Missä maassa elit edellisessä elämässäsi?

Jos uudelleensyntymä on totta niin maantieteellisistä alueista käytävät sodat ovat entistäkin enemmän niin turhia. Ei kukaan meistä päätä muutenkaan mihin maahan synnytään ja vielä vähemmän kyseessä on "isänmaa", jossa perustellaan että nykyinen heimo on asunut tietyllä alueella sukupolvesta toiseen ja siinä olisi jonkinlainen jatkumo. Jokainen syntyy minne syntyy, eikä sillä pitäisi saada mitään etuoikeutta kyseiseen maantieteelliseen paikkaan.

Nuorena kysyin äidiltäni, että missä muualla maailmassa meillä on sukulaisia. Äitini ihmetteli kysymystäni ja halusi tietää lisää. Kerroin mm. etten tunne kuuluvani tänne. Että on jotakin muuta...

Kerran yhdellä reissuistani kävin Granadassa ja tiesin varmasti, että olen ollut siellä ennenkin. Sama vahvistus tuli Venetsiassa käydessäni.

Tunnen oloni kotoisaksi Andalucian alueella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummasti kukaan ei ole ollut entisessä aasialainen, vaikka maapallon väestöstä yli puolet asuu Aasiassa.

Onhan täällä pari. Itse olen ollut japanilainen samurai. Tosin minulla ei ole siitä tullut mitään kaipuuta Japaniin tai mitään erityistä kiinnostusta japania kohtaan. Luulen, että olen ollut siinä välissä useampi muu joita en vaan muista.

Ja yllättäen samurait… näitä uudesti syntyneitä samuraita taitaa olla enemmän kuin samuraita koskaan on edes ollut.

Näin on näkijä minulle sanonut. Näki myös tulevaa ja sen hetkistä.

Olin sairaanhoitajana jossain Ranskan maaseudulla. Ajoin pyörällä, nilkkoihin ulottuva hame päällä,

sairaanhoitajatarvikelaukku takaritsalla, perheetön. Tässä elämässä olisin halua toimia sairaanhoitajana,

mutta elämä meni eri lailla. Olen viiden lapsen äiti.

Uskon olleeni jenkki. En tiedä miksi edelleen pidän jenkkikulttuurista paljon, vaikka vihaankin heidän politiikkaansa jne. Uskon, että elin 40-70-luvuilla.

Kuollut olen hukkumalla avomerelle, koska se näky ahdistaa nykyään paljon jostain käsittämättömästä syystä.

Venäjällä. Olin kasakkakomppanian talousaliupseeri, mutta kaaduin jossain kahakassa.

Vierailija kirjoitti:

Muinainen Egypti

Kaikkihan me.

Regressioterapiassa näin itseni 1600-luvun Tanskassa yksinäisenä miehenä, jonkinlainen kauppias/työläinen. Näin myös oman kuolemani ja itkin valtoimenaan surua henkilön/hahmon kuollessaan yksin omassa sängyssään.

Transnistriassa. Nykyään en enää kaipaa Neuvostoliittoon, siksi kannatan Nato-jäsenyyttä.

Jostain syystä tunnen vetoa Tallinnaan, tuntuu aina jotenkin todella tutulta ja siltä, kuin menisin kotiin jos käyn Tallinnassa. Ja olen siis käynyt siellä ihan vaan muutaman kerran, ja tämä tunne tuli jo heti ensimmäisellä reissulla.

Vierailija kirjoitti:

Uskon olleeni jenkki. En tiedä miksi edelleen pidän jenkkikulttuurista paljon, vaikka vihaankin heidän politiikkaansa jne. Uskon, että elin 40-70-luvuilla.

Kuollut olen hukkumalla avomerelle, koska se näky ahdistaa nykyään paljon jostain käsittämättömästä syystä.

