Miksi matemaattisesti lahjakkaat ihmiset ovat niin auktoriteettiuskoisia?

Niin tai näin, mutta suurin osa ihmisistä ei osaa esittää kaikkein tärkeintä kysymystä: Miksi?

Tiede ei tunne käsitettä enemmistön mielipide. Jos auktoriteetti sanoo jotain todeksi ilman todisteita, pitää aina kysyä, miksi ja miten. Tiede on kehittynyt ja jatkaa kehittymistään, kun asioita kyseenalaistetaan. Skeptisyys yleistä mielipidettä kohtaan on kautta historian ollut avain tieteen kehittymiselle ja ihmisen tiedon laajenemiselle.

Jossain määrin tästä asiasta on kehittynyt kieroutunut näkemys salaliittoteorioista, koska pelkkään sanaan auktoriteetin taholta uskotaan sokeasti. On helppoa leimata ihmisiä oman uskon perusteella, mutta jos asiasta ei osaa sanoa mitään muuta, kuin auktoriteetin sanan, ihminen leimaa toisen oman uskon perusteella ja se ei ole loogista. Silloin leimaaja tietää olevansa oikeassa, kun hänellä on osoittaa auktoriteetin sana todisteena. Hän ei ole kysynyt perusteita auktoriteetin sanalle, hän uskoo sen sellaisenaan ja siinä tilanteessa tiede on heitetty roskakoriin ja ihmisen tiedon laajeneminen on pysähtynyt.

Muinoin auktoriteetin kyseenalaistajat, mm. Galilei, heitettiin tyrmään loppuiäkseen, mutta hän oli oikeassa. Haluaako ihmiskunta palata muinaiseen pimeyteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matemaattiset ihmiset ovat usein systemaattisia ja tykkäävät sääntöjen noudattamisesta. Monelle heistä on siksi luontevampaa toimia ilman kapinointia. 

Mutta silti aika typerä yleistys. Tämä asia ei toimi ihan näin yksiselitteisesti.

Sulla on mahis mennä hissillä nextille joten tässä:

Matematiikka on kieli, joka kuvaa symmetriaa - samalla tavalla kuin luonnollinen kieli kuvaa loogisia operaatioita (merkitysanalyysi tehdään luonnollisella kielellä, joten for the sake of the argument saman varjon alla).

Se, mitä tarkoitat ”säännöllä” on itse asiassa redusoitu induktiivinen päättelyketju, eli tietyin intervallein etenevä looginen operaatio. Koulussa näistä yksinkertaisimmat opetetaan muistisääntöjen ja kaavojen avulla, ja jo koulutason osaamisella voi samoja asioita tarkastella esim kappaleina, tasoina, kieppuvina tasoina, kieppuvia tasoja lävistävinä väriä vaihtavina kappaleina jne.

Hyvin kuvailtu. Jos joku ei ymmärrä tätä selitystä, en ehkä mene kauheasti pieleen jos tiivistän: matematiikka kehittää abstraktia ajattelua. (Mielestäni voi ajatella että taide ja matematiikka ovat abstraktin ajattelun kaksi eri puolta / työkalua)

Se matematiikan opiskelija

Kun ymmärtää matematiikkaa, ymmärtää myös paremmin syy- seuraussuhteita, eikä niitä käännä päinvastaiseksi ja rupea väittämään että 1 plus 1 onkin 3,5, kun netissä niin sanottiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matemaattiset ihmiset ovat usein systemaattisia ja tykkäävät sääntöjen noudattamisesta. Monelle heistä on siksi luontevampaa toimia ilman kapinointia. 

Mutta silti aika typerä yleistys. Tämä asia ei toimi ihan näin yksiselitteisesti.

Sulla on mahis mennä hissillä nextille joten tässä:

Matematiikka on kieli, joka kuvaa symmetriaa - samalla tavalla kuin luonnollinen kieli kuvaa loogisia operaatioita (merkitysanalyysi tehdään luonnollisella kielellä, joten for the sake of the argument saman varjon alla).

