Lue keskustelun säännöt.
Miksi avaruudellinen hahmotuskyky on älykkyyttä, mutta tunteiden tunnistaminen ei?
Jotkut ihmiset ovat hyviä pyörittelemään kolmiulotteisia esineitä mielessään. Samat ihmiset voivat olla todella huonoja tunnistamaan tunteitaan ja motiveejaan. Toisilla tuo menee toisinpäin.
Onko jotenkin itsestäänselvää, että avaruudellinen hahmotuskyky on yksi älykkyyden muodoista, mutta kyky tunnistaa tunteitaan ym ei? Avaruudellinen hahmotuskykyhän kuuluu älykkyysosamäärän käsitteeseen. Monet puhuvat myös tunneälystä, mutta ne jotka haluavat pitää kiinni vakiintuneesta ÄO-käsitteestä, eivät halua tunnustaa tunnelälyn olemassaoloa. Miksi?
Kommentit (868)
Vierailija kirjoitti:
Älykkyysosamäärä on täytynyt testata niin, että kulttuuri ei siihen juuri vaikuta ja siksi mm. kielelliset jutut on poistettu. Mutta miten tämä sitten mittaa älykkyyttä laajasti, sitä en käsitä. Olen itse tyhmä kuin saapas jossain ns. loogisessa ajattelussa ja avaruudellisessa hahmottamisessa, mutta kielellisesti pärjään hyvin, on ilmeisesti tunneälyä jne. ja elämä on sillä tavalla sujunut hyvin. Mutta en tosiaan ikinä maailmassa uskaltaisi tehdä älykkyystestiä, koska sen perusteella olisin varmaan ihan vajaa :(
Mä en myöskään uskalla testata älyäni. Mua on usein kehuttu fiksuksi koska osaan jotenkin hienosti puhua ihmisille niin, että autan heitä vaikka heillä olisi täysin toivoton olo, eikä kuulemma kukaan muu ole ymmärtänyt mistä he edes puhuvat kuin minä. Eli varmaankin mulla on sitten todella hyvä tunneäly ja se antaa mielikuvan siitä, että olisin jotenkin fiksu. Mutta silti tunnen olevani todella tyhmä. Mulla on esimerkiksi erittäin huono muisti ja laskupää, enkä usein "hiffaa" asioita ajoissa, huono keskittymiskyky ja olen aina pärjännyt koulussa tosi kehnosti, jopa amiksen keskeytin kun en vaan oppinut siellä mitään, ajatukset harhaili liikaa.
Olen varma, että älykkyystestissä tulokseni olisi jotain alle keskitason. Yksi asia minkä olen havainnut, että ne joilla on korkea ÄO eivät monesti ole kovinkaan kivoja ihmisiä. Tarkoitan siis, että heistä puuttuu se tietynlainen herkkyys. Mulla siis on ihan suvussa näitä huipuuälykköjä ja heillä tuntuu olevan se moraalikäsitys aivan erilainen kuin itselläni. Vai olenko minä vaan sitten niin tyhmä etten ymmärrä heitä? Sekin on tietenkin mahdollista. Onhan minunkin vaikea ymmärtää esimerksiksi kehitysvammaisia, koska he taasen ovat minua "alempana", siis älyllisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On tunteiden tunnistaminen älykkyyttä myös.
Tuo älykkyystesti vain on jämähtänyt omaan aikaansa eikä sillä mitata sitä eli se on puutteellinen testi. Se, että tunneälykkyys ei ole siinä osa-alueena mukana, ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö tunneälykkyys olisi älykkyyttä.
Miten joku testi voisi mitata ihmisen älykkyyttä muuta kuin suuntaa antavasti? Minusta se on ajatuksenakin hauska.
Voiko ihmiset laittaa paremmuusjärjestykseen testillä, että esim. kaksi kolmiulotteisesti lahjakasta ihmistä, toinen olisi testillä osoitettavissa lahjakkaammaksi? Pelkällä kolmiulotteisuuden hahmottamisella ei tee mitään, ellei sitä käytä johonkin tarkoitukseen.
