Lue keskustelun säännöt.
Miten aika riittää kaikkeen
27.08.2014 |
Miten työssä olevien ihmisten aika riittää kaikkeen, en pysty repeämään joka suuntaan. Joskus töissä tuntuu ,etten ehdi edes hengittää, kun lisää asioita puskee joka nurkasta. Vanhempani ovat eläkkeellä, ja pitäisi ehtiä mökille ja poimimaan omenat, mutta kun en ehdi , koska olen viikot töissä!
Työn jälkeen pitäisi ehtiä harrastamaan ja nähdä kavereita ja nyt olen huomannut, että aika ei vain riitä kaikkeen, esim. kaverien näkeminen on tyystin jäänyt, koska kaikilla on syy, että on töissä. Joka kesä on mennyt siihen, että ehdotan viikonloppuja esim. mökkeillle, mutta nyt on mennyt jo 4 kesää , eikä aika ole tähän riittänyt. Aika ei riit hädin tuskin kodin imuroimiseen , koska illalla pitää jo varustautua seuravaan työpäivään! Joskis tuntuu, että joskus vielä hajoan tähän tunteeseen, mutta minkäs teet. Minulla ei ole lapsia, mutta olisi kiva kuulla, miten niillä , joilla on lapsia, aika riittää työssäkäynnin ohella.
Kommentit (165)
[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 13:33"]
[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 13:23"]
[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 13:14"]
Sama. Minua lähinnä yllättää se, kuinka noista kaameista, velvollisuuksia täynnä olevista päivistä puhutaan ihan normaalina asiana. Vähän niinkuin joku puhuisi jatkuvista fyysisistä kivuista ihan kuin ne kuuluisivat elämään, ja vielä sellaisista kivuista, jotka on itse vapaaehtoisesti hankittu!
Minulle ei sinänsä siis tule tuo todellisuus yllätyksenä, vaan se, että niin moni siihen itsensä laittaa ja sitten ei edes tajua kuinka hirveältä elämänsä kuulostaa. Yllättää, että miten noin kamala elämä onkin niin monille ihan arkipäivää - yllättää, että sitä siedetään eikä useampi vain pimahda!
Vähän niinkuin lukisi jonkun afrikkalaisen päivästä. Kyllähän sen järjen tasolla tietää että se voi olla kauheaa, mutta kun sen kuulee "oikeasti" ja suoraan siltä joka sen kokee joka päivä, se yllättää ja järkyttää.
[/quote]
Häh? Mikä noissa esimerkkipäivissä on kamalaa? Minkälainen sitten sulle on hyvä arki?
Kyllä myönnän, että mielelläni ottaisin itselleni lyhyemmän työpäivän, jos olisi mahdollista. On myös pystyttävä maksamaan laskut. Lapsilleni haluan tarjota harrastusmahdollisuudet jne. Kulutustavoiltamma edustamme tyypillistä monilapsista perhettä. Hei, sulla on mahdollisuus vaikuttaa vaikka politiikkaan tms., jotta arki olisi välillä helpompaa. En silti vaihtaisi elämääni sinun elämään.
[/quote]Ihanko oikeasti et näe sitä kamaluutta?
Se, että koko päivä on täynnä velvollisuuksia. Sen suorittaja on nimenomaan suorittaja, joka joutuu aikatauluttamaan koko päivän jotta ehtii ne velvollisuudet suorittaa. Valinnanvapauksia ei juurikaan jää, vaan kaikki on pakko saada hoidettua. Kotitöitä on joka päivä monta tuntia, ja koko ajan juostaan paikasta toiseen lasten harrastusten ja muiden velvollisuuksien takia. Joillakin ei jää yhtä ainoaa tuntia oikeaa vapaa-aikaa, siis sellaista aikaa, jolloin voisi tehdä ihan mitä haluaa tai olla tekemättä mitään. Ihan kuin olisi koko hereilläoloaikansa töissä.
Minulle hyvä arki on sitä, että ainoa velvollisuus on käydä arkisin töissä 8 tuntia. Kaiken lopun ajan voin käyttää ihan niinkuin haluan, ja voin vaikka päättää että lähden vartin päästä salille, otanpa nyt juuri päiväunet tai luenpas nyt viikonlopun lehdet. Minun ei tarvitse suunnitella niitä tekemisiä, teen juuri sitä mitä kunakin hetkenä huvittaa. Yleensä teen ruokaa vain kerran viikossa, mutta senkin voi jättää väliin jos ei satu huvittamaan. Aikuisena pärjään ihan hyvin pari päivää vaikka pelkillä voileivillä. Voin mennä nukkumaan iltakahdeksalta jos väsyttää, tai voin siivota puoleenyöhön jos tulee inspiraatio. Eli ihan tiivistettynä: hyvä arki on sitä, että minulla on vapaus päättää mitä teen, sitä ei ole ohjelmoitu valmiiksi.
