Puolison puhelimen tutkiminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on oikeasti aika raskasta elää sellaisen ihmisen kanssa, joka vakuuttaa ja vannoo syyttömyyttään, vakuuttaa, että kaikki on hyvin eikä todellakaan ole muita, mutta kuitenkin jotain ihan pieniä asioita pompsahtelee silloin tällöin... Kun toista rakastaa ja haluaa olla tämän kanssa ja yrittää luottaa 100%, mutta sitten kuitenkin joku pieni epäilyksen sumuverho on jossain alitajunnassa... Helppoahan se on sanoa, että eroa, jos ei luota, mutta mitä jos luottaakin, mutta sitten taas joku vaisto takaraivosta viestittää välillä muuta...

Se puhelimen katsominen voi olla se juttu, joka paljastaa kaiken. Vaikka se onkin rikos, niin kyllä uskon, että monikin on sieltä löytänyt sen lopullisen vastauksen.

Entä jos ei paljasta? Sitähän joku tuolla jo kyseli. "Pieniä asioita pompsahtelee", "epäiluksen sumuverho on jossain alitajunnassa" - mutta kännykän/laitteiden salaa tutkiminen ei tuota mitään tulosta. Ei löydy mitään. Pystyykö mustasukkainen ihminen mielestäsi siinä kohtaa oikeasti ajattelemaan, että kaikki on kunnossa ja puolisoon voi luottaa, vai pitääkö ne laitteet tutkia vähän ajan kuluttua varalta uudestaan, sitten alkaa penkoa lompakkoa, tutkia pankkitiliä, haistella vaatteet läpi...?

Minä väitän, että jos mustasukkaisuus on edennyt siihen pisteeseen, että toisen laitteet pitää tutkia, niin ei se siihen lopu, ettei mitään löydy.

Sivusta:

Huomataan, kuinka ap asian ilmaisee: "...raskasta elää sellaisen ihmisen kanssa, joka vakuuttaa ja vannoo syyttömyyttään..."

Ap siis vierittää kaiken taakan omista epäilyksistään toisen harteille. Se on uskoakseni mustasukkaisuudessa ihan perimmäisiä pulmia. Mustasukkaisuus on aina oman pään tuotos, se on jotain omaa epävarmuutta. Mutta mustasukkaisuuden tuottama epäilys projisoidaan toiseen ihmiseen. On toisen vika, että minä olen mustasukkainen. On toisen syy, että minä en luota. Toinen toinen toinen ja mulla on paha olo. Se johtaa kieroutuneisiin ajatus- ja toimintamalleihin. Mikä tahansa oma vilpillinen teko muuttuu oikeutetuksi, koska oikeastaan kaikki on sen toisen syytä ja itsen on vaan pakko toimia, koska kuvittelee, että se oman pään sisäinen heikkous ja pahoinvointi jotenkin näillä toimilla hälvenisi. 

Mustasukkaisen on raskasta elää syyttömyyttään vakuuttavan ihmisen kanssa riippumatta siitä, onko tämä syyllinen vai syytön, koska mustasukkaisuuden sairaus sijaitsee aina omassa päässä. Kyvyttömyys luottaa toiseen ihmiseen, oma heikkous, omat pelot, ne ovat kaikki ihan omia oireita ja ongelmia. Toisesta osapuolesta riippumatta. 

Mustasukkaisuuden on aina syy. Tässä se on miehen muuttunut viestittelykäyttäytyminen. Kun eletään yhdessä nämä asiat vaan näkee. Tosi omituisia pettäjän puolustelijoita täällä taas pyörii. Mikä motiivi teillä on salailla jos ei mitään syytä epäilyksen mielestänne ole? Esim jos mieheni haluaisi katsoa puheluntani niin se olisi aivan ok minulle. Minulla ei ole mitään salattavaa. Mies taas itse pyytää minua esim vastaamaan hänen puhelimeensa ja katsomaan tekstiviestit ja vastaamaan, mikäli itse ei juuri nyt pysty. Jos tämä käytös muuttuisi ja toinen salailisi viestimistään niin kyllähän se ihan aiheellisesti herättäisi kysymyksiä.

Ja taas tuo iänikuinen "pettäjän puolustaminen". En puolusta pettämistä enkä pettäjää, puolustan ihmisen oikeutta yksityiseen sekä Suomen lakia. Ja on todellakin olemassa mustasukkaisuutta täysin ilman syytä.

Minulle ei olisi ok näyttää puhelintani puolisolleni, koska rikkoisin sillä työsuhdekännykän käyttöön liittyviä määräyksiä ja voisin saada varoituksen tai tulla jopa irtisanotuksi. Enkä näyttäisi privapuhelintani, koska uskon, että aiheeton mustasukkaisuus ei siitä häviäisi vaan seuraavaksi puoliso alkaisi vaatia jotain muita todisteita ja sitten yhä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

https://yle.fi/uutiset/3-10942730

Toisen ihmisen puhelimen tutkimisesta luvatta voi saada tuntuvat sakot. Poliisi saa joka vuosi tutkittavaksi satoja tapauksia, joissa rikosnimikkeenä on viestintäsalaisuuden loukkaus.