Vierailija kirjoitti:
Arkkitehdit ainaskin tarvitsevat avaruudellista hahmotuskykyä. Minun tuntemani arkkitehti oli hyvä sekä avaruudessa että sängyssä.
Hahmotti, missä rintasi ovat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arkkitehdit ainaskin tarvitsevat avaruudellista hahmotuskykyä. Minun tuntemani arkkitehti oli hyvä sekä avaruudessa että sängyssä.
Hahmotti, missä rintasi ovat?
Kaikki rakennukset suunnitellaan lähtökohtaisesti ihmiselle, joten kai anatomian tuntemisesta on apua....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkyys ja tunteet ovat toisensa täysin poissulkevat. Ihminen ei voi olla yhtä aikaa järkevä ja puhtaasti rationaalinen sekä tunteikas ja vaistojen vietävänä.
Hah. Ihminen tekee lähes kaiken tunteiden perusteella. Se kannattaa tunnistaa heti, ettei kuvittele tekevänsä järkeviä ratkaisuja, kun oikeasti tunteet määrää. Jotkut ihmiset haluavat kuvitella tekevänsä kaikki ratkaisunsa rationaalisesti, koska kokevat olevansa silloin älykkäämpiä ja hallitsevansa tilannetta. Jos joku ulkopuolinen tulisi tarkastelemaan tilannetta, näkee kuitenkin selvästi miten on monesti tunnesyyt voittaneet.
Onhan meillä se yksi esimerkki kun joltain amerikkalaismieheltä katosi jossain onnettomuudessa(?) tunteet. Hän oli pelkästään rationaalisuutensa varassa (ja oli hyvin älykäs), mutta elämä alkoi luisua alamäkeen, koska teki täysin idioottimaisia päätöksiä jatkuvasti. Menetti lopulta kaiken.
Vakuuttavalta kuulostaa XD Ettei vaan ois ollut joku elokuva kyseessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä tavalla voidaan tieteen metodeilla määritellä tunneäly?
Tunneäly on henkilökohtainen ominaisuus. Se on olemassa, mutta ei ole olemassa "mittaria", millä se voitaisiin mitata.
Älykkyys on henkilökohtainen, mitattavissa oleva ominaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Viisaus ja älykkyys kun ovat kaksi eri asiaa. Siksi. Tunneälyn nykyinen käyttö perustelemaan mitä tahansa epärationaalista toimintaa on malliesimerkki älykkyyden puutteesta, ei älykkyydestä.
Uutena kommentoijana: Viisaus ja älykkyys ovat kaksi eri asiaa, mutta nostaisin vielä yhden termin: lahjakkuuden. Älykkyys on minun käsitykseni mukaan aivojen toiminnan mittari: toisilla kogniitiivisten aivon osien hermoverkot ja välittäjäaineet toimivat upeasti toisilla hitaammin. Ne perinteisen älykkyyden ominaisuudet käsitellään kai enemmän vasemmassa aivopuoliskossa kun taas oikeassa aivopuoliskossa käsitellään sanatonta viestintää, tarkkaavuuden säätelyä jne - kai näin, ainakin näin olen joskus lukenut. Viisaus on hyvä termi, monesti tarkoitetaan kokemuksen tai opitun/luetun hyödyntämistä pelkän älyn lisäksi päättelyissä (tyyliin älykäs keksii ulospääsyn ongelmasta mihin viisas ei olisi itseään laittanut).
