Puolison puhelimen tutkiminen

Tämä on todella ristiriitainen asia. Toisen puhelimen selailu on tietenkin väärin. Toisaalta, jos mies jatkaisi vuoden, pari pettämistä jäämättä kiinni, miten paljon siinä kuluisi itseltä turhaa aikaa. Pettämisen salailu koskee kipeimmiten siihen, että on tavallaan elänyt valheessa ja petoksessa, että kaikki parisuhteessa koettu hyvä on ollut valhetta pettämisen aikaan. Jos sen voisi estää tutkimalla toisen puhelimen, jos on painavat eoäilykset... Mutta sitten kuitenkin on väärin tutkia salaa yksityisviestejä.

Enpä tiedä, ehkä itse tutkisin, jos olisi pitkään jatkunut epäily, selvä muutos puolison käyttäytymisessä ja olisin asiasta kysynyt jo suoraan. Toisaalta tuntuu kummalliselta, että olisin koskaan siinä pisteessä, sillä luotan hyvin paljon mieheeni. Se luottamus on kuitenkin ansaittua, sillä miehen käytös ja kaikki muu on tukenut sitä. Ehkä jos niissä tapahtuu pitkäkestoisia muutoksia, kuka tahansa voi alkaa epäillä puolisoaan pettämisestä. Mieheni matkustaa n. 100 päivää vuodessa, ja ei ne hänen kertomansa jutut työkavereidensa puuhista ole ihan aina mukavaa kuultavaa, toki suurin osa kunnollisia ja luotettavia miehiä. Olen ymmärtänyt, että asiaton käytös kasautuu muutaman tietyn miehen niskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset vaan kysy, että kenen kanssa viestittelet? Jos ei pysty sanomaan, niin pyydä näyttämään. Jos hymyilee, naurahtelee tms., niin kyseessä voi olla joku jätkien ryhmä, jonne lähetellään kaikkia sekopäisiä meemejä ym. Meilläkin on tällainen naisten WA-ryhmä ja jos siellä käy keskustelu kuumana, niin saatan myös uppoutua niitä lukemaan ja vastailemaan ja naureskelemaan, jos siellä on jotain huvittavaa.

Jossain äijäporukkaryhmissä on sellainenkin ongelma että sinne sopii kaikenlaisia sovinistisikoja. Asialliseen ryhmää voi yhtäkkiä lävähtää rajua pornoa tai naisvihamielisiä vitsejä koska jonkun mielestä on niin hauskoja että on pakko jakaa. Siitäkään syystä ei välttämättä kiusallisena mielellään näitä jakaisi puolisolle. Semminkin kun härskit kuvat ilmaantuvat automaattisesti myös valokuvagalleriaan jos joku tollo on ne whatsapissa jakanut.

Juu, tiedän kyllä ja mies on joitakin näitä näyttänyt ja kertonut mitä sekopäistä sinne joku välillä laittaa. Ehkei ihan sairaimpia ole minulle näyttänyt juuri siitä syystä, että minä en koe sellaista ollenkaan hauskana ja minua yököttää.

Vierailija kirjoitti:

Vanha viestiketju, mutta asia sinänsä ei ole vanha.

Minulla aiemmin pettävä puoliso. Terapeuttimme suosituksesta puhelimet vapaana toisen luettavissa aina. Tutkia ja käyttää voi toisen puhelinta ja tietokonetta mielinmäärin. Nykyisin ei luottamuspulaa eikä turhia epäilyjä.

Terapeutin suosituksesta? En usko hetkeäkään. Terapeutti ei voi kehottaa ohittamaan työnantajan asettamaa luottamuksellisuus-velvoitetta, jos jommalla kummalla on käytössä työsuhdepuhelin, mutta en myöskään usko, että yksikään ammattitaitoinen terapeutti sanoo, että on ok antaa toisen tutkia yksityisiä kavereiden kanssa käytyjä keskusteluja.

