Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
6kk vauva ja ”aviolliset velvollisuudet” ei vaan kiinnosta
12.08.2021 |
Tämä aloitus varmaan vetää kaikki pervot puoleensa, mutta toivon silti saavani ihan asiallisiakin vastauksia. Raskausaikana haluja olisi ollut minulla, mutta ei miehellä. Meillä harrastettiin seksiä ehkä 2-4 kertaa koko raskauden aikana, kun aiemmin kuitenkin vuosia 1-2 kertaa viikkoon. Nyt sitten, kun vauva on puolisenvuotias, on äidillä halut hukassa. Koen että olen vain äiti, en enää ihminen enkä varsinakaan vaimo lainkaan. Hoidan vain vauvaa ja kotia. Mies kyllä hoitaa vauvaa vapaa-aikanaan, mutta mulla ei ole energiaa hoitaa itseäni. Jaksan nipinnapin huolehtia pakollisesta hygieniastani, mutta ei ole ollut aikaa eikä energiaa käydä esim. kampaajalla tai muutenkaan huolehtia itsestään. Ne vähät kerrat, kun mies ilmaisee halukkuutensa, ovat alkaneet ärsyttää. Keskellä yötä, kun olen syöttänyt vauvan, haluan vielä nukkua enkä edes jaksaa yrittää innostua. Päivisin kuljen venähtäneissä kotirievuissa ja tunnen itseni, kuten jo aiemmin sanoin, vain äidiksi ja siitä jos jostain on erotiikka kaukana. Lasta ei saada mihinkään hoitoon, ollaan vaan jatkuvasti kolmistaan kotona. Siihen, miksi mulla ei ole aikaa eikä energiaa huolehtia itsestäni, en jaksa edes mennä. Sitä ei vain ole. Tätäkö tämä nyt on?
Kommentit (222)
Ap ei nyt missään sanonut, ettei mies tee osaansa, joten aika paljon täällä nyt miestä syytetään kaikesta. Ei se mieskään osaa ajatuksia lukea ja jos ap ei osaa ottaa omaa aikaa niin ei mies sitä välttämättä osaa tarjota. Onhan hänkin ensikertalainen isänä kuten sinä äitinä.
Minäkin uuvuin tuossa vaiheessa ensimmäisen lapsen kanssa, koska väenväkisin yritin tehdä kaiken ja sitten salaa miehelleni olin katkera mikä oli tietysti typerää, koska ei se kumppani voi tietää toisen ajatuksia. Pitää kertoa niistä omista toiveistaan ja pitää myös antaa aikaa parisuhteelle, ei välttämättä seksille, mutta läheisyydellä. Se, ettei halua edes katsoa toista päin tai koskea niin ei todellakaan ole hyvä juttu ja toisten syyttely puolin ja toisin ei auta nyt ollenkaan. Vahva parisuhde on lapsen kannaltakin paras lahja minkä voitte antaa.
Eli nyt ap kertomaan niistä omista toiveista ja sitten ottamaan omaa sekä yhteistä aikaa miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä kestit raskauden ja synnytyksen, siihen päälle vielä yösyötöt.
Kyllä miehen pitää kestää oma osansa.Ja nyt kun et enää imetä, miehelle puolet yösyötöistä. Uni on kaikkein keskeisin asia jaksamisessa.
No ei todellakaan, jos käy töissä. Se herää, joka on kotona.
Kyllä se joka käy töissä voi myös herätä esimerkiksi vaikka nyt kerran tai kaksi viikossa, niinä päivinä kun ei käy töissä. Kukaan ei jaksa jos ei saa ikinä nukkua, vaikka kuinka olisi "kotona".
Ja kyllä, olen itse ollut tilanteessa, jossa kävin töissä ja heräsin silti useamman kerran viikossa yöllä. Ihan siitä selvisi. Meillä nimittäin mies oli kotona ja minä töissä ja jaettiin yövastuut puoliksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä kestit raskauden ja synnytyksen, siihen päälle vielä yösyötöt.
Kyllä miehen pitää kestää oma osansa.Ja nyt kun et enää imetä, miehelle puolet yösyötöistä. Uni on kaikkein keskeisin asia jaksamisessa.
No ei todellakaan, jos käy töissä. Se herää, joka on kotona.
En tiedä mistä tulee käsitys että kotona oleva jotenkin automaattisesti saisi nukkua pidempään tai levätä päivän aikana? Kyllä minun mieheni nousi öisin vauvan takia ja jaksoi silti töissä ihan siinä kuin minä kotona. Vauva kun usein oli pirteänä aamulla jo kuuden aikaan joten eipä minulla paljon sen enempää unta olllut.
Vierailija kirjoitti:
Sinä kestit raskauden ja synnytyksen, siihen päälle vielä yösyötöt.
Kyllä miehen pitää kestää oma osansa.
Kysehän on parisuhteesta, joka mullistuu, kun tulee kolmas pyörä kuvioihin. Jos halutaan suhteen kestävän ja erotiikan kukoistavan, ei kummankaan osapuolen pidä joutua kestämään liikaa.
Typerä neuvo, että pitäisi vaan kestää.
Sanotaan, että "lapsen koti on vanhempien parisuhde", joten pitää ajatella vauvankin parasta.
Jos ette pysty kommunikoimaan, niin ammattiauttajalle mars!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä kestit raskauden ja synnytyksen, siihen päälle vielä yösyötöt.
Kyllä miehen pitää kestää oma osansa.Ja nyt kun et enää imetä, miehelle puolet yösyötöistä. Uni on kaikkein keskeisin asia jaksamisessa.
No ei todellakaan, jos käy töissä. Se herää, joka on kotona.
Kyllä se joka käy töissä voi myös herätä esimerkiksi vaikka nyt kerran tai kaksi viikossa, niinä päivinä kun ei käy töissä. Kukaan ei jaksa jos ei saa ikinä nukkua, vaikka kuinka olisi "kotona".
Ja kyllä, olen itse ollut tilanteessa, jossa kävin töissä ja heräsin silti useamman kerran viikossa yöllä. Ihan siitä selvisi. Meillä nimittäin mies oli kotona ja minä töissä ja jaettiin yövastuut puoliksi.
