Miten aika riittää kaikkeen

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 12:31"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 12:28"]

"Ikävä, ettet viihdy valitsemasi kumppanin kanssa. Yleensä rakastuneena haluaa viettää mielitiettynsä kanssa mahdollisimman paljon aikaa." Niin, minun mielestäni aikuisilla ihmisillä pitää olla myös omaa elämää. En voisi kuvitellakaan, että pakottaisin mieheni juoksemaan perässäni 15 km lenkkejä, koska hän ei pidä juoksemisesta. Ei hän myöskään vaadi minua mukaansa kalastamaan tai golffaamaan. Koska emme viihdy sohvalla vaan olemme aktiivisia ihmisiä, ja lapsistakin on pidettävä huoli, yhteistä aikaa on vain se max. tunti päivässä. Silti viihdymme yhdessä ja olemme toisillemme mitä parhaimmat puoliset. Hassua, eikö?

[/quote]Miten voi olla "puoliso" jonkun kanssa, jonka kanssa viettää vain tunnin päivässä? Ei siinä ajassa ehdi mitenkään pitää toista ns. ajan tasalla omasta elämästä, tai yleensäkään jakaa ajatuksia, tunteita, hellyyttä.. jne. Siinähän ollaan käytännössä kämppisiksiä, jotka juuri ja juuri näkevät toisiaan vilaukselta.

[/quote]

Ei se käytetty aika vaan laatu. Ja yhteinen koti, elämä, lapset, ne ovat juuri sitä yhteistä elämää, jota jakaa sen toisen kanssa.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 12:32"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 12:25"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 12:23"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 12:18"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 12:16"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 12:08"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 12:06"]

Kumma juttu, kun muissa ketjuissa väitetään, ettei mikään muuttunut lapsen hankinnan jälkeen, ja edelleen ehtii kaikkea mitä ennenkin. En tedä, millaista lapsetonta elämää tämän ketjun mammat ovat miettineet, mutta noilla aikatauluilla en ehtisi tehdä murto-osaakaan kaikesta, mitä teen nyt.

[/quote]

No kerrohan toki mitä kaikkea teet nyt? Mä olen ennen lapsiakin harrastanut urheilua 4 kertaa viikossa, lisäksi lukenut, tavannut kavereita,katsonut joskus jotain telkusta jne. Kotitöitä on joutunut tekemään aiemminkin ja ruokaa. Mitä niin ihmeellistä sinä teet, ettei sulla siihen aika riitä, vaikka ei ole lapsiakaan?

[/quote]

Jos teet nyt kaiken, kuten ennenkin, koska olet lasten kanssa??

[/quote]

Teen kaikkea sitä mitä haluan, sellaiseen löytyy aina aikaa. Miksi tekisin jotain muuta, jotain mitä sinä haluaisit tehdä?

[/quote]

Ööh, tota joo...  logiikka???

[/quote]

Niin? Sä vänkäät täällä, että oikeasti mä haluaisin tehdä jotain muuta. Varmaan sitten jotain sellaista mitä sinä haluaisit tehtävän. En mä keksi itse, mitä muuta mun pitäisi tehdä :D

[/quote]

Ei vaan ihmettelen, että oliko ennen lapsia jotain luppoaikaa kovasti, jos mistään et ole joutunut luopumaan tai vaihtamaan ajankäyttötapojasi. Vai onko tässä avain siinä, että et ole työelämässä?

[/quote]

Kuten sanottu, aikaa harrastuksille on vähemmän, nyt lasten kasvettua taas enemmän. En ole joutunut luopumaan harrastuksistani vaan priorisoimaan.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 12:33"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 12:31"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 12:28"]

"Ikävä, ettet viihdy valitsemasi kumppanin kanssa. Yleensä rakastuneena haluaa viettää mielitiettynsä kanssa mahdollisimman paljon aikaa." Niin, minun mielestäni aikuisilla ihmisillä pitää olla myös omaa elämää. En voisi kuvitellakaan, että pakottaisin mieheni juoksemaan perässäni 15 km lenkkejä, koska hän ei pidä juoksemisesta. Ei hän myöskään vaadi minua mukaansa kalastamaan tai golffaamaan. Koska emme viihdy sohvalla vaan olemme aktiivisia ihmisiä, ja lapsistakin on pidettävä huoli, yhteistä aikaa on vain se max. tunti päivässä. Silti viihdymme yhdessä ja olemme toisillemme mitä parhaimmat puoliset. Hassua, eikö?

