Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Puolison puhelimen tutkiminen
02.09.2014 |
Puoliso on liikkuvassa työssä, jossa tapaa jatkuvasti vastakkaisen sukupuolen edustajia. Nyt kesän aikana hänen käytöksensä on alkanut muuttua ja työpäivätkin ovat olleet hiukan pidempiä. Ja varsinkin puhelinkäyttäytyminen on erilaista. Tekstareita satelee tiuhaan ja niihin vastaillaan. Aikaisemmin yleensä aina hän kertoi kuka viestitteli ja mitä, esim. kaveri pyytelee kylään jne. mutta nyt viestittelystä ei mainita sanallakaan. En ole koskaan ollut utelias enkä mustasukkainen, mutta kun minuun on huomiota riittänyt viime aikoina vähemmän, on tullut mieleen että pitäisikö minun salaa tutkia hänen puhelimensa viestit? Tiedän, että jos vain kysyn asiasta häneltä suoraan ei hän vain vähättelisi asiaa.
Kommentit (286)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en nyt oikein ymmärrä, että miksi ihmisillä on siitä puhelimen ratsaamisesta niin joustamaton mielipide. Omasta mielestäni tottakai luottamus on kaiken perusta, mutta jos sellainen tilanne tulisi, että mies käyttäytyisi oudosti eikä kysyttäessä kertoisi minkään olevan vialla, niin kyllä tutkisin sen puhelimen. Ei ole onneksi näin koskaan tarvinnut tehdä, luotan mieheeni.
En kuitenkaan suuttuisi, jos hän tutkisi mun puhelimen. Mulla ei ole siellä mitään salattavaa, ei ole mitään mistä mun pitäisi jäädä kiinni. Toki ihmettelisin, että mistä moinen epäluuloisuus mua kohtaan, mutta todennäköisesti siinä tapauksessa olisin miehen mielestä käyttäytynyt jotenkin normaalista poikkeavasti. Toki sitten, jos kumppani olisi jotenkin sairaalloisen mustasukkainen, niin silloinhan se suhde pitäisi laittaa poikki jo ihan sen takia. Mutta jos muuten ok suhde, jossa kerran tulee epäluuloa toista kohtaan ja katsoo puhelimen läpi varmistuakseen asiasta, niin en ymmärrä mikä siinä on niin väärin?
Mielummin katsoo puhelimen läpi ja saisi selville mahdollisen pettämisen heti, kuin odottaa että se pettäminen jotenkin tulisi ilmi vasta 10 vuotta myöhemmin.
Ehkä en edelleenkään ole vastannut riittävän selkeästi: Kyse on o i k e u d e s t a y k s i t y i s y y t e e n. Edes parisuhteessa en elä symbioosissa vaan olen erillinen yksilö omine oikeuksineni. Minulla on oikeus yksityiseen viestintään, omiin ystäviin, omiin menoihin, omiin rahoihin.
Monta kertaa olen myös kertonut, että itse en usko, että mustasukkainen ihminen rauhoittuu siitä, että tutkii laitteen kerran eikä löydä mitään.
En tarkoittanut viestiä yksin sinulle, sillä en lukenut keskustelua niin tarkasti läpi. Huomasin vain usean kommentin, jossa kehotettiin suoraan eroamaan jos ei luota tarpeeksi kumppaniinsa, että pitää puhelin tutkia.
Niin, toki laissa määritellään yksilön oikeus yksityisyyteen ja kirjesalaisuuteen. Mutta moraalisesti mielestäni yksilöllä on kuitenkin oikeus myös omaan onnellisuuteen ja terveyteen. Eli jos kumppani käyttäytyy oudosti eikä kertoisi mitään mikä selittäisi sen, niin toinen ei väistämättä voi olla onnellinen tai saada mielenrauhaa asiasta. Tai jos kumppani pettää, altistaa hän puolisonsa tietoisesti esim. sukupuolitaudeille (vaikka käyttäiskin kortsua).
Jos ei ole parisuhteessa onnellinen, pitää joko tehdä jotain sen oman onnellisuuden eteen itse tai sitten erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hyvää päivää. Miten puhelimesta on tullut niin tärkeä salattava esine, jumalasta seuraava ylöspäin.