Eikö avomeri voi ahdistaa ihan perus alkukantaisten vaistojen vuoksi juuri suuruutensa ja hallitsemattomuutensa vuoksi? Itseäni ainakin ahdistaa enkä mistään hinnasta haluaisi olla meren armoilla satojen/pahimmillaan tuhansien kilometrien päästä rannasta missään paatissa.

Aivan samasta syystä minua ahdistaisi esim palava talo, enkä suin surminkaan lähtisi savuavasta pirtistä kuin vain pihalle, saisi jäädä valokuvat ja lompakot aivan kaikessa rauhassa.

Enkä ole tietääkseni koskaan elänyt muuta elämää kuin tämän missä nyt taaplaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä saan Jugendista sävärit joita en saa juuri mistään muusta. Kaiken lisäksi Jugend on minusta rumaa. Mutta silti jos olis mahdollisuus ostaisin jugend-talon ja sen täyteen jugend-roinaa. Jotain siinä on että tuntuu kuin olisin kotona niiden susirumien kalusteiden keskellä.

Palaan vielä tähän... Meillä tehdään pintaremonttia vanhaan taloon (ei selkeästi jugend-tyylinen mutta vanha kumminkin) mummolatapeteilla ja tajusin juuri että olen lyönyt molempiin tapetoituihin huoneisiin jugend-tapettia edes tiedostamattani sitä :D. T. Sama.

Uskon eläneeni Israelissa juutalaisena perheenäitinä. Tunnen sitä maata kohtaan jotain outoa vetovoimaa. Ja aina, kun näen Israelista jotain ohjelmaa, niin tuntuu kotoisalta. Todella outoa, sillä en ole uskovainen, enkä todellakaan ihaile patriarkaalisia konservatiivisia kulttuureja. En ole myöskään koskaan käynyt Israelissa, enkä aio mennäkään käymään.

Vierailija kirjoitti:

Espanjassa. Muistan hyvin, kun kävin siellä ensimmäisen kerran, ja lentokoneen ovi aukesi javä se lämpö ja Espanjalle tyypillinen tuoksu tulvahti tajuntaan. Sain siitä oikein sävärit ja mua alkoi itkettämään, menin siitä jotenkin ihan sekaisin, suorastaan humalluin. Olen satavarma että olen asunut siellä edellisessä elämässä ja kaipaan sinne aina takaisin. On ollut yhtä tuskaa tää korona, kun mun Espanjan matka viime kesänä peruttiin, enkä vieläkään ole sinne päässyt. Naamarätin ja kaikkien rajoitusten kanssa en halua matkustaa. Toivottavasti tämä pian saataisiin hallintaan ja elämä palaisi takaisin normaaliksi. 6v eläkkeeeen ja heti kun sen saan se on Adios amigos y hola España 😍

Samanlainen efekti on kohdannut ihan kaikkia meitä, jotka olemme ensimmäisen kerran astuneet lentokoneesta ulos etelän lämmössä. Siinä ei ole mitään sen kummempaa. 

Kasvimaassa, olin porkkana.

Prinsessa Kiinassa. Kuolin 6 vuotiaana.Siiten Uralin vuoristossa pitkä 194 cm metsästäjämies.Piippu ja kivääri , avotuli. 

:DDD Uudelleensyntymä ja höpöhöpö.. Kaikkeen sitä aikuiset ihmiset uskovatkin.

Itsellä useita entisiä elämiä, en osaa sanoa missä järjestyksessä kukin mutta luulen että edellinen elämäni oli Ranskassa vuosina 1910-1955 suurinpiirtein. Asuin kattohuoneistossa mahdollisesti Pariisissa tai muussa suuremmassa kaupungissa. Alkoholisoiduin pahasti ja kuolin alkoholiin keski-ikäisenä ja hyvin masentuneena naisena. 

Jossain Tyynellämerellä, valkoista hiekkaa ja kaislahame. Näen selvästi mielessäni välähdyksen tuosta tilanteesta. 

Olin perulainen puliukko joka tukehtui perunaan.