Puolison puhelimen tutkiminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pahempi vaan pienempi rikos, korjaan.

Jos tarkkoja ollaan, niin vain viestintäsalaisuuden rikkominen on rikos. Ei valehteleminen eikä pettäminen.

Se on ihan sama kunhan totuus tulee esiin ja pettäjästä pääsee eroon. 

Onko sekin ihan sama, kun totuus, että pettämistä ei tapahtunutkaan, tulee esiin ja ei-pettäjästä pääsee eroon? Siitähän tässä nyt on kyse.

On. Silloin kun puhelin on puolijumala, ei suhteesta tule mitään ihmisen kanssa. Voi jatkaa virtuaalielämäänsä miten tahtoo.

Et taida olla ihmissuhdeihmisiä alkuunkaan. Kannattaa todellakin erota tai pysyä erossa kaikista tuolla asenteella.

27 vuotta tässä viimeisimmässä parisuhteessa. Puhelimella soitetaan tai lähetetään viesti silloin kun on asiaa. Se ei ole elämän koko sisältö ja kasvanut käteen kiinni. 

Kiva juttu. Ei tosin liity mitenkään aiheeseen. Mutta eroa nyt kuitenkin varmuuden vuoksi, koska sehän on oikea lopputulos riippumatta siitä, onko kukaan pettänyt. 

Jos tutkit, syyllistyt rikokseen.

Minä tutkin. Jokin vaisto sanoi, ja oikeassa olin; oli pettänyt pitkään.

Ihan sama millekään kirjesalaisuuksille jos kyseessä on minun elämän romahtaminen. En tuntenut syyllisyyttä enkä tunne vieläkään. Aikaa tästä 4v.

Onneksi ei ole tuollaisia ongelmia (vaikka varmasti muita ongelmia on), koska molemmat tiedämme toistemme pin koodit ja joskus esim, jos oman puhelimen akku on melkein tyhjä, voimme käyttää toisen puhelinta. Meistä molemmista tämä on ihan normaalia. En ajattele, että nyt se mies kyttää minun puhelinta tai minä hänen, ei tarvitse koska molemmat tietävät että jos on salattavaa, toinen voi aika helposti saada asian selville. Usein esim mieheni ei huomaa, että hänelle on tullut viestejä. Sanon sitten, että se ja se on näköjään lähettänyt viestin, ilman että lukee sitä, vaan katsoo kuka on lähettänyt.

Hyvä tietää naisten kertomana ettei yksityisyyden kunnioitusta ole.

Vierailija kirjoitti:

Mä tutkin. En oikeastaan tiedä miksi. En ole mustasukkaista tyyppiä normaalisti, mutta silloin mua vaivasi jokin, oli vaivannut jo pidemmän aikaa ja olin aivan varma, että mies pettää mua. Tutkin sitten hänen puhelimensa ja löysin ainoastaan mun peppukuvia. Oli otettu mun nukkuessa.

Kyllä nolotti!

Peppukuvien ottaminen kun sä nukut on mielestäsi ok?

Vierailija kirjoitti:

Hyvä tietää naisten kertomana ettei yksityisyyden kunnioitusta ole.

Älä yleistä. Minä olen nainen ja olen useammassa kuin yhdessä kommentissa todennut, että meillä on edelleen oikeus yksityisyyteen, vaikka parisuhteessa olemmekin. Työsuhdelaitteet ovat ilman muuta salasanan takana, samoin omat privalaitteeni, ja miehen tabletin tiedän olevan salasanan takana kun hän on joskus tuskaillut itse sen avaamisen kanssa. Hänen työkoneensa on hänen työhuoneessaan, missä minä en käy muutenkaan, mutta uskoisin senkin olevan salattu. Yksi yhteinen vanha romu on olohuoneessa, miltä katsotaan joskus Areenaa ja siihen molemmat tietävät tunnukset.