Kyllä. Ja jos toinen jaksaa huolehtia avuttomasta lapsesta kotona univajeessa niin kyllä se toinenkin voi välillä olla töissäkin vähän väsyneempänä. Toki poikkeuksena jos on vastuussa jostain ydinvoimalasta tai jumbojetin lentämisestä. Mutta kyllä tavallinen terve mies hoitaa jotkut toimistohommat pienessä väsymyksessäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitiys on niin kokonaisvaltainen juttu että ei siinä nyt yhtäkkiä vauvan syntymän jälkeen mitkään halut tulee mistään napista painamalla takaisin. Hormonit vaikuttaa vielä pitkään synnytyksen jälkeenkin siihen ettei haluja ole. Ne tulee ihan itsestään takaisin kun vauva kasvaa eikä ole enää niin kiinni äidissä, äiti saa unta ja omaa aikaa ja kroppa toipuu synnytyksestä.
Jos suhde on muuten kunnossa niin joku 6kk ilman seksiä ei vielä heiluta parisuhdetta mihinkään.
Tämä on minusta väärä asenne vaikka ymmärränkin pointin.
Ihan samalla tavalla kun se imettävä äiti ei voi mitään sille että siinä tilanteessa seksi ei kiinnosta, ei mieskään voi mitään sille että kuukausien seksittömyys voi rassata paljonkin vaikka kuinka järjellä ajattelisi että se on vain lyhyt vaihe.
Ei ihmisten ajatuksia ja tunteita voi unohtaa ja sanoa että pitää vain jaksaa. Kyllä kaiken a ja o on se että ollaan valmiita oikeasti kuuntelemaan sitä miltä eri asiat siitä kumppanista tuntuvat ja millaisia epävarmuuksia ja pelkoja ne kenties tuovat esiin. Kyllä moni mies voi ihan aidosti pelätä että se seksielämä oli nyt sitten tässä vaikka kuinka sanottaisiin että se vähitellen palautuu. Nämä ajatukset pitää siis ottaa tosissaan eikä vain painaa jonnekin piiloon. Tai pahimmillaan leimata mies epäkypsäksi vain seksiä ajattelvaksi ääliöksi jos ei pysty helposti olemaan kuukausia ilman puolison kosketusta.
Mutta eihän se, että sanotaan, ettei 6kk ilman seksiä heilauta parisuhdetta mihinkään tarkoita, etteikö se voisi olla toiselle tai molemmille vaikeaa tai etteikö kaikenlaisia ajatuksia otettaisi tosissaan. Tai ettei kuunneltaisi, miltä eri asiat siitä kumppanista tuntuvat ja millaisia epävarmuuksia ja pelkoja ne kenties tuovat esiin. Kyllähän nämä mahtuvat mukaan ja nimenomaan auttavat sitä, ettei se 6kk ilman seksiä heilauttaisi parisuhdetta mihinkään.
Nämä vain pitäisi useammin sanoittaa auki. Liian moni ihan todella ajattelee että parisuhde voidaan laittaa vauvavuodeksi noin vain "hyllylle" ja ottaa se ihan muutumattomana takaisin. Toki voidaan mutta ei ilman että asiasta jatkuvasti keskustellaan ja kuunnellaan molempien tunteita ja ajatuksia.
Ainakin minulle miehenä oli aivan ratkaisevan tärkeää että vaimoni sanoi jatkuvasti että hänkin odottaa ihan yhtä malttamattomasti kuin minä sitä että suhteemme palautuu taas lähemmäksi sitä mitä se oli ennen vauvaa. Se antoi sen tunteen että hänkään ei halunnut luopua mistään, se ei vain onnistunut ihan vielä. Ja se antoi tunteen että minä olen edelleen hänelle yhtä tärkeä kuin ennenkin.
Ilmeisesti sitten pitäisi sanoittaa auki. Minusta on ihan todella itsestään selvää, että 6kk seksittömyyttä ei hyvää suhtdetta hetkauta mihinkään suuntaan. Mutta yhtä lailla minusta on täysin selvää, että tuon 6kk aikana tottakai puhutaan tunteista, myös seksistä, kerrotaan että kaipaa seksiä jne. Eikö se sisälly jo siihen että ollaan parisuhteessa? Eihän se 6kk seksittömyys tarkoita että parisuhde laitetaan hyllylle. Parisuhde on paljon muutakin kuin seksiä. Ja jos ollaan 6kk seksittä, niin siihen on aivan varmasti todella hyvä syy.
Valitettavan usein se seksielämä on kyllä muun parisuhteen "ilmapuntari". Pitkään seksittömänä olevat parisuhteet ovat usein myös muilla tavoin ongelmallisia. Ei toki aina mutta usein.
Se parisuhteen hyvä henkinen yhteys ja muu kuin seksiin liityvä hellyys kun useimmiten stimuloi myös sen seksielämän käyntiin nopeammin kuin jos nämä asiat eivät olisi kunnossa.
Ne näkemäni suhteet joissa seksielämä on lähtenyt erityisen hitaasti käyntiiin synnytyksen jälkeen ovat usein kärsineet erilaisista seksielämän ongelmista ja haluttomuudesta myös myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Mua jotenkin ahdistaa nykyajan seksikeskeisyys. Synnytyksestä aikaa puoli vuotta ja jo on kriisi päällä kun ei kokoajan olla panemassa.
On ihan normaalia että pienen vauvan vanhempia ei kiinnosta seksi samoissa määrin kuin ennen. Prioriteettina on nyt jälkikasvusta huolehtiminen, ei uusien tekeminen. Yleensä sekä isällä että äidillä hormonitoiminta muuttuu lapsen synnyttyä. Se palautuu kyllä aikanaan.
Ei varmasti ole yleistä, että miehen seksihalut loppuisivat vauvan syntymään. Olen mies ja tuossa tilanteessa toivoin sitä välillä itsekin kyllä itsekin. En kyllä ymmärrä miten jonkun miehen halut vähenisivät raskausaikanakaan. Naisen halujen palautumisesta en osaa vielä sanoa mitään. Lapsi on nyt viisivuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joissain perheissä on sovittu yöheräämiset hyvinkin tasan, tyyliin että pe/la välisen yön sinä hoidat yöheräilyt ja la aamuna aamusyötön yms. ja vastaavasti la/su välisen yön ja su aamun minä. Näin kumpikin saa yhden aamun, kun voi vaan levätä sängyssä.
Tämä on minusta ainoa oikea tapa toimia.
T. Neljän lapsen äiti, seksiä oli jokaisen raskauden ja myös imetyksen aikana.
Ei ole ainoa oikea tapa.
Meillä oikea tapa oli se että minä hoidin yöt koska mies oli myös viikonloput töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä kestit raskauden ja synnytyksen, siihen päälle vielä yösyötöt.
Kyllä miehen pitää kestää oma osansa.Ja nyt kun et enää imetä, miehelle puolet yösyötöistä. Uni on kaikkein keskeisin asia jaksamisessa.
No ei todellakaan, jos käy töissä. Se herää, joka on kotona.
