Lastensuojelulla on valta ottaa lapsesi pois.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse törmännyt siihen, että vaikka noudattaisit kasvatussuosituksia, voit joutua niistä vuosien päästä tilille. Teinilläni oli vaihe, jolloin hän syytti vanhempia kaikesta pahasta olostaan ja listasi varhaislapsuudesta saakka kaikki kasvatusvirheemme ja niiden vaikutukset/seuraukset hänen henkiseen hyvinvointiinsa sekä meni listan kanssa koulupsykologin puheille. Seurauksena oli lasu ja kiireellinen sijoitus. 

Ilmoitukseen kirjatut asiat selvitettiin, lapsi palasi kotiin ja lasuasiakkuus purettiin. Ilmoitukseen oli esim. kirjattu vanhempien kasvatusvirheenä lapsen eristäminen rangaistuksena. Kyseessä oli ikävuosien mittainen jäähy, jota olimme neuvolan suosituksesta kokeilleet muutaman kerran ja lopettaneet sitten tehottomana. Hyvämuistinen lapsemme (jäähyn aikaan ikää max. 3 v) oli kirjannut tämän listaansa. 

Ei siis aina auta, vaikka noudattaisi niitä suosituksia. Vuosia myöhemmin lapsi voi kertoa kärsineensä niistä.

Niin, sellaista se vanhemmuus on. Vaikka rakaistaisi sydämensä ruvelle ja tekisi aina kaiken parhaalla tiedollaan ja taidollaan, todennäköisesti tulee silti toimineeksi väärin jossain asioissa. Jos nyt ei 'objektiivisesti väärin' niin ainakin niin, että tulee tavalla tai toisella satuttaneeksi lastaan. Vaikka miten tarkoittaisi hyvää ja ajattelisi tekevänsä oikeita ratkaisuja, niin aina jollakin tavalla olisi voinut tehdä paremmin kun jälkiviisaana katselee. Olennaista on se, että sen on valmis myöntämään myös sille lapselleen. Pyytämään anteeksi, että vaikka miten aikanaan toimi mielestään oikein ja parhaalla tahdollaan, tuli kaikesta huolimatta tehneeksi sellaisen valinnan joka satutti lasta -vaikka olisi voinut valita toisin. Sitä ei voinut silloin tietää, mutta suhteessa lapseen vastuun kantaa aikuinen. Sillä lapsella on täysi oikeus tuntea itsensä satutetuksi tai väärin kohdelluksi. Oikeus olla sitä mieltä että vanhemman olisi pitänyt tietää paremmin, oikeus syyttää vanhempiaan ja oikeus kantaa kaunaa vanhempiensa valinnoista. Se on sellainen taakka ja vastuu, mikä jokaiselle äidille ja isälle kuuluu kiinteänä osana vanhemmuutta.

"Anteeksi. Tahdoin sinulle pelkkää hyvää, mutta tein virheitä. Se oli väärin sinua kohtaan, ja sinun kuuluukin olla siitä vihainen. Olet rakas." Noin yksinkertaisen asian kun pystyisivät kaikki vanhemmat sanomaan aikuistuvalle ja aikuiselle lapselleen, niin voisi hämmästyttävän moni tämän maan vaikeista vanhemmuussuhteista lähteä purkautumaan parempaan suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti tapahtuu paljon turhia ilmoituksia, mutta mitä väliä sillä on, jos tällä matalan kynnyksen ilmoittamisen järjestelmällä saadaan YKSIKIN lapsi pelastettua? Kun niistä turhista ilmoituksista ei tule mitään seurauksia.

Sitä ilmoitusta tuntuvan pelkäävän aina ne vanhemmat, joilla on jotain salattavaa, vaikka esittävät muka niin täydellisiä vanhempia..

 

Yksi lapsi pelastettua ja kymmenen perhettä tuhottua?

Miten normaali hyvä perhe siitä tuhoutuu, että sosiaalityöntekijä pyytää pistäytymään toimistolla selvittämässä asian ja pistää raportin arkistoon, kun mitään huolestuttavaa ei ollut? Vanhemmat asiallisia, yhteistyökykyisiä ja ilmiselvästi keskittyneempiä lapsensa etujen varmistamiseen kuin omiensa. Vanhemmat noudattavat lakia. Lapset onnellisia, pärjääviä, aina hyvin huollettuja ja kunnioittavasti kohdeltuja. Sellainen ihan tavanomainen perhe, jossa on tavalliset hyvät vanhemmat ja hyvinvoivat lapset, jotka elävät normaalia huoletonta lapsuuttaan. Korkeintaan hetken aikaa seuraillaan tilannetta, todetaan ettei ole mitään sellaista mihin pitäisi tai edes voisi lain puolesta puuttua ja laitetaan kansi kiinni.