Kun olin lapsi, niin mentiin kaupalle puhelimeen, muutamavuosi myöhemmin juostiin naapuriin soittamaan. Kotiin tuli lopulta seinäpuhelin, jota kaikki käytti yhdessä ja erikseen. Ei ollut puhelin salaisuuksia.
Nykyisin vaimoni kanssa on yhteiset luurit, yhteiset koneet ja yhteiset rahat. Myös yhteiset ystävät ja heidän juttunsa. Toki salasanat on, mutta nehän on vain ulkopuolisia varten.
Täällä jauhetaan niin puhelinsalaisuuksista, salaisista työasioista ja kaiken maailman private jutuista. Mitä, kuvitteletteko olevanne KGB-agentteja vai kenties kaikki sos/terveydenhuoltoalalla , kun on niin pirun salaista. Meillä puolisoani ei voisi vähempää kiinnostaa minun työasiani. Toki hän näkee ne , tietää salasanat, jos haluaa. Alkaisinko epäillä, että kertoo kilpailijoille niitä. En ymmärrä.
Ei nämä koodit ja salaisuutenne tee teistä yhtään arvokkaampia avioelämässänne, valitan. No respect !
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, tarkennan mitä tarkoitan. Tarkoitan että varsinkin tilanteissa joissa on suuri luottamuspula (menneet kokemukset muissa parisuhteissa, pettämistausta nykyisessä tms.) on parisuhteen toiminnan kannalta tärkeää pyrkiä ihan kaikessa avoimuuteen ja rehellisyyteen. Vaikka sitten todistamaan sitä omaa luotettavuuttaan vaikka se itsestä tuntuisi epäreilulta. Luottamuksen pettäminen on pahinta mitä ihmiselle voi tehdä. Joskus niiden traumojen kantajaksi joutuu joku ulkopuolinen, syyttään. Sen osansa voi valita myös - erota jos ei tätä taakkaa kestä. Niin se vain menee. Kuten joku tuolla sanoikin, tätä suosittelevat monesti myös terapeutit.
Haluan painottaa, että tilanteita on hyvin erilaisia, parisuhteita on hyvin erilaisia. Kenenkään ei tietysti tarvitse jäädä suhteeseen, jossa epäilee liikaa koko ajan tai tulee koko ajan epäillyksi. Kannattaa kuitenkin ajatella sitä, mitä siellä on usein taustalla ja mitä sen asian eteen voi ja haluaa itse tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luottamuspulaa ei korjata millään muulla kuin olemalla luottamuksen arvoinen. Puhelinten avoimuus lienee siihen aika toimiva ja helppo keino.
Ei se toimi. Luottamus ei perustu todistettuun tietämiseen, se on nimenomaan luottamista. Luottaa vaikkei tiedäkään. Jos on luottamuspulaa, niin puhelimen avoimuushan poistaa ainoastaan puhelimenkäyttöön liittyvät epäilyt. Jäljelle jää silti kaikki muu. Kaikki pitäisi olla avointa ja todistettavaa. Olematonta ei voi todistaa olemattomaksi, vaan aina voi epäillä olevan jotain kätkettyä jossain muualla.
On helppoa pettää sotkematta puhelinta siihen millään lailla. Avoin puhelin voi olla jopa tarkoitettu epäilyjen häivyttämiseksi, jos petos on todella meneillään. Sitten on se toinen puhelin jossain auton hanskalokerossa yhteydenpitoon.
Ei pidä ryhtyä uuteen parisuhteeseen ennen kuin on käsitellyt pois vanhat asiat. Jos nykyisessä suhteessa on petetty, se asia pitää myös käsitellä pois. Tarvittaessa hakea ammattiapua. Kannattaa jatkaa vain, jos molemmat todellakin ovat valmiita jättämään asian taakseen niin, ettei se enää varjosta suhdetta.
Jos luotettavuutta joutuu todistamaan, luottamusta ei ole. Jos luottamusta ei ole, suhde ei toimi.
eri
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvää päivää. Miten puhelimesta on tullut niin tärkeä salattava esine, jumalasta seuraava ylöspäin.