[/quote]
Hei, ymmärrän kyllä että näet elämämme noin. Mutta mekin olemme kaikki joskus eläneet perheettömän elämää, eli elämää sinkkuja ja elämää parisuhteessa ilman lapsia. Tiedän siis mitä se on, kun ei ole velvollisuuksia. Olen VALINNUT sen, että haluan keskittyä elämässäni itseni lisäksi myös lapsiin.
Kokemusta on siis molemmista. Tiedän ihan hyvin, mitä on olla joutumatta tekemään ruokaa. Silti mieluummin teen sitä lapsilleni, kuin otan takaisin tuon vapauden.
On vähän hassua, että yrität väittää minulle, että minun elämäni on kaameaa. Se on sitä sinun mielestäsi. Et sinä ole kokenut niitä tunteita, joita perhe-elämä minussa herättää. Minulla on eri elämäntehtävä kuin sinulla ja myös eri kiinnostuksen kohteet. Sinä saat valita toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 13:40"]
[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 13:23"]
Jotkut vaan tykkää vauhdikkaammasta elämästä. Mä oon sellainen, eikä mun nuppi tästä lapsiperhe-elämästä mitenkään hajoa. Hoidetaan hommat ja sitten, kun on joskus vapaata, nautitaan ihan täysillä.
[/quote]Päivä täynnä pakollisia rutiineja, siivousta, ruoan laittoa ja harrastuksiin kuskaamista. Melkoisen mielenkiintoinen luonnehdinta "vauhdikkaalle elämälle", minusta kun tuo kuulostaa päinvastoin tappavan tylsälle ja puuduttavalle!
[/quote]
Ihan samaa ajattelin! Tappavan tylsää, suoritus-suoritus-aikataulutus-elämää. Se, minkä itse käsitän vauhdikkuutena (positiivisena sellaisena), loistaa näissä kuvauksissa poissaolollaan.
t. 98
"Ihminen sopeutuu kaikkeen paskaan, mutta se paska on yhä paskaa vaikka siihen olisikin tottunut."
Kaikki on paskaa, paitsi kusi, toteaa teinipoikani silloin tällöin. Mutta näin perheellisenä argumentoin vielä, että aikamoisia juttuja sinkun täytyy tehdä elämässään, jotta saa kokea samanmoisia tunnemyrskyjä, onnen, ilon ja ylpeyden hetkiä, kuin me vanhemmat. Ja huolimatta siitä, että olen töissä ja vapaa-aikana tehnyt kaikenlaista, ollut mukana isoissa projekteissa ja todellakin saanut toteuttaa itseäni, en tule koskaan olemaan mistään niin ylpeä kuin siitä, että talostani lähtee maailmalle hienoja, täyspäisiä nuoria aikuisia, jotka omalta osaltaan pitävät Suomea pystyssä. Muut pelailkoon mun puolesta pelejään niin paljon kuin haluaa, käyttäköön aikaa "ystävyyteen" (wtf? mulla on ystäviä, vaikken käytä siihen aikaa joka päivä) ja hierokoon äijäänsä vaikka päivät pääksytysten. Ei kiinnosta :-D
[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 13:39"]
[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 13:29"]
Voi kuule, sinä et tiedä elämästämme yhtään mitään.
Luuletko, että olemme vahingossa tulleet raskaaksi. Tai muuten vain olimme kaikki täysin tietämättömiä mitä lapsiperhe-elämä on? Ihan tosissaanko yrität täällä todistaa, että lapsiperhe-elämä on oikeasti kamalaa ja "väärä" valinta. Sinulle näin ehkä on, mutta meidän muiden elämistä sinä et tiedä mitään. Miksi suurin osa maailman ihmisistä sitten valitsee tämän vaihtoehdon? Siksikö, että olemme niin tietämättömiä.
Voisitko vielä kertoa mikä sinun elämässäsi on parempaa? Miksi me emme sitten halua vaihtaa osia? Ehkä siksi, että me olemme erilaisia.