Onko sinun mielestäsi ok, että sinut esim. lainkuuliaisena kansalaisena käskytettäisiin poliisiasemalle keskustelemaan rikoksesta, jota et ole tehnyt, ja sinun edellytettäisiin todistavan, että et ole rikokseen syyllinen?

Mitä mulla siinä ongelmaa olisi. Jos on puhtaat paperit niin eihän se iso vaiva ole auttaa virkavaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti tapahtuu paljon turhia ilmoituksia, mutta mitä väliä sillä on, jos tällä matalan kynnyksen ilmoittamisen järjestelmällä saadaan YKSIKIN lapsi pelastettua? Kun niistä turhista ilmoituksista ei tule mitään seurauksia.

Sitä ilmoitusta tuntuvan pelkäävän aina ne vanhemmat, joilla on jotain salattavaa, vaikka esittävät muka niin täydellisiä vanhempia..

 

Yksi lapsi pelastettua ja kymmenen perhettä tuhottua?

Miten normaali hyvä perhe siitä tuhoutuu, että sosiaalityöntekijä pyytää pistäytymään toimistolla selvittämässä asian ja pistää raportin arkistoon, kun mitään huolestuttavaa ei ollut? Vanhemmat asiallisia, yhteistyökykyisiä ja ilmiselvästi keskittyneempiä lapsensa etujen varmistamiseen kuin omiensa. Vanhemmat noudattavat lakia. Lapset onnellisia, pärjääviä, aina hyvin huollettuja ja kunnioittavasti kohdeltuja. Sellainen ihan tavanomainen perhe, jossa on tavalliset hyvät vanhemmat ja hyvinvoivat lapset, jotka elävät normaalia huoletonta lapsuuttaan. Korkeintaan hetken aikaa seuraillaan tilannetta, todetaan ettei ole mitään sellaista mihin pitäisi tai edes voisi lain puolesta puuttua ja laitetaan kansi kiinni.

Onko sinun mielestäsi ok, että sinut esim. lainkuuliaisena kansalaisena käskytettäisiin poliisiasemalle keskustelemaan rikoksesta, jota et ole tehnyt, ja sinun edellytettäisiin todistavan, että et ole rikokseen syyllinen?

Voi taivaan tähden, kun tässä ei ole kysymys siitä vanhemmasta! Ei niin mitenkään päin! Miten se voi olla noin mahdotonta sisäistää, että kysymys on LAPSESTA, sen LAPSEN asioista ja oikeuksista ja suojelusta! Mikä juma***** vaivaa ihmisiä, joiden mielestä keskeisin kysymys lastensuojelussa pitäisi ilmeisesti olla että miltä vanhemmasta nyt tuntuu ja mikä vanhemman mielestä on oikein ja väärin häntä itseään kohtaan?! Se selvitetään, että onko LAPSELLA joku hätä. Sen tavoitteen edestä väistyvät aivan kevyesti yksityisyydensuojat ja perhe-elämän suojat ja eritoten vanhempien kurjat olot ja loukatut tunteet. Se ei myöskään ole "tuhottu perhe", että vanhempaa harmittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti tapahtuu paljon turhia ilmoituksia, mutta mitä väliä sillä on, jos tällä matalan kynnyksen ilmoittamisen järjestelmällä saadaan YKSIKIN lapsi pelastettua? Kun niistä turhista ilmoituksista ei tule mitään seurauksia.

Sitä ilmoitusta tuntuvan pelkäävän aina ne vanhemmat, joilla on jotain salattavaa, vaikka esittävät muka niin täydellisiä vanhempia..

 

Yksi lapsi pelastettua ja kymmenen perhettä tuhottua?

Miten normaali hyvä perhe siitä tuhoutuu, että sosiaalityöntekijä pyytää pistäytymään toimistolla selvittämässä asian ja pistää raportin arkistoon, kun mitään huolestuttavaa ei ollut? Vanhemmat asiallisia, yhteistyökykyisiä ja ilmiselvästi keskittyneempiä lapsensa etujen varmistamiseen kuin omiensa. Vanhemmat noudattavat lakia. Lapset onnellisia, pärjääviä, aina hyvin huollettuja ja kunnioittavasti kohdeltuja. Sellainen ihan tavanomainen perhe, jossa on tavalliset hyvät vanhemmat ja hyvinvoivat lapset, jotka elävät normaalia huoletonta lapsuuttaan. Korkeintaan hetken aikaa seuraillaan tilannetta, todetaan ettei ole mitään sellaista mihin pitäisi tai edes voisi lain puolesta puuttua ja laitetaan kansi kiinni.

