Kuinka monen lapsuudenkodissa oli todella sotkuista?

Hei, en itsekään ole mikään ns. ylisiisti, mutta on pariasiaa jotka ovat mielestäni hyviä ohjenuoria kodin siisteyteen. Ensinnäkin, jos yöllä syttyisi tulipalo, pääsisikö kaikki turvallisesti ulos talosta, ilman, että kompastuu leluihin, kenkiin, vaatteisiin tms. ? Ja toisekseen, jos sattuisi sellainen tilanne, että ambulanssi täytyy kutsua paikalle, onko koti sen näköinen, että ensihoitajat ei jää miettimään, että pitäisikö ehkä tehdä lasu ilmoitus? Nämä on oikeasti mielestäni sellaisia asioita, joita kannattaisi niidenkin miettiä, jotka eivät tykkää siivota jne.

Meillä. Äitini ei hallinnut yhtään mitään, isä ja veljet ei tehneet mitään. Lisäksi vanhin veli adhd, sai enemmän sotkua aikaan kuin minä ehdin siivota. Minä siivosin yksin lähes kaiken, mutta teini-ikäiselle se on kova tehtävä kun muut sotkevat jatkuvasti. Veli asuu nyt yksinään ja pärjää joten kuten kun sukulaisia käy siivoamassa, mutta kaaos siellä on aina kun menee. Isäni piti paikat järjestyksessä äidin kuoltua, mutta puhtauspuoli oli osittaista. Vaatteet meillä oli yleensä puhtaat, sillä ne pesetettiin pesulassa. Pyykkikoreja oli nurkat täynnä, osassa puhtaita, osassa pesulaan meneviä. Minunkin äidilläni oli mielenterveysongelmia, mutta sen tajusin vasta kun lääkkeitä löytyi kuolipesää siivotessa. 

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 19:34"]

Ja nyt siis puhutaan oikeasti sotkuisesta, samaa luokkaa mitä tv-sarjojen himohamstraajien asunnot ovat.

Meillä sellaista oli. Ei ollut yhtään pintaa, jossa ei olisi ollut päällä tavaravuorta. Keittiön pöydän äärellä ei koskaan ruokailtu, koska se oli aivan täynnä tavaraa, jota siihen vaan kasattiin aina lisää ja lisää. Samoin tiskipöytä oli samaa laatua, kaikki vain jätetty. Siihen tosin jätettiin usein myös ruoantähteitä, jotka sitten homehtuivat ja mätänivät. Tiskiallas oli niin täynnä likaisia astioita + ruoan/kahvin tähteitä, että ne kerrat kun sitä siivosin, niin siellä oli isoja lihavia toukkia. Luultavasti raatokärpäsen, näin jälkeenpäin muisteltuna. Rotankin taisin kerran nähdä keittiössä...

Vessassa oli lattia pyykkien peitossa. Pyykkiä pestiin niin harvoin, että kaikki lakanat yms. vaan jäivät siihen lattialle. Samoin itse wc oli karmeassa kunnossa.

Ja lemmikkejä kun oli, niin tekivät tarpeensa kaikki mihinkin. Kun roinaa on joka puolella, niin vain haju kertoo, että jätöksiä on jossain, mutta ei voi tietää missä.

Kaikenkaikkiaan lapsuudenkotini oli niin karmeassa kunnossa, ettei siellä olisi lapsia pitänyt todellakaan olla. 

Jostain oudosta syystä häpeän asiaa. Kenellekään en ole tähänpäivään mennessä kertonut, minkälaista meillä oli. Asia hävettää niin paljon, vaikka syy ei ollut minun ja vanhempani kodista ovat vastuussa, eivät lapset.

Tämä häpeä sitten heijastuu omaan kotiini. Meillä ei ole koskaan oikeasti sotkuista, mutta näen kotimme välillä aivan kaatopaikkakuntoisena, vaikka kyseessä olisi vain muutama tiski (puhtaassa !) tiskialtaassa ja parit mainoslehdet keittiönpöydällä. Ennen vieraitakin on pakko puunata kaikki aivan tolkuttoman hyvin, pelkään kaikkien ajattelevan, että onpa täällä saastaista.

Onko jollakin samaa? Ja miten on päässyt irti siitä pelosta ja häpeästä?

[/quote]

Meillä oli paikat usein sekaisin ja kuitenkin siivottiin joka päivä.

