Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
6kk vauva ja ”aviolliset velvollisuudet” ei vaan kiinnosta
12.08.2021 |
Tämä aloitus varmaan vetää kaikki pervot puoleensa, mutta toivon silti saavani ihan asiallisiakin vastauksia. Raskausaikana haluja olisi ollut minulla, mutta ei miehellä. Meillä harrastettiin seksiä ehkä 2-4 kertaa koko raskauden aikana, kun aiemmin kuitenkin vuosia 1-2 kertaa viikkoon. Nyt sitten, kun vauva on puolisenvuotias, on äidillä halut hukassa. Koen että olen vain äiti, en enää ihminen enkä varsinakaan vaimo lainkaan. Hoidan vain vauvaa ja kotia. Mies kyllä hoitaa vauvaa vapaa-aikanaan, mutta mulla ei ole energiaa hoitaa itseäni. Jaksan nipinnapin huolehtia pakollisesta hygieniastani, mutta ei ole ollut aikaa eikä energiaa käydä esim. kampaajalla tai muutenkaan huolehtia itsestään. Ne vähät kerrat, kun mies ilmaisee halukkuutensa, ovat alkaneet ärsyttää. Keskellä yötä, kun olen syöttänyt vauvan, haluan vielä nukkua enkä edes jaksaa yrittää innostua. Päivisin kuljen venähtäneissä kotirievuissa ja tunnen itseni, kuten jo aiemmin sanoin, vain äidiksi ja siitä jos jostain on erotiikka kaukana. Lasta ei saada mihinkään hoitoon, ollaan vaan jatkuvasti kolmistaan kotona. Siihen, miksi mulla ei ole aikaa eikä energiaa huolehtia itsestäni, en jaksa edes mennä. Sitä ei vain ole. Tätäkö tämä nyt on?
Kommentit (222)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on jos aikuinen ihminen ei saa itse itseään tyydytettyä? Monet elää ilman toisen ihmisen kanssa harrastettavaa seksiä vuosikausia ja silti toimintakyky säilyy kunnes sen aika taas on. Aivan turha siitä on tehdä pakkopullaa.
Amen! Minulla on korkea libido ja ovulaation aikaan hypin seinillä, jos en saa orgasmia säännöllisesti, vaikka sen 5 kertaa päivässä, jos muu ei auta. Mutta, olen elänyt tietoisesti yksin (ja lapsettomana) ilman seksiä toisen ihmisen kanssa kohta 17 vuotta. Ihan ongelmitta hoituu omista tarpeista huolehtiminen. Nykyisin lelut ovat mahtavia ja netti on täynnä ties mitä inspiraatiota.
Toivottavasti kuitenkin joskus löydän miehen, jonka kanssa natsaa, ja joka jaksaa panna. Koska minä jaksan :D
Joo, kyllä minäkin olen sinkkuna pärjännyt vuosia omalla kädellä. Parisuhteeseen se ei kuulu. Mieluummin etsii ihmisen jonka kanssa tarpeet osuu paremmin yksiin.
Mutta senkin kanssa jonka kanssa "tarpeet osuus yksiin" voi tulla vuosien varrella erilaisia aikoja. Lasten syntymät on usein sellainen kohta. Ei se, että ap:lla on nyt haluttomuutta tarkoita, etteikö tarpeet olisi joskus sopineet yhteen. Asiat elää.
Usein ja usein. Olen saanut kolme lasta ja lähipiirissäni on aikamoinen liuta äitejä, mutta en tunne ketään jolla ei olisi ollut yli puoleen vuoteen synnytyksen jälkeen kertaakaan seksiä. Ja nuo edelliset puhuivat vuosien masturbaatiosta. Sinkkuna ok, mutta minusta on täysin kohtuutonta odottaa sellaista parisuhteessa olevalta ihmiseltä. Suurin osa tuntemistani naisistakin nostaisi kytkintä, jos äijä lopettaisi seksin vuosiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitiys on niin kokonaisvaltainen juttu että ei siinä nyt yhtäkkiä vauvan syntymän jälkeen mitkään halut tulee mistään napista painamalla takaisin. Hormonit vaikuttaa vielä pitkään synnytyksen jälkeenkin siihen ettei haluja ole. Ne tulee ihan itsestään takaisin kun vauva kasvaa eikä ole enää niin kiinni äidissä, äiti saa unta ja omaa aikaa ja kroppa toipuu synnytyksestä.
Jos suhde on muuten kunnossa niin joku 6kk ilman seksiä ei vielä heiluta parisuhdetta mihinkään.
Tämä on minusta väärä asenne vaikka ymmärränkin pointin.
Ihan samalla tavalla kun se imettävä äiti ei voi mitään sille että siinä tilanteessa seksi ei kiinnosta, ei mieskään voi mitään sille että kuukausien seksittömyys voi rassata paljonkin vaikka kuinka järjellä ajattelisi että se on vain lyhyt vaihe.
Ei ihmisten ajatuksia ja tunteita voi unohtaa ja sanoa että pitää vain jaksaa. Kyllä kaiken a ja o on se että ollaan valmiita oikeasti kuuntelemaan sitä miltä eri asiat siitä kumppanista tuntuvat ja millaisia epävarmuuksia ja pelkoja ne kenties tuovat esiin. Kyllä moni mies voi ihan aidosti pelätä että se seksielämä oli nyt sitten tässä vaikka kuinka sanottaisiin että se vähitellen palautuu. Nämä ajatukset pitää siis ottaa tosissaan eikä vain painaa jonnekin piiloon. Tai pahimmillaan leimata mies epäkypsäksi vain seksiä ajattelvaksi ääliöksi jos ei pysty helposti olemaan kuukausia ilman puolison kosketusta.