[/quote]

Meillä on mahdollisuus olla päivittäin kolme tuntia kaksistaan ja kolme tuntia ihan yksin, jos siltä tuntuu.

Mites lapsiperheissä?

[/quote]

mihin tarvitaan päivittäin aikaa 3 tuntia yksistään ja 3 tuntia kaksistaan? Ja kai oltaisiin jätetty lapset tekemättä jos tämä olisi meille tarpeellista?

[/quote]

Yksinoloa tarvitaan harrastamiseen, lukemiseen, pelaamiseen ja rentoutumiseen. Työni on mukavaa, mutta parhaat läsnäolon kokemukset saan kyllä siitä, kun voin uppoutua useammaksi tunniksi johonkin minulle tärkeään tekemiseen. Elämän tarkoitus on intohimojen toteuttaminen, eivät joutavat arkirutiinit. Kaksinoloa tarvitaan siihen, että voi olla toisen kanssa kahdestaan ja tehdä niitä juttuja, joiden vuoksi ihmiset ylipäätään seurustelevat toistensa kanssa: seksiä, läheisyyttä, keskusteluja, selkähierontoja, drinkeillä käymistä, leffan katsomista, yhdessä kokkailua... Varmaan muistat joskus tehneesi tällaisia?

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 12:39"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 12:33"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 12:31"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 12:28"]

"Ikävä, ettet viihdy valitsemasi kumppanin kanssa. Yleensä rakastuneena haluaa viettää mielitiettynsä kanssa mahdollisimman paljon aikaa." Niin, minun mielestäni aikuisilla ihmisillä pitää olla myös omaa elämää. En voisi kuvitellakaan, että pakottaisin mieheni juoksemaan perässäni 15 km lenkkejä, koska hän ei pidä juoksemisesta. Ei hän myöskään vaadi minua mukaansa kalastamaan tai golffaamaan. Koska emme viihdy sohvalla vaan olemme aktiivisia ihmisiä, ja lapsistakin on pidettävä huoli, yhteistä aikaa on vain se max. tunti päivässä. Silti viihdymme yhdessä ja olemme toisillemme mitä parhaimmat puoliset. Hassua, eikö?

[/quote]

Meillä on mahdollisuus olla päivittäin kolme tuntia kaksistaan ja kolme tuntia ihan yksin, jos siltä tuntuu.

Mites lapsiperheissä?

[/quote]

mihin tarvitaan päivittäin aikaa 3 tuntia yksistään ja 3 tuntia kaksistaan? Ja kai oltaisiin jätetty lapset tekemättä jos tämä olisi meille tarpeellista?

[/quote]

Yksinoloa tarvitaan harrastamiseen, lukemiseen, pelaamiseen ja rentoutumiseen. Työni on mukavaa, mutta parhaat läsnäolon kokemukset saan kyllä siitä, kun voin uppoutua useammaksi tunniksi johonkin minulle tärkeään tekemiseen. Elämän tarkoitus on intohimojen toteuttaminen, eivät joutavat arkirutiinit. Kaksinoloa tarvitaan siihen, että voi olla toisen kanssa kahdestaan ja tehdä niitä juttuja, joiden vuoksi ihmiset ylipäätään seurustelevat toistensa kanssa: seksiä, läheisyyttä, keskusteluja, selkähierontoja, drinkeillä käymistä, leffan katsomista, yhdessä kokkailua... Varmaan muistat joskus tehneesi tällaisia?

[/quote]

Juu, 3 lasta löytyy ja aikaa noihin kaikkeen :)

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 12:34"]

Ei tää lapsiperhe-elämä nyt niin kaameaa ole, kuin miltä ehkä äkkiseltään luettuna kuulostaa :)

Mun mielestä on ihan ok, että työpäivän jälkeen olemme lasten harrastuksissa, kaupoissa, koiralenkeillä ym. riennoissa ja väliin pykätään tiskit, pyykit ym. lennossa. 