Kysymys on samasta asiasta kuin pitkään laissa ollut kirjesalaisuus. Nykyään sama laki suojaa kirjeiden lisäksi myös sähköistä viestintää: sähköposteja, puheluita, tekstiviestejä, sosiaalisen median yksityisviestejä ja jopa verkkoselailutietoja. Luottamuksellisen viestinnän suoja on siis tavallaan laajempi kuin ennen.

Monellako pettävällä on pokkaa ryhtyä tekemään rikosilmoitusta tulevasta ex-kumppanistaan? Ihan oikeasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on oikeasti aika raskasta elää sellaisen ihmisen kanssa, joka vakuuttaa ja vannoo syyttömyyttään, vakuuttaa, että kaikki on hyvin eikä todellakaan ole muita, mutta kuitenkin jotain ihan pieniä asioita pompsahtelee silloin tällöin... Kun toista rakastaa ja haluaa olla tämän kanssa ja yrittää luottaa 100%, mutta sitten kuitenkin joku pieni epäilyksen sumuverho on jossain alitajunnassa... Helppoahan se on sanoa, että eroa, jos ei luota, mutta mitä jos luottaakin, mutta sitten taas joku vaisto takaraivosta viestittää välillä muuta...

Se puhelimen katsominen voi olla se juttu, joka paljastaa kaiken. Vaikka se onkin rikos, niin kyllä uskon, että monikin on sieltä löytänyt sen lopullisen vastauksen.

Entä jos ei paljasta? Sitähän joku tuolla jo kyseli. "Pieniä asioita pompsahtelee", "epäiluksen sumuverho on jossain alitajunnassa" - mutta kännykän/laitteiden salaa tutkiminen ei tuota mitään tulosta. Ei löydy mitään. Pystyykö mustasukkainen ihminen mielestäsi siinä kohtaa oikeasti ajattelemaan, että kaikki on kunnossa ja puolisoon voi luottaa, vai pitääkö ne laitteet tutkia vähän ajan kuluttua varalta uudestaan, sitten alkaa penkoa lompakkoa, tutkia pankkitiliä, haistella vaatteet läpi...?

Minä väitän, että jos mustasukkaisuus on edennyt siihen pisteeseen, että toisen laitteet pitää tutkia, niin ei se siihen lopu, ettei mitään löydy.

Sivusta:

Huomataan, kuinka ap asian ilmaisee: "...raskasta elää sellaisen ihmisen kanssa, joka vakuuttaa ja vannoo syyttömyyttään..."

Ap siis vierittää kaiken taakan omista epäilyksistään toisen harteille. Se on uskoakseni mustasukkaisuudessa ihan perimmäisiä pulmia. Mustasukkaisuus on aina oman pään tuotos, se on jotain omaa epävarmuutta. Mutta mustasukkaisuuden tuottama epäilys projisoidaan toiseen ihmiseen. On toisen vika, että minä olen mustasukkainen. On toisen syy, että minä en luota. Toinen toinen toinen ja mulla on paha olo. Se johtaa kieroutuneisiin ajatus- ja toimintamalleihin. Mikä tahansa oma vilpillinen teko muuttuu oikeutetuksi, koska oikeastaan kaikki on sen toisen syytä ja itsen on vaan pakko toimia, koska kuvittelee, että se oman pään sisäinen heikkous ja pahoinvointi jotenkin näillä toimilla hälvenisi. 

Mustasukkaisen on raskasta elää syyttömyyttään vakuuttavan ihmisen kanssa riippumatta siitä, onko tämä syyllinen vai syytön, koska mustasukkaisuuden sairaus sijaitsee aina omassa päässä. Kyvyttömyys luottaa toiseen ihmiseen, oma heikkous, omat pelot, ne ovat kaikki ihan omia oireita ja ongelmia. Toisesta osapuolesta riippumatta. 

Mustasukkaisuuden on aina syy. Tässä se on miehen muuttunut viestittelykäyttäytyminen. Kun eletään yhdessä nämä asiat vaan näkee. Tosi omituisia pettäjän puolustelijoita täällä taas pyörii. Mikä motiivi teillä on salailla jos ei mitään syytä epäilyksen mielestänne ole? Esim jos mieheni haluaisi katsoa puheluntani niin se olisi aivan ok minulle. Minulla ei ole mitään salattavaa. Mies taas itse pyytää minua esim vastaamaan hänen puhelimeensa ja katsomaan tekstiviestit ja vastaamaan, mikäli itse ei juuri nyt pysty. Jos tämä käytös muuttuisi ja toinen salailisi viestimistään niin kyllähän se ihan aiheellisesti herättäisi kysymyksiä.

