Lue keskustelun säännöt.
Kuolema
Kommentit (308)
Jos hyväksymme ajatuksen uskonnollisesta moniarvoisuudesta, siitä seuraa loogisesti kysymys - kuinka lähellä tämä tai tuo käsite on totuutta? Toisinajattelija teologi John Hick kirjoittaa Vatikaanille lähettämässään kirjeessä seuraavaa: "Teosentrismi, joka sallii uskonnollisten näkemysten moninaisuuden, avaa tien Kristuksen maailmaa korkeampiin maailmoihin. Näin päädymme uuteen paradigmaan, joka kieltää Kristuksen uskonnollisen maailmankaikkeuden keskipisteenä ja vahvistaa sen sijaan Jumalan. Tämä ajattelujärjestelmä on yhtä mullistava kuin kopernikaaninen näkemys, jonka mukaan maailmankaikkeuden keskus ei ole maapallo vaan aurinko. Kaikkien uskontojen, myös kristinuskon, kiertoratojen keskipisteenä on Absoluuttinen Totuus, Jumala, perimmäinen transsendentti todellisuus.
Kaikki planeetat kiertävät Aurinkoa eri etäisyyksillä, ja ne planeetat, jotka ovat lähempänä valopilveä, muistuttavat sitä rakenteeltaan ja ilmakehän koostumukseltaan. Kaikki uskonnot pyörivät absoluuttisen totuuden ympärillä, mutta miten voimme määrittää niiden käsitteiden syvyyden?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kopernikaaninen vallankumous uskonnollisissa näkemyksissä
Maailmassa on monia uskonnollisia käsitteitä. Ne kiertävät kiertoradallaan keskeisen Totuuden ympärillä ja kilpailevat toistensa kanssa ylivallasta. Kristityt uskovat, että pelastus tulee vain Jeesuksen Kristuksen kautta, muslimit Muhammedin kautta…
... Kukin uskonto tarjoaa pyhiin kirjoituksiinsa ja pyhimysten ilmestyksiin perustuen oman käsityksensä Jumalasta ja jumalallisesta maailmasta. Srila Sridhar Maharaj sanoi: "Ihminen liittyy tiettyyn uskontoon sisäisen pyrkimyksensä ja totuuden janonsa mukaan.
Jumalalla on lukemattomia avatareita, jotka laskeutuvat tähän maailmaan paikan, ajan ja olosuhteiden sekä ihmisen henkisen tarpeen ja kyvyn havaita Totuus mukaan. ... Tämä on uskonnollisten perinteiden alkuperä.
Jumala esitetään yleensä universaalisen äärettömän suuruuden ruumiillistumana. Syvempi tarkastelu paljastaa jumalallisen läsnäolon kaiken läpäisevän. Nämä ovat Absoluutin ilmenemisen äärimmäisiä puolia. …
Kun ihminen kehittyy henkisesti Jumalan majesteettisuuden ja voiman kunnioituksen vaiheen ohi, hänen sydämessään herää spontaanin, ehdoitta olevan kiintymyksen virta Häntä kohtaan.
Tämän tekstin mukaan elä miten haluat, emme voi vaikuttaa mihinkään.
2. Kirje Timoteukselle
1:9 Jumala on valinnut meistä pelastetut ja kirotut, emmekä voi vaikuttaa siihen mitenkään.
Myös tämän tekstin mukaan:
Efes. (Paavali) 1:4-5, 11 Jumala on ennalta määrännyt meidät taivaaseen tai helvettiin. Mitkään ajatuksemme, sanamme tai tekomme eivät vaikuta tähän.
Puutarhuri kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Puutarhuri kirjoitti:
Oletko valmistautunut jotenkin? Jakanut tavaroitasi? Suunnitellut hautajaisiasi? Hautaan vai polttohautaus?
Toivotaan asiallista ketjuaEn pelkää kuolemaa. Hieman joskus mietityttää tapahtumat kuoleman edellä: tulenko kärsimään ruumiillisesti ja ovatko tilanteet vaikeita suhteessa mahdollisiin ympärillä oleviin ihmisiin?
En ole suunnitellut hautajaisiani eikä minua kiinnosta tehdä niin. Sen verran toki, että haluan hautaan siunaamisen tapahtuvat kristillisesti sekä toivon ruumiin hautaamista (polttohautauksen sijaan).
Olethan kertonut/kirjannut toiveesi?
Kauniisti kirjoitit mietteistäsi. Itse pohdin joskus, että tietääkö ihminen ennalta kuolevansa kohta. Mielenkiintoista.