[/quote]Tuokin kuulostaa ihan kaamealta. Sun elämä on lähes 100% täynnä velvollisuuksia :o. Minua se ahdistaisi ihan kamalasti, kun lähes koko valveillaoloaika menisi pakollisiin asioihin. Ilmeisesti minulle on vapaus jotenkin poikkeuksellisen tärkeää, koska tuollainen pakko-suoritus-elämä tuntuisi minusta ihan vankilalta. Jo pelkkä ajatus ahdistaa. En minäkään syöpään yritä keksiä parannusta vapaa-ajalleni, mutta se, että voi ihan itse päättää mitä teen tai jätän tekemättä.. se tekee elämästä elämisen arvoista. Muuten tuntisin olevani vaan suorittava muurahainen, jonka elämä on alusta loppuun ohjelmoituja rutiineja. Onneksi en ole koskaan halunnut lapsia, tuollainen elämä tappaisi minut vähintäänkin henkisesti.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 12:41"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 12:39"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 12:33"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 12:31"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 12:28"]

"Ikävä, ettet viihdy valitsemasi kumppanin kanssa. Yleensä rakastuneena haluaa viettää mielitiettynsä kanssa mahdollisimman paljon aikaa." Niin, minun mielestäni aikuisilla ihmisillä pitää olla myös omaa elämää. En voisi kuvitellakaan, että pakottaisin mieheni juoksemaan perässäni 15 km lenkkejä, koska hän ei pidä juoksemisesta. Ei hän myöskään vaadi minua mukaansa kalastamaan tai golffaamaan. Koska emme viihdy sohvalla vaan olemme aktiivisia ihmisiä, ja lapsistakin on pidettävä huoli, yhteistä aikaa on vain se max. tunti päivässä. Silti viihdymme yhdessä ja olemme toisillemme mitä parhaimmat puoliset. Hassua, eikö?

[/quote]

Meillä on mahdollisuus olla päivittäin kolme tuntia kaksistaan ja kolme tuntia ihan yksin, jos siltä tuntuu.

Mites lapsiperheissä?

[/quote]

mihin tarvitaan päivittäin aikaa 3 tuntia yksistään ja 3 tuntia kaksistaan? Ja kai oltaisiin jätetty lapset tekemättä jos tämä olisi meille tarpeellista?

[/quote]

Yksinoloa tarvitaan harrastamiseen, lukemiseen, pelaamiseen ja rentoutumiseen. Työni on mukavaa, mutta parhaat läsnäolon kokemukset saan kyllä siitä, kun voin uppoutua useammaksi tunniksi johonkin minulle tärkeään tekemiseen. Elämän tarkoitus on intohimojen toteuttaminen, eivät joutavat arkirutiinit. Kaksinoloa tarvitaan siihen, että voi olla toisen kanssa kahdestaan ja tehdä niitä juttuja, joiden vuoksi ihmiset ylipäätään seurustelevat toistensa kanssa: seksiä, läheisyyttä, keskusteluja, selkähierontoja, drinkeillä käymistä, leffan katsomista, yhdessä kokkailua... Varmaan muistat joskus tehneesi tällaisia?

[/quote]

Juu, 3 lasta löytyy ja aikaa noihin kaikkeen :)

[/quote]

Kolme tuntia päivässä? Laita ihmeessä tyypillinen päiväjärjestyksesi, niin saadaan vähän vaihtelua tähän ketjuun.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 12:42"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 12:34"]

Ei tää lapsiperhe-elämä nyt niin kaameaa ole, kuin miltä ehkä äkkiseltään luettuna kuulostaa :)

Mun mielestä on ihan ok, että työpäivän jälkeen olemme lasten harrastuksissa, kaupoissa, koiralenkeillä ym. riennoissa ja väliin pykätään tiskit, pyykit ym. lennossa. 

