Lastensuojelulla on valta ottaa lapsesi pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ja ei. Lastensuojelulaitokset on myös samalla huume- ja rikoskasvattamoita. Jos ei osaa valmiiksi, siellä pääsee piireihin viimeistään. Tarkoitan nyt teini-ikäisten huostaanottoja. Varoisin vanhempana viimeiseen saakka. Vain yhden tapauksen muistan, jossa ratkaisusta oli hyötyä. Useimmiten surkea tilanne meni entistä surkeammaksi.

Ja kilin kellit. Jo siitä, että luulet laitosteinien olevan keskimäärin jotain huumeongelmaisia nuorisorikollisia, voi päätellä ettei kokemukseesi kannata hirveästi luottaa.

Huomattava osa kotimaisista teini-ikäisiä vastaanottavista "laitoksista" on perhekotityyppisiä tai vastaavia ratkaisuja, joissa useimmat asiat perustuvat luottamukseen ja viime kädessä vapaaehtoisuuteen. Ovet ovat aina auki, nuoret saavat lähteä itsenäisesti menoilleen, kulkevat omaehtoisesti esim. laitospaikkakunnalta toiselle paikkakunnalle kouluun, yökyläilevät välillä kavereidensa luona normaalin teinin tapaan ja niin edelleen. Näihin yksiköihin sijoitetaan (tai siirretään) ne nuoret, joille tuollaisia vapauksia ja velvollisuuksia voi antaa. Hoitavat koulunsa itsenäisesti, käyttävät rahaa vastuullisesti, palaavat menoiltaan ajallaan, eivät hankkiudu ongelmiin eikä päihteidenkäyttö ole huolenaihe. Ja niitä on muuten paljon, sekä tällaisia teinejä että yksiköitä.

Jos homma ei luista (tai jo etukäteen tiedetään ettei luista), on edessä siirto suljetumpaan laitokseen. Mutta ei tuollaisissa perustason laitoksissa pyöritetä nuoria, joilla on esim. huumeongelma, rikoskierre päällä, vakavia käytöshäiriöitä tai psykiatrisia ongelmia.

Eri asia on sitten se, jos lapsi/nuori halutaan välttämättä sijoittaa esim. samalle paikkakunnalle vaikka siellä sijaitsisi vain lapsen tarpeisiin turhan raisu yksikkö. Tämän suhteen on hyvä muistaa, että vanhemmalla on oikeus vastustaa lapsen sijoituspaikkaa, vaikka ei vastustaisikaan itse huostaanottoa.

Jaa-a. Luitko tekstin? Tarkoitan teini-ikäisenä huostaanotettuja, joiden kohdalla pääosin syy on teinin omassa toiminnassa yhdistettynä vanhemman kyvyttömyyteen tai välillä vanhempikin on kyvykäs, mutta tilanne vaan karkasi käsistä. Sen olen 20 vuoden aikana oppinut, että vanhempia ei kannata syyttää teinien ongelmista automaattisesti. Jokainen tapaus on omansa. Välillä miettii, että oman lapsensa ennustetta voi vain parantaa omalla toiminnalla. Silti riskit on aina olemassa kaikkeen hirveään. Kukaan ei voi edes olemalla supervanhempi olla 100%, että oma lapsi menee oikealle tielle.

Oma kokemukseni tosiaan on, että teininä huostaanotot ei enää paranna tilannetta. Pikemminkin huonontaa monesti. Ihan poikkeuksena on ollut joskus mm. vanhemman kuolema. 95% näistä kuitenkin johtuu ihan siitä teinistä itsestä ja siinä huostaanotto on vähän niin ja näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Nöyryyttävä rangaistustapa" (mitä se edes täsmälleen tarkoittaa?) on täysin laillinen. Viranomainen ei voi sitä kieltää.

Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta, aivan ensimmäinen pykälä:

"Lapsen huollon tarkoituksena on turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toivomusten mukaisesti." Huomaa, että nimenomaan LAPSEN YKSILÖLLISTEN toivomusten mukaisesti. Ei siis vanhemman tai perheen näkemysten tai periaatteiden mukaisesti, ei vanhemman parhaaksi näkemällä tavalla eikä mitään muutakaan sen suuntaista.

"Lasta on suojeltava kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, huonolta kohtelulta ja hyväksikäytöltä." Huomaa, että henkinen väkivalta on nimenomaisesti mainittu laissa fyysisen väkivallan yhteydessä. Henkinen väkivalta ja kaikenlainen huono kohtelu on tarkoituksellisesti asetettu samaan kategoriaan fyysisen väkivallan ja hyväksikäytön kanssa.

"Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti." Huomaa, että lapsen alistaminen on säädetty samalla tavalla kielletyksi kuin ruumiillinen kuritus. Edelleen lapsen kohteleminen loukkaavasti (eli esimerkiksi nyöryyttävästi) on toden totta kielletty ihan ensimmäisessä pykälässä.

Tämäkin laki on demokraattisella päätöksenteolla syntynyt, kansan valtaosa on sen halunnut voimaan ja haluaa yhä pitää voimassa. Nähtävästi muut vanhemmat eivät jostain kumman syystä koe noita vaatimuksia ollenkaan mahdottomiksi. Se on ihan yksinkertainen fakta, että sinun täytyy tarjota lapsellesi lain mukaiset vähimmäisedellytykset, jos mielit pysyä huoltajana. Sillä lapsella on laillinen, kaikki vanhempien oikeudet jyräävä oikeus noihin asioihin. Syystä. Ja jos sinä et pysty, lapsella on oikeus päästä sellaisiin olosuhteisiin joissa pystytään - koska kysymys ei ole sinusta vaan lapsesta. Edelleen, lapsi ei ole vanhempiensa omaisuutta.

Sitäkin voisi toki miettiä, miksi haluat yrittää vängätä siitä että _miten_ ikävästi ihan tarkalleenottaen vanhemmalla on "oikeus" kohdella lastaan.

Ja sinä voit käsi sydämellä sanoa että olet itse ollut täydellinen vanhempi etkä ole koskaan korottanut ääntäsi (henkistä väkivaltaa)? pitänyt väkisin käsivarresta kiinni kun lapsi ryntää tai säntää? Et ole koskaan juonut lasillista enempää viiniä silloin kun olet pääasiallinen hoitovastuullinen alle 18v lapsesta? Kohdellut alistavasti esim. Pakottanut siivoamaan oman huoneensa? Nöyryyttänyt lastasi pakottamalla pyytämään sisarukselta anteeksi tilanteessa jossa et ole 100% varma kumpi oli tilanteessa syyllinen? Olet altistunut lapsesi yli kolmen tunnin ruutuajalle vaikka tiedät että se vahingoittaa lasta? Jatkanut unta sunnuntaina aamulla väsyneenä tunnin pidempään vaikka lapsesi on jo hereillä ja aamupalan nälkäinen?

Onnittelut, tästä täytyy lehtiin kirjoittaa että Jeesus on palannut maan päälle!

Sossutäti kirjoitti:

Useimmiten ilmoituksille on syynsä. Joskus vanhemmat eivät ollenkaan ymmärrä syitä. On esimerkiksi tukkapöllyjä, pelottelua, lapsen suun puristamista kiinni tämän itkiessä, vanhempien välistä väkivaltaa, päihdeongelmia, joita vanhemmat eivät itse tiedosta tai tunnusta, mutta saattavat esimerkiksi sammua kesken juhlinnan niin, että lapset menevät naapuriin hakemaan apua. On myös verbaalista väkivaltaa, uhkailua, eristämistä, nöyryyttämistä, pilkkaamista. Näissä tilanteissa vanhempi lähes poikkeuksetta kokee olleensa ihan sovelias vanhempi, eikä näe toiminnassaan väärää. Lapset kertovat monesti peloistaan avoimesti. Jotkut lapset vetäytyvät täysin kuoreensa. 