Minäkin olen miettinyt, vaistoaako ihminen kuoleman olevan lähellä ja että muuttuuko tapa nähdä oma maanpäällinen elämä sen myötä merkittävästi. Eli kun tietää, ettei aikaa enää ole jäljellä edessäpäin, alkaako automaattisesti suhteuttaa menneisyyttään eri tavalla, esim. saavatko tietyt menneisyyden tapahtumat valtavan paljon suuremman merkityksen?
Muuttuuko ihminen viisaammaksi kuoleman edellä?
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mutta.
Nyt minusta tuntuu, että ketjuni on kaapattu🤔
En pelkää. Enemmän pelkään elämätöntä elämää, tekemättä jättämistä, oman näköisen elämän elämistä, koska se ihmetyttää muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovatko kaikki yksityiset sielut samankokoisia?
Sielun koko on suhteellinen käsite. Vedalaisissa kirjoituksissa on joitakin kuvauksia sielun koosta, mutta en usko, että niitä pitäisi ottaa kirjaimellisesti. Pikemminkin sielu on äärettömän pieni henkikipinä, pieni hiukkanen jumalallista olemusta, jolla on samanaikaisesti käytössään ehtymätön energiavarasto. Siksi sielu tuon Jumalan luovan ja luomisvoiman ... kykenee kaikessa merkityksettömyydessään paljoon: voidaan mainita sekä ilmeisiä esimerkkejä historiassa toimineista suurista ihmisistä että ei-selviä ("myyttisiä") esimerkkejä suurista persoonallisuuksista, joilla on tiettyjä voimia ja joita kuvataan pyhissä kirjoituksissa: Jeesus Kristus, Buddha, Muhammed, Narada Muni, Shukadev Gosvami, Brahma ja muut, jotka vaikuttivat uskomattomalla tavalla ihmiskuntaan. Siksi näiden sielujen "koko" (ei kirjaimellisessa mielessä, vaan vaikutusvaltansa laajentumisen mielessä) on valtava, ne ovat suurempia kuin tavallisten ihmisten sielut.
-------------------------
Tilavuus, paino ja tila ovat aineen ominaisuuksia
Totta. Meidän on kuitenkin muistettava, että kaikella on prototyyppinsä henkimaailmassa. Se vain ilmenee siellä eri tavalla, eikä Ääretöntä voi lähestyä rajallisin keinoin. ...
Meidän on ymmärrettävä, että tilavuus, paino ja paikka, jotka ovat aineellisen maailman objektiivisia ominaisuuksia, voivat ilmetä myös henkimaailmassa. Ihmisillä on liian syvällä mielessään persoonattomia käsityksiä. Jos puhumme henkisestä, puhumme jostain epämääräisestä ja hämärästä. Mutta miksi? Jos se on määritelmällisesti korkeampi energia, miksi siinä ei voi ilmetä alemman energian ominaisuuksia? Aivan päinvastoin: ilmenee, ja laajemmin ja monipuolisemmin, jos niin haluatte. Jopa aineellisessa maailmassa fysikaaliset ominaisuudet ovat monitulkintaisia: hiukkas-aaltodualismi, tarkkailijailmiö, Schrödingerin kissa. Entä henkinen maailma? Kaikilla ominaisuuksilla on paikkansa, mutta supersubjektiivisen todellisuuden ylivoimaisuuden vuoksi nämä ominaisuudet voivat muuttua ja ne voidaan havaita eri tavalla.
Kuinka mikään henkinen asia voi olla minkään kokoinen? Vai miten se voi olla jossain paikassa?
... on olemassa kaksi selitystä. Ensinnäkin on olemassa sellainen asia kuin lila, Jumalallinen leikki, korkeamman todellisuuden ilmeneminen alemmassa todellisuudessa. Ja toinen kohta: tarkkailija. Toisin sanoen henkisen energian ei ole vaikeaa korkeampana energiana manipuloida alempaa energiaa - materiaa - jotta ehdollistuneelle tarkkailijalle, jolla on rajoitettu näkemys, ilmenisi korkeampia todellisuuksia aineellisen maailman ominaisuuksien kautta. Yksinkertaisesti sanottuna rajaton henkinen energia ottaa muodon, koon ja ilmenee tietyssä paikassa, jotta se voisi näkyä rajalliselle tietoisuudelle. Se on eräänlainen projektio. Yhtä paljon kuin me itse olemme.
---------------------------------------------
Minkä kokoinen on ajatus ja sijaitseeko se tietyssä pisteessä avaruudessa? Mikä on melodian tai värin koko?
