Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka monen lapsuudenkodissa oli todella sotkuista?
04.09.2014 |
Ja nyt siis puhutaan oikeasti sotkuisesta, samaa luokkaa mitä tv-sarjojen himohamstraajien asunnot ovat.
Meillä sellaista oli. Ei ollut yhtään pintaa, jossa ei olisi ollut päällä tavaravuorta. Keittiön pöydän äärellä ei koskaan ruokailtu, koska se oli aivan täynnä tavaraa, jota siihen vaan kasattiin aina lisää ja lisää. Samoin tiskipöytä oli samaa laatua, kaikki vain jätetty. Siihen tosin jätettiin usein myös ruoantähteitä, jotka sitten homehtuivat ja mätänivät. Tiskiallas oli niin täynnä likaisia astioita + ruoan/kahvin tähteitä, että ne kerrat kun sitä siivosin, niin siellä oli isoja lihavia toukkia. Luultavasti raatokärpäsen, näin jälkeenpäin muisteltuna. Rotankin taisin kerran nähdä keittiössä...
Vessassa oli lattia pyykkien peitossa. Pyykkiä pestiin niin harvoin, että kaikki lakanat yms. vaan jäivät siihen lattialle. Samoin itse wc oli karmeassa kunnossa.
Ja lemmikkejä kun oli, niin tekivät tarpeensa kaikki mihinkin. Kun roinaa on joka puolella, niin vain haju kertoo, että jätöksiä on jossain, mutta ei voi tietää missä.
Kaikenkaikkiaan lapsuudenkotini oli niin karmeassa kunnossa, ettei siellä olisi lapsia pitänyt todellakaan olla.
Jostain oudosta syystä häpeän asiaa. Kenellekään en ole tähänpäivään mennessä kertonut, minkälaista meillä oli. Asia hävettää niin paljon, vaikka syy ei ollut minun ja vanhempani kodista ovat vastuussa, eivät lapset.
Tämä häpeä sitten heijastuu omaan kotiini. Meillä ei ole koskaan oikeasti sotkuista, mutta näen kotimme välillä aivan kaatopaikkakuntoisena, vaikka kyseessä olisi vain muutama tiski (puhtaassa !) tiskialtaassa ja parit mainoslehdet keittiönpöydällä. Ennen vieraitakin on pakko puunata kaikki aivan tolkuttoman hyvin, pelkään kaikkien ajattelevan, että onpa täällä saastaista.
Onko jollakin samaa? Ja miten on päässyt irti siitä pelosta ja häpeästä?
Kommentit (120)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hiiriä ja rottia voi tulla sisälle puhtaaseenkin taloon varsikin maaseudulla. Kyllä ne tulevat koloista läpi. Tädilläni on vieraillut muutaman kerran hiiri keittiössä ja mummolassani niitä joudutaan pyydystämään loukulla. Meidän uudessa talossa ei ole ollut. Jostain syystä eivät tule/pääse asuintiloihin sisään. Riesa kuitenkin varsinkin vanhemmissa taloissa.
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 07:16"]
Kuulostaa kammottavalta!! EI ihme että niin monet ovat nykyäänkin uusavuttomia ja siivottomia, on hienot talot jotka on sisältä ihan sikolättejä
Meillä siivottiin joka lauantai ja sen jälkeen äiti leipoi pullaa. Se oli rituaali jolla viikonloppu alkoi. Omassa kodissani siivoan mielellään torstaina tai perjantaina jotta koko viikonlopun saa olla rauhassa ja siistissä kodissa. Likaista meillä ei ole ikinä, sekaista vain loppuviikosta kun lehtipino on kasvanut ja teinin tavarat on kulkeutuneet laatikoista pöydille ja sängylleen. Pyykit on siististi khh:ssa ja sieltä laitetaan suoraan kaappiin eikä jää lojumaan mihinkään.
Enkä ole tosiaan mikään himosiivoaja, mä vaan rakastan sitä että maailmassa on joku asia millä voin ylläpitää järjestystä (kun työ yms on yhtä kaaosta) elämässäni ja vielä näkyvästi.
[/quote]
En nyt ihan käsitä, miksi tällaiseen ketjuun käydään avautumassa omista normaaleista siivoustavoistaan?