Ja taas tuo iänikuinen "pettäjän puolustaminen". En puolusta pettämistä enkä pettäjää, puolustan ihmisen oikeutta yksityiseen sekä Suomen lakia. Ja on todellakin olemassa mustasukkaisuutta täysin ilman syytä.

Minulle ei olisi ok näyttää puhelintani puolisolleni, koska rikkoisin sillä työsuhdekännykän käyttöön liittyviä määräyksiä ja voisin saada varoituksen tai tulla jopa irtisanotuksi. Enkä näyttäisi privapuhelintani, koska uskon, että aiheeton mustasukkaisuus ei siitä häviäisi vaan seuraavaksi puoliso alkaisi vaatia jotain muita todisteita ja sitten yhä enemmän.

Yksityiseen = yksityisyyteen.

Istuta mies alas ja pyydä lupa puhelimen katsomiseen siinä saman tien. Jos ei salattavaa, hän varmasti sen antaa katseltavaksi..jos suuttuu eikä anna puhelinta, eikös se ole aika selvä peli?

Samassa yhteydessä voitte sitten keskustella suhteeseen tulleista muutoksista ja siitä, miksi epäilet hänen toimiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://yle.fi/uutiset/3-10942730

Toisen ihmisen puhelimen tutkimisesta luvatta voi saada tuntuvat sakot. Poliisi saa joka vuosi tutkittavaksi satoja tapauksia, joissa rikosnimikkeenä on viestintäsalaisuuden loukkaus.

Kysymys on samasta asiasta kuin pitkään laissa ollut kirjesalaisuus. Nykyään sama laki suojaa kirjeiden lisäksi myös sähköistä viestintää: sähköposteja, puheluita, tekstiviestejä, sosiaalisen median yksityisviestejä ja jopa verkkoselailutietoja. Luottamuksellisen viestinnän suoja on siis tavallaan laajempi kuin ennen.

Monellako pettävällä on pokkaa ryhtyä tekemään rikosilmoitusta tulevasta ex-kumppanistaan? Ihan oikeasti?

Sadoilla vuodessa. Kuten jutussa lukee 😉

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on oikeasti aika raskasta elää sellaisen ihmisen kanssa, joka vakuuttaa ja vannoo syyttömyyttään, vakuuttaa, että kaikki on hyvin eikä todellakaan ole muita, mutta kuitenkin jotain ihan pieniä asioita pompsahtelee silloin tällöin... Kun toista rakastaa ja haluaa olla tämän kanssa ja yrittää luottaa 100%, mutta sitten kuitenkin joku pieni epäilyksen sumuverho on jossain alitajunnassa... Helppoahan se on sanoa, että eroa, jos ei luota, mutta mitä jos luottaakin, mutta sitten taas joku vaisto takaraivosta viestittää välillä muuta...

Se puhelimen katsominen voi olla se juttu, joka paljastaa kaiken. Vaikka se onkin rikos, niin kyllä uskon, että monikin on sieltä löytänyt sen lopullisen vastauksen.

Entä jos ei paljasta? Sitähän joku tuolla jo kyseli. "Pieniä asioita pompsahtelee", "epäiluksen sumuverho on jossain alitajunnassa" - mutta kännykän/laitteiden salaa tutkiminen ei tuota mitään tulosta. Ei löydy mitään. Pystyykö mustasukkainen ihminen mielestäsi siinä kohtaa oikeasti ajattelemaan, että kaikki on kunnossa ja puolisoon voi luottaa, vai pitääkö ne laitteet tutkia vähän ajan kuluttua varalta uudestaan, sitten alkaa penkoa lompakkoa, tutkia pankkitiliä, haistella vaatteet läpi...?

Minä väitän, että jos mustasukkaisuus on edennyt siihen pisteeseen, että toisen laitteet pitää tutkia, niin ei se siihen lopu, ettei mitään löydy.

Sivusta:

Huomataan, kuinka ap asian ilmaisee: "...raskasta elää sellaisen ihmisen kanssa, joka vakuuttaa ja vannoo syyttömyyttään..."

Ap siis vierittää kaiken taakan omista epäilyksistään toisen harteille. Se on uskoakseni mustasukkaisuudessa ihan perimmäisiä pulmia. Mustasukkaisuus on aina oman pään tuotos, se on jotain omaa epävarmuutta. Mutta mustasukkaisuuden tuottama epäilys projisoidaan toiseen ihmiseen. On toisen vika, että minä olen mustasukkainen. On toisen syy, että minä en luota. Toinen toinen toinen ja mulla on paha olo. Se johtaa kieroutuneisiin ajatus- ja toimintamalleihin. Mikä tahansa oma vilpillinen teko muuttuu oikeutetuksi, koska oikeastaan kaikki on sen toisen syytä ja itsen on vaan pakko toimia, koska kuvittelee, että se oman pään sisäinen heikkous ja pahoinvointi jotenkin näillä toimilla hälvenisi. 