Se, mitä tarkoitat ”säännöllä” on itse asiassa redusoitu induktiivinen päättelyketju, eli tietyin intervallein etenevä looginen operaatio. Koulussa näistä yksinkertaisimmat opetetaan muistisääntöjen ja kaavojen avulla, ja jo koulutason osaamisella voi samoja asioita tarkastella esim kappaleina, tasoina, kieppuvina tasoina, kieppuvia tasoja lävistävinä väriä vaihtavina kappaleina jne.

Hyvin kuvailtu. Jos joku ei ymmärrä tätä selitystä, en ehkä mene kauheasti pieleen jos tiivistän: matematiikka kehittää abstraktia ajattelua. (Mielestäni voi ajatella että taide ja matematiikka ovat abstraktin ajattelun kaksi eri puolta / työkalua)

Se matematiikan opiskelija

Jeah hyvä tiivistys. Pyrin tuossa kuvailussani mahdollisimman täsmälliseen mut ymmärrettävään & paikkansapitävään muotoon.

Oma tausta btw taiteessa & dipalla.

Varmaaan aina jokin systemaattisuus hallitsee ajattelua että millä logiikalla jokin systeemi toimii. Ihminen voii aina sokeutua kaikenlaiisille systeemeille. Taiteen tehtävä on löytää erinäisistä systeemeistä epäkohtia ja saada ihminen ajattelemaan asioita eri laajemmista perspektiiveistä. Mitä lähemmmäksi katsoo jotain asiaa niin alkaa sokeutumaan. Penisliinikin keksittiiin vahingossa useiden toiistojen kauttta.

Vierailija kirjoitti:

Varmaaan aina jokin systemaattisuus hallitsee ajattelua että millä logiikalla jokin systeemi toimii. Ihminen voii aina sokeutua kaikenlaiisille systeemeille. Taiteen tehtävä on löytää erinäisistä systeemeistä epäkohtia ja saada ihminen ajattelemaan asioita eri laajemmista perspektiiveistä. Mitä lähemmmäksi katsoo jotain asiaa niin alkaa sokeutumaan. Penisliinikin keksittiiin vahingossa useiden toiistojen kauttta.

Taiide on luovuutta. Ihminen sitooo ajattelunsa johonkin prosessiiin tiukasti kiinni jonka loogisuuden seuraamiseen hän on valjastanuut aivojensa toiminnon. Luovuus on irti päästä mistä siitä loogisesta johtopäätelmien ketjusta.

Vierailija kirjoitti:

Niin tai näin, mutta suurin osa ihmisistä ei osaa esittää kaikkein tärkeintä kysymystä: Miksi?

Tiede ei tunne käsitettä enemmistön mielipide. Jos auktoriteetti sanoo jotain todeksi ilman todisteita, pitää aina kysyä, miksi ja miten. Tiede on kehittynyt ja jatkaa kehittymistään, kun asioita kyseenalaistetaan. Skeptisyys yleistä mielipidettä kohtaan on kautta historian ollut avain tieteen kehittymiselle ja ihmisen tiedon laajenemiselle.

Jossain määrin tästä asiasta on kehittynyt kieroutunut näkemys salaliittoteorioista, koska pelkkään sanaan auktoriteetin taholta uskotaan sokeasti. On helppoa leimata ihmisiä oman uskon perusteella, mutta jos asiasta ei osaa sanoa mitään muuta, kuin auktoriteetin sanan, ihminen leimaa toisen oman uskon perusteella ja se ei ole loogista. Silloin leimaaja tietää olevansa oikeassa, kun hänellä on osoittaa auktoriteetin sana todisteena. Hän ei ole kysynyt perusteita auktoriteetin sanalle, hän uskoo sen sellaisenaan ja siinä tilanteessa tiede on heitetty roskakoriin ja ihmisen tiedon laajeneminen on pysähtynyt.

Muinoin auktoriteetin kyseenalaistajat, mm. Galilei, heitettiin tyrmään loppuiäkseen, mutta hän oli oikeassa. Haluaako ihmiskunta palata muinaiseen pimeyteen?