Kun olin lapsi, niin mentiin kaupalle puhelimeen, muutamavuosi myöhemmin juostiin naapuriin soittamaan. Kotiin tuli lopulta seinäpuhelin, jota kaikki käytti yhdessä ja erikseen. Ei ollut puhelin salaisuuksia.Nykyisin vaimoni kanssa on yhteiset luurit, yhteiset koneet ja yhteiset rahat. Myös yhteiset ystävät ja heidän juttunsa. Toki salasanat on, mutta nehän on vain ulkopuolisia varten.
Täällä jauhetaan niin puhelinsalaisuuksista, salaisista työasioista ja kaiken maailman private jutuista. Mitä, kuvitteletteko olevanne KGB-agentteja vai kenties kaikki sos/terveydenhuoltoalalla , kun on niin pirun salaista. Meillä puolisoani ei voisi vähempää kiinnostaa minun työasiani. Toki hän näkee ne , tietää salasanat, jos haluaa. Alkaisinko epäillä, että kertoo kilpailijoille niitä. En ymmärrä.
Ei nämä koodit ja salaisuutenne tee teistä yhtään arvokkaampia avioelämässänne, valitan. No respect !
Hyvä sinulle, että olet löytänyt kaltaisesi puolison. Minä en olisi ikinä huolinut puolisoa, joka ei ajattele yksityisyydestä samoin kuin minä. Oikeus yksityisyyteen oli meille tärkeä keskustelunaihe jo seurusteluaikana ja oli päivänselvää, että se säilyy myös yhteenmuuton jälkeen.
Mutta sinulle: Respect! Päivän paras ja osuvin kommentti.
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvää päivää. Miten puhelimesta on tullut niin tärkeä salattava esine, jumalasta seuraava ylöspäin.
Kun olin lapsi, niin mentiin kaupalle puhelimeen, muutamavuosi myöhemmin juostiin naapuriin soittamaan. Kotiin tuli lopulta seinäpuhelin, jota kaikki käytti yhdessä ja erikseen. Ei ollut puhelin salaisuuksia.Nykyisin vaimoni kanssa on yhteiset luurit, yhteiset koneet ja yhteiset rahat. Myös yhteiset ystävät ja heidän juttunsa. Toki salasanat on, mutta nehän on vain ulkopuolisia varten.
Täällä jauhetaan niin puhelinsalaisuuksista, salaisista työasioista ja kaiken maailman private jutuista. Mitä, kuvitteletteko olevanne KGB-agentteja vai kenties kaikki sos/terveydenhuoltoalalla , kun on niin pirun salaista. Meillä puolisoani ei voisi vähempää kiinnostaa minun työasiani. Toki hän näkee ne , tietää salasanat, jos haluaa. Alkaisinko epäillä, että kertoo kilpailijoille niitä. En ymmärrä.
Ei nämä koodit ja salaisuutenne tee teistä yhtään arvokkaampia avioelämässänne, valitan. No respect !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskoisin, että monikin on löytänyt epäilyilleen vastinetta toisen puhelimesta.
Moni taas ei, mutta ero tuli silti urkinnan vuoksi. Mielenrauha epäilysten suhteen vs. eroaminen, siinäpä dilemma.
Vierailija kirjoitti:
Mutta sinulle: Respect! Päivän paras ja osuvin kommentti.
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvää päivää. Miten puhelimesta on tullut niin tärkeä salattava esine, jumalasta seuraava ylöspäin.
Kun olin lapsi, niin mentiin kaupalle puhelimeen, muutamavuosi myöhemmin juostiin naapuriin soittamaan. Kotiin tuli lopulta seinäpuhelin, jota kaikki käytti yhdessä ja erikseen. Ei ollut puhelin salaisuuksia.Nykyisin vaimoni kanssa on yhteiset luurit, yhteiset koneet ja yhteiset rahat. Myös yhteiset ystävät ja heidän juttunsa. Toki salasanat on, mutta nehän on vain ulkopuolisia varten.
