Mitä läheisen syöpä opetti

Se opetti sen, että pysyy loppuun saakka omana ilkeänä itsenään!

Sen, että jos ei ole muuta, kuin huonoa sanottavaa toisesta eikä sitä saa sanottua elämänsä aikana, kannattaa se viedä mukanaan sinne hautaan. Ei jää kovin hyvää kuvaa ihmisestä, joka säästää kaiken sonnan sinne loppumetreille. Sellaista se katkeruus on...

Toinen on se, että kirjasin hoitotahtooni, ettei mahdollisessa viimeisessä huoneessani saa olla muita ihmisiä, kuin se, joka on merkitty lähiomaiseksi. Olen nähnyt näitä kummin kaimoja kuolinvuoteella, kun toista on yritetty ämpäriin pissattaa, tai ei enää ole ollut tässä maailmassa sellaisessa kunnossa, kuin jossa olisi halunnut tulla nähdyksi.

Kolmantena se, että kannattaa tehdä se asia, jonka haluaa tehdä, eikä jättää sitä sitku...

Läheisen syöpä sai toivomaan, että Suomeen tulisi armomurha. Opin myös olemaan kiitollinen jokaisesta terveestä päivästä sekä Suomen säännöllisistä papa-kokeista

Ei kai muuta, kuin että kuka tahansa voi sairastua, myös perusterveet ja hyviä elämäntapoja noudattaneet.

Itselläni oli syöpä. Opin että yksin pitää ihmisen pärjätä ja ihmiset ovat pahoja ja itsekkäitä.

Vierailija kirjoitti:

Läheisen syöpä sai toivomaan, että Suomeen tulisi armomurha. Opin myös olemaan kiitollinen jokaisesta terveestä päivästä sekä Suomen säännöllisistä papa-kokeista

Unohti vielä mainita, että olen hyvin kiitollinen Suomen, varsinkin Oysin, valtavan hyvästä hoidosta. Oysissa on euroopan parhain naistentautien syöpähoidot ja sinne laitetaan ympäri eurooppaa potilaita

Vierailija kirjoitti:

Itselläni oli syöpä. Opin että yksin pitää ihmisen pärjätä ja ihmiset ovat pahoja ja itsekkäitä.

Onpa ikävä huomio. Ikävää että et saa lohtua ja kannustusta läheisiltä

Tuntemillani syövästä parantuneilla ihmisillä on paras asenne elämään. Olen yrittänyt ottaa siitä oppia ja jakaa elämäniloa ja myönteistä suhtautumista asioihin myös eteenpäin.

Tässä hetkessä elämistä ja kiitollisuutta.

Kaikki maanpäällä ansaittu menetti merkityksensä ihan kokonaan.

Sanotaan lyhyesti, että opettavin aika elämässä. 🙏💛

 Uskoin vihdoin että mieheni rakastaa minua aidosti.

Hän pysyi ja valvoi vierelläni 24/7 (jäi pois töistä) ,  kun meillä oli todella kamalaa ja kaikki haihtuivat ympäriltäni kun eivät kestäneet tilannetta.

Toivuin ja kuntouduin - ja uskallan luottaa ja rakastaa häntä täysillä.

Itsellä oli syöpä, paranin, suomessa on hyvä hoito. Kuitenkin raha-asioista oli suuri huoli yksin asuvana, johon hätään sain läheisiltä/ ystäviltä sain apua enemmän kuin olin uskaltanut edes toivoa. Puolestani myös rukoiltiin paljon.

Ainoa mikä jäi hoitojen jälkeen jonkinlainen oire: pelko kipua kohtaan, sillä kanyylien laitto ja jatkuva lievä paha olo kun solumyrkky toimi sisuksissa olivat aika ilkeitä.

Nyt vaan elämä jatkuu. En tullut paremmaksi, en pahemmaksi.

Läheiselläni on syöpä. Tähän mennessä se on muuttanut häntä siten, että hänessä on rauha. Tuntuu, että me muut pelkäämme ja suremme hänen kohtaloaan enemmän. Olemme hyvin ihmeissämme myös, koska mies otti heinäkuussa 2 viikkoa suhteen kariuduttua toisen. Mies oli ollut todella ikävä ja läheinen tarvitsi etäisyyttä, muttei saanut sitä. Mies kyllä sanoi ettei ole lähdössä, mutta lähti kuitenkin Facebook kaverinsa matkaan heti. Kuka tekee noin syöpäsairaalle... Teki muutakin todella sikamaista. Onneksi pääsi eroon.

Läheiset/ kaverit/ ystävät ( onko heitä) ei heistä saa lohtua mihinkään

Toivovat vain, kumpa ei itselle tai omille läheisille tapahtuisi mitään ikävää.

Ovat omissa poteroissaan.

Sen, että  se muuttaa elämän lopullisesti! Jos pikkulapsi kuolee syöpään 5-vuotiaana, mikä sen tarkoitus voi olla.

Jää vain kysymys: miksi, miksi miksi..........

Opetti sen että paras kaverini uskaltaa turvata minuun tärkeissä asioissa ja uskaltaa puhua minulle peloistaankin. Opin myös sen että olen vahvempi kuin pelkäsin itse.

Läheisen syöpä toi elämääni kuolemanpelon ja sairauden pelon. Kuolema tuli muutamassa kuukaudessa ensimmäisestä lääkärikäynnistä.

Oma syöpä opetti sen, että se julkisen puolen hoito Suomessa voi olla myös huonoa. En voi valitettavasti sanoa sitä samaa kuin jotkut, että Suomessa on hyvä hoito. Riippuu ihan tuurista kuulkaa, ei kannata sen varaan laskea.

Kuka tahansa voi sairastua, myös nuorena. Tupakointi ja huono ruokavalio ei kannata koskaan. Kärsimys ei jalosta, eikä syöpään kuoleminen ole hyvä tapa lähteä.

Itselleni läheisten syövät on aiheuttaneet pelon myös oman terveyden puolesta, menetin jonkinlaisen lapsenuskon siihen että minulle käy hyvin ja olen nuori ja ”kuolematon”. Menetin perheenjäseniä, ja se vauhditti päätöstäni hankkia omia lapsia ja muodostaa oma perhe itselleni. Elämään tuli uusi, melankolinen pohjavire.

Täytyy yrittää elää tässä päivässä ja hyvin eikä murehtia tulevaa. Mitään ei kannata jättää tehtäväksi ”sitten joskus”, voi olla ettei sitä aikaa tule koskaan.

Opetti sen, että joku aina selviää kuin ihmeen kaupalla vaikka ennuste olisi laskettu päivissä.

Sen ettei kukaan ole täällä ikuisesti. Voit kuolla 10- vuotiaana tuosta noin vaan, vaikka saisit kaiken maailman avut.