Karmea ylipaino itkettää! Tänäänkin näin langanlaihoja +45v naisia ja mietin että miten?? Itse päälle 30v ja BMI 40

Minä 4 vkoa ja -6 kg vielä..Normaalia kotiruokaa, valmisruoista katson vähäkalorisempia vaihtoehtoja, Kovien rasvojen välttämistä. Sydänmerkki-tuotteita suosin. Sydän.fi-sivulta saa luotettavaa tietoa terveellisestä ravinnosta. Annoskoot ovat pienentyneet, lautaselta löytyy nyt myös salaattia tai kasviksia, leipää syön 1-2 palaa päivässä. Ruisleipä on kyllä terveellistä, mutta ne aikaisemmat määrät päällyksineen...Nyt tulee jo kesken ruokailun täysinäinen olo ja pitää lopettaa, vaikka annoskoko on muutenkin puolittunut. Painonhallintataloon olen myös saanut lähetteen, lääkäri mietti myös ahmimishäiriöisille tarkoitettua ryhmää, mutta päätyi tähän. Olen valmis ottamaan kaiken tuen ja avun vastaan. Vaikka olo on ensi kertaa todella vahva ja syyt elämänmuutokseen kohdillaan, ei vara venettä kaada.

Aloittajan ongelma lienee enemmänkin se, että ruoka ja syöminen ovat elämän keskiössä, ei se mitä syö. Olen tavannut ihmisiä jotka syövät vaikka ei ole nälkä, ikään kuin harrastuksena. Se kummastuttaa. Olen +50 ja noin 50 kg, syön normaalisti, pienehköjä annoksia, koska kylläisyydensäätely toimii. Napostelen jos huvittaa, mutta maltillisesti, koska jättimäisiä määriä ei vaan tee mieli.

Vierailija kirjoitti:

Sama homma. Kesä pahinta aikaa. Näkee hoikkia vanhoja yli nelikymppisiä naisia, ja itsellä paino alkaa ykkösellä.. Epäonnistunut olo ihmisenä.

Tämä niin paljon!

Yhdistän lihavuuteeni elämässä epäonnistumiseen.

Kun on elämänhallinta kunnossa, niin on hoikka.

ylipainoa surullisempaa on minusta 30+ ikäset ihmiset joilla yleensä on mitään itsetunto ongelmia. samaa sarjaa kuin et muiden ulkomuoto jaksaa joitakuita luusereita kiinnostaa. tuohon ikään mennes ois pitäny jo henkisesti kasvaa yli moisista.  itsetunto eka kuosiin, sen jälkeen alkaa painoki tippua jos haluaa kun rakastaa itteensä tarpeeks.

Normi kotiruokaa kohtuullisesti, tärkeää nuo suositellut ateriavälit ja napostelut vähemmälle (niissä pitää olla tarkkana, ns. sormille heti kun meinaa lipsua) ja aina kun mahdollista liikettä eikä istumista. Tosi simppeliä. Terv. Ikuinen herkuttelija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No täällä yksi kanssa. En jaksa enää. Tunnen olevani möhkäle, joka vaan on olemassa ja syö, ei mitään muuta.

Haluaisin laihtua, pudotettavaa on kamalasti.

Mistä motivaati ja miksi?;kun olen yksinäinen ja perheetön, ja ruoka on ainoa iloni ja onnen aiheenibelämässä koirani lisäksi.

Liiku enemmän koirasi kanssa, joka kaipaa reipasta lenkkiseuraa.

Syö terveellisesti ja monipuolisesti, niin jaksat liikkua. 

Koirat tykkäävät yleensä haistella hajuja lenkillä ollessaan. Ilman koiraa lenkkeily on tehokkaampaa.

Olen samaa mieltä, jopa sitä mieltä, että koiran jokainen ulkoilu ei voi olla liikuntasuoritus ulkoiluttajalle. Koiran pitää saada nuuskia ja tutkia, ihmetellä muita koiria, eläimiä ja ihmisiä, syödä heinää, kaivaa kuoppaa tai mikä ikinä koiraa ulkoillessa kiinnostaa. 