Onko sinun mielestäsi ok, että sinut esim. lainkuuliaisena kansalaisena käskytettäisiin poliisiasemalle keskustelemaan rikoksesta, jota et ole tehnyt, ja sinun edellytettäisiin todistavan, että et ole rikokseen syyllinen?

Niin, sinua syyteltäisiin vuoden päivät milloin mistäkin. Olet varas, murhaaja, narkkari ja huumekauppiasta. Todisteet toistuvasti, että et ole. Yht'äkkiä tuleekin toinen poliisi, joka sanoo, ettei sinua epäilläkään mistään rikoksesta. Ensimmäinen poliisi muuttuu viileiksi naamastaan ja mutisee jotain epäselvää...

Ja toinen ääripää on ettei apua tarvitsevat lapset pääse huostaan. Terv. 27-v äidinhakkaama.

Vierailija kirjoitti:

Onko sinun mielestäsi ok, että sinut esim. lainkuuliaisena kansalaisena käskytettäisiin poliisiasemalle keskustelemaan rikoksesta, jota et ole tehnyt, ja sinun edellytettäisiin todistavan, että et ole rikokseen syyllinen?

Tämä saattaa tulla sinulle suurena yllätyksenä, mutta sinua toden totta saatetaan epäillä rikoksesta jota et ole tehnyt, joskus jopa ulkopuolisen vinkin perusteella. Esitutkinta on tehtävä aina, kun esimerkiksi rikosilmoituksen myötä on syytä epäillä, että rikos on tapahtunut. Sinut saatetaan jopa ottaa kiinni ja viedä kuulusteltavaksi. Sen jälkeenkin poliisi saattaa pitää sinua silmällä, suorittaa tutkintaa tai esimerkiksi tehdä kotietsinnän omalla päätöksellään. Syyttömyyttä ei tarvitse todistaa, mutta totta kai sinua voidaan pitää epäiltynä (esimerkiksi sen rikosilmoituksen tietojen perusteella) niin kauan kuin ei ilmene mitään syytä olla pitämättä -> varmistuu että rikosta ei ole tapahtunut tai sinä et ole syyllinen siihen. Syyllisyydestä ja seuraamuksista päättää tuomioistuin, johon asia viedään, jos katsotaan että olet todennäköisesti (et vieläkään varmasti) syyllistynyt rikokseen.

Harmissaan saa tietysti olla, mutta juuri tuo on se luonnollinen ja laillinen tapa jonka mukaan asioita selvitetään. Korvausta "vääristä epäilyksistä" tai toimenpiteistä on mahdollista saada aiheettoman pidätyksen ja vangitsemisen aiheuttamasta ansionmenetyksestä ym. haitasta JOS se on kestänyt yli vuorokauden. Jos asia on mennyt tuomioistuimeen asti, valtio korvaa syyttömänä syytetyn kohtuulliset oikeudenkäyntikulut.

Elämä ei ole helppoa eikä kivaa. Elämä on kovaa. Kukaan ei voi saada tahtoaan periksi joka asiassa, ei onnistua kaikessa, eikä saada kaikkea haluamaansa. Aikuisen tärkein tehtävä on tuottaa lapselle pettymyksiä vaikka ne tuntuvat ikäviltä ja jopa traumatsoivilta, ja auttaa lasta käsittelemään pettymyksiään ja pääsemään niistä yli. Kehittää lapsen resilienssiä. Tämä tuppaa nykyvanhemmilta unohtumaan, leikkivät lapsen kaveria ja unohtavat vanhemman roolin.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse törmännyt siihen, että vaikka noudattaisit kasvatussuosituksia, voit joutua niistä vuosien päästä tilille. Teinilläni oli vaihe, jolloin hän syytti vanhempia kaikesta pahasta olostaan ja listasi varhaislapsuudesta saakka kaikki kasvatusvirheemme ja niiden vaikutukset/seuraukset hänen henkiseen hyvinvointiinsa sekä meni listan kanssa koulupsykologin puheille. Seurauksena oli lasu ja kiireellinen sijoitus. 

Ilmoitukseen kirjatut asiat selvitettiin, lapsi palasi kotiin ja lasuasiakkuus purettiin. Ilmoitukseen oli esim. kirjattu vanhempien kasvatusvirheenä lapsen eristäminen rangaistuksena. Kyseessä oli ikävuosien mittainen jäähy, jota olimme neuvolan suosituksesta kokeilleet muutaman kerran ja lopettaneet sitten tehottomana. Hyvämuistinen lapsemme (jäähyn aikaan ikää max. 3 v) oli kirjannut tämän listaansa. 

Ei siis aina auta, vaikka noudattaisi niitä suosituksia. Vuosia myöhemmin lapsi voi kertoa kärsineensä niistä.

