Olen entinen koulukiusaaja. Haluatko kysyä jotain?

[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 14:18"]

Miksi kiusaaja ei koskaan osaa sanoa, miksi kiusaa? Miksette koskaan vaivaudu analysoimaan sikamaista käytöstänne ja sen motiiveja?

[/quote]

En osaa sanoa. En koe, että minun tulisi mennä terapiaan tämän takia. Siellähän se varmasti selviäisi ammattilaisen avulla. 

Ap

Pelkäätkö että sinulle vielä joskus kostetaan menneet tekosi?

[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 14:18"]

[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 14:16"]

[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 14:05"]

Lapset on hönöjä,hienoa että lopetit kun asia tuli julki.ja tajuat asian vakavuuden.

Ja totta,ei se sen loppuelämää määritä.

Mukavaa alkusyksyä.

T.ope

[/quote]

Älä valehtele! Et ole opettaja. Llapset ovat paskoja vain jos vanhemmat siihen kannustavat. Luonnostaan ovat hyviä ja viisaita, mutta valitettavasti paskoja vanhempia on paljon, suurin osa lapsista on pilattu jo päiväkodissa, kuten tänä vuonna tutkimuksista todettu (uutisoitu:päiävkotilapset kiusaavat)

[/quote]

Aika jyrkkä mielipide. En usko, että pitää paikkansa. Minä en ainakaan syytä vanhempiani koulukiusaamisestani. Minkä takia he sitten olisivat olleet niin vihaisia sen tultua ilmi, jos olisivat siihen kannustaneet? Äitini siis silloin itki järkytykseltään ja isä oli TODELLA vihainen. Aina välillä vieläkin ottaa sen esille, että oli silloin minuun niin pettynyt.

Ap

[/quote]

Kiva juttu ja lohduttavaa. On sentään vähän toivoa. Mukava kuulla. Jos vanhemmat ottavat asian tosissaan ja laittavat lapsen kuriin, niin ei lastakaan saisi leimata.

[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 14:24"]

Pelkäätkö että sinulle vielä joskus kostetaan menneet tekosi?

[/quote]

En pelkää. Ap

Musta pienten lasten kiusaaminen on usein sellainen tilanne, johon ajaudutaan. Ihan ilman syytä, ilman huonojen perheolosuhteiden kannustusta tms. Ala-asteikäisestä, tai pienemmästä kun on kyse, pitäisi älytä, että ovat niin pieniä, että vasta harjoittelevat sosiaalisia taitoja ja yrittävät kompensoida niiden puutteita. Tavallaan testaavat, ja ovat itsekin hukassa. Onneksi moni kohtaa näissä tilanteissa fiksuja aikuisia, jotka opastavat oikeaan suuntaan, eikä kiusaamisesta ja tällä tavoin pahan olon purkamisesta jää elämäntapa.

Oletko pyytänyt kiusatulta anteeksi? Itse kohtasin ensisen kiusaajani yllättäen työasioissa aikuisena eikä hän osoittanut tuntevansa minua. Minäkään en osoittanut tuntevani häntä (en heti tunnistanutkaan) siksi, että traumaattinen asia olisi noussut esiin ja olisin todellakin odottanut häneltä anteeksipyyntöä. Edelleen ilahtuisin, jos saisin esim. sähköpostia tms., jossa entiset kiusaajani (edellä mainittu ja hänen kaverinsa) pyytäisivät minulta anteeksi. Olen 40 v. ja tapahtuneesta on 17 vuotta ja silti se vaikuttaa edelleen itsetuntooni. Voisin antaa heille anteeksi, jos he osoittaisivat empatiaa ja katumusta. Arvostaisin sitä. Olen ulkoisesti ihan hyvässä elämäntilanteessa enkä kroonisesti masentunut tms., mutta silti tuo kokemus vaikuttaa edelleen. Valitettavasti. Luulen, että entiset kiusaajani eivät edes halua muistaa tekojaan ja olettavat, että sillä ei ole ollut mitään vaikutusta elämääni, jos ylipäätään ikinä minua ajattelevat.

Miten kiusattu reagoi kiusaamiseen silloin ja mitä itse tunsit tästä?.

Eli kaduitko jo tuolloin, osasitko ajatella kuinka paha mieli kiusatulle tuli silloin?.

En siis syyllistä, vaan mietin sitä mikä saa jatkamaan kiusaamista, jos saa esim.toisen itkemään.