Selvästi jotain tuossa on meneillään, mutta toisen puhelinta ei silti mielestäni saisi tutkia.

Ne jotka puoltaa puhelimen tutkimista, niin muuttuuko asia mitenkään jos ap onkin mies? Hänhän ei tuossa määrittele sukupuoltaan?

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen poikani vastaa hyvin harvoin viesteihini, vastaa kun asiasta kysyn että lukee muka viestit vasta myöhällä nukkumaan mennessään. Enkä tavallisesti edes kirjoita kun viestin pari / viikko. En joka päivä kuin jotkut vanhemmat. Tullut pelko mieleen että tyttöystävänsä poistaa viestit puhumatta mitään ja poika ei kehtaa puhua asiasta.

Miksi poistaisi? Oletkohan vähän vain vainoharhainen. Anna poikasi elää omaa elämäänsä ja elä sinäkin omaasi.

Olen katsonut, kun epäilin, että pettää. No, viesteistä huomasi heti, että pettää ja vielä sen henkilön kanssa, jota epäilinkin! Monta kertaa kyselin ja vastaus oli aina "en todellakaan petä" ja naureskeli minulle, että miksi edes kuvittelen sellaista ja oli niin viatonta poikaa... Alkuun uskoinkin, kun sanoi, ettei petä ja on täysin rehellinen ja juttu unohtuikin, mutta sitten taas joku pieni juttu sai epäilykset pintaan ja päätin katsoa puhelimen ja siinä se. Sitten erottiin.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä tietää naisten kertomana ettei yksityisyyden kunnioitusta ole.

Taikka lain ja työsopimusehtojen.

Se on oikeasti aika raskasta elää sellaisen ihmisen kanssa, joka vakuuttaa ja vannoo syyttömyyttään, vakuuttaa, että kaikki on hyvin eikä todellakaan ole muita, mutta kuitenkin jotain ihan pieniä asioita pompsahtelee silloin tällöin... Kun toista rakastaa ja haluaa olla tämän kanssa ja yrittää luottaa 100%, mutta sitten kuitenkin joku pieni epäilyksen sumuverho on jossain alitajunnassa... Helppoahan se on sanoa, että eroa, jos ei luota, mutta mitä jos luottaakin, mutta sitten taas joku vaisto takaraivosta viestittää välillä muuta...

Se puhelimen katsominen voi olla se juttu, joka paljastaa kaiken. Vaikka se onkin rikos, niin kyllä uskon, että monikin on sieltä löytänyt sen lopullisen vastauksen.

Vierailija kirjoitti:

Se on oikeasti aika raskasta elää sellaisen ihmisen kanssa, joka vakuuttaa ja vannoo syyttömyyttään, vakuuttaa, että kaikki on hyvin eikä todellakaan ole muita, mutta kuitenkin jotain ihan pieniä asioita pompsahtelee silloin tällöin... Kun toista rakastaa ja haluaa olla tämän kanssa ja yrittää luottaa 100%, mutta sitten kuitenkin joku pieni epäilyksen sumuverho on jossain alitajunnassa... Helppoahan se on sanoa, että eroa, jos ei luota, mutta mitä jos luottaakin, mutta sitten taas joku vaisto takaraivosta viestittää välillä muuta...

Se puhelimen katsominen voi olla se juttu, joka paljastaa kaiken. Vaikka se onkin rikos, niin kyllä uskon, että monikin on sieltä löytänyt sen lopullisen vastauksen.

Vastaus voi olla kumpi tahansa, mutta lopputulos silti sama. Kannattaa miettiä, mikä on oman mielenrauhan arvo; onko parempi huojentuneena varmasti tietää, että ex-puoliso ei sittenkään pettänyt, vai pysyä yhdessä vaikkakin epävarmana eli sokeasti luottaen. Itsehän se pitää päättää. 

