Lastensuojelulla on valta ottaa lapsesi pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut olisi pitänyt nykystandardeilla huostaanottaa. Vanhempani käyttivät alkoholia jouluna, uutenavuotena ja juhannuksena ja pääsiäisenä ja välillä viikonloppuisin vuosina 1983-2001 niin että meidän alaikäisten lisäksi ei talossa ollut yhtään ajokuntoista aikuista. Isäni mongersi ja oli selvästi humalassa äitini oli "pienessä tuiskeessa" niin että lapsena sen aisti mutta ei ollut pelottavaa. Kumpikaan ei koskaan sammunut. Isäni poltti tupakkaa sisällä niin että altistuin passiiviselle tupakoinnille joka päivä. Isäni masentui muutamaksi vuodeksi 90-luvun lamassa jäätyään työttömäksi ja tissutteli kotona. Äitini antoi minulle lukuisia kertoja tukkapöllyä niin että hiuksia irtosi, hän myös piti väkisin kiinni minua monesti. Kumpikin käyttivät henkistä väkivaltaa lapsiin ja huusivat ja sättivät minua, minua myös haukuttiin rumilla sanoilla "idiootti" "apina".

Vanhempani myös huolehtivat ruoasta ja vaatteista. Iltasatu luettiin ja sänkyyn peiteltiin suukon kanssa joka ikinen ilta. Myös murrosiässä kun sitä vähiten kaipasin. Vanhempainilloissa käytiin. Koripallotreeneihin kuskattiin autolla neljä kertaa viikossa. Minua kehuttiin ja kannustettiin ja pidettiin sylissä. Minua halattiin joka ikinen päivä. Minua rakastettiin.

Olisiko huostaanotto ollut kohdallani oikea ratkaisu? Olisinko saanut siellä paremmat eväät elämään?

Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven.

Oletko kenties siinä käsityksessä, että lastensuojelu tapaa paukata karhuryhmän kanssa ovesta sisään ja kiireellisesti huostaanottaa kaikki lapset loppulapsuudekseen heti, kun lapsen kohtelussa on jotain ongelmia? Niin ei tehty kasarilla eikä tehdä nytkään. Monilla tuntuu olevan joku kummallinen tapa automaattisesti sekoittaa lastensuojelun puuttuminen johonkin asiaan ja huostaanotot.

Tuossa tilanteessa nykypäivänä perheellesi tarjottaisiin todennäköisesti tukitoimia. Vanhemmille teroitettaisiin sitä, miksi tietyt asiat on lopetettava, ja tarvittaessa annettaisiin resursseja esimerkiksi väkivallattomaan tai päihteettömään vanhemmuuteen. Sinä veikkaat paremmin kuin me, olisivatko vanhempasi lastensuojelun toimien ja saamansa avun seurauksena muuttaneet toimintaansa vai jatkaneet kaikesta huolimatta samaa rataa. Jos vanhempasi kieltäytyisivät muuttamasta mitään (erityisesti fyysisen väkivallan käyttöä) on teoriassa mahdollista, että sinut otettaisiin pidemmän asiakkuuden jälkeen lopulta huostaan. Jos vanhempasi sen jälkeen korjaisivat kotiolosuhteet, huostaanotto purettaisiin. Senkin sinä tiedät meitä paremmin, olisivatko ilmeisen rakastavat ja huolehtivat vanhempasi olleet valmiita lopettamaan epäasialliset tapansa, jotta sinä voisit asua heidän luonaan.

Lastensuojeluilmoituksia tulee vuosittain jotain 150 000 korvilla, ja ne tietysti käsitellään. Kiireellinen sijoitus ollaan viime vuosina nähty välttämättömäksi noin 4 500 tapauksessa/vuosi. Huostaanotettuna on kaiken kaikkiaan suunnilleen 11 000 lasta ja nuorta - nämä eivät siis ole uusia huostaanottoja vuoden aikana, vaan kokonaismäärä. Moni on ollut huostaanotettuna jo pidempään. Lastensuojelun avohuollon asiakkaina on about 50 000, tämäkin on kokonaismäärä (moni ollut asiakkaana jo pidempään).

Noista luvuista voi jokainen hahmottaa, että mikä osuus kaikista lastensuojelukontakteista johtaa huostaanottoon ja mikä osuus edes kiireellisistä sijoituksista johtaa huostaanottoon. Kyselytytkimuksissa (vähän vuodesta riippuen) viidesosa-neljäsosa suomalaisista raportoi liiallista päihteidenkäyttöä lapsuudenkodissaan. Noin 65 000-70 000 lasta kasvoi vuonna 2016 perheissä, jossa ainakin toisella vanhemmalla on varsinainen päihdeongelma. Siitä voi päätella, millä todennäköisyydellä vanhempien liiallinen päihteidenkäyttö johtaa lastensuojelun avohuollon asiakkuuteen tai huostaanottoon. Noin neljäsosa vanhemmista taas kertoo avoimesti kyselytutkimuksessa tukistavansa lastaan (hieman pienempi osuus myöntää läimäyttävänsä). Siitä voi päätellä millainen yhteys tukistamisella on lastensuojelun toimiin, kun alaikäisiä lapsia on kuitenkin Suomessa miljoona.

Erinomaista ettei turhia huostaanottoja tehdä. Minulla on oma lehmä ojassa. Lapsistani tehtiin aiheeton lasu. Sossu tutki asian, mutta se kohtelu mitä sossusta sain oli täysin asiatonta ja vanhemmuuttani vähättelevää. Meitä vanhempia kohdeltiin ja syyteltiin kun rikollista. Olin koko ajan erittäin yhteistyöhaluinen ja rakentava, onhan vaakalaudalla tärkein elämässäni, omat lapseni. Kritisoitiin muun muassa sitä miksi alakouluikäiset lapset käy viisi kertaa viikossa harrastuksessa (lasten oma halu harrastaa) ja miksi en äitinä ole lähettämässä lapsia kouluun aamulla (menen töihin seiskaksi että pääsisin kolmelta että lapsilla olisi mahd. Lyhyt iltapäivä ilman vanhempia).

Olen ollut kotiäitinä viisi vuotta ja täyttänyt kirjaimellisesti kaikki "hyvän äidin" kriteerit, naurettavan kliseisesti tehnyt luomusoseet itse ja ommellut kestovaipat, olen ollut tarkka unesta ja lapsen kehityksestä ja opiskellut kasvatustieteitä sivuaineena yliopistossa vain sitä varten että osaisin olla parempi äiti. En koskaan käytä alkoholia.

Kerroin heille avoimesti että meillä aikuisilla on omat haasteemme: kuormittava työelämä ja vanhat ja sairaat vanhemmat niin näin ei olisi saanut sanoa koska heitä ei aikuisten asiat kiinnosta tippaakaan heitä kiinnostaa vain ja ainoastaan lapsi. Ei nähdä että lapsi on osa perhettä.

Lasu oli aiheeton ja jäi tähän yhteen käyntikertaan, se oli silti sellainen kokemus että ei unohdu ja että sen jälkeen olen kyllä uskonut kaikki nämä uskomattomat aiheettomat huostaanotosta joista puhutaan.

Odottakaa kun osuu omalle kohdalle.

Jos lasu ei johtanut toimenpiteisiin olisitko kaivannut kiitosta päälle niistä luomusoseistasi? Se ei ole lasun tehtävä. He tarkistivat vain heille tulleen ilmoituksen ja totesivat ettei aiheuta jatkotoimia. En ymmärrä ongelmaasi.

En tarvitse heiltä yhtään kiitosta. Heillä on kuitenkin uskomaton valta määrätä toisten ihmisten koko elämistä. Vanhempi on aina tapaamisessa altavastaajan asemassa. Vaikka tietäisit olevasi oikeassa, että olet hoitanut lapsesi niin hyvin kun olet ikinä pystynyt niin tilanne on ahdistava ja pelottava. Valta tuo vastuun. Vastuullista olisi kohdella vanhempaa lähtökohtaisesti "syyttömänä ennen kuin toisin todistetaan" asiallisesti eikä hyökätä toisen vanhemmuutta vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojeluilmoituksia tulee vuosittain jotain 150 000 korvilla, ja ne tietysti käsitellään. Kiireellinen sijoitus ollaan viime vuosina nähty välttämättömäksi noin 4 500 tapauksessa/vuosi. Huostaanotettuna on kaiken kaikkiaan suunnilleen 11 000 lasta ja nuorta - nämä eivät siis ole uusia huostaanottoja vuoden aikana, vaan kokonaismäärä. Moni on ollut huostaanotettuna jo pidempään. Lastensuojelun avohuollon asiakkaina on about 50 000, tämäkin on kokonaismäärä (moni ollut asiakkaana jo pidempään).