Lapsuudenkaverini luona oli lähes tuollaista. Tavarat sentään kerättiin muovipusseihin, mutta niitä pusseja oli koko talo täynnä, myös kaverini huoneessa. Autotallikin oli täytetty niillä, ja siksi kaikkia autoja säilytettiin pihalla. Meillä taas oli aina todella siistiä ja järjestelmällistä. Tuo samainen kaverini totesikin meillä käydessään että "mun mielestä teillä kyllä siivotaan ihan liian usein".
Voin kertoa että olen kokenut niin musertavia asioita että mulla ei ole voimia kuin olla vaan kaaoksen keskellä vuodesta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 02:53"]Olenkin tähän ketjuun jo näköjään kirjoittanut.
Kävin pitkästä aikaa äidin luona viikonloppuna. Ovelta löi vastaan kissankusen haju, laskin lattioilta ainakin viidet kissanoksennukset (jätetty kuivumaan, ei yritettykään siivota), kaikki pinnat pölyn ja kissan ja koiran karvojen peitossa, joka paikka pinttynyt (esim. ruokakaapin hyllyt aivan ruskeassa tahmassa ja siihen takertuneessa pölyssä, jääkaapin ovi paksun paskakerroksen peitossa), hämähäkinseittejä sisällä kämpässä, tiskipöydällä yläkaappeihin saakka ulottuva läjä likaisia astioita ja sekalaista rojua ja mm. vati, jossa haisevia kalanperkuujätteitä uimassa ruskeassa liemessä, parvekkeella ruoka-astioita säilytyksessä (huom.ulkolämpötila viikonlopun aikana..), eläimet hoitamattomia, takkuisia ja haisevia, yhden hengen taloudessa 2 isoa arkkupakastinta ja iso jääkaappipakastinyhdistelmä täynnä ruokia, joista suuri osa pilaantuneita jo kuukausia tai vuosia sitten..
Mutsi on työelämässä, on miesystävä, harrastaa jumppaa jne. Taustalla on kuitenkin mielenterveydenhäiriöitä ja on tuo suljetullakin ollut pariin otteeseen. Sekä minä että sisko räkytämme aina käydessämme epäsiisteydestä, eläinten huonosta hoidosta jne. Reaktio tähän on äidin välitön kilahtaminen siitä kuinka häntä syytetään ja arvostellaan ja kuinka on kiittämättömät kakarat ja ettekö pennut tajua että teidän passaamisen takia tässä ei ole aikaa eikä rahaa laittaa paikkoja kuntoon eikä tässä iässä enää jaksa (olemme siis siskon kanssa kolmenkympin molemmin puolin ja olemme vuosikausia asuneet omissa talouksissamme, äiti on vähän yli 50 ja asunto 60-70m2 kokoinen kerrostalokolmio).
Kyse siis on jonkinlaisesta elämänhallinnan ongelmasta. Normaalia ihmistä oksettaisi ja inhottaisi asua tuollaisissa olosuhteissa, äiti taas kokee romahtavansa taakkansa alle jos pitäisi työpäivän jälkeen jaksaa pyyhkäistä kissanyrjö lattialta roskiin tai heittää homeiset sämpylät menemään. Ei ole normaalia. Itsellä oikeasti ihoa syyhyttää ja on likainen olo pari päivää aina tuolla käymisen jälkeen, vaikka koitan kuurata käsiä joka välissä ja heitellä pahimpia ryöniä roskiin ja putsata pintoja.
En oikein tiedä mitä tehdä. Asiasta ei voi äidin kanssa puhua, koska epäkohtien rauhallinenkin esille ottaminen on "pentujen v*ttuilua". Nykyään käyn vain harvoin, 1-2krt vuodessa, ja tappelu tulee joka kerta. Sanomattakin selvää on, että yhtäkään kaveria tai miesystävää en ole kotiin ikinä vienyt enkä vie. Tavallaan helpottavinta olisi katkaista välit kokonaan. Toisaalta haluaisi, että äidillä olisi asiat kunnossa ja että perheemme olisi ns normaali.
[/quote]
Äitelläsi voi olla menneisyydessä jotain käsittelemätöntä.
Kukaan ei huvikseen ala hamstraajaksi.
Ala-astelaisena kuljin kouluun joskus likaisissa vaatteissa. Kerran opettaja haukkui minut kun haisin hieltä, hän siis ääneen sitä arvosteli. Opin kai sitten itse siinä vaiheessa huolehtimaan hygieniasta paremmin. Tuntui kyllä aina että olin itse itsestäni vastuussa. Kuljin koulumatkan joskus yksin peloissani, koska kiusaaja tuli osan matkaa samaa tietä. En kertonut kellekään.
