Elämänmuutos 2014/syyskuu

Ihan pyllylleenhän tää meni. Sairastelun myötä katosi motivaatio ja tsemppi. Yrittäisikö lokakuussa uudelleen... pienin askelin...

RiKa

Tasan kaksi kuukautta myöhemmin: loppytyö on tehty, opiskeluhommat taputeltu pakettiin ja valmistuminen häämöttää ihan lähitulevaisuudessa. Minä tein sen!

t. tiuku 

En ole kovinkaan paljon saanut aikaiseksi. Olen täysin jumissa:(
Okra.

Törmäsin sattumalta tähän ketjuun, mutta juuri elämänmuutosta minullakin työn alla. Toistaiseksi vasta ajatuksen tasolla mutta pienistä teoistahan se lähtee... Stressin laukaiseman ahmimisen, iltamässäilyn ja epäsäännöllisen ruokarytmin seurauksena painoa tullut vuodessa kymmenisen kiloa ja ylipainoa oli jo ennestään ainakin 10kg tai ehkä enemmänkin. Tämä viimeisin 10 kg on tehnyt oloni tosi epämukavaksi, selkäkivut pahentuneet, vaatteet kiristää ja energiataso matala. Olen mielestäni edelleen ihan viehättävä, elämänmyönteinen ja perusterve ihminen, mutta jotain on tehtävä nimenomaan nyt kun tilanne ei ole pahempi. Tavoite olisi saada ainakin tuo 10kg pois mutta mielellään pikkuhiljaa enemmänkin... kuntoilemalla ja terveellisellä ruokavaliolla. Kävelystä ja ulkoilusta pidän mutta pitäisi jotenkin motivoida itseni lihaskuntoakin kasvattamaan (en kestä kuntosaleja ja ylipirteitä jumppaohjaajia)... Pilatesta kiinnostaisi kokeilla, olisi varmaan selälle(kin) hyväksi.

Anyway, elämäni ensimmäistä kertaa lähden mihinkään tällaiseen mukaan...

Nimimerkki "JoLiKu" (sanoista Jo Liiankin Kurvikas)

Mukana ollaan. Otan käyttöön nimimerkin, jota käytin yli 10 vuotta Kaksplussalla eli Keittiönoita täällä huhuilee. Paljon olen jo elämässäni muuttanut, taistalla yrittäjän työnarkomania, tupakointi, kahvinjuonti, liikkumattomuus, runsas eläinrasvojen syönti (kolesterolit siis paukkui ihan reippaasti) yms ja sen seurauksena joulukuussa 2012 munuaisvaltimon repeämä massiivisinen sisäisine verenvuotoineen. 3 viikkoa Meilahdessa, 2 kk sairaslomalla. 1 vuosi kesti kuntoutua entiselleen. 90% tähän sairastuneista kuolee, kuulun niihin 10 onnekkaaseen prosenttiin, jotka selviävät hengissä.

Tupakka jäi jo silloin 15.12.2012. Heinäkuussa 2013 otin koiran ja olen alkanut ulkoilemaan. Ylipainoa on vielä noin 15 kg. Sairastan myös nivelreumaa, joten liikkuminen ei aina ole ihan helppoa. Tavoitteeni on fyysisen kunnon parantaminen ja ylipainosta eroon pääseminen. Ylimääräisten proteiinien välttäminen, sillä siinä rytäkässä menetin toisen munuaiseni lähes kokonaan (eli sillä en enää pärjäisi) ja tuota toista on varjeltava kuin kukkaa kämmenellä.

Aloitin muuten homman jo...ensin juoksin yhden lyhtypylvään välin, sitten kahden, sitten kolmen...nyt menee jo 4 lyhtypylvään väliä ilman, että sydän hakkaa ihan hulluna. Pienin askelin :)

Minun viikkoni on lähtenyt käyntiin ihan mukavasti. Tiskit ja pyykit koneessa, pihatyöt tehtynä. Värjäsin ja nypin kulmakarvat, sheivasin ja laitoin vartalovoidetta. Pieniä rutiineja, jotka tuppaavat jäämään vähemmälle huomiolle. Lounaaksi kokkasin kasviswokkia, johon sain hävitettyä muutamat purkinpohjat. Vettä olen juonut kohta 1,5 litraa tasaiseen tahtiin, tekee hyvää aineenvaihdunnalle ja koko kropalle!

Puolison kanssa sovin oikein treffit ja varasin elokuvaliput tälle viikolle. Illalinen on valmiina jääkaapissa ja vain lämmitystä vaille. Olen vielä hieman flunssainen, joten liikkumisen osalta lepään vähintään tämän päivän, ehkä huomisenkin. Seuraavaksi ryhdyn siivoamaan, sillä siistissä kodissa ainakin itselläni ajatuskin kulkee helpommin. Eräs ystäväni aikoi pistäytyä kahville tällä viikolla, eipähän sitten tarvitse stressata vierailun ajankohtaa.