Mutta eihän se, että sanotaan, ettei 6kk ilman seksiä heilauta parisuhdetta mihinkään tarkoita, etteikö se voisi olla toiselle tai molemmille vaikeaa tai etteikö kaikenlaisia ajatuksia otettaisi tosissaan. Tai ettei kuunneltaisi, miltä eri asiat siitä kumppanista tuntuvat ja millaisia epävarmuuksia ja pelkoja ne kenties tuovat esiin. Kyllähän nämä mahtuvat mukaan ja nimenomaan auttavat sitä, ettei se 6kk ilman seksiä heilauttaisi parisuhdetta mihinkään.
Nämä vain pitäisi useammin sanoittaa auki. Liian moni ihan todella ajattelee että parisuhde voidaan laittaa vauvavuodeksi noin vain "hyllylle" ja ottaa se ihan muutumattomana takaisin. Toki voidaan mutta ei ilman että asiasta jatkuvasti keskustellaan ja kuunnellaan molempien tunteita ja ajatuksia.
Ainakin minulle miehenä oli aivan ratkaisevan tärkeää että vaimoni sanoi jatkuvasti että hänkin odottaa ihan yhtä malttamattomasti kuin minä sitä että suhteemme palautuu taas lähemmäksi sitä mitä se oli ennen vauvaa. Se antoi sen tunteen että hänkään ei halunnut luopua mistään, se ei vain onnistunut ihan vielä. Ja se antoi tunteen että minä olen edelleen hänelle yhtä tärkeä kuin ennenkin.
Ilmeisesti sitten pitäisi sanoittaa auki. Minusta on ihan todella itsestään selvää, että 6kk seksittömyyttä ei hyvää suhtdetta hetkauta mihinkään suuntaan. Mutta yhtä lailla minusta on täysin selvää, että tuon 6kk aikana tottakai puhutaan tunteista, myös seksistä, kerrotaan että kaipaa seksiä jne. Eikö se sisälly jo siihen että ollaan parisuhteessa? Eihän se 6kk seksittömyys tarkoita että parisuhde laitetaan hyllylle. Parisuhde on paljon muutakin kuin seksiä. Ja jos ollaan 6kk seksittä, niin siihen on aivan varmasti todella hyvä syy.
Valitettavan usein se seksielämä on kyllä muun parisuhteen "ilmapuntari". Pitkään seksittömänä olevat parisuhteet ovat usein myös muilla tavoin ongelmallisia. Ei toki aina mutta usein.
Se parisuhteen hyvä henkinen yhteys ja muu kuin seksiin liityvä hellyys kun useimmiten stimuloi myös sen seksielämän käyntiin nopeammin kuin jos nämä asiat eivät olisi kunnossa.
Ne näkemäni suhteet joissa seksielämä on lähtenyt erityisen hitaasti käyntiiin synnytyksen jälkeen ovat usein kärsineet erilaisista seksielämän ongelmista ja haluttomuudesta myös myöhemmin.
Ne mun näkemät suhteet, joissa seksielämä on lähtenyt erityisen hitaasti käyntiin synnytyksen jälkeen, on kyllä voineet ihan hyvin myöhemmin. Usein niissä on ollut traumaattinen synnytys (pahat repeämät, muita ongelmia) tai vauva on ollut supervaativa (koliikkia, valvomista, vanhemmilla uupumusta). Mutta kun näistä on päästy, niin homma on taas lähtenyt toimimaan. Toki oma kokemuspiiri on aina vinoutunut - ja epäluotettava yleisen tiedon lähde.
En tietenkään puhu tapauksista joissa on selkeä lääketieteelinen syy tai vastaava. Vaan puhun parisuhteista jossa äitiä "ei vain huvita kun en tunne itseäni naiseksi" kuten tämänkin ketjun aloituksessa.
Silloin takana on usein myös muita itsetunto- ja henkisiä ongelmia seksuaalisuuden saralla. Jos naisella on vaikeuksia tavoittaa eri puolia itsessään niin se on tulevaisuudenkin kannalta ongelmallista. Kyllä ihmisen pitää pystyä pidemmällä tähtäimellä tuntemaan itsensä samaan aikaan niin puolisoksi, vanhemmaksi, työntekijäksi, jonkun harrastuksen harrastajaksi kuin vain ihan miksi vaan joka nyt kuuluu siihen identiteettiin. Jos ryhtyy vain ja ainoastaan äidiksi tai isäksi niin kyllä se on melkoinen riski parisuhteelle.
Ehdottomasti samaa mieltä viimeisestä. Mutta ei se seksi suoraan ole parisuhteen ilmapuntari - syitä on monia, osa niistä tosiaan ihan terveydellisiä. Eikä se rajoitu vaan synnytyksiin.
Minusta laajasti ajatellen on. Ei siis niin että hyvässä parisuhteessa on aina paljon seksiä. Vaan niin että hyvässä parisuhteessa vallitsee seksuaalinen tyytyväisyys sitä kautta että on lyödetty ne juuri sille pariskunnalle ja heidän elämäntilanteeseensä sopivat tavat joilla kumpikin voi tuntea itsensä arvostetuksi ja halutuksi.
Niin. Paitsi että elämä ei aina ole tasapainossa. Tulee kriisejä, syntyy vauvoja, tulee sairauksia, leikkauksia, onnettomuuksia. Ne on elämää. Niiden takia se seksi ei suoraan ole parisuhteen ilmapuntari.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on jos aikuinen ihminen ei saa itse itseään tyydytettyä? Monet elää ilman toisen ihmisen kanssa harrastettavaa seksiä vuosikausia ja silti toimintakyky säilyy kunnes sen aika taas on. Aivan turha siitä on tehdä pakkopullaa.
