Lastensuojelulla on valta ottaa lapsesi pois.

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelun sossut on sairaita! Koulukiusattuja yökastelijoita.

En tunnista itseäni sairaaksi enkä koulukiusatuksi. Sänkyyn olen pissannut viimeksi lapsena.

Takana on vuosi työtä lastensuojelussa pääkaupunkiseudulla. Kaksi asiaa työssä on yllättänyt:

a) kuinka paljon sijoituksia kodin ulkopuolelle tehdään vanhempien kanssa sovussa ja hyvässä yhteisymmärryksessä, ja

b) kuinka moni kodin ulkopuolinen sijoitus lähtee liikkeelle vanhemman/vanhempien aloitteesta...

Tiedän tapauksen, jossa sosiaalityöntekijä painosti täysi-ikäistä raskaana olevaa naista aborttiin. Kuljetti vielä itse varmistaakseen, että nainen sinne menee. Raskaus pidemmällä ja olisi joutunut synnyttämään lapsen kuolleena. Lääkäri oli empaattinen ja kertoi naiselle oikeudet. Tämä kyseinen sosiaalityöntekijä oli itse raskaana ja toimii nykyään esimies asemassa "naisten klinikalla". Toinen sosiaalityöntekijä oli sitä mieltä, että lapsen paikka ei ole roskakorissa. Roskakoriin lapsi ei päätynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse törmännyt siihen, että vaikka noudattaisit kasvatussuosituksia, voit joutua niistä vuosien päästä tilille. Teinilläni oli vaihe, jolloin hän syytti vanhempia kaikesta pahasta olostaan ja listasi varhaislapsuudesta saakka kaikki kasvatusvirheemme ja niiden vaikutukset/seuraukset hänen henkiseen hyvinvointiinsa sekä meni listan kanssa koulupsykologin puheille. Seurauksena oli lasu ja kiireellinen sijoitus. 

Ilmoitukseen kirjatut asiat selvitettiin, lapsi palasi kotiin ja lasuasiakkuus purettiin. Ilmoitukseen oli esim. kirjattu vanhempien kasvatusvirheenä lapsen eristäminen rangaistuksena. Kyseessä oli ikävuosien mittainen jäähy, jota olimme neuvolan suosituksesta kokeilleet muutaman kerran ja lopettaneet sitten tehottomana. Hyvämuistinen lapsemme (jäähyn aikaan ikää max. 3 v) oli kirjannut tämän listaansa. 

Ei siis aina auta, vaikka noudattaisi niitä suosituksia. Vuosia myöhemmin lapsi voi kertoa kärsineensä niistä.

Niin, sellaista se vanhemmuus on. Vaikka rakaistaisi sydämensä ruvelle ja tekisi aina kaiken parhaalla tiedollaan ja taidollaan, todennäköisesti tulee silti toimineeksi väärin jossain asioissa. Jos nyt ei 'objektiivisesti väärin' niin ainakin niin, että tulee tavalla tai toisella satuttaneeksi lastaan. Vaikka miten tarkoittaisi hyvää ja ajattelisi tekevänsä oikeita ratkaisuja, niin aina jollakin tavalla olisi voinut tehdä paremmin kun jälkiviisaana katselee. Olennaista on se, että sen on valmis myöntämään myös sille lapselleen. Pyytämään anteeksi, että vaikka miten aikanaan toimi mielestään oikein ja parhaalla tahdollaan, tuli kaikesta huolimatta tehneeksi sellaisen valinnan joka satutti lasta -vaikka olisi voinut valita toisin. Sitä ei voinut silloin tietää, mutta suhteessa lapseen vastuun kantaa aikuinen. Sillä lapsella on täysi oikeus tuntea itsensä satutetuksi tai väärin kohdelluksi. Oikeus olla sitä mieltä että vanhemman olisi pitänyt tietää paremmin, oikeus syyttää vanhempiaan ja oikeus kantaa kaunaa vanhempiensa valinnoista. Se on sellainen taakka ja vastuu, mikä jokaiselle äidille ja isälle kuuluu kiinteänä osana vanhemmuutta.

"Anteeksi. Tahdoin sinulle pelkkää hyvää, mutta tein virheitä. Se oli väärin sinua kohtaan, ja sinun kuuluukin olla siitä vihainen. Olet rakas." Noin yksinkertaisen asian kun pystyisivät kaikki vanhemmat sanomaan aikuistuvalle ja aikuiselle lapselleen, niin voisi hämmästyttävän moni tämän maan vaikeista vanhemmuussuhteista lähteä purkautumaan parempaan suuntaan.

