Mitä ajattelette lihavuudesta?
Yhteiskunnallisesti tai yksilöiden kohdalla. Oletteko huomanneet, että turhautuminen kehopositiivisuutta kohtaan alkaa jo vaikuttaa henkilökohtaisiin suhteisiin? Uskotteko, että reilusti ylipainoisilla voi olla joitakin yhtäläisyyksiä ajatusmaailmassa ja luonteessa, vai tupsahtaako lihavuus ihan itsestään? Välillä minusta tuntuu että huoli läheisen terveydestä ja yhteiskunnan kantokyvystä leimataan tuomitsemiseksi, eikä tälläisistä asiosta saa keskustella nykyään. Olenko väärässä?
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Eihän ihmiset ennen syöneet edes tavallistakaan ruokaa sellaisia määriä mitä nykyisin mätetään, vaikka tekivät raskasta ruumiillista työtä. Ei ihme että ollaan lihavia. Muistan meillä maalaistalossa oli aamulla kahvi ja voileipä, lounas, iltapäiväkahvi ja pulla, päivällinen. Ei ollut välipaloja eikä iltapaloja.
Herkut oli harvinaisia. Ihmiset oli normaalipainoisia, eikä mietitty koko ajan ruokaa.
Tuo päiväkahvihan on välipala, iltapala kyllä puuttuu. Äitini nuoruudessa maalaistalossa syötiin myös illalla näkkileipä ja juotiin teetä.
Eihän ihmiset ennen syöneet edes tavallistakaan ruokaa sellaisia määriä mitä nykyisin mätetään, vaikka tekivät raskasta ruumiillista työtä. Ei ihme että ollaan lihavia. Muistan meillä maalaistalossa oli aamulla kahvi ja voileipä, lounas, iltapäiväkahvi ja pulla, päivällinen. Ei ollut välipaloja eikä iltapaloja.
Herkut oli harvinaisia. Ihmiset oli normaalipainoisia, eikä mietitty koko ajan ruokaa.