Kuka edes on päättänyt, että jäähy on kasvatusvirhe eli kasvatussuositusten rikkomista? Mistä virallisesta asiakirjasta tämä päätös on luettavissa?

Sen puoleen kenelle voin ilmiantaa esim. meidän koulun ip-kerhon työntekijät jotka käyttävät jäähyjä lapsilla? Heidäthän tulisi vähintään irtisanoa ja julkisesti häpäistä, kun ovat kehdanneet mennä rikkomaan kasvatussuosituksia. :D

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sossutäti kirjoitti:

Useimmiten ilmoituksille on syynsä. Joskus vanhemmat eivät ollenkaan ymmärrä syitä. On esimerkiksi tukkapöllyjä, pelottelua, lapsen suun puristamista kiinni tämän itkiessä, vanhempien välistä väkivaltaa, päihdeongelmia, joita vanhemmat eivät itse tiedosta tai tunnusta, mutta saattavat esimerkiksi sammua kesken juhlinnan niin, että lapset menevät naapuriin hakemaan apua. On myös verbaalista väkivaltaa, uhkailua, eristämistä, nöyryyttämistä, pilkkaamista. Näissä tilanteissa vanhempi lähes poikkeuksetta kokee olleensa ihan sovelias vanhempi, eikä näe toiminnassaan väärää. Lapset kertovat monesti peloistaan avoimesti. Jotkut lapset vetäytyvät täysin kuoreensa. 

Systeemi on täysin väärin rakennettu. Useimmat noista luetelluista asioista ovat sellaista mitä ilmenee joskus käytännössä kaikissa perheissä ja myös hyvin suuressa osassa erilaisia hoitopaikkoja yms (esimerkiksi tilanteissa missä hoitajalta menee hermo). On järjetöntä, että siitä pyritään tekemään lähtökohtaisesti viranomaisasia tai että lastensuojelun vähiä määrärahoja käytetään tuollaisten asioiden kyttäämiseen.

Sen puoleen esimerkiksi "uhkailu, eristäminen ja nöyryyttäminen" voidaan tulkita miten vain. Vaikkapa se, kun opettaja uhkaa oppilasta koulussa jälki-istunnolla on uhkailua, itse jälki-istunto on eristämistä ja nöyryyttämistä taas on se, kun lapsen vanhemmille kerrotaan jälki-istunnosta ja lapsi kokee häpeää.

Mielestäsi siis kaikissa perheissä esiintyy sillointällöin väkivaltaa, uhkailua ja päihdeongelmia? Taidat olla juuri sellainen vanhempi, kuin josta Sossutäti kirjoitti. Et suostu näkemään, että toimit väärin. Lapseen kajoaminen väkivalloin on väärin. Ei ole olemassa harmitonta tukistamista. Tutustu lakiin. Tätä keskustelua lukiessa olen yhä vain tyytyväisempi, että juuri näihin asioihin käytetään resursseja. Jos haluat elää kulttuurissa, jossa lapsen pahoinpitely on oikein, voit joko muuttaa pois Suomesta tai pyrkiä lainvalmistelijaksi muuttamaan lakeja. Tällä haavaa sinun ja meidän muidenkin on niitä kuitenkin noudatettava. Ja jos emme halua, tulee seuraamuksia, ja hyvä niin. Taitavat ne kaikki lasut olla sittenkin aivan aiheellisia.

Olen eri kuin se jolle vastasit. Oletko tosiaan sitä mieltä, että lapsen yksittäinen tukistaminen on huostaanottoperuste? Tai että on oikein käyttää veroeuroja sen selvittämiseen, onko lasta joskus kenties tukistettu? Oletko sitä mieltä, että lapsi voidaan ottaa huostaan, jotta estetään se, ettei lasta koskaan tukistettaisi? Voisitko ystävällisesti kertoa mikä mielestäsi on riittävä huostaanottoperuste konkreettisin esimerkein, ilman että vedotaan niihin "kasvatussuosituksiin", joita ei ole missään määritelty. 

Olen vahvasti sitä mieltä, ja niin on myös Suomen laki. Tukistaminen on pahoinpitelemistä, pidit tästä tai et. Pahoinpitely on poliisiasia. Lastensuojelun tehtävänä on selvittää, onko lapsella riski joutua uudelleen pahoinpidellyksi kotonaan. Jos vanhemmalla on sama asenne kuin sinulla, että "parit tukistamiset on ihan ookoo", niin todennäköisesti syy huostaanotolle löytyy. Ja hyvä niin! Luojan kiitos meillä on tehokas lastensuojelujärjestelmä, joka tosin saisi olla vielä tehokkaampi.

Entä jos tukistaminen on tapahtunut ulkomailla missä se on laillista? Voiko Suomen sossu silti laittaa vanhemmat tulilinjalle tukistamisen johdosta, vaikka he eivät ole rikkoneet mitään lakia? Monet perheethän asuvat välillä ulkomailla ja palaavat sitten taas Suomeen.