Mustasukkaisen on raskasta elää syyttömyyttään vakuuttavan ihmisen kanssa riippumatta siitä, onko tämä syyllinen vai syytön, koska mustasukkaisuuden sairaus sijaitsee aina omassa päässä. Kyvyttömyys luottaa toiseen ihmiseen, oma heikkous, omat pelot, ne ovat kaikki ihan omia oireita ja ongelmia. Toisesta osapuolesta riippumatta. 

Mustasukkaisuuden on aina syy. Tässä se on miehen muuttunut viestittelykäyttäytyminen. Kun eletään yhdessä nämä asiat vaan näkee. Tosi omituisia pettäjän puolustelijoita täällä taas pyörii. Mikä motiivi teillä on salailla jos ei mitään syytä epäilyksen mielestänne ole? Esim jos mieheni haluaisi katsoa puheluntani niin se olisi aivan ok minulle. Minulla ei ole mitään salattavaa. Mies taas itse pyytää minua esim vastaamaan hänen puhelimeensa ja katsomaan tekstiviestit ja vastaamaan, mikäli itse ei juuri nyt pysty. Jos tämä käytös muuttuisi ja toinen salailisi viestimistään niin kyllähän se ihan aiheellisesti herättäisi kysymyksiä.

Ja taas tuo iänikuinen "pettäjän puolustaminen". En puolusta pettämistä enkä pettäjää, puolustan ihmisen oikeutta yksityiseen sekä Suomen lakia. Ja on todellakin olemassa mustasukkaisuutta täysin ilman syytä.

Minulle ei olisi ok näyttää puhelintani puolisolleni, koska rikkoisin sillä työsuhdekännykän käyttöön liittyviä määräyksiä ja voisin saada varoituksen tai tulla jopa irtisanotuksi. Enkä näyttäisi privapuhelintani, koska uskon, että aiheeton mustasukkaisuus ei siitä häviäisi vaan seuraavaksi puoliso alkaisi vaatia jotain muita todisteita ja sitten yhä enemmän.

Läheskään kaikilla ihmisillä ei ole työsuhde puhelin myös yksityiskäytössäjoten turhaa jäpität työsalaisuuksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://yle.fi/uutiset/3-10942730

Toisen ihmisen puhelimen tutkimisesta luvatta voi saada tuntuvat sakot. Poliisi saa joka vuosi tutkittavaksi satoja tapauksia, joissa rikosnimikkeenä on viestintäsalaisuuden loukkaus.

Kysymys on samasta asiasta kuin pitkään laissa ollut kirjesalaisuus. Nykyään sama laki suojaa kirjeiden lisäksi myös sähköistä viestintää: sähköposteja, puheluita, tekstiviestejä, sosiaalisen median yksityisviestejä ja jopa verkkoselailutietoja. Luottamuksellisen viestinnän suoja on siis tavallaan laajempi kuin ennen.

Monellako pettävällä on pokkaa ryhtyä tekemään rikosilmoitusta tulevasta ex-kumppanistaan? Ihan oikeasti?

Miksei olisi? En petä, eli siihen ei kannata vedota, mutta miksi muka ei voisi tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on oikeasti aika raskasta elää sellaisen ihmisen kanssa, joka vakuuttaa ja vannoo syyttömyyttään, vakuuttaa, että kaikki on hyvin eikä todellakaan ole muita, mutta kuitenkin jotain ihan pieniä asioita pompsahtelee silloin tällöin... Kun toista rakastaa ja haluaa olla tämän kanssa ja yrittää luottaa 100%, mutta sitten kuitenkin joku pieni epäilyksen sumuverho on jossain alitajunnassa... Helppoahan se on sanoa, että eroa, jos ei luota, mutta mitä jos luottaakin, mutta sitten taas joku vaisto takaraivosta viestittää välillä muuta...

Se puhelimen katsominen voi olla se juttu, joka paljastaa kaiken. Vaikka se onkin rikos, niin kyllä uskon, että monikin on sieltä löytänyt sen lopullisen vastauksen.

Entä jos ei paljasta? Sitähän joku tuolla jo kyseli. "Pieniä asioita pompsahtelee", "epäiluksen sumuverho on jossain alitajunnassa" - mutta kännykän/laitteiden salaa tutkiminen ei tuota mitään tulosta. Ei löydy mitään. Pystyykö mustasukkainen ihminen mielestäsi siinä kohtaa oikeasti ajattelemaan, että kaikki on kunnossa ja puolisoon voi luottaa, vai pitääkö ne laitteet tutkia vähän ajan kuluttua varalta uudestaan, sitten alkaa penkoa lompakkoa, tutkia pankkitiliä, haistella vaatteet läpi...?