Täällä jauhetaan niin puhelinsalaisuuksista, salaisista työasioista ja kaiken maailman private jutuista. Mitä, kuvitteletteko olevanne KGB-agentteja vai kenties kaikki sos/terveydenhuoltoalalla , kun on niin pirun salaista. Meillä puolisoani ei voisi vähempää kiinnostaa minun työasiani. Toki hän näkee ne , tietää salasanat, jos haluaa. Alkaisinko epäillä, että kertoo kilpailijoille niitä. En ymmärrä.
Ei nämä koodit ja salaisuutenne tee teistä yhtään arvokkaampia avioelämässänne, valitan. No respect !
Voi sinua. Olet niin läpinäkyvä, että se on lähes hellyttävää ;-DDD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvää päivää. Miten puhelimesta on tullut niin tärkeä salattava esine, jumalasta seuraava ylöspäin.
Kun olin lapsi, niin mentiin kaupalle puhelimeen, muutamavuosi myöhemmin juostiin naapuriin soittamaan. Kotiin tuli lopulta seinäpuhelin, jota kaikki käytti yhdessä ja erikseen. Ei ollut puhelin salaisuuksia.Nykyisin vaimoni kanssa on yhteiset luurit, yhteiset koneet ja yhteiset rahat. Myös yhteiset ystävät ja heidän juttunsa. Toki salasanat on, mutta nehän on vain ulkopuolisia varten.
Täällä jauhetaan niin puhelinsalaisuuksista, salaisista työasioista ja kaiken maailman private jutuista. Mitä, kuvitteletteko olevanne KGB-agentteja vai kenties kaikki sos/terveydenhuoltoalalla , kun on niin pirun salaista. Meillä puolisoani ei voisi vähempää kiinnostaa minun työasiani. Toki hän näkee ne , tietää salasanat, jos haluaa. Alkaisinko epäillä, että kertoo kilpailijoille niitä. En ymmärrä.
Ei nämä koodit ja salaisuutenne tee teistä yhtään arvokkaampia avioelämässänne, valitan. No respect !
Kun mentiin kaupalle puhelimeen, ei pettämistä tapahtunut ollenkaan? Logiikkasi on ihan mahtavaa. Respectit tosiaan.
PS. sitä ei muuten tarvitse itse kuvitella, mitä työnantajan puhelimella saa tehdä ja kenelle sen tiedot saa näyttää, se kyllä kerrotaan mustalla valkoisella. Viime kädessä jo lakikirjassakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en nyt oikein ymmärrä, että miksi ihmisillä on siitä puhelimen ratsaamisesta niin joustamaton mielipide. Omasta mielestäni tottakai luottamus on kaiken perusta, mutta jos sellainen tilanne tulisi, että mies käyttäytyisi oudosti eikä kysyttäessä kertoisi minkään olevan vialla, niin kyllä tutkisin sen puhelimen. Ei ole onneksi näin koskaan tarvinnut tehdä, luotan mieheeni.
En kuitenkaan suuttuisi, jos hän tutkisi mun puhelimen. Mulla ei ole siellä mitään salattavaa, ei ole mitään mistä mun pitäisi jäädä kiinni. Toki ihmettelisin, että mistä moinen epäluuloisuus mua kohtaan, mutta todennäköisesti siinä tapauksessa olisin miehen mielestä käyttäytynyt jotenkin normaalista poikkeavasti. Toki sitten, jos kumppani olisi jotenkin sairaalloisen mustasukkainen, niin silloinhan se suhde pitäisi laittaa poikki jo ihan sen takia. Mutta jos muuten ok suhde, jossa kerran tulee epäluuloa toista kohtaan ja katsoo puhelimen läpi varmistuakseen asiasta, niin en ymmärrä mikä siinä on niin väärin?
Mielummin katsoo puhelimen läpi ja saisi selville mahdollisen pettämisen heti, kuin odottaa että se pettäminen jotenkin tulisi ilmi vasta 10 vuotta myöhemmin.