Tämä on erittäin hyvä pointti. Minusta tuntuu usein, että asiantuntijoiden mielipiteiden kyseenalaistaminen on nykyisin kielletty. Tai, jos ei usko ensimmäiseen tutkimukseen, koska se on tehty kyseenalaisin keinoin tai tahon maksamana, niin tämä henkilö on typerä. Moni ihminen ei voi tai halua uskoa, että myös tiede voi olla väärässä joskus. Varsinkin, jos aihe on uusi tai vähän tutkittu. Tai, että tuloksia voidaan muokata valitsemalla tavat tai kohde oikein.

En tiedä mutta sen huomasi jo yliopistoaikana, että kovin oikeistolaisia ja konservatiiviisia ja auktoriteettiuskoisia oli jo paljon esim. teknisten ja kauppatieteellisten alojen opiskelijoissa, kun taas humanisteissa enemmän kyseenalaistajia, vasemmistolaisempia. Luonnontieteilijät siltä väliltä, mutta enemmän kallellaann oikeistooon ja konservatiivisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaaan aina jokin systemaattisuus hallitsee ajattelua että millä logiikalla jokin systeemi toimii. Ihminen voii aina sokeutua kaikenlaiisille systeemeille. Taiteen tehtävä on löytää erinäisistä systeemeistä epäkohtia ja saada ihminen ajattelemaan asioita eri laajemmista perspektiiveistä. Mitä lähemmmäksi katsoo jotain asiaa niin alkaa sokeutumaan. Penisliinikin keksittiiin vahingossa useiden toiistojen kauttta.

Taiide on luovuutta. Ihminen sitooo ajattelunsa johonkin prosessiiin tiukasti kiinni jonka loogisuuden seuraamiseen hän on valjastanuut aivojensa toiminnon. Luovuus on irti päästä mistä siitä loogisesta johtopäätelmien ketjusta.

Kun ihhminen heittäytyy luovuuteen johtopäätelmistä keskittyen olennaista on se että ihminen kykenee muistamaan johtopäätelmien ketjun ja johtopääätelmien ketjun muistaminen on muistettavissa kun aivot on tehnyt siiitä merkityksellistä kun sitä on käsitelty aivoissa ja siitä on tulllut valmista eli siiihen voi palata esiim siten vaikka englantilaiisenfilosofi david humen kautta eli asia ratkaistaaan päämäärästäkäsin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaaan aina jokin systemaattisuus hallitsee ajattelua että millä logiikalla jokin systeemi toimii. Ihminen voii aina sokeutua kaikenlaiisille systeemeille. Taiteen tehtävä on löytää erinäisistä systeemeistä epäkohtia ja saada ihminen ajattelemaan asioita eri laajemmista perspektiiveistä. Mitä lähemmmäksi katsoo jotain asiaa niin alkaa sokeutumaan. Penisliinikin keksittiiin vahingossa useiden toiistojen kauttta.

Taiide on luovuutta. Ihminen sitooo ajattelunsa johonkin prosessiiin tiukasti kiinni jonka loogisuuden seuraamiseen hän on valjastanuut aivojensa toiminnon. Luovuus on irti päästä mistä siitä loogisesta johtopäätelmien ketjusta.

Kun ihhminen heittäytyy luovuuteen johtopäätelmistä keskittyen olennaista on se että ihminen kykenee muistamaan johtopäätelmien ketjun ja johtopääätelmien ketjun muistaminen on muistettavissa kun aivot on tehnyt siiitä merkityksellistä kun sitä on käsitelty aivoissa ja siitä on tulllut valmista eli siiihen voi palata esiim siten vaikka englantilaiisenfilosofi david humen kautta eli asia ratkaistaaan päämäärästäkäsin.

Kunn ihminen ajattelee takaperin eli päämäärästä käsin eli mitä tekijät ovat johtaneet syy seurausuhteiltaaan lopputulemaaan niin ihmisen on helpompi yhdistää siiihen luovaaa ajatteluaan, muuttaa käsitystään tai syventäää ajatteluaaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaaan aina jokin systemaattisuus hallitsee ajattelua että millä logiikalla jokin systeemi toimii. Ihminen voii aina sokeutua kaikenlaiisille systeemeille. Taiteen tehtävä on löytää erinäisistä systeemeistä epäkohtia ja saada ihminen ajattelemaan asioita eri laajemmista perspektiiveistä. Mitä lähemmmäksi katsoo jotain asiaa niin alkaa sokeutumaan. Penisliinikin keksittiiin vahingossa useiden toiistojen kauttta.