Minä väitän, että jos mustasukkaisuus on edennyt siihen pisteeseen, että toisen laitteet pitää tutkia, niin ei se siihen lopu, ettei mitään löydy.

Sivusta:

Huomataan, kuinka ap asian ilmaisee: "...raskasta elää sellaisen ihmisen kanssa, joka vakuuttaa ja vannoo syyttömyyttään..."

Ap siis vierittää kaiken taakan omista epäilyksistään toisen harteille. Se on uskoakseni mustasukkaisuudessa ihan perimmäisiä pulmia. Mustasukkaisuus on aina oman pään tuotos, se on jotain omaa epävarmuutta. Mutta mustasukkaisuuden tuottama epäilys projisoidaan toiseen ihmiseen. On toisen vika, että minä olen mustasukkainen. On toisen syy, että minä en luota. Toinen toinen toinen ja mulla on paha olo. Se johtaa kieroutuneisiin ajatus- ja toimintamalleihin. Mikä tahansa oma vilpillinen teko muuttuu oikeutetuksi, koska oikeastaan kaikki on sen toisen syytä ja itsen on vaan pakko toimia, koska kuvittelee, että se oman pään sisäinen heikkous ja pahoinvointi jotenkin näillä toimilla hälvenisi. 

Mustasukkaisen on raskasta elää syyttömyyttään vakuuttavan ihmisen kanssa riippumatta siitä, onko tämä syyllinen vai syytön, koska mustasukkaisuuden sairaus sijaitsee aina omassa päässä. Kyvyttömyys luottaa toiseen ihmiseen, oma heikkous, omat pelot, ne ovat kaikki ihan omia oireita ja ongelmia. Toisesta osapuolesta riippumatta. 

Mustasukkaisuuden on aina syy. Tässä se on miehen muuttunut viestittelykäyttäytyminen. Kun eletään yhdessä nämä asiat vaan näkee. Tosi omituisia pettäjän puolustelijoita täällä taas pyörii. Mikä motiivi teillä on salailla jos ei mitään syytä epäilyksen mielestänne ole? Esim jos mieheni haluaisi katsoa puheluntani niin se olisi aivan ok minulle. Minulla ei ole mitään salattavaa. Mies taas itse pyytää minua esim vastaamaan hänen puhelimeensa ja katsomaan tekstiviestit ja vastaamaan, mikäli itse ei juuri nyt pysty. Jos tämä käytös muuttuisi ja toinen salailisi viestimistään niin kyllähän se ihan aiheellisesti herättäisi kysymyksiä.

Ja taas tuo iänikuinen "pettäjän puolustaminen". En puolusta pettämistä enkä pettäjää, puolustan ihmisen oikeutta yksityiseen sekä Suomen lakia. Ja on todellakin olemassa mustasukkaisuutta täysin ilman syytä.

Minulle ei olisi ok näyttää puhelintani puolisolleni, koska rikkoisin sillä työsuhdekännykän käyttöön liittyviä määräyksiä ja voisin saada varoituksen tai tulla jopa irtisanotuksi. Enkä näyttäisi privapuhelintani, koska uskon, että aiheeton mustasukkaisuus ei siitä häviäisi vaan seuraavaksi puoliso alkaisi vaatia jotain muita todisteita ja sitten yhä enemmän.

Läheskään kaikilla ihmisillä ei ole työsuhde puhelin myös yksityiskäytössäjoten turhaa jäpität työsalaisuuksista.

Kuten sanottu, en näyttäisi myöskään privapuhelinta.

Mielenkiintoista olisi kuitenkin tietää, miten nämä puhelimen tutkijat tai sen näyttämistä vaativat suhtautuisivat siihen, että se puolison puhelin olisi työsuhdepuhelin. Edelleenkö he vaatisivat näyttämään? Ja siinä tuskin enää riittäisi, että näyttää viestien lähettäjien nimet, kun ei mustasukkainen puoliso voisi mitenkään tietää, keitä he ovat. Eli seuraavaksi pitäisi näyttää myös viestit.