Ihmettelen halua pohtia älykkyyttä niin paljon, ja tuon "mensa-älyn" ylikorostamisen palstalla. Minusta olisi parempi pohtia lahjakkuutta (ja sitä viisautta). Meillä hyvin erilaisia aivoja, prosessoivat asioita ja ärsykkeitä erillä lailla. Tuolla puhtaalla "mensa-älyllä" ilman esimerkiksi sosiaalisia kykyjä pärjää nykymaailmassa hyvin kehnosti, jopa tutkimusmaailmassa missä tarvitaan älykkäitä ihmisiä eivät sosiaalisesti täysin lahjattomat enää pärjää, lähes kaikki tehdään tutkimuskoaliitioissa joissa on pakko kyetä toimimaan yhteisön säännöillä. Lähes jokaisessa työyhteisössä on hyödyksi, että porukassa on sosiaalisesti hieman kömpelömpien älypäiden lisäksi tunneälyn taitureita jotka myyvät ajatukset ja liimaavat porukan yhteen. Itselläni on varsin toimivat aivot (en ole käynyt mensan testeissä, mutta olen päätellyt sen koulu- ja opintomenestyksestäni ja opiskeluun tarvitsemastani ajasta) mutten olisi edennyt uralla näin hyvin ilman muiden aivolohkojen ja kasvuympäristön apuja, sosiaalisuus, tunneäly ja persoonallisuus ovat auttaneet paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oikeasti haluttaisiin mitata älykkyyttä tarvittaisiin kattavat testit, joissa tyyliin:
Rakenna hylly
Pelastu autiolta saarelta
Ratkaise ristiriitatilanne
Ratkaise arvoitus ja löydä maali.
Ja niin edelleenMonipuolisia tehtäviä, jotka laittavat ihmisen erilaisiin tilanteisiin, jossa pitää käyttää aivoja monella tavalla, ratkaista pulmia teoriassa ja käytännössä. Osassa pulmia on muita ihmisiä, jotka pitää ottaa huomioon, osassa tarvitaan kielellistä taitoa, osassa musikaalista, osassa suunnistaa ja vaikka mitä erilaisia. Tehtävien laatimiseen pitäisi myös ottaa hyvin erilaisista kulttuurista ja paikoista paljon ihmisiä. Muuten jos vaikka me se laadittaisiin, niin länsimaalaiset voittaisivat aina.
Mutta tällaista on vaikea vieläkin tietokoneaikaan saada aikaiseksi, niin älykkyys onkin sitä, että mikä kuvio tulee seuraavaksi, sehän kertoo paljon...
Nuo riippuisivat paljolti aiemmasta kokemuksesta, tiedosta, eikä älykkyydestä. Ainakin tuo saarelta pakeneminen, nuo muut voi nyt tarkoittaa yhtä sun toista.
Tuo aiemman tiedon ja saman lähtötason merkitys erottelee älykkäät. Olen huomannut yksilöiden välillä on suuria eroja kyvyssä omaksua ja soveltaa uutta tietoa, sekä "luovuudessa" eli kyvyssä hoksata ja keksiä itse. Systeemiajattelu on melko harvinaista. Näkyy juuri silloin tulee kaikille yllättävä, uusi tilanne ilman ennakkotietoja tai osaamista. Kuka sopeutuu nopeasti ja yhdistelee tietoa, tekee (toteutuskelpoista) toimintasuunnitelmaa. Kun aivot toimivat nopeasti poissulku -periaatteella, on helppo seuloa jo suunnitelmaa tehdessä mahdolliset esteet ja hidasteet. Pitää ajatella (ensinnäkin) hyvin monta mahdollista skenaariota nopeasti, mitä tiedetään, mitä ei, mitä pitäisi mahdollisesti tietää ja sitä on prosessointiteho. Vaatii myös luovuutta, koska vastauksia ei ole. Tai ainakaan tietoa, mistä ne löytyvät.
Ja tämä ero ihmisten välillä näkyy mainiosti kiireisessä, vaihtelevassa ja vastuullisessa työssä. Monella prakaa hermot tai tehdään vaikeimman kautta. Systeemiajattelussa ei voi sivuuttaa oman ja muiden toiminnan ja tunteiden vaikutusta tapahtumien kulkuun, muuten menee metsään. Niitäkin voi ja on hyvä ennakoida, toki samalla kun tekee päässälaskua ja hahmottaa kokonaiskuviota. Vaikeaa monelle, helppoa kun on tehot täysillä.