Onneksi ne sijaisperheet ovat niin täydellisiä että heidän kodeissaan minkäänlaisia epäkohtia ei näyttäydy.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tapauksen, jossa sosiaalityöntekijä painosti täysi-ikäistä raskaana olevaa naista aborttiin. Kuljetti vielä itse varmistaakseen, että nainen sinne menee. Raskaus pidemmällä ja olisi joutunut synnyttämään lapsen kuolleena. Lääkäri oli empaattinen ja kertoi naiselle oikeudet. Tämä kyseinen sosiaalityöntekijä oli itse raskaana ja toimii nykyään esimies asemassa "naisten klinikalla". Toinen sosiaalityöntekijä oli sitä mieltä, että lapsen paikka ei ole roskakorissa. Roskakoriin lapsi ei päätynyt.

Siis eihän lapsi olisi syntynyt kuolleena, vaan kuollut sinne roskikseen. Rv20

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelun sossut on sairaita! Koulukiusattuja yökastelijoita.

En tunnista itseäni sairaaksi enkä koulukiusatuksi. Sänkyyn olen pissannut viimeksi lapsena.

Takana on vuosi työtä lastensuojelussa pääkaupunkiseudulla. Kaksi asiaa työssä on yllättänyt:

a) kuinka paljon sijoituksia kodin ulkopuolelle tehdään vanhempien kanssa sovussa ja hyvässä yhteisymmärryksessä, ja

b) kuinka moni kodin ulkopuolinen sijoitus lähtee liikkeelle vanhemman/vanhempien aloitteesta...

Kuinka moni näistä on ollut erityislapsia (esim. nepsy) tai psykiatrisista oireista kärsiviä lapsia, joiden kanssa vanhempi ei ole muun tuen uupuessa enää pärjännyt kotona? Kuinka monelle näistä vanhemmista sijoitusta on tarjottu ainoana tukimuotona? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelun sossut on sairaita! Koulukiusattuja yökastelijoita.

En tunnista itseäni sairaaksi enkä koulukiusatuksi. Sänkyyn olen pissannut viimeksi lapsena.

Takana on vuosi työtä lastensuojelussa pääkaupunkiseudulla. Kaksi asiaa työssä on yllättänyt:

a) kuinka paljon sijoituksia kodin ulkopuolelle tehdään vanhempien kanssa sovussa ja hyvässä yhteisymmärryksessä, ja

b) kuinka moni kodin ulkopuolinen sijoitus lähtee liikkeelle vanhemman/vanhempien aloitteesta...

Varmaankin kyse ongelmanuorista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti tapahtuu paljon turhia ilmoituksia, mutta mitä väliä sillä on, jos tällä matalan kynnyksen ilmoittamisen järjestelmällä saadaan YKSIKIN lapsi pelastettua? Kun niistä turhista ilmoituksista ei tule mitään seurauksia.

Sitä ilmoitusta tuntuvan pelkäävän aina ne vanhemmat, joilla on jotain salattavaa, vaikka esittävät muka niin täydellisiä vanhempia..

 

Yksi lapsi pelastettua ja kymmenen perhettä tuhottua?

Miten normaali hyvä perhe siitä tuhoutuu, että sosiaalityöntekijä pyytää pistäytymään toimistolla selvittämässä asian ja pistää raportin arkistoon, kun mitään huolestuttavaa ei ollut? Vanhemmat asiallisia, yhteistyökykyisiä ja ilmiselvästi keskittyneempiä lapsensa etujen varmistamiseen kuin omiensa. Vanhemmat noudattavat lakia. Lapset onnellisia, pärjääviä, aina hyvin huollettuja ja kunnioittavasti kohdeltuja. Sellainen ihan tavanomainen perhe, jossa on tavalliset hyvät vanhemmat ja hyvinvoivat lapset, jotka elävät normaalia huoletonta lapsuuttaan. Korkeintaan hetken aikaa seuraillaan tilannetta, todetaan ettei ole mitään sellaista mihin pitäisi tai edes voisi lain puolesta puuttua ja laitetaan kansi kiinni.

Onko sinun mielestäsi ok, että sinut esim. lainkuuliaisena kansalaisena käskytettäisiin poliisiasemalle keskustelemaan rikoksesta, jota et ole tehnyt, ja sinun edellytettäisiin todistavan, että et ole rikokseen syyllinen?

