Mitä ajattelette lihavuudesta?
Yhteiskunnallisesti tai yksilöiden kohdalla. Oletteko huomanneet, että turhautuminen kehopositiivisuutta kohtaan alkaa jo vaikuttaa henkilökohtaisiin suhteisiin? Uskotteko, että reilusti ylipainoisilla voi olla joitakin yhtäläisyyksiä ajatusmaailmassa ja luonteessa, vai tupsahtaako lihavuus ihan itsestään? Välillä minusta tuntuu että huoli läheisen terveydestä ja yhteiskunnan kantokyvystä leimataan tuomitsemiseksi, eikä tälläisistä asiosta saa keskustella nykyään. Olenko väärässä?
Kommentit (102)
En ajattele asiaa. Tykkään kyllä katsoa noita Hengenvaarallisesti lihava ym sarjoja.
Kansantauti
ulkoisesti näyttää huonolta ( monen mielestä)
Monet tuntemani ylipainoiset ovat kuitenkin leppoisia ja ystävällisiä ihan kaikille
Ainakin nyt nämä tulee ekana mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä näillä huolissaan olijoilla on oikeasti hyvin vähän tai väärää tietoa lihavuudesta, sen syistä, seurauksista tai hoidosta. Silti he uskovat tietävänsä paremmin kuin tutkijat. Usein näiden aloitusten tarkoitus tuntuu olevan vain ja ainoastaan lihavien haukkuminen. Ehkä se tuo jollekin tunteen omasta paremmuudesta.
Jos lihavuudesta halutaan aidosti keskustella, silloin ei puhuta pilkaten kehopositiivisuudesta tai lihavien luonteenpiirteistä, tai yksinkertaisteta ongelmaa väärin yleistyksin.
No mitä ne syyt siihen lihavuuteen nyt sitten ovat? Vastauksia lihavilta, kiitos!
Suosittelen tutustumaan tutkimustietoon. Vaan eihän se sinua oikeasti kiinnosta.
Talous kasvaa kun mätetään joka vuosi enemmän herkkuja, käytetään enemmän terveyspalveluja ja syödään lääkkeitä. Eli täysin ideologian mukaista.
Vaikea ymmärtää... Ihmisen pitää syödä työkseen jos haluaa lihoa kymmeniä kiloja.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea ymmärtää... Ihmisen pitää syödä työkseen jos haluaa lihoa kymmeniä kiloja.
Ihmisellä on vääristynyt käsitys lihomisesta, ei siihen mitään työkseen syömistä tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on jokaisen oma asia. Sitä en ymmärrä, että moneen perheen lapset ovat lihavia, koska se johtuu useimmiten vääränlaisesta ruuasta. Ja syödään liikaa herkkuja. Eli opetetaan lapsesta asti elämään epäterveellisesti ☹️
Minä olen ylipainoinen useita kymmeniä kiloja. Jos söisin koko ajan, kun on nälkä, niin painaisin pian varmasti yli 150 kg. Nyt painan "vain" 130 kg, koska pyrin elämään joka päivä tietyn verran nälässä. Muunmuassa kahdeksan tunnin työpäivän aikana en syö kuin yhden mikroaterian ja joskus ehkä päälle banaanin. Moni laiha vetää tuplaten ruokaa työpäivän aikana.
Minulla on ensimmäiset maininnat painonnoususta jo neuvolan 3-vuotiskortissa ja vanhemmat ei todellakaan minua koskaan vartavasten pyrkineet ylensyöttämään. Esimerkiksi molemmat mummoni olivat mustavalkokuvissa pulskia ja pyöreäposkisia, vaikka ne kuvat on otettu joskus 50-luvulla ja silloin ei todellakaan mätetty ruokaa ylenpalttisesti ja tehtiin raskasta työtä. Joillakin sitä painoa vain kertyy, ja uskon todellakin perineeni näiden mummojeni geenejä tuonkin lihomisherkkyyden osalta.