[/quote]Sehän tässä just yllättääkin, että miten ihmiset vapaaehtoisesti jumittavat itsensä tuollaiseen "elämään", ja jotkut vielä useamman kerran. Sekin yllättää, miten joku voi vapaaehtoisesti kääntyä vaikka muslimiksi. Ja tottakai tiedän teidän elämästä, tässähän niistä on kerrottu useamman kommentin verran!
Suurin osa valitsee sen siksi, että
a) yhä suurimmassa osassa maailmaa lapsettomuus ei ole sosiaalisesti ja kulttuurisesti vaihtoehto
b) mikään ehkäisy ei ole varmaa
c) iso osa ihmisistä ei vain ajattele mitä oikeasti haluaisi tehdä, vaan valitsee sen mitä "kaveritkin" eli suurin osa muista ihmisistä
d) osalla biologinen kello pakottaa tekemään järjen vastaisen valinnan.
Minun elämässäni on parempaa se, että minä elän. Sinä suoritat. Sä et halua valita osia siksi, että biologiasta johtuen olet kiintynyt lapsiisi, etkä halua enää luopua niistä vaikka elämä ilman niitä olisikin parempaa. Tämäkin on puhdasta biologiaa, eikä tee lapsivalinnastakaan mitenkään järkevämpää. Ihminen sopeutuu kaikkeen paskaan, mutta se paska on yhä paskaa vaikka siihen olisikin tottunut.
[/quote]
ok. tätä keskustelua on turha jatkaa:)kuten sanoit, et elä minun nahoissani. et tunne minun tunteitani. ja anteeksi vain taidat olla aikamoinen vänkääjä ja besserwisser.
[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 13:41"]
Hei, ymmärrän kyllä että näet elämämme noin. Mutta mekin olemme kaikki joskus eläneet perheettömän elämää, eli elämää sinkkuja ja elämää parisuhteessa ilman lapsia. Tiedän siis mitä se on, kun ei ole velvollisuuksia. Olen VALINNUT sen, että haluan keskittyä elämässäni itseni lisäksi myös lapsiin.
Kokemusta on siis molemmista. Tiedän ihan hyvin, mitä on olla joutumatta tekemään ruokaa. Silti mieluummin teen sitä lapsilleni, kuin otan takaisin tuon vapauden.
On vähän hassua, että yrität väittää minulle, että minun elämäni on kaameaa. Se on sitä sinun mielestäsi. Et sinä ole kokenut niitä tunteita, joita perhe-elämä minussa herättää. Minulla on eri elämäntehtävä kuin sinulla ja myös eri kiinnostuksen kohteet. Sinä saat valita toisin.
[/quote]Jos kysytään mikä on kamalaa, vastaan siihen.
Kulttien uhritkin aina väittävät olevansa siinä mukana täysin vapaaehtoisesti ja onnellisesti. Se, joka on jo kultissa "sisällä", ei siten ole kykenevä enää arvioimaan tilannettaan rehellisesti. Vanhemmat ovat ihan samalla lailla kultissa, jonka hormonit ja biologia ja yhteiskunnan paine heille muodostavat. Ei sieltä pysty enää täysin neutraalisti tilannetta arvioimaan, vaan ainoa "oikea" vaihtoehto on väittää että on tilanteeseen tyytyväinen - ja varmaan/toivottavasti suurin osa onkin, juurikin koska hormonit, kiintyminen lapsiin jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 13:19"]
[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 13:09"]
[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 12:53"]
Lapsettomille vingutaan, että me kuvittelemme lapsiperhe-elämän aina todellisuutta kaameammaksi. Hyvä nähdä näin esimerkkien kautta, että ne käsitykset ovatkin täysin oikeat.
[/quote]
Se ei ole kamalaa, mutta työtä erityisesti oman pään kanssa pitää tehdä. Vauva-aikana haluaa usein vaan pesiä ja olla sen vauvan kanssa eikä yhtään kiinnosta ulkomaailma. Se on varmaan ihan vietti, jotta pitäisimme vauvoista huolta.
Sitten jossain vaiheessa saattaakin huomata, että on vaikeaa enää toteuttaa omia intohimoja. Siihen jossain vaiheessa herää, ja siksi on ängettävä omia lenkkejä niihin rakoihin, mitä päivästä vain löytää. Sitten päivät ovat aikataulutettuja. Mutta tiedätkö, lapset ovat sen arvoisia. Sinunkin maailmankuvasi saattaa muuttua ja alat vaikka ihan biologisista syistä haluta lapsia :) Lisäksi saattaa käydä niin, että mielitietty ei enää jaksa kiinnostaa niin paljon kuin ennen. Jossain vaiheessa ihastus muuttuu toisenlaiseksi, mutta se riittää, eikä se ole tyytymistä vaan se on juuri sopivaa.
