Puolison puhelimen tutkiminen
Puoliso on liikkuvassa työssä, jossa tapaa jatkuvasti vastakkaisen sukupuolen edustajia. Nyt kesän aikana hänen käytöksensä on alkanut muuttua ja työpäivätkin ovat olleet hiukan pidempiä. Ja varsinkin puhelinkäyttäytyminen on erilaista. Tekstareita satelee tiuhaan ja niihin vastaillaan. Aikaisemmin yleensä aina hän kertoi kuka viestitteli ja mitä, esim. kaveri pyytelee kylään jne. mutta nyt viestittelystä ei mainita sanallakaan. En ole koskaan ollut utelias enkä mustasukkainen, mutta kun minuun on huomiota riittänyt viime aikoina vähemmän, on tullut mieleen että pitäisikö minun salaa tutkia hänen puhelimensa viestit? Tiedän, että jos vain kysyn asiasta häneltä suoraan ei hän vain vähättelisi asiaa.
Kommentit (286)
Vierailija kirjoitti:
Ex-miehelläni oli työpuhelin erikseen eikä säilyttänyt sitä edes kotona. Silloin, kun katsoin hänen puhelinta, niin en todellakaan käynyt kaikkia lähettäjiä edes läpi (ei kiinnostanut miehen kavereiden viestit, ei perheenjäsenten viestit), vaan minua kiinnosti tasan yksi ihminen. Eipä tarvinnut koko viestiketjua edes lukea, kun ihan selkeä pettämismeininki oli.
Sama täällä. Yksi nainen aiheutti meidän välillä silloin tällöin närää ja epäilyksiä. Mies vannoi, ettei heillä todellakaan ole mitään ja ovat ihan vaan kavereita. Päätin sitten ottaa asiasta selvää ja ei kai kaverit toisilleen lähettele nakukuvia tai harmittele, kun ei pääsekään paneskelemaan, kun avopuoliso (minä) olenkin kotona enkä lähtenyt erääseen tapahtumaan.
Vierailija kirjoitti:
Nämä jotkut hokevat rikoksesta. Ilmeisesti itse pettäjiä, muuten ei niin kalahtaisi ja olisi karvat pystyssä.
Eikö ole henkistä väkivaltaa kumppania kohtaan haukkua häntä vainoharhaiseksi hulluksi, mustasukkaiseksi sekopääksi, käskeä menemään hoitoon, tyhmäksi, idiootiksi, jopa pelotella väkivallalla jollei kyseleminen lopu.
Kun pettäjä ei halua tunnustaa pettämistä ja toinen kysyy onko pettänyt.
Ja sitten pakkotilanteessa loppupeleissä kuitenkin käy ilmi, että pettäminen on tosiasia ja kumppanin epäilyt olivat ihan oikeita ja oikeutettuja.
Eikö henkinen väkivalta, päin naamaa valehteleminen, ehkä uhkailu ole rikos siinä kuin siihen verraten pikkujuttu katsoa viesti.
Kumpikohan on ihmiselle henkisesti kuormittavampaa?
Jos aiot jatkaa tuota linjaa, on helpompi ilmoittaa ketju asiattomaksi.
Suomen laki vastaa yksiselitteisesti kysymykseesi siitä, kumpi on rikos.
Mä en nyt oikein ymmärrä, että miksi ihmisillä on siitä puhelimen ratsaamisesta niin joustamaton mielipide. Omasta mielestäni tottakai luottamus on kaiken perusta, mutta jos sellainen tilanne tulisi, että mies käyttäytyisi oudosti eikä kysyttäessä kertoisi minkään olevan vialla, niin kyllä tutkisin sen puhelimen. Ei ole onneksi näin koskaan tarvinnut tehdä, luotan mieheeni.