150.000 lasua vuodessa on aivan mielipuolinen määrä Suomen kokoisessa maassa. Suurelta osin ne ovat sen ajattelutavan tulosta, että kaikki mikä on huolta tuottavaa on myös lastensuojelulle kuuluva asia.

Suuri osa ihmisistä on lakannut ratkomasta ongelmia itse, ja sen sijaan he ovat siirtyneet tekemään lasuja.

Tuohan ei tarkoita sitä, että vuosittain tehdään ilmoitus 150 000 lapsesta tai asiasta. Valtava määrä noista ilmoituksista on sellaisia, että useampi ilmoitus koskee samaa lasta. Esimerkiksi useampi taho huolestuu ja tekee ilmoituksen samasta lapsesta. Se on hyvä ottaa huomioon myös silloin, kun puhutaan "turhista" ilmoituksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan liian pitkään viivytellään lasten huostaanottoa. Perheelle tarjotaan erilaisia tukitoimia ja seuraillaan vaan tilannetta. Tilanne vain pahenee. Huostaanottoja vältetään viimeiseen asti, koska ne tulevat kunnalle niin kalliiksi ja sosiaalityöntekijät on kunnan palkkalistoilla.

Ilman huoltajien päihteidenkäyttöä huostaanottoja olisi ehkä vain viidesosa nykyisestä.

Olen tästä ihan eri mieltä. Kunnat eivät ajattele talouttaan tällä tavoin. Esim. Espoossa olen seurannut edunvalvontaa ja joku kiintiö ja määräraha heillä selvästikin on, koska raha ei merkitse mitään ja omaisille ei siirretä vanhuksen edunvalvontaa, vaikka se olisi kunnalle edullisempaa kuin yleinen edunvalvoja, joka on kunnan työntekijä. Omaisissa ei ole ollut mitään vikaa, mutta löysää rahaa näyttää löytyvän.

Kunnilta ei saa lastenhoitoapua, vaikka se estäisi näitä ongelmatapauksia kehittymästä pahemmaksi.

Kunnat tarjoavat lasten päivähoitoa. Eikö se ole apua? Työttömän vanhemman lapsikin saa päivähoitopaikan.

Pitäisikö yhteiskunnan siis hoitaa lapsia ympäri vuorokauden? Sijaisperheissä ja lastenkodeissa juuri hoidetaan! Yhteiskunta ei pysty kustantamaan jokaiselle ongelmaperheelle ilmaista piikaa että huoltajat pääsevt vapaasti kapakkaan ja kynsihuoltoon.

Tutustu tilastoihin ja tutkimuksiin. Yhteiskunnalle tulisi pitkällä tähtäimellä halvemmaksi palkata kokopäiväinen  hoitaja biologisten vanhempien kotiin kuin huostaanottaa/sijoittaa. Huostaanotetuilla /sijoitetuilla lapsilla on merkittävä riski syrjäytyä aikuisuudessa, käyttää päihteitä ja elää rikollista elämää. Näistä aiheutuvat kustannukset yhdessä lastensuojelubisnekseen syydettyjen miljardien kanssa nousevat käsittämättömiin summiin. On käsittämätöntä, että ideologisista syistä varhaista tukea (esim. kotipalvelu/lastenhoitopalvelut) vastustavat eivät ymmärrä tätä. 

Kerrotko millä perusteella yhteiskunta tarjoaisi johonkin kotiin kokopäiväisen lastenhoitajan, jos päivähoitokaan n 10 tuntia päivässä ei riitä, että vNhemmat pärjäisivät vanhemmuudessaan?

Ongelma onkin juuri siinä, kuka määrittelee vanhemmuudessa pärjäämisen? Missä ja kuka määrittelee ne "kasvatussuositukset", joihin sossut viittaavat? Onko sossujen mielestä kehnoa vanhemmuutta se, että lapsi on 10 tuntia päivähoidossa, jos sen myötä muun ajan jaksaa hoitaa lapsen asianmukaisesti? Huostaanotto/sijoituskaan ei takaa sitä, että lapsi saisi sijoituspaikassa asianmukaista huolenpitoa, kohtelua ja sitä rakkautta. Onhan näitä tapauksia ollut julkisuudessa useita.  Yhteiskunnalle tulee sekä inhimillisesti että taloudellisesti halvemmaksi varmistaa, että biologinen vanhempi selviää kasvatustehtävästään. On itseharhaa, että huostaanotto/sijoitus automaattisesti ratkaisisi ongelmat lapsen kannalta. 

https://areena.yle.fi/audio/1-50674127

Ylen Huostassa-podcast. Järkyttävää kuunneltavaa. Miten tällaista voi tapahtua oikeusvaltioksi itseään kutsuvassa Suomessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan liian pitkään viivytellään lasten huostaanottoa. Perheelle tarjotaan erilaisia tukitoimia ja seuraillaan vaan tilannetta. Tilanne vain pahenee. Huostaanottoja vältetään viimeiseen asti, koska ne tulevat kunnalle niin kalliiksi ja sosiaalityöntekijät on kunnan palkkalistoilla.

Ilman huoltajien päihteidenkäyttöä huostaanottoja olisi ehkä vain viidesosa nykyisestä.

Olen tästä ihan eri mieltä. Kunnat eivät ajattele talouttaan tällä tavoin. Esim. Espoossa olen seurannut edunvalvontaa ja joku kiintiö ja määräraha heillä selvästikin on, koska raha ei merkitse mitään ja omaisille ei siirretä vanhuksen edunvalvontaa, vaikka se olisi kunnalle edullisempaa kuin yleinen edunvalvoja, joka on kunnan työntekijä. Omaisissa ei ole ollut mitään vikaa, mutta löysää rahaa näyttää löytyvän.

Kunnilta ei saa lastenhoitoapua, vaikka se estäisi näitä ongelmatapauksia kehittymästä pahemmaksi.

Kunnat tarjoavat lasten päivähoitoa. Eikö se ole apua? Työttömän vanhemman lapsikin saa päivähoitopaikan.

Pitäisikö yhteiskunnan siis hoitaa lapsia ympäri vuorokauden? Sijaisperheissä ja lastenkodeissa juuri hoidetaan! Yhteiskunta ei pysty kustantamaan jokaiselle ongelmaperheelle ilmaista piikaa että huoltajat pääsevt vapaasti kapakkaan ja kynsihuoltoon.

Tutustu tilastoihin ja tutkimuksiin. Yhteiskunnalle tulisi pitkällä tähtäimellä halvemmaksi palkata kokopäiväinen  hoitaja biologisten vanhempien kotiin kuin huostaanottaa/sijoittaa. Huostaanotetuilla /sijoitetuilla lapsilla on merkittävä riski syrjäytyä aikuisuudessa, käyttää päihteitä ja elää rikollista elämää. Näistä aiheutuvat kustannukset yhdessä lastensuojelubisnekseen syydettyjen miljardien kanssa nousevat käsittämättömiin summiin. On käsittämätöntä, että ideologisista syistä varhaista tukea (esim. kotipalvelu/lastenhoitopalvelut) vastustavat eivät ymmärrä tätä. 

Kerrotko millä perusteella yhteiskunta tarjoaisi johonkin kotiin kokopäiväisen lastenhoitajan, jos päivähoitokaan n 10 tuntia päivässä ei riitä, että vNhemmat pärjäisivät vanhemmuudessaan?