Kotona oli aika pölyistä, sitten oli sokeritoukkia, muurahaisia, hyttysiä. Tiski-tai vaatevuoria ei niinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 02:53"]
Olenkin tähän ketjuun jo näköjään kirjoittanut.
Kävin pitkästä aikaa äidin luona viikonloppuna. Ovelta löi vastaan kissankusen haju, laskin lattioilta ainakin viidet kissanoksennukset (jätetty kuivumaan, ei yritettykään siivota), kaikki pinnat pölyn ja kissan ja koiran karvojen peitossa, joka paikka pinttynyt (esim. ruokakaapin hyllyt aivan ruskeassa tahmassa ja siihen takertuneessa pölyssä, jääkaapin ovi paksun paskakerroksen peitossa), hämähäkinseittejä sisällä kämpässä, tiskipöydällä yläkaappeihin saakka ulottuva läjä likaisia astioita ja sekalaista rojua ja mm. vati, jossa haisevia kalanperkuujätteitä uimassa ruskeassa liemessä, parvekkeella ruoka-astioita säilytyksessä (huom.ulkolämpötila viikonlopun aikana..), eläimet hoitamattomia, takkuisia ja haisevia, yhden hengen taloudessa 2 isoa arkkupakastinta ja iso jääkaappipakastinyhdistelmä täynnä ruokia, joista suuri osa pilaantuneita jo kuukausia tai vuosia sitten..
Mutsi on työelämässä, on miesystävä, harrastaa jumppaa jne. Taustalla on kuitenkin mielenterveydenhäiriöitä ja on tuo suljetullakin ollut pariin otteeseen. Sekä minä että sisko räkytämme aina käydessämme epäsiisteydestä, eläinten huonosta hoidosta jne. Reaktio tähän on äidin välitön kilahtaminen siitä kuinka häntä syytetään ja arvostellaan ja kuinka on kiittämättömät kakarat ja ettekö pennut tajua että teidän passaamisen takia tässä ei ole aikaa eikä rahaa laittaa paikkoja kuntoon eikä tässä iässä enää jaksa (olemme siis siskon kanssa kolmenkympin molemmin puolin ja olemme vuosikausia asuneet omissa talouksissamme, äiti on vähän yli 50 ja asunto 60-70m2 kokoinen kerrostalokolmio).
Kyse siis on jonkinlaisesta elämänhallinnan ongelmasta. Normaalia ihmistä oksettaisi ja inhottaisi asua tuollaisissa olosuhteissa, äiti taas kokee romahtavansa taakkansa alle jos pitäisi työpäivän jälkeen jaksaa pyyhkäistä kissanyrjö lattialta roskiin tai heittää homeiset sämpylät menemään. Ei ole normaalia. Itsellä oikeasti ihoa syyhyttää ja on likainen olo pari päivää aina tuolla käymisen jälkeen, vaikka koitan kuurata käsiä joka välissä ja heitellä pahimpia ryöniä roskiin ja putsata pintoja.
En oikein tiedä mitä tehdä. Asiasta ei voi äidin kanssa puhua, koska epäkohtien rauhallinenkin esille ottaminen on "pentujen v*ttuilua". Nykyään käyn vain harvoin, 1-2krt vuodessa, ja tappelu tulee joka kerta. Sanomattakin selvää on, että yhtäkään kaveria tai miesystävää en ole kotiin ikinä vienyt enkä vie. Tavallaan helpottavinta olisi katkaista välit kokonaan. Toisaalta haluaisi, että äidillä olisi asiat kunnossa ja että perheemme olisi ns normaali.
[/quote]Siivousavustahan saa kotitalousvähennyksen, suostuisiko äitisi sellaiseen?
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 13:17"][quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 02:53"]
Olenkin tähän ketjuun jo näköjään kirjoittanut.