Osallistuin itsekkin kiusaamiseen yläkouluikäisenä. Osallistuin siksi, etten noussut vastaankaan vaan annoin kaiken tapahtua.

Minulla oli ystävä ja meillä ei ollut enää mitään yhteistä vähän isompina lapsina. Joten ajauduin eri porukkaan ja hän eriin.

Tämä porukka johon itse ajauduin kiusasi entistä kaveriani hetken. Sanoin kyllä uusille "ystävilleni", ettei saa niin tehdä ja en hyväksynyt kiusaamista. Mutta enpä myöskään ikinä unohda sitä katsetta tämän tytön kasvoilla. Kiusaaminen ei ollut rajua ja kesti parin viikon ajan. Ei kukaan tuota muistele ja kiusattukkin on ihan okei asian kanssa, ei kanna kaunaa ja on ihan hyvissä väleissä kiusaajajengiin.

Itse en jotenkin koskaan päässyt yli asiasta. Tunnen vieläkin valtavaa syyllisyyttä siitä, että en asiaan enempää puuttunut.

AP: Olen ollut koulukiusattu ja en ole asiasta himppastakaan katkera. Lapset ovat idiootteja ja eivät juurikaan osaa asettua toisen asemaan, että miltä tuntuu tulla tönityksi tai miltä tuntuu, jos useampi ihminen haukkuu/kiskoo kuonoon. Ei lapsi osaa ajatella, että toista voi oikeasti pelottaa tulla kouluun. Ei tulisi mieleenkään tinttailla näin aikuisena entisille koulukiusaajilleni (joita kyllä riitti). 

Muille vastaajille: Toivottavasti olette jotain palstalla kökkiviä teinejä, joille aihe on ajankohtainen (ymmäräisin reaktion, jos näin olisi). Mikäli olette aikuisia, niin voi hyvä jeesus hakekaa hoitoa tuohon uhrautumiskompleksiin. Ei muutkaan ruusuilla ole tanssineet.

[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 13:36"]

Itse ymmärrän, että lapsena voi tehdä virheitä. Sitä en ymmärrä, että kun huomautetaan virheestä, vanhemmat eivät laita lasta kuriin tai ovat peräti itse kiusaajia vielä aikuisena. Minusta tuolloin on kyseesä luonnehäiriö josta paranee vain saunan takana.

[/quote]

Näin. Minun lastani kiusattiin ja pahoinpideltiin, niin kiusaajan isä vielä irvi esimerkeillä, mitä tapahtui ja miten kiusaaminen lisääntyi, kun siihen vaatimuksestani puututtiin koulussa. Hän sitten vielä julisti, miten on itse kiusaamista vastaan... Just.

[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 14:27"]

Oletko pyytänyt kiusatulta anteeksi? Itse kohtasin ensisen kiusaajani yllättäen työasioissa aikuisena eikä hän osoittanut tuntevansa minua. Minäkään en osoittanut tuntevani häntä (en heti tunnistanutkaan) siksi, että traumaattinen asia olisi noussut esiin ja olisin todellakin odottanut häneltä anteeksipyyntöä. Edelleen ilahtuisin, jos saisin esim. sähköpostia tms., jossa entiset kiusaajani (edellä mainittu ja hänen kaverinsa) pyytäisivät minulta anteeksi. Olen 40 v. ja tapahtuneesta on 17 vuotta ja silti se vaikuttaa edelleen itsetuntooni. Voisin antaa heille anteeksi, jos he osoittaisivat empatiaa ja katumusta. Arvostaisin sitä. Olen ulkoisesti ihan hyvässä elämäntilanteessa enkä kroonisesti masentunut tms., mutta silti tuo kokemus vaikuttaa edelleen. Valitettavasti. Luulen, että entiset kiusaajani eivät edes halua muistaa tekojaan ja olettavat, että sillä ei ole ollut mitään vaikutusta elämääni, jos ylipäätään ikinä minua ajattelevat.

[/quote] Laskuvirhe, tapahtuneesta on 27 vuotta!!!! Pahoittelen.

[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 14:25"]

[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 14:18"]

[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 14:16"]

[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 14:05"]

Lapset on hönöjä,hienoa että lopetit kun asia tuli julki.ja tajuat asian vakavuuden.

Ja totta,ei se sen loppuelämää määritä.

Mukavaa alkusyksyä.