Ehkä en edelleenkään ole vastannut riittävän selkeästi: Kyse on o i k e u d e s t a y k s i t y i s y y t e e n. Edes parisuhteessa en elä symbioosissa vaan olen erillinen yksilö omine oikeuksineni. Minulla on oikeus yksityiseen viestintään, omiin ystäviin, omiin menoihin, omiin rahoihin.
Monta kertaa olen myös kertonut, että itse en usko, että mustasukkainen ihminen rauhoittuu siitä, että tutkii laitteen kerran eikä löydä mitään.
Sinulla on myös oikeus elää ja asua yksin, mennä ja tulla miten haluat, olla jakamatta rahojasi ja pidättää oikeus yksityisyyteesi ;). Tai ehkä tuollainen suhde toimii toisen samanlaisen "minä en jaa mitään edes parisuhteessa" -tyypin kanssa. Onnea matkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Irmeli jäi kotiin kuuden lapsen kanssa lihapatojaan hämmentämään. Kyllä hän oli niin onnellinen, kun Severi veti niskaansa puvun kravatteineen ja singahti perheen runkopyörällä kaupalle soittamaan tärkeää puheluaan. Irmeli tiesi, että Severi on kunnon mies ja kertoo kyllä palattuaan, kenelle soitteli ja missä asioissa.
Pitkäksihän se reissu taas vehänti, mutta Severi selitti asian, siellä kun oli ollut pappilan väki soittamassa ruotsinserkuilleen kuulumisia, ja vierähtihän heillä tuntikausia, eikä Severi vähäpätöisine kylvösiementilauksineen nyt kehdannut herrasväkeä hoputtaa. Piti odotella ja siinä odotellessa sitten kauppiaanpojan kanssa otettiin hieman naukkuakin. Kas hassua, kauppiaanpojan rouvan alushamekin jotenkin lennähti pyykkitelineeltä Severin pyöräntarakalle, kaikkea sitä.
Kyllä taas illan tullen heteka natisi kuten aina ennenkin. Eipä tarvinnut Irmelin murehtia.
Elämä ei mene noin. Koska on se hetki, jolloin tietää varmasti olevansa menneisyyden kanssa selvillä vesillä, valmis uuteen parisuhteeseen? Jotkuthan kipuilevat samojen traumojen ja kipukohtien kanssa koko elämänsä. Tällaisia me ihmiset olemme, usein parisuhteissa epätäydellisiä, mennesiyytemme muovaamia. Kaikesta siitä voi yhdessä myös selvitä, jos molemmilla osapuolilla on halua. Kenenkään ei varmasti tarvitse tuomita itseään ikuiseen yksinäisyyteen vaikkei kaiken kuonan kanssa olekaan oppinut tulemaan toimeen.
Ei pidä ryhtyä uuteen parisuhteeseen ennen kuin on käsitellyt pois vanhat asiat. Jos nykyisessä suhteessa on petetty, se asia pitää myös käsitellä pois. Tarvittaessa hakea ammattiapua. Kannattaa jatkaa vain, jos molemmat todellakin ovat valmiita jättämään asian taakseen niin, ettei se enää varjosta suhdetta.
Jos luotettavuutta joutuu todistamaan, luottamusta ei ole. Jos luottamusta ei ole, suhde ei toimi.
eri[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Oikeus yksityisyyteen". Ihan naurattaa nämä ihmisten jutut ja ajatukset parisuhteista. Sitten ihmetellään, kun on paljon eroja. Jos elämäsi tärkeimmän ihmisen kanssa ei ole sellaista luottamusta, että asioita ei tarvitsisi peitellä ja salailla, niin elämän on oltava todella yksinäistä. Sääliksi käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en nyt oikein ymmärrä, että miksi ihmisillä on siitä puhelimen ratsaamisesta niin joustamaton mielipide. Omasta mielestäni tottakai luottamus on kaiken perusta, mutta jos sellainen tilanne tulisi, että mies käyttäytyisi oudosti eikä kysyttäessä kertoisi minkään olevan vialla, niin kyllä tutkisin sen puhelimen. Ei ole onneksi näin koskaan tarvinnut tehdä, luotan mieheeni.