Amen! Minulla on korkea libido ja ovulaation aikaan hypin seinillä, jos en saa orgasmia säännöllisesti, vaikka sen 5 kertaa päivässä, jos muu ei auta. Mutta, olen elänyt tietoisesti yksin (ja lapsettomana) ilman seksiä toisen ihmisen kanssa kohta 17 vuotta. Ihan ongelmitta hoituu omista tarpeista huolehtiminen. Nykyisin lelut ovat mahtavia ja netti on täynnä ties mitä inspiraatiota.
Toivottavasti kuitenkin joskus löydän miehen, jonka kanssa natsaa, ja joka jaksaa panna. Koska minä jaksan :D
Joo, kyllä minäkin olen sinkkuna pärjännyt vuosia omalla kädellä. Parisuhteeseen se ei kuulu. Mieluummin etsii ihmisen jonka kanssa tarpeet osuu paremmin yksiin.
Mutta senkin kanssa jonka kanssa "tarpeet osuus yksiin" voi tulla vuosien varrella erilaisia aikoja. Lasten syntymät on usein sellainen kohta. Ei se, että ap:lla on nyt haluttomuutta tarkoita, etteikö tarpeet olisi joskus sopineet yhteen. Asiat elää.
Usein ja usein. Olen saanut kolme lasta ja lähipiirissäni on aikamoinen liuta äitejä, mutta en tunne ketään jolla ei olisi ollut yli puoleen vuoteen synnytyksen jälkeen kertaakaan seksiä. Ja nuo edelliset puhuivat vuosien masturbaatiosta. Sinkkuna ok, mutta minusta on täysin kohtuutonta odottaa sellaista parisuhteessa olevalta ihmiseltä. Suurin osa tuntemistani naisistakin nostaisi kytkintä, jos äijä lopettaisi seksin vuosiksi.
"usein" ei tuossa viittaa siihen, että usein oltaisiin 6kk ilman seksiä. Usein viittaa siinä siihen, että lasten saanti voi olla sellainen asia, joka hetkeksi heilauttaa seksihaluja epätasapainoon, vaikka ne parilla aiemmin olisi osuneet yksiin. Eli vaikka sitä seksiä olisikin, niin USEIN pienten lasten äidit eivät ole ihan yhtä halukkaita kuin olivat ennen lapsia. Tilanne myös usein korjaantuu.
Oma mies alkoi vinkua päivittäin seksiä jo viikko synnytyksen jälkeen vaikka edes ennen raskautta ei jaksanut kuin korkeintaan muutaman kerran viikossa. En ymmärrä miksi aletaan vongata juuri silloin kun toinen ei edes pysty, kun toosa on tuusannuuskama, eikä kyse ole edes mistään haluttomuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitiys on niin kokonaisvaltainen juttu että ei siinä nyt yhtäkkiä vauvan syntymän jälkeen mitkään halut tulee mistään napista painamalla takaisin. Hormonit vaikuttaa vielä pitkään synnytyksen jälkeenkin siihen ettei haluja ole. Ne tulee ihan itsestään takaisin kun vauva kasvaa eikä ole enää niin kiinni äidissä, äiti saa unta ja omaa aikaa ja kroppa toipuu synnytyksestä.
Jos suhde on muuten kunnossa niin joku 6kk ilman seksiä ei vielä heiluta parisuhdetta mihinkään.
Tämä on minusta väärä asenne vaikka ymmärränkin pointin.
Ihan samalla tavalla kun se imettävä äiti ei voi mitään sille että siinä tilanteessa seksi ei kiinnosta, ei mieskään voi mitään sille että kuukausien seksittömyys voi rassata paljonkin vaikka kuinka järjellä ajattelisi että se on vain lyhyt vaihe.
Ei ihmisten ajatuksia ja tunteita voi unohtaa ja sanoa että pitää vain jaksaa. Kyllä kaiken a ja o on se että ollaan valmiita oikeasti kuuntelemaan sitä miltä eri asiat siitä kumppanista tuntuvat ja millaisia epävarmuuksia ja pelkoja ne kenties tuovat esiin. Kyllä moni mies voi ihan aidosti pelätä että se seksielämä oli nyt sitten tässä vaikka kuinka sanottaisiin että se vähitellen palautuu. Nämä ajatukset pitää siis ottaa tosissaan eikä vain painaa jonnekin piiloon. Tai pahimmillaan leimata mies epäkypsäksi vain seksiä ajattelvaksi ääliöksi jos ei pysty helposti olemaan kuukausia ilman puolison kosketusta.
Mutta eihän se, että sanotaan, ettei 6kk ilman seksiä heilauta parisuhdetta mihinkään tarkoita, etteikö se voisi olla toiselle tai molemmille vaikeaa tai etteikö kaikenlaisia ajatuksia otettaisi tosissaan. Tai ettei kuunneltaisi, miltä eri asiat siitä kumppanista tuntuvat ja millaisia epävarmuuksia ja pelkoja ne kenties tuovat esiin. Kyllähän nämä mahtuvat mukaan ja nimenomaan auttavat sitä, ettei se 6kk ilman seksiä heilauttaisi parisuhdetta mihinkään.
Nämä vain pitäisi useammin sanoittaa auki. Liian moni ihan todella ajattelee että parisuhde voidaan laittaa vauvavuodeksi noin vain "hyllylle" ja ottaa se ihan muutumattomana takaisin. Toki voidaan mutta ei ilman että asiasta jatkuvasti keskustellaan ja kuunnellaan molempien tunteita ja ajatuksia.
Ainakin minulle miehenä oli aivan ratkaisevan tärkeää että vaimoni sanoi jatkuvasti että hänkin odottaa ihan yhtä malttamattomasti kuin minä sitä että suhteemme palautuu taas lähemmäksi sitä mitä se oli ennen vauvaa. Se antoi sen tunteen että hänkään ei halunnut luopua mistään, se ei vain onnistunut ihan vielä. Ja se antoi tunteen että minä olen edelleen hänelle yhtä tärkeä kuin ennenkin.