T.ope

[/quote]

Älä valehtele! Et ole opettaja. Llapset ovat paskoja vain jos vanhemmat siihen kannustavat. Luonnostaan ovat hyviä ja viisaita, mutta valitettavasti paskoja vanhempia on paljon, suurin osa lapsista on pilattu jo päiväkodissa, kuten tänä vuonna tutkimuksista todettu (uutisoitu:päiävkotilapset kiusaavat)

[/quote]

Aika jyrkkä mielipide. En usko, että pitää paikkansa. Minä en ainakaan syytä vanhempiani koulukiusaamisestani. Minkä takia he sitten olisivat olleet niin vihaisia sen tultua ilmi, jos olisivat siihen kannustaneet? Äitini siis silloin itki järkytykseltään ja isä oli TODELLA vihainen. Aina välillä vieläkin ottaa sen esille, että oli silloin minuun niin pettynyt.

Ap

[/quote]

Kiva juttu ja lohduttavaa. On sentään vähän toivoa. Mukava kuulla. Jos vanhemmat ottavat asian tosissaan ja laittavat lapsen kuriin, niin ei lastakaan saisi leimata.

[/quote]

Ja lisäksi siis oma opettaja ja rehtori puuttuivat välittömästi siihen. Jo seuraavana iltana olimme koululla palaverissa minä vanhempieni kanssa, kaveri ja hänen vanhemmat, kiusattu ja vanhemmat sekä opettaja ja rehtori. Nykypäivänä tuntuu, että opettajat vähättelevät näitä joissain tilanteissa sekä katsotaan läpi sormien.

Ap

[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 14:28"]

[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 14:25"]

[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 14:18"]

[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 14:16"]

[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 14:05"]

Lapset on hönöjä,hienoa että lopetit kun asia tuli julki.ja tajuat asian vakavuuden.

Ja totta,ei se sen loppuelämää määritä.

Mukavaa alkusyksyä.

T.ope

[/quote]

Älä valehtele! Et ole opettaja. Llapset ovat paskoja vain jos vanhemmat siihen kannustavat. Luonnostaan ovat hyviä ja viisaita, mutta valitettavasti paskoja vanhempia on paljon, suurin osa lapsista on pilattu jo päiväkodissa, kuten tänä vuonna tutkimuksista todettu (uutisoitu:päiävkotilapset kiusaavat)

[/quote]

Aika jyrkkä mielipide. En usko, että pitää paikkansa. Minä en ainakaan syytä vanhempiani koulukiusaamisestani. Minkä takia he sitten olisivat olleet niin vihaisia sen tultua ilmi, jos olisivat siihen kannustaneet? Äitini siis silloin itki järkytykseltään ja isä oli TODELLA vihainen. Aina välillä vieläkin ottaa sen esille, että oli silloin minuun niin pettynyt.

Ap

[/quote]

Kiva juttu ja lohduttavaa. On sentään vähän toivoa. Mukava kuulla. Jos vanhemmat ottavat asian tosissaan ja laittavat lapsen kuriin, niin ei lastakaan saisi leimata.

[/quote]

Ja lisäksi siis oma opettaja ja rehtori puuttuivat välittömästi siihen. Jo seuraavana iltana olimme koululla palaverissa minä vanhempieni kanssa, kaveri ja hänen vanhemmat, kiusattu ja vanhemmat sekä opettaja ja rehtori. Nykypäivänä tuntuu, että opettajat vähättelevät näitä joissain tilanteissa sekä katsotaan läpi sormien.

Ap

[/quote]

Hyvä että teillä noin. Meille järjestettiin koululla vastaava tilaisuus. Kiusaajan isä raivosi minulle ja lapselleni, koulun edustajat katsoivat vaan vierestä puuttumatta asiaan.

[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 14:25"]

Musta pienten lasten kiusaaminen on usein sellainen tilanne, johon ajaudutaan. Ihan ilman syytä, ilman huonojen perheolosuhteiden kannustusta tms. Ala-asteikäisestä, tai pienemmästä kun on kyse, pitäisi älytä, että ovat niin pieniä, että vasta harjoittelevat sosiaalisia taitoja ja yrittävät kompensoida niiden puutteita. Tavallaan testaavat, ja ovat itsekin hukassa. Onneksi moni kohtaa näissä tilanteissa fiksuja aikuisia, jotka opastavat oikeaan suuntaan, eikä kiusaamisesta ja tällä tavoin pahan olon purkamisesta jää elämäntapa.