Kyllä se joka käy töissä voi myös herätä esimerkiksi vaikka nyt kerran tai kaksi viikossa, niinä päivinä kun ei käy töissä. Kukaan ei jaksa jos ei saa ikinä nukkua, vaikka kuinka olisi "kotona".
Ja kyllä, olen itse ollut tilanteessa, jossa kävin töissä ja heräsin silti useamman kerran viikossa yöllä. Ihan siitä selvisi. Meillä nimittäin mies oli kotona ja minä töissä ja jaettiin yövastuut puoliksi.
Juuri näin. Me jouduttiin taloudellisen kriisin takia tilanteeseen, jossa molemmat kävi töissä kuopuksen ollessa vielä liian pieni hoitoon. Toinen teki 8 h päivävuoroa, toinen 8 h iltavuoroa, kuopuksen kanssa läpsystä vaihto ja 2 ja 4 v siihen päälle. Vauva heräsi tuolloin vielä 1-5 kertaa yössä. Käytännössä molemmat oli arkisin koko ajan joko töissä tai yksin 3 lapsen kanssa JA heräsi vuorotellen yöllä. Siitäkin selvittiin. En tajua näitä jotka ei muka voi parina yönä viikossa herätä kun käy päivätöissä. Kyllä siinä kaksivuotiaan korvatulehduskierteessä valvoo kuulkaas koko talo, oli sovittu mitä tahansa, ja silloinkin pitää ainakin toisen jaksaa mennä sinne töihin. Vauva sentään yleensä taintuu tutilla tai pullolla, kipeä taapero saattaa huutaa tuntitolkulla putkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitiys on niin kokonaisvaltainen juttu että ei siinä nyt yhtäkkiä vauvan syntymän jälkeen mitkään halut tulee mistään napista painamalla takaisin. Hormonit vaikuttaa vielä pitkään synnytyksen jälkeenkin siihen ettei haluja ole. Ne tulee ihan itsestään takaisin kun vauva kasvaa eikä ole enää niin kiinni äidissä, äiti saa unta ja omaa aikaa ja kroppa toipuu synnytyksestä.
Jos suhde on muuten kunnossa niin joku 6kk ilman seksiä ei vielä heiluta parisuhdetta mihinkään.
Tämä on minusta väärä asenne vaikka ymmärränkin pointin.
Ihan samalla tavalla kun se imettävä äiti ei voi mitään sille että siinä tilanteessa seksi ei kiinnosta, ei mieskään voi mitään sille että kuukausien seksittömyys voi rassata paljonkin vaikka kuinka järjellä ajattelisi että se on vain lyhyt vaihe.
Ei ihmisten ajatuksia ja tunteita voi unohtaa ja sanoa että pitää vain jaksaa. Kyllä kaiken a ja o on se että ollaan valmiita oikeasti kuuntelemaan sitä miltä eri asiat siitä kumppanista tuntuvat ja millaisia epävarmuuksia ja pelkoja ne kenties tuovat esiin. Kyllä moni mies voi ihan aidosti pelätä että se seksielämä oli nyt sitten tässä vaikka kuinka sanottaisiin että se vähitellen palautuu. Nämä ajatukset pitää siis ottaa tosissaan eikä vain painaa jonnekin piiloon. Tai pahimmillaan leimata mies epäkypsäksi vain seksiä ajattelvaksi ääliöksi jos ei pysty helposti olemaan kuukausia ilman puolison kosketusta.
Mutta eihän se, että sanotaan, ettei 6kk ilman seksiä heilauta parisuhdetta mihinkään tarkoita, etteikö se voisi olla toiselle tai molemmille vaikeaa tai etteikö kaikenlaisia ajatuksia otettaisi tosissaan. Tai ettei kuunneltaisi, miltä eri asiat siitä kumppanista tuntuvat ja millaisia epävarmuuksia ja pelkoja ne kenties tuovat esiin. Kyllähän nämä mahtuvat mukaan ja nimenomaan auttavat sitä, ettei se 6kk ilman seksiä heilauttaisi parisuhdetta mihinkään.
Nämä vain pitäisi useammin sanoittaa auki. Liian moni ihan todella ajattelee että parisuhde voidaan laittaa vauvavuodeksi noin vain "hyllylle" ja ottaa se ihan muutumattomana takaisin. Toki voidaan mutta ei ilman että asiasta jatkuvasti keskustellaan ja kuunnellaan molempien tunteita ja ajatuksia.
Ainakin minulle miehenä oli aivan ratkaisevan tärkeää että vaimoni sanoi jatkuvasti että hänkin odottaa ihan yhtä malttamattomasti kuin minä sitä että suhteemme palautuu taas lähemmäksi sitä mitä se oli ennen vauvaa. Se antoi sen tunteen että hänkään ei halunnut luopua mistään, se ei vain onnistunut ihan vielä. Ja se antoi tunteen että minä olen edelleen hänelle yhtä tärkeä kuin ennenkin.
Ilmeisesti sitten pitäisi sanoittaa auki. Minusta on ihan todella itsestään selvää, että 6kk seksittömyyttä ei hyvää suhtdetta hetkauta mihinkään suuntaan. Mutta yhtä lailla minusta on täysin selvää, että tuon 6kk aikana tottakai puhutaan tunteista, myös seksistä, kerrotaan että kaipaa seksiä jne. Eikö se sisälly jo siihen että ollaan parisuhteessa? Eihän se 6kk seksittömyys tarkoita että parisuhde laitetaan hyllylle. Parisuhde on paljon muutakin kuin seksiä. Ja jos ollaan 6kk seksittä, niin siihen on aivan varmasti todella hyvä syy.
Valitettavan usein se seksielämä on kyllä muun parisuhteen "ilmapuntari". Pitkään seksittömänä olevat parisuhteet ovat usein myös muilla tavoin ongelmallisia. Ei toki aina mutta usein.
Se parisuhteen hyvä henkinen yhteys ja muu kuin seksiin liityvä hellyys kun useimmiten stimuloi myös sen seksielämän käyntiin nopeammin kuin jos nämä asiat eivät olisi kunnossa.
Ne näkemäni suhteet joissa seksielämä on lähtenyt erityisen hitaasti käyntiiin synnytyksen jälkeen ovat usein kärsineet erilaisista seksielämän ongelmista ja haluttomuudesta myös myöhemmin.