Systeemi on täysin väärin rakennettu. Useimmat noista luetelluista asioista ovat sellaista mitä ilmenee joskus käytännössä kaikissa perheissä ja myös hyvin suuressa osassa erilaisia hoitopaikkoja yms (esimerkiksi tilanteissa missä hoitajalta menee hermo). On järjetöntä, että siitä pyritään tekemään lähtökohtaisesti viranomaisasia tai että lastensuojelun vähiä määrärahoja käytetään tuollaisten asioiden kyttäämiseen.

Sen puoleen esimerkiksi "uhkailu, eristäminen ja nöyryyttäminen" voidaan tulkita miten vain. Vaikkapa se, kun opettaja uhkaa oppilasta koulussa jälki-istunnolla on uhkailua, itse jälki-istunto on eristämistä ja nöyryyttämistä taas on se, kun lapsen vanhemmille kerrotaan jälki-istunnosta ja lapsi kokee häpeää.

Sossutäti kirjoitti:

Sosiaalityöntekijät toimivat ohjeiden ja lakien pohjalta. Jos jonkun mielestä lapsen läpsiminen on OK, se ei silti ole sitä lain silmissä. Silloin on hyvä miettiä omia kasvatusmenetelmiä ja päivittää ne tälle päivälle.

Laki olisi syytä päivittää. Monissa länsimaissakin ruumiillinen kuritus on laillista. Tämä siitä syystä, että siellä on erilainen suhtautuminen kurinpitoon kuin mitä Suomessa. Suomessa kurinpito koetaan ensisijaisesti potentiaalisesti traumaattisena asiana joka uhkaa lapsen oikeuksien toteutumista. Ulkomailla taas yleensä ajatuksena on se, että lapsi tarvitsee kuria ja että kurinpidon positiiviset puolet ylittävät moninkertaisesti se negatiiviset puolet.

Sossutäti kirjoitti:

Ketään ei oteta huostaan rasvaisen maidon tai kotiin unohtuneen jumppakassin takia.

Mutta melko usein noista tehdään lasu kuitenkin, mitä voisi pitää sangen sairaana kehityksenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Nöyryyttävä rangaistustapa" (mitä se edes täsmälleen tarkoittaa?) on täysin laillinen. Viranomainen ei voi sitä kieltää.

Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta, aivan ensimmäinen pykälä:

"Lapsen huollon tarkoituksena on turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toivomusten mukaisesti." Huomaa, että nimenomaan LAPSEN YKSILÖLLISTEN toivomusten mukaisesti. Ei siis vanhemman tai perheen näkemysten tai periaatteiden mukaisesti, ei vanhemman parhaaksi näkemällä tavalla eikä mitään muutakaan sen suuntaista.

"Lasta on suojeltava kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, huonolta kohtelulta ja hyväksikäytöltä." Huomaa, että henkinen väkivalta on nimenomaisesti mainittu laissa fyysisen väkivallan yhteydessä. Henkinen väkivalta ja kaikenlainen huono kohtelu on tarkoituksellisesti asetettu samaan kategoriaan fyysisen väkivallan ja hyväksikäytön kanssa.

"Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti." Huomaa, että lapsen alistaminen on säädetty samalla tavalla kielletyksi kuin ruumiillinen kuritus. Edelleen lapsen kohteleminen loukkaavasti (eli esimerkiksi nyöryyttävästi) on toden totta kielletty ihan ensimmäisessä pykälässä.

Tämäkin laki on demokraattisella päätöksenteolla syntynyt, kansan valtaosa on sen halunnut voimaan ja haluaa yhä pitää voimassa. Nähtävästi muut vanhemmat eivät jostain kumman syystä koe noita vaatimuksia ollenkaan mahdottomiksi. Se on ihan yksinkertainen fakta, että sinun täytyy tarjota lapsellesi lain mukaiset vähimmäisedellytykset, jos mielit pysyä huoltajana. Sillä lapsella on laillinen, kaikki vanhempien oikeudet jyräävä oikeus noihin asioihin. Syystä. Ja jos sinä et pysty, lapsella on oikeus päästä sellaisiin olosuhteisiin joissa pystytään - koska kysymys ei ole sinusta vaan lapsesta. Edelleen, lapsi ei ole vanhempiensa omaisuutta.

Sitäkin voisi toki miettiä, miksi haluat yrittää vängätä siitä että _miten_ ikävästi ihan tarkalleenottaen vanhemmalla on "oikeus" kohdella lastaan.

Ja sinä voit käsi sydämellä sanoa että olet itse ollut täydellinen vanhempi etkä ole koskaan korottanut ääntäsi (henkistä väkivaltaa)? pitänyt väkisin käsivarresta kiinni kun lapsi ryntää tai säntää? Et ole koskaan juonut lasillista enempää viiniä silloin kun olet pääasiallinen hoitovastuullinen alle 18v lapsesta? Kohdellut alistavasti esim. Pakottanut siivoamaan oman huoneensa? Nöyryyttänyt lastasi pakottamalla pyytämään sisarukselta anteeksi tilanteessa jossa et ole 100% varma kumpi oli tilanteessa syyllinen? Olet altistunut lapsesi yli kolmen tunnin ruutuajalle vaikka tiedät että se vahingoittaa lasta? Jatkanut unta sunnuntaina aamulla väsyneenä tunnin pidempään vaikka lapsesi on jo hereillä ja aamupalan nälkäinen?

Onnittelut, tästä täytyy lehtiin kirjoittaa että Jeesus on palannut maan päälle!

Lastensuojelun vanhemmat eivät juo lasillista viiniä vaan kolmen litran pänikän ollessaan hoitovastuussa.

Vierailija kirjoitti:

Sossutäti kirjoitti:

Sosiaalityöntekijät toimivat ohjeiden ja lakien pohjalta. Jos jonkun mielestä lapsen läpsiminen on OK, se ei silti ole sitä lain silmissä. Silloin on hyvä miettiä omia kasvatusmenetelmiä ja päivittää ne tälle päivälle.

Laki olisi syytä päivittää. Monissa länsimaissakin ruumiillinen kuritus on laillista. Tämä siitä syystä, että siellä on erilainen suhtautuminen kurinpitoon kuin mitä Suomessa. Suomessa kurinpito koetaan ensisijaisesti potentiaalisesti traumaattisena asiana joka uhkaa lapsen oikeuksien toteutumista. Ulkomailla taas yleensä ajatuksena on se, että lapsi tarvitsee kuria ja että kurinpidon positiiviset puolet ylittävät moninkertaisesti se negatiiviset puolet.

Sossutäti kirjoitti:

Ketään ei oteta huostaan rasvaisen maidon tai kotiin unohtuneen jumppakassin takia.

Mutta melko usein noista tehdään lasu kuitenkin, mitä voisi pitää sangen sairaana kehityksenä.

Ihminen homo sapiens on lajina eri tulkintojen mukaan noin 100 000 vuotta vanha. Lajin menestyminen on perustunut 99 980 vuotta enemmän tai vähemmän autoritäärisiin rakenteisiin ja siihen että aikuiset käyttävät valtaa lapsiinsa. Jos sana ei tehoa niin fyysinen tarttuminen tehoaa-tyyppiseen ratkaisuun. Aikuinen päättää ja lapset tottelee. Lasten ei myöskään tarvitse kantaa epäkypsistä päätöksistä aikuisen vastuuta vaan lapsi saa olla lapsi ja aikuinen kantaa vastuun. Nykyaika on kuin kiivettäisiin takapuoli edellä puuhun.