Voi taivaan tähden, kun tässä ei ole kysymys siitä vanhemmasta! Ei niin mitenkään päin! Miten se voi olla noin mahdotonta sisäistää, että kysymys on LAPSESTA, sen LAPSEN asioista ja oikeuksista ja suojelusta! Mikä juma***** vaivaa ihmisiä, joiden mielestä keskeisin kysymys lastensuojelussa pitäisi ilmeisesti olla että miltä vanhemmasta nyt tuntuu ja mikä vanhemman mielestä on oikein ja väärin häntä itseään kohtaan?! Se selvitetään, että onko LAPSELLA joku hätä. Sen tavoitteen edestä väistyvät aivan kevyesti yksityisyydensuojat ja perhe-elämän suojat ja eritoten vanhempien kurjat olot ja loukatut tunteet. Se ei myöskään ole "tuhottu perhe", että vanhempaa harmittaa.

Jankkaaja tunnistettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse törmännyt siihen, että vaikka noudattaisit kasvatussuosituksia, voit joutua niistä vuosien päästä tilille. Teinilläni oli vaihe, jolloin hän syytti vanhempia kaikesta pahasta olostaan ja listasi varhaislapsuudesta saakka kaikki kasvatusvirheemme ja niiden vaikutukset/seuraukset hänen henkiseen hyvinvointiinsa sekä meni listan kanssa koulupsykologin puheille. Seurauksena oli lasu ja kiireellinen sijoitus. 

Ilmoitukseen kirjatut asiat selvitettiin, lapsi palasi kotiin ja lasuasiakkuus purettiin. Ilmoitukseen oli esim. kirjattu vanhempien kasvatusvirheenä lapsen eristäminen rangaistuksena. Kyseessä oli ikävuosien mittainen jäähy, jota olimme neuvolan suosituksesta kokeilleet muutaman kerran ja lopettaneet sitten tehottomana. Hyvämuistinen lapsemme (jäähyn aikaan ikää max. 3 v) oli kirjannut tämän listaansa. 

Ei siis aina auta, vaikka noudattaisi niitä suosituksia. Vuosia myöhemmin lapsi voi kertoa kärsineensä niistä.

Niin, sellaista se vanhemmuus on. Vaikka rakaistaisi sydämensä ruvelle ja tekisi aina kaiken parhaalla tiedollaan ja taidollaan, todennäköisesti tulee silti toimineeksi väärin jossain asioissa. Jos nyt ei 'objektiivisesti väärin' niin ainakin niin, että tulee tavalla tai toisella satuttaneeksi lastaan. Vaikka miten tarkoittaisi hyvää ja ajattelisi tekevänsä oikeita ratkaisuja, niin aina jollakin tavalla olisi voinut tehdä paremmin kun jälkiviisaana katselee. Olennaista on se, että sen on valmis myöntämään myös sille lapselleen. Pyytämään anteeksi, että vaikka miten aikanaan toimi mielestään oikein ja parhaalla tahdollaan, tuli kaikesta huolimatta tehneeksi sellaisen valinnan joka satutti lasta -vaikka olisi voinut valita toisin. Sitä ei voinut silloin tietää, mutta suhteessa lapseen vastuun kantaa aikuinen. Sillä lapsella on täysi oikeus tuntea itsensä satutetuksi tai väärin kohdelluksi. Oikeus olla sitä mieltä että vanhemman olisi pitänyt tietää paremmin, oikeus syyttää vanhempiaan ja oikeus kantaa kaunaa vanhempiensa valinnoista. Se on sellainen taakka ja vastuu, mikä jokaiselle äidille ja isälle kuuluu kiinteänä osana vanhemmuutta.

"Anteeksi. Tahdoin sinulle pelkkää hyvää, mutta tein virheitä. Se oli väärin sinua kohtaan, ja sinun kuuluukin olla siitä vihainen. Olet rakas." Noin yksinkertaisen asian kun pystyisivät kaikki vanhemmat sanomaan aikuistuvalle ja aikuiselle lapselleen, niin voisi hämmästyttävän moni tämän maan vaikeista vanhemmuussuhteista lähteä purkautumaan parempaan suuntaan.

Onneksi ne sijaisperheet ovat niin täydellisiä että heidän kodeissaan minkäänlaisia epäkohtia ei

näyttäydy.