Oletko muuten kovin nuori?[/quote]
Niin, ei kai lobotomian uhrikaan enää jälkikäteen osaa surra osaansa.
Mikään, yhtikäs mikään ei voi olla sen arvoista että siihen uhraa koko elämänsä ja vapautensa. Tai ainakin noin 15-25 vuotta siitä. Lienee biologinen seikka sekin, että kun siihen ansaan on itsensä saattanut, saa uskoteltua itselleen että siinä on ihan mieluusti. Olisi liian rankkaa myöntää että ei olekaan, sillä tilanteestahan ei ole enää mitään poispääsyä. Tietysti hyvä että näin on, teille jotka siinä loukussa olette. Mutta näin "häkin ulkopuolelta" me nähdään se kaikki kamaluus hyvin selvästi.
Ja minä, toinen kommentoija, olen 35.
[/quote]
kertokaas nyt joku meille oravanpyörän orjille, että mitä te sitten teette vapaa-aikana, mikä on se oikea tapa elää elämä? Minä kun en ymmärrä, ettei osalle mene millään jakeluun, että jotkut tykkäävät tästä ruuhkavuosirumbasta. Eikä sitä täyttä rumbaa nyt varmaan joka päivä ole kuin harvalla. Itselläni kasaantuu lasten harrastukset kahteen päivään ja sitten on satunnaisina päivinä kaupassakäyntiä, vanhempainiltoja ym.
Normaaleja lapsiperheen kiireitä (ruanlaittoa, pyykkejä, siivoomista ja tiskejä) on lähes päivittäin, mutta ei kai lapsettomatkaan niiltä täysin säästy. Esim. tänään on sellainen ilta, että töiden jälkeen ei tartte mennä harrastuksiin, eikä kauppaan. Aion ottaa miehen kanssa pari lasia viiniä ja katsoa jopa telkkua :) Myöskin saunomme, mökkeilemme, käymme joskus elokuvissa tai konserteissakin, kuten muutkin. Pari kertaa vuodessa matkustamme ulkomaille, yleensä perheenä ( + työmatkat ilman perhettä). Mutta toki "omia juttuja" ei voi tehdä koko ajan, enkä sellaista enää kaipaakaan.
t. nro 61
[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 13:45"]
"Ihminen sopeutuu kaikkeen paskaan, mutta se paska on yhä paskaa vaikka siihen olisikin tottunut." Kaikki on paskaa, paitsi kusi, toteaa teinipoikani silloin tällöin. Mutta näin perheellisenä argumentoin vielä, että aikamoisia juttuja sinkun täytyy tehdä elämässään, jotta saa kokea samanmoisia tunnemyrskyjä, onnen, ilon ja ylpeyden hetkiä, kuin me vanhemmat. Ja huolimatta siitä, että olen töissä ja vapaa-aikana tehnyt kaikenlaista, ollut mukana isoissa projekteissa ja todellakin saanut toteuttaa itseäni, en tule koskaan olemaan mistään niin ylpeä kuin siitä, että talostani lähtee maailmalle hienoja, täyspäisiä nuoria aikuisia, jotka omalta osaltaan pitävät Suomea pystyssä. Muut pelailkoon mun puolesta pelejään niin paljon kuin haluaa, käyttäköön aikaa "ystävyyteen" (wtf? mulla on ystäviä, vaikken käytä siihen aikaa joka päivä) ja hierokoon äijäänsä vaikka päivät pääksytysten. Ei kiinnosta :-D
[/quote]Saattaisit olla hieman eri mieltä, jos et olisi ollut arpajaisissa niin onnekas. Vammaisten, luonnehäiriöisten tai muuten vaan vajaakykyisten lasten vanhemmat saattaa ajatella asiasta pikkuisen eri lailla. Vähän sama kuin kehuisi venäläistä rulettia ihan mahtavaksi peliksi, kun nyt tuurilla ei sattunutkaan olemaan se, joka sai luodin päähänsä.
Ja tunnemyrskyjä? Kuulostaa kamalalta, miksi kukaan haluaisi elämäänsä "tunnemyrskyjä" :o???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 13:50"]
Minä kun en ymmärrä, ettei osalle mene millään jakeluun, että jotkut tykkäävät tästä ruuhkavuosirumbasta.