Taiide on luovuutta. Ihminen sitooo ajattelunsa johonkin prosessiiin tiukasti kiinni jonka loogisuuden seuraamiseen hän on valjastanuut aivojensa toiminnon. Luovuus on irti päästä mistä siitä loogisesta johtopäätelmien ketjusta.

Kun ihhminen heittäytyy luovuuteen johtopäätelmistä keskittyen olennaista on se että ihminen kykenee muistamaan johtopäätelmien ketjun ja johtopääätelmien ketjun muistaminen on muistettavissa kun aivot on tehnyt siiitä merkityksellistä kun sitä on käsitelty aivoissa ja siitä on tulllut valmista eli siiihen voi palata esiim siten vaikka englantilaiisenfilosofi david humen kautta eli asia ratkaistaaan päämäärästäkäsin.

Kunn ihminen ajattelee takaperin eli päämäärästä käsin eli mitä tekijät ovat johtaneet syy seurausuhteiltaaan lopputulemaaan niin ihmisen on helpompi yhdistää siiihen luovaaa ajatteluaan, muuttaa käsitystään tai syventäää ajatteluaaan.

Siiinä on erona esiim aivojen tapa käsitellä asioiita ja analysoida niiitä värikkääästi mutta järjen jäsenteleminen asioiiden suhteeen on se kokonaiskuvan hahmotttaminen selkeästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin tai näin, mutta suurin osa ihmisistä ei osaa esittää kaikkein tärkeintä kysymystä: Miksi?

Tiede ei tunne käsitettä enemmistön mielipide. Jos auktoriteetti sanoo jotain todeksi ilman todisteita, pitää aina kysyä, miksi ja miten. Tiede on kehittynyt ja jatkaa kehittymistään, kun asioita kyseenalaistetaan. Skeptisyys yleistä mielipidettä kohtaan on kautta historian ollut avain tieteen kehittymiselle ja ihmisen tiedon laajenemiselle.

Jossain määrin tästä asiasta on kehittynyt kieroutunut näkemys salaliittoteorioista, koska pelkkään sanaan auktoriteetin taholta uskotaan sokeasti. On helppoa leimata ihmisiä oman uskon perusteella, mutta jos asiasta ei osaa sanoa mitään muuta, kuin auktoriteetin sanan, ihminen leimaa toisen oman uskon perusteella ja se ei ole loogista. Silloin leimaaja tietää olevansa oikeassa, kun hänellä on osoittaa auktoriteetin sana todisteena. Hän ei ole kysynyt perusteita auktoriteetin sanalle, hän uskoo sen sellaisenaan ja siinä tilanteessa tiede on heitetty roskakoriin ja ihmisen tiedon laajeneminen on pysähtynyt.

Muinoin auktoriteetin kyseenalaistajat, mm. Galilei, heitettiin tyrmään loppuiäkseen, mutta hän oli oikeassa. Haluaako ihmiskunta palata muinaiseen pimeyteen?

Tämä on erittäin hyvä pointti. Minusta tuntuu usein, että asiantuntijoiden mielipiteiden kyseenalaistaminen on nykyisin kielletty. Tai, jos ei usko ensimmäiseen tutkimukseen, koska se on tehty kyseenalaisin keinoin tai tahon maksamana, niin tämä henkilö on typerä. Moni ihminen ei voi tai halua uskoa, että myös tiede voi olla väärässä joskus. Varsinkin, jos aihe on uusi tai vähän tutkittu. Tai, että tuloksia voidaan muokata valitsemalla tavat tai kohde oikein.

Olet oikeassa. Kyseenalaistaminen on nykyään eräänlaista tuomittavaa kerettiläisyyttä. En ymmärrä miksi se on sellaiseksi muodostunut, koska se on epäloogista tieteen kieltämistä.