Toivon, että käsityksesi on sarkasmia. Näin haluan sen ymmärtää sijaisperheistä. Eivät ole yli-ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse törmännyt siihen, että vaikka noudattaisit kasvatussuosituksia, voit joutua niistä vuosien päästä tilille. Teinilläni oli vaihe, jolloin hän syytti vanhempia kaikesta pahasta olostaan ja listasi varhaislapsuudesta saakka kaikki kasvatusvirheemme ja niiden vaikutukset/seuraukset hänen henkiseen hyvinvointiinsa sekä meni listan kanssa koulupsykologin puheille. Seurauksena oli lasu ja kiireellinen sijoitus. 

Ilmoitukseen kirjatut asiat selvitettiin, lapsi palasi kotiin ja lasuasiakkuus purettiin. Ilmoitukseen oli esim. kirjattu vanhempien kasvatusvirheenä lapsen eristäminen rangaistuksena. Kyseessä oli ikävuosien mittainen jäähy, jota olimme neuvolan suosituksesta kokeilleet muutaman kerran ja lopettaneet sitten tehottomana. Hyvämuistinen lapsemme (jäähyn aikaan ikää max. 3 v) oli kirjannut tämän listaansa. 

Ei siis aina auta, vaikka noudattaisi niitä suosituksia. Vuosia myöhemmin lapsi voi kertoa kärsineensä niistä.

Kuka edes on päättänyt, että jäähy on kasvatusvirhe eli kasvatussuositusten rikkomista? Mistä virallisesta asiakirjasta tämä päätös on luettavissa?

Sen puoleen kenelle voin ilmiantaa esim. meidän koulun ip-kerhon työntekijät jotka käyttävät jäähyjä lapsilla? Heidäthän tulisi vähintään irtisanoa ja julkisesti häpäistä, kun ovat kehdanneet mennä rikkomaan kasvatussuosituksia. :D

Jäähy on eristämistä jonka lapsi kokee ahdistavana ja puuttumisena itsemääräämisoikeuteen. Loukkaa ja traumatisoi.

Iltsikan pitäjät pitäisi pistää vahingonkorvausvaatimuksiin ja tehdä heistä viranomaisilmoitus.

Mitä rangaistusta ehdotat sen tilalle?

Onko pakko rangaista?

Vierailija kirjoitti:

Yksi todella tärkeä asia mikä näissä keskusteluissa aina unohtuu on rakkaus. Lukuunottamatta ne vähemmistönä olevat tunteettomat tyypit niin väitän että kukaan ei maailmassa rakasta lasta yhtä paljon kun hänen vanhempansa, ei kukaan. Kukaan muu ei nää lasta yhtä suloisena, ihanana ja rakkaansa. Tämä vanhemman rakkaus on asia joka kehittää, kannattelee ja ravitsee lapsen sielua.

Myös masentunut äiti, fyysisesti kurittava äiti tai päihteitä käyttävä äiti voi olla hyvin rakastava äiti. Tämä vanhemman ja lapsen suhde pitäisi mielestäni aina nähdä valittavana asiana.

On tutkimuksissa todettu että lapselle ei riitä ruoka ja puhtaat vaatteet ja tunti hikiliikuntaa päivässä vaan hän tarvitsee rakkautta kasvaakseen ihmiseksi.

Se rakkaus on pelkkää sanahelinää, kun se ei etene teoiksi asti. Jos se olisi myös tekoja, ei ole mitään huostaanoton pelkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti tapahtuu paljon turhia ilmoituksia, mutta mitä väliä sillä on, jos tällä matalan kynnyksen ilmoittamisen järjestelmällä saadaan YKSIKIN lapsi pelastettua? Kun niistä turhista ilmoituksista ei tule mitään seurauksia.

Sitä ilmoitusta tuntuvan pelkäävän aina ne vanhemmat, joilla on jotain salattavaa, vaikka esittävät muka niin täydellisiä vanhempia..

 

Yksi lapsi pelastettua ja kymmenen perhettä tuhottua?