Ajatus on aineellista, mutta se on hyvin hienovaraista energiaa. Se voi siirtyä avaruuden yhdestä pisteestä toiseen hetkessä. Kaikki riippuu sen omistajan ajatuksen voimakkuudesta ja keskittyneisyydestä. Se voi keskittyä yhteen pisteeseen, mutta se voi myös hämärtyä.
Ajatuksen koko on aineellisessa maailmassa käytännöllisesti katsoen rajaton. Ihmisen ajatukset keskittyvät vain selviytymiseen ja lihallisten tarpeiden tyydyttämiseen, kun taas Brahman ajatukset kattavat koko maailmankaikkeuden, jonka hän luo tietoisuudestaan käsin. Alkoholistin ajatus pyörii alkoholin ympärillä, lapsen ajatus viihteen ja huvin ympärillä, tiedemiehen ajatus tieteen löytöjen ympärillä, pyhimyksen ajatus myötätunnon ympärillä lähimmäistään kohtaan ja sielunsa pelastamisen ympärillä.
Melodiaa tai väriä ei voi mitata edes aineellisessa maailmassa. Nuotteja on seitsemän ja puoliääniä viisi, mutta ne luovat äärettömän määrän melodioita, äärettömän musiikillisen monimuotoisuuden. Miten tätä voidaan mitata ja laskea? Värejä on seitsemän, joidenkin mielestä niitä on yhteensä kolme. Tämän lisäksi meillä on kuitenkin sävyjä, osasävyjä, puolisävyjä ja sävyjä, minkä seurauksena värit ovat niin erilaisia, että niitä on vaikea laskea, puhumattakaan subjektiivisen havaitsemisen eroista.
Entä sitten taas, entä henkinen todellisuus? Kirjoituksissa sanotaan, että kun olemme henkimaailmassa, kuulemme uusia ääniä ja näemme uusia värejä, kaikki paljastuu meille uudella tavalla. Henkisessä maailmassa myös väri voi kuulostaa tai olla muodoltaan; äänellä voi olla väri ja myös muoto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Faith kirjoitti:
Puutarhuri kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Puutarhuri kirjoitti:
Oletko valmistautunut jotenkin? Jakanut tavaroitasi? Suunnitellut hautajaisiasi? Hautaan vai polttohautaus?
Toivotaan asiallista ketjuaEn pelkää kuolemaa. Hieman joskus mietityttää tapahtumat kuoleman edellä: tulenko kärsimään ruumiillisesti ja ovatko tilanteet vaikeita suhteessa mahdollisiin ympärillä oleviin ihmisiin?
En ole suunnitellut hautajaisiani eikä minua kiinnosta tehdä niin. Sen verran toki, että haluan hautaan siunaamisen tapahtuvat kristillisesti sekä toivon ruumiin hautaamista (polttohautauksen sijaan).
Olethan kertonut/kirjannut toiveesi?
Kauniisti kirjoitit mietteistäsi. Itse pohdin joskus, että tietääkö ihminen ennalta kuolevansa kohta. Mielenkiintoista.Minäkin olen miettinyt, vaistoaako ihminen kuoleman olevan lähellä ja että muuttuuko tapa nähdä oma maanpäällinen elämä sen myötä merkittävästi. Eli kun tietää, ettei aikaa enää ole jäljellä edessäpäin, alkaako automaattisesti suhteuttaa menneisyyttään eri tavalla, esim. saavatko tietyt menneisyyden tapahtumat valtavan paljon suuremman merkityksen?
Muuttuuko ihminen viisaammaksi kuoleman edellä?
”Ruoka, uni, parittelu ja itsepuolustus — nämä neljä periaatetta ovat ihmisten ja eläinten elämän perusta. Ero niiden välillä on se, että ihmiset voivat etsiä Jumalaa, mutta eläimet eivät. Siinä se ero onkin. Siksi ihminen, joka ei tunne tarvetta etsiä Jumalaa, ei ole sen parempi kuin eläin” (”Hitopadeśa”).
_________________________________________________
Brihadaranyaka Upanishadissa sanotaan: "Tiedä se, jonka jälkeen tiedät kaiken. Hanki se, jonka jälkeen sinulla ei ole mitään hankittavaa. Ja toinen kuuluisa mantra kuuluu näin: Sen voi usein kuulla tässä upeassa tulkinnassa: "Johda minut illuusiosta todellisuuteen, tietämättömyydestä valoon, kuolemasta kuolemattomuuteen".
