Lue keskustelun säännöt.
Anteeksi, mutta en ymmärrä etenkään sellaisia avioeroja, joissa on osallisina pieniä lapsia
14.08.2021 |
Lapset kärsivät avioerosta aina. Klisee, mutta totta. (Veljeni 9-vuotias tytär ilmoittaa edelleen vuoron perään sekä isälleen että äidilleen: - Miksi te ette voi muuttaa takaisin yhteen? Miksi me ei voida olla kuin oikea perhe? Erosta on nyt aikaa 3 vuotta.)
Kommentit (312)
Ap, lapsien myötä vanhemman, tai jopa molempien vanhempien, trauma tulee esille ja suhde hankaloituu. Silloin perheen ehjänä pysyminen voi käydä mahdottomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hg kirjoitti:
Sama. Ero ei saa olla vaihtoehto ollenkaan. Ei avioliitossa eikä lapsperheessä. Jos jokin ei toimi, terapiaa. Avioliitosta/perheestä on tullut jonkinlainen leikki/kulutus hyödyke. Ja muistutetaan 80% eroista tapahtuu naisen aloitteesta. Ei ole pakko ryhtyä noihin ja jos ryhtyy homma on hoidettava loppuun asti.
Kaikkien kanssa se terapia ei vain toimi. Jos kumppani on persoonallisuushäiriöinen, tilanne kääntyy äkkiä terapiassakin siihen että väkivallan uhria aletaan syyllistää siitä, että hän on niin hankala, ja väkivallantekijältä kysellään miten hän tätä mahdotonta kumppaniaan jaksaa. Tai sitten persoonallisuushäiriöinen esittää terapiassa sopuisaa, jotta päästään siitäkin riesasta, ja sen jälkeen alkaa kotona entistä pahempi helvetti, kun kumppani kehtaa mennä puhumaan "perheensisäisiä asioita" ulkopuolisille.
Sanoisin että tällaisia mielipiteitä esittävät ihmiset saavat olla onnellisia, kun heidän omassa elämässään tai heidän läheistensä elämässä ei ole ollut oikeasti haastavia ja väkivaltaisia ihmissuhteita. Ja henkinen väkivaltakin on väkivaltaa, mikä monilta usein unohtuu, eikä uhrikaan aina tajua sitä ennen kuin vasta jälkeenpäin.
Pyydän, ettet käyttäisi sanaa persoonallisuushöiriöinen synonyymina narsistille tai psykopaatille. Puhu silloin narsistista tai psykopaatista, joihin kuvaamasi luonnehdinta kyllä sopii. Tuo särähtää aina yhtä pahasti korvaan. Persoonallisuushäiriöitä kun on niin erilaisia. Terveisin paljon elämässään virheitään tehnyt persoonallisuushäiriöinen, joka yrittää kyllä oppia virheistään ja aina huomioida toiset ja joka enemmänkin eristäytyy muista kuin pyrkii manipuloimaan ja kontrolloimaan heitä.
Narsisti ja psykopaatti muotisanoja. Trendikästä sanoa ystäville, mieheni on täysi narsisti. Niiden diagnosointi on erittäin vaikeaa ja diagnosointi vaatii pitkää terapiaa todentamiseen.
Kun on tavannut oikean narsistin, se ei ole lainkaan vaikeaa.
He ovat kaavamaisia.Taas näitä oman elämänsä psykiatreja, jotka osaavat diagnosoida kaikki. Lääkäritkin tekevät näissä paljon huteja. Tiedän kokemuksesta. Oman persoonallisuushäiriöni diagnostiikassa ammattilaisetkin ovat olleet keskenään hyvin eri mieltä. Asiat ovat paljon moniulotteisempia kuin maallikko luulee. Kaikki narsistit eivät ole samanlaisia, kaikki epävakaat eivät ole samanlaisia, eri häiriöissä on paljon päällekkäisyyksiä (ja se millä tavoin, riippuu taas ihmisestä). Siksi itse asiassa koko persoonallisuushäiriöiden diagnostiikka menee uusiksi uudessa 1CD-versiossa. Pahoittelut sivuraitelle menemisestä.