Joko valehtelet tai terapeuttisi ei ole mikään Kelan hyväksymä tai muuten asiallinen terapeutti.

Tämä on kaikille teille jotka mietitte keinoja kuinka tutkia miehenne puhelin, ja/tai painiskelette moraalikysymyksissä onko se oikein tai väärin...

Se on yksinkertaisesti: Turhaa

Taitava pelimies kyllä piilottaa luuristaan kaikki jäljet...

Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:

Tämä on kaikille teille jotka mietitte keinoja kuinka tutkia miehenne puhelin, ja/tai painiskelette moraalikysymyksissä onko se oikein tai väärin...

Se on yksinkertaisesti: Turhaa

Taitava pelimies kyllä piilottaa luuristaan kaikki jäljet...

Niin se menee.

Toisaalta taas sairaalloisen mustasukkainen, jopa vainoharhaisuuteen asti, puoliso saa vain lisää vettä myllyynsä kun ei odottamiaan todisteita löydäkään. Sehän on silloin merkki siitä, että puoliso salailee ja on nähnyt vaivaa piilottaakseen merkit, eli pettämistoiminta on tyhmän koheltamisen sijaan pahantahtoisen suunnitelmallista, joten etsintöjä on jatkettava.

Niinpä tongitaan kaikki muukin henkilökohtainen omaisuus ja tiedot, etsitään piilopuhelinta prepaid-liittymällä, urkitaan luottokortti- ja pankkitilitiedot, piilotellaan kameroita, asennetaan seurantalaitteita autoon ja -sovelluksia kännykkään, murtaudutaan sometileille, murtaudutaan kovalevylle ja tiedostoihin, rakennellaan ansoja vaikkapa valesometilien muodossa, rekisteröidytään kaikkiin mahdollisiin deittipalveluihin omaa kultaa etsimään, tehdään yllätysratsioita työpaikalle jne.

Jo se epäilys itsessään muodostuu kierteiseksi prosessiksi, jossa useampi vesiperä vaan vahvistaa sairaalloista epäilyä. Jossain vaiheessa todellisuus alkaa hämärtyä ja toisen sanomisia ja menemisiä tulkitaan lähtökohtaisesti mustasukkaisen vakaumuksen ppohjalta ja joka ikistä asiaa epäillään valheeksi ja lavastukseksi, eikä epäilyksestä ole kuin hienoinen rajanylitys täyteen intuitiiviseen varmuuteen, jossa ahdistaa vain se, että ei pysty TODISTAMAAN mitään saadakseen niskalenkin toisesta. Kumppanista, josta on jo luonut mielessään vihollisen. Jonka syytä kaikki tämä koettu tuska on. 

Mustasukkaisuus on sairaus.

Erittäin hyvin kiteytetty tuossa edellä…

Mustasukkaisuus kaikissa muodoissaan, ja riippumatta siitä onko se perusteltua vai ei (esim. aiemmat petetyksi tulemisen kokemukset jotka tätä ruokkii),

ei ole pelkästään turhaa, vaan jopa tuhoisaa kuten tuossa edellisessä kommentissa on hyvin ja tyhjentävästi kuvattu.

Kaikkiin ihmissuhteisiin sisältyy petetyksi tulemisen ja pettymyksen riski.

Mikäli riskiä ei ole valmis ottamaan ja sietämään, on ainut vaihtoehto pidättäytyä ihmissuhteista, eikös niin?

Lopettakaa nyt jo itsenne piinaaminen tällä tunteella, ihan itsenne ja oman mielenterveytenne tähden.

Hyväksykää se tosiasia, että 100% varma ette voi koskaan missään olosuhteissa puolisostanne olla, se vaan on fakta.