Miksi Johanna Tukiainen saa pitää lapsensa, vaikka on mielenterveyspotilas ja juoppo?

Hyvä uutinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse törmännyt siihen, että vaikka noudattaisit kasvatussuosituksia, voit joutua niistä vuosien päästä tilille. Teinilläni oli vaihe, jolloin hän syytti vanhempia kaikesta pahasta olostaan ja listasi varhaislapsuudesta saakka kaikki kasvatusvirheemme ja niiden vaikutukset/seuraukset hänen henkiseen hyvinvointiinsa sekä meni listan kanssa koulupsykologin puheille. Seurauksena oli lasu ja kiireellinen sijoitus. 

Ilmoitukseen kirjatut asiat selvitettiin, lapsi palasi kotiin ja lasuasiakkuus purettiin. Ilmoitukseen oli esim. kirjattu vanhempien kasvatusvirheenä lapsen eristäminen rangaistuksena. Kyseessä oli ikävuosien mittainen jäähy, jota olimme neuvolan suosituksesta kokeilleet muutaman kerran ja lopettaneet sitten tehottomana. Hyvämuistinen lapsemme (jäähyn aikaan ikää max. 3 v) oli kirjannut tämän listaansa. 

Ei siis aina auta, vaikka noudattaisi niitä suosituksia. Vuosia myöhemmin lapsi voi kertoa kärsineensä niistä.

Kuka edes on päättänyt, että jäähy on kasvatusvirhe eli kasvatussuositusten rikkomista? Mistä virallisesta asiakirjasta tämä päätös on luettavissa?

Sen puoleen kenelle voin ilmiantaa esim. meidän koulun ip-kerhon työntekijät jotka käyttävät jäähyjä lapsilla? Heidäthän tulisi vähintään irtisanoa ja julkisesti häpäistä, kun ovat kehdanneet mennä rikkomaan kasvatussuosituksia. :D

Jäähy on eristämistä jonka lapsi kokee ahdistavana ja puuttumisena itsemääräämisoikeuteen. Loukkaa ja traumatisoi.

Iltsikan pitäjät pitäisi pistää vahingonkorvausvaatimuksiin ja tehdä heistä viranomaisilmoitus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti tapahtuu paljon turhia ilmoituksia, mutta mitä väliä sillä on, jos tällä matalan kynnyksen ilmoittamisen järjestelmällä saadaan YKSIKIN lapsi pelastettua? Kun niistä turhista ilmoituksista ei tule mitään seurauksia.

Sitä ilmoitusta tuntuvan pelkäävän aina ne vanhemmat, joilla on jotain salattavaa, vaikka esittävät muka niin täydellisiä vanhempia..

 

Yksi lapsi pelastettua ja kymmenen perhettä tuhottua?

Miten normaali hyvä perhe siitä tuhoutuu, että sosiaalityöntekijä pyytää pistäytymään toimistolla selvittämässä asian ja pistää raportin arkistoon, kun mitään huolestuttavaa ei ollut? Vanhemmat asiallisia, yhteistyökykyisiä ja ilmiselvästi keskittyneempiä lapsensa etujen varmistamiseen kuin omiensa. Vanhemmat noudattavat lakia. Lapset onnellisia, pärjääviä, aina hyvin huollettuja ja kunnioittavasti kohdeltuja. Sellainen ihan tavanomainen perhe, jossa on tavalliset hyvät vanhemmat ja hyvinvoivat lapset, jotka elävät normaalia huoletonta lapsuuttaan. Korkeintaan hetken aikaa seuraillaan tilannetta, todetaan ettei ole mitään sellaista mihin pitäisi tai edes voisi lain puolesta puuttua ja laitetaan kansi kiinni.

Aika paljon taitaa olla jopa sinun täydellisyysmääritelmäsi täyttäviä perheitä, joissa silti vanhemmat ovat kovilla monestakin syystä. Sinä elät kitch-maailmassa, jossa onnelliset ydinperheet kulkevat perheryhminä vilkuttaen suloisesti ohikulkevalle lastensuojelulle, koska heillä on sellainen itseluottamus ja varmuus omasta erinomaisuudestaan, jolla kaikkia vanhempia ei todellisuudessa ole siunattu. Parisuhde on täysin kannatteleva, isovanhempien asiat kunnossa, ei epävarmuutta luonteessa, huolia terveydestä tai työpaikalla, ystäviä, lasten kaverisuhteet erinomaiset jne. Paljon asioita, jotka eivät ole vanhemmista riippuvaisia ollenkaan. 