Ne mun näkemät suhteet, joissa seksielämä on lähtenyt erityisen hitaasti käyntiin synnytyksen jälkeen, on kyllä voineet ihan hyvin myöhemmin. Usein niissä on ollut traumaattinen synnytys (pahat repeämät, muita ongelmia) tai vauva on ollut supervaativa (koliikkia, valvomista, vanhemmilla uupumusta). Mutta kun näistä on päästy, niin homma on taas lähtenyt toimimaan. Toki oma kokemuspiiri on aina vinoutunut - ja epäluotettava yleisen tiedon lähde.
Meillä sama ongelma ratkaistiin niin että mies sai luvan käydä vieraissa kunnes minun halut palasivat. Ehkä teilläkin homma toimisi näin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna ukolle lahjakortti "hierojalle"
Kukahan antais tälle äidille lahjakortin omaan aikaan ja itsensä hoitamiseen, vois kummasti alkaa seksikin taas kiinnostaa?
Ei nämä liity toisiinsa mitenkään. Seksi ei ole mikään palkinto toiselle, jokin joka kiinnostaa sit kun on saanut itselle riittävästi jotakin.
Ap: Ihan ensin mieti miksi liität seksin ja seksuaalisuuden ulkonäköön. Sen jälkeen mieti miksi olet aiemmin harrastanut seksiä. Jos olet sitä oikeasti halunnut, mieti miksi et nyt halua. Jos taas olet ennenkin ”antanut, koska kuuluu asiaan”, mene seksuaaliterapeutille.
Sit, jos kyse on väsymyksestä ja apaattisuudesta, ota puheeksi mahdollinen masennus. Sit, jos kyse on hormoneista, odota, että ne tasaantuu. Jos on kyse parisuhteen ongelmista, osoite on pariterapia.
Irrottaudu negatiivisesta ajatuskierteestä, nämä mainitsemasi ulkonäköasiat kun ei oikeasti edes liity toisiinsa.
Kyllähän se nimenomaan liittyy. Minä ainakin tarvitsen ensin ruokaa, unta, omaa tilaa ja aikaa ja tadaa - siinä ne seksihalut heräävät aivan itsestään. Kyse ei ole ulkonäkökeskeisyydestä, vaan siitä, että jos ei voi hyvin, ei seksi kiinnosta. Siihen hyvinvointiin auttaa lepo ja oma rauha, etenkin vauvojen äideillä, jotka usein ovat joutuneet tinkimään molemmista.
No ei se kyllä ”normaalisti” liity. Seksuaalisuus on täysin eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna ukolle lahjakortti "hierojalle"
Kukahan antais tälle äidille lahjakortin omaan aikaan ja itsensä hoitamiseen, vois kummasti alkaa seksikin taas kiinnostaa?
Ei nämä liity toisiinsa mitenkään. Seksi ei ole mikään palkinto toiselle, jokin joka kiinnostaa sit kun on saanut itselle riittävästi jotakin.
Ap: Ihan ensin mieti miksi liität seksin ja seksuaalisuuden ulkonäköön. Sen jälkeen mieti miksi olet aiemmin harrastanut seksiä. Jos olet sitä oikeasti halunnut, mieti miksi et nyt halua. Jos taas olet ennenkin ”antanut, koska kuuluu asiaan”, mene seksuaaliterapeutille.
Sit, jos kyse on väsymyksestä ja apaattisuudesta, ota puheeksi mahdollinen masennus. Sit, jos kyse on hormoneista, odota, että ne tasaantuu. Jos on kyse parisuhteen ongelmista, osoite on pariterapia.
Irrottaudu negatiivisesta ajatuskierteestä, nämä mainitsemasi ulkonäköasiat kun ei oikeasti edes liity toisiinsa.
Kyllähän se nimenomaan liittyy. Minä ainakin tarvitsen ensin ruokaa, unta, omaa tilaa ja aikaa ja tadaa - siinä ne seksihalut heräävät aivan itsestään. Kyse ei ole ulkonäkökeskeisyydestä, vaan siitä, että jos ei voi hyvin, ei seksi kiinnosta. Siihen hyvinvointiin auttaa lepo ja oma rauha, etenkin vauvojen äideillä, jotka usein ovat joutuneet tinkimään molemmista.
No ei se kyllä ”normaalisti” liity. Seksuaalisuus on täysin eri asia.
Seksuaalisuus on mielestäsi täysin irrallista ihmisen hyvinvoinnista, niinkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälittää mies. Ei ole oikein häntä kohtaan että päätät seksin määrän vetoamalla ettei kiinnosta. Anna vaikkei nyt aina kiinnostaisikaan, tuosta syystä pikkuvauva-aikana miehet etsii seksinsä muualta, valitettavasti. Ja nyt jos joku tulee sanomaan että eihän miestäkään kiinnostanut raskauden aikana. Se on täysin ymmärrettävää kun vaimon ulkomuoto muuttuu niin paljon, se on ihan pätevä syy halujen hiipumiseen.
Jep, mies saa päättää seksin määrän kun ei kiinnosta, mutta nainen ei. Miksei ap:n syyt haluttomuudelle ole ymmärrettäviä?
Molempien on tultava vastaan, pikkuisen. Muuten kyse on kotidiktatuurista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitiys on niin kokonaisvaltainen juttu että ei siinä nyt yhtäkkiä vauvan syntymän jälkeen mitkään halut tulee mistään napista painamalla takaisin. Hormonit vaikuttaa vielä pitkään synnytyksen jälkeenkin siihen ettei haluja ole. Ne tulee ihan itsestään takaisin kun vauva kasvaa eikä ole enää niin kiinni äidissä, äiti saa unta ja omaa aikaa ja kroppa toipuu synnytyksestä.
Jos suhde on muuten kunnossa niin joku 6kk ilman seksiä ei vielä heiluta parisuhdetta mihinkään.
Tämä on minusta väärä asenne vaikka ymmärränkin pointin.
Ihan samalla tavalla kun se imettävä äiti ei voi mitään sille että siinä tilanteessa seksi ei kiinnosta, ei mieskään voi mitään sille että kuukausien seksittömyys voi rassata paljonkin vaikka kuinka järjellä ajattelisi että se on vain lyhyt vaihe.
Ei ihmisten ajatuksia ja tunteita voi unohtaa ja sanoa että pitää vain jaksaa. Kyllä kaiken a ja o on se että ollaan valmiita oikeasti kuuntelemaan sitä miltä eri asiat siitä kumppanista tuntuvat ja millaisia epävarmuuksia ja pelkoja ne kenties tuovat esiin. Kyllä moni mies voi ihan aidosti pelätä että se seksielämä oli nyt sitten tässä vaikka kuinka sanottaisiin että se vähitellen palautuu. Nämä ajatukset pitää siis ottaa tosissaan eikä vain painaa jonnekin piiloon. Tai pahimmillaan leimata mies epäkypsäksi vain seksiä ajattelvaksi ääliöksi jos ei pysty helposti olemaan kuukausia ilman puolison kosketusta.