Ilmeisesti sitten pitäisi sanoittaa auki. Minusta on ihan todella itsestään selvää, että 6kk seksittömyyttä ei hyvää suhtdetta hetkauta mihinkään suuntaan. Mutta yhtä lailla minusta on täysin selvää, että tuon 6kk aikana tottakai puhutaan tunteista, myös seksistä, kerrotaan että kaipaa seksiä jne. Eikö se sisälly jo siihen että ollaan parisuhteessa? Eihän se 6kk seksittömyys tarkoita että parisuhde laitetaan hyllylle. Parisuhde on paljon muutakin kuin seksiä. Ja jos ollaan 6kk seksittä, niin siihen on aivan varmasti todella hyvä syy.
Valitettavan usein se seksielämä on kyllä muun parisuhteen "ilmapuntari". Pitkään seksittömänä olevat parisuhteet ovat usein myös muilla tavoin ongelmallisia. Ei toki aina mutta usein.
Se parisuhteen hyvä henkinen yhteys ja muu kuin seksiin liityvä hellyys kun useimmiten stimuloi myös sen seksielämän käyntiin nopeammin kuin jos nämä asiat eivät olisi kunnossa.
Ne näkemäni suhteet joissa seksielämä on lähtenyt erityisen hitaasti käyntiiin synnytyksen jälkeen ovat usein kärsineet erilaisista seksielämän ongelmista ja haluttomuudesta myös myöhemmin.
Ne mun näkemät suhteet, joissa seksielämä on lähtenyt erityisen hitaasti käyntiin synnytyksen jälkeen, on kyllä voineet ihan hyvin myöhemmin. Usein niissä on ollut traumaattinen synnytys (pahat repeämät, muita ongelmia) tai vauva on ollut supervaativa (koliikkia, valvomista, vanhemmilla uupumusta). Mutta kun näistä on päästy, niin homma on taas lähtenyt toimimaan. Toki oma kokemuspiiri on aina vinoutunut - ja epäluotettava yleisen tiedon lähde.
En tietenkään puhu tapauksista joissa on selkeä lääketieteelinen syy tai vastaava. Vaan puhun parisuhteista jossa äitiä "ei vain huvita kun en tunne itseäni naiseksi" kuten tämänkin ketjun aloituksessa.
Silloin takana on usein myös muita itsetunto- ja henkisiä ongelmia seksuaalisuuden saralla. Jos naisella on vaikeuksia tavoittaa eri puolia itsessään niin se on tulevaisuudenkin kannalta ongelmallista. Kyllä ihmisen pitää pystyä pidemmällä tähtäimellä tuntemaan itsensä samaan aikaan niin puolisoksi, vanhemmaksi, työntekijäksi, jonkun harrastuksen harrastajaksi kuin vain ihan miksi vaan joka nyt kuuluu siihen identiteettiin. Jos ryhtyy vain ja ainoastaan äidiksi tai isäksi niin kyllä se on melkoinen riski parisuhteelle.
Ehdottomasti samaa mieltä viimeisestä. Mutta ei se seksi suoraan ole parisuhteen ilmapuntari - syitä on monia, osa niistä tosiaan ihan terveydellisiä. Eikä se rajoitu vaan synnytyksiin.
Minusta laajasti ajatellen on. Ei siis niin että hyvässä parisuhteessa on aina paljon seksiä. Vaan niin että hyvässä parisuhteessa vallitsee seksuaalinen tyytyväisyys sitä kautta että on lyödetty ne juuri sille pariskunnalle ja heidän elämäntilanteeseensä sopivat tavat joilla kumpikin voi tuntea itsensä arvostetuksi ja halutuksi.
Niin. Paitsi että elämä ei aina ole tasapainossa. Tulee kriisejä, syntyy vauvoja, tulee sairauksia, leikkauksia, onnettomuuksia. Ne on elämää. Niiden takia se seksi ei suoraan ole parisuhteen ilmapuntari.
Edelleen seksi heijastelee sitä miten ja miten nopeasti noista kriiseistä päästään yli. Jos ylipääsy on kovin hidasta ja veiakaa, se näkyy myös niin parisuhteessa kuin seksielämässäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma mies alkoi vinkua päivittäin seksiä jo viikko synnytyksen jälkeen vaikka edes ennen raskautta ei jaksanut kuin korkeintaan muutaman kerran viikossa. En ymmärrä miksi aletaan vongata juuri silloin kun toinen ei edes pysty, kun toosa on tuusannuuskama, eikä kyse ole edes mistään haluttomuudesta.
Ehkä kannttaisi yrittää ymmärtää? Joku muukin tarve siellä on takana. Esim. "huomaa vielä minutkin", "olenhan sinulle vielä tärkeä?", "olemmeko me vielä kuitenkin myös pariskunta?" jne.
Kun saat selville mikä siellä painaa niin kyllä se ongelma asettuu kummallekin oikeisiin mittasuhteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitiys on niin kokonaisvaltainen juttu että ei siinä nyt yhtäkkiä vauvan syntymän jälkeen mitkään halut tulee mistään napista painamalla takaisin. Hormonit vaikuttaa vielä pitkään synnytyksen jälkeenkin siihen ettei haluja ole. Ne tulee ihan itsestään takaisin kun vauva kasvaa eikä ole enää niin kiinni äidissä, äiti saa unta ja omaa aikaa ja kroppa toipuu synnytyksestä.
Jos suhde on muuten kunnossa niin joku 6kk ilman seksiä ei vielä heiluta parisuhdetta mihinkään.
Tämä on minusta väärä asenne vaikka ymmärränkin pointin.
Ihan samalla tavalla kun se imettävä äiti ei voi mitään sille että siinä tilanteessa seksi ei kiinnosta, ei mieskään voi mitään sille että kuukausien seksittömyys voi rassata paljonkin vaikka kuinka järjellä ajattelisi että se on vain lyhyt vaihe.