[/quote]
Ymmärrän ihan hyvin, että jotkut tykkäävät ruuhkavuosihelvetistä. Ihmisillä on tällä planeetalla niin kummallisia mieltymyksiä, etten ylläty enää mistään. En kuitenkaan ymmärrä sitä, miksi niin moni ainakin väittää siitä pitävänsä.
Pakostakin on epäiltävä kogntiivista dissonanssia. Tuosta ruuhavuosiputkesta kun ei ole mitään muuta ulospääsyä kuin eteenpäin, joten kaikenlainen kyseenalaistaminen ja pohdiskelu vain pitkittää tukalaa elämänvaihetta.
Minusta olisi täysin ymmärrettävää, jos esimerkiksi 20-30 % ihmisistä pitäisi lapsiperhe-elämää niin mielekkäänä vaihtoehtona, että on valmis sietämään kaikki sen ongelmat ja epämiellyttävyydet. Mutta että 80-90 % kaikista ihmisistä? Se ei käy järkeen.
Esimerkki kognitiivisesta dissonanssista:
Armeijan käyneistä miehistä osa on oikeasti sitä mieltä, että kyseessä oli antoisa kokemus. He ovat hyvillä mielin palveluksestaan ja kokevat saaneensa siitä paljon. Mutta vielä paljon suurempi osa miehistä turvautuu "Paska reissu muttatulipa tehtyä" -tyyppisiin ajatuksiin ja antaa muistojensa kultautua. Tämä siksi, koska ihmiselle on täysin sietämätön ajatus uhrata elämästään puoli vuotta tai vuoden johonkin aivan jonninjoutavaan ja vastenmieliseen. On paljon helpompi vain uskotella itslleen: "No oli se kumminkin ihan kivaa...", vaikka eihän se ollut.
Uskoisin, että vanhemmuudessa on joidenkin kohdalla kyse samasta asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 13:58"]
[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 13:50"]
Minä kun en ymmärrä, ettei osalle mene millään jakeluun, että jotkut tykkäävät tästä ruuhkavuosirumbasta.
[/quote]
Ymmärrän ihan hyvin, että jotkut tykkäävät ruuhkavuosihelvetistä. Ihmisillä on tällä planeetalla niin kummallisia mieltymyksiä, etten ylläty enää mistään. En kuitenkaan ymmärrä sitä, miksi niin moni ainakin väittää siitä pitävänsä.
Pakostakin on epäiltävä kogntiivista dissonanssia. Tuosta ruuhavuosiputkesta kun ei ole mitään muuta ulospääsyä kuin eteenpäin, joten kaikenlainen kyseenalaistaminen ja pohdiskelu vain pitkittää tukalaa elämänvaihetta.
Minusta olisi täysin ymmärrettävää, jos esimerkiksi 20-30 % ihmisistä pitäisi lapsiperhe-elämää niin mielekkäänä vaihtoehtona, että on valmis sietämään kaikki sen ongelmat ja epämiellyttävyydet. Mutta että 80-90 % kaikista ihmisistä? Se ei käy järkeen.
[/quote]
voisitko sinä tai joku muu samoinajatteleva nyt vihdoin kertoa, että miten sitten pitäisi elää? Kaikista kun ei voi tulla esim. yhteiskunnallisia vaikuttajia, suuria keksijöitä tai itsensäelättäviä taiteilijoita. Jos lapsiperheen ruuhkainen elämä on paskaa, mikä sitten on parempi vaihtoehto?
Ihan vilpittömästi haluaisin tietää, jotta voin sitten päätellä olenko jäänyt jostain paljon paremmasta vaille.
t. nro 61
[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 13:50"]
kertokaas nyt joku meille oravanpyörän orjille, että mitä te sitten teette vapaa-aikana, mikä on se oikea tapa elää elämä? Minä kun en ymmärrä, ettei osalle mene millään jakeluun, että jotkut tykkäävät tästä ruuhkavuosirumbasta. Eikä sitä täyttä rumbaa nyt varmaan joka päivä ole kuin harvalla. Itselläni kasaantuu lasten harrastukset kahteen päivään ja sitten on satunnaisina päivinä kaupassakäyntiä, vanhempainiltoja ym.