Ongelma onkin juuri siinä, kuka määrittelee vanhemmuudessa pärjäämisen? Missä ja kuka määrittelee ne "kasvatussuositukset", joihin sossut viittaavat? Onko sossujen mielestä kehnoa vanhemmuutta se, että lapsi on 10 tuntia päivähoidossa, jos sen myötä muun ajan jaksaa hoitaa lapsen asianmukaisesti? Huostaanotto/sijoituskaan ei takaa sitä, että lapsi saisi sijoituspaikassa asianmukaista huolenpitoa, kohtelua ja sitä rakkautta. Onhan näitä tapauksia ollut julkisuudessa useita.  Yhteiskunnalle tulee sekä inhimillisesti että taloudellisesti halvemmaksi varmistaa, että biologinen vanhempi selviää kasvatustehtävästään. On itseharhaa, että huostaanotto/sijoitus automaattisesti ratkaisisi ongelmat lapsen kannalta. 

Jos sitä lasta ei saa ruokittua, vaatetettua ja kaysottua ettei juokse auton alle, niin se on se kasvatussuositus. Jos vanhemmuus ei riitä edes tähän niin miten se kunnan piika asiaa parantaisi. Parempi lapsen kasvaa sijaisperheessä.

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhempi kieltäytyy lopettamasta tukistamista, niin otetaanko lapsi huostaan? Kyseessähän on fyysisen väkivallan käyttö, joka on aina vakava asia.

Tukistaminen on vakava asia, mutta niin on huostaanottokin. Lasta ei oteta huostaan sillä perusteella, että häntä on aiemmin tukistettu. Sellaista tilannetta taas ei käytännössä tule, että muilla tavoilla aivan asiallinen vanhempi kieltäytyy lopettamasta tukistamista asiakkuudesta ja tukitoimenpiteistä huolimatta. Tukistaminen tai muu fyysisen väkivallan käyttö ei ole tavanomaisille vanhemmille periaateasia, vaan tavalla tai toisella seurausta jostakin muusta. Niissä perheissä, joissa vanhempi ei kerta kaikkiaan kykene lopettamaan käsiksi käymistä, on säännönmukaisesti muitakin isoja ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan liian pitkään viivytellään lasten huostaanottoa. Perheelle tarjotaan erilaisia tukitoimia ja seuraillaan vaan tilannetta. Tilanne vain pahenee. Huostaanottoja vältetään viimeiseen asti, koska ne tulevat kunnalle niin kalliiksi ja sosiaalityöntekijät on kunnan palkkalistoilla.

Ilman huoltajien päihteidenkäyttöä huostaanottoja olisi ehkä vain viidesosa nykyisestä.

Olen tästä ihan eri mieltä. Kunnat eivät ajattele talouttaan tällä tavoin. Esim. Espoossa olen seurannut edunvalvontaa ja joku kiintiö ja määräraha heillä selvästikin on, koska raha ei merkitse mitään ja omaisille ei siirretä vanhuksen edunvalvontaa, vaikka se olisi kunnalle edullisempaa kuin yleinen edunvalvoja, joka on kunnan työntekijä. Omaisissa ei ole ollut mitään vikaa, mutta löysää rahaa näyttää löytyvän.

Kunnilta ei saa lastenhoitoapua, vaikka se estäisi näitä ongelmatapauksia kehittymästä pahemmaksi.

Kunnat tarjoavat lasten päivähoitoa. Eikö se ole apua? Työttömän vanhemman lapsikin saa päivähoitopaikan.

Pitäisikö yhteiskunnan siis hoitaa lapsia ympäri vuorokauden? Sijaisperheissä ja lastenkodeissa juuri hoidetaan! Yhteiskunta ei pysty kustantamaan jokaiselle ongelmaperheelle ilmaista piikaa että huoltajat pääsevt vapaasti kapakkaan ja kynsihuoltoon.

Tutustu tilastoihin ja tutkimuksiin. Yhteiskunnalle tulisi pitkällä tähtäimellä halvemmaksi palkata kokopäiväinen  hoitaja biologisten vanhempien kotiin kuin huostaanottaa/sijoittaa. Huostaanotetuilla /sijoitetuilla lapsilla on merkittävä riski syrjäytyä aikuisuudessa, käyttää päihteitä ja elää rikollista elämää. Näistä aiheutuvat kustannukset yhdessä lastensuojelubisnekseen syydettyjen miljardien kanssa nousevat käsittämättömiin summiin. On käsittämätöntä, että ideologisista syistä varhaista tukea (esim. kotipalvelu/lastenhoitopalvelut) vastustavat eivät ymmärrä tätä. 

Kerrotko millä perusteella yhteiskunta tarjoaisi johonkin kotiin kokopäiväisen lastenhoitajan, jos päivähoitokaan n 10 tuntia päivässä ei riitä, että vNhemmat pärjäisivät vanhemmuudessaan?

Ongelma onkin juuri siinä, kuka määrittelee vanhemmuudessa pärjäämisen? Missä ja kuka määrittelee ne "kasvatussuositukset", joihin sossut viittaavat? Onko sossujen mielestä kehnoa vanhemmuutta se, että lapsi on 10 tuntia päivähoidossa, jos sen myötä muun ajan jaksaa hoitaa lapsen asianmukaisesti? Huostaanotto/sijoituskaan ei takaa sitä, että lapsi saisi sijoituspaikassa asianmukaista huolenpitoa, kohtelua ja sitä rakkautta. Onhan näitä tapauksia ollut julkisuudessa useita.  Yhteiskunnalle tulee sekä inhimillisesti että taloudellisesti halvemmaksi varmistaa, että biologinen vanhempi selviää kasvatustehtävästään. On itseharhaa, että huostaanotto/sijoitus automaattisesti ratkaisisi ongelmat lapsen kannalta. 

Jos sitä lasta ei saa ruokittua, vaatetettua ja kaysottua ettei juokse auton alle, niin se on se kasvatussuositus. Jos vanhemmuus ei riitä edes tähän niin miten se kunnan piika asiaa parantaisi. Parempi lapsen kasvaa sijaisperheessä.

Lue viesti uudestaan ja koeta sisäistää se. Ideologisista syistä "kunnan piikojen" vastustaminen eivät takaa automattisesti sitä, että lapsen kasvuolosuhteet huostaanoton/sijoituksen myötä paranisivat. Tämä tarkoittaa inhimillisiä ja taloudellisia menetyksiä turhaan, ja lapsi aikuisuudessa todennäköisesti syrjäytyy, käyttää päihteitä ja tekee rikoksia. Silläkin on hintalappu yhteiskunnalle. Sossujen tulisi ymmärtää syy-seuraussuhteet myös laajemmassa perspektiivissä, eikä vain pyrkiä pätemään syyllistämällä vanhempia. 

Ei oo nw on täysikäsiä jo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan liian pitkään viivytellään lasten huostaanottoa. Perheelle tarjotaan erilaisia tukitoimia ja seuraillaan vaan tilannetta. Tilanne vain pahenee. Huostaanottoja vältetään viimeiseen asti, koska ne tulevat kunnalle niin kalliiksi ja sosiaalityöntekijät on kunnan palkkalistoilla.

Ilman huoltajien päihteidenkäyttöä huostaanottoja olisi ehkä vain viidesosa nykyisestä.

Olen tästä ihan eri mieltä. Kunnat eivät ajattele talouttaan tällä tavoin. Esim. Espoossa olen seurannut edunvalvontaa ja joku kiintiö ja määräraha heillä selvästikin on, koska raha ei merkitse mitään ja omaisille ei siirretä vanhuksen edunvalvontaa, vaikka se olisi kunnalle edullisempaa kuin yleinen edunvalvoja, joka on kunnan työntekijä. Omaisissa ei ole ollut mitään vikaa, mutta löysää rahaa näyttää löytyvän.

Kunnilta ei saa lastenhoitoapua, vaikka se estäisi näitä ongelmatapauksia kehittymästä pahemmaksi.

Kunnat tarjoavat lasten päivähoitoa. Eikö se ole apua? Työttömän vanhemman lapsikin saa päivähoitopaikan.

Pitäisikö yhteiskunnan siis hoitaa lapsia ympäri vuorokauden? Sijaisperheissä ja lastenkodeissa juuri hoidetaan! Yhteiskunta ei pysty kustantamaan jokaiselle ongelmaperheelle ilmaista piikaa että huoltajat pääsevt vapaasti kapakkaan ja kynsihuoltoon.