Vierailija kirjoitti:

Minut olisi pitänyt nykystandardeilla huostaanottaa. Vanhempani käyttivät alkoholia jouluna, uutenavuotena ja juhannuksena ja pääsiäisenä ja välillä viikonloppuisin vuosina 1983-2001 niin että meidän alaikäisten lisäksi ei talossa ollut yhtään ajokuntoista aikuista. Isäni mongersi ja oli selvästi humalassa äitini oli "pienessä tuiskeessa" niin että lapsena sen aisti mutta ei ollut pelottavaa. Kumpikaan ei koskaan sammunut. Isäni poltti tupakkaa sisällä niin että altistuin passiiviselle tupakoinnille joka päivä. Isäni masentui muutamaksi vuodeksi 90-luvun lamassa jäätyään työttömäksi ja tissutteli kotona. Äitini antoi minulle lukuisia kertoja tukkapöllyä niin että hiuksia irtosi, hän myös piti väkisin kiinni minua monesti. Kumpikin käyttivät henkistä väkivaltaa lapsiin ja huusivat ja sättivät minua, minua myös haukuttiin rumilla sanoilla "idiootti" "apina".

Vanhempani myös huolehtivat ruoasta ja vaatteista. Iltasatu luettiin ja sänkyyn peiteltiin suukon kanssa joka ikinen ilta. Myös murrosiässä kun sitä vähiten kaipasin. Vanhempainilloissa käytiin. Koripallotreeneihin kuskattiin autolla neljä kertaa viikossa. Minua kehuttiin ja kannustettiin ja pidettiin sylissä. Minua halattiin joka ikinen päivä. Minua rakastettiin.

Olisiko huostaanotto ollut kohdallani oikea ratkaisu? Olisinko saanut siellä paremmat eväät elämään?

Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven.

Oletko kenties siinä käsityksessä, että lastensuojelu tapaa paukata karhuryhmän kanssa ovesta sisään ja kiireellisesti huostaanottaa kaikki lapset loppulapsuudekseen heti, kun lapsen kohtelussa on jotain ongelmia? Niin ei tehty kasarilla eikä tehdä nytkään. Monilla tuntuu olevan joku kummallinen tapa automaattisesti sekoittaa lastensuojelun puuttuminen johonkin asiaan ja huostaanotot.

Tuossa tilanteessa nykypäivänä perheellesi tarjottaisiin todennäköisesti tukitoimia. Vanhemmille teroitettaisiin sitä, miksi tietyt asiat on lopetettava, ja tarvittaessa annettaisiin resursseja esimerkiksi väkivallattomaan tai päihteettömään vanhemmuuteen. Sinä veikkaat paremmin kuin me, olisivatko vanhempasi lastensuojelun toimien ja saamansa avun seurauksena muuttaneet toimintaansa vai jatkaneet kaikesta huolimatta samaa rataa. Jos vanhempasi kieltäytyisivät muuttamasta mitään (erityisesti fyysisen väkivallan käyttöä) on teoriassa mahdollista, että sinut otettaisiin pidemmän asiakkuuden jälkeen lopulta huostaan. Jos vanhempasi sen jälkeen korjaisivat kotiolosuhteet, huostaanotto purettaisiin. Senkin sinä tiedät meitä paremmin, olisivatko ilmeisen rakastavat ja huolehtivat vanhempasi olleet valmiita lopettamaan epäasialliset tapansa, jotta sinä voisit asua heidän luonaan.

Lastensuojeluilmoituksia tulee vuosittain jotain 150 000 korvilla, ja ne tietysti käsitellään. Kiireellinen sijoitus ollaan viime vuosina nähty välttämättömäksi noin 4 500 tapauksessa/vuosi. Huostaanotettuna on kaiken kaikkiaan suunnilleen 11 000 lasta ja nuorta - nämä eivät siis ole uusia huostaanottoja vuoden aikana, vaan kokonaismäärä. Moni on ollut huostaanotettuna jo pidempään. Lastensuojelun avohuollon asiakkaina on about 50 000, tämäkin on kokonaismäärä (moni ollut asiakkaana jo pidempään).

Noista luvuista voi jokainen hahmottaa, että mikä osuus kaikista lastensuojelukontakteista johtaa huostaanottoon ja mikä osuus edes kiireellisistä sijoituksista johtaa huostaanottoon. Kyselytytkimuksissa (vähän vuodesta riippuen) viidesosa-neljäsosa suomalaisista raportoi liiallista päihteidenkäyttöä lapsuudenkodissaan. Noin 65 000-70 000 lasta kasvoi vuonna 2016 perheissä, jossa ainakin toisella vanhemmalla on varsinainen päihdeongelma. Siitä voi päätella, millä todennäköisyydellä vanhempien liiallinen päihteidenkäyttö johtaa lastensuojelun avohuollon asiakkuuteen tai huostaanottoon. Noin neljäsosa vanhemmista taas kertoo avoimesti kyselytutkimuksessa tukistavansa lastaan (hieman pienempi osuus myöntää läimäyttävänsä). Siitä voi päätellä millainen yhteys tukistamisella on lastensuojelun toimiin, kun alaikäisiä lapsia on kuitenkin Suomessa miljoona.

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojeluilmoituksia tulee vuosittain jotain 150 000 korvilla, ja ne tietysti käsitellään. Kiireellinen sijoitus ollaan viime vuosina nähty välttämättömäksi noin 4 500 tapauksessa/vuosi. Huostaanotettuna on kaiken kaikkiaan suunnilleen 11 000 lasta ja nuorta - nämä eivät siis ole uusia huostaanottoja vuoden aikana, vaan kokonaismäärä. Moni on ollut huostaanotettuna jo pidempään. Lastensuojelun avohuollon asiakkaina on about 50 000, tämäkin on kokonaismäärä (moni ollut asiakkaana jo pidempään).

150.000 lasua vuodessa on aivan mielipuolinen määrä Suomen kokoisessa maassa. Suurelta osin ne ovat sen ajattelutavan tulosta, että kaikki mikä on huolta tuottavaa on myös lastensuojelulle kuuluva asia.

Suuri osa ihmisistä on lakannut ratkomasta ongelmia itse, ja sen sijaan he ovat siirtyneet tekemään lasuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut olisi pitänyt nykystandardeilla huostaanottaa. Vanhempani käyttivät alkoholia jouluna, uutenavuotena ja juhannuksena ja pääsiäisenä ja välillä viikonloppuisin vuosina 1983-2001 niin että meidän alaikäisten lisäksi ei talossa ollut yhtään ajokuntoista aikuista. Isäni mongersi ja oli selvästi humalassa äitini oli "pienessä tuiskeessa" niin että lapsena sen aisti mutta ei ollut pelottavaa. Kumpikaan ei koskaan sammunut. Isäni poltti tupakkaa sisällä niin että altistuin passiiviselle tupakoinnille joka päivä. Isäni masentui muutamaksi vuodeksi 90-luvun lamassa jäätyään työttömäksi ja tissutteli kotona. Äitini antoi minulle lukuisia kertoja tukkapöllyä niin että hiuksia irtosi, hän myös piti väkisin kiinni minua monesti. Kumpikin käyttivät henkistä väkivaltaa lapsiin ja huusivat ja sättivät minua, minua myös haukuttiin rumilla sanoilla "idiootti" "apina".

Vanhempani myös huolehtivat ruoasta ja vaatteista. Iltasatu luettiin ja sänkyyn peiteltiin suukon kanssa joka ikinen ilta. Myös murrosiässä kun sitä vähiten kaipasin. Vanhempainilloissa käytiin. Koripallotreeneihin kuskattiin autolla neljä kertaa viikossa. Minua kehuttiin ja kannustettiin ja pidettiin sylissä. Minua halattiin joka ikinen päivä. Minua rakastettiin.

