Puolison puhelimen tutkiminen
Puoliso on liikkuvassa työssä, jossa tapaa jatkuvasti vastakkaisen sukupuolen edustajia. Nyt kesän aikana hänen käytöksensä on alkanut muuttua ja työpäivätkin ovat olleet hiukan pidempiä. Ja varsinkin puhelinkäyttäytyminen on erilaista. Tekstareita satelee tiuhaan ja niihin vastaillaan. Aikaisemmin yleensä aina hän kertoi kuka viestitteli ja mitä, esim. kaveri pyytelee kylään jne. mutta nyt viestittelystä ei mainita sanallakaan. En ole koskaan ollut utelias enkä mustasukkainen, mutta kun minuun on huomiota riittänyt viime aikoina vähemmän, on tullut mieleen että pitäisikö minun salaa tutkia hänen puhelimensa viestit? Tiedän, että jos vain kysyn asiasta häneltä suoraan ei hän vain vähättelisi asiaa.
Kommentit (286)
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 12:25"][quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 12:19"]
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 10:25"]
[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 12:47"]
Minä tutkin ja mies jäi kiinni suhteesta työkaveriinsa. Sitä ennen olin parin kuukauden aikana muutamaan kertaan suoraan kysynyt asiasta, kysynyt haluaako lopettaa suhteemme, ja kysynyt eikö rakasta minua enää. Kaikkiin sain kieltävän vastauksen, mutta tunnen mieheni (nyt exäni) ja kertaalleen katsoin puhelimensa kun tuli baarista kotiin vasta aamulla. Näin sain siis vastauksen, jota munaton mies ei pystynyt muuten minulle kertomaan. En kadu, enkä koe tehneeni väärin.
[/quote]
Mutta entä jos mitään raskauttavaa ei olisi löytynyt? Olisitko tunnustanut penkoneesi puhelinta? Olisiko ollut ehyt olo ja luottamus puolisoon palannut?
[/quote]
Olisin tunnustanut ja edelleen jatkanut kyselyäni sen perusteella, millaiseksi käytöksensä oli salasuhteen keston aikana muuttunut. Luottamus oli jo mennyt johtuen käytöksestään, ja siitä että näin hänen valehtelevan kun kysyin asiasta. Mutta kun ei kerran pystynyt totuutta kertomaan, niin otin ohjat omiin käsiini. Kovasti hyvin oli toimintaansa peitellyt, mitä sitten jälkikäteen selvisi asian tultua ilmi. Ei ollut ilmeisesti tarkoitus jäädä kiinni, mutta itseni ja pienen lapseni takia oli hyvä että niin kävi.
Mielenkiintoinen reaktio tämä, että täällä onkin yhtäkkiä näin "lainkuuliaisia" kansalaisia palstalla, joiden mielestä suurin ongelma asiassa on puhelimen katseleminen koska se on lain rikkomista. Olisi hauska tietää, eivätkö kyseiset ihmiset ole ikinä lakia rikkoneet elämässään, pihistäneet, tupakoineet tai käyttäneet alkoholia alaikäisenä tms.
Minulle olisi ollut aivan sama, vaikka mieheni olisi puhelimeni katsonut. Eikä hänkään kaiken tämän jälkeen ole sitä asiaa pitänyt mitenkään pahimpana tapahtuneessa.
[/quote]
Miksi et vain jättänyt? Luuletko, että suhde olisi toiminut, jos olisitkin ollut väärässä? Mitä merkitystä sillä on, jäikö kiinni vai ei, kun et kuitenkaan luottanut häneen? Saitko sinä, tai lapsesi, jotain irti kiinnijäämisestä? Tuliko lämmin olo sisuksiin?
Loppujen lopuksi puhelimen penkomisellahan ei ole mitään merkitystä. Siinä kohtaa, kun luottamus on niin rikki, on suhde jo aika mennyttä.
[/quote]
Sillä siis ei ole väliä, että toinen pettää? Syyllinen on se, joka ei enää sokeasti luota ja alkaa epäilemään? Huh, on sulla jutut.
Mitä sellaista puhelimissa on ettei niitä viestejä voisi lueskella? Onhan sitä yhteiset velatkin ja lapset ym. Miksi puhelin on niin henkilökohtainen?
T. 40 v nainen ja lueskelen viestejä silloin tällöin jos tuntuu että mies jotain salailee
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 12:25"]
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 12:19"]
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 10:25"]
[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 12:47"]
Minä tutkin ja mies jäi kiinni suhteesta työkaveriinsa. Sitä ennen olin parin kuukauden aikana muutamaan kertaan suoraan kysynyt asiasta, kysynyt haluaako lopettaa suhteemme, ja kysynyt eikö rakasta minua enää. Kaikkiin sain kieltävän vastauksen, mutta tunnen mieheni (nyt exäni) ja kertaalleen katsoin puhelimensa kun tuli baarista kotiin vasta aamulla. Näin sain siis vastauksen, jota munaton mies ei pystynyt muuten minulle kertomaan. En kadu, enkä koe tehneeni väärin.