Faith kirjoitti:
Puutarhuri kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Puutarhuri kirjoitti:
Oletko valmistautunut jotenkin? Jakanut tavaroitasi? Suunnitellut hautajaisiasi? Hautaan vai polttohautaus?
Toivotaan asiallista ketjuaEn pelkää kuolemaa. Hieman joskus mietityttää tapahtumat kuoleman edellä: tulenko kärsimään ruumiillisesti ja ovatko tilanteet vaikeita suhteessa mahdollisiin ympärillä oleviin ihmisiin?
En ole suunnitellut hautajaisiani eikä minua kiinnosta tehdä niin. Sen verran toki, että haluan hautaan siunaamisen tapahtuvat kristillisesti sekä toivon ruumiin hautaamista (polttohautauksen sijaan).
Olethan kertonut/kirjannut toiveesi?
Kauniisti kirjoitit mietteistäsi. Itse pohdin joskus, että tietääkö ihminen ennalta kuolevansa kohta. Mielenkiintoista.Minäkin olen miettinyt, vaistoaako ihminen kuoleman olevan lähellä ja että muuttuuko tapa nähdä oma maanpäällinen elämä sen myötä merkittävästi. Eli kun tietää, ettei aikaa enää ole jäljellä edessäpäin, alkaako automaattisesti suhteuttaa menneisyyttään eri tavalla, esim. saavatko tietyt menneisyyden tapahtumat valtavan paljon suuremman merkityksen?
Muuttuuko ihminen viisaammaksi kuoleman edellä?
īśāvāsyam idam sarvaṁ
yat kiñca jagatyāṁ jagat
tena tyaktena bhuñjīthā
mā gṛdhaḥ kasya svid dhanam
Śrī Īśopaniṣad
Mantra yksi:
”Kaikki tässä maailmankaikkeudessa, olipa se sitten elollista tai elotonta, on Hänen vallassaan ja kuuluu Hänelle. Siksi jokaisen tulisi käyttää vain sitä, mikä on välttämätöntä ja mikä on myönnetty hänen osuudekseen, eikä kajota mihinkään muuhun, ymmärtäen hyvin, kenelle kaikki kuuluu”.
_____________________________________________
Śrī Īśopaniṣad, kutsurukous:
oṁ pūrṇam adaḥ pūrṇam idaṁ
pūrṇāt pūrṇam udacyate
pūrṇasya pūrṇam ādāya
pūrṇam evāvaśiṣyate
”Jumaluuden Ylin Persoonallisuus on täydellinen ja sen vuoksi kaikki Hänestä emanoituvat ilmentymät, kuten tämä fenomenaalinen maailma, ovat täydellisesti varustettuja kokonaisuuksia. Kaikki mitä täydellinen kokonaisuus tuottaa on itsessään täydellistä. Koska Jumaluuden Ylin Persoonallisuus on Itsessään täydellinen kokonaisuus, Hän pysyy täysin ehtymättömänä, vaikka Hänestä virtaakin niin monia täydellisiä yksikköjä”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Bhagavad Gita: Chapter 10, Verse 20
”Oi Arjuna, Minä olen Ylisielu, joka on läsnä jokaisen elävän olennon sydämessä. Minä olen kaiken Alku, Keskikohta ja Loppu”.
Faith kirjoitti:
Puutarhuri kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Puutarhuri kirjoitti:
Oletko valmistautunut jotenkin? Jakanut tavaroitasi? Suunnitellut hautajaisiasi? Hautaan vai polttohautaus?
Toivotaan asiallista ketjuaEn pelkää kuolemaa. Hieman joskus mietityttää tapahtumat kuoleman edellä: tulenko kärsimään ruumiillisesti ja ovatko tilanteet vaikeita suhteessa mahdollisiin ympärillä oleviin ihmisiin?
En ole suunnitellut hautajaisiani eikä minua kiinnosta tehdä niin. Sen verran toki, että haluan hautaan siunaamisen tapahtuvat kristillisesti sekä toivon ruumiin hautaamista (polttohautauksen sijaan).
Olethan kertonut/kirjannut toiveesi?
Kauniisti kirjoitit mietteistäsi. Itse pohdin joskus, että tietääkö ihminen ennalta kuolevansa kohta. Mielenkiintoista.Minäkin olen miettinyt, vaistoaako ihminen kuoleman olevan lähellä ja että muuttuuko tapa nähdä oma maanpäällinen elämä sen myötä merkittävästi. Eli kun tietää, ettei aikaa enää ole jäljellä edessäpäin, alkaako automaattisesti suhteuttaa menneisyyttään eri tavalla, esim. saavatko tietyt menneisyyden tapahtumat valtavan paljon suuremman merkityksen?