En kuitenkaan suuttuisi, jos hän tutkisi mun puhelimen. Mulla ei ole siellä mitään salattavaa, ei ole mitään mistä mun pitäisi jäädä kiinni. Toki ihmettelisin, että mistä moinen epäluuloisuus mua kohtaan, mutta todennäköisesti siinä tapauksessa olisin miehen mielestä käyttäytynyt jotenkin normaalista poikkeavasti. Toki sitten, jos kumppani olisi jotenkin sairaalloisen mustasukkainen, niin silloinhan se suhde pitäisi laittaa poikki jo ihan sen takia. Mutta jos muuten ok suhde, jossa kerran tulee epäluuloa toista kohtaan ja katsoo puhelimen läpi varmistuakseen asiasta, niin en ymmärrä mikä siinä on niin väärin?
Mielummin katsoo puhelimen läpi ja saisi selville mahdollisen pettämisen heti, kuin odottaa että se pettäminen jotenkin tulisi ilmi vasta 10 vuotta myöhemmin.
tämä palsta hyökkäis lujaa kimppuun jos ykski mies tutkis naisen puhelimen.
naisille se on suotavaa ja jopa suositeltavaa toki koska eri tilanne ja eri syy ja hormoonit
Jos minun puolisoni epäilisi minua niin näyttäisin puhelimeni. Tottakai. Miksi en näyttäisi? Puolisoni luottamus on minulle paljon tärkeämpi asia kuin joku periaate viestittelyn/puhelimen yksityisyydestä.
Toisen puhelimen tutkiminen on rikos. Miehesi voisi tehdä sinusta tutkintapyynnön ja myös hänen työnantajansa.
Mitä tulee sinuun, niin ammuu 🐄
Vierailija kirjoitti:
Mä en nyt oikein ymmärrä, että miksi ihmisillä on siitä puhelimen ratsaamisesta niin joustamaton mielipide. Omasta mielestäni tottakai luottamus on kaiken perusta, mutta jos sellainen tilanne tulisi, että mies käyttäytyisi oudosti eikä kysyttäessä kertoisi minkään olevan vialla, niin kyllä tutkisin sen puhelimen. Ei ole onneksi näin koskaan tarvinnut tehdä, luotan mieheeni.
En kuitenkaan suuttuisi, jos hän tutkisi mun puhelimen. Mulla ei ole siellä mitään salattavaa, ei ole mitään mistä mun pitäisi jäädä kiinni. Toki ihmettelisin, että mistä moinen epäluuloisuus mua kohtaan, mutta todennäköisesti siinä tapauksessa olisin miehen mielestä käyttäytynyt jotenkin normaalista poikkeavasti. Toki sitten, jos kumppani olisi jotenkin sairaalloisen mustasukkainen, niin silloinhan se suhde pitäisi laittaa poikki jo ihan sen takia. Mutta jos muuten ok suhde, jossa kerran tulee epäluuloa toista kohtaan ja katsoo puhelimen läpi varmistuakseen asiasta, niin en ymmärrä mikä siinä on niin väärin?
Mielummin katsoo puhelimen läpi ja saisi selville mahdollisen pettämisen heti, kuin odottaa että se pettäminen jotenkin tulisi ilmi vasta 10 vuotta myöhemmin.
Ehkä en edelleenkään ole vastannut riittävän selkeästi: Kyse on o i k e u d e s t a y k s i t y i s y y t e e n. Edes parisuhteessa en elä symbioosissa vaan olen erillinen yksilö omine oikeuksineni. Minulla on oikeus yksityiseen viestintään, omiin ystäviin, omiin menoihin, omiin rahoihin.
Monta kertaa olen myös kertonut, että itse en usko, että mustasukkainen ihminen rauhoittuu siitä, että tutkii laitteen kerran eikä löydä mitään.
Luottamuspulaa ei korjata millään muulla kuin olemalla luottamuksen arvoinen. Puhelinten avoimuus lienee siihen aika toimiva ja helppo keino.
Vierailija kirjoitti:
tämä palsta hyökkäis lujaa kimppuun jos ykski mies tutkis naisen puhelimen.
naisille se on suotavaa ja jopa suositeltavaa toki koska eri tilanne ja eri syy ja hormoonit
Siellä toinen öyhöttäjä. Edelleen: olen nainen ja vankkumaton yksityisyyden suojan kannattaja. Enkä taatusti ainoa.