[/quote]
Mutta entä jos mitään raskauttavaa ei olisi löytynyt? Olisitko tunnustanut penkoneesi puhelinta? Olisiko ollut ehyt olo ja luottamus puolisoon palannut?
[/quote]
Olisin tunnustanut ja edelleen jatkanut kyselyäni sen perusteella, millaiseksi käytöksensä oli salasuhteen keston aikana muuttunut. Luottamus oli jo mennyt johtuen käytöksestään, ja siitä että näin hänen valehtelevan kun kysyin asiasta. Mutta kun ei kerran pystynyt totuutta kertomaan, niin otin ohjat omiin käsiini. Kovasti hyvin oli toimintaansa peitellyt, mitä sitten jälkikäteen selvisi asian tultua ilmi. Ei ollut ilmeisesti tarkoitus jäädä kiinni, mutta itseni ja pienen lapseni takia oli hyvä että niin kävi.
Mielenkiintoinen reaktio tämä, että täällä onkin yhtäkkiä näin "lainkuuliaisia" kansalaisia palstalla, joiden mielestä suurin ongelma asiassa on puhelimen katseleminen koska se on lain rikkomista. Olisi hauska tietää, eivätkö kyseiset ihmiset ole ikinä lakia rikkoneet elämässään, pihistäneet, tupakoineet tai käyttäneet alkoholia alaikäisenä tms.
Minulle olisi ollut aivan sama, vaikka mieheni olisi puhelimeni katsonut. Eikä hänkään kaiken tämän jälkeen ole sitä asiaa pitänyt mitenkään pahimpana tapahtuneessa.
[/quote]
Miksi et vain jättänyt? Luuletko, että suhde olisi toiminut, jos olisitkin ollut väärässä? Mitä merkitystä sillä on, jäikö kiinni vai ei, kun et kuitenkaan luottanut häneen? Saitko sinä, tai lapsesi, jotain irti kiinnijäämisestä? Tuliko lämmin olo sisuksiin?
Loppujen lopuksi puhelimen penkomisellahan ei ole mitään merkitystä. Siinä kohtaa, kun luottamus on niin rikki, on suhde jo aika mennyttä.
[/quote]
Minä luotin ehdoitta ja täysin siihen saakka (ja vähän sen ylikin) kun käytöksensä antoi muuta ymmärtää. Ei kai sitä pidä tyhmä ja naiivi olla kuitenkaan, jos kerran selvät merkit ovat ilmassa? Ja olin täysin oikeassa, vaikken todellakaan olisi halunnut olla. Mikä tässä sinulla on nyt ongelmana? Että jos epäilen puolisoani (ja lapseni isää) parin kuukauden ajan pettämisestä, minun olisi pitänyt ottaa lapsi ja lähteä tietämättä kuitenkaan 100 prosentin varmuudella totuutta? Koska suhteemme on jo "pielessä", jos luottamus on mennyt? Luottamusta meillä oli tasan niin kauan, kuin hän oli luottamukseni arvoinen.
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 17:38"][quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 16:27"][quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 08:49"]
Puoliso on liikkuvassa työssä, jossa tapaa jatkuvasti vastakkaisen sukupuolen edustajia. Nyt kesän aikana hänen käytöksensä on alkanut muuttua ja työpäivätkin ovat olleet hiukan pidempiä. Ja varsinkin puhelinkäyttäytyminen on erilaista. Tekstareita satelee tiuhaan ja niihin vastaillaan. Aikaisemmin yleensä aina hän kertoi kuka viestitteli ja mitä, esim. kaveri pyytelee kylään jne. mutta nyt viestittelystä ei mainita sanallakaan. En ole koskaan ollut utelias enkä mustasukkainen, mutta kun minuun on huomiota riittänyt viime aikoina vähemmän, on tullut mieleen että pitäisikö minun salaa tutkia hänen puhelimensa viestit? Tiedän, että jos vain kysyn asiasta häneltä suoraan ei hän vain vähättelisi asiaa.
[/quote]
Toisen puhelimen tutkiminen on yksiselitteisesti RIKOS! Laki kieltää sen.
[/quote]
Ajatko koskaan ylinopeutta tai punaisia päin? Sekin on rikos.
[/quote]
kyllä ajan ylinopeutta ja punaisia päin jos tilanne niin vaatii!
Onneksi tutkin mieheni puhelinta koska hän jäi siten pettämisestä kiinni. Onneksi olen ÄLYKÄS rikollinen!!
