Kuinka monen lapsuudenkodissa oli todella sotkuista?

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 21:12"]Meillä oli kans todella paskaista, hellan ja tasojen päällä kahden sentin pölyrasvakerros, rotat hyppi pöydällä, kun laittoi valot niin vilistivät karkuun. Silloin kun asuin kotona, siivosin jo pienestä pitäen, mutta poismuutettuani kukaan ei enää siivonnut. Pyykkiä ei pesty koskaan, äitini vaan heitti vanhat vaatteet kaapin pohjalle ja osti uusia, itselleen. Minun vaatteeni pesi mummo, jonka luona asuin muutenkin suurimman osan aikaa. En ole käynyt lapsuudenkodissani yli 10 v, viimeeksi kun kävin, ja kurkkasin vanhaan huoneeseeni, en saanut edes ovea avattua, oli lattiasta kattoon täynnä vanhoja vaatteita.

vessa oli myös päässyt sellaiseksi, että pönttö oli irti ja kaikki pissakakkalikavesi tuli jostain välistä muovimaton alle, haju oli sanoinkuvaamaton. Äidilläni oli ihan selvästi mielenterveysongelmia koko lapsuuteni, hänen äitinsä oli ihana äiti, leipoi, siivosi, ompeli, silitti. Äitini ei todellakaan ottanut mallia omasta kodistaan.

ei liene yllätys, että olen itse ollut pahasti masentunut jo vuosia, tosin lääkkeillä pysyn jotenkin elämässä ja työssä kiinni. Harmittaa, kun oma kotini on aina pahasti sotkuinen, lapset kutsuvat tätä sikolätiksi. Paskasta täällä ei ole, sen verran siivoan, ja kylppäri aina puhdas, on vaan yleinen kaaos jatkuvasti, varsinkin keittiössä. 
[/quote]

Saisitko apua tuohon ja ootko käyny lapsuuttasi läpi?

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 21:12"]Meillä oli kans todella paskaista, hellan ja tasojen päällä kahden sentin pölyrasvakerros, rotat hyppi pöydällä, kun laittoi valot niin vilistivät karkuun. Silloin kun asuin kotona, siivosin jo pienestä pitäen, mutta poismuutettuani kukaan ei enää siivonnut. Pyykkiä ei pesty koskaan, äitini vaan heitti vanhat vaatteet kaapin pohjalle ja osti uusia, itselleen. Minun vaatteeni pesi mummo, jonka luona asuin muutenkin suurimman osan aikaa. En ole käynyt lapsuudenkodissani yli 10 v, viimeeksi kun kävin, ja kurkkasin vanhaan huoneeseeni, en saanut edes ovea avattua, oli lattiasta kattoon täynnä vanhoja vaatteita.

vessa oli myös päässyt sellaiseksi, että pönttö oli irti ja kaikki pissakakkalikavesi tuli jostain välistä muovimaton alle, haju oli sanoinkuvaamaton. Äidilläni oli ihan selvästi mielenterveysongelmia koko lapsuuteni, hänen äitinsä oli ihana äiti, leipoi, siivosi, ompeli, silitti. Äitini ei todellakaan ottanut mallia omasta kodistaan.

ei liene yllätys, että olen itse ollut pahasti masentunut jo vuosia, tosin lääkkeillä pysyn jotenkin elämässä ja työssä kiinni. Harmittaa, kun oma kotini on aina pahasti sotkuinen, lapset kutsuvat tätä sikolätiksi. Paskasta täällä ei ole, sen verran siivoan, ja kylppäri aina puhdas, on vaan yleinen kaaos jatkuvasti, varsinkin keittiössä. 
[/quote]

Saisitko apua tuohon ja ootko käyny lapsuuttasi läpi?

meillä oli kyllä puhdasta, mutta tavaraa oli joka paikassa sikin sokin. harvoin mahtui keittiönpöydän ääreen syömään tai nojatuoliin istumaan. huoneesta toiseen kulkiessa piti varoa ettei tavararöykkiöt kaatuile. ollessani pieni meillä oli vielä ihan normaalia, mutta jossain vaiheessa kaaos vain levisi koko kämppään. kavereita en kehdannut kutsua enää yläasteella lainkaan.

nykyään äitini asunto on vielä pahempi. sängyn verran on ehkä tyhjää tilaa että nukkumaan mahtuu. muuten pienet polut eri huoneisiin. äitini kyllä tiedostaa ongelmansa ja häpeää sitä itsekin. suurimpana syynä hamstraukseem näkisin jatkuvan köyhyyden. mitään ei raski heittää pois, sillä uutta ei ole varaa ostaa jos jotakin tarvitsee.

itseäni ahdistaa kotonani kaikki ylimääräinen tavara lattialla ja pöydillä. vieraita en osaa oikein vieläkään kutsua kotiini, vaikka se tavallinen onkin.