Taitava peluri kyllä hävittää kaikki jäljet seikkailuistaan, koska se on osa tätä ”peliä”… ;-)

(Jep, onnistunut jälkien hävittäminen antaa joskus jopa suurempia kiksejä, kuin se varsinainen ”kielletyn hedelmän puraisu”)

Ette vaan yksinkertaisesti pysty voittamaan tätä ”kilpajuoksua”, pelimies on teitä aina askeleen edellä…

Epäilin, seurailin tilannetta vähän aikaa, lopulta kysyin suoraan. Ei tunnustanut. Ratsasin puhelimen, näin todisteet ja erosin. Noin. En epäillyt, ollut mustasukkainen tai vainoharhainen turhaan kuten kaksi edellistä pettäjää viesteissään yrittää maalailla.

Vierailija kirjoitti:

Epäilin, seurailin tilannetta vähän aikaa, lopulta kysyin suoraan. Ei tunnustanut. Ratsasin puhelimen, näin todisteet ja erosin. Noin. En epäillyt, ollut mustasukkainen tai vainoharhainen turhaan kuten kaksi edellistä pettäjää viesteissään yrittää maalailla.

Tuskin täällä nyt juuri SINUSTA on puhunut. Mutta kootut vertaistarinat tuottavat nyt seuraavanlaisen kokonaiskuvan:

Puoliso epäilee pettämistä ja ratsaa kännykän, jolloin tapahtuu jompi kumpi seuraavista

A) löytyy todisteet, epäilty rikkoi luottamuksen -> epäilijä ottaa eron.

B) epäily oli aiheeton ja epäilijä rikkoi luottamuksen -> epäilty ottaa eron.

Jos haluatte eron suurella varmuudella, kännykän ratsaaminen luvatta ja kiinni jääminen siitä on satavarma konsti riippumatta oliko petetty vai ei. Take your chance...

"Taitava peluri osaa hävittää jäljet"   Kaikki vaan ei ole niin taitavia.....

On täällä ohjeita: " ei sun mitään todistaa tarvitse, jos epäilet, niin lähde menemään" 

Joo, hyvinhän se onnistuu. Perhe, talo, omaisuus, läheiset, ystävät..koko elämä. "Minäpä tästä lähden lasten kanssa, ei minulla MITÄÄN todisteita ole, minä vaan epäilen..." 

Asialle voi tehdä kaksi asiaa. Kysyt mieheltäsi suoraan KUKA viestittelee ja MITÄ. Vaadi nähdä puhelin. Tässä on se huono puoli, että todennäköisesti mies kieltää kaiken ja osaa sen jälkeen peittää jälkensä paremmin. Tai sitten vaan katsot sen puhelimen, joko salaa tai sitten huijaat, että sun puhelin jumitti ja pyydät lainata miehen puhelinta. Tuleeko hänelle kiire poistaa viestit.....

Vierailija kirjoitti:

Epäilin, seurailin tilannetta vähän aikaa, lopulta kysyin suoraan. Ei tunnustanut. Ratsasin puhelimen, näin todisteet ja erosin. Noin. En epäillyt, ollut mustasukkainen tai vainoharhainen turhaan kuten kaksi edellistä pettäjää viesteissään yrittää maalailla.

En nyt väittänytkään että epäily olisi aina turha tai perusteeton.

Joskus se on ihan perusteltu, niinkuin nyt ilmeisesti sinun tapauksessasi on käynyt.

Toin nyt vaan esiin sen tosiseikan, että obsessioksi asti ei kannata mustasukkaisuutta ja näitä epäilyjä kehittää, koska ”liukkaimmat kalat” livahtaa verkosta, oli se kuinka tiheäsilmäinen hyvänsä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäilin, seurailin tilannetta vähän aikaa, lopulta kysyin suoraan. Ei tunnustanut. Ratsasin puhelimen, näin todisteet ja erosin. Noin. En epäillyt, ollut mustasukkainen tai vainoharhainen turhaan kuten kaksi edellistä pettäjää viesteissään yrittää maalailla.

