Lue keskustelun säännöt.
Mistä ystäviä kolmekymppisenä? (Taas viikonloppu yksin)
23.08.2014 |
Täällä nyt ei tietenkään kannattaisi kirjoittaa yhtään mitään, koska viimeistään viides kommentti haukkuu provoksi ja kuudes säälittäväksi luuseriksi, mutta eipä nyt ole muutakaan tekemistä, joten menköön.
Olen kolmekymppinen normaalisti sosiaalinen ja ihan kiva nainen, jota vaivaa yksinäisyys. Muutin 7 vuotta sitten uuteen kaupunkiin töiden perässä. Hyvin pian muutettuani tapasin miehen, jonka kanssa oltiin viisi vuotta yhdessä. Suhde loppui pari vuotta sitten. Tunsin tänne muuttaessani muutaman ihmisen, ja olen töiden ja harrastusten kautta saanut muutamia tuttuja, mutta kun seurustelu alkoi, tuli hengailtua vuosikausia miehen porukoissa. Olen ehkä aina ollut vähän huono tutustumaan uusiin ihmisiin, vaikka toki ymmärrän, että omat kaverit ovat tärkeitä, sosiaalista elämäänsä ei voi rakentaa vain puolison varaan. Eron jälkeen kävi kuin kävikin niin, ettei kukaan exän kavereista jäänyt minun elämääni. Omat vähät tutut ovat taas kovasti kiinni vauvaperhearjessa, moni on myös muuttanut muualle. Elämä tuntuu aika harmaalta yksin. Välillä koitan olla reipas ja lähteä itsekseni vaikkapa johonkin keikalle, mutta tunnen oloni väkijoukossa iloisten kaveriporukoiden ympäröimänä entistäkin yksinäisemmäksi.
Mistä niitä uusia kavereita oikein saa? Eivät kolmekymppiset enää tutustu uusiin ihmisiin tuosta vaan, kaikilla on jo niin omat kuviot. Haluaisin kuulla myös, jos joku käy ulkona kulttuuririennoissa tai baarissa itsekseen, miten sellaisesta oppisi nauttimaan?
Kommentit (221)
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 22:09"]
Onko ryhmä vielä elossa? Meinasin liittyä, kun tätä keskustelua täällä käytiin, mutta se muistui vasta nyt mieleen uudelleen.
[/quote]
On vielä elossa. :) Ryhmän nimi on siis "Menot ja ihmiset" ja ryhmän pitäisi löytyä ihan facebookin haulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua sanoa, joku vielä tunnistaa :) On tää joka tapauksessa sen kokoinen kaupunki, että rientoja ja tekemistä riittää noin periaatteessa. Ap
Esim helluntaisrk sta. Siellä käy ihan taviksia
[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 21:02"]
Esim helluntaisrk sta. Siellä käy ihan taviksia
[/quote]
Joskus olenkin miettinyt että olis aika siistiä olla uskonnollisuuteen taipuvainen henkilö, koska seurakunnassa tutustuu varmaan tosi helposti. Rajaan tän vaihtoehdon kuitenkin totaalisesti ulos omasta elämästäni, ei ole mun juttu. Kiitos kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastukset on hyvä. Ehkä työväenopiston kurssit? Avoin yliopisto? Vapaaehtoistyö? Naapurit?
Kyllä väyliä löytyy, pitää vain olla itse aktiivinen kun ei kukaan tosiaan tule sieltä kotoa hakemaan.
Jos oot Helsingistä, mä voin olla sun kaveri koska tahansa :) Oon samaa ikäluokkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 21:08"]
Harrastukset on hyvä. Ehkä työväenopiston kurssit? Avoin yliopisto? Vapaaehtoistyö? Naapurit?
Kyllä väyliä löytyy, pitää vain olla itse aktiivinen kun ei kukaan tosiaan tule sieltä kotoa hakemaan.
[/quote]
No just tää! Oon aloittanut sata harrastusta, mutta tiesittekö, että jos suomalaiset muutaman sanan siellä harrastuksen äärellä vaihtavatkin, ei ne enää kahville siitä sen jälkeen lähde. Naapurien kanssakin juttelen pihassa joka päivä, mutta ei se nyt ihan sama ole kuin oikeat kaverit. Mikä ihmeen harrastus se on, josta oikeasti saisi kavereita? Ap
Työkavereita, joku harrastus. Päätä, että nyt olen sosiaalinen ja löydän itselleni ystävän. Etsi vaikka lenkkiseuraa tms. jossakin facen ryhmässä. Itsekin olen löytänyt ystäviä 4-kymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin olla sun kaveri jos oot k-s:stä!
