Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kuolema
Kommentit (308)
Faith kirjoitti:
Puutarhuri kirjoitti:
Oletko valmistautunut jotenkin? Jakanut tavaroitasi? Suunnitellut hautajaisiasi? Hautaan vai polttohautaus?
Toivotaan asiallista ketjua☻En pelkää kuolemaa. Hieman joskus mietityttää tapahtumat kuoleman edellä: tulenko kärsimään ruumiillisesti ja ovatko tilanteet vaikeita suhteessa mahdollisiin ympärillä oleviin ihmisiin?
En ole suunnitellut hautajaisiani eikä minua kiinnosta tehdä niin. Sen verran toki, että haluan hautaan siunaamisen tapahtuvat kristillisesti sekä toivon ruumiin hautaamista (polttohautauksen sijaan).
Olethan kertonut/kirjannut toiveesi?
Kauniisti kirjoitit mietteistäsi. Itse pohdin joskus, että tietääkö ihminen ennalta kuolevansa kohta. Mielenkiintoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Polttohautaus. Ei pelkoa, että arkunkantaja kompastuisi ja putoaisi hautaani. Muutenkin surullinen seremonia, niin ei tarvitse kestää vielä arkunkantamistakin.
Kyllähän kuollut yleensä laitetaan arkkuun, pidetään hautajaiset ja sitten vasta arkku ja sisällä oleva vainaja poltetaan.
Mutta sen voi tehdä toisinkin. Arkkuun, polttoon ja uurnaan. Sitten pidetään hautajaiset tai mitä tuhkalle nyt halutaankaan tehdä.
Näin tehtiin minun suvussani sekä tätini että isäni kohdalla.
Eihän ne ole mitkään hautajaiset, jos vainaja lähtee sieltä vielä poltettavaksi ensin ja tuhkat haudataan vasta myöhemmin.
Odotan sitä, odottanut jo yli puolet elämästäni. Voi luoja ota minut jo pois täältäääää!
En pelkää kuolemaa. Ruumis muuttuu maaksi ja hajoaa, mutta henki palaa Jumalan luo. Uskon näin tapahtuvan. Tyttäreni syntyessä kotiini tuli tuulispää. Postiluukku kolisi. Ikkunat olivat kiinni. Silloin sanoin, että nyt tuli lapsen henki ja synnytys alkoi heti. Lähdettiin kiireesti sairaalaan. Synnytys kesti 40 minuuttia ja tyttö syntyi kätilöopiston käytävälle. Kuollessa henki palaa sinne mistä on tullutkin.
Joskus olen kokenut käyneeni lähellä kuolemaa, eikä silloin mielessä päällimmäisenä ollut pelko, vaan pettymys: joko tässä oli kaikki, mitä elämä minulle tarjosi? Ennen kaikkea mielessä oli ajatus, että minun kuuluisi "tässä elämässä" saada vielä lapsia, enkä ollut valmis lähtemään ennen sitä.
Nyt vuosia myöhemmin tosin on käynyt selväksi, ettei se lasten saaminen niin helppoa olekaan ja joudun ehkä hyväksymään, että hautaan mennään ilman äitiyden kokemusta joka tapauksessa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En pelkää kuolemaa. Ruumis muuttuu maaksi ja hajoaa, mutta henki palaa Jumalan luo. Uskon näin tapahtuvan. Tyttäreni syntyessä kotiini tuli tuulispää. Postiluukku kolisi. Ikkunat olivat kiinni. Silloin sanoin, että nyt tuli lapsen henki ja synnytys alkoi heti. Lähdettiin kiireesti sairaalaan. Synnytys kesti 40 minuuttia ja tyttö syntyi kätilöopiston käytävälle. Kuollessa henki palaa sinne mistä on tullutkin.
Miten se henki tuolla tavalla, kuolleenako se lapsi oli mahassa ennen kuin henki tupsahti huoneeseen? Voi jessus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pelkää kuolemaa. Ruumis muuttuu maaksi ja hajoaa, mutta henki palaa Jumalan luo. Uskon näin tapahtuvan. Tyttäreni syntyessä kotiini tuli tuulispää. Postiluukku kolisi. Ikkunat olivat kiinni. Silloin sanoin, että nyt tuli lapsen henki ja synnytys alkoi heti. Lähdettiin kiireesti sairaalaan. Synnytys kesti 40 minuuttia ja tyttö syntyi kätilöopiston käytävälle. Kuollessa henki palaa sinne mistä on tullutkin.
Miten se henki tuolla tavalla, kuolleenako se lapsi oli mahassa ennen kuin henki tupsahti huoneeseen? Voi jessus.
Ja vielä postiluukusta! Entä jos ei ole luukkua vaan postilaatikko pihalla, miten sitten käy???