Periaatteessa jokaisesta olettamasta muodostetun testattavan hypoteesin testauksesta pitää lukea useita tutkimuksia, koska lähestymistapoja voi olla erilaisia. Hankalimmillaan se tarkoittaa syventymistä jopa kymmeniin tutkimuksiin. Lopputuloksissa on kuitenkin tietynlainen yhteys, nyanssit saattavat olla erilaisia, riippuen mittaustapojen virhemarginaalista. Mutta ne kaikki on yleensä esitetty yhteenvedossa.

Kuitenkin tärkeintä on olla nielemättä auktoriteetin sanaa sellaisenaan, kysymättä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaaan aina jokin systemaattisuus hallitsee ajattelua että millä logiikalla jokin systeemi toimii. Ihminen voii aina sokeutua kaikenlaiisille systeemeille. Taiteen tehtävä on löytää erinäisistä systeemeistä epäkohtia ja saada ihminen ajattelemaan asioita eri laajemmista perspektiiveistä. Mitä lähemmmäksi katsoo jotain asiaa niin alkaa sokeutumaan. Penisliinikin keksittiiin vahingossa useiden toiistojen kauttta.

Taiide on luovuutta. Ihminen sitooo ajattelunsa johonkin prosessiiin tiukasti kiinni jonka loogisuuden seuraamiseen hän on valjastanuut aivojensa toiminnon. Luovuus on irti päästä mistä siitä loogisesta johtopäätelmien ketjusta.

Kun ihhminen heittäytyy luovuuteen johtopäätelmistä keskittyen olennaista on se että ihminen kykenee muistamaan johtopäätelmien ketjun ja johtopääätelmien ketjun muistaminen on muistettavissa kun aivot on tehnyt siiitä merkityksellistä kun sitä on käsitelty aivoissa ja siitä on tulllut valmista eli siiihen voi palata esiim siten vaikka englantilaiisenfilosofi david humen kautta eli asia ratkaistaaan päämäärästäkäsin.

Kunn ihminen ajattelee takaperin eli päämäärästä käsin eli mitä tekijät ovat johtaneet syy seurausuhteiltaaan lopputulemaaan niin ihmisen on helpompi yhdistää siiihen luovaaa ajatteluaan, muuttaa käsitystään tai syventäää ajatteluaaan.

Siiinä on erona esiim aivojen tapa käsitellä asioiita ja analysoida niiitä värikkääästi mutta järjen jäsenteleminen asioiiden suhteeen on se kokonaiskuvan hahmotttaminen selkeästi.

Samalla tavallla miten muisti tallentaa todellisuuutta joko pirstautuneina taii kokonaiskuvien jäsentämisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaaan aina jokin systemaattisuus hallitsee ajattelua että millä logiikalla jokin systeemi toimii. Ihminen voii aina sokeutua kaikenlaiisille systeemeille. Taiteen tehtävä on löytää erinäisistä systeemeistä epäkohtia ja saada ihminen ajattelemaan asioita eri laajemmista perspektiiveistä. Mitä lähemmmäksi katsoo jotain asiaa niin alkaa sokeutumaan. Penisliinikin keksittiiin vahingossa useiden toiistojen kauttta.

Taiide on luovuutta. Ihminen sitooo ajattelunsa johonkin prosessiiin tiukasti kiinni jonka loogisuuden seuraamiseen hän on valjastanuut aivojensa toiminnon. Luovuus on irti päästä mistä siitä loogisesta johtopäätelmien ketjusta.

Kun ihhminen heittäytyy luovuuteen johtopäätelmistä keskittyen olennaista on se että ihminen kykenee muistamaan johtopäätelmien ketjun ja johtopääätelmien ketjun muistaminen on muistettavissa kun aivot on tehnyt siiitä merkityksellistä kun sitä on käsitelty aivoissa ja siitä on tulllut valmista eli siiihen voi palata esiim siten vaikka englantilaiisenfilosofi david humen kautta eli asia ratkaistaaan päämäärästäkäsin.