Ja uudessa versiossakin tulevat olemaan ulapalla. -eri
Uudet suomalaiset ovat tuoneet tänne mukanaan lapsiavioliitot, niin tietysti tulee myös avioeroja. En näe tuossa mitään ongelmaa, kunhan prosessi hoidetaan sharia-lain mukaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma kyllä kukaan tuntemani vanhempien eron kokenut ei haluaisi, että vanhemmat olisi vielä yhdessä. En myöskään minä.
Kyllä nämä erosta syyllistäjät on todellisuudesta vieraantuneita. Kukaan ulkopuolinen ei myöskään voi tietää kaikkea, mitä kotona on tapahtunut.
Minä taas haluaisin.
Sen sijaan minua riepoteltiin perheestä toiseen koko lapsuus, isäpuolia ja äitipuolia ja ties ketä. Todellakin olisin vaan halunnut sen oman ydinperheeni takaisin.
Onneksi noita uusperheitä perustaa hyvin harva. Kyllä useimmat eronneet äidit asuu ihan lastensa kanssa eikä ole mitään viikko/viikko-retuutusta, vaan lapsilla on yksi turvallinen koti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma kyllä kukaan tuntemani vanhempien eron kokenut ei haluaisi, että vanhemmat olisi vielä yhdessä. En myöskään minä.
Kyllä nämä erosta syyllistäjät on todellisuudesta vieraantuneita. Kukaan ulkopuolinen ei myöskään voi tietää kaikkea, mitä kotona on tapahtunut.
Minä taas haluaisin.
Sen sijaan minua riepoteltiin perheestä toiseen koko lapsuus, isäpuolia ja äitipuolia ja ties ketä. Todellakin olisin vaan halunnut sen oman ydinperheeni takaisin.
Niin, jos mietit vaihtoehtona sitä, että vanhemmillasi olisi ollut toimiva parisuhde.
Mutta entä jos mietit vaihtoehtona jatkuvaa riitaa kotona, tai vähintään sitä painostavaa tunnelmaa joka tulee kun vanhemmat eivät vois enää sietää toisiaan, mutta pitävät lapsen takia kulisseja pystyssä?Mitään uusia kumppaneita itse en ole edes vielä mieti.
Mutta jos joku elämääni tulisi, niin tapailisin kyllä pitkään, ennenkuin edes harkitsisin lapselle esittelemistä.
Ei ne seuraavatkaan suhteet toimivia ollut, samat tappelut ja ongelmat niissäkin odotti. Mielummin olisin kuunnellut sitä sitten ydinperheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, lapsien myötä vanhemman, tai jopa molempien vanhempien, trauma tulee esille ja suhde hankaloituu. Silloin perheen ehjänä pysyminen voi käydä mahdottomaksi.
Sitten pitää mennä terapiaan
Vierailija kirjoitti:
Ap, lapsien myötä vanhemman, tai jopa molempien vanhempien, trauma tulee esille ja suhde hankaloituu. Silloin perheen ehjänä pysyminen voi käydä mahdottomaksi.
Tämäpä juuri. Itselleni kävi juuri näin, eli mies muuttui lapsen synnyttyä totaalisesti.
Olen itse todella pahoillani, että niin piti käydä. Olisin todellakin halunnut onnellisen perheen, ehkä yhden lapsen sijasta muutamankin lapsen. Tasaista ja tavallista elämää, se oli toiveeni.
Nyt juuri olen tyhjentämässä yhteistä kotia. Kyllähän tässä miettii asioita paljon, että miksi kaikki piti mennä näin.
Tähän ei tosiaan tarvitsisi päälle ihmisiä neuvomaan sormi pystyssä, kuinka nyt vaan täytyy jotenkin osata ennustaa, minkälaiseksi se puoliso muuttuu lapsen syntymän jälkeen.
Mielelläni olisin nyt vaikka suunnittelemassa uutta perheenlisäystä, kun tyhjentämässä yhteistä kotia sulle-mulle -lajittelulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koulumaailmassa töitä tehneenä on valitettavan selvää, että useimmat ongelmaiset lapset ja nuoret tulevat avioeroperheistä. Jos tätä ei suostuta tunnustamaan ja myöntämään niin myöskään niitä lapsia ei pystytä auttamaan ja tukemaan tarpeeksi.
Koulumaailmaa paljon nähneenä olen todennut, että niitä ongelmalapsia tulee avioeroperheistä yhtä paljon kuin ydin-tai uusperheistä.