Ei ole työpuhelin millä viestittelee, eikä työasioille niin hymyillä.
Kun tilaisuus tuli, päätin tutkia puhelimen ja mitäs löytyikään? Melkoisen kiihkeitä ja vihjailevia viestejä ja tapaamisen sopimisia työajan ulkopuolelle. Epäilyni osuivat siis oikeaan. Kysyin puolisolta kuin ohimennen, mitäs tuollainen jatkuva tekstiviestien lähettely oikein on. Sanoi, että työtuttu haluaa vain parisuhdeongelmiinsa vastakkaisen sukupuolen näkemystä ja ettei siinä sen ihmeempää.
[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 12:47"]
Minä tutkin ja mies jäi kiinni suhteesta työkaveriinsa. Sitä ennen olin parin kuukauden aikana muutamaan kertaan suoraan kysynyt asiasta, kysynyt haluaako lopettaa suhteemme, ja kysynyt eikö rakasta minua enää. Kaikkiin sain kieltävän vastauksen, mutta tunnen mieheni (nyt exäni) ja kertaalleen katsoin puhelimensa kun tuli baarista kotiin vasta aamulla. Näin sain siis vastauksen, jota munaton mies ei pystynyt muuten minulle kertomaan. En kadu, enkä koe tehneeni väärin.
[/quote]
Mutta entä jos mitään raskauttavaa ei olisi löytynyt? Olisitko tunnustanut penkoneesi puhelinta? Olisiko ollut ehyt olo ja luottamus puolisoon palannut?
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 10:05"]
Ei ole työpuhelin millä viestittelee, eikä työasioille niin hymyillä.
Kun tilaisuus tuli, päätin tutkia puhelimen ja mitäs löytyikään? Melkoisen kiihkeitä ja vihjailevia viestejä ja tapaamisen sopimisia työajan ulkopuolelle. Epäilyni osuivat siis oikeaan. Kysyin puolisolta kuin ohimennen, mitäs tuollainen jatkuva tekstiviestien lähettely oikein on. Sanoi, että työtuttu haluaa vain parisuhdeongelmiinsa vastakkaisen sukupuolen näkemystä ja ettei siinä sen ihmeempää.
[/quote]
Miksi et myönnä puolisollesi tutkineesi puhelimensa? Miksi valehtelet ja salailet?
Minäkö tässä valehtelen ja salailen? En minä ole viestejä lähetellyt ja kertonut niiden olevan jotain aivan muuta kuin itse viestit paljastivat.
Alkaa tuntua sieltä, että aika monella täällä olisi seliteltävää, mikäli heidän puhelimiaan hieman tarkastelisi.
Mun mies tutkii salaa mun puhelinta ja jäi siitä kiinni. Sit alko avautuun että mun kännykän käyttö on epäilyttävää että ei se voi tietää viestittelenkö parhaan kaverini kanssa vai kenen :) Mutta koska meillä kummallakaan ei ole mitään salattavaa, tehtiin diili et voidaan ihan luvan kanssa selailla toisten puhelimia :D puhdistaa hyvin ilmapiiriä
[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 12:47"]
... mutta tunnen mieheni (nyt exäni) ja kertaalleen katsoin puhelimensa kun tuli baarista kotiin vasta aamulla. Näin sain siis vastauksen, jota munaton mies ei pystynyt muuten minulle kertomaan. En kadu, enkä koe tehneeni väärin.
[/quote]
Mutta se ei muuta sitä faktaa, että rikoit lakia.
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 10:31"]
Minäkö tässä valehtelen ja salailen? En minä ole viestejä lähetellyt ja kertonut niiden olevan jotain aivan muuta kuin itse viestit paljastivat.
Alkaa tuntua sieltä, että aika monella täällä olisi seliteltävää, mikäli heidän puhelimiaan hieman tarkastelisi.
[/quote]
Oletko tunnustanut puolisollesi rikkoneesi hänen lainsuojaamaa kirjesalaisuuttaan ja lukenut hänen tekstiviestejään? Jos et ole tunnustanut, sinä salailet.
Ukko voi olla pettävä mulkero, mutta ethän sinä häneen luottanut muutenkaan.
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 10:32"]
Mun mies tutkii salaa mun puhelinta ja jäi siitä kiinni. Sit alko avautuun että mun kännykän käyttö on epäilyttävää että ei se voi tietää viestittelenkö parhaan kaverini kanssa vai kenen :) Mutta koska meillä kummallakaan ei ole mitään salattavaa, tehtiin diili et voidaan ihan luvan kanssa selailla toisten puhelimia :D puhdistaa hyvin ilmapiiriä
[/quote]
Mutta onko suhde sitten terveellä pohjalla, jos ei voi toiseen luottaa, kun ei tiedä kenen kanssa tämä viestittelee?