[/quote]Tuokin kuulostaa ihan kaamealta. Sun elämä on lähes 100% täynnä velvollisuuksia :o. Minua se ahdistaisi ihan kamalasti, kun lähes koko valveillaoloaika menisi pakollisiin asioihin. Ilmeisesti minulle on vapaus jotenkin poikkeuksellisen tärkeää, koska tuollainen pakko-suoritus-elämä tuntuisi minusta ihan vankilalta. Jo pelkkä ajatus ahdistaa. En minäkään syöpään yritä keksiä parannusta vapaa-ajalleni, mutta se, että voi ihan itse päättää mitä teen tai jätän tekemättä.. se tekee elämästä elämisen arvoista. Muuten tuntisin olevani vaan suorittava muurahainen, jonka elämä on alusta loppuun ohjelmoituja rutiineja. Onneksi en ole koskaan halunnut lapsia, tuollainen elämä tappaisi minut vähintäänkin henkisesti.

[/quote]

Hei, samat fiilikset täällä.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 12:42"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 12:34"]

Ei tää lapsiperhe-elämä nyt niin kaameaa ole, kuin miltä ehkä äkkiseltään luettuna kuulostaa :)

Mun mielestä on ihan ok, että työpäivän jälkeen olemme lasten harrastuksissa, kaupoissa, koiralenkeillä ym. riennoissa ja väliin pykätään tiskit, pyykit ym. lennossa. 

[/quote]Tuokin kuulostaa ihan kaamealta. Sun elämä on lähes 100% täynnä velvollisuuksia :o. Minua se ahdistaisi ihan kamalasti, kun lähes koko valveillaoloaika menisi pakollisiin asioihin. Ilmeisesti minulle on vapaus jotenkin poikkeuksellisen tärkeää, koska tuollainen pakko-suoritus-elämä tuntuisi minusta ihan vankilalta. Jo pelkkä ajatus ahdistaa. En minäkään syöpään yritä keksiä parannusta vapaa-ajalleni, mutta se, että voi ihan itse päättää mitä teen tai jätän tekemättä.. se tekee elämästä elämisen arvoista. Muuten tuntisin olevani vaan suorittava muurahainen, jonka elämä on alusta loppuun ohjelmoituja rutiineja. Onneksi en ole koskaan halunnut lapsia, tuollainen elämä tappaisi minut vähintäänkin henkisesti.

[/quote]

Lähinnä minua ihmetyttää se, miten moni perheellinen vielä haalii kaikenmaailman harrastuksia roppakaupalla. Ei ihme, että moni perheenäiti on tukka suorana huutava hyeena.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 12:42"][quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 12:34"]

Ei tää lapsiperhe-elämä nyt niin kaameaa ole, kuin miltä ehkä äkkiseltään luettuna kuulostaa :)

Mun mielestä on ihan ok, että työpäivän jälkeen olemme lasten harrastuksissa, kaupoissa, koiralenkeillä ym. riennoissa ja väliin pykätään tiskit, pyykit ym. lennossa. 

[/quote]Tuokin kuulostaa ihan kaamealta. Sun elämä on lähes 100% täynnä velvollisuuksia :o. Minua se ahdistaisi ihan kamalasti, kun lähes koko valveillaoloaika menisi pakollisiin asioihin. Ilmeisesti minulle on vapaus jotenkin poikkeuksellisen tärkeää, koska tuollainen pakko-suoritus-elämä tuntuisi minusta ihan vankilalta. Jo pelkkä ajatus ahdistaa. En minäkään syöpään yritä keksiä parannusta vapaa-ajalleni, mutta se, että voi ihan itse päättää mitä teen tai jätän tekemättä.. se tekee elämästä elämisen arvoista. Muuten tuntisin olevani vaan suorittava muurahainen, jonka elämä on alusta loppuun ohjelmoituja rutiineja. Onneksi en ole koskaan halunnut lapsia, tuollainen elämä tappaisi minut vähintäänkin henkisesti.
[/quote]

onneksi on vapaus valita. Jokaisella on oikeus nauttia valinnoistaan

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 11:55"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 11:43"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 11:42"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 11:29"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 11:20"]

Mitkä 3-4 tuntia? Aika onnetonta, jos joku salilla käyminen ja Emmerdalen katsominen ovat (ainoaita) harrastuksia. Tunti kahdenkeskistä aikaa ei tosiaankaan riittäisi minulle.

