Missä maassa elit edellisessä elämässäsi?

Varmaan Alabamassa.

Latviassa, Riikassa. Olin alakoulun opettaja, joka pakeni länteen vuonna 1944. Pakolaisvenettä pommitettiin ja hukuin Itämereen. Muistan hukkumisen ja Riika ja Latvia on minun sielunmaisemaani.

Sovitaanko että tämä tällainen loppuu.

Veikkaan Ranskaa. Näin kerran unen hienosta kerrostalon eteisestä,

missä oli paljon pieniä postilokeroita ja aulassa vanhanmallinen hissi salmiakkikuvioisella ovella.

Mistään ei tullut aikasemmin mallia, edes elokuvista tai töllöstä.

Tenerifalla eläneet alkuperäisheimot - ennen  espanialaisia, olivat vaaleita ja sinisilmäisiä (guanchit). Nuori morsian vietiin luolaan ja syötettiin lihavaksi, jotta olisi kaunis morsian. Kun menimme ensimmäistä kertaa Puerto de  la Crutziin, tunsin valtavan tuttuuden tunnun. Kerroin siitä äidilleni ja tyttärelleni. Sen jälkeen on ollut lähes pakonomainen tarve käydä kerran vuodessa Puertossa. Onneksi miehenikin tykästyi kaupunkiin. Olen vaalea, sinisilmäinen ja - silloin pulleahko. Mainittakoon, että olen ollut hyvin tarkkarajaisen tieteen edustaja, johon ei todistamattomat tuntemukset alkuunkaan sovi. Mutta sittenkin minulla "nakertaa" jokin outo tuntemus tuota saarta kohtaan.

Luulin pitäväni itseäni jossain määrin täysjärkisenä, mutta jossain päin Italiaa tai Venäjää, missä perhe on kova juttu, arvojärjestys on kova ja missä on julmiakin juttuja tapahtunut. Tämä taas saattaa olla muistikuviakin.

Olin mielimaassa, en siis mieli maassa

Olin pari vuotta sitten käymässä Keski-Euroopassa eräässä museossa joka oli ollut vanha asuintalo. Astuessani porraskäytävään muistin yhtäkkiä olleeni siellä monesti ennenkin. Siellä oli myös portaikko jossa istumisesta olin nähnyt unta aiemmin, vaikka en siis tiennyt että sellainen paikka oli oikeasti olemassa.

Englanti. Cornwallin alue tuntui niin käsittämättömän tutulta vaikken ikinä ole siellä käynytkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ajatus mutta en usko edellisiin elämiin vaan Jeesukseen. Jumala loi minut äitini kohdussa. Ja tämän elämän jälkeen pääsen Taivaan Kotiin, koska turvaudun Jeesukseen ja hänen sovitustyöhönsä. Siunausta kaikille!

Kukahan Jeesus oli edellisessä elämässään?

Eikös Jeesus ollut Johannes Kastaja? Muistaakseni alkuseurakunta näin vielä uskoi, ennen kuin kirkolliskokouksessa äänestettiin asia kumoon.

No ei. Hehän elivät samaan aikaan. Selvästi kaksi eri henkilöä.

Tämä on muuten hyvä kysymys. Jos aikaa ei ole, niin mikä estää että 2 eri elämää olisi ollut samaan aikaan? Eihän sitä itse muistaisi välttämättä, kun persoona on eri kummallakin kerralla.

Japanissa. Kieli, ihmiset, harrastukset, uskonnot, mielenkiinnot, asenteet kaikki sieltä.

Englannissa. Olin tavallinen perheenäiti. 

En tällä maapallolla

Itselle tuli siellä ihan sama tunne. Siellä olen ollut jos jossain.

Cheesus. En edes muistaa aikaa ajalta jolloin synnyin, saati siitä taaksepäin mitä olin edellisessä elämässä. mahtaako olla eka siis menossa?

Niskalimassa, Huuhaan kaupungissa.

Saksassa, kuormahevosena!

Barokkiajan Ranska 1600-1700 tuntuu tutulta, voin kuvitella parfyymit, korkeat peruukit, korseit, pukujen helmat, puuterin, ylitsevuotavan näennäiskohteliaisuuden ja jonkinlaisen vahvan erottelun, kuka kuuluu mihinkin säätyyn. En ole koskaan käynyt, en osaa kieltä. Mutta sellainen barokkiajan musiikki, erityisesti ne jousisoittimet, aiheuttaa hirveää ahdistuneisuutta, joten parempi, ettei enempää muistakaan.

Sitten toinen on enemmän nykyaikaisempi, että olin piilossa jonkinlaista sotaa puskikossa. Mietin, että ennätänkö jossain välissä juosta sieltä väestösuojaan. Päätin juosta ja ennättää. Ennätin, mutta kukaan ei avannut minulle väestösuojan ovea, vaikka kuinka hakkasin ovea, että päästäkää sisään. Lopulta käännyin juostakseni takaisin puskaan, mutta silloin sain osuman jalkaan, tuuperruin maahan ja ajattelin, että ei tämä kuoleminen niin kamalaa ole, oikeastaan helpotus. Oli hyvä olla. Sitten lähti taju. Tiedä sitten, nykyelämässä olen jalkainvalidi. Kaukaa haettu, että miksi minulla tämä vaiva on :D

Uskoako näihin vai ei. Neutraali linja.

Saksassa sukellusveneessä sodassa radistina tai konemiehenä. Jo lapsena sukellusveneet tuntui omalta jutusta, samoin kävi kun näin putkiradion ja varsinkin sen sisuskalut, tuntui että siinä se on. Samaten ampumalla kuoleminen on jostain syystä viehättävä ajatus? Liittyykö sitten sotaan, en tiedä.

Toisella planeetalla jossa värit ovat erilaisia ja sukupuolia yksi ainoa. Se oli hyvää ja onnellista aikaa. Oli hauskoja juhlia, ja rakkautta valtavasti ympärillä. Siellä kaikki sai olla mitä halusivat. Värit saattaa vieläkin antaa vilahduksia sieltä, vaikka ne täällä maassa ei olekaan mitään ihmeellisiä. Siellä ne olivat intensiivistä ja voimakkaita, ihmeellisen säihkyviä syviä värejä.

Ehkä myös muinaisessa Egyptissä, siellä kulttuurissa on tuttuuden tunnetta paljon.

Ja Intia inhottaa, on aina tuntunut ikävältä paikalta...

Kreikassa. Tuttu kieli ja maisemat, kuin kotiin palaisi.