No mutta sittenhän syöt pakosti työpäivän jälkeen paljon kaloreita ja liikut vähän. Olen minäkin herkkä lihomaan, mutta pidän syömiseni kurissa ja liikun niin paino pysyy normaalina. Olen ollut ylipainoinenkin sekä aikuisena että lapsena muutamia vuosia ja kyllä silloin söin paljon enemmän kuin liikuin. Ei kannata valehdella itselleen kun keho kuitenkin peruspiirteissään toimii niin, että lihoo jos syö liikaa kaloreita suhteessa kulutukseen.
Tuosta tekstistä jo näkee, että sinä et oikeasti ole herkkä lihomaan. "Olen ollut ylipainoinenkin sekä aikuisena että lapsena muutamia vuosia...".
Että ihan ylipainoinen (sekin ylipaino varmaan max 10 kg) ja peräti muutamia vuosia. Helposti lihovana (siis oikeasti helposti lihovana) ihminen ei pysty kontroloimaan painoa edes liikunnalla ilman, että joutuisi joka päivä näkemään nälkää. Kukaan ei pysty sitä nälkää sietämään vuosikausia.
En tunne yhtäkään henkisesti tasapainoista ja normaalipainoista ihmistä. Ei muuta sanottavaa. Yli- ja alipaino ovat puhtaita mielenterveysongelmia. Alipaino alkaa naisilla siitä, kun kuukautiset eivät tule. Ylipaino alkaa siitä, kun ihminen rupeaa olemaan vähänkään kömpelö tai/ja hikoilee voimakkaasti helteellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on jokaisen oma asia. Sitä en ymmärrä, että moneen perheen lapset ovat lihavia, koska se johtuu useimmiten vääränlaisesta ruuasta. Ja syödään liikaa herkkuja. Eli opetetaan lapsesta asti elämään epäterveellisesti ☹️
Minä olen ylipainoinen useita kymmeniä kiloja. Jos söisin koko ajan, kun on nälkä, niin painaisin pian varmasti yli 150 kg. Nyt painan "vain" 130 kg, koska pyrin elämään joka päivä tietyn verran nälässä. Muunmuassa kahdeksan tunnin työpäivän aikana en syö kuin yhden mikroaterian ja joskus ehkä päälle banaanin. Moni laiha vetää tuplaten ruokaa työpäivän aikana.
Minulla on ensimmäiset maininnat painonnoususta jo neuvolan 3-vuotiskortissa ja vanhemmat ei todellakaan minua koskaan vartavasten pyrkineet ylensyöttämään. Esimerkiksi molemmat mummoni olivat mustavalkokuvissa pulskia ja pyöreäposkisia, vaikka ne kuvat on otettu joskus 50-luvulla ja silloin ei todellakaan mätetty ruokaa ylenpalttisesti ja tehtiin raskasta työtä. Joillakin sitä painoa vain kertyy, ja uskon todellakin perineeni näiden mummojeni geenejä tuonkin lihomisherkkyyden osalta.
No mutta sittenhän syöt pakosti työpäivän jälkeen paljon kaloreita ja liikut vähän. Olen minäkin herkkä lihomaan, mutta pidän syömiseni kurissa ja liikun niin paino pysyy normaalina. Olen ollut ylipainoinenkin sekä aikuisena että lapsena muutamia vuosia ja kyllä silloin söin paljon enemmän kuin liikuin. Ei kannata valehdella itselleen kun keho kuitenkin peruspiirteissään toimii niin, että lihoo jos syö liikaa kaloreita suhteessa kulutukseen.
Tuosta tekstistä jo näkee, että sinä et oikeasti ole herkkä lihomaan. "Olen ollut ylipainoinenkin sekä aikuisena että lapsena muutamia vuosia...".