Minulla on hyvä avaruudellinen hahmotuskyky mutta niin on tunteiden tunnistamiskykykin. Olen työelämässäni ollut kymmenissä tilanteissa neuvottelemassa miljoonien arvoisista kaupoista ja lopulta ihmisten lukemiskykyni on ollut ratkaisevin tekijä kauppojen varmistumisessa.
Pystyn lukemaan ihmisten ilmeistä, asennoista, liikkeistä jne. kaikenlaista. Edustamassani bisneksessä ne olivat asioita, joita ihmiset eivät kehdanneet kysyä tai tuoda esiin. Saatoin kysyä henkilöltä, että vaivaako tämä tai tämä asia sinua. Asiakkaat toivat monesti esiin sen, että toin bisnekseen sen inhimillisen puolen, jota he eivät aina välttämättä osanneet itsekään tunnistaa tarvitsevansa.
Tämä ominaisuus on edellä kertomaani peilaten ollut siunaus, mutta se on myös kirous. Joskus vaan toivoisi, että saisi sen tunnetutkan edes hetkeksi pois päältä, eikä koko ajan olisi sen aivojen syöttämän tunnejohdannaisten informaatioiden tulvan kohteena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä on tunneäly ja kuinka voidaan todeta se onko jollain korkea vai matala tunneäly?
Johan Pomppas kirjoitti:
Minulla on hyvä avaruudellinen hahmotuskyky mutta niin on tunteiden tunnistamiskykykin. Olen työelämässäni ollut kymmenissä tilanteissa neuvottelemassa miljoonien arvoisista kaupoista ja lopulta ihmisten lukemiskykyni on ollut ratkaisevin tekijä kauppojen varmistumisessa.
Pystyn lukemaan ihmisten ilmeistä, asennoista, liikkeistä jne. kaikenlaista. Edustamassani bisneksessä ne olivat asioita, joita ihmiset eivät kehdanneet kysyä tai tuoda esiin. Saatoin kysyä henkilöltä, että vaivaako tämä tai tämä asia sinua. Asiakkaat toivat monesti esiin sen, että toin bisnekseen sen inhimillisen puolen, jota he eivät aina välttämättä osanneet itsekään tunnistaa tarvitsevansa.
Tämä ominaisuus on edellä kertomaani peilaten ollut siunaus, mutta se on myös kirous. Joskus vaan toivoisi, että saisi sen tunnetutkan edes hetkeksi pois päältä, eikä koko ajan olisi sen aivojen syöttämän tunnejohdannaisten informaatioiden tulvan kohteena.
Sinulla taitaa olla hieman väärä käsitys tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunteethan voivat vaikuttaa myös älykkyystestissä suoriutumiseen. Jännitys, ahdistus, motivaatio, innostus, you name it. Nukkuuko huonosti vai hyvin edeltävästi, vaikuttaako testiin meno tunteisiin vai onko tilanne täysin neutraali. Tunneälykkyys omien tunteiden hallinnan ja käsittelyn kautta voi vaikuttaa siten myös viralliseen älykkyysosamäärään, toki todennäköisesti kuitenkin vain muutamalla pisteellä.
Vierailija kirjoitti:
Koska toisessa tyypillisesti miehet ovat hyviä ja toisessa naiset.
Niin tai ainakin näin meidän halutaan uskovan. Onko sekään sitten oikeasti totta? Koska todella paljon riippuu siitä mitä odotuksia eri sukupuolille ladotaan.
Voihan se olla niinkin, että naiset pärjäävät sosiaalisesti hieman paremmin pelkästään sen takia, että juuri sitä on heiltä aina vaadittu. Mistä me tiedetään mikä on totuus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo tunneäly ei taida olla mitenkään järkevästi mitattavissa?