Tutustu tilastoihin ja tutkimuksiin. Yhteiskunnalle tulisi pitkällä tähtäimellä halvemmaksi palkata kokopäiväinen  hoitaja biologisten vanhempien kotiin kuin huostaanottaa/sijoittaa. Huostaanotetuilla /sijoitetuilla lapsilla on merkittävä riski syrjäytyä aikuisuudessa, käyttää päihteitä ja elää rikollista elämää. Näistä aiheutuvat kustannukset yhdessä lastensuojelubisnekseen syydettyjen miljardien kanssa nousevat käsittämättömiin summiin. On käsittämätöntä, että ideologisista syistä varhaista tukea (esim. kotipalvelu/lastenhoitopalvelut) vastustavat eivät ymmärrä tätä. 

Kerrotko millä perusteella yhteiskunta tarjoaisi johonkin kotiin kokopäiväisen lastenhoitajan, jos päivähoitokaan n 10 tuntia päivässä ei riitä, että vNhemmat pärjäisivät vanhemmuudessaan?

Lapsi tarvitsee unta iästä riippuen 10-12 tuntia vuorokaudesa. Kouluikäiselle voi riittää jopa vain 9 tunnin yöunet. Eikö perheessä todellakaan jakseta hoitaa asiallisesti omia lapsia edes  2-5 tuntia päivässä?

Vierailija kirjoitti:

Sossutäti kirjoitti:

Useimmiten ilmoituksille on syynsä. Joskus vanhemmat eivät ollenkaan ymmärrä syitä. On esimerkiksi tukkapöllyjä, pelottelua, lapsen suun puristamista kiinni tämän itkiessä, vanhempien välistä väkivaltaa, päihdeongelmia, joita vanhemmat eivät itse tiedosta tai tunnusta, mutta saattavat esimerkiksi sammua kesken juhlinnan niin, että lapset menevät naapuriin hakemaan apua. On myös verbaalista väkivaltaa, uhkailua, eristämistä, nöyryyttämistä, pilkkaamista. Näissä tilanteissa vanhempi lähes poikkeuksetta kokee olleensa ihan sovelias vanhempi, eikä näe toiminnassaan väärää. Lapset kertovat monesti peloistaan avoimesti. Jotkut lapset vetäytyvät täysin kuoreensa. 

Systeemi on täysin väärin rakennettu. Useimmat noista luetelluista asioista ovat sellaista mitä ilmenee joskus käytännössä kaikissa perheissä ja myös hyvin suuressa osassa erilaisia hoitopaikkoja yms (esimerkiksi tilanteissa missä hoitajalta menee hermo). On järjetöntä, että siitä pyritään tekemään lähtökohtaisesti viranomaisasia tai että lastensuojelun vähiä määrärahoja käytetään tuollaisten asioiden kyttäämiseen.

Sen puoleen esimerkiksi "uhkailu, eristäminen ja nöyryyttäminen" voidaan tulkita miten vain. Vaikkapa se, kun opettaja uhkaa oppilasta koulussa jälki-istunnolla on uhkailua, itse jälki-istunto on eristämistä ja nöyryyttämistä taas on se, kun lapsen vanhemmille kerrotaan jälki-istunnosta ja lapsi kokee häpeää.

No juuri sitä varten meillä on se lastensuojelukoneisto, että pystytään näkemään harmaan sävyjä. Selvittelemään että mikä tilanne siellä perheessä on ja reagoimaan yksilöllisesti. Niiden viranomaisten tehtävä on nimenomaan tarkistaa, että onko lapsi ollut useiden varoitusten jälkeen puoli tuntia jäähyllä omassa huoneessaan seurauksena jostain typeryydestä, vai onko lapsi lukittuna omaan huoneeseensa neljättä iltaa tällä viikolla kun vieroitusoireisilla vanhemmilla paloi käämi kiukutteluun eli mihin tahansa ikätason mukaiseen hankaluuteen. Jos lapsi mainitsee koulussa, että "äiti laittoi mun huoneen oven lukkoon kun mä tein tyhmästi" ja kysyttäessä tarkentaa että niin tapahtuu "aina välillä" ja "jos mä en kuuntele äitiä", voi kyse olla kummasta vaan.

Vierailija kirjoitti:

Sossutäti kirjoitti:

Useimmiten ilmoituksille on syynsä. Joskus vanhemmat eivät ollenkaan ymmärrä syitä. On esimerkiksi tukkapöllyjä, pelottelua, lapsen suun puristamista kiinni tämän itkiessä, vanhempien välistä väkivaltaa, päihdeongelmia, joita vanhemmat eivät itse tiedosta tai tunnusta, mutta saattavat esimerkiksi sammua kesken juhlinnan niin, että lapset menevät naapuriin hakemaan apua. On myös verbaalista väkivaltaa, uhkailua, eristämistä, nöyryyttämistä, pilkkaamista. Näissä tilanteissa vanhempi lähes poikkeuksetta kokee olleensa ihan sovelias vanhempi, eikä näe toiminnassaan väärää. Lapset kertovat monesti peloistaan avoimesti. Jotkut lapset vetäytyvät täysin kuoreensa. 

Systeemi on täysin väärin rakennettu. Useimmat noista luetelluista asioista ovat sellaista mitä ilmenee joskus käytännössä kaikissa perheissä ja myös hyvin suuressa osassa erilaisia hoitopaikkoja yms (esimerkiksi tilanteissa missä hoitajalta menee hermo). On järjetöntä, että siitä pyritään tekemään lähtökohtaisesti viranomaisasia tai että lastensuojelun vähiä määrärahoja käytetään tuollaisten asioiden kyttäämiseen.

Sen puoleen esimerkiksi "uhkailu, eristäminen ja nöyryyttäminen" voidaan tulkita miten vain. Vaikkapa se, kun opettaja uhkaa oppilasta koulussa jälki-istunnolla on uhkailua, itse jälki-istunto on eristämistä ja nöyryyttämistä taas on se, kun lapsen vanhemmille kerrotaan jälki-istunnosta ja lapsi kokee häpeää.

Mielestäsi siis kaikissa perheissä esiintyy sillointällöin väkivaltaa, uhkailua ja päihdeongelmia? Taidat olla juuri sellainen vanhempi, kuin josta Sossutäti kirjoitti. Et suostu näkemään, että toimit väärin. Lapseen kajoaminen väkivalloin on väärin. Ei ole olemassa harmitonta tukistamista. Tutustu lakiin. Tätä keskustelua lukiessa olen yhä vain tyytyväisempi, että juuri näihin asioihin käytetään resursseja. Jos haluat elää kulttuurissa, jossa lapsen pahoinpitely on oikein, voit joko muuttaa pois Suomesta tai pyrkiä lainvalmistelijaksi muuttamaan lakeja. Tällä haavaa sinun ja meidän muidenkin on niitä kuitenkin noudatettava. Ja jos emme halua, tulee seuraamuksia, ja hyvä niin. Taitavat ne kaikki lasut olla sittenkin aivan aiheellisia.

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sossutäti kirjoitti:

Useimmiten ilmoituksille on syynsä. Joskus vanhemmat eivät ollenkaan ymmärrä syitä. On esimerkiksi tukkapöllyjä, pelottelua, lapsen suun puristamista kiinni tämän itkiessä, vanhempien välistä väkivaltaa, päihdeongelmia, joita vanhemmat eivät itse tiedosta tai tunnusta, mutta saattavat esimerkiksi sammua kesken juhlinnan niin, että lapset menevät naapuriin hakemaan apua. On myös verbaalista väkivaltaa, uhkailua, eristämistä, nöyryyttämistä, pilkkaamista. Näissä tilanteissa vanhempi lähes poikkeuksetta kokee olleensa ihan sovelias vanhempi, eikä näe toiminnassaan väärää. Lapset kertovat monesti peloistaan avoimesti. Jotkut lapset vetäytyvät täysin kuoreensa. 

Systeemi on täysin väärin rakennettu. Useimmat noista luetelluista asioista ovat sellaista mitä ilmenee joskus käytännössä kaikissa perheissä ja myös hyvin suuressa osassa erilaisia hoitopaikkoja yms (esimerkiksi tilanteissa missä hoitajalta menee hermo). On järjetöntä, että siitä pyritään tekemään lähtökohtaisesti viranomaisasia tai että lastensuojelun vähiä määrärahoja käytetään tuollaisten asioiden kyttäämiseen.

