Tuska mitä nipotusta! Ok-talon myynti-ilmoituksessa kielletään ottamasta lapsia mukaan esittelyyn.

mitään kymmenvuotiaana, mutta kas kummaa, nyt on hyvä auto ja tein myös nopsaan erittäin hyvät talokaupat. En usko, että olisin päässyt yhtään parempaan lopputulokseen, vaikka olisin treenannut kolmevuotiaasta!

Jos eivät, sitten yritämme etsiä asunnon samalta alueelta. Muuten eivät saa valita asuntoa, aikuiset päättävät tämän. Ja niin pitää ollakin.

Se ei tee lapselle hyvää, että hänelle sälytetään vastuu noinkin isosta asiasta. Tuo on aikuisten tehtävä. Ajatelkaapa, jos ajaisitte autolla kolarin ja loukkaantuisitte. 6-vuotias on vielä taipuvainen mystifiointiin ja saattaisi kokea, että hän on valinnut väärän auton ja siksi kävi huonosti tms.



Aikuisten kuuluu päättää nämä isot asiat, ei lasten. Lasta voidaan kuulla ja kuunnella, mutta on edesvastuutonta laittaa lapsi päättämään.

aika älyttömältä... Ei teitä tosissaan voi KAIKKI nuo asunnot kiinnostaa...?! Vaikea kuvitella, että aina sunnutaisin olisi kymmenkunta suunnilleen samanlaista asuntoa suunnilleen samalta alueelta myynnissä... Kai teillä sentään jotain kriteerejä on tulevan asuntonne suhteen...? (Hinta, sijainti, asunnon koko, rivari, kerrostalo vai omakotitalo jne. jne.) Jätääkää pari näyttöä väliin, niin ehditte vahtimaan vuorotellen lasta.



Ja minusta on aika älytöntä selittää pienille lapsille kaiken maailman asunnon osto koukeroita (tai muitakin ei heille kuuuluvia asioita)Jos itse kysyy, niin toki on aiheellista vastata. Mutta lapsen tulisi saada olla lapsi, ja katsoa maailmaa (myös sitä mahdollista tulevaa kotia) LAPSEN silmin. Lapsihan voi kiinnittää huomion esim. siihen, että pihassa on kiva puu mihin voi kiivetä, tai leikkimökkiin. Minusta seitsemän vuotiaan lapsen ei tule pikkuvanhana kysellä tulevista putkiremonteista, onko talo vuokra- vai omalla tontilla, tai koputella saunan kaakeleita koittaa selvitellä onko kosteuttaa päässyt rakenteisiin...

Muutenkin lapset eivät enää saa olla lapsia, vaatteet ymv. ovat nykyään kopiota aikuisten vaatteista, ja Nalle Luppakorvan on korvannut Salkkarit, ja jos joku leikkii vielä ala-asteen loppupuolella Barbeilla, niin häntä uhkaa koulukiusaaminen...

Miten ihmeessä te saitte keskustelun kääntymään siihen, pitäisikö lasten ylipäätään tulla asuntoesittelyyn tai jopa siihen, saavatko he vaikuttaa asunnon valintaan??



Minä ihmettelin vain tämän kyseisen myyjän toivetta, sillä en ole vielä koskaan nähnyt moista pistettävän asuntoilmoitukseen, ja olen niitä kuitenkin viimeiset viisi vuotta seuraillut. Jo se, että joku katsoo tarpeelliseksi asian erikseen kieltää kertoo siitä, että YLEENSÄ ON TAPANA OTTAA LAPSET MUKAAN EIKÄ SIINÄ OLE MITÄÄN IHMEELLISTÄ. Kieltäköön, ei se minulta ole pois. Talo ei kiinnostanut joka tapauksessa!

Kiva kun vähän rönsyää...