Vierailija kirjoitti:
tämä palsta hyökkäis lujaa kimppuun jos ykski mies tutkis naisen puhelimen.
naisille se on suotavaa ja jopa suositeltavaa toki koska eri tilanne ja eri syy ja hormoonit
Kyllä minun puhelinta on miehet katsoneet. Ex-mies katsoi ja löysikin epäilylleen vastinetta (minä petin silloin, vaikken sitä pystynyt myöntämään). Ei käynyt mielessäkään nostaa mitään rikossyytettä ja minua hävetti mitä olin mennyt tekemään... Nykyinen mies sanoi lukeneensa tabletiltani facebookin Messenger-viestejä... Ei löytynyt mitään eikä puhelimessakaan ole mitään, koska en ole todellakaan mitään tehnyt. Saisi ihan vapaasti katsoa myös puhelimeni.
Vierailija kirjoitti:
Luottamuspulaa ei korjata millään muulla kuin olemalla luottamuksen arvoinen. Puhelinten avoimuus lienee siihen aika toimiva ja helppo keino.
Okei, nyt en taida jaksaa enää. Jos et kykene dialogiin, niin tätä keskustelua on sinun kanssasi turha jatkaa.
Tylsä vastakkainasettelu että puhelimen katsominen on aina urkkimista ja liittyy jotenkin epäluottamukseen.. meillä molemmilla puhelimessa sama salasana jos pitää soittaa tms. ja oma puhelin jossain.. ja ei tosiaan mitään salattavaa eikä sen enempää yksityistäkään. Päiväkirja on yksityinen, ei puhelin.
N35
Vierailija kirjoitti:
Tylsä vastakkainasettelu että puhelimen katsominen on aina urkkimista ja liittyy jotenkin epäluottamukseen.. meillä molemmilla puhelimessa sama salasana jos pitää soittaa tms. ja oma puhelin jossain.. ja ei tosiaan mitään salattavaa eikä sen enempää yksityistäkään. Päiväkirja on yksityinen, ei puhelin.
N35
Minulla ei ole puhelimessani miehen sukulaisten ja ystävien numeroita eikä hänellä minun, joten en ymmärrä, miten voisimme soitella toistemme puhelimilla.
Mutta jos teillä tuo on molemmille ok ja ystävänne tietävät olla lähettämättä mitään henkilökohtaisia viestejä, niin fine.
P.S. Tarkistapa kuitenkin laista, mitä se sanoo viestintävälineistä ja yksityisyydestä.
Luen vaikka ei saisi. Miehellä on yksi naispuolinen kaveri ja kylläpä vituttaa lukea niitä viestejä. Pitäisi varmaan mennä johonkin terapiaan että pääsisin eroon tästä vakoilusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luottamuspulaa ei korjata millään muulla kuin olemalla luottamuksen arvoinen. Puhelinten avoimuus lienee siihen aika toimiva ja helppo keino.
Okei, nyt en taida jaksaa enää. Jos et kykene dialogiin, niin tätä keskustelua on sinun kanssasi turha jatkaa.
Ymmärrän oikein hyvin mitä ajat takaa ja ideaalitilanteessa olen kanssasi aivan täysin samaa mieltä. Luottamus on kuitenkin erittäin vaikea asia. Hyvin monilla on hyvin suuria pettymyksiä tällä elämänalueella. On helppo sanoa, että luota tai eroa. Kyseessä on kuitenkin usein muidenkin ihmisten elämä, meitä kun on lapsellisiakin petettyjä naisia (ja miehiä). Päätökset haluaa tehdä tosiasioiden pohjalta. Emme ole kaikki luottamuksen arvoisia vaikka kuinka niin vakuuttaisimme.
Vierailija kirjoitti:
Luottamuspulaa ei korjata millään muulla kuin olemalla luottamuksen arvoinen. Puhelinten avoimuus lienee siihen aika toimiva ja helppo keino.
Ei se toimi. Luottamus ei perustu todistettuun tietämiseen, se on nimenomaan luottamista. Luottaa vaikkei tiedäkään. Jos on luottamuspulaa, niin puhelimen avoimuushan poistaa ainoastaan puhelimenkäyttöön liittyvät epäilyt. Jäljelle jää silti kaikki muu. Kaikki pitäisi olla avointa ja todistettavaa. Olematonta ei voi todistaa olemattomaksi, vaan aina voi epäillä olevan jotain kätkettyä jossain muualla.