Tämähän on inhimillisesti ajatellen todella hankala juttu. Kaksi moraalista vääryyttä vastakkain. Pettämisestä kysyminen ei tuota tulosta jos vastapuolella ei ole moraalista selkärankaa olla rehellinen. Ennen sivusuhteen ylläpito olisi ollut paljon, paljon hankalampaa, nykyään se on näiden älyhärpäkkeiden takia todella helppoa. Ja toisaalta asian selville saaminen on/olisi samojen härpäkkeiden  ansioista usein todella helppoa. Houkutus on varmasti suuri. Minun aviomieheni ja lapseni isä jäi kiinni pettämisestä niin, että satuin näkemään viestittelyä pöydällä auki olleen läppärin näytöllä. Onneksi näin. En ollut edes osannut epäillä. Sitten oli, jos ei helppoa, niin ainakin mahdollista  tehdä oma päätös asiasta, tosiasioihin perustuen. Tämän mahdollisuuden on jokainen puoliso velkaa vaimolleen/miehelleen. Jos on pokkaa pettää pitää olla pokkaa kertoa. Kaikki muu on toisen ihmisen hyväksikäyttöä.  Inhimillisesti katsoen en pidä kirjesalaisuuden rikkomista vakaassa parisuhteessa kovinkaan suurena rikoksena. Lähtökohta kai kuitekin on, että suuria salaisuuksia ei parisuhteessa ole.

Vierailija kirjoitti:

Minä jättäisin vaimoni pelkästään siitä, että hän tutkisi puhelimeni eikä luota minuun.

Kannattaa monen todellakin miettiä kannattaako toisen puhelinta ratsata

 

Mies

Entäs jos vaimosi kuvailisi sinulle miten olet hänen mielestään muuttunut ja että epäilys on herännyt ja haluaisi siksi sinun näyttävän puhelimesi viestit, jotta hänen epäilyksensä voisi osoittaa turhaksi.

Puolisolta ei kuulu salata kenen kanssa viestittelee, joten pyydä miestä näyttämään viestinsä. Jos ei näytä, salattavaa on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on oikeasti aika raskasta elää sellaisen ihmisen kanssa, joka vakuuttaa ja vannoo syyttömyyttään, vakuuttaa, että kaikki on hyvin eikä todellakaan ole muita, mutta kuitenkin jotain ihan pieniä asioita pompsahtelee silloin tällöin... Kun toista rakastaa ja haluaa olla tämän kanssa ja yrittää luottaa 100%, mutta sitten kuitenkin joku pieni epäilyksen sumuverho on jossain alitajunnassa... Helppoahan se on sanoa, että eroa, jos ei luota, mutta mitä jos luottaakin, mutta sitten taas joku vaisto takaraivosta viestittää välillä muuta...

Se puhelimen katsominen voi olla se juttu, joka paljastaa kaiken. Vaikka se onkin rikos, niin kyllä uskon, että monikin on sieltä löytänyt sen lopullisen vastauksen.

Entä jos ei paljasta? Sitähän joku tuolla jo kyseli. "Pieniä asioita pompsahtelee", "epäiluksen sumuverho on jossain alitajunnassa" - mutta kännykän/laitteiden salaa tutkiminen ei tuota mitään tulosta. Ei löydy mitään. Pystyykö mustasukkainen ihminen mielestäsi siinä kohtaa oikeasti ajattelemaan, että kaikki on kunnossa ja puolisoon voi luottaa, vai pitääkö ne laitteet tutkia vähän ajan kuluttua varalta uudestaan, sitten alkaa penkoa lompakkoa, tutkia pankkitiliä, haistella vaatteet läpi...?

Minä väitän, että jos mustasukkaisuus on edennyt siihen pisteeseen, että toisen laitteet pitää tutkia, niin ei se siihen lopu, ettei mitään löydy.

Sivusta:

Huomataan, kuinka ap asian ilmaisee: "...raskasta elää sellaisen ihmisen kanssa, joka vakuuttaa ja vannoo syyttömyyttään..."

Ap siis vierittää kaiken taakan omista epäilyksistään toisen harteille. Se on uskoakseni mustasukkaisuudessa ihan perimmäisiä pulmia. Mustasukkaisuus on aina oman pään tuotos, se on jotain omaa epävarmuutta. Mutta mustasukkaisuuden tuottama epäilys projisoidaan toiseen ihmiseen. On toisen vika, että minä olen mustasukkainen. On toisen syy, että minä en luota. Toinen toinen toinen ja mulla on paha olo. Se johtaa kieroutuneisiin ajatus- ja toimintamalleihin. Mikä tahansa oma vilpillinen teko muuttuu oikeutetuksi, koska oikeastaan kaikki on sen toisen syytä ja itsen on vaan pakko toimia, koska kuvittelee, että se oman pään sisäinen heikkous ja pahoinvointi jotenkin näillä toimilla hälvenisi. 

Mustasukkaisen on raskasta elää syyttömyyttään vakuuttavan ihmisen kanssa riippumatta siitä, onko tämä syyllinen vai syytön, koska mustasukkaisuuden sairaus sijaitsee aina omassa päässä. Kyvyttömyys luottaa toiseen ihmiseen, oma heikkous, omat pelot, ne ovat kaikki ihan omia oireita ja ongelmia. Toisesta osapuolesta riippumatta. 