Normaaleja lapsiperheen kiireitä (ruanlaittoa, pyykkejä, siivoomista ja tiskejä) on lähes päivittäin, mutta ei kai lapsettomatkaan niiltä täysin säästy. Esim. tänään on sellainen ilta, että töiden jälkeen ei tartte mennä harrastuksiin, eikä kauppaan. Aion ottaa miehen kanssa pari lasia viiniä ja katsoa jopa telkkua :) Myöskin saunomme, mökkeilemme, käymme joskus elokuvissa tai konserteissakin, kuten muutkin. Pari kertaa vuodessa matkustamme ulkomaille, yleensä perheenä ( + työmatkat ilman perhettä). Mutta toki "omia juttuja" ei voi tehdä koko ajan, enkä sellaista enää kaipaakaan.
t. nro 61
[/quote]Minä ainakin olen vastannut jo useaan kertaan, että tehdään juuri sitä mitä milloinkin haluaa tehdä. Valinnan vapaus, se on se juttu. Sä et voi valita mitä teet, suurimman osan aikaa sinun on pakko tehdä sitä mitä sinun on pakko tehdä.
Ja ei todellakaan lapsettoman tarvitse siivota, pestä pyykkiä tai tehdä ruokaa joka päivä, tai edes lähes joka päivä :D. Mun ei myöskään ikinä "tarvitse" mennä harrastuksiin - minä SAAN mennä niihin ihan silloin kuin haluan. Eikä tartte oottaa jotain tiettyä iltaa että voisi katsoa telkkaria rauhassa. Valitsemasi sana "ei tarvitse mennä harrastuksiin" kertoo paljon. Sekin on vain joku pakko ja velvollisuus, ei suinkaan itse valittu aktiviteetti silloin kun sattuu huvittamaan.
Sait sen kuulostamaan vain kamalalta, että "päivät ei ole täysiä kuin pari kertaa viikossa, muina päivinä on sitten vain kotitöitä, ja tänään on speciaalipäivä kun ehditään katsomaan telkkaa". Se, että pidät tuota tilannetta hyvänä, kertoo niiiiiin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 13:33"][quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 13:23"]
[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 13:14"]
Sama. Minua lähinnä yllättää se, kuinka noista kaameista, velvollisuuksia täynnä olevista päivistä puhutaan ihan normaalina asiana. Vähän niinkuin joku puhuisi jatkuvista fyysisistä kivuista ihan kuin ne kuuluisivat elämään, ja vielä sellaisista kivuista, jotka on itse vapaaehtoisesti hankittu!
Minulle ei sinänsä siis tule tuo todellisuus yllätyksenä, vaan se, että niin moni siihen itsensä laittaa ja sitten ei edes tajua kuinka hirveältä elämänsä kuulostaa. Yllättää, että miten noin kamala elämä onkin niin monille ihan arkipäivää - yllättää, että sitä siedetään eikä useampi vain pimahda!
Vähän niinkuin lukisi jonkun afrikkalaisen päivästä. Kyllähän sen järjen tasolla tietää että se voi olla kauheaa, mutta kun sen kuulee "oikeasti" ja suoraan siltä joka sen kokee joka päivä, se yllättää ja järkyttää.
[/quote]
Häh? Mikä noissa esimerkkipäivissä on kamalaa? Minkälainen sitten sulle on hyvä arki?
Kyllä myönnän, että mielelläni ottaisin itselleni lyhyemmän työpäivän, jos olisi mahdollista. On myös pystyttävä maksamaan laskut. Lapsilleni haluan tarjota harrastusmahdollisuudet jne. Kulutustavoiltamma edustamme tyypillistä monilapsista perhettä. Hei, sulla on mahdollisuus vaikuttaa vaikka politiikkaan tms., jotta arki olisi välillä helpompaa. En silti vaihtaisi elämääni sinun elämään.
[/quote]Ihanko oikeasti et näe sitä kamaluutta?
Se, että koko päivä on täynnä velvollisuuksia. Sen suorittaja on nimenomaan suorittaja, joka joutuu aikatauluttamaan koko päivän jotta ehtii ne velvollisuudet suorittaa. Valinnanvapauksia ei juurikaan jää, vaan kaikki on pakko saada hoidettua. Kotitöitä on joka päivä monta tuntia, ja koko ajan juostaan paikasta toiseen lasten harrastusten ja muiden velvollisuuksien takia. Joillakin ei jää yhtä ainoaa tuntia oikeaa vapaa-aikaa, siis sellaista aikaa, jolloin voisi tehdä ihan mitä haluaa tai olla tekemättä mitään. Ihan kuin olisi koko hereilläoloaikansa töissä.