Muuttuuko ihminen viisaammaksi kuoleman edellä?
Vyasadeva (Vyasa, Vedavyasa) on Krishnan kirjallinen (kirjallisuuden) inkarnaatio (avatar).
Vyasa on titteli, joka tarkoittaa "sitä, joka jakaa" tai "sitä, joka selittää yksityiskohtaisesti". Vedat kirjanneen Vyasadevan koko nimi on Krishna Dwajpayana Vyasa.... Vyasadeva asuu edelleen Badarikashramissa, Himalajalla, mutta ei näyttäydy, koska hän on todellisuuden toisessa ulottuvuudessa. Yksi hänen tittelistään on Śāśvata, "kuolematon".
_______________________________________
Laaja-alaisesti sanottuna Vedat ovat kaikki Srila Vyasadevan ja muiden Intiassa eläneiden muinaisajan tietäjien sekä heidän konseptuaalisten seuraajiensa, myöhempien aikojen opettajien, luomia kirjoituksia. Akateemisessa mielessä "hindulaisuuden pyhät kirjoitukset". Toisessa, laajemmassa merkityksessä sana 'Vedic' on synonyymi sanalle
'Apauruṣeyā- ei-inhimillinen', toisin sanoen ilmestyksen totuus, jolla ei ole mitään yhteyttä kuolevaisten maailmaan.
__________________________________
Kaikki tämä on achintya - mielelle käsittämätöntä.
Achintya-Bheda-Abheda - Emmekä pysty edes kuvittelemaan, miten sellainen on mahdollista. Todellisuuden luonne on tämä – Achintya-Bheda-Abheda.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Faith kirjoitti:
Puutarhuri kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Puutarhuri kirjoitti:
Oletko valmistautunut jotenkin? Jakanut tavaroitasi? Suunnitellut hautajaisiasi? Hautaan vai polttohautaus?
Toivotaan asiallista ketjuaEn pelkää kuolemaa. Hieman joskus mietityttää tapahtumat kuoleman edellä: tulenko kärsimään ruumiillisesti ja ovatko tilanteet vaikeita suhteessa mahdollisiin ympärillä oleviin ihmisiin?
En ole suunnitellut hautajaisiani eikä minua kiinnosta tehdä niin. Sen verran toki, että haluan hautaan siunaamisen tapahtuvat kristillisesti sekä toivon ruumiin hautaamista (polttohautauksen sijaan).
Olethan kertonut/kirjannut toiveesi?
Kauniisti kirjoitit mietteistäsi. Itse pohdin joskus, että tietääkö ihminen ennalta kuolevansa kohta. Mielenkiintoista.Minäkin olen miettinyt, vaistoaako ihminen kuoleman olevan lähellä ja että muuttuuko tapa nähdä oma maanpäällinen elämä sen myötä merkittävästi. Eli kun tietää, ettei aikaa enää ole jäljellä edessäpäin, alkaako automaattisesti suhteuttaa menneisyyttään eri tavalla, esim. saavatko tietyt menneisyyden tapahtumat valtavan paljon suuremman merkityksen?
Muuttuuko ihminen viisaammaksi kuoleman edellä?
Käsitys siitä, että ruumiimme kuoleman myötä kaikki loppuu, ei pidä paikkaansa. Tieto jälleensyntymisestä eli siitä, että sielu siirtyy lopulta toiseen kehoon, oli olemassa jo varhaisessa kristinuskossa.
Yksittäinen sielu siirtyy siis aineellisesta kehosta toiseen, ja sen nykyinen keho sekä sen toiminta tässä elämässä määräävät, mikä on sen seuraava keho. Yksinkertaisesti sanottuna ihmisen elämäntapa, hänen tekonsa ja toimintansa muodostavat uudet halut ja tavoitteet, tietyt luonteenominaisuudet ja uuden tietoisuuden eli hänen hienojakoisen kehonsa. Ja se määrää, mihin kehoon hän joutuu seuraavassa elämässään.
Mistä seuraava keho riippuu? Se riippuu olennosta itsestään: aivan kuten tämä päivä muokkaa huomisen tapahtumia. Toisin sanoen tietoisuus, jonka ihminen on muodostanut tässä elämässä, siirtää hänet kuoleman hetkellä uuteen rkehoon, joka vastaa hänen tietoisuuttaan kuoleman hetkellä.