Itselläni on aina hyvä järjestys, mutta siivoan noin 2-3 kk välein. Vähän luutulla pölyjä pyyhkäisen välissä pahimmista paikoista. Siivousinto ei todellakaan lähtenyt lapsuudenkodista.

Kuulostaa kammottavalta!! EI ihme että niin monet ovat nykyäänkin uusavuttomia ja siivottomia, on hienot talot jotka on sisältä ihan sikolättejä

Meillä siivottiin joka lauantai ja sen jälkeen äiti leipoi pullaa. Se oli rituaali jolla viikonloppu alkoi. Omassa kodissani siivoan mielellään torstaina tai perjantaina jotta koko viikonlopun saa olla rauhassa ja siistissä kodissa. Likaista meillä ei ole ikinä, sekaista vain loppuviikosta kun lehtipino on kasvanut ja teinin tavarat on kulkeutuneet laatikoista pöydille ja sängylleen. Pyykit on siististi khh:ssa ja sieltä laitetaan suoraan kaappiin eikä jää lojumaan mihinkään.

Enkä ole tosiaan mikään himosiivoaja, mä vaan rakastan sitä että maailmassa on joku asia millä voin ylläpitää järjestystä (kun työ yms on yhtä kaaosta) elämässäni ja vielä näkyvästi.

Säälittävää apn kannalta tuollainen mörskä. Meillä oli tavallisen siistiä ja itsekin siistin viikottain kämpän.

Samaa mieltä! Tuli mieleen, että tässä olisi jollekin kirjan aihe.

Siis samaa mieltä siitä, että hyvää kieltä vastauksissa.

Aina siistiä. Vieras tulla milloin vaan. Mun kotiin vieras ei voi tulla koska aina vähän sotkua. 

Olen 10 ja vanhempani ovat eronneet.Äitini luona on siistiä,mutta isäni luona sotkuista.Ei isällä varmaankaan mitään hamstraus ongelmaa ole.Likainen lattia,varsinkin keittiössä,pieniä roskia joka puolella.Välillä haisee tosi tunkkaiselta ja pahalta.Isä yrittää kyllä siivota ja ajettelee mikä on minulle parasta,mutta sotku aina vaan ilmestyy.Äitini luona osaan olla siististi,mutta isäni luona en.Johtuukohan se ympärisistöstä?Itse aina välillä kun isä on töissä siivoan,koska hävettää jotenkin olla siellä.Jos kaveri tulee kylään niin kyllä hävettää,on mulla hyviä kavereita jotka on käyny meillä eka luokasta asti.Ne ei kovasti sotkusta välitä,mutta sit on niitä jotka ri siellä halua olla,siitä tulee jotenkin syyllinen olo.Voisiko joku vastata minulle?

Kyllä, oli sotkuista ja liikaa tavaraa. Sitten me lapset yritimme siivota siellä, yleensä pystyin imuroimaan vain oman huoneeni. Nykyään tilanne on vielä pahempi, ei sinne edes ovesta sisään mahdu, enkä ole käynyt siellä varmaan kymmeneen vuoteen! Kyllä löytyy jos jonkinmoista ongelmaa..

Meillä oli niin sotkuista että häpesin kotiani. Siivosin minkä ehdin, kunnes muutin pois kotoa. Nyt kun en ole siellä enää siivoamassa niin talo on aika kammottava. Olen yrittänyt tarjota apuani, turhaan.

Hyi olkoon kun tuli oikeen paha olo luettuani nämä tarinat. :'( Meillä oli sekaista, ei siis likaista, mutta sekaista. Ehjiä huonekaluja ei ollut ja sängyt kun hajosivat, ostettiin tilalle 50mk hetekat. Silti meillä kävi vieraita. Ei koskaan tarvinnut sen enempää hävetä. Kaikki olisi ratkennut kunnollisilla huonekaluilla ja säilytysratkaisuilla. Samantapainen hävitys meillä vallitsee nyt kun itse on saanut aikaan neljä lasta. Tavaraa on ihan liikaa. Ainoa mikä eroaa lapsuudenkodista, on se ettei tavaroiden kokoamiseen mene kuin maks vartti. Säilytystilaa on ja lähinnä tavarat, jotka lattialla\pöydillä on, on lasten jäljiltä. Ihmettelen miten äiti jaksoi aikanaan imuroida joka toinen pv ja mopata lattiat kerran viikossa (ja silti oli sekaista viidessä minuutissa) kun itse en jaksa imuroida edes kerta\vko.