Kunn ihminen ajattelee takaperin eli päämäärästä käsin eli mitä tekijät ovat johtaneet syy seurausuhteiltaaan lopputulemaaan niin ihmisen on helpompi yhdistää siiihen luovaaa ajatteluaan, muuttaa käsitystään tai syventäää ajatteluaaan.

Siiinä on erona esiim aivojen tapa käsitellä asioiita ja analysoida niiitä värikkääästi mutta järjen jäsenteleminen asioiiden suhteeen on se kokonaiskuvan hahmotttaminen selkeästi.

Samalla tavallla miten muisti tallentaa todellisuuutta joko pirstautuneina taii kokonaiskuvien jäsentämisenä.

Se onn tiedonkäsittelyä ympäröivästä todelllisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaaan aina jokin systemaattisuus hallitsee ajattelua että millä logiikalla jokin systeemi toimii. Ihminen voii aina sokeutua kaikenlaiisille systeemeille. Taiteen tehtävä on löytää erinäisistä systeemeistä epäkohtia ja saada ihminen ajattelemaan asioita eri laajemmista perspektiiveistä. Mitä lähemmmäksi katsoo jotain asiaa niin alkaa sokeutumaan. Penisliinikin keksittiiin vahingossa useiden toiistojen kauttta.

Taiide on luovuutta. Ihminen sitooo ajattelunsa johonkin prosessiiin tiukasti kiinni jonka loogisuuden seuraamiseen hän on valjastanuut aivojensa toiminnon. Luovuus on irti päästä mistä siitä loogisesta johtopäätelmien ketjusta.

Kun ihhminen heittäytyy luovuuteen johtopäätelmistä keskittyen olennaista on se että ihminen kykenee muistamaan johtopäätelmien ketjun ja johtopääätelmien ketjun muistaminen on muistettavissa kun aivot on tehnyt siiitä merkityksellistä kun sitä on käsitelty aivoissa ja siitä on tulllut valmista eli siiihen voi palata esiim siten vaikka englantilaiisenfilosofi david humen kautta eli asia ratkaistaaan päämäärästäkäsin.

Kunn ihminen ajattelee takaperin eli päämäärästä käsin eli mitä tekijät ovat johtaneet syy seurausuhteiltaaan lopputulemaaan niin ihmisen on helpompi yhdistää siiihen luovaaa ajatteluaan, muuttaa käsitystään tai syventäää ajatteluaaan.

Siiinä on erona esiim aivojen tapa käsitellä asioiita ja analysoida niiitä värikkääästi mutta järjen jäsenteleminen asioiiden suhteeen on se kokonaiskuvan hahmotttaminen selkeästi.

Samalla tavallla miten muisti tallentaa todellisuuutta joko pirstautuneina taii kokonaiskuvien jäsentämisenä.

Se onn tiedonkäsittelyä ympäröivästä todelllisuudesta.

Nykyiisessä internett maailmassa tiedonkäsittely voi olla esim sellaista että luodaan mielipiteitä asioista ja noukitaan sieltä täältä todellisuutta koskevia olettamuksia ja luodaan niistä tavallaan uutta faktaa jotka vastaisivat omaa agendaa. Mutta taas toisaalta ilman mielipiteiitä ei olisi keskusteluja vaan vain kaikki heittäisivät faktan ja toinen toteaisi että näinhän se on. Eli keskustelu olisi tällaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaaan aina jokin systemaattisuus hallitsee ajattelua että millä logiikalla jokin systeemi toimii. Ihminen voii aina sokeutua kaikenlaiisille systeemeille. Taiteen tehtävä on löytää erinäisistä systeemeistä epäkohtia ja saada ihminen ajattelemaan asioita eri laajemmista perspektiiveistä. Mitä lähemmmäksi katsoo jotain asiaa niin alkaa sokeutumaan. Penisliinikin keksittiiin vahingossa useiden toiistojen kauttta.

Taiide on luovuutta. Ihminen sitooo ajattelunsa johonkin prosessiiin tiukasti kiinni jonka loogisuuden seuraamiseen hän on valjastanuut aivojensa toiminnon. Luovuus on irti päästä mistä siitä loogisesta johtopäätelmien ketjusta.