Jos lapsi on kiinnostunut maailmasta ja " aikuisten" asioista, siitä ei ole mitään haittaa. En ole koskaan kuullut, että kenellekään lapselle olisi kellariremonttikysymyksistä tai vuokratonttitiedoista ollut haittaa. Ne on oppia elämään, lapselle sopivissa annoksissa. Itse todellakin hallitsin nämä kuviot hienosti jo lapsena, koska olin loputtoman utelias ja tiedonhaluinen. Samaan aikaan leikin barbeilla kavereiden kanssa ja juoksin pitkin pihoja leikkien ties mitä. Aina sovin porukkaan ja se, että edelleen tiedän maailmasta, tavoista ja asioista enemmän kuin 99% kaduntallaajista, ei tee minusta epäsosiaalista ja pärjäämätöntä. Ei lasta tarvi pakottaa kiinnostumaan, mutta luontaiseen uteliasuuteen pitää myös vastata. Miksi ihmeessä lapsi pitäisi pitää jossain pussukassa lähes aikuisikään? Ihme, että tulee sitten uusavuttomia yksilöitä, jotka eivät osaa itse avata omaa sähkösopimustaan tai tiedä, mitä eroa on vasemmistolla tai oikeistolla, vaikka pitäisi asua yksin ja äänestääkin jo. Ja mitä tekemistä Salkkareilla on sen kanssa, jos lapsen annetaan kertoa mielipiteensä asunnosta, pihapuista tai vaikka moottoriveneestä???

Ja kyllä. Me olemme käyneet kymmeniä asuntonäyttöjä ja alamme olemaan uuvuksissa. Me haluamme löytää " sen" asunnon nopeasti, koska oma on jo myyty ja kaikkea voi katsella avoimin silmin. Kaksi edellistä asuntokauppaa on syntynyt asunnoista, jotka eivät lehti-/nettitietojen mukaan kiinnostaneet. Sitten taas monesti petymme sellaiseen, joka antoi ymmärtää enemmän. Tänään löysimme asunnon, josta teemme tarjouksen. Ei ole oikein kuvien perusteella iskenyt, mutta livenä oli iloinen ylläri.

Tottakai lapsi saattaa olla kiinnostunut puusta pihalla enemmän kuin talosta, mutta se on hänen mielipiteensä, josta voi kertoa myös oman kantansa. Ei lapselta udella asuntonäytön jälkeen, kiinnostiko vai sen enempää, jos Aku Ankka on parempi, mutta mahdollisuus osallistua keskusteluun on annettava! Usein pikkupadalta tulee kivoja kysymyksiä takapenkiltä, kun me innostumme puhumaan politiikkaa yms. Tietenkin vastaan hänelle asiallisesti ja lisäkysymyksiinkin saa selityksen. Jos lasta kiinnostaa tietää, mitä pääministeri tekee, siihen on vastattava.

Ja kuka kirjoitti aiemmin siitä, että 6-vuotiaalta voi kysyä mielipidettä auton väristä...? Voi jestas. Älkää mystifioiko elämää. Varmasti kukaan 6v. ei syytä itseään kolarista, joka ajettiin hänen mielivärisellä autolla. Tai no, ehkä jos joku kuolee. Syytöstähän siinä tapauksessa on joka tapauksessa. Voihan tuon ikäinen ajatella sitten, että " äiti kuoli, kun olin niin ilkeä lapsi" . Älkää huutako niille lapsille tai kuoleman sattuessa kuvittelevat teidän kuolleen vihasta heitä kohtaan.:)

Nyt alan ymmärtämään, miksi toiset lapset on niin fiksuja ja pärjäävät aikuisena, ja miksi toiset on toistaitoisia ja avuttomia... Siinäpä kai syy, ettei lapsen anneta osallistua arkiseen elämään hänen ikäänsä sopivilla tavoilla.

Vierailija:

aika älyttömältä... Ei teitä tosissaan voi KAIKKI nuo asunnot kiinnostaa...?! Vaikea kuvitella, että aina sunnutaisin olisi kymmenkunta suunnilleen samanlaista asuntoa suunnilleen samalta alueelta myynnissä... Kai teillä sentään jotain kriteerejä on tulevan asuntonne suhteen...? (Hinta, sijainti, asunnon koko, rivari, kerrostalo vai omakotitalo jne. jne.) Jätääkää pari näyttöä väliin, niin ehditte vahtimaan vuorotellen lasta.