Vierailija kirjoitti:

Se on oikeasti aika raskasta elää sellaisen ihmisen kanssa, joka vakuuttaa ja vannoo syyttömyyttään, vakuuttaa, että kaikki on hyvin eikä todellakaan ole muita, mutta kuitenkin jotain ihan pieniä asioita pompsahtelee silloin tällöin... Kun toista rakastaa ja haluaa olla tämän kanssa ja yrittää luottaa 100%, mutta sitten kuitenkin joku pieni epäilyksen sumuverho on jossain alitajunnassa... Helppoahan se on sanoa, että eroa, jos ei luota, mutta mitä jos luottaakin, mutta sitten taas joku vaisto takaraivosta viestittää välillä muuta...

Se puhelimen katsominen voi olla se juttu, joka paljastaa kaiken. Vaikka se onkin rikos, niin kyllä uskon, että monikin on sieltä löytänyt sen lopullisen vastauksen.

Entä jos ei paljasta? Sitähän joku tuolla jo kyseli. "Pieniä asioita pompsahtelee", "epäiluksen sumuverho on jossain alitajunnassa" - mutta kännykän/laitteiden salaa tutkiminen ei tuota mitään tulosta. Ei löydy mitään. Pystyykö mustasukkainen ihminen mielestäsi siinä kohtaa oikeasti ajattelemaan, että kaikki on kunnossa ja puolisoon voi luottaa, vai pitääkö ne laitteet tutkia vähän ajan kuluttua varalta uudestaan, sitten alkaa penkoa lompakkoa, tutkia pankkitiliä, haistella vaatteet läpi...?

Minä väitän, että jos mustasukkaisuus on edennyt siihen pisteeseen, että toisen laitteet pitää tutkia, niin ei se siihen lopu, ettei mitään löydy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on oikeasti aika raskasta elää sellaisen ihmisen kanssa, joka vakuuttaa ja vannoo syyttömyyttään, vakuuttaa, että kaikki on hyvin eikä todellakaan ole muita, mutta kuitenkin jotain ihan pieniä asioita pompsahtelee silloin tällöin... Kun toista rakastaa ja haluaa olla tämän kanssa ja yrittää luottaa 100%, mutta sitten kuitenkin joku pieni epäilyksen sumuverho on jossain alitajunnassa... Helppoahan se on sanoa, että eroa, jos ei luota, mutta mitä jos luottaakin, mutta sitten taas joku vaisto takaraivosta viestittää välillä muuta...

Se puhelimen katsominen voi olla se juttu, joka paljastaa kaiken. Vaikka se onkin rikos, niin kyllä uskon, että monikin on sieltä löytänyt sen lopullisen vastauksen.

Entä jos ei paljasta? Sitähän joku tuolla jo kyseli. "Pieniä asioita pompsahtelee", "epäiluksen sumuverho on jossain alitajunnassa" - mutta kännykän/laitteiden salaa tutkiminen ei tuota mitään tulosta. Ei löydy mitään. Pystyykö mustasukkainen ihminen mielestäsi siinä kohtaa oikeasti ajattelemaan, että kaikki on kunnossa ja puolisoon voi luottaa, vai pitääkö ne laitteet tutkia vähän ajan kuluttua varalta uudestaan, sitten alkaa penkoa lompakkoa, tutkia pankkitiliä, haistella vaatteet läpi...?

Minä väitän, että jos mustasukkaisuus on edennyt siihen pisteeseen, että toisen laitteet pitää tutkia, niin ei se siihen lopu, ettei mitään löydy.

Sivusta:

Huomataan, kuinka ap asian ilmaisee: "...raskasta elää sellaisen ihmisen kanssa, joka vakuuttaa ja vannoo syyttömyyttään..."