Olisiko huostaanotto ollut kohdallani oikea ratkaisu? Olisinko saanut siellä paremmat eväät elämään?

Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven.

Oletko kenties siinä käsityksessä, että lastensuojelu tapaa paukata karhuryhmän kanssa ovesta sisään ja kiireellisesti huostaanottaa kaikki lapset loppulapsuudekseen heti, kun lapsen kohtelussa on jotain ongelmia? Niin ei tehty kasarilla eikä tehdä nytkään. Monilla tuntuu olevan joku kummallinen tapa automaattisesti sekoittaa lastensuojelun puuttuminen johonkin asiaan ja huostaanotot.

Tuossa tilanteessa nykypäivänä perheellesi tarjottaisiin todennäköisesti tukitoimia. Vanhemmille teroitettaisiin sitä, miksi tietyt asiat on lopetettava, ja tarvittaessa annettaisiin resursseja esimerkiksi väkivallattomaan tai päihteettömään vanhemmuuteen. Sinä veikkaat paremmin kuin me, olisivatko vanhempasi lastensuojelun toimien ja saamansa avun seurauksena muuttaneet toimintaansa vai jatkaneet kaikesta huolimatta samaa rataa. Jos vanhempasi kieltäytyisivät muuttamasta mitään (erityisesti fyysisen väkivallan käyttöä) on teoriassa mahdollista, että sinut otettaisiin pidemmän asiakkuuden jälkeen lopulta huostaan. Jos vanhempasi sen jälkeen korjaisivat kotiolosuhteet, huostaanotto purettaisiin. Senkin sinä tiedät meitä paremmin, olisivatko ilmeisen rakastavat ja huolehtivat vanhempasi olleet valmiita lopettamaan epäasialliset tapansa, jotta sinä voisit asua heidän luonaan.

Lastensuojeluilmoituksia tulee vuosittain jotain 150 000 korvilla, ja ne tietysti käsitellään. Kiireellinen sijoitus ollaan viime vuosina nähty välttämättömäksi noin 4 500 tapauksessa/vuosi. Huostaanotettuna on kaiken kaikkiaan suunnilleen 11 000 lasta ja nuorta - nämä eivät siis ole uusia huostaanottoja vuoden aikana, vaan kokonaismäärä. Moni on ollut huostaanotettuna jo pidempään. Lastensuojelun avohuollon asiakkaina on about 50 000, tämäkin on kokonaismäärä (moni ollut asiakkaana jo pidempään).

Noista luvuista voi jokainen hahmottaa, että mikä osuus kaikista lastensuojelukontakteista johtaa huostaanottoon ja mikä osuus edes kiireellisistä sijoituksista johtaa huostaanottoon. Kyselytytkimuksissa (vähän vuodesta riippuen) viidesosa-neljäsosa suomalaisista raportoi liiallista päihteidenkäyttöä lapsuudenkodissaan. Noin 65 000-70 000 lasta kasvoi vuonna 2016 perheissä, jossa ainakin toisella vanhemmalla on varsinainen päihdeongelma. Siitä voi päätella, millä todennäköisyydellä vanhempien liiallinen päihteidenkäyttö johtaa lastensuojelun avohuollon asiakkuuteen tai huostaanottoon. Noin neljäsosa vanhemmista taas kertoo avoimesti kyselytutkimuksessa tukistavansa lastaan (hieman pienempi osuus myöntää läimäyttävänsä). Siitä voi päätellä millainen yhteys tukistamisella on lastensuojelun toimiin, kun alaikäisiä lapsia on kuitenkin Suomessa miljoona.

Jos vanhempi kieltäytyy lopettamasta tukistamista, niin otetaanko lapsi huostaan? Kyseessähän on fyysisen väkivallan käyttö, joka on aina vakava asia.

On jos ei ole rahaa lakimieheen tai kotiopetukseen. Mitäs teet kakaroita köyhänä saadaksesi vain lapsilisät; 70-luvulla tehtiin vanhanpojan tai vanhanpian veron välttämiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut olisi pitänyt nykystandardeilla huostaanottaa. Vanhempani käyttivät alkoholia jouluna, uutenavuotena ja juhannuksena ja pääsiäisenä ja välillä viikonloppuisin vuosina 1983-2001 niin että meidän alaikäisten lisäksi ei talossa ollut yhtään ajokuntoista aikuista. Isäni mongersi ja oli selvästi humalassa äitini oli "pienessä tuiskeessa" niin että lapsena sen aisti mutta ei ollut pelottavaa. Kumpikaan ei koskaan sammunut. Isäni poltti tupakkaa sisällä niin että altistuin passiiviselle tupakoinnille joka päivä. Isäni masentui muutamaksi vuodeksi 90-luvun lamassa jäätyään työttömäksi ja tissutteli kotona. Äitini antoi minulle lukuisia kertoja tukkapöllyä niin että hiuksia irtosi, hän myös piti väkisin kiinni minua monesti. Kumpikin käyttivät henkistä väkivaltaa lapsiin ja huusivat ja sättivät minua, minua myös haukuttiin rumilla sanoilla "idiootti" "apina".

Vanhempani myös huolehtivat ruoasta ja vaatteista. Iltasatu luettiin ja sänkyyn peiteltiin suukon kanssa joka ikinen ilta. Myös murrosiässä kun sitä vähiten kaipasin. Vanhempainilloissa käytiin. Koripallotreeneihin kuskattiin autolla neljä kertaa viikossa. Minua kehuttiin ja kannustettiin ja pidettiin sylissä. Minua halattiin joka ikinen päivä. Minua rakastettiin.

Olisiko huostaanotto ollut kohdallani oikea ratkaisu? Olisinko saanut siellä paremmat eväät elämään?

Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven.

Oletko kenties siinä käsityksessä, että lastensuojelu tapaa paukata karhuryhmän kanssa ovesta sisään ja kiireellisesti huostaanottaa kaikki lapset loppulapsuudekseen heti, kun lapsen kohtelussa on jotain ongelmia? Niin ei tehty kasarilla eikä tehdä nytkään. Monilla tuntuu olevan joku kummallinen tapa automaattisesti sekoittaa lastensuojelun puuttuminen johonkin asiaan ja huostaanotot.

Tuossa tilanteessa nykypäivänä perheellesi tarjottaisiin todennäköisesti tukitoimia. Vanhemmille teroitettaisiin sitä, miksi tietyt asiat on lopetettava, ja tarvittaessa annettaisiin resursseja esimerkiksi väkivallattomaan tai päihteettömään vanhemmuuteen. Sinä veikkaat paremmin kuin me, olisivatko vanhempasi lastensuojelun toimien ja saamansa avun seurauksena muuttaneet toimintaansa vai jatkaneet kaikesta huolimatta samaa rataa. Jos vanhempasi kieltäytyisivät muuttamasta mitään (erityisesti fyysisen väkivallan käyttöä) on teoriassa mahdollista, että sinut otettaisiin pidemmän asiakkuuden jälkeen lopulta huostaan. Jos vanhempasi sen jälkeen korjaisivat kotiolosuhteet, huostaanotto purettaisiin. Senkin sinä tiedät meitä paremmin, olisivatko ilmeisen rakastavat ja huolehtivat vanhempasi olleet valmiita lopettamaan epäasialliset tapansa, jotta sinä voisit asua heidän luonaan.