Välillä toki edetään reippaasti ja ulkoiluttajan tahtiin. Ja koiratkin ovat erilaisia, toiset paahtavat aina vauhdilla eteenpäin. Toivoisin silti, että asenne ja odotus koiran ulkoiluttamiseen on, että se tapahtuu koiran ehdoilla ja sen tarpeiden tyydyttämiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Oli trolli tai ei, mutta tällaisia ihmisiä on. Lähdetään nyt siitä että kirjoittelet tosissasi..Et ole valmis elämänmuutokseen. Aina löytyy syitä, miksi et voi noudattaa hyviä ohjeita, joita täällä auliisti jaellaan. Ensin pää kuntoon. Epärealistiset tavoitteet laihtua hetkessä langanlaihaksi, vaikka kilojen kerääminen on kestänyt vuosia?? Syy miksi haluat laihtua on pielessä. Kyllä syyn täytyy liittyä sillä tavalla itseen, ettei vertaa ja tavoittele jotakin miltä muut näyttävät ja tavoittele mahdottomia. Painonvartijoissa aikoinaan sanottiin, että ei kannata ajatella kuinka kauan menee, että saa kuorittua ison kattilallisen perunoita, vaan kuorii perunan kerrallaan. Vaa'alla hyppiminen päivittäin on typerää ja lannistavaa, mutta et taida seuraavaan päivään edes päästä, kun illalla jo ahmit. Kerran viikossa riittää. Kun olet saanut pääkopan kuntoon, mene tk-lääkärille ja saat apua tähän elämänmuutokseen. Turha sanoa että ei ole rahaa käyttää kallista lääkettä. Sama raha menee herkkuihin. Tiedän mistä puhun. Olen itse saanut apua ja alkutaipaleella, mutta jo nyt hyvin tuloksin. En halua että kuolen ennenaikojaan ja ylipaino on jo rajoittanut tai vaikeuttanut tekemisiäni ja vaikuttanut terveyteeni. Vuosia elin ajatuksella, että itsehän kiloni kannan. Nyt jokin loksahti kohdalleen. Siitä huolimatta uskon että ilman lääkärin kirjoittamaa lääkettä, olisi ollut vaikea päästä siitä järjettömästä makean mättämisestä. Pää on mukana. Välillä tekee mieli makeaa, mutta pystyn skippaamaan sen

tai ottamaan esim. 1 keksin kahvin kanssa kun ennen meni paketti. Opin tiellä olen. Nyt syön tarpeeseen, en mielihaluun ja. Nyt on yli vuosi aikaa opetella syömistä, annosmääriä ja mitä syön. 4 vkoa ja -6 kg

No nyt kävin aamu uinnilla 30min tyhjään vatsaan, katotaan tuleeko tästä se maaginen hyvä olo, että ei halua syödä.

Olen kyllä yrittänyt kilo kerrallaan, mutta en ole tänä vuonna saanut pois edes kiloa, vaikka laihduttaa olen aloittanut kymmeniä kertoja.

Tänään taas uusi yritys, kaappi täynnä kasviksia, mies saa hoitaa lasten ruuat seuraavat 2 viikkoa.

Ap

Olisko sulla jotain uutta harrastusta jota voisit aloittaa tähän syksyyn yhdessä elämänmuutoksen kanssa? Itse olen jojoillut koko aikuisiän ja lihonut etenkin raskauksien aikana paljon ja niitä kiloja saanut sitten pudotella.

Tiedän hyvin ton epätoivon varsinkin kesällä vaikka en ihan noin iso koskaan ollutkaan. Olisin varmasti ollut jos en olis löytänyt keto-ruokavaliota. Itselle tuo ollut ainut pysyvä painonhallintatapa vaikka välillä repsahdellutkin.

Tämän päälle innostava kamppailulaji, johon olen ihan koukussa ja harrastan pari-kolme kertaa viikossa hyvässä porukassa. Uskon et olen nyt vihdoin löytänyt itselle sen toimivan reseptin. Paino pysynyt jo useamman vuoden 65-68kg (olen 168cm) eikä karannut enää sinne +80kg mitä ennen. Ikää on 43v ja lapsia kolme, työ vaativa.

Treenien takia en halua itse enää vetää mitään herkku-iltoja väsymykseen ja tylsyyteen ja keton ansiosta sokerikoukku on aikalailla voitettu. Välillä tulee syötyä ”vääriä” ruokia (monta päivää lomalla sipsiä/jätskiä/suklaata) mutta en siitäkään enää itseäni ruoski vaan palaan normaaliin viimestään kun loma ohi.

Olen lukenut tutkimustiedosta (jota en nyt kyllä lähde etsimiään), että pysyvimpään muutokseen pääsee, kun kehon antaa tottua rauhallisesti uuteen painoon. Eli vanha totuus, mitä hitaammin, sitä pysyvämpää. 

Tämä tarkoittaa siis, että laihduttaa esim. 5 tai 10 % painosta tai vaikka 5 kiloa kerrallaan ja laihduttuaan tasapainoilee muutaman viikon tai kuukauden saavutetussa painossa. Keho ja mieli ehtii oppia, mikä määrä ravintoa ja kulutusta riittää uuden painon ylläpitämiseen. 

Vaativinta lienee muuttaa omaa ajatteluaan. Pitää osata iloita välitavoitteen täyttymisestä, olla siitä ylpeä ja pitää kiinni uusista tottumuksista. Kääntää ajatukset positiiviseen ja nautiskella pienistä muutoksista, jotka edistävät terveyttä ja hyvinvointia. 