Mutta eihän se, että sanotaan, ettei 6kk ilman seksiä heilauta parisuhdetta mihinkään tarkoita, etteikö se voisi olla toiselle tai molemmille vaikeaa tai etteikö kaikenlaisia ajatuksia otettaisi tosissaan. Tai ettei kuunneltaisi, miltä eri asiat siitä kumppanista tuntuvat ja millaisia epävarmuuksia ja pelkoja ne kenties tuovat esiin. Kyllähän nämä mahtuvat mukaan ja nimenomaan auttavat sitä, ettei se 6kk ilman seksiä heilauttaisi parisuhdetta mihinkään.
Nämä vain pitäisi useammin sanoittaa auki. Liian moni ihan todella ajattelee että parisuhde voidaan laittaa vauvavuodeksi noin vain "hyllylle" ja ottaa se ihan muutumattomana takaisin. Toki voidaan mutta ei ilman että asiasta jatkuvasti keskustellaan ja kuunnellaan molempien tunteita ja ajatuksia.
Ainakin minulle miehenä oli aivan ratkaisevan tärkeää että vaimoni sanoi jatkuvasti että hänkin odottaa ihan yhtä malttamattomasti kuin minä sitä että suhteemme palautuu taas lähemmäksi sitä mitä se oli ennen vauvaa. Se antoi sen tunteen että hänkään ei halunnut luopua mistään, se ei vain onnistunut ihan vielä. Ja se antoi tunteen että minä olen edelleen hänelle yhtä tärkeä kuin ennenkin.
Ilmeisesti sitten pitäisi sanoittaa auki. Minusta on ihan todella itsestään selvää, että 6kk seksittömyyttä ei hyvää suhtdetta hetkauta mihinkään suuntaan. Mutta yhtä lailla minusta on täysin selvää, että tuon 6kk aikana tottakai puhutaan tunteista, myös seksistä, kerrotaan että kaipaa seksiä jne. Eikö se sisälly jo siihen että ollaan parisuhteessa? Eihän se 6kk seksittömyys tarkoita että parisuhde laitetaan hyllylle. Parisuhde on paljon muutakin kuin seksiä. Ja jos ollaan 6kk seksittä, niin siihen on aivan varmasti todella hyvä syy.
Valitettavan usein se seksielämä on kyllä muun parisuhteen "ilmapuntari". Pitkään seksittömänä olevat parisuhteet ovat usein myös muilla tavoin ongelmallisia. Ei toki aina mutta usein.
Se parisuhteen hyvä henkinen yhteys ja muu kuin seksiin liityvä hellyys kun useimmiten stimuloi myös sen seksielämän käyntiin nopeammin kuin jos nämä asiat eivät olisi kunnossa.
Ne näkemäni suhteet joissa seksielämä on lähtenyt erityisen hitaasti käyntiiin synnytyksen jälkeen ovat usein kärsineet erilaisista seksielämän ongelmista ja haluttomuudesta myös myöhemmin.
Ne mun näkemät suhteet, joissa seksielämä on lähtenyt erityisen hitaasti käyntiin synnytyksen jälkeen, on kyllä voineet ihan hyvin myöhemmin. Usein niissä on ollut traumaattinen synnytys (pahat repeämät, muita ongelmia) tai vauva on ollut supervaativa (koliikkia, valvomista, vanhemmilla uupumusta). Mutta kun näistä on päästy, niin homma on taas lähtenyt toimimaan. Toki oma kokemuspiiri on aina vinoutunut - ja epäluotettava yleisen tiedon lähde.
En tietenkään puhu tapauksista joissa on selkeä lääketieteelinen syy tai vastaava. Vaan puhun parisuhteista jossa äitiä "ei vain huvita kun en tunne itseäni naiseksi" kuten tämänkin ketjun aloituksessa.
Silloin takana on usein myös muita itsetunto- ja henkisiä ongelmia seksuaalisuuden saralla. Jos naisella on vaikeuksia tavoittaa eri puolia itsessään niin se on tulevaisuudenkin kannalta ongelmallista. Kyllä ihmisen pitää pystyä pidemmällä tähtäimellä tuntemaan itsensä samaan aikaan niin puolisoksi, vanhemmaksi, työntekijäksi, jonkun harrastuksen harrastajaksi kuin vain ihan miksi vaan joka nyt kuuluu siihen identiteettiin. Jos ryhtyy vain ja ainoastaan äidiksi tai isäksi niin kyllä se on melkoinen riski parisuhteelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitiys on niin kokonaisvaltainen juttu että ei siinä nyt yhtäkkiä vauvan syntymän jälkeen mitkään halut tulee mistään napista painamalla takaisin. Hormonit vaikuttaa vielä pitkään synnytyksen jälkeenkin siihen ettei haluja ole. Ne tulee ihan itsestään takaisin kun vauva kasvaa eikä ole enää niin kiinni äidissä, äiti saa unta ja omaa aikaa ja kroppa toipuu synnytyksestä.
Jos suhde on muuten kunnossa niin joku 6kk ilman seksiä ei vielä heiluta parisuhdetta mihinkään.
Tämä on minusta väärä asenne vaikka ymmärränkin pointin.
Ihan samalla tavalla kun se imettävä äiti ei voi mitään sille että siinä tilanteessa seksi ei kiinnosta, ei mieskään voi mitään sille että kuukausien seksittömyys voi rassata paljonkin vaikka kuinka järjellä ajattelisi että se on vain lyhyt vaihe.
Ei ihmisten ajatuksia ja tunteita voi unohtaa ja sanoa että pitää vain jaksaa. Kyllä kaiken a ja o on se että ollaan valmiita oikeasti kuuntelemaan sitä miltä eri asiat siitä kumppanista tuntuvat ja millaisia epävarmuuksia ja pelkoja ne kenties tuovat esiin. Kyllä moni mies voi ihan aidosti pelätä että se seksielämä oli nyt sitten tässä vaikka kuinka sanottaisiin että se vähitellen palautuu. Nämä ajatukset pitää siis ottaa tosissaan eikä vain painaa jonnekin piiloon. Tai pahimmillaan leimata mies epäkypsäksi vain seksiä ajattelvaksi ääliöksi jos ei pysty helposti olemaan kuukausia ilman puolison kosketusta.