Mustasukkaisuuden on aina syy. Tässä se on miehen muuttunut viestittelykäyttäytyminen. Kun eletään yhdessä nämä asiat vaan näkee. Tosi omituisia pettäjän puolustelijoita täällä taas pyörii. Mikä motiivi teillä on salailla jos ei mitään syytä epäilyksen mielestänne ole? Esim jos mieheni haluaisi katsoa puheluntani niin se olisi aivan ok minulle. Minulla ei ole mitään salattavaa. Mies taas itse pyytää minua esim vastaamaan hänen puhelimeensa ja katsomaan tekstiviestit ja vastaamaan, mikäli itse ei juuri nyt pysty. Jos tämä käytös muuttuisi ja toinen salailisi viestimistään niin kyllähän se ihan aiheellisesti herättäisi kysymyksiä.

Mustasukkaisuuteen ja epäilyyn aina ei ole syytä. Se voi olla yleistä kyvyttömyyttä luottaa, mielenterveysongelman tai trauman tai itsetunto-ongelmien tai monen muun primäärisyyn vuoksi. Tietysti joskus se voi perustua myös puolison aiempiin tempauksiin eli luottamuksen rikkomiseen tai selvästi muuttuneeseen käytökseen. 

Perustelluissa syissä asia pitää selvittää aikuisten lailla. Puhumalla, puhumalla ja puhumalla ennen kaikkea. Rikoksiin tai lapsellisiin agenttiseikkailuihin turvautumiseen ei ole mitään syytä eikä varsinkaan oikeutusta. Pitää ymmärtää, että silloin on nimenomaan itse se, joka on teoillaan rikkomassa luottamusta ja tuhoamassa suhdetta. Olipa epäilyksiin aihetta tai ei. Tietomurtaja varmistaa tuhon ihan itse. 

Motiivi salaamiseen voi olla ihan niinkin yksinkertainen kuin laki ja sopimukset. Esim. itselläni on työnantajan puhelin ja henkilökohtaiset sitoumukset tietystä tietoturvallisuuden tasosta tavanomaisten työsuhdejuridisten itsestäänselvyyksien lisäksi. Kun ex hakkeroi syyttä suotta mustasukkaisuuspäissään puhelimeni, hän tuli tehneeksi rikoksen, josta tuomio saattaisi olla vankeutta ja todella merkittävät vahingonkorvaukset. Tietenkin parisuhteen kannalta suurin seuraus oli luottamuksen menetys molemmin puolin täydellisesti. Noin vakavaa loukkausta en yksinkertaisesti voi hyväksyä keneltäkään toiselta, saati sitten siltä läheisimmältä, jonka pitäisi olla se varmin ja ehdottomin luotettava tuki ja turva elämässä. Enkä voisi kuvitellakaan tekeväni sellaista toiselle, jota rakastan ja kunnioitan. Jos toinen tekee niin minulle, on selvää, että rakkautta, kunnioitusta ja luottamusta ei ole parisuhteen aineksiksi. Se on sitten sillä selvä ja heipat. 

171 jatkaa vielä, että suurempana ongelmana pidän sitä, että puoliosn mahdollisen viestittelijävastapuolen kirjesalaisuus rikkoontuisi prosessissa.

Ex-miehelläni oli työpuhelin erikseen eikä säilyttänyt sitä edes kotona. Silloin, kun katsoin hänen puhelinta, niin en todellakaan käynyt kaikkia lähettäjiä edes läpi (ei kiinnostanut miehen kavereiden viestit, ei perheenjäsenten viestit), vaan minua kiinnosti tasan yksi ihminen. Eipä tarvinnut koko viestiketjua edes lukea, kun ihan selkeä pettämismeininki oli.

Vierailija kirjoitti:

Puolisolta ei kuulu salata kenen kanssa viestittelee, joten pyydä miestä näyttämään viestinsä. Jos ei näytä, salattavaa on.

Siirryit sitten kokonaan provoamisen puolelle. Parisuhde ei ole symbioosi, siinä on edelleen kaksi erillistä yksilöä, joilla on edelleen oikeus myös yksityisyyteen; omiin ystäviin, omiin menoihin, omiin viesteihin jne.

Provoamalla saat nopeasti pilattua keskustelun, joka on tähän saakka ollut asiallista ja varmasti monelle hyödyllistäkin.

Ao. näkemys on todella naivi. Täällä on moni sanonut, että on yrittänyt puhua, puhua ja puhua. Jos toinen ei kerro niin mitä teet?

"Perustelluissa syissä asia pitää selvittää aikuisten lailla. Puhumalla, puhumalla ja puhumalla ennen kaikkea. Rikoksiin tai lapsellisiin agenttiseikkailuihin turvautumiseen ei ole mitään syytä eikä varsinkaan oikeutusta. Pitää ymmärtää, että silloin on nimenomaan itse se, joka on teoillaan rikkomassa luottamusta ja tuhoamassa suhdetta. Olipa epäilyksiin aihetta tai ei. Tietomurtaja varmistaa tuhon ihan itse." 