Oon kans miettiny monesti et kun tapaa kivan ihmisen ni miten siitä luontevasti vois jatkaa. Ylex:lläkin puhuttiin tästä just to. Deittailu/flitttailu on helppoo mut ei nainen naiselle kovi järkevästi voi ilmaista et "alaks olee mun kaveri". Tapasin pari v sitten muutaman kerran aina viikon välein harrastuksessa naisen jonka kanssa synkkas mut se jäi sitte ku ei jotenki luontevasti osannu kysyy vaik et "ooks mun fb-kaveri" tai "läheks kahvil?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 21:10"]
[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 21:08"]
Harrastukset on hyvä. Ehkä työväenopiston kurssit? Avoin yliopisto? Vapaaehtoistyö? Naapurit?
Kyllä väyliä löytyy, pitää vain olla itse aktiivinen kun ei kukaan tosiaan tule sieltä kotoa hakemaan.
[/quote]
No just tää! Oon aloittanut sata harrastusta, mutta tiesittekö, että jos suomalaiset muutaman sanan siellä harrastuksen äärellä vaihtavatkin, ei ne enää kahville siitä sen jälkeen lähde. Naapurien kanssakin juttelen pihassa joka päivä, mutta ei se nyt ihan sama ole kuin oikeat kaverit. Mikä ihmeen harrastus se on, josta oikeasti saisi kavereita? Ap
[/quote]
Sun pitää kysyä itse kahville tai näyttämään kaupunkia tms :) itse oon löytänyt tallilta saman henkisiä ihmisiä ystäviksi. Käydään yhdessä marjassa/sienessä, shoppailemassa, maastoilemassa ym mukavaa.
Ne loytyy hymysta ja kertomuksista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua masentaa kun totean että ei niitä ystäviä enää saa kolmekymppisenä. Ne keillä on ystäviä pilvin pimein eivät voi koskaan käsittää että asiat vain menevät niin. Tasan ei käy nallekarkit, ja omalla aktiivisuudella on pirullisen vähän tekemistä asian kanssa. Tätä on turha yirttää selittää niille kaikkien kavereille joilla seurasta ei ole koskaan ollut pulaa. Eli kannattaa antaa olla, ei niitä ystäviä tässä maailmassa saa, ja nekin jotka ovat joskus olleet ovat totaalisesti hylänneet.
[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 21:18"]
Oon kans miettiny monesti et kun tapaa kivan ihmisen ni miten siitä luontevasti vois jatkaa. Ylex:lläkin puhuttiin tästä just to. Deittailu/flitttailu on helppoo mut ei nainen naiselle kovi järkevästi voi ilmaista et "alaks olee mun kaveri". Tapasin pari v sitten muutaman kerran aina viikon välein harrastuksessa naisen jonka kanssa synkkas mut se jäi sitte ku ei jotenki luontevasti osannu kysyy vaik et "ooks mun fb-kaveri" tai "läheks kahvil?"
[/quote]
Aivan! Tää on niin totta! Ihan hassua! Yhden sellaisen kivan tyypin olen tavannut kaverin kautta, jota aion nyt kyllä vaan ihan rohkeasti pyytää kaljalle, mutta miksi ihmeessä se on niin vaikeaa? Ap
[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 21:21"]
En halua masentaa kun totean että ei niitä ystäviä enää saa kolmekymppisenä. Ne keillä on ystäviä pilvin pimein eivät voi koskaan käsittää että asiat vain menevät niin. Tasan ei käy nallekarkit, ja omalla aktiivisuudella on pirullisen vähän tekemistä asian kanssa. Tätä on turha yirttää selittää niille kaikkien kavereille joilla seurasta ei ole koskaan ollut pulaa. Eli kannattaa antaa olla, ei niitä ystäviä tässä maailmassa saa, ja nekin jotka ovat joskus olleet ovat totaalisesti hylänneet.
[/quote]
Tavallaan ymmärrän pointtisi, mutta en ole ihan ehkä vielä noin syvällä ajatusteni kanssa... Paljon mietin sitä, mikä mussa on vikana, kun tuntuu olevan niin vaikea tutustua. Tyhjästä on paha aloittaa. Olisi eri asia jos olisi niitä vanhoja koulukavereita tai jotain... Ap
Jos et saa työpaikalta niin mene opiskelemaan uudestaan yliopistoon. Ei kavereita arkielämästä saa muut kuin opiskelijat, jos pitää tyhjästä aloittaa.
Kun kaikki muut on niin reippaita, että menee vaan itsekseen rohkeasti joka paikkaan ja tutustuu ihmisiin, kertokaahan miten se tehdään. Eikö teistä tunnu säälittävältä olla yksin baarissa tai vastaavassa? Tai muut, mitä ajattelette yksin liikkellä olevasta naisesta? Ap
Isolla paikkakunnalla on ihan varmasti ihmisiä, jotka on samassa tilanteessa. Esim minä, mutta tuskin asutaan samassa kaupungissa. Ei taida olla helppoa ratkaisua. Avoimesta yliopistosta olen löytänyt yhden kaverin. Ei olla sydänystäviä, mutta on sellainen, jonka kanssa voi viettää aikaa silloin tällöin.
nosto