Ei ihmisten ajatuksia ja tunteita voi unohtaa ja sanoa että pitää vain jaksaa. Kyllä kaiken a ja o on se että ollaan valmiita oikeasti kuuntelemaan sitä miltä eri asiat siitä kumppanista tuntuvat ja millaisia epävarmuuksia ja pelkoja ne kenties tuovat esiin. Kyllä moni mies voi ihan aidosti pelätä että se seksielämä oli nyt sitten tässä vaikka kuinka sanottaisiin että se vähitellen palautuu. Nämä ajatukset pitää siis ottaa tosissaan eikä vain painaa jonnekin piiloon. Tai pahimmillaan leimata mies epäkypsäksi vain seksiä ajattelvaksi ääliöksi jos ei pysty helposti olemaan kuukausia ilman puolison kosketusta.
Mutta eihän se, että sanotaan, ettei 6kk ilman seksiä heilauta parisuhdetta mihinkään tarkoita, etteikö se voisi olla toiselle tai molemmille vaikeaa tai etteikö kaikenlaisia ajatuksia otettaisi tosissaan. Tai ettei kuunneltaisi, miltä eri asiat siitä kumppanista tuntuvat ja millaisia epävarmuuksia ja pelkoja ne kenties tuovat esiin. Kyllähän nämä mahtuvat mukaan ja nimenomaan auttavat sitä, ettei se 6kk ilman seksiä heilauttaisi parisuhdetta mihinkään.
Nämä vain pitäisi useammin sanoittaa auki. Liian moni ihan todella ajattelee että parisuhde voidaan laittaa vauvavuodeksi noin vain "hyllylle" ja ottaa se ihan muutumattomana takaisin. Toki voidaan mutta ei ilman että asiasta jatkuvasti keskustellaan ja kuunnellaan molempien tunteita ja ajatuksia.
Ainakin minulle miehenä oli aivan ratkaisevan tärkeää että vaimoni sanoi jatkuvasti että hänkin odottaa ihan yhtä malttamattomasti kuin minä sitä että suhteemme palautuu taas lähemmäksi sitä mitä se oli ennen vauvaa. Se antoi sen tunteen että hänkään ei halunnut luopua mistään, se ei vain onnistunut ihan vielä. Ja se antoi tunteen että minä olen edelleen hänelle yhtä tärkeä kuin ennenkin.
Ilmeisesti sitten pitäisi sanoittaa auki. Minusta on ihan todella itsestään selvää, että 6kk seksittömyyttä ei hyvää suhtdetta hetkauta mihinkään suuntaan. Mutta yhtä lailla minusta on täysin selvää, että tuon 6kk aikana tottakai puhutaan tunteista, myös seksistä, kerrotaan että kaipaa seksiä jne. Eikö se sisälly jo siihen että ollaan parisuhteessa? Eihän se 6kk seksittömyys tarkoita että parisuhde laitetaan hyllylle. Parisuhde on paljon muutakin kuin seksiä. Ja jos ollaan 6kk seksittä, niin siihen on aivan varmasti todella hyvä syy.
Valitettavan usein se seksielämä on kyllä muun parisuhteen "ilmapuntari". Pitkään seksittömänä olevat parisuhteet ovat usein myös muilla tavoin ongelmallisia. Ei toki aina mutta usein.
Se parisuhteen hyvä henkinen yhteys ja muu kuin seksiin liityvä hellyys kun useimmiten stimuloi myös sen seksielämän käyntiin nopeammin kuin jos nämä asiat eivät olisi kunnossa.
Ne näkemäni suhteet joissa seksielämä on lähtenyt erityisen hitaasti käyntiiin synnytyksen jälkeen ovat usein kärsineet erilaisista seksielämän ongelmista ja haluttomuudesta myös myöhemmin.
Ne mun näkemät suhteet, joissa seksielämä on lähtenyt erityisen hitaasti käyntiin synnytyksen jälkeen, on kyllä voineet ihan hyvin myöhemmin. Usein niissä on ollut traumaattinen synnytys (pahat repeämät, muita ongelmia) tai vauva on ollut supervaativa (koliikkia, valvomista, vanhemmilla uupumusta). Mutta kun näistä on päästy, niin homma on taas lähtenyt toimimaan. Toki oma kokemuspiiri on aina vinoutunut - ja epäluotettava yleisen tiedon lähde.
En tietenkään puhu tapauksista joissa on selkeä lääketieteelinen syy tai vastaava. Vaan puhun parisuhteista jossa äitiä "ei vain huvita kun en tunne itseäni naiseksi" kuten tämänkin ketjun aloituksessa.
Silloin takana on usein myös muita itsetunto- ja henkisiä ongelmia seksuaalisuuden saralla. Jos naisella on vaikeuksia tavoittaa eri puolia itsessään niin se on tulevaisuudenkin kannalta ongelmallista. Kyllä ihmisen pitää pystyä pidemmällä tähtäimellä tuntemaan itsensä samaan aikaan niin puolisoksi, vanhemmaksi, työntekijäksi, jonkun harrastuksen harrastajaksi kuin vain ihan miksi vaan joka nyt kuuluu siihen identiteettiin. Jos ryhtyy vain ja ainoastaan äidiksi tai isäksi niin kyllä se on melkoinen riski parisuhteelle.
Ehdottomasti samaa mieltä viimeisestä. Mutta ei se seksi suoraan ole parisuhteen ilmapuntari - syitä on monia, osa niistä tosiaan ihan terveydellisiä. Eikä se rajoitu vaan synnytyksiin.