Lastensuojeluilmoituksia tulee vuosittain jotain 150 000 korvilla, ja ne tietysti käsitellään. Kiireellinen sijoitus ollaan viime vuosina nähty välttämättömäksi noin 4 500 tapauksessa/vuosi. Huostaanotettuna on kaiken kaikkiaan suunnilleen 11 000 lasta ja nuorta - nämä eivät siis ole uusia huostaanottoja vuoden aikana, vaan kokonaismäärä. Moni on ollut huostaanotettuna jo pidempään. Lastensuojelun avohuollon asiakkaina on about 50 000, tämäkin on kokonaismäärä (moni ollut asiakkaana jo pidempään).

Noista luvuista voi jokainen hahmottaa, että mikä osuus kaikista lastensuojelukontakteista johtaa huostaanottoon ja mikä osuus edes kiireellisistä sijoituksista johtaa huostaanottoon. Kyselytytkimuksissa (vähän vuodesta riippuen) viidesosa-neljäsosa suomalaisista raportoi liiallista päihteidenkäyttöä lapsuudenkodissaan. Noin 65 000-70 000 lasta kasvoi vuonna 2016 perheissä, jossa ainakin toisella vanhemmalla on varsinainen päihdeongelma. Siitä voi päätella, millä todennäköisyydellä vanhempien liiallinen päihteidenkäyttö johtaa lastensuojelun avohuollon asiakkuuteen tai huostaanottoon. Noin neljäsosa vanhemmista taas kertoo avoimesti kyselytutkimuksessa tukistavansa lastaan (hieman pienempi osuus myöntää läimäyttävänsä). Siitä voi päätellä millainen yhteys tukistamisella on lastensuojelun toimiin, kun alaikäisiä lapsia on kuitenkin Suomessa miljoona.

Jos vanhempi kieltäytyy lopettamasta tukistamista, niin otetaanko lapsi huostaan? Kyseessähän on fyysisen väkivallan käyttö, joka on aina vakava asia.

Niin näistä tukistajistahan tehdään myös rikosilmoitukset. Jos vanhemmat kokevat tarpeekseen väkivallan senkin uhalla, että lapsi ei voi asua kotona tai perhetyö ei onnistu opettamaan heille muita kasvatuskeinoja, niin tuskin se tukistaminen sen perheen ainoa ongelma on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan liian pitkään viivytellään lasten huostaanottoa. Perheelle tarjotaan erilaisia tukitoimia ja seuraillaan vaan tilannetta. Tilanne vain pahenee. Huostaanottoja vältetään viimeiseen asti, koska ne tulevat kunnalle niin kalliiksi ja sosiaalityöntekijät on kunnan palkkalistoilla.

Ilman huoltajien päihteidenkäyttöä huostaanottoja olisi ehkä vain viidesosa nykyisestä.

Olen tästä ihan eri mieltä. Kunnat eivät ajattele talouttaan tällä tavoin. Esim. Espoossa olen seurannut edunvalvontaa ja joku kiintiö ja määräraha heillä selvästikin on, koska raha ei merkitse mitään ja omaisille ei siirretä vanhuksen edunvalvontaa, vaikka se olisi kunnalle edullisempaa kuin yleinen edunvalvoja, joka on kunnan työntekijä. Omaisissa ei ole ollut mitään vikaa, mutta löysää rahaa näyttää löytyvän.

Kunnilta ei saa lastenhoitoapua, vaikka se estäisi näitä ongelmatapauksia kehittymästä pahemmaksi.

Kunnat tarjoavat lasten päivähoitoa. Eikö se ole apua? Työttömän vanhemman lapsikin saa päivähoitopaikan.

Pitäisikö yhteiskunnan siis hoitaa lapsia ympäri vuorokauden? Sijaisperheissä ja lastenkodeissa juuri hoidetaan! Yhteiskunta ei pysty kustantamaan jokaiselle ongelmaperheelle ilmaista piikaa että huoltajat pääsevt vapaasti kapakkaan ja kynsihuoltoon.

Tutustu tilastoihin ja tutkimuksiin. Yhteiskunnalle tulisi pitkällä tähtäimellä halvemmaksi palkata kokopäiväinen  hoitaja biologisten vanhempien kotiin kuin huostaanottaa/sijoittaa. Huostaanotetuilla /sijoitetuilla lapsilla on merkittävä riski syrjäytyä aikuisuudessa, käyttää päihteitä ja elää rikollista elämää. Näistä aiheutuvat kustannukset yhdessä lastensuojelubisnekseen syydettyjen miljardien kanssa nousevat käsittämättömiin summiin. On käsittämätöntä, että ideologisista syistä varhaista tukea (esim. kotipalvelu/lastenhoitopalvelut) vastustavat eivät ymmärrä tätä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan liian pitkään viivytellään lasten huostaanottoa. Perheelle tarjotaan erilaisia tukitoimia ja seuraillaan vaan tilannetta. Tilanne vain pahenee. Huostaanottoja vältetään viimeiseen asti, koska ne tulevat kunnalle niin kalliiksi ja sosiaalityöntekijät on kunnan palkkalistoilla.

Ilman huoltajien päihteidenkäyttöä huostaanottoja olisi ehkä vain viidesosa nykyisestä.

Olen tästä ihan eri mieltä. Kunnat eivät ajattele talouttaan tällä tavoin. Esim. Espoossa olen seurannut edunvalvontaa ja joku kiintiö ja määräraha heillä selvästikin on, koska raha ei merkitse mitään ja omaisille ei siirretä vanhuksen edunvalvontaa, vaikka se olisi kunnalle edullisempaa kuin yleinen edunvalvoja, joka on kunnan työntekijä. Omaisissa ei ole ollut mitään vikaa, mutta löysää rahaa näyttää löytyvän.

Kunnilta ei saa lastenhoitoapua, vaikka se estäisi näitä ongelmatapauksia kehittymästä pahemmaksi.

Kunnat tarjoavat lasten päivähoitoa. Eikö se ole apua? Työttömän vanhemman lapsikin saa päivähoitopaikan.

Pitäisikö yhteiskunnan siis hoitaa lapsia ympäri vuorokauden? Sijaisperheissä ja lastenkodeissa juuri hoidetaan! Yhteiskunta ei pysty kustantamaan jokaiselle ongelmaperheelle ilmaista piikaa että huoltajat pääsevt vapaasti kapakkaan ja kynsihuoltoon.

Tutustu tilastoihin ja tutkimuksiin. Yhteiskunnalle tulisi pitkällä tähtäimellä halvemmaksi palkata kokopäiväinen  hoitaja biologisten vanhempien kotiin kuin huostaanottaa/sijoittaa. Huostaanotetuilla /sijoitetuilla lapsilla on merkittävä riski syrjäytyä aikuisuudessa, käyttää päihteitä ja elää rikollista elämää. Näistä aiheutuvat kustannukset yhdessä lastensuojelubisnekseen syydettyjen miljardien kanssa nousevat käsittämättömiin summiin. On käsittämätöntä, että ideologisista syistä varhaista tukea (esim. kotipalvelu/lastenhoitopalvelut) vastustavat eivät ymmärrä tätä. 

Kerrotko millä perusteella yhteiskunta tarjoaisi johonkin kotiin kokopäiväisen lastenhoitajan, jos päivähoitokaan n 10 tuntia päivässä ei riitä, että vNhemmat pärjäisivät vanhemmuudessaan?

On Suomessa sekopäitä vanhempina. Täydellisesti mopo karannut käsistä. Narsistisia psykopaatteja, jotka harjoittaa tukholmasyndroomaa.

Itse näen hyvinkin tarkasti, mistä aineksista joku on tehty.

Hyvässä ja pahassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko siis esim. 90-luvulla se tilanne, että vanhemmat saivat pahoinpidellä ja laiminlyödä lapsiaan rauhassa? Silloin ei vielä tehty tavallisista perheistä massiivisella skaalalla ilmiantoja niin kuin nykyisin.