Kun elävä olento saa uuden ruumiinmuodon, se saa myös uudet aistit ja mielen, joiden avulla se havaitsee ympäröivän maailman ja on vuorovaikutuksessa sen kanssa. Ja tässä yhteydessä on tärkeää ymmärtää yksi keskeinen seikka - elävän olennon alkuperäinen tietoisuus on jumalallisen puhdasta, läpinäkyvää, kuin vesi. Entä mitä tapahtuu, kun väriainetta pääsee puhtaaseen veteen?
Vastaavasti elävän olennon tietoisuus saa niiden luontaiset ominaisuudet joutuessaan kosketuksiin aineellisen luonnon eri gunojen kanssa.
Faith kirjoitti:
Puutarhuri kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Puutarhuri kirjoitti:
Oletko valmistautunut jotenkin? Jakanut tavaroitasi? Suunnitellut hautajaisiasi? Hautaan vai polttohautaus?
Toivotaan asiallista ketjuaEn pelkää kuolemaa. Hieman joskus mietityttää tapahtumat kuoleman edellä: tulenko kärsimään ruumiillisesti ja ovatko tilanteet vaikeita suhteessa mahdollisiin ympärillä oleviin ihmisiin?
En ole suunnitellut hautajaisiani eikä minua kiinnosta tehdä niin. Sen verran toki, että haluan hautaan siunaamisen tapahtuvat kristillisesti sekä toivon ruumiin hautaamista (polttohautauksen sijaan).
Olethan kertonut/kirjannut toiveesi?
Kauniisti kirjoitit mietteistäsi. Itse pohdin joskus, että tietääkö ihminen ennalta kuolevansa kohta. Mielenkiintoista.Minäkin olen miettinyt, vaistoaako ihminen kuoleman olevan lähellä ja että muuttuuko tapa nähdä oma maanpäällinen elämä sen myötä merkittävästi. Eli kun tietää, ettei aikaa enää ole jäljellä edessäpäin, alkaako automaattisesti suhteuttaa menneisyyttään eri tavalla, esim. saavatko tietyt menneisyyden tapahtumat valtavan paljon suuremman merkityksen?
Muuttuuko ihminen viisaammaksi kuoleman edellä?
Jokainen elävä olento, joka on joutunut aineellisen luonnon lumoihin, jättää aineellisen ruumiin tietyissä olosuhteissa, elää tietyissä olosuhteissa ja nauttii elämästä tietyissä olosuhteissa.
Elävän olennon ydin ei ole kuori, jossa se asuu, vaan sen tietoisuus.
Ihmiset, joita himo ja halu jatkuvasti huijaavat, menettävät kaiken kyvyn ymmärtää, miten he vaihtavat kehoa ja miksi he ovat nyt siinä kehossa. Se on heidän käsityskykynsä yläpuolella. Sielu on ruumiista erillinen ja että se vaihtamalla ruumista nauttii eri tavalla kussakin kehossa. Henkilö, jolla on tietoa, ymmärtää myös, miksi ja miten elävä olento kärsii ollessaan aineellisessa maailmassa.
Perusteellisimmat tiedot jälleensyntymisestä löytyvät Bhagavad-gitasta. Luvussa 2 selitetään järkevällä, yksinkertaisella ja selkeästi ymmärrettävällä tavalla, miten sielu kulkee kehosta toiseen. Tämä tosiasia ei ole uskonkysymys, vaan se on suhteellisen helppo ymmärtää ja hyväksyä loogisten johtopäätösten avulla.
"That which pervades the entire body you should know to be indestructible. No one is able to destroy that imperishable soul. " (Bhagavad Gita 2.17)
"For the soul there is neither birth nor death at any time. He has not come into being, does not come into being, and will not come into being. He is unborn, eternal, ever-existing and primeval. He is not slain when the body is slain." (Bhagavad Gita 2.20)
"The soul can never be cut to pieces by any weapon, nor burned by fire, nor moistened by water, nor withered by the wind.(Bhagavad Gita 2.23)
Edellytyksenä tälle jälleensyntymisen ymmärtämiselle on, että ihminen ymmärtää ruumiin ja sielun välisen eron.
Sielu ja ruumis ovat siis kaksi eri asiaa. Ruumis on väliaikainen ja sielu on ikuinen.
Faith kirjoitti:
Puutarhuri kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Puutarhuri kirjoitti:
Oletko valmistautunut jotenkin? Jakanut tavaroitasi? Suunnitellut hautajaisiasi? Hautaan vai polttohautaus?