Mutta eihän se, että sanotaan, ettei 6kk ilman seksiä heilauta parisuhdetta mihinkään tarkoita, etteikö se voisi olla toiselle tai molemmille vaikeaa tai etteikö kaikenlaisia ajatuksia otettaisi tosissaan. Tai ettei kuunneltaisi, miltä eri asiat siitä kumppanista tuntuvat ja millaisia epävarmuuksia ja pelkoja ne kenties tuovat esiin. Kyllähän nämä mahtuvat mukaan ja nimenomaan auttavat sitä, ettei se 6kk ilman seksiä heilauttaisi parisuhdetta mihinkään.
Nämä vain pitäisi useammin sanoittaa auki. Liian moni ihan todella ajattelee että parisuhde voidaan laittaa vauvavuodeksi noin vain "hyllylle" ja ottaa se ihan muutumattomana takaisin. Toki voidaan mutta ei ilman että asiasta jatkuvasti keskustellaan ja kuunnellaan molempien tunteita ja ajatuksia.
Ainakin minulle miehenä oli aivan ratkaisevan tärkeää että vaimoni sanoi jatkuvasti että hänkin odottaa ihan yhtä malttamattomasti kuin minä sitä että suhteemme palautuu taas lähemmäksi sitä mitä se oli ennen vauvaa. Se antoi sen tunteen että hänkään ei halunnut luopua mistään, se ei vain onnistunut ihan vielä. Ja se antoi tunteen että minä olen edelleen hänelle yhtä tärkeä kuin ennenkin.
Ilmeisesti sitten pitäisi sanoittaa auki. Minusta on ihan todella itsestään selvää, että 6kk seksittömyyttä ei hyvää suhtdetta hetkauta mihinkään suuntaan. Mutta yhtä lailla minusta on täysin selvää, että tuon 6kk aikana tottakai puhutaan tunteista, myös seksistä, kerrotaan että kaipaa seksiä jne. Eikö se sisälly jo siihen että ollaan parisuhteessa? Eihän se 6kk seksittömyys tarkoita että parisuhde laitetaan hyllylle. Parisuhde on paljon muutakin kuin seksiä. Ja jos ollaan 6kk seksittä, niin siihen on aivan varmasti todella hyvä syy.
Valitettavan usein se seksielämä on kyllä muun parisuhteen "ilmapuntari". Pitkään seksittömänä olevat parisuhteet ovat usein myös muilla tavoin ongelmallisia. Ei toki aina mutta usein.
Se parisuhteen hyvä henkinen yhteys ja muu kuin seksiin liityvä hellyys kun useimmiten stimuloi myös sen seksielämän käyntiin nopeammin kuin jos nämä asiat eivät olisi kunnossa.
Ne näkemäni suhteet joissa seksielämä on lähtenyt erityisen hitaasti käyntiiin synnytyksen jälkeen ovat usein kärsineet erilaisista seksielämän ongelmista ja haluttomuudesta myös myöhemmin.
Ne mun näkemät suhteet, joissa seksielämä on lähtenyt erityisen hitaasti käyntiin synnytyksen jälkeen, on kyllä voineet ihan hyvin myöhemmin. Usein niissä on ollut traumaattinen synnytys (pahat repeämät, muita ongelmia) tai vauva on ollut supervaativa (koliikkia, valvomista, vanhemmilla uupumusta). Mutta kun näistä on päästy, niin homma on taas lähtenyt toimimaan. Toki oma kokemuspiiri on aina vinoutunut - ja epäluotettava yleisen tiedon lähde.
En tietenkään puhu tapauksista joissa on selkeä lääketieteelinen syy tai vastaava. Vaan puhun parisuhteista jossa äitiä "ei vain huvita kun en tunne itseäni naiseksi" kuten tämänkin ketjun aloituksessa.
Silloin takana on usein myös muita itsetunto- ja henkisiä ongelmia seksuaalisuuden saralla. Jos naisella on vaikeuksia tavoittaa eri puolia itsessään niin se on tulevaisuudenkin kannalta ongelmallista. Kyllä ihmisen pitää pystyä pidemmällä tähtäimellä tuntemaan itsensä samaan aikaan niin puolisoksi, vanhemmaksi, työntekijäksi, jonkun harrastuksen harrastajaksi kuin vain ihan miksi vaan joka nyt kuuluu siihen identiteettiin. Jos ryhtyy vain ja ainoastaan äidiksi tai isäksi niin kyllä se on melkoinen riski parisuhteelle.
Ehdottomasti samaa mieltä viimeisestä. Mutta ei se seksi suoraan ole parisuhteen ilmapuntari - syitä on monia, osa niistä tosiaan ihan terveydellisiä. Eikä se rajoitu vaan synnytyksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on jos aikuinen ihminen ei saa itse itseään tyydytettyä? Monet elää ilman toisen ihmisen kanssa harrastettavaa seksiä vuosikausia ja silti toimintakyky säilyy kunnes sen aika taas on. Aivan turha siitä on tehdä pakkopullaa.
Amen! Minulla on korkea libido ja ovulaation aikaan hypin seinillä, jos en saa orgasmia säännöllisesti, vaikka sen 5 kertaa päivässä, jos muu ei auta. Mutta, olen elänyt tietoisesti yksin (ja lapsettomana) ilman seksiä toisen ihmisen kanssa kohta 17 vuotta. Ihan ongelmitta hoituu omista tarpeista huolehtiminen. Nykyisin lelut ovat mahtavia ja netti on täynnä ties mitä inspiraatiota.
Toivottavasti kuitenkin joskus löydän miehen, jonka kanssa natsaa, ja joka jaksaa panna. Koska minä jaksan :D
Joo, kyllä minäkin olen sinkkuna pärjännyt vuosia omalla kädellä. Parisuhteeseen se ei kuulu. Mieluummin etsii ihmisen jonka kanssa tarpeet osuu paremmin yksiin.
Mutta senkin kanssa jonka kanssa "tarpeet osuus yksiin" voi tulla vuosien varrella erilaisia aikoja. Lasten syntymät on usein sellainen kohta. Ei se, että ap:lla on nyt haluttomuutta tarkoita, etteikö tarpeet olisi joskus sopineet yhteen. Asiat elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitiys on niin kokonaisvaltainen juttu että ei siinä nyt yhtäkkiä vauvan syntymän jälkeen mitkään halut tulee mistään napista painamalla takaisin. Hormonit vaikuttaa vielä pitkään synnytyksen jälkeenkin siihen ettei haluja ole. Ne tulee ihan itsestään takaisin kun vauva kasvaa eikä ole enää niin kiinni äidissä, äiti saa unta ja omaa aikaa ja kroppa toipuu synnytyksestä.
Jos suhde on muuten kunnossa niin joku 6kk ilman seksiä ei vielä heiluta parisuhdetta mihinkään.