No se tilanne oli, että nykyiseen verrattuna lapsia sai rääkätä melkolailla rauhassa.

Pieksämiseen, asianmukaisen ravinnon puutteeseen, likaisuuteen, sadistisiin kasvatusmalleihin, lapsen terveydestä huolehtimattomuuteen, koulutuksen laiminlyöntiin ja valvonnan täydelliseen laiminlyöntiin on onneksi onnistuttu usein puuttumaan jo pidempään. Mutta noiden edellämainittujen lisäksi on valtavasti asioita, joissa vanhempien toimia tulee valvoa ja selvittää. Se, että noita edellämainittuja ei tapahdu, ei todellakaan tarkoita, etteikö huolelle ja selvittelylle olisi pirun hyvää aihetta monesta muusta syystä.

Ja millä tavalla tämä asenne poikkeaa Stasin toimintaperiaatteista? Kansalaisia tulee valvoa ja heidän toimiaan selvittää? Vaikka huolta aiheuttavaa toimintaa ei todellisuudessa tapahtuisikaan, tulee silti valvoa, ettei huolta ja selvittelyn aihetta aiheutuisi muista syistä? Ei ole todellista, näinkö nämä sossut oikeasti ajattelevat???

150 000 lasua vuodessa - mitenköhän moni niistä on täysin tarpeettomia eikä johda mihinkään?

Itse jouduimme lastensuojelun juttusille kun tyttäremme - 17 vuotias - oli jossain juhlissa harrastanut hölmöyksissään suojaamatonta seksiä. Meni sitten itsenäisesti gynen juttusille koska halusi tarkistuttaa itsensä sukupuolitautien varalta. Ja jumalauta se puupäinen gynekologi teki sitten lastensuojeluilmoituksen. No, ei se tietenkään johtanut mihinkään muuhun kuin yhteen kaikkien kannalta vaivaannuttavaan keskusteluun sosiaalitätien kanssa. Jos tämä on rutiini niin mitenköhän moni nuori jättää vastaavassa tilanteessa lääkärikäynnin väliin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut olisi pitänyt nykystandardeilla huostaanottaa. Vanhempani käyttivät alkoholia jouluna, uutenavuotena ja juhannuksena ja pääsiäisenä ja välillä viikonloppuisin vuosina 1983-2001 niin että meidän alaikäisten lisäksi ei talossa ollut yhtään ajokuntoista aikuista. Isäni mongersi ja oli selvästi humalassa äitini oli "pienessä tuiskeessa" niin että lapsena sen aisti mutta ei ollut pelottavaa. Kumpikaan ei koskaan sammunut. Isäni poltti tupakkaa sisällä niin että altistuin passiiviselle tupakoinnille joka päivä. Isäni masentui muutamaksi vuodeksi 90-luvun lamassa jäätyään työttömäksi ja tissutteli kotona. Äitini antoi minulle lukuisia kertoja tukkapöllyä niin että hiuksia irtosi, hän myös piti väkisin kiinni minua monesti. Kumpikin käyttivät henkistä väkivaltaa lapsiin ja huusivat ja sättivät minua, minua myös haukuttiin rumilla sanoilla "idiootti" "apina".

Vanhempani myös huolehtivat ruoasta ja vaatteista. Iltasatu luettiin ja sänkyyn peiteltiin suukon kanssa joka ikinen ilta. Myös murrosiässä kun sitä vähiten kaipasin. Vanhempainilloissa käytiin. Koripallotreeneihin kuskattiin autolla neljä kertaa viikossa. Minua kehuttiin ja kannustettiin ja pidettiin sylissä. Minua halattiin joka ikinen päivä. Minua rakastettiin.

Olisiko huostaanotto ollut kohdallani oikea ratkaisu? Olisinko saanut siellä paremmat eväät elämään?

Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven.

Oletko kenties siinä käsityksessä, että lastensuojelu tapaa paukata karhuryhmän kanssa ovesta sisään ja kiireellisesti huostaanottaa kaikki lapset loppulapsuudekseen heti, kun lapsen kohtelussa on jotain ongelmia? Niin ei tehty kasarilla eikä tehdä nytkään. Monilla tuntuu olevan joku kummallinen tapa automaattisesti sekoittaa lastensuojelun puuttuminen johonkin asiaan ja huostaanotot.

Tuossa tilanteessa nykypäivänä perheellesi tarjottaisiin todennäköisesti tukitoimia. Vanhemmille teroitettaisiin sitä, miksi tietyt asiat on lopetettava, ja tarvittaessa annettaisiin resursseja esimerkiksi väkivallattomaan tai päihteettömään vanhemmuuteen. Sinä veikkaat paremmin kuin me, olisivatko vanhempasi lastensuojelun toimien ja saamansa avun seurauksena muuttaneet toimintaansa vai jatkaneet kaikesta huolimatta samaa rataa. Jos vanhempasi kieltäytyisivät muuttamasta mitään (erityisesti fyysisen väkivallan käyttöä) on teoriassa mahdollista, että sinut otettaisiin pidemmän asiakkuuden jälkeen lopulta huostaan. Jos vanhempasi sen jälkeen korjaisivat kotiolosuhteet, huostaanotto purettaisiin. Senkin sinä tiedät meitä paremmin, olisivatko ilmeisen rakastavat ja huolehtivat vanhempasi olleet valmiita lopettamaan epäasialliset tapansa, jotta sinä voisit asua heidän luonaan.

Lastensuojeluilmoituksia tulee vuosittain jotain 150 000 korvilla, ja ne tietysti käsitellään. Kiireellinen sijoitus ollaan viime vuosina nähty välttämättömäksi noin 4 500 tapauksessa/vuosi. Huostaanotettuna on kaiken kaikkiaan suunnilleen 11 000 lasta ja nuorta - nämä eivät siis ole uusia huostaanottoja vuoden aikana, vaan kokonaismäärä. Moni on ollut huostaanotettuna jo pidempään. Lastensuojelun avohuollon asiakkaina on about 50 000, tämäkin on kokonaismäärä (moni ollut asiakkaana jo pidempään).

Noista luvuista voi jokainen hahmottaa, että mikä osuus kaikista lastensuojelukontakteista johtaa huostaanottoon ja mikä osuus edes kiireellisistä sijoituksista johtaa huostaanottoon. Kyselytytkimuksissa (vähän vuodesta riippuen) viidesosa-neljäsosa suomalaisista raportoi liiallista päihteidenkäyttöä lapsuudenkodissaan. Noin 65 000-70 000 lasta kasvoi vuonna 2016 perheissä, jossa ainakin toisella vanhemmalla on varsinainen päihdeongelma. Siitä voi päätella, millä todennäköisyydellä vanhempien liiallinen päihteidenkäyttö johtaa lastensuojelun avohuollon asiakkuuteen tai huostaanottoon. Noin neljäsosa vanhemmista taas kertoo avoimesti kyselytutkimuksessa tukistavansa lastaan (hieman pienempi osuus myöntää läimäyttävänsä). Siitä voi päätellä millainen yhteys tukistamisella on lastensuojelun toimiin, kun alaikäisiä lapsia on kuitenkin Suomessa miljoona.

Erinomaista ettei turhia huostaanottoja tehdä. Minulla on oma lehmä ojassa. Lapsistani tehtiin aiheeton lasu. Sossu tutki asian, mutta se kohtelu mitä sossusta sain oli täysin asiatonta ja vanhemmuuttani vähättelevää. Meitä vanhempia kohdeltiin ja syyteltiin kun rikollista. Olin koko ajan erittäin yhteistyöhaluinen ja rakentava, onhan vaakalaudalla tärkein elämässäni, omat lapseni. Kritisoitiin muun muassa sitä miksi alakouluikäiset lapset käy viisi kertaa viikossa harrastuksessa (lasten oma halu harrastaa) ja miksi en äitinä ole lähettämässä lapsia kouluun aamulla (menen töihin seiskaksi että pääsisin kolmelta että lapsilla olisi mahd. Lyhyt iltapäivä ilman vanhempia).