Ja minusta on aika älytöntä selittää pienille lapsille kaiken maailman asunnon osto koukeroita (tai muitakin ei heille kuuuluvia asioita)Jos itse kysyy, niin toki on aiheellista vastata. Mutta lapsen tulisi saada olla lapsi, ja katsoa maailmaa (myös sitä mahdollista tulevaa kotia) LAPSEN silmin. Lapsihan voi kiinnittää huomion esim. siihen, että pihassa on kiva puu mihin voi kiivetä, tai leikkimökkiin. Minusta seitsemän vuotiaan lapsen ei tule pikkuvanhana kysellä tulevista putkiremonteista, onko talo vuokra- vai omalla tontilla, tai koputella saunan kaakeleita koittaa selvitellä onko kosteuttaa päässyt rakenteisiin...

Muutenkin lapset eivät enää saa olla lapsia, vaatteet ymv. ovat nykyään kopiota aikuisten vaatteista, ja Nalle Luppakorvan on korvannut Salkkarit, ja jos joku leikkii vielä ala-asteen loppupuolella Barbeilla, niin häntä uhkaa koulukiusaaminen...

vaikka asutaankin Hesassa ja ollaan vaihdettu kämppää aika usein.



Asuntonäytöt eivät silti ole minunkaan arkimaailmaani, kolme viimeisintä kämpänvaihtoa ollaan tehty mittatilaustyönä tutun välittäjän kautta eli hän on myynyt meille ennen ekaakaan julkinäyttöä juuri uuden kämpän, samaten hän on myynyt ennen ekaakaan julkinäyttöä meidän edellisen kämpän.



Se että minä osaan vaatia hyvää palvelua ja saan sitä, ei tee minun lapsestani sen tumpelompaa kuin jonkun sellaisen, joka ramppaa jalkansa rakoille jokaikisessä alueen kämpässä. Väitänpä että päinvastoin. Ehkä se minun lapseni oppii tästä minun tavastani, että viisas pääsee vähemmällä jne.

viestin, jossa uhkasin mennä paikalle suklaata ja jätskiä syövien lasteni kanssa. Taas huomaa kuinka tosikkoja täällä liikkuu! Niin yksinkertaisia naisia, etteivät ymmärrä yhtään ironiaa.



Jättäisin näytön väliin ilmoituksen takia, enkä yksinkertaisesti haluaisi ostaa sellaisilta ihmisiltä mitään. Minä olen potentiaalinen asiakas, mutta koska myyjä ei minun - lapsiperheellisen - rahoja halua, niin myyköön jollekulle muulle.

ilman lapsellisia kiukuttelijoitakin

Vierailija:

jätskitötterön selkääni täpötäydessä bussissa.

Takaani sattui tunkemaan joku ironian kruunaamaton kuningatar sylissään 3-vuotias lapsensa, jolla oli sulanut jätskitötterö kädessä.

t. 41

Minusta on ollut fiksu juttu laittaa sellainen teksti ilmoitukseen.



Ei lasten paikka ole asuntoesittelyissä. Talotehtaiden taloesittelyissä olen usein ihmetellyt kuinka huonosti kasvatettuja lapsia ihmisillä on. Uudessa hienossa omakotitalossa juostaan ja reuhataan. Kun meidän talossa on esittely aion olla paikalla ja pitää kurin, meidän uutta taloa ei vieraat penikat sotke, kun sitä ei tee omatkaan lapset.

mitä pääministeri tekee ymv. juttuja, en näkisi sitä minään poliittisena keskusteluna... Selvästi odotat ja oletat lapsesi olevan muita lapsia viisaampi. Ei millään pahalla, mutta olet juuri niitä ihmisiä, jotka koittavat päteä lapsensa kautta:(



Veikkaan että olet akateemisesti kouluttautunut, ehkä hiukan köyhemmistä oloista kotoisin kun muut tuntemasi ihmiset. Tahdot loistaa sillä, että lapsesi on kiinnostunut aikuisten asioista, etkä ymmärrä, että KAIKKI lapset kyselevät mitä kummallisempia kysymyksiä, välillä ne koskevat ihan " aikuisten" juttujakin.