Ap siis vierittää kaiken taakan omista epäilyksistään toisen harteille. Se on uskoakseni mustasukkaisuudessa ihan perimmäisiä pulmia. Mustasukkaisuus on aina oman pään tuotos, se on jotain omaa epävarmuutta. Mutta mustasukkaisuuden tuottama epäilys projisoidaan toiseen ihmiseen. On toisen vika, että minä olen mustasukkainen. On toisen syy, että minä en luota. Toinen toinen toinen ja mulla on paha olo. Se johtaa kieroutuneisiin ajatus- ja toimintamalleihin. Mikä tahansa oma vilpillinen teko muuttuu oikeutetuksi, koska oikeastaan kaikki on sen toisen syytä ja itsen on vaan pakko toimia, koska kuvittelee, että se oman pään sisäinen heikkous ja pahoinvointi jotenkin näillä toimilla hälvenisi. 

Mustasukkaisen on raskasta elää syyttömyyttään vakuuttavan ihmisen kanssa riippumatta siitä, onko tämä syyllinen vai syytön, koska mustasukkaisuuden sairaus sijaitsee aina omassa päässä. Kyvyttömyys luottaa toiseen ihmiseen, oma heikkous, omat pelot, ne ovat kaikki ihan omia oireita ja ongelmia. Toisesta osapuolesta riippumatta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on oikeasti aika raskasta elää sellaisen ihmisen kanssa, joka vakuuttaa ja vannoo syyttömyyttään, vakuuttaa, että kaikki on hyvin eikä todellakaan ole muita, mutta kuitenkin jotain ihan pieniä asioita pompsahtelee silloin tällöin... Kun toista rakastaa ja haluaa olla tämän kanssa ja yrittää luottaa 100%, mutta sitten kuitenkin joku pieni epäilyksen sumuverho on jossain alitajunnassa... Helppoahan se on sanoa, että eroa, jos ei luota, mutta mitä jos luottaakin, mutta sitten taas joku vaisto takaraivosta viestittää välillä muuta...

Se puhelimen katsominen voi olla se juttu, joka paljastaa kaiken. Vaikka se onkin rikos, niin kyllä uskon, että monikin on sieltä löytänyt sen lopullisen vastauksen.

Entä jos ei paljasta? Sitähän joku tuolla jo kyseli. "Pieniä asioita pompsahtelee", "epäiluksen sumuverho on jossain alitajunnassa" - mutta kännykän/laitteiden salaa tutkiminen ei tuota mitään tulosta. Ei löydy mitään. Pystyykö mustasukkainen ihminen mielestäsi siinä kohtaa oikeasti ajattelemaan, että kaikki on kunnossa ja puolisoon voi luottaa, vai pitääkö ne laitteet tutkia vähän ajan kuluttua varalta uudestaan, sitten alkaa penkoa lompakkoa, tutkia pankkitiliä, haistella vaatteet läpi...?

Minä väitän, että jos mustasukkaisuus on edennyt siihen pisteeseen, että toisen laitteet pitää tutkia, niin ei se siihen lopu, ettei mitään löydy.

Tässäkin ketjussa monessa tapauksessa se varmistus ja todiste pettämisestä on löytynyt sieltä puhelimesta. Nyt ei puhuta turhasta mustasukkaisuudesta vaan siitä, että on aivan selkeät merkit käytöksen muuttumisesta ja jostain salailusta. Todennäköisesti itse en katsoi miehen puhelinta salaa vaan aivan pokkana panisin sen vapaaehtoisesti puhelimensa antamaan katsottavaksi.

https://yle.fi/uutiset/3-10942730

Toisen ihmisen puhelimen tutkimisesta luvatta voi saada tuntuvat sakot. Poliisi saa joka vuosi tutkittavaksi satoja tapauksia, joissa rikosnimikkeenä on viestintäsalaisuuden loukkaus.

Kysymys on samasta asiasta kuin pitkään laissa ollut kirjesalaisuus. Nykyään sama laki suojaa kirjeiden lisäksi myös sähköistä viestintää: sähköposteja, puheluita, tekstiviestejä, sosiaalisen median yksityisviestejä ja jopa verkkoselailutietoja. Luottamuksellisen viestinnän suoja on siis tavallaan laajempi kuin ennen.