Minulle hyvä arki on sitä, että ainoa velvollisuus on käydä arkisin töissä 8 tuntia. Kaiken lopun ajan voin käyttää ihan niinkuin haluan, ja voin vaikka päättää että lähden vartin päästä salille, otanpa nyt juuri päiväunet tai luenpas nyt viikonlopun lehdet. Minun ei tarvitse suunnitella niitä tekemisiä, teen juuri sitä mitä kunakin hetkenä huvittaa. Yleensä teen ruokaa vain kerran viikossa, mutta senkin voi jättää väliin jos ei satu huvittamaan. Aikuisena pärjään ihan hyvin pari päivää vaikka pelkillä voileivillä. Voin mennä nukkumaan iltakahdeksalta jos väsyttää, tai voin siivota puoleenyöhön jos tulee inspiraatio. Eli ihan tiivistettynä: hyvä arki on sitä, että minulla on vapaus päättää mitä teen, sitä ei ole ohjelmoitu valmiiksi.
[/quote]
Minä olenkin itse valinnut tekemiseni ja ohjelmoinut päiväni. En vaihtaisi tätä lapsetyoman elämään mistään hinnasta. Valintoja, sitähän nämä juuri ovat. Voileivillä eläminen tai yöllä siivoaminen eivät kuulosta kovin vapauttavilta tavoilta elää.
[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 13:58"]
[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 13:50"]
Minä kun en ymmärrä, ettei osalle mene millään jakeluun, että jotkut tykkäävät tästä ruuhkavuosirumbasta.
[/quote]
Ymmärrän ihan hyvin, että jotkut tykkäävät ruuhkavuosihelvetistä. Ihmisillä on tällä planeetalla niin kummallisia mieltymyksiä, etten ylläty enää mistään. En kuitenkaan ymmärrä sitä, miksi niin moni ainakin väittää siitä pitävänsä.
Pakostakin on epäiltävä kogntiivista dissonanssia. Tuosta ruuhavuosiputkesta kun ei ole mitään muuta ulospääsyä kuin eteenpäin, joten kaikenlainen kyseenalaistaminen ja pohdiskelu vain pitkittää tukalaa elämänvaihetta.
Minusta olisi täysin ymmärrettävää, jos esimerkiksi 20-30 % ihmisistä pitäisi lapsiperhe-elämää niin mielekkäänä vaihtoehtona, että on valmis sietämään kaikki sen ongelmat ja epämiellyttävyydet. Mutta että 80-90 % kaikista ihmisistä? Se ei käy järkeen.
[/quote]
Se ei käy SINUN järkeesi. Ehkä sulla on opittavaa tästä maailmasta vielä. Jostain syystä et ymmärrä suurta osaa ihmisistä vaan luulet tietäväsi totuuden ja puhut täällä kognitiivisesta dissonanssista. Ihan samalla logiikalla voisi väittää, että sinä vain luulet pitäväsi elämästäsi ja siksi puolustelet sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ja tunnemyrskyjä? Kuulostaa kamalalta, miksi kukaan haluaisi elämäänsä "tunnemyrskyjä" :o???"
Voi luoja, eikö joku oikeasti halua kokea elämässään isoja tunteita? Ihan kamalaa olisi elää siten, ettei koskaan tapahtuisi mitään vavisuttavaa. Mulle ainakin elämä on ennen kaikkea tunnepohjaista: rakkautta, onnea, vastapainoksi joskus suruakin ja alamäkiä, joista selvittyäni koen suurta onnistumisen iloa. Elämä ilman tunnemyrskyjä, kiitos ei!
[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 14:06"]
Se ei käy SINUN järkeesi. Ehkä sulla on opittavaa tästä maailmasta vielä. Jostain syystä et ymmärrä suurta osaa ihmisistä vaan luulet tietäväsi totuuden ja puhut täällä kognitiivisesta dissonanssista. Ihan samalla logiikalla voisi väittää, että sinä vain luulet pitäväsi elämästäsi ja siksi puolustelet sitä.
[/quote]Ei voi väittää, koska lapseton voi (lähes) aina lopettaa lapsettoman elämän ja alkaa lapselliseksi. Siksi lapsettoman elämän puolustamiseksi ei tarvitse kehitellä psyykessään kognitiivisesta dissonanssia. Se ilmenee silloin, kun on tilanne josta ei pääse pois / jota ei voi enää perua. Ei silloin, kun vallitsevan olotilan voisi helposti muuttaa.