Rakentaako tunneälyllä kestävän sillan?
Rakentaako loogisella päättelykyvyllä toimivan perheen?
Kirjoittaako sillä mukaansa tempaavan romaanin?
Säveltääkö sillä sinfonian?
Selviääkö sillä masennuksesta?
Oppiiko sillä tanssirutiinin vaivattomasti?Kyllä se looginen ajattelu on tärkeä kaikissa noissa.
esim:
Voi opiskella psykologiaa käydä terapiassa ja oppia parempia toimintamalleja. Opetella havannoimaan objektiivisesti.
Voi opiskella romaanin kirjoittamista ja oppia lukemalla toisen kirjoittamia teoksia. Ehkä jää omaperäisyys uupumaan mutta voi olla tietopohjainen romaani esim. tapahtuu historiallisessa ympäristössä.
Sinfonia on varmaankin näistä haastavin.
Masennuksesta voi hyvinkin selvitä järkeilemällä ja opiskelemalla vaikka ihmisen aivokemiaa ja laittamalla alkuun D-vitaminitasot kohdilleen.
Tanssirutiineissa on omanlaisensa logiikka ja sekin vaatii työmuistia ja asioita voi päätellen oppia. Korkealle tasolle tuskin pääsee jos ei ole tunneälyä ja latausta.
En siis väitä että tunneäly olisi turha mutta se on niin vaikeasti määriteltävissä ja menee herkästi hötön puolelle kun siitä aletaan puhumaan. Työpaikkahaastattelussa se haastattelutilanne on tavallaan tunneälyn mittari.
En tiedä liittyykö hyvä muisti älykkyyteen, mutta omien kokemuksien perusteella jokseenkin liittyy. Ja siksi olen itsekin taipuvainen ajattelemaan, että looginen päättelykyky ja tiedon imevä aivosieni ovat ihmistä ohjaava/määrittävä moottori mihin oikeastaan kaikki lopulta kytkeytyvät. Eli se perinen älykkyys siis. Kun aivojen raksutuksessa on koko ajan eroa, niin kulho mistä lopulta ammennetaan on toisilla vain huomattavan paljon suurempi kuin toisilla. Isosta kulhosta on sitten helpompi ammentaa kaikkea.
Muita lahjakkuuden lajeja on lisäksi tietenkin paljon ja ihmisen persoonallisuuspiirteet määrittävät kulhon kohtaloa monin tavoin, joten ilmentymät ovatkin sitten sekavampi soppa.
Vierailija kirjoitti:
Älykkyysosamäärä on täytynyt testata niin, että kulttuuri ei siihen juuri vaikuta ja siksi mm. kielelliset jutut on poistettu. Mutta miten tämä sitten mittaa älykkyyttä laajasti, sitä en käsitä. Olen itse tyhmä kuin saapas jossain ns. loogisessa ajattelussa ja avaruudellisessa hahmottamisessa, mutta kielellisesti pärjään hyvin, on ilmeisesti tunneälyä jne. ja elämä on sillä tavalla sujunut hyvin. Mutta en tosiaan ikinä maailmassa uskaltaisi tehdä älykkyystestiä, koska sen perusteella olisin varmaan ihan vajaa :(
Oikeastihan on mahdotonta rakentaa kulttuurista riippumatonta älykkyystestiä. Ihmisen aivot ja mieli kehittyvät vuorovaikutuksessa ja ympäristön ärsykkeiden kautta, ne mallit ja ajattelutavat joita noissa testeissä testataan ovat aina enemmän tai vähemmän kulttuurisidonnaisia. Kuviopäättelykin vaatii tietynlaista ajattelutapaa, kykyä yleistää induktiivisesti tiettyä abstraktia logiikkaa. Ei esimerkiksi luonnonkansat tarvitse sellaista logiikkaa mihinkään ja siksi sellaisesta kulttuurista tulevan on äärimmäisen vaikea omaksua tai ymmärtää tällaista ajattelua.