Minä tutkin kerran mieheni puhelimen, olin aiheetta kipeän mustasukkainen ja vainoharhainen, ihmettelin itsekin käytöstäni. Eihän siellä mitään ihmeellistä ollut, tunnustin heti ja epätavallisille tunteille ja käytöksellekin löytyi selitys kun seuraavana päivänä raskaustesti näytti positiivistä.

Silti vielä tänäkin päivänä hävettää ja kaduttaa toisen henkilökohtaisiin viesteihin kajoaminen vaikka miehen reaktio itkuiseen tunnustukseeni tuolloin olikin vain "aijaa".

En tekisi uudestaan vaikka olisin varma pettämisestä, ennemminkin vaatisin sitten näyttämään itse kenelle on viestitellyt ja heittäisin ulos jos kieltäytyisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on oikeasti aika raskasta elää sellaisen ihmisen kanssa, joka vakuuttaa ja vannoo syyttömyyttään, vakuuttaa, että kaikki on hyvin eikä todellakaan ole muita, mutta kuitenkin jotain ihan pieniä asioita pompsahtelee silloin tällöin... Kun toista rakastaa ja haluaa olla tämän kanssa ja yrittää luottaa 100%, mutta sitten kuitenkin joku pieni epäilyksen sumuverho on jossain alitajunnassa... Helppoahan se on sanoa, että eroa, jos ei luota, mutta mitä jos luottaakin, mutta sitten taas joku vaisto takaraivosta viestittää välillä muuta...

Se puhelimen katsominen voi olla se juttu, joka paljastaa kaiken. Vaikka se onkin rikos, niin kyllä uskon, että monikin on sieltä löytänyt sen lopullisen vastauksen.

Entä jos ei paljasta? Sitähän joku tuolla jo kyseli. "Pieniä asioita pompsahtelee", "epäiluksen sumuverho on jossain alitajunnassa" - mutta kännykän/laitteiden salaa tutkiminen ei tuota mitään tulosta. Ei löydy mitään. Pystyykö mustasukkainen ihminen mielestäsi siinä kohtaa oikeasti ajattelemaan, että kaikki on kunnossa ja puolisoon voi luottaa, vai pitääkö ne laitteet tutkia vähän ajan kuluttua varalta uudestaan, sitten alkaa penkoa lompakkoa, tutkia pankkitiliä, haistella vaatteet läpi...?

Minä väitän, että jos mustasukkaisuus on edennyt siihen pisteeseen, että toisen laitteet pitää tutkia, niin ei se siihen lopu, ettei mitään löydy.

Tässäkin ketjussa monessa tapauksessa se varmistus ja todiste pettämisestä on löytynyt sieltä puhelimesta. Nyt ei puhuta turhasta mustasukkaisuudesta vaan siitä, että on aivan selkeät merkit käytöksen muuttumisesta ja jostain salailusta. Todennäköisesti itse en katsoi miehen puhelinta salaa vaan aivan pokkana panisin sen vapaaehtoisesti puhelimensa antamaan katsottavaksi.

Jos on aivan selvät merkit käytöksen muuttumisesta ja jostain salailusta, niin silloin pitää erota.

En osaa kuvitella, että oma puolisoni tulisi ikinä pyytämään, että hänen pitää saada tutkia puhelimeni. Eikä se olisi mahdollistakaan, koska kyseessä on työnantajan omistama laite. Tai että minä tekisin sen hänelle.

