Onko historia pseudotiede?
Kommentit (21)
Täh? No ei kyllä ole. Se mikä on tapahtunut on tapahtunut, tosin analyysit nykypäivänä menneistä tapahtumista voi olla aika kökköä. Me ollaan kuitenkin oman aikamme vankeja ja turha siinä on alkaa aikalaistensa aikoja arvioimaan.
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 12:32"]
Täh? No ei kyllä ole. Se mikä on tapahtunut on tapahtunut, tosin analyysit nykypäivänä menneistä tapahtumista voi olla aika kökköä. Me ollaan kuitenkin oman aikamme vankeja ja turha siinä on alkaa aikalaistensa aikoja arvioimaan.
[/quote]
Historia tieteenä ei mitenkään voi tarttua siihen "mikä on tapahtunut on tapahtunut", koska meillä ei ole käytössä sitä mitä on tapahtunut, ainoastaan rajallinen määrä dokumentteja, narratiiveja eri muodoissa ym. Historia ei siis ole yhtä kuin menneisyys. Historiantutkimuksessa tietenkin tähdätään absoluuttiseen totuuteen, mutta kuten tunnettua, absoluuttista totuutta ei voi koskaan tavoittaa.
En ymmärrä väitettä siitä, ettei historiantutkimus kehittyisi. Paikallaan pysyvällä historiantutkimuksella ei ole mitään käyttöä. Nykyisin historiantutkimus risteää monien muiden tieteiden kanssa, tämä on yleinen trendi ihmistieteissä yleisesti.
Kannattaa tutustua johonkin historiantutkimusta käsittelevään artikkeliin, tai vaikka useampaan. Siihen jää koukkuun :). Turhan rajoittunutkaan ei kannata olla, kulttuurihistoriaan poikkeamista suosittelen heti alkuun.
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 13:12"]
Historiallinen "totuus" on siis narratiivinen substanssi?
AP
[/quote]
SAmassa määrin kuin millä tahansa tieteenalalla. EI sen hiukkaskiihdyttimenkään sisällä tapahtuvista asioista tiedetä mitään ilman että kone antaa havainnoista jonkunlaista raporttia, eli narratiivia.
:D Kiitos! Ainakin historia ja fysiikka ovat siis pseudotieteitä. Tällä tiedolla jaksaa jälleen pakertaa arkistossa muutaman tunnin ;)
AP
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 13:22"]
:D Kiitos! Ainakin historia ja fysiikka ovat siis pseudotieteitä. Tällä tiedolla jaksaa jälleen pakertaa arkistossa muutaman tunnin ;)
AP
[/quote]
Sulla ei taida olla oikein käsitystä siitä, mitä tiede ylipäänsä on ja mitkä ovat ihmisen rajallisuudet.
Yleensä luonnontieteitä pidetään niinä "oikeina tieteinä" jotka käsittelevät vain kovaa faktaa eivätkä erehdy. Luonnontieteitäkin harjoittavat kuitenkin ihmiset, joten ihmiset myös valitsevat tutkimuksen kohteet ja sen, mihin "todisteisiin" tutkimuksensa perustavat. Siten myös luonnontieteet suodattuvat väistämättä inhimillisen kontekstin läpi. Se konteksti tarkoittaa tässä tapauksessa esimerkiksi uskonnollista tai poliittista vakaumusta, ympäröivää yhteiskuntaa, tutkimuksentekohetkeä suhteessa muihin aikakausiin. Koska luonnontieteitäkin harjoittavat ihmiset, jotka perustavat päätelmänsä rajalliseen määrään tietoa ja tuloksia vielä ohjaavat osin tiedostamattomatkin ennakko-oletukset. Ihminen ei pääse itsestään eroon vaikka tiede kehittyykin kokoajan. Tämä ei ole kuitenkaan syy olla harjoittamatta tieteitä, päin vastoin.