[/quote]

No sitten sun elämään ei varmaan mahdu lapset.

[/quote]

Jos tuo oli kerran edustava näyte lapsiperheen elämästä (ja ilmeisesti vielä sellainen, joka muiden mielestä on esimerkillinen), minun elämääni ei tosiaan mahdu lapsia.

[/quote]

Se on tosiaan hyvä tiedostaa jo ennen kuin hankkii niitä

[/quote]

Lähinnä hätkähdytti, kun en aluksi tajunnut tuon olevan esimerkki postaajan mielestä hyvästä päiväjärjestyksestä. Todella vähään ihmiset tuntuvat tyytyän.

[/quote]

Mitä itse haluaisit?

Toisaalta ainakin minä kyllä ihan nautin lasten kanssa olemisesta ja kentän laidallakin on ihana seurata oman lapsen treenejä :)

En ole tuo kirjoittaja, jonka viestiin viittaat, mutta minusta se kyllä on oikein hyvän päivän malli. Siis itselleni. Sillä usean lapsen kanssa työssäkäyvänä, tuon kirjoittajan päivä on melkeinpä paras mihin voi venyä. Ainakin minusta.

Mutta kieltämättä omakin aika on ihana:)

Lapsettomille vingutaan, että me kuvittelemme lapsiperhe-elämän aina todellisuutta kaameammaksi. Hyvä nähdä näin esimerkkien kautta, että ne käsitykset ovatkin täysin oikeat.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 11:58"]

Hienoa, että moni jaksaa ja ehtii. Kaikki ei. Ja jollakin on elämässään kausia, ettei pysty ja taas toisena kautena pystyy. Noita päivärytmejä lukiessa voin todeta, että kaikkein täysimpiin versioihin ei minusta enää olisi. Aiemmin kärsin unettomuudesta ja kun päästin irti tiukemmista aikatauluista sain nukkumisen lahjan takaisin. Enää en suostu vaarantamaan tätä luksusta, vaikka vuorokaudessa on vähemmän tehokkuutta ja näin myös aikaansaatuja asioita. Toinen asia on se, että en halunnut olla pinna kireällä ja raivostua, jos joku hidasteli aamutoimissa tms. Nyt otan aamut rauhassa ja taas tehokkuus kärsii, mutta elämänlaatu on kokonaisuutena parempi.

[/quote]

Jotta mä saan ottaa aamut rauhassa = saan heräillä ennen muita ja juoda kahvin yksin hiljaisessa talossa muiden nukkuessa, on pakko tavallaan olla tehokas. Viitsittävän herätä viim. klo 6. Tavallaan se että ei toteuta aikataulua, estäisi kaiken oman menemisen sekä lasten harrastukset. Toki pyrimme siihen, että lapsilla ei ole harrastuksia joka ilta.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 12:46"][quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 12:41"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 12:39"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 12:33"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 12:31"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 12:28"]

"Ikävä, ettet viihdy valitsemasi kumppanin kanssa. Yleensä rakastuneena haluaa viettää mielitiettynsä kanssa mahdollisimman paljon aikaa." Niin, minun mielestäni aikuisilla ihmisillä pitää olla myös omaa elämää. En voisi kuvitellakaan, että pakottaisin mieheni juoksemaan perässäni 15 km lenkkejä, koska hän ei pidä juoksemisesta. Ei hän myöskään vaadi minua mukaansa kalastamaan tai golffaamaan. Koska emme viihdy sohvalla vaan olemme aktiivisia ihmisiä, ja lapsistakin on pidettävä huoli, yhteistä aikaa on vain se max. tunti päivässä. Silti viihdymme yhdessä ja olemme toisillemme mitä parhaimmat puoliset. Hassua, eikö?

[/quote]

Meillä on mahdollisuus olla päivittäin kolme tuntia kaksistaan ja kolme tuntia ihan yksin, jos siltä tuntuu.