[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 15:09"]Puhelimesta jäi mullakin kiinni.Käytös muuttui kanssa ja tiesin, että jotain meneillään. Lasketaanko pettämiseksi, jos on noin 2½ kk soitellut toisen naisen kanssa lähes päivittäin? Tiedän, että puheaiheet olleet hyvin arkisia mm. urheilu, päivän uutisaiheet. Multa salaa kuitenkin. Tavanneet eivät ole. Sanoi, että juttelu toisen kanssa oli vaan niin kivaa ja vei mukanaan, kun yhteisiä kiinnostuksen aiheita löytyi. Lopetti siihen, kun sain tietää.
[/quote]lopettiko?? :D:D
Mä olin kanssa näitä naiveja perheenäitejä, jotka uskoivat että parisuhde perustuu luottamukseen ja vapauden antamiseen toiselle. Ei kyttäystä, ei stalkkausta - kannustin tapaamaan ystäviä. Sitten yhden kerran tapahtui jotain, joka sai minut varuilleni. Mies selitti asian parhain päin ja uskoin. Epäilys jäi, kun tuli tilaisuus katsoin puhelimen. Siitä alkoi ketju, joka johti eroon. Selvisi, että petti eikä tosiaan ollut eka suhde avioliittomme aikana. Tunsin itseni tyhmäksi isolla T:llä. Enää en ikinä luota mieheen sokeasti. Kaikki pettää sopivan tilaisuuden tullen, paitsi ehkä pelkurit, jotka pelkäävät niin paljon yksinoloa, että eivät uskalla pettää. Näitäkin on, mutta sellaisen kanssa harva haluaa olla muista syistä.
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 10:43"]
Mä olin kanssa näitä naiveja perheenäitejä, jotka uskoivat että parisuhde perustuu luottamukseen ja vapauden antamiseen toiselle. Ei kyttäystä, ei stalkkausta - kannustin tapaamaan ystäviä. Sitten yhden kerran tapahtui jotain, joka sai minut varuilleni. Mies selitti asian parhain päin ja uskoin. Epäilys jäi, kun tuli tilaisuus katsoin puhelimen. Siitä alkoi ketju, joka johti eroon. Selvisi, että petti eikä tosiaan ollut eka suhde avioliittomme aikana. Tunsin itseni tyhmäksi isolla T:llä. Enää en ikinä luota mieheen sokeasti. Kaikki pettää sopivan tilaisuuden tullen, paitsi ehkä pelkurit, jotka pelkäävät niin paljon yksinoloa, että eivät uskalla pettää. Näitäkin on, mutta sellaisen kanssa harva haluaa olla muista syistä.
[/quote]
Ei alkanut ketju puhelimen penkomisesta vaan huomattavasti aiemmin. Et luottanut puolisoosi ja jossain kohtaa päätit rikkoa lakia saadaksesi oikeutusta epäluottamuksellesi, joka olisi kaatanut suhteenne joka tapauksessa, vaikka mitään raskauttavaa ei olisi löytynyt.
[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 09:02"]
Kai mä olen pirttihirmu. En tosin pidä sitä nyt ihan kamalana rikoksena, jos 18 vuoden aikana stalkkaan kerran miehen puhelimen. 4/5
[/quote]
Suhteen kesto ei lievennä rikosta!
Lue jos uskallat ottaa viestien asiat esille, jos sieltä jotain löytyy. Itse olen lukenut ja kun löytyy jotain eikä uskalla sanoa, niin se jää vaivaamaan
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 10:58"]
Lue jos uskallat ottaa viestien asiat esille, jos sieltä jotain löytyy. Itse olen lukenut ja kun löytyy jotain eikä uskalla sanoa, niin se jää vaivaamaan
[/quote]
Jaa, sittenkö vain kerrotaan, jos jotain löytyy? Eikö olisi ihan reilua tunnustaa, vaikka mitään ei löytyisi?
[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 12:47"]Minä tutkin ja mies jäi kiinni suhteesta työkaveriinsa. Sitä ennen olin parin kuukauden aikana muutamaan kertaan suoraan kysynyt asiasta, kysynyt haluaako lopettaa suhteemme, ja kysynyt eikö rakasta minua enää. Kaikkiin sain kieltävän vastauksen, mutta tunnen mieheni (nyt exäni) ja kertaalleen katsoin puhelimensa kun tuli baarista kotiin vasta aamulla. Näin sain siis vastauksen, jota munaton mies ei pystynyt muuten minulle kertomaan. En kadu, enkä koe tehneeni väärin.
[/quote]
Hyvä! Tosin moni on täällä sitä mieltä, että teit väärin kun edes epäilit ja sinun olisi pitänyt ummistaa silmäsi ja sokeasti luottaa valheisiin, mahdollisesti lopun elämäsi.