Miten normaali hyvä perhe siitä tuhoutuu, että sosiaalityöntekijä pyytää pistäytymään toimistolla selvittämässä asian ja pistää raportin arkistoon, kun mitään huolestuttavaa ei ollut? Vanhemmat asiallisia, yhteistyökykyisiä ja ilmiselvästi keskittyneempiä lapsensa etujen varmistamiseen kuin omiensa. Vanhemmat noudattavat lakia. Lapset onnellisia, pärjääviä, aina hyvin huollettuja ja kunnioittavasti kohdeltuja. Sellainen ihan tavanomainen perhe, jossa on tavalliset hyvät vanhemmat ja hyvinvoivat lapset, jotka elävät normaalia huoletonta lapsuuttaan. Korkeintaan hetken aikaa seuraillaan tilannetta, todetaan ettei ole mitään sellaista mihin pitäisi tai edes voisi lain puolesta puuttua ja laitetaan kansi kiinni.

Onko sinun mielestäsi ok, että sinut esim. lainkuuliaisena kansalaisena käskytettäisiin poliisiasemalle keskustelemaan rikoksesta, jota et ole tehnyt, ja sinun edellytettäisiin todistavan, että et ole rikokseen syyllinen?

Voi taivaan tähden, kun tässä ei ole kysymys siitä vanhemmasta! Ei niin mitenkään päin! Miten se voi olla noin mahdotonta sisäistää, että kysymys on LAPSESTA, sen LAPSEN asioista ja oikeuksista ja suojelusta! Mikä juma***** vaivaa ihmisiä, joiden mielestä keskeisin kysymys lastensuojelussa pitäisi ilmeisesti olla että miltä vanhemmasta nyt tuntuu ja mikä vanhemman mielestä on oikein ja väärin häntä itseään kohtaan?! Se selvitetään, että onko LAPSELLA joku hätä. Sen tavoitteen edestä väistyvät aivan kevyesti yksityisyydensuojat ja perhe-elämän suojat ja eritoten vanhempien kurjat olot ja loukatut tunteet. Se ei myöskään ole "tuhottu perhe", että vanhempaa harmittaa.

Jankkaaja tunnistettu.

Jep, se jankkaja on ap. Lapset viety hyvästä syystä, mutta sen sijaan että korjaisi omaa toimintaa, jauhaa täällä.

Suomessa vanhemmille annetaan loputtomiin mahdollisuuksia, ja sinä aikana lapsi vaurioituu korjauskelvottomaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi todella tärkeä asia mikä näissä keskusteluissa aina unohtuu on rakkaus. Lukuunottamatta ne vähemmistönä olevat tunteettomat tyypit niin väitän että kukaan ei maailmassa rakasta lasta yhtä paljon kun hänen vanhempansa, ei kukaan. Kukaan muu ei nää lasta yhtä suloisena, ihanana ja rakkaansa. Tämä vanhemman rakkaus on asia joka kehittää, kannattelee ja ravitsee lapsen sielua.

Myös masentunut äiti, fyysisesti kurittava äiti tai päihteitä käyttävä äiti voi olla hyvin rakastava äiti. Tämä vanhemman ja lapsen suhde pitäisi mielestäni aina nähdä valittavana asiana.

On tutkimuksissa todettu että lapselle ei riitä ruoka ja puhtaat vaatteet ja tunti hikiliikuntaa päivässä vaan hän tarvitsee rakkautta kasvaakseen ihmiseksi.

Se rakkaus on pelkkää sanahelinää, kun se ei etene teoiksi asti. Jos se olisi myös tekoja, ei ole mitään huostaanoton pelkoa.

Mitäs siihen sanot kun lapsi saa harrastaa, on ravitsevaa ruokaa, kivoja vaatteita jne. tehdään yhdessä, lapsi otetaan kaikkeen mukaan. Ei päihdeongelmaa. Silti lapsi huostaan???

Vierailija kirjoitti:

Alle kouluikäiset Lapset juoksentelee tiellä ilta kymmeneltä ja huutavat vittua.

Vanhemmat umpikännissä ja sammuneet saunan lattialle. Tästä ei saa tehdä lasua?