Olen ollut kotiäitinä viisi vuotta ja täyttänyt kirjaimellisesti kaikki "hyvän äidin" kriteerit, naurettavan kliseisesti tehnyt luomusoseet itse ja ommellut kestovaipat, olen ollut tarkka unesta ja lapsen kehityksestä ja opiskellut kasvatustieteitä sivuaineena yliopistossa vain sitä varten että osaisin olla parempi äiti. En koskaan käytä alkoholia.

Kerroin heille avoimesti että meillä aikuisilla on omat haasteemme: kuormittava työelämä ja vanhat ja sairaat vanhemmat niin näin ei olisi saanut sanoa koska heitä ei aikuisten asiat kiinnosta tippaakaan heitä kiinnostaa vain ja ainoastaan lapsi. Ei nähdä että lapsi on osa perhettä.

Lasu oli aiheeton ja jäi tähän yhteen käyntikertaan, se oli silti sellainen kokemus että ei unohdu ja että sen jälkeen olen kyllä uskonut kaikki nämä uskomattomat aiheettomat huostaanotosta joista puhutaan.

Odottakaa kun osuu omalle kohdalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelko ei välttämättä ole huono asia. Se voi saada vanhemman ajattelemaan, onko kasvatustavoissa sittenkään kaikki ihan ok.

Kannattaisi opettaa vanhempia kasvattamaan lapsia, eikä pelotella.

Sitähän ne sossut tekeekin. Huostaanotto on ihan viimeinen keino. Sossut ei pelottele vaan ne äidit, jotka tarvitsisivat apua ja kiireesti. Ja ne, joiden lapset on huostaanotettu syystä, kun ei voi myöntää vanhemmuutensa olleen perseestä.

Aika moni vanhempi on jääräpäinen eikä suostu noudattamaan kasvatussuosituksia edes toistuvien kehotusten jälkeen, joten lopuksi ei välttämättä jää muuta vaihtoehtoa kuin huostaanotto.

Voitko linkittää, mistä löytyvät nämä kasvatussuositukset? Sisältyykö niihin esim. että makaronilaatikko on tehtävä tietyllä tavalla? Lapsella oltava aina samanpariset sukat? Kuka määrittelee nämä "kasvatussuositukset"? Vaiko määritteleekö ne aina yksittäinen sossu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut olisi pitänyt nykystandardeilla huostaanottaa. Vanhempani käyttivät alkoholia jouluna, uutenavuotena ja juhannuksena ja pääsiäisenä ja välillä viikonloppuisin vuosina 1983-2001 niin että meidän alaikäisten lisäksi ei talossa ollut yhtään ajokuntoista aikuista. Isäni mongersi ja oli selvästi humalassa äitini oli "pienessä tuiskeessa" niin että lapsena sen aisti mutta ei ollut pelottavaa. Kumpikaan ei koskaan sammunut. Isäni poltti tupakkaa sisällä niin että altistuin passiiviselle tupakoinnille joka päivä. Isäni masentui muutamaksi vuodeksi 90-luvun lamassa jäätyään työttömäksi ja tissutteli kotona. Äitini antoi minulle lukuisia kertoja tukkapöllyä niin että hiuksia irtosi, hän myös piti väkisin kiinni minua monesti. Kumpikin käyttivät henkistä väkivaltaa lapsiin ja huusivat ja sättivät minua, minua myös haukuttiin rumilla sanoilla "idiootti" "apina".

Vanhempani myös huolehtivat ruoasta ja vaatteista. Iltasatu luettiin ja sänkyyn peiteltiin suukon kanssa joka ikinen ilta. Myös murrosiässä kun sitä vähiten kaipasin. Vanhempainilloissa käytiin. Koripallotreeneihin kuskattiin autolla neljä kertaa viikossa. Minua kehuttiin ja kannustettiin ja pidettiin sylissä. Minua halattiin joka ikinen päivä. Minua rakastettiin.

Olisiko huostaanotto ollut kohdallani oikea ratkaisu? Olisinko saanut siellä paremmat eväät elämään?

Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven.

Oletko kenties siinä käsityksessä, että lastensuojelu tapaa paukata karhuryhmän kanssa ovesta sisään ja kiireellisesti huostaanottaa kaikki lapset loppulapsuudekseen heti, kun lapsen kohtelussa on jotain ongelmia? Niin ei tehty kasarilla eikä tehdä nytkään. Monilla tuntuu olevan joku kummallinen tapa automaattisesti sekoittaa lastensuojelun puuttuminen johonkin asiaan ja huostaanotot.

Tuossa tilanteessa nykypäivänä perheellesi tarjottaisiin todennäköisesti tukitoimia. Vanhemmille teroitettaisiin sitä, miksi tietyt asiat on lopetettava, ja tarvittaessa annettaisiin resursseja esimerkiksi väkivallattomaan tai päihteettömään vanhemmuuteen. Sinä veikkaat paremmin kuin me, olisivatko vanhempasi lastensuojelun toimien ja saamansa avun seurauksena muuttaneet toimintaansa vai jatkaneet kaikesta huolimatta samaa rataa. Jos vanhempasi kieltäytyisivät muuttamasta mitään (erityisesti fyysisen väkivallan käyttöä) on teoriassa mahdollista, että sinut otettaisiin pidemmän asiakkuuden jälkeen lopulta huostaan. Jos vanhempasi sen jälkeen korjaisivat kotiolosuhteet, huostaanotto purettaisiin. Senkin sinä tiedät meitä paremmin, olisivatko ilmeisen rakastavat ja huolehtivat vanhempasi olleet valmiita lopettamaan epäasialliset tapansa, jotta sinä voisit asua heidän luonaan.

Lastensuojeluilmoituksia tulee vuosittain jotain 150 000 korvilla, ja ne tietysti käsitellään. Kiireellinen sijoitus ollaan viime vuosina nähty välttämättömäksi noin 4 500 tapauksessa/vuosi. Huostaanotettuna on kaiken kaikkiaan suunnilleen 11 000 lasta ja nuorta - nämä eivät siis ole uusia huostaanottoja vuoden aikana, vaan kokonaismäärä. Moni on ollut huostaanotettuna jo pidempään. Lastensuojelun avohuollon asiakkaina on about 50 000, tämäkin on kokonaismäärä (moni ollut asiakkaana jo pidempään).

Noista luvuista voi jokainen hahmottaa, että mikä osuus kaikista lastensuojelukontakteista johtaa huostaanottoon ja mikä osuus edes kiireellisistä sijoituksista johtaa huostaanottoon. Kyselytytkimuksissa (vähän vuodesta riippuen) viidesosa-neljäsosa suomalaisista raportoi liiallista päihteidenkäyttöä lapsuudenkodissaan. Noin 65 000-70 000 lasta kasvoi vuonna 2016 perheissä, jossa ainakin toisella vanhemmalla on varsinainen päihdeongelma. Siitä voi päätella, millä todennäköisyydellä vanhempien liiallinen päihteidenkäyttö johtaa lastensuojelun avohuollon asiakkuuteen tai huostaanottoon. Noin neljäsosa vanhemmista taas kertoo avoimesti kyselytutkimuksessa tukistavansa lastaan (hieman pienempi osuus myöntää läimäyttävänsä). Siitä voi päätellä millainen yhteys tukistamisella on lastensuojelun toimiin, kun alaikäisiä lapsia on kuitenkin Suomessa miljoona.