Vanhemmat elävät nykymaailmassa erittäin kovien paineiden alla monella eri elämänalueella koska elämme aiempaa tiukemmassa kilpailuyhteiskunnassa. Siitä seuraa sellainen yhtälö, että tiukkeneva valvonta johtaa lisäpaineistukseen jo valmiiksi kovilla olevien vanhempien ja osittain myös suoraan lasten niskaan. Eli tulee tilanteita, joissa lastensuojelu tulee heikentämään tarkastelemansa perheen hyvinvointia jollain tapaa ratkaisevasti. Ja samaan aikaan on paljon perheitä, jotka olisivat pärjänneet paremmin jos heitä ei olisi kutsuttu sitä ainuttakaan kertaa kuultaviksi. 

Lisääntyvä ja tiukkeneva valvonta voi teoriassakin johtaa parempiin tuloksiin vain jos varhaisen auttamisen resurssit kasvavat samassa suhteessa kuin varhaisen puuttumisen resurssit. Ja kuitenkin ainakin tällä palstalla lastensuojelua puolustavat varauksitta ne, joiden mielestä pitäisi saada entistä enemmän valvontaa ja nykyistäkin vähemmän auttamista, koska ihmisten nyt vain pitäisi viitsiä vahtia lapsiaan paremmin ja huono vanhemmuus on vain laiskuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse törmännyt siihen, että vaikka noudattaisit kasvatussuosituksia, voit joutua niistä vuosien päästä tilille. Teinilläni oli vaihe, jolloin hän syytti vanhempia kaikesta pahasta olostaan ja listasi varhaislapsuudesta saakka kaikki kasvatusvirheemme ja niiden vaikutukset/seuraukset hänen henkiseen hyvinvointiinsa sekä meni listan kanssa koulupsykologin puheille. Seurauksena oli lasu ja kiireellinen sijoitus. 

Ilmoitukseen kirjatut asiat selvitettiin, lapsi palasi kotiin ja lasuasiakkuus purettiin. Ilmoitukseen oli esim. kirjattu vanhempien kasvatusvirheenä lapsen eristäminen rangaistuksena. Kyseessä oli ikävuosien mittainen jäähy, jota olimme neuvolan suosituksesta kokeilleet muutaman kerran ja lopettaneet sitten tehottomana. Hyvämuistinen lapsemme (jäähyn aikaan ikää max. 3 v) oli kirjannut tämän listaansa. 

Ei siis aina auta, vaikka noudattaisi niitä suosituksia. Vuosia myöhemmin lapsi voi kertoa kärsineensä niistä.

Kuka edes on päättänyt, että jäähy on kasvatusvirhe eli kasvatussuositusten rikkomista? Mistä virallisesta asiakirjasta tämä päätös on luettavissa?

Sen puoleen kenelle voin ilmiantaa esim. meidän koulun ip-kerhon työntekijät jotka käyttävät jäähyjä lapsilla? Heidäthän tulisi vähintään irtisanoa ja julkisesti häpäistä, kun ovat kehdanneet mennä rikkomaan kasvatussuosituksia. :D

Jäähy on eristämistä jonka lapsi kokee ahdistavana ja puuttumisena itsemääräämisoikeuteen. Loukkaa ja traumatisoi.

Iltsikan pitäjät pitäisi pistää vahingonkorvausvaatimuksiin ja tehdä heistä viranomaisilmoitus.

Mitä rangaistusta ehdotat sen tilalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse törmännyt siihen, että vaikka noudattaisit kasvatussuosituksia, voit joutua niistä vuosien päästä tilille. Teinilläni oli vaihe, jolloin hän syytti vanhempia kaikesta pahasta olostaan ja listasi varhaislapsuudesta saakka kaikki kasvatusvirheemme ja niiden vaikutukset/seuraukset hänen henkiseen hyvinvointiinsa sekä meni listan kanssa koulupsykologin puheille. Seurauksena oli lasu ja kiireellinen sijoitus. 

Ilmoitukseen kirjatut asiat selvitettiin, lapsi palasi kotiin ja lasuasiakkuus purettiin. Ilmoitukseen oli esim. kirjattu vanhempien kasvatusvirheenä lapsen eristäminen rangaistuksena. Kyseessä oli ikävuosien mittainen jäähy, jota olimme neuvolan suosituksesta kokeilleet muutaman kerran ja lopettaneet sitten tehottomana. Hyvämuistinen lapsemme (jäähyn aikaan ikää max. 3 v) oli kirjannut tämän listaansa. 

Ei siis aina auta, vaikka noudattaisi niitä suosituksia. Vuosia myöhemmin lapsi voi kertoa kärsineensä niistä.