Mun äiti taas siivosi koko ajan ja se ahdisti. Oma kämppä on sotkuinen, mutta ei likainen.

Joo.

Mieheni lapsuudenkodissa oli tuollaista, ei tosin toukkia, mutta esim keittiönpöydällä mettin kasa lehtiä. Vuosien pinttyneet paskat ja jääkaapissa jopa kymmenen vuotta aiemmin vanhaksi mennyttä ruokaa... Ollaan siis seurusteltu teinistä asti. Opetin itse miehelleni esim. vessan pesun. En tiedä onko hänellä isoja traumoja tuosta, mutta tuota himohamstraaja ohjelmaa ei pysty katsomaan sillä tulee ahdistuneeksi.

Meillä oli päinvastainen ongelma, äiti on todella pakkomielteinen siivouksen suhteen ja aina sai olla varpaillaan ettei äiti saa raivaria. Normaalia elämisen jälkeä ei saanut olla yhtään, siis esim yhtäkään tiskiä tiskipöydällä tai leivänmurua leikkuulaudalla. Koko asunto imurointiin päivittäin, suihkun viemäri pestiin joka viikko, legoja meillä ei saanut olla ollenkaan kun tulee sotkua ja muutenkin sai leikkiä vain yhdellä leluja kerrallaan (koski myös kaikkia Barbeja, pikkuautoja. ..) vaikea kirjoittamalla selittää kuinka sairasta se oikeasti oli, mutta tästä mulle on tullut samanlainen ahdistus sotkusta ja "sotkusta", luojan kiitos en kuitenkaan ole yhtä neuroottinen kuin äiti.

Himohamstraajat on todella surullinen ohjelma. Ei ne ihmiset pysty päivässä parantumaan ongelmistaan.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 21:14"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 21:12"]Meillä oli kans todella paskaista, hellan ja tasojen päällä kahden sentin pölyrasvakerros, rotat hyppi pöydällä, kun laittoi valot niin vilistivät karkuun. Silloin kun asuin kotona, siivosin jo pienestä pitäen, mutta poismuutettuani kukaan ei enää siivonnut. Pyykkiä ei pesty koskaan, äitini vaan heitti vanhat vaatteet kaapin pohjalle ja osti uusia, itselleen. Minun vaatteeni pesi mummo, jonka luona asuin muutenkin suurimman osan aikaa. En ole käynyt lapsuudenkodissani yli 10 v, viimeeksi kun kävin, ja kurkkasin vanhaan huoneeseeni, en saanut edes ovea avattua, oli lattiasta kattoon täynnä vanhoja vaatteita. vessa oli myös päässyt sellaiseksi, että pönttö oli irti ja kaikki pissakakkalikavesi tuli jostain välistä muovimaton alle, haju oli sanoinkuvaamaton. Äidilläni oli ihan selvästi mielenterveysongelmia koko lapsuuteni, hänen äitinsä oli ihana äiti, leipoi, siivosi, ompeli, silitti. Äitini ei todellakaan ottanut mallia omasta kodistaan. ei liene yllätys, että olen itse ollut pahasti masentunut jo vuosia, tosin lääkkeillä pysyn jotenkin elämässä ja työssä kiinni. Harmittaa, kun oma kotini on aina pahasti sotkuinen, lapset kutsuvat tätä sikolätiksi. Paskasta täällä ei ole, sen verran siivoan, ja kylppäri aina puhdas, on vaan yleinen kaaos jatkuvasti, varsinkin keittiössä.  [/quote] Saisitko apua tuohon ja ootko käyny lapsuuttasi läpi?

[/quote]

olen käynyt monta vuotta terapiassa (kahden lapsen kuolema) ja onhan siellä tota lapsuuttakin pengottu ja puitu, tällä hetkellä olen vaan niin väsynyt henkisesti, etten paljon jaksa miettiä. Kaikesta huolimatta rakastan lapsiani paljon ja näytän sen ja meillä lämpimät välit, toivon, ettei heille jää traumoja tästä....

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 19:37"]Meillä oli aivan liian siistiä. Äidillä ei ollut aikaa eikä halua olla kanssani koskaan kahdestaan, koska kaiken liikenevän ajan hän siivosi. En muista, että olisimme koskaan tehneet mitään yhdessä.