Hyvin toimeen tulevien perheiden lasten häiriköintiin tai kiusaamiseen ei vaan ole "tarvetta" puuttua. Ei varsinkaan, jos lapsi on opettajan tai rehtorin ystävän lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla on kovin romanttinen kuva parisuhteista.
Se on maailman vaarallisin suhde, usein on parempi lapsellekin että vanhemmat pysyy toisistaan erossa.Perhe ja vanhemmat ovat lapselle turvallisin, silloin kun perusasiat on kunnossa.
Voi ja saa ihmetellä miten ne vaaralliset roistot päätyvät naimisiin? Naiset ovat sitten hyväuskoisia höplästä vedettäviä, kun eivät näe millainen se " ihmeellinen rakas" on oikeasti.Ihan yhtä perhe se on jos lapsi asuu äitinsä (ja vaikka sisarustensa) kanssa.
Iso osa maailman ihmisistä ei edes tiedä isäänsä.
Kuka edes on päöttänyt että oikea perhe on sellanen missä on parisuhteessa nainen ja mies. Yleensä parusuhteista ei seuraa kuin ikävyyksiä. Lapsillä on hyvä olla jos saavat olla turvassa kotonaan toisen vanhemman kanssa.Mun äitini oli juoppo, mutta silti sai pitää meidät lapset koska ”eihän nyt äiti voi olla paha”. Kaikki lapset ei todellakaan ole turvassa siellä äitinsä luona.
En missään väittänytkään että kaikki maailman äidit olisi turvallisempia vanhempia kuin isät. Jos äitillä on päihdeongelmia ja isällä ei, isä on parempi huoltajaksi.
Sinulta meni viestini sanoma ohi, joka oli se, että oikea perhe ei tarvitse kahta vanhempaa, yksi turvallinen vanhempi on koti ja perhe lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma kyllä kukaan tuntemani vanhempien eron kokenut ei haluaisi, että vanhemmat olisi vielä yhdessä. En myöskään minä.
Kyllä nämä erosta syyllistäjät on todellisuudesta vieraantuneita. Kukaan ulkopuolinen ei myöskään voi tietää kaikkea, mitä kotona on tapahtunut.
Minä taas haluaisin.
Sen sijaan minua riepoteltiin perheestä toiseen koko lapsuus, isäpuolia ja äitipuolia ja ties ketä. Todellakin olisin vaan halunnut sen oman ydinperheeni takaisin.
Niin, jos mietit vaihtoehtona sitä, että vanhemmillasi olisi ollut toimiva parisuhde.
Mutta entä jos mietit vaihtoehtona jatkuvaa riitaa kotona, tai vähintään sitä painostavaa tunnelmaa joka tulee kun vanhemmat eivät vois enää sietää toisiaan, mutta pitävät lapsen takia kulisseja pystyssä?Mitään uusia kumppaneita itse en ole edes vielä mieti.
Mutta jos joku elämääni tulisi, niin tapailisin kyllä pitkään, ennenkuin edes harkitsisin lapselle esittelemistä.Ei ne seuraavatkaan suhteet toimivia ollut, samat tappelut ja ongelmat niissäkin odotti. Mielummin olisin kuunnellut sitä sitten ydinperheessä.
Vai olisiko kuitenkin ollut parhain vaihtoehto se, että vanhemmat olisivat kumpikin tahoillaan asuneet ilman uusia puolisoja, jolloin niitä riitoja ei olisi ollut ollenkaan?
Vierailija kirjoitti:
Ihmisellä on vain yksi elämä eikä se ole kovin pitkä. Kenenkään ei tarvitse jäädä elämäntilanteeseen, jossa ei ole onnellinen. Se on ihmiselämän hukkaamista ja väärinkäyttöä.
Mutta voi luistaa vastuusta omista valinnoistaan? Itse myös lapsia ollut haluamassa, mutta ei jaksakaan niiden riitelyä ja ruokkimista ja kuskaamista ja vaatteiden pyykkäystä ja...
Joten ei ole onnellinen ja lähtee ja jättää sen toisen yksin hoitamaan kaiken. Onko hän onnellinen? Saako molemmat vanhemmat lähteä, jos eivät ole onnellisia? Kenenkään ei tarvitse jäädä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulumaailmassa töitä tehneenä on valitettavan selvää, että useimmat ongelmaiset lapset ja nuoret tulevat avioeroperheistä. Jos tätä ei suostuta tunnustamaan ja myöntämään niin myöskään niitä lapsia ei pystytä auttamaan ja tukemaan tarpeeksi.