Tämä on minusta väärä asenne vaikka ymmärränkin pointin.
Ihan samalla tavalla kun se imettävä äiti ei voi mitään sille että siinä tilanteessa seksi ei kiinnosta, ei mieskään voi mitään sille että kuukausien seksittömyys voi rassata paljonkin vaikka kuinka järjellä ajattelisi että se on vain lyhyt vaihe.
Ei ihmisten ajatuksia ja tunteita voi unohtaa ja sanoa että pitää vain jaksaa. Kyllä kaiken a ja o on se että ollaan valmiita oikeasti kuuntelemaan sitä miltä eri asiat siitä kumppanista tuntuvat ja millaisia epävarmuuksia ja pelkoja ne kenties tuovat esiin. Kyllä moni mies voi ihan aidosti pelätä että se seksielämä oli nyt sitten tässä vaikka kuinka sanottaisiin että se vähitellen palautuu. Nämä ajatukset pitää siis ottaa tosissaan eikä vain painaa jonnekin piiloon. Tai pahimmillaan leimata mies epäkypsäksi vain seksiä ajattelvaksi ääliöksi jos ei pysty helposti olemaan kuukausia ilman puolison kosketusta.
Mutta eihän se, että sanotaan, ettei 6kk ilman seksiä heilauta parisuhdetta mihinkään tarkoita, etteikö se voisi olla toiselle tai molemmille vaikeaa tai etteikö kaikenlaisia ajatuksia otettaisi tosissaan. Tai ettei kuunneltaisi, miltä eri asiat siitä kumppanista tuntuvat ja millaisia epävarmuuksia ja pelkoja ne kenties tuovat esiin. Kyllähän nämä mahtuvat mukaan ja nimenomaan auttavat sitä, ettei se 6kk ilman seksiä heilauttaisi parisuhdetta mihinkään.
Nämä vain pitäisi useammin sanoittaa auki. Liian moni ihan todella ajattelee että parisuhde voidaan laittaa vauvavuodeksi noin vain "hyllylle" ja ottaa se ihan muutumattomana takaisin. Toki voidaan mutta ei ilman että asiasta jatkuvasti keskustellaan ja kuunnellaan molempien tunteita ja ajatuksia.
Ainakin minulle miehenä oli aivan ratkaisevan tärkeää että vaimoni sanoi jatkuvasti että hänkin odottaa ihan yhtä malttamattomasti kuin minä sitä että suhteemme palautuu taas lähemmäksi sitä mitä se oli ennen vauvaa. Se antoi sen tunteen että hänkään ei halunnut luopua mistään, se ei vain onnistunut ihan vielä. Ja se antoi tunteen että minä olen edelleen hänelle yhtä tärkeä kuin ennenkin.
Ilmeisesti sitten pitäisi sanoittaa auki. Minusta on ihan todella itsestään selvää, että 6kk seksittömyyttä ei hyvää suhtdetta hetkauta mihinkään suuntaan. Mutta yhtä lailla minusta on täysin selvää, että tuon 6kk aikana tottakai puhutaan tunteista, myös seksistä, kerrotaan että kaipaa seksiä jne. Eikö se sisälly jo siihen että ollaan parisuhteessa? Eihän se 6kk seksittömyys tarkoita että parisuhde laitetaan hyllylle. Parisuhde on paljon muutakin kuin seksiä. Ja jos ollaan 6kk seksittä, niin siihen on aivan varmasti todella hyvä syy.
Valitettavan usein se seksielämä on kyllä muun parisuhteen "ilmapuntari". Pitkään seksittömänä olevat parisuhteet ovat usein myös muilla tavoin ongelmallisia. Ei toki aina mutta usein.
Se parisuhteen hyvä henkinen yhteys ja muu kuin seksiin liityvä hellyys kun useimmiten stimuloi myös sen seksielämän käyntiin nopeammin kuin jos nämä asiat eivät olisi kunnossa.
Ne näkemäni suhteet joissa seksielämä on lähtenyt erityisen hitaasti käyntiiin synnytyksen jälkeen ovat usein kärsineet erilaisista seksielämän ongelmista ja haluttomuudesta myös myöhemmin.
Ne mun näkemät suhteet, joissa seksielämä on lähtenyt erityisen hitaasti käyntiin synnytyksen jälkeen, on kyllä voineet ihan hyvin myöhemmin. Usein niissä on ollut traumaattinen synnytys (pahat repeämät, muita ongelmia) tai vauva on ollut supervaativa (koliikkia, valvomista, vanhemmilla uupumusta). Mutta kun näistä on päästy, niin homma on taas lähtenyt toimimaan. Toki oma kokemuspiiri on aina vinoutunut - ja epäluotettava yleisen tiedon lähde.
En tietenkään puhu tapauksista joissa on selkeä lääketieteelinen syy tai vastaava. Vaan puhun parisuhteista jossa äitiä "ei vain huvita kun en tunne itseäni naiseksi" kuten tämänkin ketjun aloituksessa.
Silloin takana on usein myös muita itsetunto- ja henkisiä ongelmia seksuaalisuuden saralla. Jos naisella on vaikeuksia tavoittaa eri puolia itsessään niin se on tulevaisuudenkin kannalta ongelmallista. Kyllä ihmisen pitää pystyä pidemmällä tähtäimellä tuntemaan itsensä samaan aikaan niin puolisoksi, vanhemmaksi, työntekijäksi, jonkun harrastuksen harrastajaksi kuin vain ihan miksi vaan joka nyt kuuluu siihen identiteettiin. Jos ryhtyy vain ja ainoastaan äidiksi tai isäksi niin kyllä se on melkoinen riski parisuhteelle.
Vanhemmaksi tulemista ja sen mukanaan tuomaa identiteettikriisiä ei voi kyllä millään tavalla ennakoida. Siinä täytyy koko minuus rakentaa uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitiys on niin kokonaisvaltainen juttu että ei siinä nyt yhtäkkiä vauvan syntymän jälkeen mitkään halut tulee mistään napista painamalla takaisin. Hormonit vaikuttaa vielä pitkään synnytyksen jälkeenkin siihen ettei haluja ole. Ne tulee ihan itsestään takaisin kun vauva kasvaa eikä ole enää niin kiinni äidissä, äiti saa unta ja omaa aikaa ja kroppa toipuu synnytyksestä.
Jos suhde on muuten kunnossa niin joku 6kk ilman seksiä ei vielä heiluta parisuhdetta mihinkään.
Tämä on minusta väärä asenne vaikka ymmärränkin pointin.