Ajatella, että vuoden sisällä olet elänyt kuolinpäiväsi tulevan vuosipäivän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajatella, että vuoden sisällä olet elänyt kuolinpäiväsi tulevan vuosipäivän.
No eiköhän kuoleman vuosipäiviksi lasketa vain ne jotka tulevat kuoleman _jälkeen_? Eli niitä ei itse eletä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatella, että vuoden sisällä olet elänyt kuolinpäiväsi tulevan vuosipäivän.
No eiköhän kuoleman vuosipäiviksi lasketa vain ne jotka tulevat kuoleman _jälkeen_? Eli niitä ei itse eletä.
Vuosipäivä = päivämäärä, kun joku asia on tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatella, että vuoden sisällä olet elänyt kuolinpäiväsi tulevan vuosipäivän.
No eiköhän kuoleman vuosipäiviksi lasketa vain ne jotka tulevat kuoleman _jälkeen_? Eli niitä ei itse eletä.
Tosikko. :)
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma uurna isän uurnan viereen, muiden sukulaisten joukkoon.
Loppu ei pelota, mutta työ on vielä kesken.Jos työllä tarkoitat tyhmien lapsien tuottamista ylikansoitetulle maapallolle, niin tapa itsesi mahdollisimman pian.
Hei, hei. Eipäs nyt ilkeillä, tässä ketjussa on tilaa kaikkien mielipiteille 😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiesitkö että olet kuolleena pidemmän aikaa kuin elossa!
Tämä. Nautitaan entistä enemmän näistä elonpäivistä. Niinhän myös sanotaan/lauletaan, että tulee vielä päivä, jolloin kuolen, mutta kaikki muut päivät mä elän🎶🎶🎶
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Polttohautaus. Ei pelkoa, että arkunkantaja kompastuisi ja putoaisi hautaani. Muutenkin surullinen seremonia, niin ei tarvitse kestää vielä arkunkantamistakin.
Kyllähän kuollut yleensä laitetaan arkkuun, pidetään hautajaiset ja sitten vasta arkku ja sisällä oleva vainaja poltetaan.
Mutta sen voi tehdä toisinkin. Arkkuun, polttoon ja uurnaan. Sitten pidetään hautajaiset tai mitä tuhkalle nyt halutaankaan tehdä.
Näin tehtiin minun suvussani sekä tätini että isäni kohdalla.
Eihän ne ole mitkään hautajaiset, jos vainaja lähtee sieltä vielä poltettavaksi ensin ja tuhkat haudataan vasta myöhemmin.
Enpä ollut kuullut tälläisestä. Olen ollut mukana kaksi kertaa, kun polttohautaus. Molemmissa hautajaisväki oli kirkossa/siunauskappelissa, missä arkku hyvästeltiin ja kukitettiin. Sitten myöhemmin tuhkan sirottelussa oli ihan lähimmäiset sukulaiset mukana. Mielenkiintoista, molemmat tavat ihan yhtä oikeita.
Polttohautaus koska tuhka nopeammin muuttuu maaksi. Maasta olet tullut ja maaksi pitää sinun tulevan sanoo pappikin.
Vierailija kirjoitti:
En pelkää kuolemaa, olen 70-vuotias. Muistaakseni en pelännyt edes siinä tilanteessa, kun äiti synnytti minua.
Kuinka omaa syntymistään voisikaan pelätä?
Ystävällisesti kirjoitti:
Polttohautaus koska tuhka nopeammin muuttuu maaksi. Maasta olet tullut ja maaksi pitää sinun tulevan sanoo pappikin.
Joskus uskottiin, että poltettu ruumis herää vasta viimeisellä tuomiolla. Muut siirtyivät tuonelaan.
Vierailija kirjoitti:
Ystävällisesti kirjoitti:
Polttohautaus koska tuhka nopeammin muuttuu maaksi. Maasta olet tullut ja maaksi pitää sinun tulevan sanoo pappikin.
Joskus uskottiin, että poltettu ruumis herää vasta viimeisellä tuomiolla. Muut siirtyivät tuonelaan.
Eri uskonnoissa on erilaisia käsityksiä, ortodoksit uskovat että luita ei saa murskata vaikka uskovat Raamattuun jossa kerrotaan että Jumala loi ihmisen maasta johon ihmisen tulee lopulta päätyä.
Alue: Aihe vapaa
En pelkää kuolemaa. Hieman joskus mietityttää tapahtumat kuoleman edellä: tulenko kärsimään ruumiillisesti ja ovatko tilanteet vaikeita suhteessa mahdollisiin ympärillä oleviin ihmisiin?
En ole suunnitellut hautajaisiani eikä minua kiinnosta tehdä niin. Sen verran toki, että haluan hautaan siunaamisen tapahtuvat kristillisesti sekä toivon ruumiin hautaamista (polttohautauksen sijaan).
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/