Tuskin täällä nyt juuri SINUSTA on puhunut. Mutta kootut vertaistarinat tuottavat nyt seuraavanlaisen kokonaiskuvan:

Puoliso epäilee pettämistä ja ratsaa kännykän, jolloin tapahtuu jompi kumpi seuraavista

A) löytyy todisteet, epäilty rikkoi luottamuksen -> epäilijä ottaa eron.

B) epäily oli aiheeton ja epäilijä rikkoi luottamuksen -> epäilty ottaa eron.

Jos haluatte eron suurella varmuudella, kännykän ratsaaminen luvatta ja kiinni jääminen siitä on satavarma konsti riippumatta oliko petetty vai ei. Take your chance...

Tottakai pettäjästä halutaan eroon. Mitä muutakaan? Muutenkaan epäluotettavan oloinen ketku valehtelija ja salailija ei ole  mies minua varten. Parempiakin löytyy.

Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäilin, seurailin tilannetta vähän aikaa, lopulta kysyin suoraan. Ei tunnustanut. Ratsasin puhelimen, näin todisteet ja erosin. Noin. En epäillyt, ollut mustasukkainen tai vainoharhainen turhaan kuten kaksi edellistä pettäjää viesteissään yrittää maalailla.

En nyt väittänytkään että epäily olisi aina turha tai perusteeton.

Joskus se on ihan perusteltu, niinkuin nyt ilmeisesti sinun tapauksessasi on käynyt.

Toin nyt vaan esiin sen tosiseikan, että obsessioksi asti ei kannata mustasukkaisuutta ja näitä epäilyjä kehittää, koska ”liukkaimmat kalat” livahtaa verkosta, oli se kuinka tiheäsilmäinen hyvänsä...

Liukkaimmatkin kalat tekevät jossain vaiheessa virheen, koska kuvittelevat olevansa voittamattomia. Petos paljastuu aina. Aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäilin, seurailin tilannetta vähän aikaa, lopulta kysyin suoraan. Ei tunnustanut. Ratsasin puhelimen, näin todisteet ja erosin. Noin. En epäillyt, ollut mustasukkainen tai vainoharhainen turhaan kuten kaksi edellistä pettäjää viesteissään yrittää maalailla.

Tuskin täällä nyt juuri SINUSTA on puhunut. Mutta kootut vertaistarinat tuottavat nyt seuraavanlaisen kokonaiskuvan:

Puoliso epäilee pettämistä ja ratsaa kännykän, jolloin tapahtuu jompi kumpi seuraavista

A) löytyy todisteet, epäilty rikkoi luottamuksen -> epäilijä ottaa eron.

B) epäily oli aiheeton ja epäilijä rikkoi luottamuksen -> epäilty ottaa eron.

Jos haluatte eron suurella varmuudella, kännykän ratsaaminen luvatta ja kiinni jääminen siitä on satavarma konsti riippumatta oliko petetty vai ei. Take your chance...

Tottakai pettäjästä halutaan eroon. Mitä muutakaan? Muutenkaan epäluotettavan oloinen ketku valehtelija ja salailija ei ole  mies minua varten. Parempiakin löytyy.

Niin, ja tottakai mustasukkaisesta tietomurtajastakin halutaan eroon. Sitähän juuri sanoin. Kännykän ratsaus on omiaan laukaisemaan sen eron riippumatta siitä, pettikö toinen vai ei. A tai B. Ymmärsitkö jo?

Vierailija kirjoitti:

"Taitava peluri osaa hävittää jäljet"   Kaikki vaan ei ole niin taitavia.....

On täällä ohjeita: " ei sun mitään todistaa tarvitse, jos epäilet, niin lähde menemään" 

Joo, hyvinhän se onnistuu. Perhe, talo, omaisuus, läheiset, ystävät..koko elämä. "Minäpä tästä lähden lasten kanssa, ei minulla MITÄÄN todisteita ole, minä vaan epäilen..." 

