Missä maassa elit edellisessä elämässäsi?
Kommentit (925)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä41616 kirjoitti:
Kuolin helikopterissa Vietnamissa 1968. Olin kotoisin Lafayetten tienoilta. Vihreä matala kotitalo jonka edessä pihatie ja nurmikkoa, kuisti. Olen välillä miettinyt että tunnistaisin talon kun näkisin ja on mutu tuntuma mitä tietä pitäis sinne ajaa. Ois aika hurjaa jos siellä olisi sisaruksia tai jopa äiti elossa.
Ps. Nyt jään ja kaverit jää kiinni palstan lukemisesta, jos joku niistä lukee tämän. =D
Käy ihmeessä paikan päällä katsomassa paikkoja, ties vaikka löytäisit kyseisen talon varsinkin jos sinulla on mututuntuma sen sijainnista!
Google Maps sitten auki ja etsimään!
Tämäkin on ihan hyvä idea. Paikan päällä ehkä se tuttuuden tunne voi olla oikean talon kohdalla voimakkaampi kuin Mpasistä katsottuna. Näin uskoisin.
Thaimaa tms. Menin naimisiin kulta-punaisissa vaatteissa. Lapsen alku kohdussa. Se oli rakkautta. ❤️
Näin aivan pienenä lapsena toistuvaa unta siitä, kuinka kuolin edellisessä elämässäni Etelä-Amerikassa. Uskon sielunvaellukseen.
Jossain sotaa käyvässä maassa. Lapsena 60-luvulla koin valtavaa ahdistusta kun kuulin lentokoneen äänen. Harvakseenhan niitä lenti mutta kun kuulin äänen menin sängyn alle piiloon ja odotin pommitusta.
Kreikassa varmaan nunnaluostarissa. Joskus siellä käyneenä, tuli erittäin vahva tuntemus, että olen ollut täällä ennenkin. En tiedä miksi. En usko mihinkään tällaisiin. Toisaalta palelen myös herkästi ja en tunne saavani rakkaudesta tarpeeksi. Ehkä olen ollut joskus kreikkalainen nunna.
Elin Turkissa. Olin nuorehko mies. Kuolin sodassa, sain nuolen vasemmalle kylkeeni ja kaaduin kuolleena pehmeälle hiekalle. Kerkesin koskettaa nuolta mikä oli syvällä kylkiluiden alapuolella ja kerkesin ajatella että "tässä tämä nyt oli" Aikakaudesta en ole ihan varma.
Ilman muuta Yhdysvalloissa. Kun muutin tänne, niin kaikki tuntui hyvin kotoisalta ja tutulta. Se oli jotenkin outoa, koska en ollut koskaan ennen edes käynyt maassa.
Ruotsissa. Jo lapsena Tukholma tuntui kotoisammalta kuin Helsinki.
Vierailija kirjoitti:
Ilman muuta Yhdysvalloissa. Kun muutin tänne, niin kaikki tuntui hyvin kotoisalta ja tutulta. Se oli jotenkin outoa, koska en ollut koskaan ennen edes käynyt maassa.
Sama juttu minulla! Tuntui, että kotiin on tultu, tuttuja tuoksuja yms.
En usko edelliseen elämään, mutta jotenkin geeneissä siirtyy se mistä olemme tulleet. Minua kiinnostaa skotlanti ja sinne haikailen. Kylmät tuulet vasten kasvoja keväällä, siinä on sitä jotain.
Monissa maissa, pitkien aikojen kuluessa; monenlaisia kohtaloita. Esim. Italiassa, Afrikan mantereella, Aasiassa, Brasiliassa.
Usassa, mutta poliisit tappoi minut.
https://edition.cnn.com/2022/03/17/us/california-edward-bronstein-polic…
Aloin tutustua aiheeseen, kun lapseni kertoi n. 3-vuotiaana olleensa täällä aiemmin lähisukulaisenani. Lisäksi kertoi myös muista paikoista. Virginiassa yliopisto, jossa asiaa myös tutkitaan
https://med.virginia.edu/perceptual-studies/category/books-by-dops/stud…
Ja tosiaan, raamatussa on asia myös ollut mutta poistettu juurikin poliittisista syistä, niinkuin moni muukin asia.
Itsellä tulee muistikuvia useammasta elämästä, Thaimaassa, Kiinassa (kuvista tunnistin paikan koskaan käymättä), keski-Euroopassa narkkarina joka ammuttiin, ja Suomessa maatalon emäntänä tai renkinä, joka hoiteli päiviltä isännän, joka oli paha. Niin joo ja yksi oli Egyptissä naisena, jolla kissa. Kissa sama kuin nyt. Mielikuvitusta tai ei, mutta jännä miten fiilikset tulee mukana. Esim tuolla Kiinassa kiipesin kivitopaasille ja mietin miten pääsen alas. Olin nuori mies ja tipuin. Ja toi syyllisyyden tunne tuosta isännän hautaamisesta peltoon. Hyi, joskus herätessä tuntunut se ahdistus niin kamalalta. Tämä uni/mielikuva toistunut monesti.
Vierailija kirjoitti:
Olin Wakandan kuningas edellisessä elämässä.
Itse olin Latverian diktaattori ...
Musta tuntuu, että muistan aiempia kuolemia. Ovat kytköksissä nykyelämän pelkoihin ja ahdistuksen aiheisiin. Näen näistä tapahtumista usein unta ja unenomaisia välähdyksiä, joita tietyt tilanteet laukaisevat. Jostain syystä muistan vain traumaattiset kuolemat, mutta luulen, että olen elänyt kymmeniä, ellen satoja elämiä. Niistäkin näen joskus unenomaisia näkyjä. Esimerkiksi joku tietty paikka tai maisema voi laukaista niitä. Alla vahvimmat muistot/unet.
Minut on ammuttu rintamakarkurina. Sain napin otsaan. Valitsin sen mieluummin kuin hirttämisen kun minut löydettiin vankkureiden alta. Vihaan sotaa syvästi. Unkarin tilanne aiheuttaa todella lamaannuttavaa ahdistusta. En voisi ikinä riistää toisen elämää.
Olen hukkunut.
Minut on haudattu elävältä tai luultu kuolleeksi tai heitetty hautaan, josta olen herännyt. Koen hirveää ahtaanpaikankammoa ja tukehtumisenpelkoa. En pysty edes pidättämään hengitystä.
Juoksen yöllä paljain jaloin valkeassa pitkässä yöpaidassa pakoon ratsumiehiä. Päädyn metsän poikki merenrantaan korkeille kallioille. Katson alas kiviä vastaan hakkaavia aaltoja ja päätän hypätä mieluummin kuin päätyä miesten vangiksi. Mielessäni tämä liittyy noitavainoihin, minua olisi kidutettu ja myös todennäköisesti tapettu.
Olen kuollut kaasukammiossa alastomana hillittömässä paniikissa, toisten kuolevien vartaloiden paineessa.
Google Maps sitten auki ja etsimään!