Olen aivan täysin varma, että on myös lukemattomia tapauksia, joissa on ollut "aivan selvät merkit" mutta mitään ei ole löytynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on oikeasti aika raskasta elää sellaisen ihmisen kanssa, joka vakuuttaa ja vannoo syyttömyyttään, vakuuttaa, että kaikki on hyvin eikä todellakaan ole muita, mutta kuitenkin jotain ihan pieniä asioita pompsahtelee silloin tällöin... Kun toista rakastaa ja haluaa olla tämän kanssa ja yrittää luottaa 100%, mutta sitten kuitenkin joku pieni epäilyksen sumuverho on jossain alitajunnassa... Helppoahan se on sanoa, että eroa, jos ei luota, mutta mitä jos luottaakin, mutta sitten taas joku vaisto takaraivosta viestittää välillä muuta...

Se puhelimen katsominen voi olla se juttu, joka paljastaa kaiken. Vaikka se onkin rikos, niin kyllä uskon, että monikin on sieltä löytänyt sen lopullisen vastauksen.

Entä jos ei paljasta? Sitähän joku tuolla jo kyseli. "Pieniä asioita pompsahtelee", "epäiluksen sumuverho on jossain alitajunnassa" - mutta kännykän/laitteiden salaa tutkiminen ei tuota mitään tulosta. Ei löydy mitään. Pystyykö mustasukkainen ihminen mielestäsi siinä kohtaa oikeasti ajattelemaan, että kaikki on kunnossa ja puolisoon voi luottaa, vai pitääkö ne laitteet tutkia vähän ajan kuluttua varalta uudestaan, sitten alkaa penkoa lompakkoa, tutkia pankkitiliä, haistella vaatteet läpi...?

Minä väitän, että jos mustasukkaisuus on edennyt siihen pisteeseen, että toisen laitteet pitää tutkia, niin ei se siihen lopu, ettei mitään löydy.

Sivusta:

Huomataan, kuinka ap asian ilmaisee: "...raskasta elää sellaisen ihmisen kanssa, joka vakuuttaa ja vannoo syyttömyyttään..."

Ap siis vierittää kaiken taakan omista epäilyksistään toisen harteille. Se on uskoakseni mustasukkaisuudessa ihan perimmäisiä pulmia. Mustasukkaisuus on aina oman pään tuotos, se on jotain omaa epävarmuutta. Mutta mustasukkaisuuden tuottama epäilys projisoidaan toiseen ihmiseen. On toisen vika, että minä olen mustasukkainen. On toisen syy, että minä en luota. Toinen toinen toinen ja mulla on paha olo. Se johtaa kieroutuneisiin ajatus- ja toimintamalleihin. Mikä tahansa oma vilpillinen teko muuttuu oikeutetuksi, koska oikeastaan kaikki on sen toisen syytä ja itsen on vaan pakko toimia, koska kuvittelee, että se oman pään sisäinen heikkous ja pahoinvointi jotenkin näillä toimilla hälvenisi. 

Mustasukkaisen on raskasta elää syyttömyyttään vakuuttavan ihmisen kanssa riippumatta siitä, onko tämä syyllinen vai syytön, koska mustasukkaisuuden sairaus sijaitsee aina omassa päässä. Kyvyttömyys luottaa toiseen ihmiseen, oma heikkous, omat pelot, ne ovat kaikki ihan omia oireita ja ongelmia. Toisesta osapuolesta riippumatta. 

Mustasukkaisuuden on aina syy. Tässä se on miehen muuttunut viestittelykäyttäytyminen. Kun eletään yhdessä nämä asiat vaan näkee. Tosi omituisia pettäjän puolustelijoita täällä taas pyörii. Mikä motiivi teillä on salailla jos ei mitään syytä epäilyksen mielestänne ole? Esim jos mieheni haluaisi katsoa puheluntani niin se olisi aivan ok minulle. Minulla ei ole mitään salattavaa. Mies taas itse pyytää minua esim vastaamaan hänen puhelimeensa ja katsomaan tekstiviestit ja vastaamaan, mikäli itse ei juuri nyt pysty. Jos tämä käytös muuttuisi ja toinen salailisi viestimistään niin kyllähän se ihan aiheellisesti herättäisi kysymyksiä.