Mites lapsiperheissä?

[/quote]

mihin tarvitaan päivittäin aikaa 3 tuntia yksistään ja 3 tuntia kaksistaan? Ja kai oltaisiin jätetty lapset tekemättä jos tämä olisi meille tarpeellista?

[/quote]

Yksinoloa tarvitaan harrastamiseen, lukemiseen, pelaamiseen ja rentoutumiseen. Työni on mukavaa, mutta parhaat läsnäolon kokemukset saan kyllä siitä, kun voin uppoutua useammaksi tunniksi johonkin minulle tärkeään tekemiseen. Elämän tarkoitus on intohimojen toteuttaminen, eivät joutavat arkirutiinit. Kaksinoloa tarvitaan siihen, että voi olla toisen kanssa kahdestaan ja tehdä niitä juttuja, joiden vuoksi ihmiset ylipäätään seurustelevat toistensa kanssa: seksiä, läheisyyttä, keskusteluja, selkähierontoja, drinkeillä käymistä, leffan katsomista, yhdessä kokkailua... Varmaan muistat joskus tehneesi tällaisia?

[/quote]

Juu, 3 lasta löytyy ja aikaa noihin kaikkeen :)

[/quote]

Kolme tuntia päivässä? Laita ihmeessä tyypillinen päiväjärjestyksesi, niin saadaan vähän vaihtelua tähän ketjuun.
[/quote].

Joskus jopa 24/7 kun ollaan reissussa kaksistaan. Joskus tunti, joskus 3. Jokapäiväistä selkähierontaa ei ollut ennen lapsiakaan. Mä en tarvitse tiettyä tuntimäärää itselleni tai miehelleni, kuulostaa enemmän neuroosilta kuin joltain onnen auvolalta

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 12:53"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 12:46"][quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 12:41"] [quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 12:39"] [quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 12:33"] [quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 12:31"] [quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 12:28"] "Ikävä, ettet viihdy valitsemasi kumppanin kanssa. Yleensä rakastuneena haluaa viettää mielitiettynsä kanssa mahdollisimman paljon aikaa." Niin, minun mielestäni aikuisilla ihmisillä pitää olla myös omaa elämää. En voisi kuvitellakaan, että pakottaisin mieheni juoksemaan perässäni 15 km lenkkejä, koska hän ei pidä juoksemisesta. Ei hän myöskään vaadi minua mukaansa kalastamaan tai golffaamaan. Koska emme viihdy sohvalla vaan olemme aktiivisia ihmisiä, ja lapsistakin on pidettävä huoli, yhteistä aikaa on vain se max. tunti päivässä. Silti viihdymme yhdessä ja olemme toisillemme mitä parhaimmat puoliset. Hassua, eikö? [/quote] Meillä on mahdollisuus olla päivittäin kolme tuntia kaksistaan ja kolme tuntia ihan yksin, jos siltä tuntuu. Mites lapsiperheissä? [/quote]   mihin tarvitaan päivittäin aikaa 3 tuntia yksistään ja 3 tuntia kaksistaan? Ja kai oltaisiin jätetty lapset tekemättä jos tämä olisi meille tarpeellista? [/quote] Yksinoloa tarvitaan harrastamiseen, lukemiseen, pelaamiseen ja rentoutumiseen. Työni on mukavaa, mutta parhaat läsnäolon kokemukset saan kyllä siitä, kun voin uppoutua useammaksi tunniksi johonkin minulle tärkeään tekemiseen. Elämän tarkoitus on intohimojen toteuttaminen, eivät joutavat arkirutiinit. Kaksinoloa tarvitaan siihen, että voi olla toisen kanssa kahdestaan ja tehdä niitä juttuja, joiden vuoksi ihmiset ylipäätään seurustelevat toistensa kanssa: seksiä, läheisyyttä, keskusteluja, selkähierontoja, drinkeillä käymistä, leffan katsomista, yhdessä kokkailua... Varmaan muistat joskus tehneesi tällaisia? [/quote]   Juu, 3 lasta löytyy ja aikaa noihin kaikkeen :) [/quote] Kolme tuntia päivässä? Laita ihmeessä tyypillinen päiväjärjestyksesi, niin saadaan vähän vaihtelua tähän ketjuun. [/quote]. Joskus jopa 24/7 kun ollaan reissussa kaksistaan. Joskus tunti, joskus 3. Jokapäiväistä selkähierontaa ei ollut ennen lapsiakaan. Mä en tarvitse tiettyä tuntimäärää itselleni tai miehelleni, kuulostaa enemmän neuroosilta kuin joltain onnen auvolalta

