Mitä läheisen syöpä opetti

Sen ettei kannata turhaan riemuita remissiosta kun se syöpä tuleekin hyvin pian entistä aggressiivisempana takaisin.

Opin läheiseni syövästä ja kuolemasta monta asiaa. Valitettavasti useimmat opetukset olivat aika karuja.

- Elämä on lyhyt ja loppu voi tulla koska tahansa. Älä jätä unelmia toteuttamatta toisten takia. Älä elä sitku-elämää.

- Sairaanhoito voi olla hyvää, mutta se voi olla myös täysin luokatonta ja jopa julmaa. Sairaanhoitajat eivät todellakaan ole kaikki mukavia tai hienotunteisia ihmisiä. Pidä aina varalla keino lopettaa omat kärsimyksesi.

- Suurin osa ihmisistä, jotka kuvittelet ystäviksesi tai läheisiksesi, eivät todellisuudessa välitä sinusta juurikaan. Ihminen, jota pidit parhaana ystävänäsi, voi hylätä sinut silmää räpäyttämättä. Sukulaiset, jotka vannovat auttavansa ja lupailevat lapsillesi kuuta taivaalta hautajaisissa, katoavat todellisuudessa kuin tuhka tuuleen. En ole varma mitä tästä kokemuksesta pitäisi oppia, mutta ainakin koen itse vapautuneeni kaikesta avunantovelvollisuudesta tulevaisuudessa.

- Ihmisillä on kummallinen tarve päästä pällistelemään kuolinvuoteen äärelle. Jos et tahdo osaksi tätä makaaberia näytelmää, varaudu valmiiksi torjumaan innokkaat puolitutut hyvästelijät ja kiellä henkilökuntaa/perhettä päästämästä ketään sisälle.

- Ihmisillä on myös tarve päästä juoruilemaan ja säätämään, välittämättä lainkaan siitä, miltä omaisista tuntuu. Me mm. puimme läheisemme itse hautausvaatteisiin, ja sain jälkikäteen tietää, että eräs kaukainen sukulainen oli vaihdattanut minun kutomani ja valitsemani villasukat hänen itsensä kutomiin "taivassukkiin". Kuulostaa ehkä pikkujutulta, mutta tuntui aivan pohjattoman loukkaavalta ja törkeältä kuulla tästä jälkikäteen. Älä ikinä mene päsmäröimään toisten ihmisten elämään. Kunnioita surevia. Tukea voi muuten kuin säätämällä omiaan tai tuputtamalla ajatuksiaan. Hyvä tarkoitus ei pyhitä keinoja.

- Alkoholistit, riippuvaiset, narsistit ym. ihmiset käyttävät täysin silmittömästi hyväkseen kaikki mahdollisuudet hyötyä lähestyvästä kuolemasta; teetetään salassa testamentteja, vaaditaan surusta sekaisin olevia omaisia kirjoittamaan sopimuksia, joissa luovutaan lakiosuudesta, annetaan perintökoruja omille suosikeille, heitetään yhden sisaruksen tärkeät muistot roskiin ja vaikka mitä. Ihmiset ovat törkeitä. Älä luota kehenkään. Älä allekirjoita mitään, jos et ole 100% skarppi. Jos mahdollista, kerää kaikki tärkeät muistot jo läheisen eläessä, sillä kuoleman jälkeen voi olla kyse tunneista, kun omaisuus on käyty läpi.

Näiden lisäksi minulle jäi luultavasti lopun ikääni kestävä voimakas kuolemanpelko.

Sen, että etteivät terveelliset elämäntavat ehkäise syöpää.

Hoidot ovat niin rankkoja fyysisesti ja henkisesti, etten halua niitä itse kokea.

Kun syöpä iskee, en ota vastaan kuin kivunlievityksen.

Ei ole läheisen syöpä eikä kai opettanut mitään, mutta työtoverilla on syöpä ja sitä jatkuvan papatuksen määrää siitä syövästä.. Joo on ikävää, että on syöpä ollut jo monta vuotta ja on tosi kiva, että olet ihmeen kaupalla edelleen elossa, mutta en voi ottaa syöpääsi kannettavakseni ja nyt pitäisi tehdä TÖITÄ. Siis alkaa vaan käymään hermoon ja asiasta on pomon kanssa keskusteltu ja työkaveri tietää, että nää asiat pitää jättää kotiin, mutta papatus sen kuin jatkuu. Lähipiirissä on myös ihmisiä, jotka ovat terminaaliseksi syöväksi luokitellusta syövästä selviytyneet elämään ja elävät sen kuoleman mahdollisuuden kanssa päivittäin eivätkä he siitä syövästä papata jatkuvasti vaan keskittyvät elämään.