Minusta laajasti ajatellen on. Ei siis niin että hyvässä parisuhteessa on aina paljon seksiä. Vaan niin että hyvässä parisuhteessa vallitsee seksuaalinen tyytyväisyys sitä kautta että on lyödetty ne juuri sille pariskunnalle ja heidän elämäntilanteeseensä sopivat tavat joilla kumpikin voi tuntea itsensä arvostetuksi ja halutuksi.
Niin. Paitsi että elämä ei aina ole tasapainossa. Tulee kriisejä, syntyy vauvoja, tulee sairauksia, leikkauksia, onnettomuuksia. Ne on elämää. Niiden takia se seksi ei suoraan ole parisuhteen ilmapuntari.
Edelleen seksi heijastelee sitä miten ja miten nopeasti noista kriiseistä päästään yli. Jos ylipääsy on kovin hidasta ja veiakaa, se näkyy myös niin parisuhteessa kuin seksielämässäkin.
No en ole samaa mieltä. Se heijastelee myös sitä, mitä on tapahtunut. Kohdunpoiston jälkeen ollaan pidempään ilman seksiä kuin polvileikkauksen ja se on musta aika normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitiys on niin kokonaisvaltainen juttu että ei siinä nyt yhtäkkiä vauvan syntymän jälkeen mitkään halut tulee mistään napista painamalla takaisin. Hormonit vaikuttaa vielä pitkään synnytyksen jälkeenkin siihen ettei haluja ole. Ne tulee ihan itsestään takaisin kun vauva kasvaa eikä ole enää niin kiinni äidissä, äiti saa unta ja omaa aikaa ja kroppa toipuu synnytyksestä.
Jos suhde on muuten kunnossa niin joku 6kk ilman seksiä ei vielä heiluta parisuhdetta mihinkään.
Tämä on minusta väärä asenne vaikka ymmärränkin pointin.
Ihan samalla tavalla kun se imettävä äiti ei voi mitään sille että siinä tilanteessa seksi ei kiinnosta, ei mieskään voi mitään sille että kuukausien seksittömyys voi rassata paljonkin vaikka kuinka järjellä ajattelisi että se on vain lyhyt vaihe.
Ei ihmisten ajatuksia ja tunteita voi unohtaa ja sanoa että pitää vain jaksaa. Kyllä kaiken a ja o on se että ollaan valmiita oikeasti kuuntelemaan sitä miltä eri asiat siitä kumppanista tuntuvat ja millaisia epävarmuuksia ja pelkoja ne kenties tuovat esiin. Kyllä moni mies voi ihan aidosti pelätä että se seksielämä oli nyt sitten tässä vaikka kuinka sanottaisiin että se vähitellen palautuu. Nämä ajatukset pitää siis ottaa tosissaan eikä vain painaa jonnekin piiloon. Tai pahimmillaan leimata mies epäkypsäksi vain seksiä ajattelvaksi ääliöksi jos ei pysty helposti olemaan kuukausia ilman puolison kosketusta.
Mutta eihän se, että sanotaan, ettei 6kk ilman seksiä heilauta parisuhdetta mihinkään tarkoita, etteikö se voisi olla toiselle tai molemmille vaikeaa tai etteikö kaikenlaisia ajatuksia otettaisi tosissaan. Tai ettei kuunneltaisi, miltä eri asiat siitä kumppanista tuntuvat ja millaisia epävarmuuksia ja pelkoja ne kenties tuovat esiin. Kyllähän nämä mahtuvat mukaan ja nimenomaan auttavat sitä, ettei se 6kk ilman seksiä heilauttaisi parisuhdetta mihinkään.
Nämä vain pitäisi useammin sanoittaa auki. Liian moni ihan todella ajattelee että parisuhde voidaan laittaa vauvavuodeksi noin vain "hyllylle" ja ottaa se ihan muutumattomana takaisin. Toki voidaan mutta ei ilman että asiasta jatkuvasti keskustellaan ja kuunnellaan molempien tunteita ja ajatuksia.
Ainakin minulle miehenä oli aivan ratkaisevan tärkeää että vaimoni sanoi jatkuvasti että hänkin odottaa ihan yhtä malttamattomasti kuin minä sitä että suhteemme palautuu taas lähemmäksi sitä mitä se oli ennen vauvaa. Se antoi sen tunteen että hänkään ei halunnut luopua mistään, se ei vain onnistunut ihan vielä. Ja se antoi tunteen että minä olen edelleen hänelle yhtä tärkeä kuin ennenkin.
Ilmeisesti sitten pitäisi sanoittaa auki. Minusta on ihan todella itsestään selvää, että 6kk seksittömyyttä ei hyvää suhtdetta hetkauta mihinkään suuntaan. Mutta yhtä lailla minusta on täysin selvää, että tuon 6kk aikana tottakai puhutaan tunteista, myös seksistä, kerrotaan että kaipaa seksiä jne. Eikö se sisälly jo siihen että ollaan parisuhteessa? Eihän se 6kk seksittömyys tarkoita että parisuhde laitetaan hyllylle. Parisuhde on paljon muutakin kuin seksiä. Ja jos ollaan 6kk seksittä, niin siihen on aivan varmasti todella hyvä syy.
Valitettavan usein se seksielämä on kyllä muun parisuhteen "ilmapuntari". Pitkään seksittömänä olevat parisuhteet ovat usein myös muilla tavoin ongelmallisia. Ei toki aina mutta usein.
Se parisuhteen hyvä henkinen yhteys ja muu kuin seksiin liityvä hellyys kun useimmiten stimuloi myös sen seksielämän käyntiin nopeammin kuin jos nämä asiat eivät olisi kunnossa.
Ne näkemäni suhteet joissa seksielämä on lähtenyt erityisen hitaasti käyntiiin synnytyksen jälkeen ovat usein kärsineet erilaisista seksielämän ongelmista ja haluttomuudesta myös myöhemmin.
