Huoli aikuisesta lapsesta, olen uupunut

Et sinä käytännössä voi muuta kuin päästää irti, hän on aikuinen ja tekee mitä tekee. Ainoa mitä voit tehdä on ehkä vähän vähentää omaa tuskaasi olemalla ajattelematta häntä ja tilannettaan liikaa.

Voisitko hieman valottaa asiaa?

Tiedän tunteen. Koskee tosin huolta äidistäni ja myös sisarestani. Tärkeintä kyllä on, että pidät itsesi elinvoimaisena. Silloin pystyt jotenkin auttamaankin mutta jos vajoaa mukana tuohon ahdinkoon niin suossa on kaksi ihmistä.

Takertuminen edesauttaa sitä että räpeltää ja tumpuloi.

Päästä irti huolista tai rajaa huoliaika. Tue taloudessa ja asumisessa. Aika menee eteenpäin.

Kerro mikä on lapsesi tilanne?

Vierailija kirjoitti:

Voisitko hieman valottaa asiaa?

Tällaista kaikenlaista, mikä liittyy yleiseen elämänhallintaan, mielenterveyteen ja päihteisiin. En nyt jaksa tarkemmin avata, mutta kyllä ehkä saatte kiinni.

I feel you, vaikkei itselläni lapsia olekaan. Mieheni veli on totaalisessa mt- ja päihdesuossa, ja äitinsä on jotenkin vanhentunut silmissä tämän sekoilun aikana. On myös itse saanut mt-diagnoosin jatkuvan kovan stressin johdosta.

En osaa auttaa, mutta toivon että tilanne paranee mahdollisimman pian.

Jätä se sika!

Ihan täysin ilman sarvia ja hampaita nyt: Onko sinulla itselläsi elämänhallinta ja mielenterveys sillä tolalla, että olet osannut näyttää lapsellesi elämisen esimerkkiä ja opettaa häntä huolehtimaan omasta mielenterveydestään? Keinoja, millä selvitä eteenpäin elämän haasteiden ja pettymystenkin aikana? 

Al-anonista voisit saada apua itsellesi

Vierailija kirjoitti:

Ihan täysin ilman sarvia ja hampaita nyt: Onko sinulla itselläsi elämänhallinta ja mielenterveys sillä tolalla, että olet osannut näyttää lapsellesi elämisen esimerkkiä ja opettaa häntä huolehtimaan omasta mielenterveydestään? Keinoja, millä selvitä eteenpäin elämän haasteiden ja pettymystenkin aikana? 

Ihan ilman sarvia ja hampaita varmasti joo. Vanhempi kokee musertavaa syyllisyyttä lapsen ongelmista ilmankin jos nyt ei ole aivan narsisti. Kukaan ei ole täydellinen, turha kai tässä on kaivella että oletko nyt kuitenkaan ollut ihan virheetön vanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Ihan täysin ilman sarvia ja hampaita nyt: Onko sinulla itselläsi elämänhallinta ja mielenterveys sillä tolalla, että olet osannut näyttää lapsellesi elämisen esimerkkiä ja opettaa häntä huolehtimaan omasta mielenterveydestään? Keinoja, millä selvitä eteenpäin elämän haasteiden ja pettymystenkin aikana? 

Parhaani olen ainakin tehnyt. Kaksi muuta lasta ovat ihan normaaliraiteilla, sanoin kuin perheemme elämä muutenkin, ihan tavallinen työssäkäyvä ydinperhe olemme olleet. Tähän asti on oma pää ollut mielestäni ihan kunnossa, mutta nyt huomaan uupumuksen merkkejä. Varmasti selviän tästäkin jotenkin, mutta kaikki keinot siihen otetaan kiitollisuudella vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihan täysin ilman sarvia ja hampaita nyt: Onko sinulla itselläsi elämänhallinta ja mielenterveys sillä tolalla, että olet osannut näyttää lapsellesi elämisen esimerkkiä ja opettaa häntä huolehtimaan omasta mielenterveydestään? Keinoja, millä selvitä eteenpäin elämän haasteiden ja pettymystenkin aikana? 

Kerrotko vielä ilman sarvia ja hampaita, mitä nämä keinot ovat?

Äidit huolehtivat lapsistaan vielä sittenkin, kun lapset ovat aikuisia. Äidit ovat sellaisia ja ovat aina olleet.

Jaa huolesi asioihin, joihin voit vaikuttaa, ja joihin et voi vaikuttaa. Päästä irti niistä, joihin et voi vaikuttaa. Esim. et voi ajatuksillasi vaikuttaa siihen, mitä hän tekee tai jättää tekemättä. Kun olet häneen yhteyksissä, voit ehkä sanomisillasi häneen vaikuttaa, mutta oikeasti: Ajatuksesi eivät mene hänen luokseen. Suremalla ja murehtimalla et voi estää häntä joutumasta onnettomuuteen.

Täällä sama tilanne. Nuori ei ole työssä, ei koulussa... Valehtelee, varastaa rahaa jos sitä jonnekin näkyville jää. Käyttää päihteitä jne... On ongelmia mielenterveysen kanssa, mutta hoitotahtoa ei löydy.

Jos hylkäisin omilleen niin kuolisi erittäin todennäköisesti oman käden kautta.

Raskasta, niin raskasta 😔

Oma elämäni, mielenterveys ja talous kunnossa. Toinen lapsi täysin normaali ja opiskeleva.

Vierailija kirjoitti:

Äidit huolehtivat lapsistaan vielä sittenkin, kun lapset ovat aikuisia. Äidit ovat sellaisia ja ovat aina olleet.

Sitten kun äiti lakkaa olemasta huolissaan lapsistaan, on lasten syytä huolestua äidistään.

(Joillakin se käy lapsen ikään ja kehitystasoon nähden liian aikaisin. Ei hyvä se.)

Vaikea tilanne, todella. Oma lapsi on oma lapsi vielä aikuisenakin. Niin totta sanonta että pienenä ne polkee syliä isona sydäntä.

Muuta en osaa sanoa kuin että ihan ensin pidä huoli itsestäsi ja omasta jaksamisestasi!  Vedä selkeät ja tiukat rajat mihin ryhdyt ja mihin et, ja mitä sallit ja mitä et.

Jos kyse on päihteistä ja elämänhallinnan puuttesta, älä anna rahaa äläkä mitään mitä voi rahaksi muuttaa. Älä mahdollista päihdekierrettä omalta osaltasi. Tee selväksi että olet aina olemassa mutta tee selväksi myös mitä hyväksyt ja mitä et. 

Tilanne on vaikea ja tuskallinen. Hakeudu mielellään vertaistuen piiriin, näistä saa kullanarvoista tukea ja apua ja vinkkejä toisilta samassa tilanteessa olevilta.

rtihuumeista.fi/laheisille/

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/sosiaalipalvelut/…

Tässä pari linkkiä joista voisi olla apua. Älä jää yksin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitko hieman valottaa asiaa?

Tällaista kaikenlaista, mikä liittyy yleiseen elämänhallintaan, mielenterveyteen ja päihteisiin. En nyt jaksa tarkemmin avata, mutta kyllä ehkä saatte kiinni.

Narkomaania ei voi auttaa. Älä auta mitenkään, älä. Osta edes ruokaa.

Narkki oppii vasta sitten kun on saanut 3 kertaa mahan puukosta ja verenmyrkytys vienyt raajat. Sitten kun on laitoksessa vaipoissa ei voi enää narkata ja oppii olemaan.