Koulumaailmaa paljon nähneenä olen todennut, että niitä ongelmalapsia tulee avioeroperheistä yhtä paljon kuin ydin-tai uusperheistä.
Hyvin toimeen tulevien perheiden lasten häiriköintiin tai kiusaamiseen ei vaan ole "tarvetta" puuttua. Ei varsinkaan, jos lapsi on opettajan tai rehtorin ystävän lapsi.
Kumma juttu kun en ole opettajana törmännyt näihin hyvistä perheistä tuleviin häiriköihin. Kyllä yleensä vanhempien koulutuksella ja tulotasolla sekä lapsen käytöksellä on aika selvä korrelaatio. Senpä takia opettajatkin hakeutuvat mieluiten tietynlaisiin kouluihin opettamaan....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulumaailmassa töitä tehneenä on valitettavan selvää, että useimmat ongelmaiset lapset ja nuoret tulevat avioeroperheistä. Jos tätä ei suostuta tunnustamaan ja myöntämään niin myöskään niitä lapsia ei pystytä auttamaan ja tukemaan tarpeeksi.
Koulumaailmaa paljon nähneenä olen todennut, että niitä ongelmalapsia tulee avioeroperheistä yhtä paljon kuin ydin-tai uusperheistä.
Hyvin toimeen tulevien perheiden lasten häiriköintiin tai kiusaamiseen ei vaan ole "tarvetta" puuttua. Ei varsinkaan, jos lapsi on opettajan tai rehtorin ystävän lapsi.Kumma juttu kun en ole opettajana törmännyt näihin hyvistä perheistä tuleviin häiriköihin. Kyllä yleensä vanhempien koulutuksella ja tulotasolla sekä lapsen käytöksellä on aika selvä korrelaatio. Senpä takia opettajatkin hakeutuvat mieluiten tietynlaisiin kouluihin opettamaan....
Kumma kun kaikilla alueilla asuu eroperheiden lapsia, jos Suomessa olisi kuninkaallisia, koskisi myös heitä. Ja mikä on sellainen alue, jossa ei asu huonosti käyttäytyviä lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso osa eroista johtuu lapsista. Nainen kun tulee äidiksi, jää mies kakkoseksi mies alkaa ällöttää.
Miehen pitää kasvaa aikuiseksi tuossa tilanteessa ja tulla sieltä omalta mukavuusalueelta.
Eli nainen on lisääntynyt lapsen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Joskus aikuiset tekevät vääriä valintoja. Siksi on tärkeää asua yhdessä tarpeeksi kauan ja tutustua kunnolla ennen ladten hankkimista. Pienetkin epäilyt ovat este perheen perustamiselle. Mutta, joskus menee pieleen.
Ei kyllä tartte yhdessä asua mutta toinen pitää tuntea. Eikös se niin mee, että avoliitossa ennen avioliittoa asuneet eroavat herkemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulumaailmassa töitä tehneenä on valitettavan selvää, että useimmat ongelmaiset lapset ja nuoret tulevat avioeroperheistä. Jos tätä ei suostuta tunnustamaan ja myöntämään niin myöskään niitä lapsia ei pystytä auttamaan ja tukemaan tarpeeksi.
Koulumaailmaa paljon nähneenä olen todennut, että niitä ongelmalapsia tulee avioeroperheistä yhtä paljon kuin ydin-tai uusperheistä.
Hyvin toimeen tulevien perheiden lasten häiriköintiin tai kiusaamiseen ei vaan ole "tarvetta" puuttua. Ei varsinkaan, jos lapsi on opettajan tai rehtorin ystävän lapsi.Kumma juttu kun en ole opettajana törmännyt näihin hyvistä perheistä tuleviin häiriköihin. Kyllä yleensä vanhempien koulutuksella ja tulotasolla sekä lapsen käytöksellä on aika selvä korrelaatio. Senpä takia opettajatkin hakeutuvat mieluiten tietynlaisiin kouluihin opettamaan....