Sen puoleen esimerkiksi "uhkailu, eristäminen ja nöyryyttäminen" voidaan tulkita miten vain. Vaikkapa se, kun opettaja uhkaa oppilasta koulussa jälki-istunnolla on uhkailua, itse jälki-istunto on eristämistä ja nöyryyttämistä taas on se, kun lapsen vanhemmille kerrotaan jälki-istunnosta ja lapsi kokee häpeää.

Mielestäsi siis kaikissa perheissä esiintyy sillointällöin väkivaltaa, uhkailua ja päihdeongelmia? Taidat olla juuri sellainen vanhempi, kuin josta Sossutäti kirjoitti. Et suostu näkemään, että toimit väärin. Lapseen kajoaminen väkivalloin on väärin. Ei ole olemassa harmitonta tukistamista. Tutustu lakiin. Tätä keskustelua lukiessa olen yhä vain tyytyväisempi, että juuri näihin asioihin käytetään resursseja. Jos haluat elää kulttuurissa, jossa lapsen pahoinpitely on oikein, voit joko muuttaa pois Suomesta tai pyrkiä lainvalmistelijaksi muuttamaan lakeja. Tällä haavaa sinun ja meidän muidenkin on niitä kuitenkin noudatettava. Ja jos emme halua, tulee seuraamuksia, ja hyvä niin. Taitavat ne kaikki lasut olla sittenkin aivan aiheellisia.

Olen eri kuin se jolle vastasit. Oletko tosiaan sitä mieltä, että lapsen yksittäinen tukistaminen on huostaanottoperuste? Tai että on oikein käyttää veroeuroja sen selvittämiseen, onko lasta joskus kenties tukistettu? Oletko sitä mieltä, että lapsi voidaan ottaa huostaan, jotta estetään se, ettei lasta koskaan tukistettaisi? Voisitko ystävällisesti kertoa mikä mielestäsi on riittävä huostaanottoperuste konkreettisin esimerkein, ilman että vedotaan niihin "kasvatussuosituksiin", joita ei ole missään määritelty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan liian pitkään viivytellään lasten huostaanottoa. Perheelle tarjotaan erilaisia tukitoimia ja seuraillaan vaan tilannetta. Tilanne vain pahenee. Huostaanottoja vältetään viimeiseen asti, koska ne tulevat kunnalle niin kalliiksi ja sosiaalityöntekijät on kunnan palkkalistoilla.

Ilman huoltajien päihteidenkäyttöä huostaanottoja olisi ehkä vain viidesosa nykyisestä.

Olen tästä ihan eri mieltä. Kunnat eivät ajattele talouttaan tällä tavoin. Esim. Espoossa olen seurannut edunvalvontaa ja joku kiintiö ja määräraha heillä selvästikin on, koska raha ei merkitse mitään ja omaisille ei siirretä vanhuksen edunvalvontaa, vaikka se olisi kunnalle edullisempaa kuin yleinen edunvalvoja, joka on kunnan työntekijä. Omaisissa ei ole ollut mitään vikaa, mutta löysää rahaa näyttää löytyvän.

Kunnilta ei saa lastenhoitoapua, vaikka se estäisi näitä ongelmatapauksia kehittymästä pahemmaksi.

Kunnat tarjoavat lasten päivähoitoa. Eikö se ole apua? Työttömän vanhemman lapsikin saa päivähoitopaikan.

Pitäisikö yhteiskunnan siis hoitaa lapsia ympäri vuorokauden? Sijaisperheissä ja lastenkodeissa juuri hoidetaan! Yhteiskunta ei pysty kustantamaan jokaiselle ongelmaperheelle ilmaista piikaa että huoltajat pääsevt vapaasti kapakkaan ja kynsihuoltoon.

Tutustu tilastoihin ja tutkimuksiin. Yhteiskunnalle tulisi pitkällä tähtäimellä halvemmaksi palkata kokopäiväinen  hoitaja biologisten vanhempien kotiin kuin huostaanottaa/sijoittaa. Huostaanotetuilla /sijoitetuilla lapsilla on merkittävä riski syrjäytyä aikuisuudessa, käyttää päihteitä ja elää rikollista elämää. Näistä aiheutuvat kustannukset yhdessä lastensuojelubisnekseen syydettyjen miljardien kanssa nousevat käsittämättömiin summiin. On käsittämätöntä, että ideologisista syistä varhaista tukea (esim. kotipalvelu/lastenhoitopalvelut) vastustavat eivät ymmärrä tätä. 

Kerrotko millä perusteella yhteiskunta tarjoaisi johonkin kotiin kokopäiväisen lastenhoitajan, jos päivähoitokaan n 10 tuntia päivässä ei riitä, että vNhemmat pärjäisivät vanhemmuudessaan?

Lapsi tarvitsee unta iästä riippuen 10-12 tuntia vuorokaudesa. Kouluikäiselle voi riittää jopa vain 9 tunnin yöunet. Eikö perheessä todellakaan jakseta hoitaa asiallisesti omia lapsia edes  2-5 tuntia päivässä?

Sijaishuollossa on lapsia, joiden vanhempi ei selviä edes yhdestä kahden tunnin valvotusta tapaamisesta lapsensa kanssa. Ei jaksa edes sitä olla ihmisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan liian pitkään viivytellään lasten huostaanottoa. Perheelle tarjotaan erilaisia tukitoimia ja seuraillaan vaan tilannetta. Tilanne vain pahenee. Huostaanottoja vältetään viimeiseen asti, koska ne tulevat kunnalle niin kalliiksi ja sosiaalityöntekijät on kunnan palkkalistoilla.

Ilman huoltajien päihteidenkäyttöä huostaanottoja olisi ehkä vain viidesosa nykyisestä.

Olen tästä ihan eri mieltä. Kunnat eivät ajattele talouttaan tällä tavoin. Esim. Espoossa olen seurannut edunvalvontaa ja joku kiintiö ja määräraha heillä selvästikin on, koska raha ei merkitse mitään ja omaisille ei siirretä vanhuksen edunvalvontaa, vaikka se olisi kunnalle edullisempaa kuin yleinen edunvalvoja, joka on kunnan työntekijä. Omaisissa ei ole ollut mitään vikaa, mutta löysää rahaa näyttää löytyvän.

Kunnilta ei saa lastenhoitoapua, vaikka se estäisi näitä ongelmatapauksia kehittymästä pahemmaksi.

Kunnat tarjoavat lasten päivähoitoa. Eikö se ole apua? Työttömän vanhemman lapsikin saa päivähoitopaikan.

Pitäisikö yhteiskunnan siis hoitaa lapsia ympäri vuorokauden? Sijaisperheissä ja lastenkodeissa juuri hoidetaan! Yhteiskunta ei pysty kustantamaan jokaiselle ongelmaperheelle ilmaista piikaa että huoltajat pääsevt vapaasti kapakkaan ja kynsihuoltoon.

Tutustu tilastoihin ja tutkimuksiin. Yhteiskunnalle tulisi pitkällä tähtäimellä halvemmaksi palkata kokopäiväinen  hoitaja biologisten vanhempien kotiin kuin huostaanottaa/sijoittaa. Huostaanotetuilla /sijoitetuilla lapsilla on merkittävä riski syrjäytyä aikuisuudessa, käyttää päihteitä ja elää rikollista elämää. Näistä aiheutuvat kustannukset yhdessä lastensuojelubisnekseen syydettyjen miljardien kanssa nousevat käsittämättömiin summiin. On käsittämätöntä, että ideologisista syistä varhaista tukea (esim. kotipalvelu/lastenhoitopalvelut) vastustavat eivät ymmärrä tätä. 

Kerrotko millä perusteella yhteiskunta tarjoaisi johonkin kotiin kokopäiväisen lastenhoitajan, jos päivähoitokaan n 10 tuntia päivässä ei riitä, että vNhemmat pärjäisivät vanhemmuudessaan?

