushousuja rätteinä... mutta ehkä ei sentään riskirätteinä ;)

7, minä muistan myös tuon painajaismaisen häpeän tunteen, mikäli joku tuli käymään. 

Lisäksi vielä se, että mitään rikkimennyttä ei heitetty pois. Meillä oli laatikoittain (!) reikiintyneitä ja parittomia sukkia. Samoin löytyi kymmenittäin säröttyinä juomalaseja sekä kuppeja tai mukeja, joista oli korva irronnut. Pakastimia oli useita ja niissä oli vuosikausia vanhoja elintarvikkeita. Yksinkertaisesti kaikkea "törkyä" oli liikaa.  

-11-

Ap, millaista vanhempiesi luona on nykyään? Ovatko muuttuneet vanhemmiten?

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 20:25"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 20:17"]

Meillä oli myös sotkuista, tosin ei ihan tuossa mittakaavassa kuin ap:lla. Kaikki tasot olivat täynnä tavaraa. Esimerkiksi olohuoneen pöydällä kasoittain Hesareita ja muita lehtiä ja keittiön tasot olivat täynnä vanhoiksi menneitä leipiä tai mitä vaan tavaraa. Vaatteita oli myös ja poikin huonekalujen päällä ja lattioilla joka huoneessa. Jääkaappi haisi ja usein siellä oli kattiloissa vanhoja ruokia, jotka olivat homeessa. 

Muistan joskus kun eräs ala-asteen kaveri kävi meillä ja hän sanoi siitä, että vessan froteiset käsipyyhkeet haisivat niin, että haju tarttui käsiin. Yläasteella eräs kaveri tuli yllätysvierailulle ja oli jälkikäteen ihmetellyt luokkakavereille kotimme sotkuisuutta ja mm. sitä, että olohuoneen sohvapöydällä oli lojunut luistimet. Todella nolotti, kun kuulin siitä jälkeenpäin.

Vanhempani olivat ihan normaaleissa ammateissa. Oikeastaan vaan kaikkea leimasi sellainen välinpitämättömyys tai häveliäisyyden puute yhdistettynä outoon "säästäväisyyteen". Vanhempani rakensivat ison omakotitalon, joka rakennettiin kalliilla ja pintamateriaalitkin olivat (liian) hyviä siihen käyttöön. Huonekaluja työnnettiin pitkin lattioita, jonka jälkeen parketit olivat täynnä naarmuja. Omakotitalossa oli myös tila nimeltään "kodinhoitohuone", jonka toimi törkyisenä kotikaatopaikkana. Keittiön tiskirätit haisivat karmealle, joten niitä ei halunnut edes koskea kädellä. Lisäksi äidilläni oli tapana olla säästeliäs ja joskus "tiskirätteinä" oli jopa reikiintyneitä alushousuja. (Tuo viimeinen saattaa oikeasti vaikuttaa kummalta, mutta niin ei vain ollut.)

[/quote]

70-luvulla oli ihan normaalia käyttää reikäisiä alushousuja rätteinä... mutta ehkä ei sentään riskirätteinä ;)

[/quote]

Äidilläni tätä oli käytössä vielä 1990-2000-luvullakin. Nyt itsekin aikuisena jo huomaa tuon tilanteen naurettavuuden, että oli varaa kalliiseen omakotitaloon, muttei sitten vaikka parin euron chifonet-rullaan.  

Huh mitä koteja. 

Mieheni lapsuudenkodissa oli kuulemma todella sotkuista ja likaista. Nykyisin meillä on oltava todella siistiä tai häntä alkaa heti vaivaamaan ja ahdistamaan. Joka päivä siivotaan...

Mun äiti oli alkoholisti ja meillä oli kanssa kauhean sotkusta välillä.. Nään vieläkin painajaisia siitä kodista.

En en muista kaikkea mutta muistan krapulaoksennuksen hajun ja sen löyhkän mikä homeisista elintarvikkeista lähtee. Toukat.

Ja jotenkin kun se äidin elämänhallinta oli niin surkeaa niin sellaisia "kätköjä" saattoi löytyä mistä vaan ja auta armias jos tuli vieraita edes ovelle niin mikä huuto tuli sitten mulle.. Ja jotenkin sen häpeän tunnen vieläkin että miksi olin itekin niin sotkuinen (10v:nä, come on).