Luultavasti myös kannustat lasta olemaan tietyistä asioista kiinnostunut, olkoon se sitten vaikka museot, poltiikka, asuntojen pohjaratkaisut etc. vaikka väität kaiken tämän lähtevä lapsesta itsestään.

Jokainen lapsi hakee hyväksyntä ja huomiota vanhemmiltaan, kuulostat juuri sellaiselta ihmiseltä, joka antaa lapselleen sitä vain tietyissä asioissa. Veikkaan, että et jaksa yhtä intensiivisesti leikkiä lapsesi kanssa siiliä syksyllä lehtikasoista majaa rakentaen, tai keskittyä kuuntelemaan kun hän kertoo satua ja leikkii samalla Barbeilla.



Lapsesi saanee sinulta AITOA kiinnostusta ja huomiontia vain silloin, kun tahtoo tietää mitkä valtionpäivät ovat? Ja tokihan sinä jaat kaikille kaikille tutuillesi ja tuntemattomille (mm. tällä av-palstalla) informaatiota siitä, miten se rakas lapsi taas keksi kysellä sitä ja sitä juttua. Nautit kun ihmiset ihastelevat lapsesi erinomaisuutta ja sitä, miten se onkin niin kiinnostunut politiikasta/kodinhoitohuoneen sijoittelusta/jostakin muusta josta harvemmat sen ikäiset ovat kiinnostuneita.



Olen samaa mieltä siitä, että lapsen uteliasuutta eri asioita kohtaan tulee tukea, mutta kysymys onkin siitä, että tukee lasta LAPSEN lähtökohdista, ei omistaan. Joku lapsi on kiinnostunut leppäkertuista, joku avaruudesta, joku autoista jne. mutta harvemmin törmää lapseen, jota oikeasti kiinnostaa Suomen poliittinen kartta. Itsevaltiaat on toki kasvattanut lasten tietämystä ja kiinnostusta poliitiikkaa kohtaan, mutta väitän että monille tytöille varsinkin eläimet ymv. on paljon suurempi kiinnostuksen kohde. Mutta toki lapsi tahtoo olla kiinostunut niistä asioista, joista kiinnostumalla saa vanhempiensa huomion! Jos et jaksa keskittyä lapsen hevohulluuteen tmv. vaan pidät sitä " turhana" (sllähän ei voi muille aikuisille juppailla, se on niin tavaomaista) niin lapsi keksii pyytää mammaa tilamaan Demarin Villivarsan sijasta, ja siinähän saa taas mamma loistaa kuinka kiinnostunut se lapsi on poltiikasta...!



Joten kehotan sinua, anna lapsesi olla LAPSI, ja suo hänelle yhtä kattavat selitykset myös silloin kun hän tahtoo tietää jotakin " lasten hömppää" . Minua ihan oikeasti säälittävät lapset, joiden pitää olla " pikku-aikuisia" saadakseen vanhempien hyväksynnän. Lasta tulee kannustaa leikkimään käpylehmillä, kehittämään omaa mielikuvitustaan, auttaa rakentamaan majaa jossa leikkiä omia leikkejä, ymv. Tämä on pidemmän päälle PALJON arvokkaampaa esim. seitsemän vuotiaalle, kun se että tämä hnippa nappa koulutien alkanut tietää miten solmitaan sähkösopimus...!!! Kyllä se aikanaan selviää kun ottaa yhteyttä sähkölaitokseen... Samoin kun moni muukin asia, jota ei pienen lapsen vielä tule tietää. Annetaan lasten olla lapsia!!!:)

ja pyytää anteeksi kirjoitusvirheitään... Alkaa väsy painaa tähän aikaan yöstä, onneksi kohtaa pääsee nukkumaan... :)

eikä sen tarvitse tarkoittaa sitä, että hän ei halua myydä lapsiperheille. En minäkään tykkäisi, jos meidän talossa vieraat lapset leikkisivät näytöillä omien muksujen leluilla, kähmisivät joka paikan ja käyttäisivät meidän vessaa.