Lapsi tarvitsee unta iästä riippuen 10-12 tuntia vuorokaudesa. Kouluikäiselle voi riittää jopa vain 9 tunnin yöunet. Eikö perheessä todellakaan jakseta hoitaa asiallisesti omia lapsia edes  2-5 tuntia päivässä?

Sijaishuollossa on lapsia, joiden vanhempi ei selviä edes yhdestä kahden tunnin valvotusta tapaamisesta lapsensa kanssa. Ei jaksa edes sitä olla ihmisiksi.

Vaikuttaa siltä, että vanhemmalla on isoja ongelmia omassa elämässään / elämänhallinnassaan ja että hän siihen tarvitsisi apua ja tukea. Miksi suomalaisessa perhepalvelujärjestelmässä ratkaisu on se, että lapsi otetaan pois ja vanhemmat jätetään pärjäämään ilman apua tai tukea? Miksi lähtökohta on  se, että vanhemmat ovat lähtökohtaisesti syyllisiä ja siihen täytyy vain etsiä todisteet? Mistä kumpuaa tämä vihamielisyys niitä vanhempia kohtaan, jotka eivät kykene noudattamaan "kasvatussuosituksia"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan liian pitkään viivytellään lasten huostaanottoa. Perheelle tarjotaan erilaisia tukitoimia ja seuraillaan vaan tilannetta. Tilanne vain pahenee. Huostaanottoja vältetään viimeiseen asti, koska ne tulevat kunnalle niin kalliiksi ja sosiaalityöntekijät on kunnan palkkalistoilla.

Ilman huoltajien päihteidenkäyttöä huostaanottoja olisi ehkä vain viidesosa nykyisestä.

Olen tästä ihan eri mieltä. Kunnat eivät ajattele talouttaan tällä tavoin. Esim. Espoossa olen seurannut edunvalvontaa ja joku kiintiö ja määräraha heillä selvästikin on, koska raha ei merkitse mitään ja omaisille ei siirretä vanhuksen edunvalvontaa, vaikka se olisi kunnalle edullisempaa kuin yleinen edunvalvoja, joka on kunnan työntekijä. Omaisissa ei ole ollut mitään vikaa, mutta löysää rahaa näyttää löytyvän.

Kunnilta ei saa lastenhoitoapua, vaikka se estäisi näitä ongelmatapauksia kehittymästä pahemmaksi.

Kunnat tarjoavat lasten päivähoitoa. Eikö se ole apua? Työttömän vanhemman lapsikin saa päivähoitopaikan.

Pitäisikö yhteiskunnan siis hoitaa lapsia ympäri vuorokauden? Sijaisperheissä ja lastenkodeissa juuri hoidetaan! Yhteiskunta ei pysty kustantamaan jokaiselle ongelmaperheelle ilmaista piikaa että huoltajat pääsevt vapaasti kapakkaan ja kynsihuoltoon.

Tutustu tilastoihin ja tutkimuksiin. Yhteiskunnalle tulisi pitkällä tähtäimellä halvemmaksi palkata kokopäiväinen  hoitaja biologisten vanhempien kotiin kuin huostaanottaa/sijoittaa. Huostaanotetuilla /sijoitetuilla lapsilla on merkittävä riski syrjäytyä aikuisuudessa, käyttää päihteitä ja elää rikollista elämää. Näistä aiheutuvat kustannukset yhdessä lastensuojelubisnekseen syydettyjen miljardien kanssa nousevat käsittämättömiin summiin. On käsittämätöntä, että ideologisista syistä varhaista tukea (esim. kotipalvelu/lastenhoitopalvelut) vastustavat eivät ymmärrä tätä. 

Kerrotko millä perusteella yhteiskunta tarjoaisi johonkin kotiin kokopäiväisen lastenhoitajan, jos päivähoitokaan n 10 tuntia päivässä ei riitä, että vNhemmat pärjäisivät vanhemmuudessaan?

Lapsi tarvitsee unta iästä riippuen 10-12 tuntia vuorokaudesa. Kouluikäiselle voi riittää jopa vain 9 tunnin yöunet. Eikö perheessä todellakaan jakseta hoitaa asiallisesti omia lapsia edes  2-5 tuntia päivässä?

Sijaishuollossa on lapsia, joiden vanhempi ei selviä edes yhdestä kahden tunnin valvotusta tapaamisesta lapsensa kanssa. Ei jaksa edes sitä olla ihmisiksi.

Vaikuttaa siltä, että vanhemmalla on isoja ongelmia omassa elämässään / elämänhallinnassaan ja että hän siihen tarvitsisi apua ja tukea. Miksi suomalaisessa perhepalvelujärjestelmässä ratkaisu on se, että lapsi otetaan pois ja vanhemmat jätetään pärjäämään ilman apua tai tukea? Miksi lähtökohta on  se, että vanhemmat ovat lähtökohtaisesti syyllisiä ja siihen täytyy vain etsiä todisteet? Mistä kumpuaa tämä vihamielisyys niitä vanhempia kohtaan, jotka eivät kykene noudattamaan "kasvatussuosituksia"?

Lapsi ei voi odottaa saako vanhempi ongelmansa kuriin ehkä viiden vuoden päästä, kymmenen tai ei koskaan. Vanhemmille tarjotaan kyllä apuja.

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sossutäti kirjoitti:

Useimmiten ilmoituksille on syynsä. Joskus vanhemmat eivät ollenkaan ymmärrä syitä. On esimerkiksi tukkapöllyjä, pelottelua, lapsen suun puristamista kiinni tämän itkiessä, vanhempien välistä väkivaltaa, päihdeongelmia, joita vanhemmat eivät itse tiedosta tai tunnusta, mutta saattavat esimerkiksi sammua kesken juhlinnan niin, että lapset menevät naapuriin hakemaan apua. On myös verbaalista väkivaltaa, uhkailua, eristämistä, nöyryyttämistä, pilkkaamista. Näissä tilanteissa vanhempi lähes poikkeuksetta kokee olleensa ihan sovelias vanhempi, eikä näe toiminnassaan väärää. Lapset kertovat monesti peloistaan avoimesti. Jotkut lapset vetäytyvät täysin kuoreensa. 

Systeemi on täysin väärin rakennettu. Useimmat noista luetelluista asioista ovat sellaista mitä ilmenee joskus käytännössä kaikissa perheissä ja myös hyvin suuressa osassa erilaisia hoitopaikkoja yms (esimerkiksi tilanteissa missä hoitajalta menee hermo). On järjetöntä, että siitä pyritään tekemään lähtökohtaisesti viranomaisasia tai että lastensuojelun vähiä määrärahoja käytetään tuollaisten asioiden kyttäämiseen.

Sen puoleen esimerkiksi "uhkailu, eristäminen ja nöyryyttäminen" voidaan tulkita miten vain. Vaikkapa se, kun opettaja uhkaa oppilasta koulussa jälki-istunnolla on uhkailua, itse jälki-istunto on eristämistä ja nöyryyttämistä taas on se, kun lapsen vanhemmille kerrotaan jälki-istunnosta ja lapsi kokee häpeää.

Mielestäsi siis kaikissa perheissä esiintyy sillointällöin väkivaltaa, uhkailua ja päihdeongelmia? Taidat olla juuri sellainen vanhempi, kuin josta Sossutäti kirjoitti. Et suostu näkemään, että toimit väärin. Lapseen kajoaminen väkivalloin on väärin. Ei ole olemassa harmitonta tukistamista. Tutustu lakiin. Tätä keskustelua lukiessa olen yhä vain tyytyväisempi, että juuri näihin asioihin käytetään resursseja. Jos haluat elää kulttuurissa, jossa lapsen pahoinpitely on oikein, voit joko muuttaa pois Suomesta tai pyrkiä lainvalmistelijaksi muuttamaan lakeja. Tällä haavaa sinun ja meidän muidenkin on niitä kuitenkin noudatettava. Ja jos emme halua, tulee seuraamuksia, ja hyvä niin. Taitavat ne kaikki lasut olla sittenkin aivan aiheellisia.