En kuitenkaan suuttuisi, jos hän tutkisi mun puhelimen. Mulla ei ole siellä mitään salattavaa, ei ole mitään mistä mun pitäisi jäädä kiinni. Toki ihmettelisin, että mistä moinen epäluuloisuus mua kohtaan, mutta todennäköisesti siinä tapauksessa olisin miehen mielestä käyttäytynyt jotenkin normaalista poikkeavasti. Toki sitten, jos kumppani olisi jotenkin sairaalloisen mustasukkainen, niin silloinhan se suhde pitäisi laittaa poikki jo ihan sen takia. Mutta jos muuten ok suhde, jossa kerran tulee epäluuloa toista kohtaan ja katsoo puhelimen läpi varmistuakseen asiasta, niin en ymmärrä mikä siinä on niin väärin?
Mielummin katsoo puhelimen läpi ja saisi selville mahdollisen pettämisen heti, kuin odottaa että se pettäminen jotenkin tulisi ilmi vasta 10 vuotta myöhemmin.
Ehkä en edelleenkään ole vastannut riittävän selkeästi: Kyse on o i k e u d e s t a y k s i t y i s y y t e e n. Edes parisuhteessa en elä symbioosissa vaan olen erillinen yksilö omine oikeuksineni. Minulla on oikeus yksityiseen viestintään, omiin ystäviin, omiin menoihin, omiin rahoihin.
Monta kertaa olen myös kertonut, että itse en usko, että mustasukkainen ihminen rauhoittuu siitä, että tutkii laitteen kerran eikä löydä mitään.
Sinulla on myös oikeus elää ja asua yksin, mennä ja tulla miten haluat, olla jakamatta rahojasi ja pidättää oikeus yksityisyyteesi ;). Tai ehkä tuollainen suhde toimii toisen samanlaisen "minä en jaa mitään edes parisuhteessa" -tyypin kanssa. Onnea matkaan.
En halua asua yksin, olen erittäin onnellinen avopuolisoni kanssa yhdessä. Yhdessä kahtena erillisenä yksilönä. Kiitos onnentoivotuksista, mitään erityistä syytä niille en tosin koe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
99% kenellä syttyy ajatus pitäisikö tutkia muehen luuri on siihen syy ja suurin osa vielä löytää jotain. Vain yksi prosentti on hulluja mustasukkaisia vailla syytä.
Vierailija kirjoitti:
"Oikeus yksityisyyteen". Ihan naurattaa nämä ihmisten jutut ja ajatukset parisuhteista. Sitten ihmetellään, kun on paljon eroja. Jos elämäsi tärkeimmän ihmisen kanssa ei ole sellaista luottamusta, että asioita ei tarvitsisi peitellä ja salailla, niin elämän on oltava todella yksinäistä. Sääliksi käy.
Jaha, taas aloitit. Ehkä tämä ketju on tosiaan tullut tiensä päähän. Harmi, koska tässä oli paljon hyvää keskustelua ja tietoa.
Vierailija kirjoitti:
Ihmeen moni ei näemmä pidä puhelintaan lukittuna pääsykoodin takana! Sekä puolisolla että minulla on koodit ja kumpikaan ei tiedä toisen koodia, miksi pitäisi tietää? Ei hänellä ole mitään asiaa käsilaukkuuni, lompakkooni eikä puhelimeeni eikä toisin päin minullakaan.
Ei tuollainen suhde ole mistään kotoisin että luottamus on valvomista, kyttäämistä ja stalkkaamista.
On meilläkin miehen kanssa koodit puhelimiin, mutta jos sattuisi kysymään, että näytä sisältö niin en alkaisi itkemään mitään yksityisyyspaskaa. Näyttäisin heti, koska ei ole salattavaa ja hän näyttäisi myös varmasti jos kysyisin. Tietenkin keskusteltaisi asiasta miksi kysyttäisi toisiltamme. Kun ei ole salattaa, niin ei tarvi selitellä jos puhelinta ei näytä. Helpommalla pääsee ilman epäilyä, kun näyttää niin se vaan on. Eikä sellanen ole kyttäämistä ja valvomista.