Ja kun monet puolustelevat sillä, että omat lapset on hyvin kasvatettuja ja -käyttäytyviä, niin fakta on se että suurin osa lapsista ei ole. Ja koska ilmoitukseen ei voi eritellä että hyvinkäyttäytyvät pääsevät, riiviöt eivät, niin sitten on parempi että lapset ei tule ollenkaan.



Ne, joista tuntuu että lapset ei ole tervetulleita mihinkään, voisivat ehkä mennä hetkeks itseensä ja miettiä syytä siihen. Monet lapsiperheet kyllä ovat omalla käytöksellään kiellot ansainneet.

ironia

etiikka



Varsinkin ton " tilanne-etiikan" jalkeen nauroin ihan kippurassa :D



AH JA VOI!

Vierailija:

mitä pääministeri tekee ymv. juttuja, en näkisi sitä minään poliittisena keskusteluna... Selvästi odotat ja oletat lapsesi olevan muita lapsia viisaampi. Ei millään pahalla, mutta olet juuri niitä ihmisiä, jotka koittavat päteä lapsensa kautta:(

--

En päde lapseni kautta vaan ihmettelen näitä kommentteja, joiden mukaan lapsi ei saisi osallistua asunnon ostoon kommentoimalla... Minä ajauduin puolustuskannalle, koska minua kritisoitiin siitä, että annan lapsen " tietää" myös aikuisten maailmasta. Jotkut mammathan paheksuivat tätä. Lapseni on fiksu ja tuolla " pääministerikommentilla" tarkoitukseni oli osoittaa se, että lapset ovat uteliaita ja tuollaiseenkin on tapana vastata.:)

--

Veikkaan että olet akateemisesti kouluttautunut, ehkä hiukan köyhemmistä oloista kotoisin kun muut tuntemasi ihmiset. Tahdot loistaa sillä, että lapsesi on kiinnostunut aikuisten asioista, etkä ymmärrä, että KAIKKI lapset kyselevät mitä kummallisempia kysymyksiä, välillä ne koskevat ihan " aikuisten" juttujakin.

--

Aivan. Ja siksi minusta lapsen pitää antaa osallistua aikuistenkin juttuihin. Ei uteliasuutta saa torpata siksi, että " lapsen pitää antaa olla lapsi" . Olen akateeminen, mutta erittäin varakkaasta perheestä, ainakin lähipiiriin verrattuna. Myös vanhempani ovat akateemisia kuten olivat myös isovanhempani. E

--

Luultavasti myös kannustat lasta olemaan tietyistä asioista kiinnostunut, olkoon se sitten vaikka museot, poltiikka, asuntojen pohjaratkaisut etc. vaikka väität kaiken tämän lähtevä lapsesta itsestään.

Jokainen lapsi hakee hyväksyntä ja huomiota vanhemmiltaan, kuulostat juuri sellaiselta ihmiseltä, joka antaa lapselleen sitä vain tietyissä asioissa. Veikkaan, että et jaksa yhtä intensiivisesti leikkiä lapsesi kanssa siiliä syksyllä lehtikasoista majaa rakentaen, tai keskittyä kuuntelemaan kun hän kertoo satua ja leikkii samalla Barbeilla.

--

En todellakaan jaksa kauheasti leikkiä lapsen kanssa. Siksi hänellä on kaverit ja hoitopaikka. Onneksi mies jaksaa peuhata paremmin...

--

Lapsesi saanee sinulta AITOA kiinnostusta ja huomiontia vain silloin, kun tahtoo tietää mitkä valtionpäivät ovat? Ja tokihan sinä jaat kaikille kaikille tutuillesi ja tuntemattomille (mm. tällä av-palstalla) informaatiota siitä, miten se rakas lapsi taas keksi kysellä sitä ja sitä juttua. Nautit kun ihmiset ihastelevat lapsesi erinomaisuutta ja sitä, miten se onkin niin kiinnostunut politiikasta/kodinhoitohuoneen sijoittelusta/jostakin muusta josta harvemmat sen ikäiset ovat kiinnostuneita.