Erinomaista ettei turhia huostaanottoja tehdä. Minulla on oma lehmä ojassa. Lapsistani tehtiin aiheeton lasu. Sossu tutki asian, mutta se kohtelu mitä sossusta sain oli täysin asiatonta ja vanhemmuuttani vähättelevää. Meitä vanhempia kohdeltiin ja syyteltiin kun rikollista. Olin koko ajan erittäin yhteistyöhaluinen ja rakentava, onhan vaakalaudalla tärkein elämässäni, omat lapseni. Kritisoitiin muun muassa sitä miksi alakouluikäiset lapset käy viisi kertaa viikossa harrastuksessa (lasten oma halu harrastaa) ja miksi en äitinä ole lähettämässä lapsia kouluun aamulla (menen töihin seiskaksi että pääsisin kolmelta että lapsilla olisi mahd. Lyhyt iltapäivä ilman vanhempia).

Olen ollut kotiäitinä viisi vuotta ja täyttänyt kirjaimellisesti kaikki "hyvän äidin" kriteerit, naurettavan kliseisesti tehnyt luomusoseet itse ja ommellut kestovaipat, olen ollut tarkka unesta ja lapsen kehityksestä ja opiskellut kasvatustieteitä sivuaineena yliopistossa vain sitä varten että osaisin olla parempi äiti. En koskaan käytä alkoholia.

Kerroin heille avoimesti että meillä aikuisilla on omat haasteemme: kuormittava työelämä ja vanhat ja sairaat vanhemmat niin näin ei olisi saanut sanoa koska heitä ei aikuisten asiat kiinnosta tippaakaan heitä kiinnostaa vain ja ainoastaan lapsi. Ei nähdä että lapsi on osa perhettä.

Lasu oli aiheeton ja jäi tähän yhteen käyntikertaan, se oli silti sellainen kokemus että ei unohdu ja että sen jälkeen olen kyllä uskonut kaikki nämä uskomattomat aiheettomat huostaanotosta joista puhutaan.

Odottakaa kun osuu omalle kohdalle.

Jos lasu ei johtanut toimenpiteisiin olisitko kaivannut kiitosta päälle niistä luomusoseistasi? Se ei ole lasun tehtävä. He tarkistivat vain heille tulleen ilmoituksen ja totesivat ettei aiheuta jatkotoimia. En ymmärrä ongelmaasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Nöyryyttävä rangaistustapa" (mitä se edes täsmälleen tarkoittaa?) on täysin laillinen. Viranomainen ei voi sitä kieltää.

Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta, aivan ensimmäinen pykälä:

"Lapsen huollon tarkoituksena on turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toivomusten mukaisesti." Huomaa, että nimenomaan LAPSEN YKSILÖLLISTEN toivomusten mukaisesti. Ei siis vanhemman tai perheen näkemysten tai periaatteiden mukaisesti, ei vanhemman parhaaksi näkemällä tavalla eikä mitään muutakaan sen suuntaista.

"Lasta on suojeltava kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, huonolta kohtelulta ja hyväksikäytöltä." Huomaa, että henkinen väkivalta on nimenomaisesti mainittu laissa fyysisen väkivallan yhteydessä. Henkinen väkivalta ja kaikenlainen huono kohtelu on tarkoituksellisesti asetettu samaan kategoriaan fyysisen väkivallan ja hyväksikäytön kanssa.

"Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti." Huomaa, että lapsen alistaminen on säädetty samalla tavalla kielletyksi kuin ruumiillinen kuritus. Edelleen lapsen kohteleminen loukkaavasti (eli esimerkiksi nyöryyttävästi) on toden totta kielletty ihan ensimmäisessä pykälässä.

Tämäkin laki on demokraattisella päätöksenteolla syntynyt, kansan valtaosa on sen halunnut voimaan ja haluaa yhä pitää voimassa. Nähtävästi muut vanhemmat eivät jostain kumman syystä koe noita vaatimuksia ollenkaan mahdottomiksi. Se on ihan yksinkertainen fakta, että sinun täytyy tarjota lapsellesi lain mukaiset vähimmäisedellytykset, jos mielit pysyä huoltajana. Sillä lapsella on laillinen, kaikki vanhempien oikeudet jyräävä oikeus noihin asioihin. Syystä. Ja jos sinä et pysty, lapsella on oikeus päästä sellaisiin olosuhteisiin joissa pystytään - koska kysymys ei ole sinusta vaan lapsesta. Edelleen, lapsi ei ole vanhempiensa omaisuutta.

Sitäkin voisi toki miettiä, miksi haluat yrittää vängätä siitä että _miten_ ikävästi ihan tarkalleenottaen vanhemmalla on "oikeus" kohdella lastaan.

Ja sinä voit käsi sydämellä sanoa että olet itse ollut täydellinen vanhempi etkä ole koskaan korottanut ääntäsi (henkistä väkivaltaa)? pitänyt väkisin käsivarresta kiinni kun lapsi ryntää tai säntää? Et ole koskaan juonut lasillista enempää viiniä silloin kun olet pääasiallinen hoitovastuullinen alle 18v lapsesta? Kohdellut alistavasti esim. Pakottanut siivoamaan oman huoneensa? Nöyryyttänyt lastasi pakottamalla pyytämään sisarukselta anteeksi tilanteessa jossa et ole 100% varma kumpi oli tilanteessa syyllinen? Olet altistunut lapsesi yli kolmen tunnin ruutuajalle vaikka tiedät että se vahingoittaa lasta? Jatkanut unta sunnuntaina aamulla väsyneenä tunnin pidempään vaikka lapsesi on jo hereillä ja aamupalan nälkäinen?

Onnittelut, tästä täytyy lehtiin kirjoittaa että Jeesus on palannut maan päälle!

Sinä ymmärsit nyt ilmeisesti väärin. Kysymys oli siitä, mitä laki sanoo ja mitä viranomainen VOI kieltää. Toisin sanoen, mikä toiminta on sellaista, että se antaa viranomaiselle laillisen mahdollisuuden puuttua asiaan.

Sen jälkeen viranomainen selvittää asiaa (onko toiminta ollut esimerkiksi alistavaa, loukkaavaa tai henkistä väkivaltaa) ja käyttää omaa harkintavaltaansa jatkotoimien suhteen (esim. poliisi antaa sakon sijasta huomautuksen). Ja koska epäilen että saattaisit ymmärtää väärin myös tämän osuuden, niin varmistetaan vielä: nämä ovat lapsen oikeuksia ja huoltajan velvollisuuksia, EIVÄT huostaanottoperusteita. Ne ovat laissa erikseen, ja viime kädessä päätöksen asiasta tekevät siihen koulutetut ihmiset lastensuojelussa ja tuomioistuimessa.

En puhunut mitään siitä, mitä olen tai en ole tehnyt. Se kuitenkin sanottakoon, että en yritä puolustella mitään kuviteltua oikeuttani toimia väärin lasta kohtaan. Jos joku huolestuu ja tekee lastensuojeluilmoituksen siitä, että korotan ääntäni lapselleni sen viimeisen käämin kärähdettyä, en koe minkäänlaista tarvetta öykätä siitä että ilmoittaja teki väärin huolestuessaan tai sossu teki väärin puuttuessaan. Se on aivan selvää, että minun ei olisi pitänyt tehdä niin. Pyydän lapselta anteeksi ja sitten selvitän asian lastensuojelun kanssa asiallisesti. En kirjoittele nettiin siitä, että vanhemmilla on tai ainakin pitäisi olla oikeus huutaa lapsilleen muiden puuttumatta asiaan.