[/quote]

Arvasinkin, että puhut paskaa. :)

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 12:04"]

Aika vähiin jää monella yhteinen ilta aika kun lapset menee nukkumaan 20.30 - 21.00. Töistä tullaan kotiin 16-17 ja sitten on harrastukset.

Ei siinä kovin syvällisiä ehdi jutella.

Ehkä moni tyytyy vaan siihen että viikot menee miten menee vauhdilla. 

[/quote]

Mutta mikä on vaihtoehto? Olla käymättä töissä tai tehdä lyhennettyä työpäivää?

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 12:47"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 12:42"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 12:34"]

Ei tää lapsiperhe-elämä nyt niin kaameaa ole, kuin miltä ehkä äkkiseltään luettuna kuulostaa :)

Mun mielestä on ihan ok, että työpäivän jälkeen olemme lasten harrastuksissa, kaupoissa, koiralenkeillä ym. riennoissa ja väliin pykätään tiskit, pyykit ym. lennossa. 

[/quote]Tuokin kuulostaa ihan kaamealta. Sun elämä on lähes 100% täynnä velvollisuuksia :o. Minua se ahdistaisi ihan kamalasti, kun lähes koko valveillaoloaika menisi pakollisiin asioihin. Ilmeisesti minulle on vapaus jotenkin poikkeuksellisen tärkeää, koska tuollainen pakko-suoritus-elämä tuntuisi minusta ihan vankilalta. Jo pelkkä ajatus ahdistaa. En minäkään syöpään yritä keksiä parannusta vapaa-ajalleni, mutta se, että voi ihan itse päättää mitä teen tai jätän tekemättä.. se tekee elämästä elämisen arvoista. Muuten tuntisin olevani vaan suorittava muurahainen, jonka elämä on alusta loppuun ohjelmoituja rutiineja. Onneksi en ole koskaan halunnut lapsia, tuollainen elämä tappaisi minut vähintäänkin henkisesti.

[/quote]

Hei, samat fiilikset täällä.

[/quote]

Niinno, kuten jo totesinkin, itse kaipaan tuota menoa, jos elämä välillä rauhoittuu. En koe sitä suorittamiseksi vaan koen tekeväni itselleni mieleisiä asioita. Esim. sillä aikaa kun lapsi on 1,5 h harrastuksessa, ehdin vetää koirien kanssa ihan reilun lenkin lähimaastossa. Tykkään ulkoilusta, joten se on oma harrastukseni lasten harrastusten lomassa. Me olemmekin erilaisia. Kyllä lasten hankkimisen jälkeenkin voi tehdä itselleen mieluisia asioita, mutta asiat vaativat ennakointia ja järjestelyä.

Mutta jos haluaa elämäänsä rauhaa, oleilua, pelkkiä omia harrastuksia ja miehen kanssa kahdestaan nyhjäämistä tai vastavuoroisesti kaverihengailua, ei kai silloin missään nimessä edes kannata harkita lapsia? Se on kertakaikkiaan väärin niitä lapsia ja vanhempia itseäänkin kohtaan! Mua lähinnä ihmetyttää, että monelle tässäkin ketjussa tulee yllätyksenä, että työssäkäyvien lasten vanhempien elämä on enemmän tai vähemmän "suorittamista" ja kellon kanssa kilpajuoksua. 

Ei ihme, että huonostivoivia lapsiperheitä on paljon, jos edes tätä ei tajuta etukäteen. 

t. nro 61

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 12:17"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 12:08"]

Mitä niin ihmeellistä sinä teet, ettei sulla siihen aika riitä, vaikka ei ole lapsiakaan?