On helppoa pettää sotkematta puhelinta siihen millään lailla. Avoin puhelin voi olla jopa tarkoitettu epäilyjen häivyttämiseksi, jos petos on todella meneillään. Sitten on se toinen puhelin jossain auton hanskalokerossa yhteydenpitoon.
Uskoisin, että monikin on löytänyt epäilyilleen vastinetta toisen puhelimesta.
Vierailija kirjoitti:
Luen vaikka ei saisi. Miehellä on yksi naispuolinen kaveri ja kylläpä vituttaa lukea niitä viestejä. Pitäisi varmaan mennä johonkin terapiaan että pääsisin eroon tästä vakoilusta.
Ehkä tuollainen noin neljän tonnin korvaussumma (sakko, korvaukset + oikeudenkäyntikulut) pistäisi miettimään, onko se sen arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en nyt oikein ymmärrä, että miksi ihmisillä on siitä puhelimen ratsaamisesta niin joustamaton mielipide. Omasta mielestäni tottakai luottamus on kaiken perusta, mutta jos sellainen tilanne tulisi, että mies käyttäytyisi oudosti eikä kysyttäessä kertoisi minkään olevan vialla, niin kyllä tutkisin sen puhelimen. Ei ole onneksi näin koskaan tarvinnut tehdä, luotan mieheeni.
En kuitenkaan suuttuisi, jos hän tutkisi mun puhelimen. Mulla ei ole siellä mitään salattavaa, ei ole mitään mistä mun pitäisi jäädä kiinni. Toki ihmettelisin, että mistä moinen epäluuloisuus mua kohtaan, mutta todennäköisesti siinä tapauksessa olisin miehen mielestä käyttäytynyt jotenkin normaalista poikkeavasti. Toki sitten, jos kumppani olisi jotenkin sairaalloisen mustasukkainen, niin silloinhan se suhde pitäisi laittaa poikki jo ihan sen takia. Mutta jos muuten ok suhde, jossa kerran tulee epäluuloa toista kohtaan ja katsoo puhelimen läpi varmistuakseen asiasta, niin en ymmärrä mikä siinä on niin väärin?
Mielummin katsoo puhelimen läpi ja saisi selville mahdollisen pettämisen heti, kuin odottaa että se pettäminen jotenkin tulisi ilmi vasta 10 vuotta myöhemmin.
Ehkä en edelleenkään ole vastannut riittävän selkeästi: Kyse on o i k e u d e s t a y k s i t y i s y y t e e n. Edes parisuhteessa en elä symbioosissa vaan olen erillinen yksilö omine oikeuksineni. Minulla on oikeus yksityiseen viestintään, omiin ystäviin, omiin menoihin, omiin rahoihin.
Monta kertaa olen myös kertonut, että itse en usko, että mustasukkainen ihminen rauhoittuu siitä, että tutkii laitteen kerran eikä löydä mitään.
En tarkoittanut viestiä yksin sinulle, sillä en lukenut keskustelua niin tarkasti läpi. Huomasin vain usean kommentin, jossa kehotettiin suoraan eroamaan jos ei luota tarpeeksi kumppaniinsa, että pitää puhelin tutkia.
Niin, toki laissa määritellään yksilön oikeus yksityisyyteen ja kirjesalaisuuteen. Mutta moraalisesti mielestäni yksilöllä on kuitenkin oikeus myös omaan onnellisuuteen ja terveyteen. Eli jos kumppani käyttäytyy oudosti eikä kertoisi mitään mikä selittäisi sen, niin toinen ei väistämättä voi olla onnellinen tai saada mielenrauhaa asiasta. Tai jos kumppani pettää, altistaa hän puolisonsa tietoisesti esim. sukupuolitaudeille (vaikka käyttäiskin kortsua).
Olikohan jotain virheargumenttia, jota tuo tunnepitoinen mouhoaminen ei sisältänyt? Olkinukke, kalteva pinta, virheellinen vastakkainasettelu, punainen silli, ad hominem... en jaksa laskea enempää.