Ihmisyyteen kuuluu olennaisena osana se, että ihminen tiedostaa olemassa olonsa. Nykytiedon mukaan tätä pidetään myös ihmisen ja eläimen suurimpana erona. Itse veikkaan, että eläinten tietoisuudesta tullaan tekemään uudenlaisia päätelmiä tulevaisuudessa, tämä siis ihan perus koiranomistajana. Joka tapauksessa, ihmisyyden perusajatus on se, että ihminen kokee itsensä osana kokonaisuutta, joka muodostuu eri tasoisista yhteisöistä (yhteisöstä "ihminen" aina kirjapiiriin ja perheeseen). Ihminen on tietoinen samaan aikaan ajasta. Siten ihmisyyteen kuuluu kiinteästi ajatus menneisyydestä, noiden lomittaisten yhteisöjen menneisyydestä ja ennen kaikkea siitä, että tämä hetki perustuu siihen että hetkiä oli jo aiemmin. Menneisyyden käsitteleminen ihan vaikka mielessä muodostaa jo menneisyydestä narratiivin, historian.
Narratiivi on siis pieni viipale menneisyydestä, joka on niin loputtoman monitahoinen, ettei sitä nykymenetelmillä voida siirtää ajassa mukana. Vaikka kaikki kirjoittaisivat kaiken muistiin, ei siltikään saataisi tallennettua kaikkea. Lisäksi huomattaisiin, että kahden ihmisen tallennus samasta tapahtumasta poikkeaisivat toisistaan. Ei siksi, että ihmiset valehtelevat, vaan siksi että ihminen on ihminen ja toisaalta todellisuus paljon monitahoisempi kuin ihmisen käytössä olevat viestimismenetelmät.
Esimerkki noista aiemmin mainitsemistani trendeistä. Aiemmin historiantutkimus oli pelkästään suurien tapahtumien kuvaamista, makrohistoriaa, kansakuntien historiaa, sotahistoriaa. Historiantutkimuksessa keskityttiin yhteiskunnan ylemällä tasolla olevien miesten aikaansaannoksiin. Ns. teollistumisen yhteydessä tuli tarvetta uudenlaiselle tieteenharjoittamiselle, ihmisestä ja ihmisyydestä tuli kiinnostuksen kohde, sillä selitystä tapahtumiin ei enää pystyttykään löytämään vanhojen tieteiden avulla. Syntyi esimerkiksi sellainen tiede kuin sosiologia. Nämä ajattelutavan muutokset taas vaikuttivat myös vanhempiin tieteenaloihin, kuten historiantutkimukseen. Suurten tapahtumien ohella tarkastelun kohteeksi tulivat myös aiemmin vähäpätöisenä pidetyt seikat.
Tällä hetkellä voimakkain trendi on siis monitieteisyys. Tieteitä ei pyritä enää väkipakolla pitämään omissa karsinoissaan, vaan toisten alojen löydöksiä käytetään melko estottomasti tutkimuksessa. On syntynyt myös uusia tieteenaloja, jotka ovat nimenomaan perusluonteeltaan monitieteisiä.
Yksinkertaisesti sanottuna historian kuvaus riippuu hyvin paljon siitä kuka kertoo ja miltä kannalta.
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 13:48"]
Yksinkertaisesti sanottuna historian kuvaus riippuu hyvin paljon siitä kuka kertoo ja miltä kannalta.
[/quote]
Näinhän se menee. Poliittinen suuntautuneisuuskin vaikuttaa paljon kuinka historiaa esitetään. Esim Barcelonassa asuvat nykyihmiset ovat täysin tietämättömiä siitä että koko Katalonia oli anarkistinen muutaman vuoden ajan 30-luvun lopulla. Historiaa siis myös pimitetään. Tuo nyt oli vain yksi helppo esimerkki.
En oikeastaan ihmettele, miksi monilla on peruskoulun ja lukionkin jälkeen sellainen käsitys, että historia tieteenä olisi sama kuin menneisyyden toistamista sellaisena kuin se oli. Ei ainakaan minun koulumenneisyydessäni opetettuja narratiiveja juurikaan kyseenalaistettu. Tuolloin mikrohistoria oli kuitenkin jo sen verran mainstreamia, että esimerkiksi naisten, lasten ja köyhien tekemisistä mainittiin, mutta vähän siihen tyyliin, että "nykyään tämäkään ei ole enää turhaa tietoa". Minusta kriittistä asennetta voisi hyvin ruveta opettamaan heti ala-asteelta lähtien. Samalla lapset oppisivat kuin itsestään politiikan ja erilaisten ideologioiden perusteet. Samalla lapset oppisivat myös lukemaan mediaa paremmin ja ymmärtämään itsensä ajassa. Jälkimmäinen lienee ollut minunkin ala-asteaikoinani se pyhä pyrkimys, mutta veikkaisin että suurin osa sen ajan lapsista oppi ymmärtämään historian merkityksen ja olemuksen vasta paljon myöhemmin. Jos koskaan.