[/quote]

Fiksuja sanoja sinulla! Olen täysin samaa mieltä ja kiitollinen että asiaan puututtiin ja näin ollen siitä jäi minulle vain ikuinen häpeä eikä esimerkiksi elämäntapa. 

Ap

[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 13:44"]

[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 13:40"]

Minkälaiset perheolosuhteet sinulla oli? Olitko "pilalle hemmoteltu", tottunut olemaan aina paras, ja siksi oikeasti hauras egosi ajoi kiusaamaan muita, vai kohdeltiinko sinua kaltoin kotona/koit jotain muuta pahaa lapsuudessasi, josta sitten oireilit?

[/quote]

Minulla on ihan hyvät perheolosuhteet ollut mielestäni aina. Meitä on pari muutakin lasta, joten en ole aina saanut kaikkea haluamaani enkä koe, että minua olisi mitenkään eritoten hemmoteltu. En osaa ottaa kantaa, mikä tekijä sai minut kiusaamaan. 

Ap

[/quote]

Kyllä pitäisi osata.

[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 14:27"]

Oletko pyytänyt kiusatulta anteeksi? Itse kohtasin ensisen kiusaajani yllättäen työasioissa aikuisena eikä hän osoittanut tuntevansa minua. Minäkään en osoittanut tuntevani häntä (en heti tunnistanutkaan) siksi, että traumaattinen asia olisi noussut esiin ja olisin todellakin odottanut häneltä anteeksipyyntöä. Edelleen ilahtuisin, jos saisin esim. sähköpostia tms., jossa entiset kiusaajani (edellä mainittu ja hänen kaverinsa) pyytäisivät minulta anteeksi. Olen 40 v. ja tapahtuneesta on 17 vuotta ja silti se vaikuttaa edelleen itsetuntooni. Voisin antaa heille anteeksi, jos he osoittaisivat empatiaa ja katumusta. Arvostaisin sitä. Olen ulkoisesti ihan hyvässä elämäntilanteessa enkä kroonisesti masentunut tms., mutta silti tuo kokemus vaikuttaa edelleen. Valitettavasti. Luulen, että entiset kiusaajani eivät edes halua muistaa tekojaan ja olettavat, että sillä ei ole ollut mitään vaikutusta elämääni, jos ylipäätään ikinä minua ajattelevat.

[/quote]

Olen pahoillani puolestasi ja sitä mieltä, että kiusaaja on "velkaa" kiusatulle vähintääkin anteeksipyynnön.

Itse pyysin anteeksi kiusatulta tuossa aiemmin mainitsemassani palaverissa. Ja vieläpä ihan oma-aloitteisesti ja koska kaikki aikuiset tekivät selväksi miten vakavasta asiasta oli kyse, säikähdin itsekin ja olin todella katuvainen jo heti silloin. Sen takia en koe, että minun enää tarvitsee pyytää kiusatulta anteeksi, koska asia on jo selvitetty. 

Ap

[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 14:27"]

Miten kiusattu reagoi kiusaamiseen silloin ja mitä itse tunsit tästä?.

Eli kaduitko jo tuolloin, osasitko ajatella kuinka paha mieli kiusatulle tuli silloin?.

En siis syyllistä, vaan mietin sitä mikä saa jatkamaan kiusaamista, jos saa esim.toisen itkemään.

Osallistuin itsekkin kiusaamiseen yläkouluikäisenä. Osallistuin siksi, etten noussut vastaankaan vaan annoin kaiken tapahtua.

Minulla oli ystävä ja meillä ei ollut enää mitään yhteistä vähän isompina lapsina. Joten ajauduin eri porukkaan ja hän eriin.

Tämä porukka johon itse ajauduin kiusasi entistä kaveriani hetken. Sanoin kyllä uusille "ystävilleni", ettei saa niin tehdä ja en hyväksynyt kiusaamista. Mutta enpä myöskään ikinä unohda sitä katsetta tämän tytön kasvoilla. Kiusaaminen ei ollut rajua ja kesti parin viikon ajan. Ei kukaan tuota muistele ja kiusattukkin on ihan okei asian kanssa, ei kanna kaunaa ja on ihan hyvissä väleissä kiusaajajengiin.

Itse en jotenkin koskaan päässyt yli asiasta. Tunnen vieläkin valtavaa syyllisyyttä siitä, että en asiaan enempää puuttunut.