Ei mitenkään. Hän vai kuolla kupsahti vaikka eli hyvin terveellistä elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole läheisen syöpä eikä kai opettanut mitään, mutta työtoverilla on syöpä ja sitä jatkuvan papatuksen määrää siitä syövästä.. Joo on ikävää, että on syöpä ollut jo monta vuotta ja on tosi kiva, että olet ihmeen kaupalla edelleen elossa, mutta en voi ottaa syöpääsi kannettavakseni ja nyt pitäisi tehdä TÖITÄ. Siis alkaa vaan käymään hermoon ja asiasta on pomon kanssa keskusteltu ja työkaveri tietää, että nää asiat pitää jättää kotiin, mutta papatus sen kuin jatkuu. Lähipiirissä on myös ihmisiä, jotka ovat terminaaliseksi syöväksi luokitellusta syövästä selviytyneet elämään ja elävät sen kuoleman mahdollisuuden kanssa päivittäin eivätkä he siitä syövästä papata jatkuvasti vaan keskittyvät elämään.

Hyi helkkari miten vastenmielinen nilviäinen sä oot.

Minun läheiseni menehtyi syöpään, yritän sopeuta, vaikka onkin tuskallisen vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole läheisen syöpä eikä kai opettanut mitään, mutta työtoverilla on syöpä ja sitä jatkuvan papatuksen määrää siitä syövästä.. Joo on ikävää, että on syöpä ollut jo monta vuotta ja on tosi kiva, että olet ihmeen kaupalla edelleen elossa, mutta en voi ottaa syöpääsi kannettavakseni ja nyt pitäisi tehdä TÖITÄ. Siis alkaa vaan käymään hermoon ja asiasta on pomon kanssa keskusteltu ja työkaveri tietää, että nää asiat pitää jättää kotiin, mutta papatus sen kuin jatkuu. Lähipiirissä on myös ihmisiä, jotka ovat terminaaliseksi syöväksi luokitellusta syövästä selviytyneet elämään ja elävät sen kuoleman mahdollisuuden kanssa päivittäin eivätkä he siitä syövästä papata jatkuvasti vaan keskittyvät elämään.

Hyi helkkari miten vastenmielinen nilviäinen sä oot.

Arvasin, että näin reagoidaan, mutta alkaa omaa päätä rassaamaan kun työpaikalla joku jauhaa sairauskertomustaan jo toista vuotta putkeen. Mä en voi tehdä mitään asialle. Mun on pakko saada tehdä töitä enkä voi puhua syövästä joka päivä useasti vaan pitää tehdä työt eikä puhua. Omiakin murheita on niin kuin läheisempien ihmisten syöpiä ja muita sairauksia. Ilmeisesti toiset käsittelee asiaa puhumalla siitä 24/7, mutta muut ulkopuoliset eivät voi ottaa asiaa kannettavakseen.

Elämä on lahja. Ei kannata viettää sitä sekopäisen ihmisen raivoamisen kohteena.

Vierailija kirjoitti:

Läheiselläni on syöpä. Tähän mennessä se on muuttanut häntä siten, että hänessä on rauha. Tuntuu, että me muut pelkäämme ja suremme hänen kohtaloaan enemmän. Olemme hyvin ihmeissämme myös, koska mies otti heinäkuussa 2 viikkoa suhteen kariuduttua toisen. Mies oli ollut todella ikävä ja läheinen tarvitsi etäisyyttä, muttei saanut sitä. Mies kyllä sanoi ettei ole lähdössä, mutta lähti kuitenkin Facebook kaverinsa matkaan heti. Kuka tekee noin syöpäsairaalle... Teki muutakin todella sikamaista. Onneksi pääsi eroon.

Karmee tyyppi. Toivottavasti läheisesi selviää ja tyyppi vielä katuu.

Näin keväällä läheltä sen, miten äkkiä kaikki voi elämässä muuttua. Läheinen kuoli kuukauden päästä syöpädiagnoosin saamisesta. Sädehoitoa ja solunsalpaajaa koitettiin antaa jarruttavana hoitona, ei auttanut vaan kunto romahti ja määrättiin saattohoitoon. Tuskaisa loppuaika, kovimpia mahdollisia kipulääkkeitä. Muistan ne tuskaisat ilmeet ennen niin iloisen ja pirteän läheisen kasvoilla. Se oli jotain aivan hirveää. Lääkkeet olivat niin vahvoja että näki hallusinaatioita, eikä ollut ihan kärryillä keskusteluista. Läheinen myös kuihtui silmissä. Syöpä oli levinnyt, metastaaseja oli siellä ja täällä. Keuhkoissa "emokasvain" ja tuhosi kylkiluita kasvaessaan, siitä tuli se kovin tuska hänelle.

En ole koskaan ymmärtänyt "sit kun" -elämäntyyliä, tuon kokemuksen myötä vielä vähemmän. Elämä on tässä ja nyt. Toteuta nyt niitä unelmia, rohkeasti!