Näin tekee myös suurperheen lapset. Vanhemmat ei toki juo, mut alle kouluikäinenki lykkää vaunuja autotiellä ja pyöräteillä ja äiti ei edes huomaa. Ei toki iltamyöhään. Ollaan monta kertaa oltu sydän syrjällä. Yhden kerran puututtiin, ku maalasivat taloa ja tämä alle kouluikäinen sekä kouluikäinen alkoivat kilvan repiä suuntaansa rattaita, jossa istui alle vuoden ikäinen vauva. Silloinkaan kukaan ei tullut pientä vauvaa auttamaan vaan ohjattiin maalaustelineeltä lapsi tuomaan vauva pihalle. No lapsi toi vauvan pihalle. Jätti yksin parkkipaikalle ilman aikuisen valvontaa. Vanhemmista ei ollut tietoa. Se miksi emme lasua tehneet, ajattelimme josko toisella isovanhemmista olisi herännyt tilanteesta huoli, koska kuuleman mukaan, työskentelee lastensuojelussa. Ei tämä ko. henkilökään tullut lasta hakemaan, luikki pensseli kädessä piiloon. Sen verran ovat viisastuneet, että eivät ole jättäneet vauvaa valvomatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi todella tärkeä asia mikä näissä keskusteluissa aina unohtuu on rakkaus. Lukuunottamatta ne vähemmistönä olevat tunteettomat tyypit niin väitän että kukaan ei maailmassa rakasta lasta yhtä paljon kun hänen vanhempansa, ei kukaan. Kukaan muu ei nää lasta yhtä suloisena, ihanana ja rakkaansa. Tämä vanhemman rakkaus on asia joka kehittää, kannattelee ja ravitsee lapsen sielua.

Myös masentunut äiti, fyysisesti kurittava äiti tai päihteitä käyttävä äiti voi olla hyvin rakastava äiti. Tämä vanhemman ja lapsen suhde pitäisi mielestäni aina nähdä valittavana asiana.

On tutkimuksissa todettu että lapselle ei riitä ruoka ja puhtaat vaatteet ja tunti hikiliikuntaa päivässä vaan hän tarvitsee rakkautta kasvaakseen ihmiseksi.

Se rakkaus on pelkkää sanahelinää, kun se ei etene teoiksi asti. Jos se olisi myös tekoja, ei ole mitään huostaanoton pelkoa.

Mitäs siihen sanot kun lapsi saa harrastaa, on ravitsevaa ruokaa, kivoja vaatteita jne. tehdään yhdessä, lapsi otetaan kaikkeen mukaan. Ei päihdeongelmaa. Silti lapsi huostaan???

Henkisessä-ja fyysisessä väkivallassa oireet näkyy kodin ulkopuolella. Voisiko siinä olla syy. Niin moni muukin saa noita kivoja asioita ja tehdään yhdessä mukavia asioita. Silti lapsia huostaanotetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinun mielestäsi ok, että sinut esim. lainkuuliaisena kansalaisena käskytettäisiin poliisiasemalle keskustelemaan rikoksesta, jota et ole tehnyt, ja sinun edellytettäisiin todistavan, että et ole rikokseen syyllinen?

Tämä saattaa tulla sinulle suurena yllätyksenä, mutta sinua toden totta saatetaan epäillä rikoksesta jota et ole tehnyt, joskus jopa ulkopuolisen vinkin perusteella. Esitutkinta on tehtävä aina, kun esimerkiksi rikosilmoituksen myötä on syytä epäillä, että rikos on tapahtunut. Sinut saatetaan jopa ottaa kiinni ja viedä kuulusteltavaksi. Sen jälkeenkin poliisi saattaa pitää sinua silmällä, suorittaa tutkintaa tai esimerkiksi tehdä kotietsinnän omalla päätöksellään. Syyttömyyttä ei tarvitse todistaa, mutta totta kai sinua voidaan pitää epäiltynä (esimerkiksi sen rikosilmoituksen tietojen perusteella) niin kauan kuin ei ilmene mitään syytä olla pitämättä -> varmistuu että rikosta ei ole tapahtunut tai sinä et ole syyllinen siihen. Syyllisyydestä ja seuraamuksista päättää tuomioistuin, johon asia viedään, jos katsotaan että olet todennäköisesti (et vieläkään varmasti) syyllistynyt rikokseen.

Harmissaan saa tietysti olla, mutta juuri tuo on se luonnollinen ja laillinen tapa jonka mukaan asioita selvitetään. Korvausta "vääristä epäilyksistä" tai toimenpiteistä on mahdollista saada aiheettoman pidätyksen ja vangitsemisen aiheuttamasta ansionmenetyksestä ym. haitasta JOS se on kestänyt yli vuorokauden. Jos asia on mennyt tuomioistuimeen asti, valtio korvaa syyttömänä syytetyn kohtuulliset oikeudenkäyntikulut.

Tässä on nyt merkittävä ero lastensuojelucaseihin. Rikoksesta syytetty on syytön, kunnes toisin todistetaan. Lastensuojelussa vanhempi on syyllinen, kunnes toisin todistetaan.