Why our IQ levels are higher than our grandparents' | James Flynn - YouTube
Älykkyys ei ole mikään biologinen ilmiö, vaikka esim. synnynnäiset taipumukset, terveys ja prosessointinopeus vaikuttavat ihmisen potentiaaliin suoriutua noista kokeista. Ne kuitenkin suodattuvat aina kulttuurisidonnaisen mallien kautta, minkä vuoksi mittarit eivät koskaan mittaa mitään universaalia älyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmistuntemus on älykkyyttä. Tietää asioita ja tunnistaa teeman ja motiivin ja kontekstin eikä pelkkiä tunteita.
Tunteiden tunnistaminen ei korreloi elämässä menestymisen kanssa. Ei ole tunteiden tunnistustestiä jonka perusteella voi ennustaa yhtään mitään.
Autistiset ovat monesti korkean äon omaavia. Heidän menestyksen ihmissuhteissa voi monesti ennustaa huonoksi. Eli äo:n ulkopuolella on asioita joilla voi jotain ennustaa.
Käytännössä kaikki kehitysvammaiset ovat autisteja. Autismi jo itsessään on kehitysvamma. Tämä ei silti tarkoita etteikö autisteissakin olisi tosi fiksun oloisia ja hyvin elämässään pärjääviä tyyppejä, mutta heidän kohdalla kyse on enemmänkin erilaisista lahjakkuksista.
Vierailija kirjoitti:
Johan Pomppas kirjoitti:
Minulla on hyvä avaruudellinen hahmotuskyky mutta niin on tunteiden tunnistamiskykykin. Olen työelämässäni ollut kymmenissä tilanteissa neuvottelemassa miljoonien arvoisista kaupoista ja lopulta ihmisten lukemiskykyni on ollut ratkaisevin tekijä kauppojen varmistumisessa.
Pystyn lukemaan ihmisten ilmeistä, asennoista, liikkeistä jne. kaikenlaista. Edustamassani bisneksessä ne olivat asioita, joita ihmiset eivät kehdanneet kysyä tai tuoda esiin. Saatoin kysyä henkilöltä, että vaivaako tämä tai tämä asia sinua. Asiakkaat toivat monesti esiin sen, että toin bisnekseen sen inhimillisen puolen, jota he eivät aina välttämättä osanneet itsekään tunnistaa tarvitsevansa.
Tämä ominaisuus on edellä kertomaani peilaten ollut siunaus, mutta se on myös kirous. Joskus vaan toivoisi, että saisi sen tunnetutkan edes hetkeksi pois päältä, eikä koko ajan olisi sen aivojen syöttämän tunnejohdannaisten informaatioiden tulvan kohteena.
Sinulla taitaa olla hieman väärä käsitys tilanteesta.
Hyvä kun älykkäästi avasit asiaa.
Vierailija kirjoitti:
On tunteiden tunnistaminen älykkyyttä myös.
Tuo älykkyystesti vain on jämähtänyt omaan aikaansa eikä sillä mitata sitä eli se on puutteellinen testi. Se, että tunneälykkyys ei ole siinä osa-alueena mukana, ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö tunneälykkyys olisi älykkyyttä.
Miksi se on niin tärkeää että tunteiden tunnistaminen olisi myös älykkyyttä? Eikö se ole muutenkin ihan hyvä taito. Onko kenialaiset pikajuoksijat sitten juoksuälykkäitä ja tummat koripalloilijat koriälykkäitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo tunneäly ei taida olla mitenkään järkevästi mitattavissa?
Rakentaako tunneälyllä kestävän sillan?
Rakentaako loogisella päättelykyvyllä toimivan perheen?
Kirjoittaako sillä mukaansa tempaavan romaanin?
Säveltääkö sillä sinfonian?
Selviääkö sillä masennuksesta?