Että ihan ylipainoinen (sekin ylipaino varmaan max 10 kg) ja peräti muutamia vuosia. Helposti lihovana (siis oikeasti helposti lihovana) ihminen ei pysty kontroloimaan painoa edes liikunnalla ilman, että joutuisi joka päivä näkemään nälkää. Kukaan ei pysty sitä nälkää sietämään vuosikausia.
Eivät hoikat/normaalipainoiset näe nälkää. Syöminen ei vain yksinkertaisesti ole heille prioriteetti elämässä. He syövät elääkseen, eivät syödäkseen. Toisin, kuin ylipainoiset.
Vakavasti ylipainoisia tulee auttaa samoin kuin anoreksiaa sairastavia. Anorektikkokin voidaan laittaa pakkohoitoon, jos syömishäiriö uhkaa henkeä. Lihavuuteen tulee suhtautua sairautena, eikä yksilön heikkotahtoisuutena tai moraalisena ongelmana.
Lihavat kaivavat hampaillaan omaa hautaansa.
Liian yleistä. 75 prosenttia aikuisväestöstä on yli 25 painoindeksillä, eli ylipainoisia.
Surullista!
Vierailija kirjoitti:
En tunne yhtäkään henkisesti tasapainoista ja normaalipainoista ihmistä. Ei muuta sanottavaa. Yli- ja alipaino ovat puhtaita mielenterveysongelmia. Alipaino alkaa naisilla siitä, kun kuukautiset eivät tule. Ylipaino alkaa siitä, kun ihminen rupeaa olemaan vähänkään kömpelö tai/ja hikoilee voimakkaasti helteellä.
Ja yllä oleva kirjoittaja on oiva esimerkki mielenvikaisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pieni ylipaino ei ole oikeasti mitenkään vakava asia, monilla sitä vaan vähän kertyy aikaa myöden ja jos haluaa sen voi laihduttaa pois.
Sitten kun ollaan ihan oikeasti kymmeniä kiloja liian lihavia syynä on aina joku muu kuin esim. tyhmyys. Monet, ehkä sinäkin, kuvittelevat että lihavat ei itse tajua että ovat lihavia tai että mistä se johtuu. Yleensä suuri lihavuus johtuu mielenterveyteen liittyvistä asioista. Jos ihminen lihoo tosi paljon on kyse yleensä masennuksesta tai ahdistuksesta, syömällä kuten monella muullakin keinolla, kuten alkoholilla, tupakalla, shoppailulla, irtosuhteilla, juoksemisella, ihminen yrittää lääkitä pahaa oloaan. Taustalla on monilla läheisten menetyksiä, väkivaltaa, hyväksikäyttöä, hylkäämistä, sairauksia... miksei taloudellisia ongelmia, avioeroja, stressiä joko liiasta työstä tai liian vähästä.
Tuo lihavuuden ja mielenterveyskysymysten niputtaminen on opittu Dr Nowin ohjelmasta. On olemassa lihavia, jotka ovat vuosien varrella lihoneet siksi, että ruoka on yksinkertaisesti maistunut heidän suissaaan paremmalta kuin heidän kavereidensa suissa.
Onhan perheitä, joissa kaikki lapset syövät samaa ruokaa ja yksi lapsista on lihava, koska ihan tavallinen ruoka maistuu hänelle paremmin kuin sisaruksilleen. Siinä ei ole kyse mielenterveydestä. Ruoan herkullisena maistava säilyttää ominaisuutensa jos ei menetä hajuaistiaan. Asiaa voi verrata sävelkorvaan tai värisilmään.
Useimmat tuntemani mielenterveysongelmaiset ovat laihoja tai normaalipainoisia. Heillä ei riitä voimavaroja sen maittavan ruoan hankkimiseen. Harvalle aikuiselle ruoka tulee itsestään pöytään.
Sen vuoksi en pidä siitä, että jonkun sosiaaliporno-ohjelman vuoksi leimataan tietynkokoiset ihmiset mielenterveysongelmista kärsiviksi. Tuollainen lähestymistapa toista kohtaan on loukkaavaa. Lihava ihminenkin voi nimittäin kokea onnellisuuden tunteita, elämänsä mielekkääksi ja suunnata kohti tulevaisuutta.