Sun lapsi kokee välit sun kanssa niin vaikeiksi, että pyytää päästä huostaan ja sinusta sua on kohdeltu huonosti? Etkö itse kyennyt teinisi kanssa välejä käymään läpi, että ei olisi mennyt näin solmuun?

Lapsi ei pyytänyt päästä huostaan. Hänellä oli ollut pitkään paha olla ja valitettavasti me vanhemmat emme olleet onnistuneet tässä auttamaan. Apua olimme kyllä hakeneet hänelle jo pidempään, kun oli selvää, että itse emme pystyneet auttamaan. Lapsi, kuten aika moni teini, syytti pahasta olostaan vanhempia. Tämä johti lastensuojeluilmoitukseen, mutta asia saatiin kyllä selvitettyä enkä koe, että minua olisi kohdeltu huonosti. Lapsellekin on sittemmin saatu apua sekä diagnoosit.

Kirjoitin viestini lähinnä siksi, että joistakin tämän ketjun viesteistä välittyy fiilis, että kunhan toimii kasvatussuositusten mukaisesti niin mitään ongelmia ei tule. Voi tulla kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse törmännyt siihen, että vaikka noudattaisit kasvatussuosituksia, voit joutua niistä vuosien päästä tilille. Teinilläni oli vaihe, jolloin hän syytti vanhempia kaikesta pahasta olostaan ja listasi varhaislapsuudesta saakka kaikki kasvatusvirheemme ja niiden vaikutukset/seuraukset hänen henkiseen hyvinvointiinsa sekä meni listan kanssa koulupsykologin puheille. Seurauksena oli lasu ja kiireellinen sijoitus. 

Ilmoitukseen kirjatut asiat selvitettiin, lapsi palasi kotiin ja lasuasiakkuus purettiin. Ilmoitukseen oli esim. kirjattu vanhempien kasvatusvirheenä lapsen eristäminen rangaistuksena. Kyseessä oli ikävuosien mittainen jäähy, jota olimme neuvolan suosituksesta kokeilleet muutaman kerran ja lopettaneet sitten tehottomana. Hyvämuistinen lapsemme (jäähyn aikaan ikää max. 3 v) oli kirjannut tämän listaansa. 

Ei siis aina auta, vaikka noudattaisi niitä suosituksia. Vuosia myöhemmin lapsi voi kertoa kärsineensä niistä.

Kuka edes on päättänyt, että jäähy on kasvatusvirhe eli kasvatussuositusten rikkomista? Mistä virallisesta asiakirjasta tämä päätös on luettavissa?

Sen puoleen kenelle voin ilmiantaa esim. meidän koulun ip-kerhon työntekijät jotka käyttävät jäähyjä lapsilla? Heidäthän tulisi vähintään irtisanoa ja julkisesti häpäistä, kun ovat kehdanneet mennä rikkomaan kasvatussuosituksia. :D

Jäähy on eristämistä jonka lapsi kokee ahdistavana ja puuttumisena itsemääräämisoikeuteen. Loukkaa ja traumatisoi.

Iltsikan pitäjät pitäisi pistää vahingonkorvausvaatimuksiin ja tehdä heistä viranomaisilmoitus.

Tuo ei ollut mikään vastaus kysymykseen. Lähes mitä tahansa kasvatuskeinoa voisi panetella tuolla tavalla jos haluaa.

Sossutäti kirjoitti:

Melkein kymmenen vuoden työkokemuksella lastensuojelusta voin kertoa, että korkeintaan yksi kymmenestä ilmoituksesta on ns. "kiusaa" eikä sen takana ole mitään huolestuttavaa. Näitä tekevät useimmiten vanhemmat, jotka ovat menettäneet huoltajuuden toiselle vanhemmalle. Jokainen ilmoitus on kuitenkin perattava ja tutkittava, koska emme voi tietää mikä ilmoituksista on vakava ja mikä tehty väärin perustein. Jos mitään laiminlyöntiä ei paljastu, kaikki jatkavat elämäänsä ja menettävät prosessille vain pari tuntia elämästään.

Useimmiten ilmoituksille on syynsä. Joskus vanhemmat eivät ollenkaan ymmärrä syitä. On esimerkiksi tukkapöllyjä, pelottelua, lapsen suun puristamista kiinni tämän itkiessä, vanhempien välistä väkivaltaa, päihdeongelmia, joita vanhemmat eivät itse tiedosta tai tunnusta, mutta saattavat esimerkiksi sammua kesken juhlinnan niin, että lapset menevät naapuriin hakemaan apua. On myös verbaalista väkivaltaa, uhkailua, eristämistä, nöyryyttämistä, pilkkaamista. Näissä tilanteissa vanhempi lähes poikkeuksetta kokee olleensa ihan sovelias vanhempi, eikä näe toiminnassaan väärää. Lapset kertovat monesti peloistaan avoimesti. Jotkut lapset vetäytyvät täysin kuoreensa. 