 
[/quote]

Ei hyvä.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 21:36"][quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 21:14"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 21:12"]Meillä oli kans todella paskaista, hellan ja tasojen päällä kahden sentin pölyrasvakerros, rotat hyppi pöydällä, kun laittoi valot niin vilistivät karkuun. Silloin kun asuin kotona, siivosin jo pienestä pitäen, mutta poismuutettuani kukaan ei enää siivonnut. Pyykkiä ei pesty koskaan, äitini vaan heitti vanhat vaatteet kaapin pohjalle ja osti uusia, itselleen. Minun vaatteeni pesi mummo, jonka luona asuin muutenkin suurimman osan aikaa. En ole käynyt lapsuudenkodissani yli 10 v, viimeeksi kun kävin, ja kurkkasin vanhaan huoneeseeni, en saanut edes ovea avattua, oli lattiasta kattoon täynnä vanhoja vaatteita. vessa oli myös päässyt sellaiseksi, että pönttö oli irti ja kaikki pissakakkalikavesi tuli jostain välistä muovimaton alle, haju oli sanoinkuvaamaton. Äidilläni oli ihan selvästi mielenterveysongelmia koko lapsuuteni, hänen äitinsä oli ihana äiti, leipoi, siivosi, ompeli, silitti. Äitini ei todellakaan ottanut mallia omasta kodistaan. ei liene yllätys, että olen itse ollut pahasti masentunut jo vuosia, tosin lääkkeillä pysyn jotenkin elämässä ja työssä kiinni. Harmittaa, kun oma kotini on aina pahasti sotkuinen, lapset kutsuvat tätä sikolätiksi. Paskasta täällä ei ole, sen verran siivoan, ja kylppäri aina puhdas, on vaan yleinen kaaos jatkuvasti, varsinkin keittiössä.  [/quote] Saisitko apua tuohon ja ootko käyny lapsuuttasi läpi?

[/quote]

olen käynyt monta vuotta terapiassa (kahden lapsen kuolema) ja onhan siellä tota lapsuuttakin pengottu ja puitu, tällä hetkellä olen vaan niin väsynyt henkisesti, etten paljon jaksa miettiä. Kaikesta huolimatta rakastan lapsiani paljon ja näytän sen ja meillä lämpimät välit, toivon, ettei heille jää traumoja tästä....
[/quote]

Hyvä. Mullakin on kaaosta ja oon miettiny että se kuvastaa mielen kaaosta (käsittelemättömät asiat).

Kyllä minuu nauratti tää ketju positiivisessa mielessä :D

A

Mun koti on sotkuinen. Harmittaa, pitäisi hommata joku pitämään mulle siivouskuria. Lapsuudenkotini oli siisti mutta toisaalta ehkä vain siitä syystä että se oli valtava kooltaan, iso kartanotalo. Sen muistan että pölyistä oli kyllä joka paikassa. Nyt ei ehkä niin pölyistä mutta sotkuista joo, varastotilaa ei juurikaan ole ja muutenkin asutaan ahtaasti :/

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 19:34"]

Ja nyt siis puhutaan oikeasti sotkuisesta, samaa luokkaa mitä tv-sarjojen himohamstraajien asunnot ovat.

Meillä sellaista oli. Ei ollut yhtään pintaa, jossa ei olisi ollut päällä tavaravuorta. Keittiön pöydän äärellä ei koskaan ruokailtu, koska se oli aivan täynnä tavaraa, jota siihen vaan kasattiin aina lisää ja lisää. Samoin tiskipöytä oli samaa laatua, kaikki vain jätetty. Siihen tosin jätettiin usein myös ruoantähteitä, jotka sitten homehtuivat ja mätänivät. Tiskiallas oli niin täynnä likaisia astioita + ruoan/kahvin tähteitä, että ne kerrat kun sitä siivosin, niin siellä oli isoja lihavia toukkia. Luultavasti raatokärpäsen, näin jälkeenpäin muisteltuna. Rotankin taisin kerran nähdä keittiössä...

Vessassa oli lattia pyykkien peitossa. Pyykkiä pestiin niin harvoin, että kaikki lakanat yms. vaan jäivät siihen lattialle. Samoin itse wc oli karmeassa kunnossa.

Ja lemmikkejä kun oli, niin tekivät tarpeensa kaikki mihinkin. Kun roinaa on joka puolella, niin vain haju kertoo, että jätöksiä on jossain, mutta ei voi tietää missä.

Kaikenkaikkiaan lapsuudenkotini oli niin karmeassa kunnossa, ettei siellä olisi lapsia pitänyt todellakaan olla. 

Jostain oudosta syystä häpeän asiaa. Kenellekään en ole tähänpäivään mennessä kertonut, minkälaista meillä oli. Asia hävettää niin paljon, vaikka syy ei ollut minun ja vanhempani kodista ovat vastuussa, eivät lapset.