On kyllä kovaa tekstiä mennä aiheuttamaan ihmiselle valemuistoja synnyttämällä oikeiden traumojen tavoin kärsittävä traumoja kun mennään puhumaan insestistä ja pedofiliasta toisen painoindeksin vuoksi. Eikö jo painon aiheuttamassa stigmassa ole tarpeeksi? Miksi pitää stigmatisoida ihmisiä vielä lisää?
Lähes kaikki tuntemani mt-potilaat ovat ylipainoisia, vaikka ennen sairastumistaan eivät olleet. Syyksi väitän suurelta osin lääkkeitä, erityisesti neuroleptejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on jokaisen oma asia. Sitä en ymmärrä, että moneen perheen lapset ovat lihavia, koska se johtuu useimmiten vääränlaisesta ruuasta. Ja syödään liikaa herkkuja. Eli opetetaan lapsesta asti elämään epäterveellisesti ☹️
Minä olen ylipainoinen useita kymmeniä kiloja. Jos söisin koko ajan, kun on nälkä, niin painaisin pian varmasti yli 150 kg. Nyt painan "vain" 130 kg, koska pyrin elämään joka päivä tietyn verran nälässä. Muunmuassa kahdeksan tunnin työpäivän aikana en syö kuin yhden mikroaterian ja joskus ehkä päälle banaanin. Moni laiha vetää tuplaten ruokaa työpäivän aikana.
Minulla on ensimmäiset maininnat painonnoususta jo neuvolan 3-vuotiskortissa ja vanhemmat ei todellakaan minua koskaan vartavasten pyrkineet ylensyöttämään. Esimerkiksi molemmat mummoni olivat mustavalkokuvissa pulskia ja pyöreäposkisia, vaikka ne kuvat on otettu joskus 50-luvulla ja silloin ei todellakaan mätetty ruokaa ylenpalttisesti ja tehtiin raskasta työtä. Joillakin sitä painoa vain kertyy, ja uskon todellakin perineeni näiden mummojeni geenejä tuonkin lihomisherkkyyden osalta.
No mutta sittenhän syöt pakosti työpäivän jälkeen paljon kaloreita ja liikut vähän. Olen minäkin herkkä lihomaan, mutta pidän syömiseni kurissa ja liikun niin paino pysyy normaalina. Olen ollut ylipainoinenkin sekä aikuisena että lapsena muutamia vuosia ja kyllä silloin söin paljon enemmän kuin liikuin. Ei kannata valehdella itselleen kun keho kuitenkin peruspiirteissään toimii niin, että lihoo jos syö liikaa kaloreita suhteessa kulutukseen.
Tuosta tekstistä jo näkee, että sinä et oikeasti ole herkkä lihomaan. "Olen ollut ylipainoinenkin sekä aikuisena että lapsena muutamia vuosia...".
Että ihan ylipainoinen (sekin ylipaino varmaan max 10 kg) ja peräti muutamia vuosia. Helposti lihovana (siis oikeasti helposti lihovana) ihminen ei pysty kontroloimaan painoa edes liikunnalla ilman, että joutuisi joka päivä näkemään nälkää. Kukaan ei pysty sitä nälkää sietämään vuosikausia.Eivät hoikat/normaalipainoiset näe nälkää. Syöminen ei vain yksinkertaisesti ole heille prioriteetti elämässä. He syövät elääkseen, eivät syödäkseen. Toisin, kuin ylipainoiset.
No niipä! Siksi heidän ei kannata tulla pätemään niille, jotka oikeasti joutuisivat näkemään nälkää tullakseen normaalipainoisiksi.
-eri
Arvostan yksilönoikeuksia, mutta en halua lyllerttää vanhana rollaattorin kanssa tietäen, että se johtui omista elintavoistani.