Asialle voi tehdä kaksi asiaa. Kysyt mieheltäsi suoraan KUKA viestittelee ja MITÄ. Vaadi nähdä puhelin. Tässä on se huono puoli, että todennäköisesti mies kieltää kaiken ja osaa sen jälkeen peittää jälkensä paremmin. Tai sitten vaan katsot sen puhelimen, joko salaa tai sitten huijaat, että sun puhelin jumitti ja pyydät lainata miehen puhelinta. Tuleeko hänelle kiire poistaa viestit.....

Ilmeisesti sinullekin on tuntematon käsite työsuhdepuhelin. Jos sellainen on käytössä, niin sitä ei vaadita näkemään, ei lainata eikä tutkita salaa.

Itselläni on kyllä myös privapuhelin salasanan takana samoin kuin kaikki muutkin laitteeni. Eikä tarkoita, että pettäisin.

Tässä on nyt se paha juttu, että jos kysyy suoraan mieheltä kuka viestitti ja mies ei hwti näytä puhelinta, niin alkaa tosiaan peittää jälkensä paremmin ja ehtii tuhota viestit.

Ja olet sen jälkeen se vainoharhainen sekopää. Ja sinulla ei ole enää kanttia tai mahdollisuutta kysyä uudelleen.

Jos siis tosiasiassa mies pettää, mutta (melkein aina on näin ) kieltää.

Itselle kävi näin, että vaistosin jotain olevan meneillään. Kerran sitten tuli lauantai-iltana miehelle viesti. Meni eteiseen lukemaan. Kysyin kuka laittoi viestin, keksi hätäpäissään selityksen.

Olin hiljaa ja annoin hänen luulla, että uskoin.

Sitten kun mies oli suihkussa katsoin viestin ja oli joltain naiselta, etunimikin oli viestissä. Ja oli hempeä viesti, selvästi ei mikään kaveriviesti. Selkeästi oli tavattu ja kiitti ym.

Eli valehteli mulle viestin lähettäjän.

Olin siitäkin hiljaa, en sanonut, että luin viestin.

Erosimme sitten myöhemmin, mutta olisin tuntenut itseni tosi tyhmäksi ja höynäytetyksi jos olisin uskonut keneltä viesti muka oli plus muut selitykset.

En kadu kun luin, vaan päinvastoin, sain varmuuden epäilyyni.

Mies ei olisi koskaan tunnustanut.

Te jotka jankkaatee, että viestien lukeminen on rikos, oli miten oli, mutta se on pahempi rikos kuitenkin kuin valehtelu ja seläntakana toimiminen.

Ja usein juuri nämä pettävät haukkuvat kysyjää hyvinkin rumin sanoin kun heiltä kysy suoraan, kaiken kukkuraksi.

Vaikka epäily on täysin totta.

Ei pahempi vaan pienempi rikos, korjaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäilin, seurailin tilannetta vähän aikaa, lopulta kysyin suoraan. Ei tunnustanut. Ratsasin puhelimen, näin todisteet ja erosin. Noin. En epäillyt, ollut mustasukkainen tai vainoharhainen turhaan kuten kaksi edellistä pettäjää viesteissään yrittää maalailla.

Tuskin täällä nyt juuri SINUSTA on puhunut. Mutta kootut vertaistarinat tuottavat nyt seuraavanlaisen kokonaiskuvan:

Puoliso epäilee pettämistä ja ratsaa kännykän, jolloin tapahtuu jompi kumpi seuraavista

A) löytyy todisteet, epäilty rikkoi luottamuksen -> epäilijä ottaa eron.

B) epäily oli aiheeton ja epäilijä rikkoi luottamuksen -> epäilty ottaa eron.

Jos haluatte eron suurella varmuudella, kännykän ratsaaminen luvatta ja kiinni jääminen siitä on satavarma konsti riippumatta oliko petetty vai ei. Take your chance...

Tottakai pettäjästä halutaan eroon. Mitä muutakaan? Muutenkaan epäluotettavan oloinen ketku valehtelija ja salailija ei ole  mies minua varten. Parempiakin löytyy.