--

Tietenkin nautin, jos joku kehuu lastani fiksuksi tai söpöksi tai mitä vaan. Kuten kuka tahansa vanhempi. Lapseni ei tarvitse kerätä ihailua millään valtiopäiväjutuilla. Hän saa ihailua ja rakastamista muutenkin ihan tarpeeksi, mutta toki minusta on hienoa, että häntä kiinnostaa jo joku muukin kuin lelut.

--

Olen samaa mieltä siitä, että lapsen uteliasuutta eri asioita kohtaan tulee tukea, mutta kysymys onkin siitä, että tukee lasta LAPSEN lähtökohdista, ei omistaan. Joku lapsi on kiinnostunut leppäkertuista, joku avaruudesta, joku autoista jne. mutta harvemmin törmää lapseen, jota oikeasti kiinnostaa Suomen poliittinen kartta. Itsevaltiaat on toki kasvattanut lasten tietämystä ja kiinnostusta poliitiikkaa kohtaan, mutta väitän että monille tytöille varsinkin eläimet ymv. on paljon suurempi kiinnostuksen kohde. Mutta toki lapsi tahtoo olla kiinostunut niistä asioista, joista kiinnostumalla saa vanhempiensa huomion! Jos et jaksa keskittyä lapsen hevohulluuteen tmv. vaan pidät sitä " turhana" (sllähän ei voi muille aikuisille juppailla, se on niin tavaomaista) niin lapsi keksii pyytää mammaa tilamaan Demarin Villivarsan sijasta, ja siinähän saa taas mamma loistaa kuinka kiinnostunut se lapsi on poltiikasta...!

--

Minä tuen lapseni kaikkia kiinnostuksia " pikku-G" -tyyppisistä villityksistä lähtien. Se minua huolestuttaa eniten lapsissa, ellei löydy yhtään sellaista asiaa, josta lapsi olisi kiinnostunut. Näitäkin lapsia on, joilla ei elämässä ole yhtään spesialiteettiä vielä 10-vuotiaanakaan. Ei autot, ei jääkiekko, ei hevoset, ei koirat, ei voimistelu, ei musiikki, ei edes elokuvat.

--

Joten kehotan sinua, anna lapsesi olla LAPSI, ja suo hänelle yhtä kattavat selitykset myös silloin kun hän tahtoo tietää jotakin " lasten hömppää" . Minua ihan oikeasti säälittävät lapset, joiden pitää olla " pikku-aikuisia" saadakseen vanhempien hyväksynnän. Lasta tulee kannustaa leikkimään käpylehmillä, kehittämään omaa mielikuvitustaan, auttaa rakentamaan majaa jossa leikkiä omia leikkejä, ymv. Tämä on pidemmän päälle PALJON arvokkaampaa esim. seitsemän vuotiaalle, kun se että tämä hnippa nappa koulutien alkanut tietää miten solmitaan sähkösopimus...!!! Kyllä se aikanaan selviää kun ottaa yhteyttä sähkölaitokseen... Samoin kun moni muukin asia, jota ei pienen lapsen vielä tule tietää. Annetaan lasten olla lapsia!!!:)

--

Minun lapseni ei 7-vuotiaana tiedä, miten tehdään sähkösopimus. Miksi ihmeessä tietäisi? Toivon kuitenkin tietävän asian kaksikymppisenä, jolloin se on jo ajankohtaista. Viittasin tällä sähköjutulla niihin nuoriin, jotka eivät opi kotoaan mitään elämän perusasioita vaan ovat pussissa. Lapseni on lapsi ja minä en ymmärrä, miksi ihmeessä olet tulkinnut, että lapseni ei saisi olla lapsi. Minä vain korostin, että lapsenkin voi päästää asuntonäyttöön, antaa kommentoida, kysyä politiikasta, autoista tai mistä vaan. Tätä kautta tieto elämästä tulee luonnollisesti leikin ja muun lasten jutun lomassa. Ei tietoa saa pakottaa ottamaan vastaan vaan sitä tarjotaan, jos vastapuoli on vastaanottava. Täällähän paheksuttiin sitä, että antaa lapsen kommentoida asuntoa tai auton väriä tai mitä vaan. Tottakai lapsikin on perheenjäsen ja hänellä on oikeus oppia elämässä muutakin kuin barbikenkien pukemista.