Lastensuojelussa rahaa ei ole nimeksikään. Bisnestä siellä ei tehdä, ellei puhuta yksityisistä laitoksista, jonne lapsia sijoitetaan. Niissä voi olla eri tilanne. Sijoittamisesta tai huostaanotosta kukaan ei kuitenkaan hyödy taloudellisesti. Lapsi parhaimmillaan hyötyy sosiaalisesti. 

Sosiaalityöntekijät toimivat ohjeiden ja lakien pohjalta. Jos jonkun mielestä lapsen läpsiminen on OK, se ei silti ole sitä lain silmissä. Silloin on hyvä miettiä omia kasvatusmenetelmiä ja päivittää ne tälle päivälle. Ketään ei oteta huostaan rasvaisen maidon tai kotiin unohtuneen jumppakassin takia. Huostaanotoille on aina painavat syyt ja niitä on arvioimassa useamman ammattilaisen ryhmä.

On hyvä muistaa, että monet tekevät ilmoituksen itse itsestään. Joskus esimerkiksi voimat eivät riitä. Perheissä voi olla useampi erityislapsi ja jollakulla niin vaikeita käytöshäiriöitä, että vanhemmat katsovat parhaaksi saada apua. 

Jos koet tulleesi väärin kohdelluksi lastensuojeluasiassa, ilmoita Aviin, älä tänne palstalle. Avi tarkastelee ja tutkii asiat puolueettomasti ja antaa ratkaisun. Jos vielä sen jälkeen kokee olevansa väärinymmärretty, voisi olla viisasta harkita lähestymistapansa muuttamista. Ehkä koko systeemi ei olekaan juuri sinua vastaan? Ehkä systeemi toimiikin sellaisten lakien puitteissa, joita sinä rikot.

Mitä sitten tehdään, jos perheessä on lähisuhdeväkivaltaa? Enimmäkseen henkistä ja taloudellista, ennen eroa myös fyysistä. Mitä uhrina oleva vanhempi tälle voi? Miten lasu auttaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti tapahtuu paljon turhia ilmoituksia, mutta mitä väliä sillä on, jos tällä matalan kynnyksen ilmoittamisen järjestelmällä saadaan YKSIKIN lapsi pelastettua? Kun niistä turhista ilmoituksista ei tule mitään seurauksia.

Sitä ilmoitusta tuntuvan pelkäävän aina ne vanhemmat, joilla on jotain salattavaa, vaikka esittävät muka niin täydellisiä vanhempia..

 

Yksi lapsi pelastettua ja kymmenen perhettä tuhottua?

Miten normaali hyvä perhe siitä tuhoutuu, että sosiaalityöntekijä pyytää pistäytymään toimistolla selvittämässä asian ja pistää raportin arkistoon, kun mitään huolestuttavaa ei ollut? Vanhemmat asiallisia, yhteistyökykyisiä ja ilmiselvästi keskittyneempiä lapsensa etujen varmistamiseen kuin omiensa. Vanhemmat noudattavat lakia. Lapset onnellisia, pärjääviä, aina hyvin huollettuja ja kunnioittavasti kohdeltuja. Sellainen ihan tavanomainen perhe, jossa on tavalliset hyvät vanhemmat ja hyvinvoivat lapset, jotka elävät normaalia huoletonta lapsuuttaan. Korkeintaan hetken aikaa seuraillaan tilannetta, todetaan ettei ole mitään sellaista mihin pitäisi tai edes voisi lain puolesta puuttua ja laitetaan kansi kiinni.

Onko sinun mielestäsi ok, että sinut esim. lainkuuliaisena kansalaisena käskytettäisiin poliisiasemalle keskustelemaan rikoksesta, jota et ole tehnyt, ja sinun edellytettäisiin todistavan, että et ole rikokseen syyllinen?

Lisäksi lasten käynnit, kotikäynnit ja koko prosessi kestää noin 6 kk, koska aikoja on niin vähän? Löysässä hirressä jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelu on miljoonaluokan (raadollinenkin) bisnes, joka hyötyy erityisesti maamme laajoista alkoholiongelmista.

taidetaan suurin osa huostaanotoista tehdä alkoholiongelmaisista perheistä.

Lääkäreiltäkin otetaan lapsia huostaan. Myös sosiaalityöntekijöiltä otetaan lapsia huostaan. Ei ole ammattikuntaan tai ihmisryhmään sidottua.

https://www.hameensanomat.fi/kolumnit/vakavasti-puutteellinen-viranomai…

Vakavasti puutteellinen viranomaisymmärrys lastensuojelusta tietää verorahojen, lasten turvallisuuden ja hermojen menetystä – Hämeen Sanomat