Ja toi "saasta" sana sun viestissä puhutteli mua ja se saasta on vaan mun kodissa, eli vaikka paikat ei oo oikeesti sotkussa niin tuntuu siltä että ne olisi.

Mutta sit taas muiden kotona se sotku ei herätä mitään tunteita ja välillä esim sotkuisessa kylässä mietin että mitenköhän täällä ei ole "saastaista" tai sitä saastan tuntua vaikka ois tosi likaistakin, eli se on omassa päässä.

Myös esim muutot ja kutsumattomat vieraat pelottaa mua,jos en oo varautunut, koska pelkään että löytyy jotain todella ällöttävää, vaikken tiedä mitä se edes voisi olla :s

Helpottava ketju minullekin, sotkuperheen lapselle. Olen 70-luvulla syntynyt ja lapsuudenkoti oli aina sotkuinen. Muutimme useita kertoja, joten oletettavasti turhaa tavaraarin välillä hävitettiin. Asuimme eri kokoisissa asunnoissa, joten sotkuisuus ei liittynyt edes tilan tai säilytystilojen puutteeseen. 

Sotkuisuuteen ja epäsiisteyteen liittyi jatkuva häpeä (ainakin itselläni). Olin esikoinen ja äitini sai yleensä vain minut mukaan kotitöihin. Nuorempi sisareni osallistui vähemmän ja pikkuveljeni tuskin koskaan. Isäni myöskään kotitöihin osallistunut. Silloin harvoin kun kotonamme oli vieraita, oli koko talo kuin täysin eri ilmestys, sillä ennen vieraiden tuloa siivottiin pitkään.

Vanhempani eivät kärsineet mielenterveysongelmista tai alkoholismista. Sotkuisuuden syynä saattoi olla osittain sekin, että suvussamme ei arvostettu siivoamista tai siivoojan työtä. Eräs sukulaisnainen jäi 80-luvulla työttömäksi ja aloitti sen jälkeen työt siivoojana. Iäkkäät sukulaiset valehtelivat (!), että kyseinen sukulaisnainen onkin töissä ravintolan keittiössä eikä siivoojana. Ehkä vanhempani olivat itsekin olevinaan "liian hienoja" siivoamaan edes omaa kotiaan. Asuimme siis "mieluummin" sotkun keskellä.

Muistan aina kadehtineeni kavereitani, jotka asuivat normaaleissa ja siisteissä kodeissa. Itselleni oli myös hämmästys, kun poikkesin sattumalta johonkin kotiin, jossa oli siistiä, vaikkeivat tienneet vieraiden olevan tulossa. 

Nykyisin oma kotini on sellaisessa kunnossa, että jos joku yllätysvieras ilmoittaa varttia aiemmin tulevansa kylään, saan kotini kyllä järjestelyä ihan vierailukuntoon.  

meilä pestiin takkapuutkin, oli siistiä ja puhdasta...

Meillä oli sotkuista, likaista. Nuoruusvuosina me lapset oltiin ainoat, jotka edes vähän siivosivat.Milläpä olisi siivottukaan, kun edes kunnollisia siivousvälineitä ei ollut. Samaa keittiörättiä käytettiin "kaikkeen", silloin harvoin kun edes yritystä oli siistiä. Imuri oli, muttei se toiminut kunnolla, eikä siinä ollut useinkaan pölypussia. Ikkunoita ei pesty ikinä. Äiti syytti sotkusta meitä lapsia. Lasten pois muutettua omilleen, äiti syytti lemmikkejä sotkusta. No, aika jätti lemmikitkin jossain vaiheessa. Vain sotku jäi. Ja äiti. Joka eleelee edelleen sotkunsa keskellä, mutta nyt siitä voi syyttää vain itseään ja laiskuuttaan.

ei ollut lapsuudenkodissa sotkuista,mutta muita ongelmia kyllä. sen myötä nykyään aikuisena taistelen omaa sotkuisuutta vastaan....välillä paremmalla välillä huonommalla menestyksellä.