Kävin pitkästä aikaa äidin luona viikonloppuna. Ovelta löi vastaan kissankusen haju, laskin lattioilta ainakin viidet kissanoksennukset (jätetty kuivumaan, ei yritettykään siivota), kaikki pinnat pölyn ja kissan ja koiran karvojen peitossa, joka paikka pinttynyt (esim. ruokakaapin hyllyt aivan ruskeassa tahmassa ja siihen takertuneessa pölyssä, jääkaapin ovi paksun paskakerroksen peitossa), hämähäkinseittejä sisällä kämpässä, tiskipöydällä yläkaappeihin saakka ulottuva läjä likaisia astioita ja sekalaista rojua ja mm. vati, jossa haisevia kalanperkuujätteitä uimassa ruskeassa liemessä, parvekkeella ruoka-astioita säilytyksessä (huom.ulkolämpötila viikonlopun aikana..), eläimet hoitamattomia, takkuisia ja haisevia, yhden hengen taloudessa 2 isoa arkkupakastinta ja iso jääkaappipakastinyhdistelmä täynnä ruokia, joista suuri osa pilaantuneita jo kuukausia tai vuosia sitten..
Mutsi on työelämässä, on miesystävä, harrastaa jumppaa jne. Taustalla on kuitenkin mielenterveydenhäiriöitä ja on tuo suljetullakin ollut pariin otteeseen. Sekä minä että sisko räkytämme aina käydessämme epäsiisteydestä, eläinten huonosta hoidosta jne. Reaktio tähän on äidin välitön kilahtaminen siitä kuinka häntä syytetään ja arvostellaan ja kuinka on kiittämättömät kakarat ja ettekö pennut tajua että teidän passaamisen takia tässä ei ole aikaa eikä rahaa laittaa paikkoja kuntoon eikä tässä iässä enää jaksa (olemme siis siskon kanssa kolmenkympin molemmin puolin ja olemme vuosikausia asuneet omissa talouksissamme, äiti on vähän yli 50 ja asunto 60-70m2 kokoinen kerrostalokolmio).
Kyse siis on jonkinlaisesta elämänhallinnan ongelmasta. Normaalia ihmistä oksettaisi ja inhottaisi asua tuollaisissa olosuhteissa, äiti taas kokee romahtavansa taakkansa alle jos pitäisi työpäivän jälkeen jaksaa pyyhkäistä kissanyrjö lattialta roskiin tai heittää homeiset sämpylät menemään. Ei ole normaalia. Itsellä oikeasti ihoa syyhyttää ja on likainen olo pari päivää aina tuolla käymisen jälkeen, vaikka koitan kuurata käsiä joka välissä ja heitellä pahimpia ryöniä roskiin ja putsata pintoja.
En oikein tiedä mitä tehdä. Asiasta ei voi äidin kanssa puhua, koska epäkohtien rauhallinenkin esille ottaminen on "pentujen v*ttuilua". Nykyään käyn vain harvoin, 1-2krt vuodessa, ja tappelu tulee joka kerta. Sanomattakin selvää on, että yhtäkään kaveria tai miesystävää en ole kotiin ikinä vienyt enkä vie. Tavallaan helpottavinta olisi katkaista välit kokonaan. Toisaalta haluaisi, että äidillä olisi asiat kunnossa ja että perheemme olisi ns normaali.
[/quote]Siivousavustahan saa kotitalousvähennyksen, suostuisiko äitisi sellaiseen?
[/quote]
Harva varmaan suostuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 02:53"]
Olenkin tähän ketjuun jo näköjään kirjoittanut.
Kävin pitkästä aikaa äidin luona viikonloppuna. Ovelta löi vastaan kissankusen haju, laskin lattioilta ainakin viidet kissanoksennukset (jätetty kuivumaan, ei yritettykään siivota), kaikki pinnat pölyn ja kissan ja koiran karvojen peitossa, joka paikka pinttynyt (esim. ruokakaapin hyllyt aivan ruskeassa tahmassa ja siihen takertuneessa pölyssä, jääkaapin ovi paksun paskakerroksen peitossa), hämähäkinseittejä sisällä kämpässä, tiskipöydällä yläkaappeihin saakka ulottuva läjä likaisia astioita ja sekalaista rojua ja mm. vati, jossa haisevia kalanperkuujätteitä uimassa ruskeassa liemessä, parvekkeella ruoka-astioita säilytyksessä (huom.ulkolämpötila viikonlopun aikana..), eläimet hoitamattomia, takkuisia ja haisevia, yhden hengen taloudessa 2 isoa arkkupakastinta ja iso jääkaappipakastinyhdistelmä täynnä ruokia, joista suuri osa pilaantuneita jo kuukausia tai vuosia sitten..