Vierailija kirjoitti:

Vanha viestiketju, mutta asia sinänsä ei ole vanha.

Minulla aiemmin pettävä puoliso. Terapeuttimme suosituksesta puhelimet vapaana toisen luettavissa aina. Tutkia ja käyttää voi toisen puhelinta ja tietokonetta mielinmäärin. Nykyisin ei luottamuspulaa eikä turhia epäilyjä.

Juurikin näin. Kuulostaa tutulta. Mietinkin aluksi missä olin törmännyt samaan ajatukseen, suositukseen. Sehän on se kirja, oma elämäkerta psykopaatti miehestä, joka valehteli ihan urakalla. Avioliittoterapiassa tätä suositeltiin heillekin.Jos halutaan mennä avoimesti, rehellisesti eteenpäin, niin tuo on yksi keino.

Vierailija kirjoitti:

Ao. näkemys on todella naivi. Täällä on moni sanonut, että on yrittänyt puhua, puhua ja puhua. Jos toinen ei kerro niin mitä teet?

"Perustelluissa syissä asia pitää selvittää aikuisten lailla. Puhumalla, puhumalla ja puhumalla ennen kaikkea. Rikoksiin tai lapsellisiin agenttiseikkailuihin turvautumiseen ei ole mitään syytä eikä varsinkaan oikeutusta. Pitää ymmärtää, että silloin on nimenomaan itse se, joka on teoillaan rikkomassa luottamusta ja tuhoamassa suhdetta. Olipa epäilyksiin aihetta tai ei. Tietomurtaja varmistaa tuhon ihan itse." 

Mitä vaihtoehtoja sinun mielestäsi tuossa tilanteessa on? Minä näen kaksi:

- Luotetaan siihen toiseen osapuoleen ja jatketaan parisuhteessa kuten ennenkin

- Erotaan.

eri

Nämä jotkut hokevat rikoksesta. Ilmeisesti itse pettäjiä, muuten ei niin kalahtaisi ja olisi karvat pystyssä.

Eikö ole henkistä väkivaltaa kumppania kohtaan haukkua häntä vainoharhaiseksi hulluksi, mustasukkaiseksi sekopääksi, käskeä menemään hoitoon, tyhmäksi, idiootiksi, jopa pelotella väkivallalla jollei kyseleminen lopu.

Kun pettäjä ei halua tunnustaa pettämistä ja toinen kysyy onko pettänyt.

Ja sitten pakkotilanteessa loppupeleissä kuitenkin käy ilmi, että pettäminen on tosiasia ja kumppanin epäilyt olivat ihan oikeita ja oikeutettuja.

Eikö henkinen väkivalta, päin naamaa valehteleminen, ehkä uhkailu ole rikos siinä kuin siihen verraten pikkujuttu katsoa viesti.

Kumpikohan on ihmiselle henkisesti kuormittavampaa?

Vierailija kirjoitti:

Ao. näkemys on todella naivi. Täällä on moni sanonut, että on yrittänyt puhua, puhua ja puhua. Jos toinen ei kerro niin mitä teet?

"Perustelluissa syissä asia pitää selvittää aikuisten lailla. Puhumalla, puhumalla ja puhumalla ennen kaikkea. Rikoksiin tai lapsellisiin agenttiseikkailuihin turvautumiseen ei ole mitään syytä eikä varsinkaan oikeutusta. Pitää ymmärtää, että silloin on nimenomaan itse se, joka on teoillaan rikkomassa luottamusta ja tuhoamassa suhdetta. Olipa epäilyksiin aihetta tai ei. Tietomurtaja varmistaa tuhon ihan itse." 

Naiiviksi sanot loogista ja rehellistä ja kannustat rikokseen ja epärehellisyyteen? No jokainen määrittelee itse, onko suoraselkäisyys rehellisyyttä vaiko naiiviutta ja sairaalloinen mustasukkaisuus realismia vaiko nuppikipeyttä.

Puhumattomuus on tottakai monessa parisuhteessa ongelma ja se itsessään voi olla jo syy miksi epäilyksiä ja luottamuspulaa syntyy. Mutta ei se nyt tosiaankaan siitä mihinkään parane alkamalla vehkeilemään puolison selän takana jopa laittomasti ja joka tapauksessa hänen oikeuksiaan loukaten ja luottamusta ja kunnioitusta rapauttaen. 

Jos puhuminen ei auta, niin sitten puhutaan vaikkapa pariterapiassa. Jos mikään puhuminen ei onnistu, kannattaa erota mielummin ihan suoraan kuin ensin tehdä rikos ja loukata toista ja kuitenkin erota.