Tähän ketjuun on kirjoittanut poikkeuksellisen lahjakas joukko, kirjallinen tuotos rikasta. Yksikin kirjoitus oli painovalmista lyriikkaa.

Eräs ketjussa sanoi, että siivoaminen ei ole "luonnollista", ymmärrän sen hyvin. Minulta siivoaminen luonnistuu, mutta ruoan valmistaminen aika jäykkää. En vaan ole koskaan ollut asiasta kiinnostunut.

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 17:10"]

Lapsuuden koti oli ihan ok puhdas, ei mitenkään kovin siisti, mutta ei likainenkaan. Itselleni on taas siivous tuottanut aina enemmän tai vähemmän ongelmia, jotka pahenivat lapsen saatuani ja jäädessäni välittömästi yh:ksi. Meillä on suurimman osan ajasta paskaista, hävettää. Pahemman asiasta tekee vielä se, että siivoan lähes kokoajan, ilman mainittavaa lopputulosta. Pelkästään tiskaamiseen saattaa mennä parhaimillaan reilut pari tuntia, vaikka astioitakaan ei olisi paljoa. Olen vain jotenkin käsittömän hidas. Lapseni on jo isompi, eikä ole koskaan voinut pyytää ystäviään kylään, kun en saa kämppää siihen kuntoon että sinne voisi vieraita päästää. Siivous ja siivottomuus hallitsee muutenkin vahvasti elämäämme, en jotenkin vaan voi "tehdä miitään" ennen kuin olen siivonnut, joten väistämättä tilanne on ajautunut siihen,että vastaus lapsen kaikkiin kysymyksiin on "Odota, äiti siivoo ensin" Ja no, valmista ei koskaan tule, yleisin lapsen komentti on taasen "Aina sä vaan siivoot!" Eikä silti tule valmista. Kävin jopa avautumassa tilantessta sossuun, jossa tarjottin avuksi "silloin tällöin" käyvää kodinhoitajaa, joka neuvoisi siisteyden ylläpitämisessä, muuten hyvä, mutta tiedän kyllä mitä pitää tehdä, mistä aloittaa jne. Isompi ongelma on asioden aikaan saaminen, yrittämisestä huolimatta.

Kun näitäkin kertomuksia lukee, tulee (ja on toki aina enemmän tai vähemmän ollutkin)huono-omatunto lapsen vuoksi.   

En vain oikein osaa tehdä asialle mitään, teoriassa tämänkn pitäisi olla helppoa. Käytännössä, jostakin syystä ei vain ole.

[/quote]

Onko sinulla ongelmia minkään muiden asioiden kanssa? Kuvauksesi sopisi hyvin ADHD tai ADD-oireisiin.

Miten saisin vanhempani siivoamaan? Sanon siitä AINA mutta äiti ei koskaan tee mitään! Itse voisin siivota maksusta mutta edes kymmentä vitun euroa ei tuntien jynssäämisestä olisi minulle antanut. Sotku hävettää koska aina kun käyn vanhemmillani on vaarana että joku kaverini haluaa tulla kylään. Periaatteesta en haluaisi toisten sotkuja ilmaiseksi kuitenkaan siivota. Suututtaa, vaikka alkaisin itkemään ahdistuksesta sotkun takia heillä eivät he vaan siivoa. Tämän takia ei välejäkään halua katkaista. Onko kenelläkään neuvoja tai joku saanut muutosta tuohon? 

Meillä oli erittäin siistin näköinen talo noin niin kuin vieraiden silmään. Kuitenkin kaikki vanhempien hallinnoimat kaapit, laatikot ja varastot olivat niin täynnä tavaraa, ettei mitään järkeä. Ihan tiukassa sumpussa vaatteet rekillä, talvitakkia oli mahdoton saada naulakkoon, liinavaatekaappiin oli työnnetty väkisin lakanapinkat, niin etten lapsen voimillani jaksanut kiskoa niitä irti. Eteisen kaapissa yli metrinen kasa sekalaisia kenkiä, joka kaatui päälleni kun avasin oven. Keittiön kaapeissa kirjaimellisesti satoja eriparisia purkkeja ja kansia. Lapsen kokemus kaikesta oli, ettei mikään mahdu mihinkään, mikään ei tule ulos, jokaisen oven takaa saat jotain niskaasi. Jossain vaiheessa muuttivat isompaan taloon jossa vähän kaappeja mutta paljon ulkorakennuksia. Etsin hiljattain suksia yhdestä ulkorakennuksesta, niin siellä oli lattialla heitetty muovikassi, jossa oli parin edellisviikon sanomalehdet, jotain liikelahjakrääsää, kynttilöitä, teepussi ja lusikka sekä kaukosäätimen paristot. Olivat varmaan "siivonneet" olohuoneen pöydän ennen tuloani. Ahdistaa käydä tuollaisia nyssäköitä aikanaan läpi.