Toivotaan asiallista ketjuaEn pelkää kuolemaa. Hieman joskus mietityttää tapahtumat kuoleman edellä: tulenko kärsimään ruumiillisesti ja ovatko tilanteet vaikeita suhteessa mahdollisiin ympärillä oleviin ihmisiin?
En ole suunnitellut hautajaisiani eikä minua kiinnosta tehdä niin. Sen verran toki, että haluan hautaan siunaamisen tapahtuvat kristillisesti sekä toivon ruumiin hautaamista (polttohautauksen sijaan).
Olethan kertonut/kirjannut toiveesi?
Kauniisti kirjoitit mietteistäsi. Itse pohdin joskus, että tietääkö ihminen ennalta kuolevansa kohta. Mielenkiintoista.Minäkin olen miettinyt, vaistoaako ihminen kuoleman olevan lähellä ja että muuttuuko tapa nähdä oma maanpäällinen elämä sen myötä merkittävästi. Eli kun tietää, ettei aikaa enää ole jäljellä edessäpäin, alkaako automaattisesti suhteuttaa menneisyyttään eri tavalla, esim. saavatko tietyt menneisyyden tapahtumat valtavan paljon suuremman merkityksen?
Muuttuuko ihminen viisaammaksi kuoleman edellä?
Vaikka sielun luonne on mitattavissa olevien aineellisten vuorovaikutussuhteiden ulottumattomissa, sen läsnäolon voi ymmärtää seuraavan esimerkin avulla:
"O son of Bharata, as the sun alone illuminates all this universe, so does the living entity, one within the body, illuminate the entire body by consciousness." (Bhagavad Gita 13.34)
Tietoisuus on siis todiste sielun läsnäolosta, kuten auringonpaiste tai valo on todiste auringon läsnäolosta. Kun sielu on läsnä kehossa, koko kehossa on tietoisuutta, ja heti kun sielu on poistunut kehosta, tietoisuutta ei enää ole. Kuka tahansa älykäs ihminen voi helposti ymmärtää tämän. Tietoisuus ei siis ole aineen yhdistelmien aikaansaannosta. Se on elävän olennon oire. Vaikka elävän olennon tietoisuus on laadullisesti yhtä Korkeimman Tietoisuuden kanssa, se ei ole korkein, koska yhden tietyn ruumiin tietoisuus ei jaa toisen ruumiin tietoisuutta.
"As the embodied soul continuously passes, in this body, from boyhood to youth to old age, the soul similarly passes into another body at death."(Bg 2.13)
"As a person puts on new garments, giving up old ones, the soul similarly accepts new material bodies, giving up the old and useless ones."(Bg 2.22)
"And whoever, at the time of death, quits his body, remembering Me alone, at once attains My nature. Of this there is no doubt. "(Bhagavad Gita 8.5)
Faith kirjoitti:
Puutarhuri kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Puutarhuri kirjoitti:
Oletko valmistautunut jotenkin? Jakanut tavaroitasi? Suunnitellut hautajaisiasi? Hautaan vai polttohautaus?
Toivotaan asiallista ketjuaEn pelkää kuolemaa. Hieman joskus mietityttää tapahtumat kuoleman edellä: tulenko kärsimään ruumiillisesti ja ovatko tilanteet vaikeita suhteessa mahdollisiin ympärillä oleviin ihmisiin?
En ole suunnitellut hautajaisiani eikä minua kiinnosta tehdä niin. Sen verran toki, että haluan hautaan siunaamisen tapahtuvat kristillisesti sekä toivon ruumiin hautaamista (polttohautauksen sijaan).
Olethan kertonut/kirjannut toiveesi?
Kauniisti kirjoitit mietteistäsi. Itse pohdin joskus, että tietääkö ihminen ennalta kuolevansa kohta. Mielenkiintoista.Minäkin olen miettinyt, vaistoaako ihminen kuoleman olevan lähellä ja että muuttuuko tapa nähdä oma maanpäällinen elämä sen myötä merkittävästi. Eli kun tietää, ettei aikaa enää ole jäljellä edessäpäin, alkaako automaattisesti suhteuttaa menneisyyttään eri tavalla, esim. saavatko tietyt menneisyyden tapahtumat valtavan paljon suuremman merkityksen?
Muuttuuko ihminen viisaammaksi kuoleman edellä?