Aurinko

[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 09:59"]

Tiuku täällä. En varsinaisesti tähtää elämänmuutokseen, sillä se on ollut meneillään jo nelisen vuotta (ero, oma asunto, työttömyys, opiskelu, bmi lievästä ylipainosta takaisin normaalipainoon). Nyt on menossa opiskelun kolmen viimeisen kuukauden rutistus.

Syyskuun ohjelmassa: kaksi pitkää esseetä, lopputyön ensimmäinen versio, sekä iso läjä muita tuotoksia (lyhyempiä kuin nuo kaksi pitkää esseetä). Lokakuuta en uskalla vielä edes ajatella :D Lähden liikkeelle toisesta esseestä. Sen olen jo aloittanut, itseasettamani deadline on huomenna.

Tiuku

[/quote]

Noniin, huomasinpa juuri, että kolmehan niitä pitkiä esseitä oli tuotettavana, tosin yksi sen verran lähellä valmistumistaan, että tänään saan sen postiin ja pääsen iltasella aloittamaan seuraavaa. Sen deadlineksi taidan asettaa perjantai-iltapäivän. Voi olla vähän optimistinen takaraja kylläki. Kokeilen kuitenkin. Tosin taidan välillä käydä mutkan ulkona ja vähän happea haukkaamassa.

Lisäisin edelliseen vielä sen verran, että kuntoilun kehittäminen ja monipuolistaminen voisi olla ohjelmassa. Tähän asti olen lähes vain ja ainoastaan käynyt reippailla kävely- tai pyöräilylenkeillä. Ja niitäkin voisi olla vähän tiheämmässä. 

Tiuku, ikää 40+

Up

Minäkin mukaan!

Yleistä elämänkriisiä pukkaa ja nyt pitää tehdä jotain. Painoa on liikaa (160cm/92kg), liikkumista olen lisännyt pikkuhiljaa (mitään ohjattua harrastusta ei ole mahdollista tehdä). Olen totaalisessa sokerikoukussa, voin syödä päivässä niin paljon herkkuja kuin vain on tarjolla. Kolmatta lasta on yritetty vuosi, haluaisin parempaan kuntoon jos vaikka viellä tärppäisi. Haluan tehdä enemmän minulle mieluisia ja tärkeitä asioita (lukeminen, kavereiden näkeminen). Pienin askelin ja mielessä "tee sitä mitä voit tehdä loppuelämäsi ajan".

Kristiina

Mieheni toi minulle tänään sekä rakastamaani mansikkarahkavaahtoa että jonkun suklaavanukkaan. Rahkavaahdon söin nälkääni ruokaa odotellessa, mutta ruokailun jälkeen iski jännä tunne: "ei tee mieli vanukasta". Varmaan tosi huvittava juttu joistakin, mutta minä en muista kertaa, jolloin olisin makeasta kieltäytynyt! Syömäni itsetehty broilerikookoskeitto täytti vatsan hienosti, ei kai sitten jäänyt tilaa makealle..?

Olen nyt panostanut itsetehtyyn ruokaan, koska se pitää nälkää paremmin kuin kaikenmaailman puolivalmiit jutut ym. Olen myös lisännyt hieman rasvan määrää, rasvainen ruoka näyttäisi pitävän todella hyvin nälkää. Esim. eilen söin uunilohta ja perunamuussia, jossa oli reippaasti voita, eikä sitä tarvinnut isoa annosta jotta tulin täyteen melko nopeasti. Sitten taas aamulla syömäni puuro ilman rasvaa piti nälkää vain kaksi tuntia...

Tämmöistä kokeiluahan tämä on, varmaan meillä kaikilla enemmän tai vähemmän?

Chinmoku

Wenzel tässä. Minun ei tarvitse laihtua, mutta tähän pöhöttyneeseen oloon ja vetelyyteen tarvitaan muutos! Lisää liikuntaa, terveellisempää ruokaa. Tuo ruokajuttu on minulla ehkä se tärkein tavoite.

Ja toinen iso haaste: pitäisi saada talo raivattua ylimääräisestä tavarasta. Vaatehuone, varastot, vaatekaapit siistiksi. Lastenhuoneiden tavaroiden ja vaatteiden läpikäynti. Kaikki ylimääräinen kirppikselle! Tavoitteenani on saada talo läpikäydyksi syyskuun aikana ja loka- marraskuuksi kirppispöytä. Olen tällä hetkellä aikuisopiskelija, joten raivaukseen pitäisi löytyä aikaa enemmän kuin työssäkäydessä.