Aivan sama juttu kuin ap kertoi ei lisättävää paitsi, että nyt kun vanhempani vierailevat luonani saavat sotkun aikaiseksi täälläkin. Aina kun kuulen, että ovat tulossa masennun ja ajattelen, että ei en jaksa taas alkaa siivoomaan...vituttaa

Mikä teidän porukoita oikeen vaivaa?!?!?

Meillä oli ja on aika sotkuista. Kun menen lapsuudenkotiin, ovelta lyö vastaan kissanpissan haju (pissat laatikossa, mutta sitää ei putsata turhan usein), tiskipöytä on täynnä astioita, joilla/joissa osassa ruokaa, seassa sitten kaikenmaailman kukkaruukkuja, radio, mytättyjä märkiä keittiöpyyhkeitä, mutsin silmälasit ja sukkahousut, pikkusiskon kirja..ihan mitä vaan. Kaikki pöytätasot ovat täynnä sälää ja erilaisia tavaravuoria on lattioillakin. Juu en vie kavereita tai miesystäviä lapsuudenkotiini.

Omassa kämpässäni olen onnistunut VÄHÄN paremmin, eli likaiset astiat menevät tiskikoneeseen ainakin kerran viikossa, mutta on mulla aika paljon luurankoja kaapissa. Imuroin ehkä kerran kuussa + silloin kun on vieraita tulossa, puolipitoiset vaatteet kertyvät isoiksi röykkiöiksi ja siivoan ne yleensä vasta kun esim. telineenä toiminut tuoli kaatuu röykkiön alla, monet kaapit on täynnä sälää (virallisia ja "virallisia" papereita vuosien takaa ja esim. tyhjiä tupakka-askeja, mainoksia...kaikkea mitä tulee paniikissa sullottua pois silmistä kun vieraita tulossa..sitten taas jotkut koulu- ja työtodistukset, vakuutuspaperit ym..siellä ne ovat jossain. Yleensä löydän etsimäni muutamassa tunnissa, eli päässä on joku karkea käsitys siitä missä kaapissa se tietty lippu tai lappu on.). Lattioita ja ikkunoitakaan en ole pessyt sen 2,5v aikana jotka olen tässä asunut.

Mulla on ne tietyt vaikeat paikat. Eli tavaraa vaan kertyy ja esim. lehtien vieminen paperikeräykseen tuntuu valtavalta ponnistukselta, yleensä raahaan sitten 2-3 kassillista kerralla. Samoin tyhjien pullojen kanssa. Sen sijaan wc on aina perussiiisti, kissan hiekkalaatikon putsaan vähintään kerran päivässä, vaatekaappini on hyvässä järjestyksessä ja pesen pyykkiä mielelläni, astiakapait ovat hyvässä järjestyksessä.

Haluaisin olla siisti ja tykkään siitä, että asuntoni on puhdas. Ylläpito (mulla 50m2 kaksio) tuntuu vaan jotenkin tosi raskaalta ja vaivalloiselta. Tavoitteena olisi kuitenkin nyt talven aikana käydä joka soppi läpi ja heittää kaikki turha menemään. Eli esim. yhtenä päivänä yksi peilikaapin puolisko ja toisena toinen, yhtenä päivänä aina yksi TV-tason laatikko kerrallaan...lopulta tavoitteena siistit ja hyvässä järjestyksessä olevat vinttikomero ja kellarivarasto. Erosin juuri, joten nyt on sitä aikaa..

Kuinka moni kärsii kotihäpeästä sotkuisen lapsuudenkotinsa takia? Miksi lapsuudenkotisi oli sotkuinen? Eikö kotonasi siivottu, olivatko vanhempasi päihdeongelmaisia vai himohamstraajia? Mitä teitte, jos kotinne ovelle tuli yllätysvieraita? Vai oliko lapsuudenkotisi siisti, mutta ilmapiiri kotona oli kireä, kylmä ja turvaton? Jos lapsuudenkotisi oli sotkuinen ja likainen, niin onko oma kotisi aina järjestyksessä ja puhdas?