[/quote]
Eläinten kaltoinkohtelusta voi (ja kannattaa!) ilmoittaa viranomaisille. Eläinsuojeluvalvoja, tms. löytyy joka kunnasta.
Onpas yllättävän monella tälläisiä kokemuksia :O Itselläni ei onneksi ole. Mutta olen ollut töissä kotisiivouksessa ja siellä tuli kyllä nähtyä, että kaikenlaisissa sikoläteissä ihmiset voikin asua... Kauheat kasat likaisia astioita ja vanhoja roskia niin että keittiö on täynnä kärpäsiä... Koirankakkaa lattialla, ja monta koiraa ja koko talo täynnä karvoja kun eivät itse ikinä imuroineet ja siivous esim. 2 viikon välein... Tai lattiat niin täynnä rojua ettei joistain paikoista mahtunut imuroimaan tai pesemään lattioita... Kauheasti rojua tasoilla, hyllyillä yms, ettei niitä pystynyt kunnolla siivoamaan... Haisevat tahraiset lakanat sängyssä, pinttyneet paskaraidat pöntössä... Ainiin ja kerran käytetty kortsukin lattialla. Luojan kiitos en ole siinä työssä enää!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä on ollut aina ihan perussiistiä kotona,mutta erään sukulaisen kämpät on ollut järkyttävän PASKAISIA!! en ikinä ymmärrä miten sillä on ollut useita miehiäkin ja 4 lasta siellä paskan keskellä,kissoja ja koiria joita ei käytetty kunnolla ulkona,paskoivat minne paskoivat,parhaimmillaan(vai pahimmillaan) 4koiraa ja 4kissaa.
asunut aina vuokralla ja olen ihmetellyt mitä vuokranantajat on ajatellut kämpistä sen jälkeen??? kaikki pinnat,keittiön koneet ja kaapistot on varmasti saanut pistää suoraan kaatopaikalle? lattiapinnoitteet ym.
minkä ikäisiä te saastaisissa kämpissä asuneet olette?
Joo oli, en muistanutkaan, mäkään en voinut kutsua ketään kylään ja patjassa ja patalapuissa oli jotain ötököitä ja sotkuistamme puhuivat muutkin
. Isällä oli alkoholiongelma ja molemmat vanhemmat oli koko ajan töissä ja riitelivät kotona ollessaan. Itselläni on ollut aina suuria vaikeuksia pitää tilojani siistinä vaikka en ole sitä lapsuuteen yhdistänyt, olen kai niin tottunut yleiseen kaaokseen joka muutenkin oli lapsuudessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meillä ollut saastaista, mutta todella sotkuista, kaikki kaapit oli aina tupattu täyteen, vaattee kaapin pohjalla myttynä. Äiti säilytti kaiken, ja tunki tavaroita sinne tänne.
Noinhan se menee, että se häpeä ei sijoitu sinne mihin pitää. Meillä oli siistiä kun olin lapsi, mutta muuten tarpeilleni ei ollut oikein tilaa. En koe niinkään myötähäpeää vanhempien puutteista, kuin suoraa häpeää siitä, että minussa on joku vika, joka estää minua olemasta oikeutettu ihmisenkokoiseen tilaan. Tämä vanha häpeä aktivoituu näköjään herkästi ja lannistaa tehokkaasti, ja sen vastustamiseen kuluu paljon energiaa. No, meillä sitten ei olekaan yhtä siistiä. Ei nyt ihan karmeaakaan, mutta ei tässä tyytyväinenkään voi olla.
Eräässä perheessä tahtoo olla aika sotkuista. Osa talosta voi olla hyvässä kunnossa nykyään.
Yksi huone täynnä tavaraa, sitä ei voi käyttää.
Kodinhoitohuone täynnä pyykkiä ja osa kelluu lattialla.
Kerran oli yksi huone metrin korkeudelta täynnä lehtiä ja tavaraa ( siksi ovea pidettiin kiinni).