Tsempataan siis toisiamme!

Wentzel

Mukaan! Itse asiassa olen jo aloittanut elokuussa kokonaisvaltaisen elämäntapamuutoksen. Kuukauden ajan olen panostanut riittävään nukkumiseen ja se oikeasti tuntuu! En ollut oikeastaan tajunnutkaan, että päiväaikainen väsymys vois olla siitä kiinni, vaan aina miettinyt kaikkea toissijaista kuten ruokavaliota väsymyksen syynä. Ei, vaan mä tarvin yksinkertaisesti 8 h unta! Eli elokuun aikana olen joka arki-ilta mennyt kiltisti nukkumaan klo 22, vaikka se on tarkoittanut vähemmän kahdenkeskistä aikaa puolison kanssa. Tätä siis jatketaan.

Syyskuun ajaksi voisin ottaa liikunnan säännöllistämisen. Ti juoksulenkki työkavereiden kanssa, to kuntosali ja su juoksulenkki. Lisäksi näiden lisäksi joka 2.pv kevyt kävely koiran kanssa puolesta tunnista tuntiin. Syyskuussa lupaan myös lisätä henkistä hyvinvointia eli pyrkiä meditoimaan 15 min per päivä.

Jatkossa sitten pikkuhiljaa muutoksia ruokailuun. Mutta lähdetään nyt näistä askel kerrallaan.

Terv. Mokkiti

Mulla tökkäsi heti alkuun kun iski kahden päivän migreeni. Nyt olo taas kutakuinkin normaali mutta ihan helvetin väsynyt. Olen myös havainnut todella omituisen ongelman ruokailun suhteen: ei oikeastaan tee mitään mieli, ruoanlaitto ei nappaa yhtään ja tämän seurauksena syön ihan mitä sattuu ihan milloin sattuu. Ei näin! Teen just väärin tämän ruokahomman... Kylläpä turhauttaa. Ainakin olen vähentänyt suklaan syöntiä edes vähän. Tälle pitää varmaan panna vaan jyrkästi stoppi. Olen niin suklaa-addikti ettei minulle kohtuus onnistu, se on joko ei mitään tai aina liikaa.

Mutta nyt lähden lenkille kun tuolla on joku kirkas pallokin taivaalla...

JoLiKu

^Minen ainakaan ole täältä mihinkään lähdössä. :) Ei tämä ketju kuolemassa ole, vaikka tuntuukin hiljentyneen.

Liika roina tosiaan tuo stressiä. Minusta se oli ajatuksenakin täysin naurettava, miten kaapissa oleva tavara muka voisi stressata... Mutta huomasin asian olevan totta, kun aloin tavaraa vähentää. Kaikesta tavarasta on myös jollain muotoa huolta pidettävä: siirrettävä, järjesteltävä, putsattava. Eniten stressiä on isosta tavarasta - onneksi ei ole kesämökkiä talviteloille laitettavana tai asuntovaunua katsastettavana. Olisi kylläkin kellari ja vintti raivattavana. :D

Tavaran vähenemisen huomaa kyllä siinä, että järjestelemiseen tarvittava aika on pienentynyt kovasti. En ole erityisen järjestelmällinen ihminen, joten elämää helpottaa nimenomaan järjesteltävän määrän vähentäminen. Kodistani lähti kesällä varmaan kolmannes koti-irtaimistosta, enkä ole kaivannut yhtään mitään noista tavaroista. Itse asiassa mun on vaikea muistaa, mitä kaikkea edes lähti... Jonkun tutkimuksen mukaan kodin tavaroista puolia ei käytetä koskaan tai juurikaan koskaan, ja väite on mielestäni helppo uskoa. Vieläkin on kodissa turhaa tavaraa, vaikka se kolmannes lähtikin. Vähentäminen on myös aina vaan hitaampaa ja vaikeampaa, mutta kyllä sitä karsittavaa yhä löytyy. Nyt laatikoissa ja kaapeissa on kuitenkin tyhjääkin tilaa. Kaikenlaiset säilytysrasiat ja säilytyssysteemit ovat nyt elämää helpottavia, kun tavaraa on vähemmän. Täysistä laatikoista ei löytänyt mitään, oli rasioita tai ei. 

Olen ostanut elämäni ensimmäisen joogamaton. Se haisi niin järkyttävästi pistävälle viimeistelykemikaalille, että jouduin tuulettamaan mattoa toista vuorokautta. Nyt olisi tarjolla tuoksuton venyttelypaikka, tarvi enää kuin alkaa hommiin... Apteekista ostin kauppareissulla kalaöljykapseleita ajatuksella jos ne vaikka piristäisivät. En ole oikein perillä suositelluista päiväannoksista omegakolmosille alalajeineen, joten valitsin oman purkkini tarjouksen perusteella. Täytyy joku päivä perehtyä aiheeseen. Yksi asia lisää tehtäväksi, hih.