Kun ihhminen heittäytyy luovuuteen johtopäätelmistä keskittyen olennaista on se että ihminen kykenee muistamaan johtopäätelmien ketjun ja johtopääätelmien ketjun muistaminen on muistettavissa kun aivot on tehnyt siiitä merkityksellistä kun sitä on käsitelty aivoissa ja siitä on tulllut valmista eli siiihen voi palata esiim siten vaikka englantilaiisenfilosofi david humen kautta eli asia ratkaistaaan päämäärästäkäsin.

Kunn ihminen ajattelee takaperin eli päämäärästä käsin eli mitä tekijät ovat johtaneet syy seurausuhteiltaaan lopputulemaaan niin ihmisen on helpompi yhdistää siiihen luovaaa ajatteluaan, muuttaa käsitystään tai syventäää ajatteluaaan.

Tämä on hyvä kommentti. Asioita pitäisi pystyä ajattelemaan monipuolisesti monesta suunnasta, että pystyy tietyllä todennäköisyydellä löytämään loogisimman selityksen, minkä voi todeta kantavaksi myös käänteisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaaan aina jokin systemaattisuus hallitsee ajattelua että millä logiikalla jokin systeemi toimii. Ihminen voii aina sokeutua kaikenlaiisille systeemeille. Taiteen tehtävä on löytää erinäisistä systeemeistä epäkohtia ja saada ihminen ajattelemaan asioita eri laajemmista perspektiiveistä. Mitä lähemmmäksi katsoo jotain asiaa niin alkaa sokeutumaan. Penisliinikin keksittiiin vahingossa useiden toiistojen kauttta.

Taiide on luovuutta. Ihminen sitooo ajattelunsa johonkin prosessiiin tiukasti kiinni jonka loogisuuden seuraamiseen hän on valjastanuut aivojensa toiminnon. Luovuus on irti päästä mistä siitä loogisesta johtopäätelmien ketjusta.

Kun ihhminen heittäytyy luovuuteen johtopäätelmistä keskittyen olennaista on se että ihminen kykenee muistamaan johtopäätelmien ketjun ja johtopääätelmien ketjun muistaminen on muistettavissa kun aivot on tehnyt siiitä merkityksellistä kun sitä on käsitelty aivoissa ja siitä on tulllut valmista eli siiihen voi palata esiim siten vaikka englantilaiisenfilosofi david humen kautta eli asia ratkaistaaan päämäärästäkäsin.

Kunn ihminen ajattelee takaperin eli päämäärästä käsin eli mitä tekijät ovat johtaneet syy seurausuhteiltaaan lopputulemaaan niin ihmisen on helpompi yhdistää siiihen luovaaa ajatteluaan, muuttaa käsitystään tai syventäää ajatteluaaan.

Siiinä on erona esiim aivojen tapa käsitellä asioiita ja analysoida niiitä värikkääästi mutta järjen jäsenteleminen asioiiden suhteeen on se kokonaiskuvan hahmotttaminen selkeästi.

Samalla tavallla miten muisti tallentaa todellisuuutta joko pirstautuneina taii kokonaiskuvien jäsentämisenä.

Se onn tiedonkäsittelyä ympäröivästä todelllisuudesta.

Nykyiisessä internett maailmassa tiedonkäsittely voi olla esim sellaista että luodaan mielipiteitä asioista ja noukitaan sieltä täältä todellisuutta koskevia olettamuksia ja luodaan niistä tavallaan uutta faktaa jotka vastaisivat omaa agendaa. Mutta taas toisaalta ilman mielipiteiitä ei olisi keskusteluja vaan vain kaikki heittäisivät faktan ja toinen toteaisi että näinhän se on. Eli keskustelu olisi tällaista.

Se mitä kouluiissa pyritään opettamaan on väite ja argumenttti ja krittisyyys.

Vierailija kirjoitti:

Niin tai näin, mutta suurin osa ihmisistä ei osaa esittää kaikkein tärkeintä kysymystä: Miksi?