[/quote]

Kiusattu oli harmistunut ja varmasti surullinen. En tosiaan kaikkea muista tarkalleen, koska on kulunut niin kauan aikaa. Itse en silloin tajunnut tilanteen vakavuutta, mutta palaverissa jossa asiaa käsiteltiin alkoi asia minulle valjeta. Kaikki aikuiset ottivat asian tilanteen kuuluvalla vakavuudella ja oma isäni esimerkiksi oli niin vihainen, että tajusin kyllä itsekin miten vakavasta asiasta kyse ja säikähdin. 

Minäkin tunnen samankaltaista syyllisyyttä vieläkin ja varmasti se on se minun "rangaistukseni" jonka kanssa elän loppuelämäni. En ole yrittänyt ottaa tähän kiusattuun ikinä yhteyttä ja ymmärrän sen, että hän ei varmasti sitä halua. 

Ap

[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 14:27"]

AP: Olen ollut koulukiusattu ja en ole asiasta himppastakaan katkera. Lapset ovat idiootteja ja eivät juurikaan osaa asettua toisen asemaan, että miltä tuntuu tulla tönityksi tai miltä tuntuu, jos useampi ihminen haukkuu/kiskoo kuonoon. Ei lapsi osaa ajatella, että toista voi oikeasti pelottaa tulla kouluun. Ei tulisi mieleenkään tinttailla näin aikuisena entisille koulukiusaajilleni (joita kyllä riitti). 

Muille vastaajille: Toivottavasti olette jotain palstalla kökkiviä teinejä, joille aihe on ajankohtainen (ymmäräisin reaktion, jos näin olisi). Mikäli olette aikuisia, niin voi hyvä jeesus hakekaa hoitoa tuohon uhrautumiskompleksiin. Ei muutkaan ruusuilla ole tanssineet.

[/quote]

Hyvä ettet ole katkera, ei ole ns. taakkaa kannettavana :) En todellakaan osannut kuvitella miltä kiusaaminen mahtoi tuntua kiusatusta, mutta nyt vanhempana tajuan mitä siitä pahimmassa mahdollisessa tapauksessa voi seurata. mm.masennus, itsemurha. Onneksi tätä pahinta mahdollista tapausta ei sattunut ikinä, mutta olisi se ollut kauhea taakka kantaa. Tietäen, että mahdollisesti aiheutti jollekin noin kauhean lopun. Tästä syystä koen olevani hyvä varoittava esimerkki ja omille lapsilleni aion kyllä rehellisesti kertoa sekä kiusaamisestani sekä kaikesta siihen liittyvästä ja sen seurauksista. 

Ap

[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 14:51"]

[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 13:44"]

[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 13:40"]

Minkälaiset perheolosuhteet sinulla oli? Olitko "pilalle hemmoteltu", tottunut olemaan aina paras, ja siksi oikeasti hauras egosi ajoi kiusaamaan muita, vai kohdeltiinko sinua kaltoin kotona/koit jotain muuta pahaa lapsuudessasi, josta sitten oireilit?

[/quote]

Minulla on ihan hyvät perheolosuhteet ollut mielestäni aina. Meitä on pari muutakin lasta, joten en ole aina saanut kaikkea haluamaani enkä koe, että minua olisi mitenkään eritoten hemmoteltu. En osaa ottaa kantaa, mikä tekijä sai minut kiusaamaan. 

Ap

[/quote]

Kyllä pitäisi osata.

[/quote]

Valitettavasti en osaa. Ap

Moikka!

Me Ylen Ajankohtaisessa kakkosessa järjestämme Koulukiusaamis-illan 7.10. Etsimme studiovieraaksi koulukiusaajaa. Mukaan olemme saaneet jo esimerkiksi Duudsonien Jukan kertomaan kiusaamisesta. Laitathan viestiä, jos olisit valmis tulemaan studioon vieraaksi.

Yst. terkuin

Kati Leskinen

toimittaja

YLE Ajankohtaistoiminta

PL 196, 33101 TAMPERE

(+358) 040 759 4595

Moikka!

Me Ylen Ajankohtaisessa kakkosessa järjestämme Koulukiusaamis-illan 7.10. Etsimme studiovieraaksi koulukiusaajaa. Mukaan olemme saaneet jo esimerkiksi Duudsonien Jukan kertomaan kiusaamisesta. Laitathan viestiä, jos olisit valmis tulemaan studioon vieraaksi.

Yst. terkuin

Kati Leskinen

toimittaja

YLE Ajankohtaistoiminta

PL 196, 33101 TAMPERE

(+358) 040 759 4595