Vierailija kirjoitti:
Elämä ei mene noin. Koska on se hetki, jolloin tietää varmasti olevansa menneisyyden kanssa selvillä vesillä, valmis uuteen parisuhteeseen? Jotkuthan kipuilevat samojen traumojen ja kipukohtien kanssa koko elämänsä. Tällaisia me ihmiset olemme, usein parisuhteissa epätäydellisiä, mennesiyytemme muovaamia. Kaikesta siitä voi yhdessä myös selvitä, jos molemmilla osapuolilla on halua. Kenenkään ei varmasti tarvitse tuomita itseään ikuiseen yksinäisyyteen vaikkei kaiken kuonan kanssa olekaan oppinut tulemaan toimeen.
Halua nimenomaan. Halua luottaa ja hakea tarvittaessa apua siihen, että oppii luottamaan. Me hoidamme parisuhdettamme. Olemme käyneet terapiassa, kun kommunikaatio välillämme ei toiminut, ja reilua vuotta myöhemmin menimme parisuhdekurssille oppiaksemme lisää hyvästä kommunikaatiosta. Jo seurustelumme alussa käytimme netistä löytyviä materiaaleja, joilla voi kehittää hyvää parisuhdetta. Kommunikaatio ja luottamus, niiden varaan meidän suhteemme rakentuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeen moni ei näemmä pidä puhelintaan lukittuna pääsykoodin takana! Sekä puolisolla että minulla on koodit ja kumpikaan ei tiedä toisen koodia, miksi pitäisi tietää? Ei hänellä ole mitään asiaa käsilaukkuuni, lompakkooni eikä puhelimeeni eikä toisin päin minullakaan.
Ei tuollainen suhde ole mistään kotoisin että luottamus on valvomista, kyttäämistä ja stalkkaamista.On meilläkin miehen kanssa koodit puhelimiin, mutta jos sattuisi kysymään, että näytä sisältö niin en alkaisi itkemään mitään yksityisyyspaskaa. Näyttäisin heti, koska ei ole salattavaa ja hän näyttäisi myös varmasti jos kysyisin. Tietenkin keskusteltaisi asiasta miksi kysyttäisi toisiltamme. Kun ei ole salattaa, niin ei tarvi selitellä jos puhelinta ei näytä. Helpommalla pääsee ilman epäilyä, kun näyttää niin se vaan on. Eikä sellanen ole kyttäämistä ja valvomista.
Ja kun ei ole salattavaa niin on lupa odottaa, että toinen luottaa ihan siksi, että olemme yhdessä sopineet parisuhteemme säännöt.
En tiedä paljon vastenmielisempaa keskustelukumppania kuin vihjailijan, joka antaa ymmärtää, että ellei toimi hänen tavallaan, on epäluotettava petturi. Mutta ehkä et vain kykene parempaan?
Minulla tilanne se että jos vaimo tutkisi puhelimeni niin ottaisin eron.
Alue: Aihe vapaa
Hyvä, tarkennan mitä tarkoitan. Tarkoitan että varsinkin tilanteissa joissa on suuri luottamuspula (menneet kokemukset muissa parisuhteissa, pettämistausta nykyisessä tms.) on parisuhteen toiminnan kannalta tärkeää pyrkiä ihan kaikessa avoimuuteen ja rehellisyyteen. Vaikka sitten todistamaan sitä omaa luotettavuuttaan vaikka se itsestä tuntuisi epäreilulta. Luottamuksen pettäminen on pahinta mitä ihmiselle voi tehdä. Joskus niiden traumojen kantajaksi joutuu joku ulkopuolinen, syyttään. Sen osansa voi valita myös - erota jos ei tätä taakkaa kestä. Niin se vain menee. Kuten joku tuolla sanoikin, tätä suosittelevat monesti myös terapeutit.
Haluan painottaa, että tilanteita on hyvin erilaisia, parisuhteita on hyvin erilaisia. Kenenkään ei tietysti tarvitse jäädä suhteeseen, jossa epäilee liikaa koko ajan tai tulee koko ajan epäillyksi. Kannattaa kuitenkin ajatella sitä, mitä siellä on usein taustalla ja mitä sen asian eteen voi ja haluaa itse tehdä.