Olen eri kuin se jolle vastasit. Oletko tosiaan sitä mieltä, että lapsen yksittäinen tukistaminen on huostaanottoperuste? Tai että on oikein käyttää veroeuroja sen selvittämiseen, onko lasta joskus kenties tukistettu? Oletko sitä mieltä, että lapsi voidaan ottaa huostaan, jotta estetään se, ettei lasta koskaan tukistettaisi? Voisitko ystävällisesti kertoa mikä mielestäsi on riittävä huostaanottoperuste konkreettisin esimerkein, ilman että vedotaan niihin "kasvatussuosituksiin", joita ei ole missään määritelty. 

Olen vahvasti sitä mieltä, ja niin on myös Suomen laki. Tukistaminen on pahoinpitelemistä, pidit tästä tai et. Pahoinpitely on poliisiasia. Lastensuojelun tehtävänä on selvittää, onko lapsella riski joutua uudelleen pahoinpidellyksi kotonaan. Jos vanhemmalla on sama asenne kuin sinulla, että "parit tukistamiset on ihan ookoo", niin todennäköisesti syy huostaanotolle löytyy. Ja hyvä niin! Luojan kiitos meillä on tehokas lastensuojelujärjestelmä, joka tosin saisi olla vielä tehokkaampi.

Aijemmin koko perhe (isovanhemmat, sisarukset) jne osallistuivat kasvatukseen.

Aina löytyi joku jolla oli aikaa jne.  Nyt Isovanhemmat ovat laitoksissa ja sisaruksilla oma elämä.  Älkää nuoret parit lapsinenne unohtako kuinka arvokasta on jos teillä on hyvä "perhe-verkosto".  Mitä vaan voi elämä eteen heittää, sairautta, eroja jne, perhe on silloin kullan arvoinen.

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sossutäti kirjoitti:

Useimmiten ilmoituksille on syynsä. Joskus vanhemmat eivät ollenkaan ymmärrä syitä. On esimerkiksi tukkapöllyjä, pelottelua, lapsen suun puristamista kiinni tämän itkiessä, vanhempien välistä väkivaltaa, päihdeongelmia, joita vanhemmat eivät itse tiedosta tai tunnusta, mutta saattavat esimerkiksi sammua kesken juhlinnan niin, että lapset menevät naapuriin hakemaan apua. On myös verbaalista väkivaltaa, uhkailua, eristämistä, nöyryyttämistä, pilkkaamista. Näissä tilanteissa vanhempi lähes poikkeuksetta kokee olleensa ihan sovelias vanhempi, eikä näe toiminnassaan väärää. Lapset kertovat monesti peloistaan avoimesti. Jotkut lapset vetäytyvät täysin kuoreensa. 

Systeemi on täysin väärin rakennettu. Useimmat noista luetelluista asioista ovat sellaista mitä ilmenee joskus käytännössä kaikissa perheissä ja myös hyvin suuressa osassa erilaisia hoitopaikkoja yms (esimerkiksi tilanteissa missä hoitajalta menee hermo). On järjetöntä, että siitä pyritään tekemään lähtökohtaisesti viranomaisasia tai että lastensuojelun vähiä määrärahoja käytetään tuollaisten asioiden kyttäämiseen.

Sen puoleen esimerkiksi "uhkailu, eristäminen ja nöyryyttäminen" voidaan tulkita miten vain. Vaikkapa se, kun opettaja uhkaa oppilasta koulussa jälki-istunnolla on uhkailua, itse jälki-istunto on eristämistä ja nöyryyttämistä taas on se, kun lapsen vanhemmille kerrotaan jälki-istunnosta ja lapsi kokee häpeää.

Mielestäsi siis kaikissa perheissä esiintyy sillointällöin väkivaltaa, uhkailua ja päihdeongelmia? Taidat olla juuri sellainen vanhempi, kuin josta Sossutäti kirjoitti. Et suostu näkemään, että toimit väärin. Lapseen kajoaminen väkivalloin on väärin. Ei ole olemassa harmitonta tukistamista. Tutustu lakiin. Tätä keskustelua lukiessa olen yhä vain tyytyväisempi, että juuri näihin asioihin käytetään resursseja. Jos haluat elää kulttuurissa, jossa lapsen pahoinpitely on oikein, voit joko muuttaa pois Suomesta tai pyrkiä lainvalmistelijaksi muuttamaan lakeja. Tällä haavaa sinun ja meidän muidenkin on niitä kuitenkin noudatettava. Ja jos emme halua, tulee seuraamuksia, ja hyvä niin. Taitavat ne kaikki lasut olla sittenkin aivan aiheellisia.

Olen eri kuin se jolle vastasit. Oletko tosiaan sitä mieltä, että lapsen yksittäinen tukistaminen on huostaanottoperuste? Tai että on oikein käyttää veroeuroja sen selvittämiseen, onko lasta joskus kenties tukistettu? Oletko sitä mieltä, että lapsi voidaan ottaa huostaan, jotta estetään se, ettei lasta koskaan tukistettaisi? Voisitko ystävällisesti kertoa mikä mielestäsi on riittävä huostaanottoperuste konkreettisin esimerkein, ilman että vedotaan niihin "kasvatussuosituksiin", joita ei ole missään määritelty. 

Väkivaltainen käytös (esim. lyöminen, tukistaminen, läpsiminen), laiminlyönti (esim. ruuatta jättäminen, hoitamatta jättäminen, pesemättä jättäminen, tarvittavien lääkkeiden evääminen tai unohtelu niin, että lapselle aiheutuu vaaraa), uhkailu (esim. väkivallalla tai heitteillejätöllä uhkailu), nöyryyttäminen (esim. vaatteiden evääminen rangaistuksena), päihteiden ongelmakäyttö (esim. lapsen edessä ryyppääminen niin, että lapsi kokee turvattomuutta), lapsen päihdeongelmat (esim. lapsi käyttää huumeita, eikä vanhemmalla ole keinoja tai osaamista puuttua), vaaran aiheuttaminen lapselle (esim. lapsen vieminen kalliolle yksin ilman turvavälineitä), lapsen muu oirehdinta, jonka perusteella voidaan katsoa lapsen pärjäävän paremmin muualla (esim. vanhemman uupumus, perheen useat lapset, lapsen sairaus, jonka kohtaamiseen vanhemmalla ei ole riittävää osaamista tai jaksamista). Tässä lista syitä, joiden takia lapsia otetaan huostaan. On varmasti muitakin. Kelpaisiko joku näistä esimerkeistä sinulle, vai haluaisitko yhä harjoittaa väkivaltaa lasta kohtaan?

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sossutäti kirjoitti:

Useimmiten ilmoituksille on syynsä. Joskus vanhemmat eivät ollenkaan ymmärrä syitä. On esimerkiksi tukkapöllyjä, pelottelua, lapsen suun puristamista kiinni tämän itkiessä, vanhempien välistä väkivaltaa, päihdeongelmia, joita vanhemmat eivät itse tiedosta tai tunnusta, mutta saattavat esimerkiksi sammua kesken juhlinnan niin, että lapset menevät naapuriin hakemaan apua. On myös verbaalista väkivaltaa, uhkailua, eristämistä, nöyryyttämistä, pilkkaamista. Näissä tilanteissa vanhempi lähes poikkeuksetta kokee olleensa ihan sovelias vanhempi, eikä näe toiminnassaan väärää. Lapset kertovat monesti peloistaan avoimesti. Jotkut lapset vetäytyvät täysin kuoreensa. 

Systeemi on täysin väärin rakennettu. Useimmat noista luetelluista asioista ovat sellaista mitä ilmenee joskus käytännössä kaikissa perheissä ja myös hyvin suuressa osassa erilaisia hoitopaikkoja yms (esimerkiksi tilanteissa missä hoitajalta menee hermo). On järjetöntä, että siitä pyritään tekemään lähtökohtaisesti viranomaisasia tai että lastensuojelun vähiä määrärahoja käytetään tuollaisten asioiden kyttäämiseen.

Sen puoleen esimerkiksi "uhkailu, eristäminen ja nöyryyttäminen" voidaan tulkita miten vain. Vaikkapa se, kun opettaja uhkaa oppilasta koulussa jälki-istunnolla on uhkailua, itse jälki-istunto on eristämistä ja nöyryyttämistä taas on se, kun lapsen vanhemmille kerrotaan jälki-istunnosta ja lapsi kokee häpeää.