Oppiiko sillä tanssirutiinin vaivattomasti?Kyllä se looginen ajattelu on tärkeä kaikissa noissa.
esim:
Voi opiskella psykologiaa käydä terapiassa ja oppia parempia toimintamalleja. Opetella havannoimaan objektiivisesti.
Voi opiskella romaanin kirjoittamista ja oppia lukemalla toisen kirjoittamia teoksia. Ehkä jää omaperäisyys uupumaan mutta voi olla tietopohjainen romaani esim. tapahtuu historiallisessa ympäristössä.
Sinfonia on varmaankin näistä haastavin.
Masennuksesta voi hyvinkin selvitä järkeilemällä ja opiskelemalla vaikka ihmisen aivokemiaa ja laittamalla alkuun D-vitaminitasot kohdilleen.
Tanssirutiineissa on omanlaisensa logiikka ja sekin vaatii työmuistia ja asioita voi päätellen oppia. Korkealle tasolle tuskin pääsee jos ei ole tunneälyä ja latausta.
En siis väitä että tunneäly olisi turha mutta se on niin vaikeasti määriteltävissä ja menee herkästi hötön puolelle kun siitä aletaan puhumaan. Työpaikkahaastattelussa se haastattelutilanne on tavallaan tunneälyn mittari.
En tiedä liittyykö hyvä muisti älykkyyteen, mutta omien kokemuksien perusteella jokseenkin liittyy. Ja siksi olen itsekin taipuvainen ajattelemaan, että looginen päättelykyky ja tiedon imevä aivosieni ovat ihmistä ohjaava/määrittävä moottori mihin oikeastaan kaikki lopulta kytkeytyvät. Eli se perinen älykkyys siis. Kun aivojen raksutuksessa on koko ajan eroa, niin kulho mistä lopulta ammennetaan on toisilla vain huomattavan paljon suurempi kuin toisilla. Isosta kulhosta on sitten helpompi ammentaa kaikkea.
Muita lahjakkuuden lajeja on lisäksi tietenkin paljon ja ihmisen persoonallisuuspiirteet määrittävät kulhon kohtaloa monin tavoin, joten ilmentymät ovatkin sitten sekavampi soppa.
Kyllähän muistin on pakko liittyä edes jollain tavoin älykkyyteen, koska jos sulla on ihan kultakalan muisti, et myöskään opi koskaan mitään uutta. Ja jos et opi uutta, et voi tehdä päätelmiä jo aiemmin oppimistasi asioista, mikä johdattaa sinut oppimaan aina lisää ja lisää uutta. Esimerkiksi tyhmien ihmisten kohdalla näkee sitä, että he tekevät samoja virhepäätelmiä koko ajan uudestaan ja uudestaan, mutta eivät tajua vian olevan itsessään. He vain ahdistuvat ja syyttävät muita. Ja koko heidän elämä muodostuu sen mukaiseksi, että ovat itse tehneet niitä tyhmiä päätelmiä, mutta eivät kuitenkaan opi muuttamaan toimintatapojaan. Ainakaan ajoissa.
Hakkaavat vaan päätä seinään ja syyttävät sormi ojossa muita kun päähän sattuu. Mitä muuta tuo on kuin tyhmyyttä?
Toki muistiin vaikuttaa esimerkiksi muistisairaudet ja mielenterveysongelmat heikentävästi, mutta siinäkin huomaa kuinka se ihminen tyhmenee ihan silmissä ja taantuu ihan lapsen tasolle, vaikka olisikin ollut aikoinaan todella fiksu ja pärjäävä ihminen.
Ei meillä itse asiassa kaltaistemme kanssa ole ongelmia. Mutta on hirvittävän raskasta vuorovaikuttaa itseään merkittävästi tyhmempien kanssa kaiken aikaa. Vähän sama kuin olisi lastentarhassa töissä, mutta ei pitäisi lapsista. Eli ei jaksa innostua niiden söpöistä pikku oivalluksista.