Itse olin aikanaan utelias lapsi ja kiinnostunut kaikesta. Silti leikin 12-vuotiaana barbeilla ja olin pikkutyttö pitkään. Olin pikkuvanha varmasti monilta osin, mutta pikkuvanhuus ei ole tietääkseni mikään huono piirre.

Näyttäisi tuollainen sana olevan oikeasti suomenkielessä. Naura vain itsellesi.:)

Vierailija:

ironia

etiikka

Varsinkin ton " tilanne-etiikan" jalkeen nauroin ihan kippurassa :D

AH JA VOI!

joiden lapset osaavat käyttäytyä, eivät riehu, sotke, tottelevat aina jne. Itse tunnen monia lapsia, ja yksikään ei ole koko ajan kiltti...! Kaikilla lapsilla on pahoja päiviä, ja se kiltti lapsi joka tietää ettei muiden tavaroihin saa koskea, saattaa vaikka vahingossa tiputtaa jonkin kalliin, särkyvän tavaran.



Vanhemmat harvoin näkevät omissa lapsissaan muuta kun sen ihanan ja kiltin lapsen. Väittääkö joku, ettei muka tiedä ainuttakaan lasta, joka olisi ns. " kauhukakakara" ? Varmasti jokainen sellaisen(sellaisia tietää, heihin voi törmätä lapsensa hoitopaikassa, sukulaisella/tuttavallla kyläillessä, leikkipuistossa, naapurin pihalla -missä tahansa! Ja valitettavasti näistäkin suurin osa on sellaisia, joiden vanhemmat eivät ymmärrä lapsensa käytöksessä olevan jotakin vikaa. Tälläkin palsatlla päivittäin on juttuja lapsista jotka rohmuavat kaikki keksit kahvipöydästä ymv. ja joiden vanhemmat eivät puutu asiaan. Toivon todella, että kaikki te jotka arvostelevat tuota " ei lapsia" pyyntöä ja kehutte omaa jälkikasvuanne, myytte joskus asuntoanne, ja näyttöön saapuu lauma remuavia tahmatassuja joiden vanhemmilta puuttuu auktoriteetti. Muistakaa silloin lätinänne hyvin käyttäytyvistä lapsista, ja se kuinka lapsella on oikeus olla mukana suurissa päätöksissä...

Saattaa yllättäen alkaakin vääntää masua ja on pakko lainata vessaa (no voi iik, kenen elämä menee siitä pilalle, että joku istuu samalla pömtöllä? senkus desinfioitte ne pönttönne esittelyn jälkeen) tai jokin voi mennä rikki tai tippua tai mitä tahansa. Olen minä nähnyt kauppakeskuksessa selvän ja terveen näköisen aikuisen oksentamassa keskelle käytävää, ei siinä kuule ehdi edes vessaan juosta.. Se on elämää kuten joku mainitsikin.



Ei olisi tullut mieleenkään kieltää lapsia tulemasta meidän kodin näyttöihin eikä täällä ole ikinä kukaan sotkenut tai mitään muutakaan enkä ole ollut huolissanikaan. Leluilla ei ole kukaan leikkinyt, koska ne on työnnetty laatikoissa sänkyjen alle. Enpä kuitenkaan järkyttyisi vaikka joku lelu häviäisikin, tuskin sitä edes huomaisin... Oikeastaan olisin vaan tyytyväinen, koska niitä tursuu joka puolelta... ;-)



En ymmärrä miksi kaikesta pitää tehdä niin vaikeaa. Mun mielestä on aivan ymmärrettävää, että lapset otetaan näyttöihin mukaan, sillä ei kaikilla ole hoitajia lapsille ja minä ainakin haluan käydä näytöissä yhdessä mieheni kanssa. Uuden asuntomme näytössä oli myös lapsemme mukana eikä hän tehnyt mitään pahaa, tosin pari kertaa jouduin kieltämään koskemasta tavaroihin. Jos ei olisi uskonut, olisin kantanut lapsen ulos. Enhän itsekään kajoa muiden omaisuuteen.