Ne mun näkemät suhteet, joissa seksielämä on lähtenyt erityisen hitaasti käyntiin synnytyksen jälkeen, on kyllä voineet ihan hyvin myöhemmin. Usein niissä on ollut traumaattinen synnytys (pahat repeämät, muita ongelmia) tai vauva on ollut supervaativa (koliikkia, valvomista, vanhemmilla uupumusta). Mutta kun näistä on päästy, niin homma on taas lähtenyt toimimaan. Toki oma kokemuspiiri on aina vinoutunut - ja epäluotettava yleisen tiedon lähde.
En tietenkään puhu tapauksista joissa on selkeä lääketieteelinen syy tai vastaava. Vaan puhun parisuhteista jossa äitiä "ei vain huvita kun en tunne itseäni naiseksi" kuten tämänkin ketjun aloituksessa.
Silloin takana on usein myös muita itsetunto- ja henkisiä ongelmia seksuaalisuuden saralla. Jos naisella on vaikeuksia tavoittaa eri puolia itsessään niin se on tulevaisuudenkin kannalta ongelmallista. Kyllä ihmisen pitää pystyä pidemmällä tähtäimellä tuntemaan itsensä samaan aikaan niin puolisoksi, vanhemmaksi, työntekijäksi, jonkun harrastuksen harrastajaksi kuin vain ihan miksi vaan joka nyt kuuluu siihen identiteettiin. Jos ryhtyy vain ja ainoastaan äidiksi tai isäksi niin kyllä se on melkoinen riski parisuhteelle.
Ehdottomasti samaa mieltä viimeisestä. Mutta ei se seksi suoraan ole parisuhteen ilmapuntari - syitä on monia, osa niistä tosiaan ihan terveydellisiä. Eikä se rajoitu vaan synnytyksiin.
Minusta laajasti ajatellen on. Ei siis niin että hyvässä parisuhteessa on aina paljon seksiä. Vaan niin että hyvässä parisuhteessa vallitsee seksuaalinen tyytyväisyys sitä kautta että on lyödetty ne juuri sille pariskunnalle ja heidän elämäntilanteeseensä sopivat tavat joilla kumpikin voi tuntea itsensä arvostetuksi ja halutuksi.
Niin. Paitsi että elämä ei aina ole tasapainossa. Tulee kriisejä, syntyy vauvoja, tulee sairauksia, leikkauksia, onnettomuuksia. Ne on elämää. Niiden takia se seksi ei suoraan ole parisuhteen ilmapuntari.
Edelleen seksi heijastelee sitä miten ja miten nopeasti noista kriiseistä päästään yli. Jos ylipääsy on kovin hidasta ja veiakaa, se näkyy myös niin parisuhteessa kuin seksielämässäkin.
No en ole samaa mieltä. Se heijastelee myös sitä, mitä on tapahtunut. Kohdunpoiston jälkeen ollaan pidempään ilman seksiä kuin polvileikkauksen ja se on musta aika normaalia.
Jos seksi on sinusta pelkkää yhdyntää niin sitten ehkä näin. Itse vain ymmärrän seksin paljon laajemmin.
Kyllä meillä on menty yli monenkin vaiheen jossa perinteinen yhdyntä ei ole ollut mahdollinen (tai en ole sitä halunnut) mutta se ei tarkoita että meiltä olisi loppunut seksi.
Miten teidän parisuhde muuten voi? Miksi ette saa lasta ikinä hoitoon? Olisi tärkeää että voisitte taas viettää hetkiä ihan vaan puolisoina, siinä ne halutkin voisivat herätä. Laitatte vähän parempaa päälle ja lähdette ravintolaan syömään. Jos hoitaja ei mitenkään koskaan järjesty, alatte pitää treffi-iltoja kotona. Sauna, hyvää ruokaa ja elokuva kun lapsi nukkuu. Muistatte taas millaista on olla muutakin kuin äiti ja isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksi on erittäin tärkeä osa pari suhdetta, joten älä yllätys jos mies lähtee. On kohtuutonta odottaa kuukausia että toisella saattaisi palata seksihalut.
Vierailija kirjoitti:
Säälittää mies. Ei ole oikein häntä kohtaan että päätät seksin määrän vetoamalla ettei kiinnosta. Anna vaikkei nyt aina kiinnostaisikaan, tuosta syystä pikkuvauva-aikana miehet etsii seksinsä muualta, valitettavasti. Ja nyt jos joku tulee sanomaan että eihän miestäkään kiinnostanut raskauden aikana. Se on täysin ymmärrettävää kun vaimon ulkomuoto muuttuu niin paljon, se on ihan pätevä syy halujen hiipumiseen.
Hienoa! Nainen on uupunut vauvan- ja kodinhoitorumbasta ja ei tunne itseään viehättäväksi, mutta miehen halut pitäisi täyttää?
Tehdäänpä niin, että sinä käytät ensin tuon läpi miehenä, ja sitten kun olet lopen uupunut yöllä, kun vihdoinkin olet saanut vauvan nukkumaan tulee vaimo vaatimaan sinulta nyt ja heti 1/2 h seksisessiota, jossa tyydytät vaimon.
Onnistuuko? Vai voiko vaimo mennä vieraisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset hype*gamioi ja panori*kelöi parhaat vuotensa top 1% miesten pyörityksessä...Samaan aikaan kun ne kunnolliset miehet masentuvat ja syrjäytyvät yksinäisinä.
Sitten joskus 35-vuotiaana nainen herää että ei saatukkaan sitä satuprinssiä, vaikka usea sellainen kävi panemassa (mutta haihtui sitten heti muille maille)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sit vimmalla yritetään saada JOKU mies vaan (kunhan pinkka on kunnossa) et saatais se perhe.