Hetkinen. Anteeksi hyppään keskusteluun viimeiseltä sivulta, en ole lukenut alusta asti. Mutta et suinkaan väitä, että koulutetuissa ja hyvän toimeentulon perheissä ei olisi eroja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulumaailmassa töitä tehneenä on valitettavan selvää, että useimmat ongelmaiset lapset ja nuoret tulevat avioeroperheistä. Jos tätä ei suostuta tunnustamaan ja myöntämään niin myöskään niitä lapsia ei pystytä auttamaan ja tukemaan tarpeeksi.
Koulumaailmaa paljon nähneenä olen todennut, että niitä ongelmalapsia tulee avioeroperheistä yhtä paljon kuin ydin-tai uusperheistä.
Hyvin toimeen tulevien perheiden lasten häiriköintiin tai kiusaamiseen ei vaan ole "tarvetta" puuttua. Ei varsinkaan, jos lapsi on opettajan tai rehtorin ystävän lapsi.Kumma juttu kun en ole opettajana törmännyt näihin hyvistä perheistä tuleviin häiriköihin. Kyllä yleensä vanhempien koulutuksella ja tulotasolla sekä lapsen käytöksellä on aika selvä korrelaatio. Senpä takia opettajatkin hakeutuvat mieluiten tietynlaisiin kouluihin opettamaan....
Kumma kun kaikilla alueilla asuu eroperheiden lapsia, jos Suomessa olisi kuninkaallisia, koskisi myös heitä. Ja mikä on sellainen alue, jossa ei asu huonosti käyttäytyviä lapsia?
Kyllähän se korreloi myös eroperheissä eli matalan koulutustason eroperheistä tulevat lapset ovat suuremmassa riskissä. Alemmissa sosiaaliluokissa toki myös erotaan useammin, kun sieltä löytyy enemmän monenlaista ongelmaa. Siksipä lähiöihin on niitä opettajia vaikeampi rekrytoida kun yksi opettaja ei selviä jos puoli luokkaa on tuen tarpeessa.
Erotaan liian helposti.
Tarjontaa yllin kyllin monelle netissä. Elämä tuskin paranee pitkällä tähtäimellä vaihtamalla.
Pitkäjänteisyys kateissa. Täydellistä lapsuutta, onko sellaista. Järkevä kypsä ihminen hyväksyy sen, että elämässä kirkkaita ja tummia sävyjä, ei lapsuuden tarvitse antaa pilata elämää. Aika moni vanhempi tekee parhaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulumaailmassa töitä tehneenä on valitettavan selvää, että useimmat ongelmaiset lapset ja nuoret tulevat avioeroperheistä. Jos tätä ei suostuta tunnustamaan ja myöntämään niin myöskään niitä lapsia ei pystytä auttamaan ja tukemaan tarpeeksi.
Koulumaailmaa paljon nähneenä olen todennut, että niitä ongelmalapsia tulee avioeroperheistä yhtä paljon kuin ydin-tai uusperheistä.
Hyvin toimeen tulevien perheiden lasten häiriköintiin tai kiusaamiseen ei vaan ole "tarvetta" puuttua. Ei varsinkaan, jos lapsi on opettajan tai rehtorin ystävän lapsi.Kumma juttu kun en ole opettajana törmännyt näihin hyvistä perheistä tuleviin häiriköihin. Kyllä yleensä vanhempien koulutuksella ja tulotasolla sekä lapsen käytöksellä on aika selvä korrelaatio. Senpä takia opettajatkin hakeutuvat mieluiten tietynlaisiin kouluihin opettamaan....
Kumma kun kaikilla alueilla asuu eroperheiden lapsia, jos Suomessa olisi kuninkaallisia, koskisi myös heitä. Ja mikä on sellainen alue, jossa ei asu huonosti käyttäytyviä lapsia?
Kyllähän se korreloi myös eroperheissä eli matalan koulutustason eroperheistä tulevat lapset ovat suuremmassa riskissä. Alemmissa sosiaaliluokissa toki myös erotaan useammin, kun sieltä löytyy enemmän monenlaista ongelmaa. Siksipä lähiöihin on niitä opettajia vaikeampi rekrytoida kun yksi opettaja ei selviä jos puoli luokkaa on tuen tarpeessa.
Kumma kun täällä on työttömien opettajien vertaistukiketju, joka valittaa, ettei töitä ole ja joka virkaa hakee 100 muuta pätevää opettajaa. Ovatko he vain nirsoja?
Itse olen katkaissut välit vanhempiini, mutta syinä on olleet aika paljon isommat syyt kuin heidän eronsa.