Sielu, joka on luonteeltaan täysin henkinen, on vangittuna tähän aineelliseen maailmaan. Jokainen elämänmuoto tässä maailmassa on jonkinlainen vankila. Ei vain maailma ole vankila, vaan jokainen keho on vankila. Kun elävä olento kehittää tietoisuuttaan, se saa paremman kehon. ... Niinpä ihmiselämän muoto on pyhien kirjoitusten mukaan vain vaihtoehto, jonka avulla voi päästä ulos vankilasta. Vain ihminen voi päästä ulos aineellisen maailman vankilasta. Kukaan ei pääse ulos. Kuinka kauan olemme olleet tässä vankilassa? ...kirjoitukset kertovat miljardeja vuosia. Monia miljardeja vuosia. Olemme niin tottuneet ja syntyneet elämään tässä vankilassa, ettemme tajua olevamme vankeja. ... Veda selittää myös, että kun ihmisessä herää tietty henkinen tietoisuus, hän alkaa nähdä asiat sellaisina kuin ne ovat, hän ei tarvitse tämän maailman työkaluja, tiedon havaitsemisen alkeellisia periaatteita. Tieto herää sisältä, se tulee luoksesi äänen kautta - [shabda brahman]. Millä tavalla? Kuuntelemalla Veda-kirjoitusten johtopäätöksiä vähitellen, tiettyjen esimerkkien analogian perusteella, tietynlaisesta energiasta, joka säteilee... Aurinko säteilee lämpöä, ei vain valoa. Hänen tietoisuutensa herää vähitellen.
_________________________________
Sielu eroaa olennaisesti hienojakoisesta kehosta siinä, että sielu on itse elävä persoonallisuus, elämän ja yksilöllisyyden lähde tai toimija, kun taas hienojakoinen ruumis on toimiva kuori tai ohjelma, jolla ei ole itsenäistä elämää ja joka vaikuttaa elävältä vain siksi, että sielu on sen takana.
Faith kirjoitti:
Puutarhuri kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Puutarhuri kirjoitti:
Oletko valmistautunut jotenkin? Jakanut tavaroitasi? Suunnitellut hautajaisiasi? Hautaan vai polttohautaus?
Toivotaan asiallista ketjuaEn pelkää kuolemaa. Hieman joskus mietityttää tapahtumat kuoleman edellä: tulenko kärsimään ruumiillisesti ja ovatko tilanteet vaikeita suhteessa mahdollisiin ympärillä oleviin ihmisiin?
En ole suunnitellut hautajaisiani eikä minua kiinnosta tehdä niin. Sen verran toki, että haluan hautaan siunaamisen tapahtuvat kristillisesti sekä toivon ruumiin hautaamista (polttohautauksen sijaan).
Olethan kertonut/kirjannut toiveesi?
Kauniisti kirjoitit mietteistäsi. Itse pohdin joskus, että tietääkö ihminen ennalta kuolevansa kohta. Mielenkiintoista.Minäkin olen miettinyt, vaistoaako ihminen kuoleman olevan lähellä ja että muuttuuko tapa nähdä oma maanpäällinen elämä sen myötä merkittävästi. Eli kun tietää, ettei aikaa enää ole jäljellä edessäpäin, alkaako automaattisesti suhteuttaa menneisyyttään eri tavalla, esim. saavatko tietyt menneisyyden tapahtumat valtavan paljon suuremman merkityksen?
Muuttuuko ihminen viisaammaksi kuoleman edellä?
Ei ole hämmästyttävää, että Michio Kaku uskoo, että maailmankaikkeutemme voi olla yhteydessä napanuoraan, ja napanuoran kautta voi olla yhteys muihin rinnakkaisuniversumeihin.
Kaikkien aikakausien tutkijat ovat olleet kiinnostuneita Vedan teksteistä, ja he ovat kiinnostuneita niistä tänäkin päivänä. Joten siinä todella täytyy olla jotain mielenkiintoista?
Tämän tutkimuksen ideana oli saada lukijat ymmärtämään, kuinka paljon tiedettä on olemassa muinaisissa intialaisissa kirjoituksissa. Juuri tästä syystä länsimaiset tiedemiehet ja filosofit ahmivat näitä kirjoituksia vuosisatojen ajan.
Eikö olekin mukavaa olla taivaassa? Sillä ei ole väliä, että muut huutavat tuskissaan. Nautitaan siitä täysillä. Olemme niin myötätuntoisia. Tietenkin rangaistuksen on oltava je kestettävä vaikka miljardeja vuosia, mutta joskus sen on loputtava, mutta ei. Pelkästään se, että ihminen ei pysty rakastamaan Jumalaa, riittää tuomitsemaan hänet ikuiseen kidutukseen. Ja se on riittävä syy mennä helvettiin. Mutta miten voi rakastaa jotakuta niin julmaa?