Tämä häpeä sitten heijastuu omaan kotiini. Meillä ei ole koskaan oikeasti sotkuista, mutta näen kotimme välillä aivan kaatopaikkakuntoisena, vaikka kyseessä olisi vain muutama tiski (puhtaassa !) tiskialtaassa ja parit mainoslehdet keittiönpöydällä. Ennen vieraitakin on pakko puunata kaikki aivan tolkuttoman hyvin, pelkään kaikkien ajattelevan, että onpa täällä saastaista.

Onko jollakin samaa? Ja miten on päässyt irti siitä pelosta ja häpeästä?

[/quote]Meillä on lähes tuon näköistä jos jonain päivänä  ei siivoa mitään. Pyykkikone käy kaksi kertaa päivässä mut kylppärin lattiat täynnä pyykkiä. Nytkin astioita pöydät ja tasot ja lavuaari ihan täynnä kun kukaan ei ole siivonnu neljän jälkeen..

Ap, ihan kuin olisit kertonut lapsuuteni ystävän kodista. Ainut mitä olisin vielä sanonut olisi että tupakointi sisällä teki asunnosta kamalamman vielä.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 20:17"]Meillä oli myös sotkuista, tosin ei ihan tuossa mittakaavassa kuin ap:lla. Kaikki tasot olivat täynnä tavaraa. Esimerkiksi olohuoneen pöydällä kasoittain Hesareita ja muita lehtiä ja keittiön tasot olivat täynnä vanhoiksi menneitä leipiä tai mitä vaan tavaraa. Vaatteita oli myös ja poikin huonekalujen päällä ja lattioilla joka huoneessa. Jääkaappi haisi ja usein siellä oli kattiloissa vanhoja ruokia, jotka olivat homeessa. 

Muistan joskus kun eräs ala-asteen kaveri kävi meillä ja hän sanoi siitä, että vessan froteiset käsipyyhkeet haisivat niin, että haju tarttui käsiin. Yläasteella eräs kaveri tuli yllätysvierailulle ja oli jälkikäteen ihmetellyt luokkakavereille kotimme sotkuisuutta ja mm. sitä, että olohuoneen sohvapöydällä oli lojunut luistimet. Todella nolotti, kun kuulin siitä jälkeenpäin.

Vanhempani olivat ihan normaaleissa ammateissa. Oikeastaan vaan kaikkea leimasi sellainen välinpitämättömyys tai häveliäisyyden puute yhdistettynä outoon "säästäväisyyteen". Vanhempani rakensivat ison omakotitalon, joka rakennettiin kalliilla ja pintamateriaalitkin olivat (liian) hyviä siihen käyttöön. Huonekaluja työnnettiin pitkin lattioita, jonka jälkeen parketit olivat täynnä naarmuja. Omakotitalossa oli myös tila nimeltään "kodinhoitohuone", jonka toimi törkyisenä kotikaatopaikkana. Keittiön tiskirätit haisivat karmealle, joten niitä ei halunnut edes koskea kädellä. Lisäksi äidilläni oli tapana olla säästeliäs ja joskus "tiskirätteinä" oli jopa reikiintyneitä alushousuja. (Tuo viimeinen saattaa oikeasti vaikuttaa kummalta, mutta niin ei vain ollut.)
[/quote]En halua olla ivallinen. Mut kiitos ideasta laitan omat alkkarit tiskirätiksi, haluan nähä miehen ilmeen.:)

Äiti puunas paljon ja konttas lattialla. Siistiä oli mutta muuten kohtelu kamalaa.

Voi että, harmittaa teidän puolesta joilla on ollut tuollaista. Meillä oli perussiistiä, välillä sotkuista, ja äiti motkotti kun oli epäsiistiä. Mutta monesti myös porukalla siivottiin niin saatiin äkkiä valmista, iso talo, monta lasta niin oli monta tekijääkin sitten isompana kun siivottiin. Äiti kyllä siivosi paljon, mutta ei mielestäni mitenkään liikaa. Ihan normaalia. Ei koskana hävettänyt pyytää ketään kylään. 

Nykyinen kotini on hitusen ehkä epäsiistimpi. On meillä perussiistiä melkein aina, mutta isompia siivouksia en tee niin usein, enkä pese esim. ikkunoita niin usein mitä lapsuudenkodissa. 5 minuutissa saataisiin asunto  "sukulaistädin katseen kestävään" kuntoon jos molemmat siivoiaisivat. Toinen hyökkäisi keittiön kimppuun, toinen keräisi irtoroinat paikoilleen, petaisi pedit, veisi roskat ja vaihtaisi wc:n käsipyyhkeen. :D 

Siistiä oli.