Ihan samalla tavalla kun se imettävä äiti ei voi mitään sille että siinä tilanteessa seksi ei kiinnosta, ei mieskään voi mitään sille että kuukausien seksittömyys voi rassata paljonkin vaikka kuinka järjellä ajattelisi että se on vain lyhyt vaihe.
Ei ihmisten ajatuksia ja tunteita voi unohtaa ja sanoa että pitää vain jaksaa. Kyllä kaiken a ja o on se että ollaan valmiita oikeasti kuuntelemaan sitä miltä eri asiat siitä kumppanista tuntuvat ja millaisia epävarmuuksia ja pelkoja ne kenties tuovat esiin. Kyllä moni mies voi ihan aidosti pelätä että se seksielämä oli nyt sitten tässä vaikka kuinka sanottaisiin että se vähitellen palautuu. Nämä ajatukset pitää siis ottaa tosissaan eikä vain painaa jonnekin piiloon. Tai pahimmillaan leimata mies epäkypsäksi vain seksiä ajattelvaksi ääliöksi jos ei pysty helposti olemaan kuukausia ilman puolison kosketusta.
Mutta eihän se, että sanotaan, ettei 6kk ilman seksiä heilauta parisuhdetta mihinkään tarkoita, etteikö se voisi olla toiselle tai molemmille vaikeaa tai etteikö kaikenlaisia ajatuksia otettaisi tosissaan. Tai ettei kuunneltaisi, miltä eri asiat siitä kumppanista tuntuvat ja millaisia epävarmuuksia ja pelkoja ne kenties tuovat esiin. Kyllähän nämä mahtuvat mukaan ja nimenomaan auttavat sitä, ettei se 6kk ilman seksiä heilauttaisi parisuhdetta mihinkään.
Nämä vain pitäisi useammin sanoittaa auki. Liian moni ihan todella ajattelee että parisuhde voidaan laittaa vauvavuodeksi noin vain "hyllylle" ja ottaa se ihan muutumattomana takaisin. Toki voidaan mutta ei ilman että asiasta jatkuvasti keskustellaan ja kuunnellaan molempien tunteita ja ajatuksia.
Ainakin minulle miehenä oli aivan ratkaisevan tärkeää että vaimoni sanoi jatkuvasti että hänkin odottaa ihan yhtä malttamattomasti kuin minä sitä että suhteemme palautuu taas lähemmäksi sitä mitä se oli ennen vauvaa. Se antoi sen tunteen että hänkään ei halunnut luopua mistään, se ei vain onnistunut ihan vielä. Ja se antoi tunteen että minä olen edelleen hänelle yhtä tärkeä kuin ennenkin.
Ilmeisesti sitten pitäisi sanoittaa auki. Minusta on ihan todella itsestään selvää, että 6kk seksittömyyttä ei hyvää suhtdetta hetkauta mihinkään suuntaan. Mutta yhtä lailla minusta on täysin selvää, että tuon 6kk aikana tottakai puhutaan tunteista, myös seksistä, kerrotaan että kaipaa seksiä jne. Eikö se sisälly jo siihen että ollaan parisuhteessa? Eihän se 6kk seksittömyys tarkoita että parisuhde laitetaan hyllylle. Parisuhde on paljon muutakin kuin seksiä. Ja jos ollaan 6kk seksittä, niin siihen on aivan varmasti todella hyvä syy.
Valitettavan usein se seksielämä on kyllä muun parisuhteen "ilmapuntari". Pitkään seksittömänä olevat parisuhteet ovat usein myös muilla tavoin ongelmallisia. Ei toki aina mutta usein.
Se parisuhteen hyvä henkinen yhteys ja muu kuin seksiin liityvä hellyys kun useimmiten stimuloi myös sen seksielämän käyntiin nopeammin kuin jos nämä asiat eivät olisi kunnossa.
Ne näkemäni suhteet joissa seksielämä on lähtenyt erityisen hitaasti käyntiiin synnytyksen jälkeen ovat usein kärsineet erilaisista seksielämän ongelmista ja haluttomuudesta myös myöhemmin.
Ne mun näkemät suhteet, joissa seksielämä on lähtenyt erityisen hitaasti käyntiin synnytyksen jälkeen, on kyllä voineet ihan hyvin myöhemmin. Usein niissä on ollut traumaattinen synnytys (pahat repeämät, muita ongelmia) tai vauva on ollut supervaativa (koliikkia, valvomista, vanhemmilla uupumusta). Mutta kun näistä on päästy, niin homma on taas lähtenyt toimimaan. Toki oma kokemuspiiri on aina vinoutunut - ja epäluotettava yleisen tiedon lähde.
En tietenkään puhu tapauksista joissa on selkeä lääketieteelinen syy tai vastaava. Vaan puhun parisuhteista jossa äitiä "ei vain huvita kun en tunne itseäni naiseksi" kuten tämänkin ketjun aloituksessa.
Silloin takana on usein myös muita itsetunto- ja henkisiä ongelmia seksuaalisuuden saralla. Jos naisella on vaikeuksia tavoittaa eri puolia itsessään niin se on tulevaisuudenkin kannalta ongelmallista. Kyllä ihmisen pitää pystyä pidemmällä tähtäimellä tuntemaan itsensä samaan aikaan niin puolisoksi, vanhemmaksi, työntekijäksi, jonkun harrastuksen harrastajaksi kuin vain ihan miksi vaan joka nyt kuuluu siihen identiteettiin. Jos ryhtyy vain ja ainoastaan äidiksi tai isäksi niin kyllä se on melkoinen riski parisuhteelle.
Ehdottomasti samaa mieltä viimeisestä. Mutta ei se seksi suoraan ole parisuhteen ilmapuntari - syitä on monia, osa niistä tosiaan ihan terveydellisiä. Eikä se rajoitu vaan synnytyksiin.
Minusta laajasti ajatellen on. Ei siis niin että hyvässä parisuhteessa on aina paljon seksiä. Vaan niin että hyvässä parisuhteessa vallitsee seksuaalinen tyytyväisyys sitä kautta että on lyödetty ne juuri sille pariskunnalle ja heidän elämäntilanteeseensä sopivat tavat joilla kumpikin voi tuntea itsensä arvostetuksi ja halutuksi.
Alue: Aihe vapaa
Minäkään en tunne yhtäkään paria joka olisi ollut synnytyksen jälkeen puoli vuotta ilman seksiä. Korkeintaan 1-2 kk jos synnytyksestä/sektiosta toipuminen on pitkittynyt. Pari viikkoa on se tavallisin. En sanoisi minäkään, että puoli vuotta täysin ilman on normaalia. Toki useimmilla seksiä on alussa harvemmin kuin ennen.