Mielestäsi siis kaikissa perheissä esiintyy sillointällöin väkivaltaa, uhkailua ja päihdeongelmia? Taidat olla juuri sellainen vanhempi, kuin josta Sossutäti kirjoitti. Et suostu näkemään, että toimit väärin. Lapseen kajoaminen väkivalloin on väärin. Ei ole olemassa harmitonta tukistamista. Tutustu lakiin. Tätä keskustelua lukiessa olen yhä vain tyytyväisempi, että juuri näihin asioihin käytetään resursseja. Jos haluat elää kulttuurissa, jossa lapsen pahoinpitely on oikein, voit joko muuttaa pois Suomesta tai pyrkiä lainvalmistelijaksi muuttamaan lakeja. Tällä haavaa sinun ja meidän muidenkin on niitä kuitenkin noudatettava. Ja jos emme halua, tulee seuraamuksia, ja hyvä niin. Taitavat ne kaikki lasut olla sittenkin aivan aiheellisia.

Olen eri kuin se jolle vastasit. Oletko tosiaan sitä mieltä, että lapsen yksittäinen tukistaminen on huostaanottoperuste? Tai että on oikein käyttää veroeuroja sen selvittämiseen, onko lasta joskus kenties tukistettu? Oletko sitä mieltä, että lapsi voidaan ottaa huostaan, jotta estetään se, ettei lasta koskaan tukistettaisi? Voisitko ystävällisesti kertoa mikä mielestäsi on riittävä huostaanottoperuste konkreettisin esimerkein, ilman että vedotaan niihin "kasvatussuosituksiin", joita ei ole missään määritelty. 

Olen vahvasti sitä mieltä, ja niin on myös Suomen laki. Tukistaminen on pahoinpitelemistä, pidit tästä tai et. Pahoinpitely on poliisiasia. Lastensuojelun tehtävänä on selvittää, onko lapsella riski joutua uudelleen pahoinpidellyksi kotonaan. Jos vanhemmalla on sama asenne kuin sinulla, että "parit tukistamiset on ihan ookoo", niin todennäköisesti syy huostaanotolle löytyy. Ja hyvä niin! Luojan kiitos meillä on tehokas lastensuojelujärjestelmä, joka tosin saisi olla vielä tehokkaampi.

No ei ole ihme, että Suomessa lastensuojelu on kriisissä, ja mangutaan lisää veronmaksajilta rahaa sossuarmeijan kasvattamiseen ja lasten siirtämiseen laitoskasvatettaviksi.  Lastensuojelun stasimainen lähtökohtaolettama on juuri se isoin ongelma, joka tuottaa Suomeen huostaanottujen/sijoitettujen lasten massaa. Sossujen mielestä vanhemmat ovat lähtökohtaisesti syyllisiä, oletus kaltoinkohtelusta riittää, ei tarvitse olla edes todisteita. Asioilla ei ole mittasuhteita, tukistaminen on sossun mielestä samalla rivillä kuin vakava pahoinpitely. Oletko lukenut Kafkan Oikeusjutun? Ehdotan että tutustut. 

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sossutäti kirjoitti:

Useimmiten ilmoituksille on syynsä. Joskus vanhemmat eivät ollenkaan ymmärrä syitä. On esimerkiksi tukkapöllyjä, pelottelua, lapsen suun puristamista kiinni tämän itkiessä, vanhempien välistä väkivaltaa, päihdeongelmia, joita vanhemmat eivät itse tiedosta tai tunnusta, mutta saattavat esimerkiksi sammua kesken juhlinnan niin, että lapset menevät naapuriin hakemaan apua. On myös verbaalista väkivaltaa, uhkailua, eristämistä, nöyryyttämistä, pilkkaamista. Näissä tilanteissa vanhempi lähes poikkeuksetta kokee olleensa ihan sovelias vanhempi, eikä näe toiminnassaan väärää. Lapset kertovat monesti peloistaan avoimesti. Jotkut lapset vetäytyvät täysin kuoreensa. 

Systeemi on täysin väärin rakennettu. Useimmat noista luetelluista asioista ovat sellaista mitä ilmenee joskus käytännössä kaikissa perheissä ja myös hyvin suuressa osassa erilaisia hoitopaikkoja yms (esimerkiksi tilanteissa missä hoitajalta menee hermo). On järjetöntä, että siitä pyritään tekemään lähtökohtaisesti viranomaisasia tai että lastensuojelun vähiä määrärahoja käytetään tuollaisten asioiden kyttäämiseen.

Sen puoleen esimerkiksi "uhkailu, eristäminen ja nöyryyttäminen" voidaan tulkita miten vain. Vaikkapa se, kun opettaja uhkaa oppilasta koulussa jälki-istunnolla on uhkailua, itse jälki-istunto on eristämistä ja nöyryyttämistä taas on se, kun lapsen vanhemmille kerrotaan jälki-istunnosta ja lapsi kokee häpeää.

Mielestäsi siis kaikissa perheissä esiintyy sillointällöin väkivaltaa, uhkailua ja päihdeongelmia? Taidat olla juuri sellainen vanhempi, kuin josta Sossutäti kirjoitti. Et suostu näkemään, että toimit väärin. Lapseen kajoaminen väkivalloin on väärin. Ei ole olemassa harmitonta tukistamista. Tutustu lakiin. Tätä keskustelua lukiessa olen yhä vain tyytyväisempi, että juuri näihin asioihin käytetään resursseja. Jos haluat elää kulttuurissa, jossa lapsen pahoinpitely on oikein, voit joko muuttaa pois Suomesta tai pyrkiä lainvalmistelijaksi muuttamaan lakeja. Tällä haavaa sinun ja meidän muidenkin on niitä kuitenkin noudatettava. Ja jos emme halua, tulee seuraamuksia, ja hyvä niin. Taitavat ne kaikki lasut olla sittenkin aivan aiheellisia.

Olen eri kuin se jolle vastasit. Oletko tosiaan sitä mieltä, että lapsen yksittäinen tukistaminen on huostaanottoperuste? Tai että on oikein käyttää veroeuroja sen selvittämiseen, onko lasta joskus kenties tukistettu? Oletko sitä mieltä, että lapsi voidaan ottaa huostaan, jotta estetään se, ettei lasta koskaan tukistettaisi? Voisitko ystävällisesti kertoa mikä mielestäsi on riittävä huostaanottoperuste konkreettisin esimerkein, ilman että vedotaan niihin "kasvatussuosituksiin", joita ei ole missään määritelty. 

Olen vahvasti sitä mieltä, ja niin on myös Suomen laki. Tukistaminen on pahoinpitelemistä, pidit tästä tai et. Pahoinpitely on poliisiasia. Lastensuojelun tehtävänä on selvittää, onko lapsella riski joutua uudelleen pahoinpidellyksi kotonaan. Jos vanhemmalla on sama asenne kuin sinulla, että "parit tukistamiset on ihan ookoo", niin todennäköisesti syy huostaanotolle löytyy. Ja hyvä niin! Luojan kiitos meillä on tehokas lastensuojelujärjestelmä, joka tosin saisi olla vielä tehokkaampi.

No ei ole ihme, että Suomessa lastensuojelu on kriisissä, ja mangutaan lisää veronmaksajilta rahaa sossuarmeijan kasvattamiseen ja lasten siirtämiseen laitoskasvatettaviksi.  Lastensuojelun stasimainen lähtökohtaolettama on juuri se isoin ongelma, joka tuottaa Suomeen huostaanottujen/sijoitettujen lasten massaa. Sossujen mielestä vanhemmat ovat lähtökohtaisesti syyllisiä, oletus kaltoinkohtelusta riittää, ei tarvitse olla edes todisteita. Asioilla ei ole mittasuhteita, tukistaminen on sossun mielestä samalla rivillä kuin vakava pahoinpitely. Oletko lukenut Kafkan Oikeusjutun? Ehdotan että tutustut. 

Lastensuojelu on erityispalvelu eikä peruspalvelu. Ihan samalla tavalla erityisterveydenhuolto olettaa, että nyt ollaan vakavasti sairaita eikä ole pelkkää flunssaa kun sinne mennään.