Niin, ja tottakai mustasukkaisesta tietomurtajastakin halutaan eroon. Sitähän juuri sanoin. Kännykän ratsaus on omiaan laukaisemaan sen eron riippumatta siitä, pettikö toinen vai ei. A tai B. Ymmärsitkö jo?

Sehän on hyvä. Miten se on muuten mustasukkaisuutta kun toinen pettää ja toinen epäilee sitä? Sehän on ihan perusteellinen epäily silloin.

Vierailija kirjoitti:

Puhelimesta jäi mullakin kiinni.Käytös muuttui kanssa ja tiesin, että jotain meneillään. Lasketaanko pettämiseksi, jos on noin 2½ kk soitellut toisen naisen kanssa lähes päivittäin? Tiedän, että puheaiheet olleet hyvin arkisia mm. urheilu, päivän uutisaiheet. Multa salaa kuitenkin. Tavanneet eivät ole. Sanoi, että juttelu toisen kanssa oli vaan niin kivaa ja vei mukanaan, kun yhteisiä kiinnostuksen aiheita löytyi. Lopetti siihen, kun sain tietää.

Kuulostaa kaveruudelta. Toki outoa että salassa.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on nyt se paha juttu, että jos kysyy suoraan mieheltä kuka viestitti ja mies ei hwti näytä puhelinta, niin alkaa tosiaan peittää jälkensä paremmin ja ehtii tuhota viestit.

Ja olet sen jälkeen se vainoharhainen sekopää. Ja sinulla ei ole enää kanttia tai mahdollisuutta kysyä uudelleen.

Jos siis tosiasiassa mies pettää, mutta (melkein aina on näin ) kieltää.

Itselle kävi näin, että vaistosin jotain olevan meneillään. Kerran sitten tuli lauantai-iltana miehelle viesti. Meni eteiseen lukemaan. Kysyin kuka laittoi viestin, keksi hätäpäissään selityksen.

Olin hiljaa ja annoin hänen luulla, että uskoin.

Sitten kun mies oli suihkussa katsoin viestin ja oli joltain naiselta, etunimikin oli viestissä. Ja oli hempeä viesti, selvästi ei mikään kaveriviesti. Selkeästi oli tavattu ja kiitti ym.

Eli valehteli mulle viestin lähettäjän.

Olin siitäkin hiljaa, en sanonut, että luin viestin.

Erosimme sitten myöhemmin, mutta olisin tuntenut itseni tosi tyhmäksi ja höynäytetyksi jos olisin uskonut keneltä viesti muka oli plus muut selitykset.

En kadu kun luin, vaan päinvastoin, sain varmuuden epäilyyni.

Mies ei olisi koskaan tunnustanut.

Te jotka jankkaatee, että viestien lukeminen on rikos, oli miten oli, mutta se on pahempi rikos kuitenkin kuin valehtelu ja seläntakana toimiminen.

Ja usein juuri nämä pettävät haukkuvat kysyjää hyvinkin rumin sanoin kun heiltä kysy suoraan, kaiken kukkuraksi.

Vaikka epäily on täysin totta.

Muista kertoa uudelle miehelle että hei, mä muuten luen toisten viestit. Heti ekoilla treffeillä.

Vierailija kirjoitti:

Liukkaimmatkin kalat tekevät jossain vaiheessa virheen, koska kuvittelevat olevansa voittamattomia. Petos paljastuu aina. Aina.

Mielipiteeseesi sisältyy totuuden siemen, mutta se ei ole kuitenkaan ehdoton, absoluuttinen totuus, oikeastaan miltään osin.

Jos tämä mielipiteesi antaa kuitenkin sinulle tai muille lohtua, taikka se tuntuu muuten turvalliselta, niin sehän on tietyllä tapaa hyvä asia, ei mulla ole mitään intressejä pilata kenenkään fiiliksiä.