Joskus on käyny vahinko tuollaisessa panorin*elöinnissä, ja mukana "paketissa tulee myös lapsi tai useampi" kunnon miehelle elätettäväksi
Tehdään niin, että mies ottaa viikon lomaa töistä, jahoitaa vauvan ja kodin 24h, ja vaimo voi viikon ajan keskittyä lepäämään ja hoitamaan itseään , käymään kampaajalla jne. Sunnuntai- iltana, kun mies on saanut vauvan nukkumaan , on seksiä tiedossa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälittää mies. Ei ole oikein häntä kohtaan että päätät seksin määrän vetoamalla ettei kiinnosta. Anna vaikkei nyt aina kiinnostaisikaan, tuosta syystä pikkuvauva-aikana miehet etsii seksinsä muualta, valitettavasti. Ja nyt jos joku tulee sanomaan että eihän miestäkään kiinnostanut raskauden aikana. Se on täysin ymmärrettävää kun vaimon ulkomuoto muuttuu niin paljon, se on ihan pätevä syy halujen hiipumiseen.
Hienoa! Nainen on uupunut vauvan- ja kodinhoitorumbasta ja ei tunne itseään viehättäväksi, mutta miehen halut pitäisi täyttää?
Tehdäänpä niin, että sinä käytät ensin tuon läpi miehenä, ja sitten kun olet lopen uupunut yöllä, kun vihdoinkin olet saanut vauvan nukkumaan tulee vaimo vaatimaan sinulta nyt ja heti 1/2 h seksisessiota, jossa tyydytät vaimon.
Onnistuuko? Vai voiko vaimo mennä vieraisiin?
Kyllä. Lapsiperhearki vaatii ihan kummaltakin venymistä asioissa joita ei millään jaksaisi tehdä mutta joiden tekemättömyys kostautuu varmasti myöhemmin. Hassua että äidit ovat valmiina sekunnissa reagoimaan lapsensa pienimpäänkin äännähdykseen minä vuorokaudenaikana tahansa mutta viisi minuuttia iloa miehelle on sitten kohtuuton vaatimus. Ja kirjoitan siis tämän naisena ja äitinä joka kyllä on tajunnut elämän realiteetit ja sen mihin kannattaa panostaa.
AP:llä on selvästi mielenterveydellisiä ongelmia, joten seksin puute ei ole suurin ongelma perheessä. Eläimen vahvasti, että ap:n perhe tulee hajoamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälittää mies. Ei ole oikein häntä kohtaan että päätät seksin määrän vetoamalla ettei kiinnosta. Anna vaikkei nyt aina kiinnostaisikaan, tuosta syystä pikkuvauva-aikana miehet etsii seksinsä muualta, valitettavasti. Ja nyt jos joku tulee sanomaan että eihän miestäkään kiinnostanut raskauden aikana. Se on täysin ymmärrettävää kun vaimon ulkomuoto muuttuu niin paljon, se on ihan pätevä syy halujen hiipumiseen.
Hienoa! Nainen on uupunut vauvan- ja kodinhoitorumbasta ja ei tunne itseään viehättäväksi, mutta miehen halut pitäisi täyttää?
Tehdäänpä niin, että sinä käytät ensin tuon läpi miehenä, ja sitten kun olet lopen uupunut yöllä, kun vihdoinkin olet saanut vauvan nukkumaan tulee vaimo vaatimaan sinulta nyt ja heti 1/2 h seksisessiota, jossa tyydytät vaimon.
Onnistuuko? Vai voiko vaimo mennä vieraisiin?
Muuten hyvä mutta varsin iso osa miehistä ryhtyisi innoissaan hommiin vaikka olisi miten väsynyt tahansa. Tässä on juuri se miehen ja naisen seksuaalisuuden ero jota moni nainen ei tajua. Miehellä väsymys, stressi, elämäntilanteen muutokset jne. eivät heijastu yhtään niin voimakkaasti seksihaluihin kuin naisilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälittää mies. Ei ole oikein häntä kohtaan että päätät seksin määrän vetoamalla ettei kiinnosta. Anna vaikkei nyt aina kiinnostaisikaan, tuosta syystä pikkuvauva-aikana miehet etsii seksinsä muualta, valitettavasti. Ja nyt jos joku tulee sanomaan että eihän miestäkään kiinnostanut raskauden aikana. Se on täysin ymmärrettävää kun vaimon ulkomuoto muuttuu niin paljon, se on ihan pätevä syy halujen hiipumiseen.
Hienoa! Nainen on uupunut vauvan- ja kodinhoitorumbasta ja ei tunne itseään viehättäväksi, mutta miehen halut pitäisi täyttää?
Tehdäänpä niin, että sinä käytät ensin tuon läpi miehenä, ja sitten kun olet lopen uupunut yöllä, kun vihdoinkin olet saanut vauvan nukkumaan tulee vaimo vaatimaan sinulta nyt ja heti 1/2 h seksisessiota, jossa tyydytät vaimon.
Onnistuuko? Vai voiko vaimo mennä vieraisiin?
Kyllä. Lapsiperhearki vaatii ihan kummaltakin venymistä asioissa joita ei millään jaksaisi tehdä mutta joiden tekemättömyys kostautuu varmasti myöhemmin. Hassua että äidit ovat valmiina sekunnissa reagoimaan lapsensa pienimpäänkin äännähdykseen minä vuorokaudenaikana tahansa mutta viisi minuuttia iloa miehelle on sitten kohtuuton vaatimus. Ja kirjoitan siis tämän naisena ja äitinä joka kyllä on tajunnut elämän realiteetit ja sen mihin kannattaa panostaa.
Tässä mies on torjunut vaimonsa seksuaalisesti koko raskausajan. Joten ei tässä nyt ole ongelmana vain se, ettei aloittaja viitsi.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä. Ja se on joillekin helpompaa ja toisille vaikeampaa. Ne joille se on vaikeampaa, kokevat yleensä ongelmia myös parisuhteessa ja seksielämässään.