Vierailija kirjoitti:

Ei ole läheisen syöpä eikä kai opettanut mitään, mutta työtoverilla on syöpä ja sitä jatkuvan papatuksen määrää siitä syövästä.. Joo on ikävää, että on syöpä ollut jo monta vuotta ja on tosi kiva, että olet ihmeen kaupalla edelleen elossa, mutta en voi ottaa syöpääsi kannettavakseni ja nyt pitäisi tehdä TÖITÄ. Siis alkaa vaan käymään hermoon ja asiasta on pomon kanssa keskusteltu ja työkaveri tietää, että nää asiat pitää jättää kotiin, mutta papatus sen kuin jatkuu. Lähipiirissä on myös ihmisiä, jotka ovat terminaaliseksi syöväksi luokitellusta syövästä selviytyneet elämään ja elävät sen kuoleman mahdollisuuden kanssa päivittäin eivätkä he siitä syövästä papata jatkuvasti vaan keskittyvät elämään.

Voi kamala millainen työkaveri olet.

Varo sanojasi, et koskaan tiedä mistä pisteestä itsesi vielä löydät.

Sen se opetti, että rintasyöpäänkin voi kuolla. Vaikka sen hoito nykyään kuinka hyvää on, ei sekän aina kuitenkaan ole riitä.

Ystäväni miestä joku lohduttikin, että senhän saa hoidettua nykyään...puoliso kuoli kolmen viikon päästä.

Sen, että lähtö terveestä ja täysillä vielä työelämässä olevasta voi tulla kuukaudessa.

Korona-aikana tämä on ollut kamalaa pelätä sitä, että

rakkaan ihmisen viimeiset vuodet saattavat mennä kotona vankilassa. Olisin toivonut hänelle ihan jotain muuta. Tätä ei käsitä, jos ei itse ole kokenut.

Haluaisin sanoa, että olen oppinut luopumista, mutta en ole. Yritän työstää asiaa, mutta en edelleenkään suostu hyväksymään sitä, että joudun kaikkein tärkeimmästä ihmisestä luopumaan. Tämä on ihan järkyttävän vaikeaa.

Sen, miten tärkeää on, että sinkulla on sinkkuystäviä. Yksin elävä enoni sairastui ja soitti tutuilleen ja pyysi pitämään yhteyttä ja soittamaan hänelle. No, tuttavaperheen miespuolinen oli sitten alkanut nälviä enoa siitä että "hänellä ei ole ketään". Pisti kyllä miettimään, kenen kanssa kannattaa yksinelävän viettää aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Läheiselläni on syöpä. Tähän mennessä se on muuttanut häntä siten, että hänessä on rauha. Tuntuu, että me muut pelkäämme ja suremme hänen kohtaloaan enemmän. Olemme hyvin ihmeissämme myös, koska mies otti heinäkuussa 2 viikkoa suhteen kariuduttua toisen. Mies oli ollut todella ikävä ja läheinen tarvitsi etäisyyttä, muttei saanut sitä. Mies kyllä sanoi ettei ole lähdössä, mutta lähti kuitenkin Facebook kaverinsa matkaan heti. Kuka tekee noin syöpäsairaalle... Teki muutakin todella sikamaista. Onneksi pääsi eroon.

Karma ja viikatemies hoitaa miehen ajallaan, älä huolehdi.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni oli syöpä. Opin että yksin pitää ihmisen pärjätä ja ihmiset ovat pahoja ja itsekkäitä.

Vanhemmallani on syöpä ja hänen tyttärenään eli omaisena olen samaa mieltä.

Sen, että vaikeissa tilanteissa osa ihmisistä pysyy rinnalla ja osa häipyy kuin pieru Saharaan. Sen, että myös lapsia kuolee syöpään yllättävän paljon. Sen, että elämä on nyt, eikä eilen tai huomenna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole läheisen syöpä eikä kai opettanut mitään, mutta työtoverilla on syöpä ja sitä jatkuvan papatuksen määrää siitä syövästä.. Joo on ikävää, että on syöpä ollut jo monta vuotta ja on tosi kiva, että olet ihmeen kaupalla edelleen elossa, mutta en voi ottaa syöpääsi kannettavakseni ja nyt pitäisi tehdä TÖITÄ. Siis alkaa vaan käymään hermoon ja asiasta on pomon kanssa keskusteltu ja työkaveri tietää, että nää asiat pitää jättää kotiin, mutta papatus sen kuin jatkuu. Lähipiirissä on myös ihmisiä, jotka ovat terminaaliseksi syöväksi luokitellusta syövästä selviytyneet elämään ja elävät sen kuoleman mahdollisuuden kanssa päivittäin eivätkä he siitä syövästä papata jatkuvasti vaan keskittyvät elämään.

Hyi helkkari miten vastenmielinen nilviäinen sä oot.

Arvasin, että näin reagoidaan, mutta alkaa omaa päätä rassaamaan kun työpaikalla joku jauhaa sairauskertomustaan jo toista vuotta putkeen. Mä en voi tehdä mitään asialle. Mun on pakko saada tehdä töitä enkä voi puhua syövästä joka päivä useasti vaan pitää tehdä työt eikä puhua. Omiakin murheita on niin kuin läheisempien ihmisten syöpiä ja muita sairauksia. Ilmeisesti toiset käsittelee asiaa puhumalla siitä 24/7, mutta muut ulkopuoliset eivät voi ottaa asiaa kannettavakseen.

Sanattomaksi vetää.