-ThatLuckyBitch

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 18:21"]Tavoite ponnistaa sairaseläkkeeltä johonkin mielekkääseen tekemiseen. Päivät kuluvat joutuisasti padin ääressä sängyssä makoillessa, mutta siitä haluan irti.

Joko säännöllistä vapaaehtoistyötä tai palkallista osa-aikasellaista. Kunhan vain jollain on rohkeutta ja uskoa palkata tämmöinen loinen. Pitää saada itsensä totutettua sellaiseen rytmiin, että aamulla ylös ja ajoissa nukkumaan.  Ja sitkeyttä pitää kiinni tavoitteesta, kun varmasti joskus tuntuu 'ettei minusta ole tähän...'

Toivon virtuaalista tsemppiä, jota lähetän itse jokaiselle Elämänmuutos-talkoisiin osallistuvalle! :)

ja se nimerkki... No olkoon vaikka "feeniks" = lintu joka paloi tuhkaksi ja heräsi eloon
[/quote]
Luin viestisi, tuli hyvin vahvasti tunne, että sinä TULET onnistumaan!!! Elämässäsi on hyviä ja kauniita asioita edessä.

Hei taas kaikki, kiva kun ketjua on nostettu.

Ruokaprojekti on pitänyt kutinsa ja syömäni ruokamäärät ovat olleet selvästi entistä pienempiä. Paino on tullut sen verran alas nyt, että sain pitkästä aikaa kuukautisetkin- aina kun lihon tietyn luvun yli, ne jäävät pois. Oikealla polulla ollaan, siis!

Luin kirjastossa jonkun kirjan siitä, miten syödään pariisilaisittain jne. ja vaikka osa kirjasta oli vähän höpönpöpöä, siellä oli kiintoisa kaavio siitä, mihin lukuun on mahdollista laihtua NYKYMITOISSA. Eli siis laskettiin jotenkin paino laihimmillaan, painavimmillaan jne. ja saatu tulos oli kilomäärä, johon on mahdollista päästä, eli se nykyinen tavoite. Itselläni se oli 90kg, ei suinkaan 60kg jota tavoittelen...jäin pohtimaan tuota, että ihan järkevää asettaa realistisempi odotus painonpudotukselle, eikä haukata liian isoa palaa heti alkuun.

Chinmoku

RiKa sairastaa edelleen... :( 

Olen käynyt lukemassa ketjua joka päivä, ehkä nyt on aika itsekin kirjoittaa. Kulunut viikko on ollut erityisen raskas työn puolesta, joten kiireen ja stressin keskellä ruokavalio on ollut retuperällä! Otin itseäni viikonloppuna niskasta kiinni ja kävin sunnuntaina uimassa, joten viime viikon liikuntasaldo oli kolme tuntia. Tällä viikolla en ole ehtinyt harrastaa vielä mitään, täytyy viikonloppuna sitten paikkailla.

Olen ollut yllättävän energinen ja herännyt koko viikon kuudelta, joten sillä saralla on tapahtunut edistystä. Ensi viikolla keskitän kaiken energiani laihdutuspuoleen, koko elimistö tuntuu olevan ihan jumissa stressistä. Opiskelu on alkanut myös mukavasti, enkä ole torkkunut luennolla. Raportoin sitten taas viikonlopun kulusta!

Aurinko

Heippa!

Superarkea!-nettitv-ohjelmaan etsitään nyt valmennettavia! Ohjelma kuvataan loka-marraskuun aikana, ja sitä vetää toimittaja Anna Perho. Perho on kirjoittanut selfhelp-oppaat Anna Palaa sekä Superarkea.

Jos kaipaat ratkaisukeskeistä valmennusta, ota yhteyttä! http://www.radioaalto.fi/#!/muu/Superarkea%20-ohjelmahaku

Valmennusta voit saada esimerkiksi alla kuvailtuihin tilanteisiin:

- elämäntapojen muutokset (liikuntaharrastukset, unirytmi, ruokailutottumukset ym.)

- unelman ensiaskeleet: tarvitset apua ja opastusta aloittaaksesi unelman toteuttamisen

- muutoksenhallinta (työpaikan vaihtuminen, pikkulapsivaihe perheessä, eron jälkeen…)

- työssä jaksaminen/lisäpotkua työelämään

Ota yhteyttä!

Ilmottaudun mukaan. :) Pudotettavaa useampi kymmenen kiloa, vaikka ihannepaino ei edes tavoitteena. Pehmeä lasku, 5:2 alkaa tänä aamuna.

Omppu