Meillä oli kans todella paskaista, hellan ja tasojen päällä kahden sentin pölyrasvakerros, rotat hyppi pöydällä, kun laittoi valot niin vilistivät karkuun. Silloin kun asuin kotona, siivosin jo pienestä pitäen, mutta poismuutettuani kukaan ei enää siivonnut. Pyykkiä ei pesty koskaan, äitini vaan heitti vanhat vaatteet kaapin pohjalle ja osti uusia, itselleen. Minun vaatteeni pesi mummo, jonka luona asuin muutenkin suurimman osan aikaa. En ole käynyt lapsuudenkodissani yli 10 v, viimeeksi kun kävin, ja kurkkasin vanhaan huoneeseeni, en saanut edes ovea avattua, oli lattiasta kattoon täynnä vanhoja vaatteita.
vessa oli myös päässyt sellaiseksi, että pönttö oli irti ja kaikki pissakakkalikavesi tuli jostain välistä muovimaton alle, haju oli sanoinkuvaamaton. Äidilläni oli ihan selvästi mielenterveysongelmia koko lapsuuteni, hänen äitinsä oli ihana äiti, leipoi, siivosi, ompeli, silitti. Äitini ei todellakaan ottanut mallia omasta kodistaan.
ei liene yllätys, että olen itse ollut pahasti masentunut jo vuosia, tosin lääkkeillä pysyn jotenkin elämässä ja työssä kiinni. Harmittaa, kun oma kotini on aina pahasti sotkuinen, lapset kutsuvat tätä sikolätiksi. Paskasta täällä ei ole, sen verran siivoan, ja kylppäri aina puhdas, on vaan yleinen kaaos jatkuvasti, varsinkin keittiössä.
Ihan samaa oli meillä, äiti oli masentunut ja isää ei vaan kiinnostanut. Ei meillä kavereitä käynyt, ei niitä yksinkertaisesti kehdannut pyytää käymään. Vielä nykyäänkin häpeän, vanhempien meininki on edelleen ihan sama. Käydään siellä ehkä kerran viidessä vuodessa. Ei pysty käymään useammin. Itsellä jonkinsortin neuroosi siivoamisesta. Lapsilleni haluan normaalin kodin ja välillä se meinaa mennä yli. Yritän ottaa löysemmin, pieni sekaisuus ei maailmaa kaada.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 16:34"]
Meillä oli sotkuista, likaista. Nuoruusvuosina me lapset oltiin ainoat, jotka edes vähän siivosivat.Milläpä olisi siivottukaan, kun edes kunnollisia siivousvälineitä ei ollut. Samaa keittiörättiä käytettiin "kaikkeen", silloin harvoin kun edes yritystä oli siistiä. Imuri oli, muttei se toiminut kunnolla, eikä siinä ollut useinkaan pölypussia. Ikkunoita ei pesty ikinä. Äiti syytti sotkusta meitä lapsia. Lasten pois muutettua omilleen, äiti syytti lemmikkejä sotkusta. No, aika jätti lemmikitkin jossain vaiheessa. Vain sotku jäi. Ja äiti. Joka eleelee edelleen sotkunsa keskellä, mutta nyt siitä voi syyttää vain itseään ja laiskuuttaan.
[/quote]
Voi että. Lasten syyttely sotkuisuudesta ja epäsiisteydestä on riipaisevaa. Yksi tuttuni tekee samaa. Perheessä on kolme lasta ja kaksi aikuista. Perheen äiti puhuu usein siitä, että heillä on sotkuista (totta) ja samaan hengenvetoon syyttää siitä lapsia. Ilmeisesti hän ei huomaa, että heillä on keittiön kaikki tasot täynnä sekalaista tavaraa ja muukin koti kaaoksen vallassa.
Perheen vanhin lapsi selvästi jo kärsii kodin sotkuisuudesta, sillä hän saattaa usein kysellä äidiltään läsnäollessani, että "miksi meillä ei ole koskaan siistiä?". Olen ehdottanut perheelle kotisiivoojan käyttöä tai sitä, että koko perhe vaan alkaa osallistua siivoamiseen. Kuulemma kotisiivoukseen ei ole kahden akateemisen ja työssäkäyvän perheessä "varaa" ja lapset eivät tottele, vaan pelkästään sotkevat.
Koska olen siivottoman sotkuperheen aikuistunut lapsi, joten tunnen suurta myötätuntoa perheen esikoista kohtaan. Kuitenkin se kodinhoito on oikeasti vanhempien vastuulla. Tosin onhan tuokin eräs tapa kasvattaa, sillä elän nykyisin itse huomattavasti lapsuudenperhettäni siistimmin ja hygieenisemmin.