Tiede ei tunne käsitettä enemmistön mielipide. Jos auktoriteetti sanoo jotain todeksi ilman todisteita, pitää aina kysyä, miksi ja miten. Tiede on kehittynyt ja jatkaa kehittymistään, kun asioita kyseenalaistetaan. Skeptisyys yleistä mielipidettä kohtaan on kautta historian ollut avain tieteen kehittymiselle ja ihmisen tiedon laajenemiselle.

Jossain määrin tästä asiasta on kehittynyt kieroutunut näkemys salaliittoteorioista, koska pelkkään sanaan auktoriteetin taholta uskotaan sokeasti. On helppoa leimata ihmisiä oman uskon perusteella, mutta jos asiasta ei osaa sanoa mitään muuta, kuin auktoriteetin sanan, ihminen leimaa toisen oman uskon perusteella ja se ei ole loogista. Silloin leimaaja tietää olevansa oikeassa, kun hänellä on osoittaa auktoriteetin sana todisteena. Hän ei ole kysynyt perusteita auktoriteetin sanalle, hän uskoo sen sellaisenaan ja siinä tilanteessa tiede on heitetty roskakoriin ja ihmisen tiedon laajeneminen on pysähtynyt.

Muinoin auktoriteetin kyseenalaistajat, mm. Galilei, heitettiin tyrmään loppuiäkseen, mutta hän oli oikeassa. Haluaako ihmiskunta palata muinaiseen pimeyteen?

Edes tiedeyhteisö itse ei ole keskenään samaa mieltä, vaan asioita kyseenalaistetaan koko ajan. Niinpä tieteen tulokset joutuvat jatkuvasti todistamaan oikeutensa siihen, että niiden totuuteen uskotaan. 

Ainoat kaksi kilpailua, jotka olen voittanut, ovat olleet matematiikkakilpailu ja piirroskilpailu. Piirroskilpailun aiheena oli toiveammatti ja minä piirsin, surkealla piirrustustaidollani, presidentti Kekkosen, josta ei tullut edes näköinen. Käsittääkseni voitto tuli ideasta, ei loistokkaasta toteutuksesta.

Olen omasta mielestäni hyvin sääntöjänoudattava ja uskon viranomaisiin ja asiantuntijoihin, paitsi silloin kun he ovat väärässä, ja tietenkin yläasteella kaikki pitivät minua nynnynä, nörttinä ja hikipinkona sekä liian kilttinä, jossa he olivat täysin oikeassa lukuunottamatta sitä, että hikipinko on ole koskaan ollut, koska minun ei ole tarvinnut. Luen asioista, koska ne ovat kiinnostavia, en siksi, että tavoittelisin jotain. Sillä tavalla se ei hiota yhtään. Ilmeisesti juuri tästä syystä luokan kympintytöt olivat raivoissaan, paitsi se yksi, joka oli hyvännäköinen ja johon olin pihkassa ja joka vieläkin on mielestäni yksi parhaimpia ihmisiä, jonka olen tavannut.

Huolimatta siitä, että pidin taiteellisia luonteita lähinnä lapsellisina idiootteina, he olivat minua kohtaan mukavampia kuin muut ja jostain syystä juuri minä ajauduin riitelemään opettajien kanssa ja sen jälkeenkin on ollut ongelmia auktoriteettien kanssa. Vika ei kuitenkaan ole minussa eikä tämä ole mikään luonnekysymys. Nykymaailmassa vaan on niin paljon erilaisia auktoriteetteja, että väistämättäkin melkoinen osa heistä on yksinkertaisesti tyhmiä, ja matemaattisena ihmisenä minä en voi sietää epäloogisia tyhmyyksiä. Ainakaan ellei siitä makseta minulle riittävästi, tai ellen itse saa tehdä niitä.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mutta sen huomasi jo yliopistoaikana, että kovin oikeistolaisia ja konservatiiviisia ja auktoriteettiuskoisia oli jo paljon esim. teknisten ja kauppatieteellisten alojen opiskelijoissa, kun taas humanisteissa enemmän kyseenalaistajia, vasemmistolaisempia. Luonnontieteilijät siltä väliltä, mutta enemmän kallellaann oikeistooon ja konservatiivisuuteen.

Mikä tää politiikkakulma taas ny o?