Ehkä nykyään historian opetus onkin edistyneempää?
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 15:27"]
Ei ole. Se on oikeaa tiedettä eikä mitään naistutkimusta.
[/quote]
Ihanaa, että saatiin tähän keskusteluun oikein asiantuntijakin ;). Voisitko vielä mielipiteesi tueksi vähän eritellä naistutkimuksen ja historiantutkimuksen eroja, niin että kaikille selviää missä menee tieteen raja.
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 15:33"]
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 15:27"]
Ei ole. Se on oikeaa tiedettä eikä mitään naistutkimusta.
[/quote]
Ihanaa, että saatiin tähän keskusteluun oikein asiantuntijakin ;). Voisitko vielä mielipiteesi tueksi vähän eritellä naistutkimuksen ja historiantutkimuksen eroja, niin että kaikille selviää missä menee tieteen raja.
[/quote]
Naistutkimus on yhtä käyttökelpoista kuin naru vasaran vartena. Osuu sitäkin käyttäen joskus naulaan.
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 16:40"]
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 15:33"]
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 15:27"]
Ei ole. Se on oikeaa tiedettä eikä mitään naistutkimusta.
[/quote]
Ihanaa, että saatiin tähän keskusteluun oikein asiantuntijakin ;). Voisitko vielä mielipiteesi tueksi vähän eritellä naistutkimuksen ja historiantutkimuksen eroja, niin että kaikille selviää missä menee tieteen raja.
[/quote]
Naistutkimus on yhtä käyttökelpoista kuin naru vasaran vartena. Osuu sitäkin käyttäen joskus naulaan.
[/quote]
Miten minusta jotenkin tuntuu, ettei sinulla ole mitään käsitystä sen kummemmin naistutkimuksesta kuin historiantutkimuksestakaan? Jos olen väärässä, niin havainnollista toki esimerkein :)
Kyllä historia on pseudotiede. Historiaa manipuloidaan sen kirjoittajien toimesta tahallisesti sekä tahattomasti. Suomalaisten historiankirjoittajien ongelma on perinteisesti ollut tietynlailla poliittisesti värittyneet yliopistopiirit, suomettuminen ja tukholma-syndrooma. Suomalaisen historiankirjoituksen sekä -opetuksen takia kansaan on juurrutettu niin syvään Venäjän pokkurointi, ettemme vieläkään ole NATO:ssa, vaikka Venäjä käy jo kolmatta sotaansa Putinin kaudella.
Tätä suomalaisten tyhmyyttä maailmallakin ihmetellään.
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 12:30"]
En nyt ihan pseudotieteeksi leimaisi historiaa, mutta tietyllä tapaa siitä puuttuu sellainen moniulotteisuus. ja tieteenalana sillä on rajoittuneet kehitysmahdollisuudet, jotka osittain ovat kyllä alan luonteenomaisia.
[/quote] Puuttuu moniulotteisuus???? Tiedätkö ollenkaan, millaisia aiheita historiantutkimus käsittelee nykyään? Tutkimus käyttää monitieteellisiä lähestymistapoja, tutkitaan sellaisia aiheita, joita ei ole ennen tutkittu, kyseenalaistetaan aiempaa tutkimusta, jne. Vai teetkö johtopäätöksesi populaarien historiateosten perusteella?
Kiinnostaisi myös tietää, missä mielessä juuri historiatieteellä on rajoittuneet kehittymismahdollisuudet?
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 15:27"]
Ei ole. Se on oikeaa tiedettä eikä mitään naistutkimusta.
[/quote] Lähes kaikki historiantutkijat käyttävät nykyään sukupuolentutkimuksen (ennen naistutkimuksen) teorioita. Sukupuolentutkimus on ihan samalla tavalla tiedettä kuin muutkin tieteenalat.
En nyt ihan pseudotieteeksi leimaisi historiaa, mutta tietyllä tapaa siitä puuttuu sellainen moniulotteisuus. ja tieteenalana sillä on rajoittuneet kehitysmahdollisuudet, jotka osittain ovat kyllä alan luonteenomaisia.