[/quote]

Nyt sekoilet kyllä omiasi.

[/quote]

tämä oli varmaan ap:lle tuo yllä oleva kysymys. Sitä minäkin ihmettelen, että miten niin ei aika riitä, jos asuu yksin ja tekee oletetusti? normaalia työtä.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 12:56"]

Mua lähinnä ihmetyttää, että monelle tässäkin ketjussa tulee yllätyksenä, että työssäkäyvien lasten vanhempien elämä on enemmän tai vähemmän "suorittamista" ja kellon kanssa kilpajuoksua. 

[/quote]

Ei se tule yllätyksenä. Ylltys on se, kuinka monen mielestä tuo on kelvollista tai jopa toivottavaa elämää.

Tietysti, jos vaihtoehto ruuhkavuosiäitiydelle on "kaverihengailu", osasyy on varmaan mielikuvituksen puute.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 12:53"]

Lapsettomille vingutaan, että me kuvittelemme lapsiperhe-elämän aina todellisuutta kaameammaksi. Hyvä nähdä näin esimerkkien kautta, että ne käsitykset ovatkin täysin oikeat.

[/quote]

Se ei ole kamalaa, mutta työtä erityisesti oman pään kanssa pitää tehdä. Vauva-aikana haluaa usein vaan pesiä ja olla sen vauvan kanssa eikä yhtään kiinnosta ulkomaailma. Se on varmaan ihan vietti, jotta pitäisimme vauvoista huolta.

Sitten jossain vaiheessa saattaakin huomata, että on vaikeaa enää toteuttaa omia intohimoja. Siihen jossain vaiheessa herää, ja siksi on ängettävä omia lenkkejä niihin rakoihin, mitä päivästä vain löytää. Sitten päivät ovat aikataulutettuja. Mutta tiedätkö, lapset ovat sen arvoisia. Sinunkin maailmankuvasi saattaa muuttua ja alat vaikka ihan biologisista syistä haluta lapsia :) Lisäksi saattaa käydä niin, että mielitietty ei enää jaksa kiinnostaa niin paljon kuin ennen. Jossain vaiheessa ihastus muuttuu toisenlaiseksi, mutta se riittää, eikä se ole tyytymistä vaan se on juuri sopivaa.

Oletko muuten kovin nuori?

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 13:09"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 12:53"]

Lapsettomille vingutaan, että me kuvittelemme lapsiperhe-elämän aina todellisuutta kaameammaksi. Hyvä nähdä näin esimerkkien kautta, että ne käsitykset ovatkin täysin oikeat.

[/quote]

Se ei ole kamalaa, mutta työtä erityisesti oman pään kanssa pitää tehdä. Vauva-aikana haluaa usein vaan pesiä ja olla sen vauvan kanssa eikä yhtään kiinnosta ulkomaailma. Se on varmaan ihan vietti, jotta pitäisimme vauvoista huolta.

Sitten jossain vaiheessa saattaakin huomata, että on vaikeaa enää toteuttaa omia intohimoja. Siihen jossain vaiheessa herää, ja siksi on ängettävä omia lenkkejä niihin rakoihin, mitä päivästä vain löytää. Sitten päivät ovat aikataulutettuja. Mutta tiedätkö, lapset ovat sen arvoisia. Sinunkin maailmankuvasi saattaa muuttua ja alat vaikka ihan biologisista syistä haluta lapsia :) Lisäksi saattaa käydä niin, että mielitietty ei enää jaksa kiinnostaa niin paljon kuin ennen. Jossain vaiheessa ihastus muuttuu toisenlaiseksi, mutta se riittää, eikä se ole tyytymistä vaan se on juuri sopivaa.

Oletko muuten kovin nuori?

[/quote]

Olen kolmikymppinen, joten tunnen itseni jo sen verran hyvin, että tiedän, millainen elämä on kamalaa ja millainen ei. Jos tämän ketjun tarkat erittelyt lapsiperheen päivästä ovat edustavia, lapsiperhe-elämä on kamalaa.

Kiitos pakollisesta "mutta lapset ovat sen arvoisia" -kommentista.