[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 14:03"]
voisitko sinä tai joku muu samoinajatteleva nyt vihdoin kertoa, että miten sitten pitäisi elää?
[/quote]
En minä aio kertoa kenellekään, miten toisen pitäisi elää. Enhän tunne heidän kykyjään tai mahdollisuuksiaan. Tilaisuuksiahan maailma on täynnä. Jos vanhemmuudelle vaihtoehtoisen naisen roolit kiinnostavat, kannattaa vilkaista vaikkapa tätä blogia ja lukea tämä viesti, jossa tuodaan esille ilmeinen pointti: Kaikki ihmiset haluavat elämäänsä merkityksen kokemuksia, ja lasten hankkiminen on monille helpoin, ilmeisin, yhteiskunnallisesti tuettu tapa siihen. Kun lapsia ei ole (joko omasta halusta tai muuten), ihmisen on löydettävä merkitys elämäänsä muuta kautta. Tämä on monista tietysti pelottava hanke, mutta se voi johtaa todella mielenkiintoisiin ja yllättäviin elämänpolkuihin.
Itsensä näköistä elämää ei saa valmiina kaupan hyllyltä!
Ei tässä keskusteltu alunperin siitä, onko järkeä perustaa perhe vai ei. Vaan siitä ehtiikö perheelliset työssäkäyvät myös muuta. Moni on kertonut ehtivänsä. Sitä ihmettelen, että jos lapsiperhe-elämä on niin kamalaa niin minkä takia täällä pyörii räyhäämässä joukko naisia, joita ei pitäisi lapset ja lapsiperheiden asiat kiinnostaa yhtään? Eikö olekaan siinä omassa elämässä tarpeksi sisältöä mieshierontoineen ja kolmen tunnin uppoutumisineen, kun täällä pitää aikaansa kuluttaa?
[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 14:08"]
"Ja tunnemyrskyjä? Kuulostaa kamalalta, miksi kukaan haluaisi elämäänsä "tunnemyrskyjä" :o???" Voi luoja, eikö joku oikeasti halua kokea elämässään isoja tunteita? Ihan kamalaa olisi elää siten, ettei koskaan tapahtuisi mitään vavisuttavaa. Mulle ainakin elämä on ennen kaikkea tunnepohjaista: rakkautta, onnea, vastapainoksi joskus suruakin ja alamäkiä, joista selvittyäni koen suurta onnistumisen iloa. Elämä ilman tunnemyrskyjä, kiitos ei!
[/quote]No en todellakaan haluaisi tuollaista. Enkä ymmärrä miksi kukaan muukaan täysjärkinen haluaisi. Minä pyrin olemaan tasaisesti onnellinen ja tyytyväinen, enkä jaksaisi jatkuvasti heittelevää mielialaa. Sehän olisi kuin olisi koko ikänsä murrosiässä!
Toki esim. on paljon skitsofreniapotilaita ja maanisdepressiivisiä jotka eivät suostu syömään lääkkeitä - niiden kanssa kun olisi normaali tunne-elämä, eikä sairauden luomia järisyttäviä ylä- ja alamäkiä. Nyt kuitenkin kai puhutaan normaaleista ihmisistä.
[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 14:06"]
Se ei käy SINUN järkeesi. Ehkä sulla on opittavaa tästä maailmasta vielä. Jostain syystä et ymmärrä suurta osaa ihmisistä vaan luulet tietäväsi totuuden ja puhut täällä kognitiivisesta dissonanssista. Ihan samalla logiikalla voisi väittää, että sinä vain luulet pitäväsi elämästäsi ja siksi puolustelet sitä.
[/quote]
Luitko tuon linkkaamani Time-lehden jutun kognitiivisen dissonanssin ja vanhemmuuden yhteydestä?
[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 13:23"]
Jotkut vaan tykkää vauhdikkaammasta elämästä. Mä oon sellainen, eikä mun nuppi tästä lapsiperhe-elämästä mitenkään hajoa. Hoidetaan hommat ja sitten, kun on joskus vapaata, nautitaan ihan täysillä.
[/quote]Päivä täynnä pakollisia rutiineja, siivousta, ruoan laittoa ja harrastuksiin kuskaamista. Melkoisen mielenkiintoinen luonnehdinta "vauhdikkaalle elämälle", minusta kun tuo kuulostaa päinvastoin tappavan tylsälle ja puuduttavalle!
Ps. minäkin nautin vapaasta. Joka päivä sen kuutisen tuntia :D!