Vierailija kirjoitti:

Olisko sulla jotain uutta harrastusta jota voisit aloittaa tähän syksyyn yhdessä elämänmuutoksen kanssa? Itse olen jojoillut koko aikuisiän ja lihonut etenkin raskauksien aikana paljon ja niitä kiloja saanut sitten pudotella.

Tiedän hyvin ton epätoivon varsinkin kesällä vaikka en ihan noin iso koskaan ollutkaan. Olisin varmasti ollut jos en olis löytänyt keto-ruokavaliota. Itselle tuo ollut ainut pysyvä painonhallintatapa vaikka välillä repsahdellutkin.

Tämän päälle innostava kamppailulaji, johon olen ihan koukussa ja harrastan pari-kolme kertaa viikossa hyvässä porukassa. Uskon et olen nyt vihdoin löytänyt itselle sen toimivan reseptin. Paino pysynyt jo useamman vuoden 65-68kg (olen 168cm) eikä karannut enää sinne +80kg mitä ennen. Ikää on 43v ja lapsia kolme, työ vaativa.

Treenien takia en halua itse enää vetää mitään herkku-iltoja väsymykseen ja tylsyyteen ja keton ansiosta sokerikoukku on aikalailla voitettu. Välillä tulee syötyä ”vääriä” ruokia (monta päivää lomalla sipsiä/jätskiä/suklaata) mutta en siitäkään enää itseäni ruoski vaan palaan normaaliin viimestään kun loma ohi.

Olen liian lihava mihinkään ryhmäliikuntaan, en kehdannut sellaiseen mennä, kun BMI oli 23,saati nyt, kun 40..

9 vuotta sitten laihdutin 78 kilosta 68 kiloon, kun kävin 5x vko tunnin vaunulenkin ja 3xvko tunnin uimassa.

Mutta ruokavalio oli ei aamu tai iltapalaa,

2 paahtoleipää lounaaksi ja kevyt viili päivälliseksi. Ja täysimetys päälle. Sekin auttoi laihtumaan.

Eli varmaan se uiminen olisi kiva aloittaa, kunhan uimahallit pysyvät auki. Pyöräily kanssa on, kun saa tehdä yksin.

On tämä hankalaa, nyt en pysty miettimään muuta, kuin mitä saa tänään syödä ja mitä ei. Puntarilla olen käynyt jo 2x tänä aamuna :/

Ap

Aineenvaihduntahäiriö. Asia, jolle monikaan ei itse mitään voine. Ruuan määrän vähentäminen ja liikunta auttaa jossain määrin, mutta geenit on hyvin ratkaisevassa roolissa. On myös huomioitava se, että lääkkeillä on sivuvaikutuksia. Yleensä aina kaikki lehtien kommentit ja ennen kaikkea kirjoitukset on kirjoitettu "lääkkeettömän" ihmisen näkökulmasta.

Minä olen itse ollut vastuussa järjettömistä kiloistani. Itse olen mättänyt. Joskus nuorempana Painonvartijoissa laihduin hyvillä tuloksilla, mutta palasin vanhoihin tapoihin ja vuosi vuodelta kiloja kertynyt. Olen syönyt syömisen ilosta, tekemisen puutteesta ja työpaikalla koko lounashinnan edestä yllin kyllin. Herkkuja varastoon ja huoli ja varmistus, etteivät pääse loppumaan. Salassa herkkuja illalla kun muut nukkuvat, koska olen tiedostanut, ettei se ole normaalia. Läheisten varovaisesti esittämiä huolia en ole kuunnellut. Olen ajatellut että olen sinut sen kanssa että olen lihava. Kyllä se itsestä lähtee niin lihominen, kuin painonhallintakin. Havahduin yli 50v siihen, että näin ei voi jatkua ja hain apua. Terveys on alkanut pettämään, valtava ylipaino vaikuttaa jo kaikkeen mitä teen ja paljon jätän tekemättä sen vuoksi. Ulkonäköseikat on sivuseikka. Haluan terveyttä, virkeyttä ja liikkumisen iloa. En halua itkeä niitä vuosia, joita olen tuhrannut sohvalla istuen ja mättäen, vaan katson tulevaisuuteen. -40 kg on pitkän ajan tavoite, mutta minulla on pieniä osatavoitteita; saada sen ihanan takin vetoketju kiinni, saada työvaatteesta 1 kokoa pienempi, -10 kg, bmi alle 40 jne. Kerran viikossa punnitus. Matka on alussa ja pää mukana

Ap, olet hullu. Kokeile edes sitä terapiaa. Jookos?

Oletko yrittänyt päästä ravitsemusterapeutin puheille? Siis sen yliopistokoulutetun ja Valviran laillistaman terveydenhuollon ammattilaisen, ei niiden ostokurssipuoskareiden.

Sinulla on lääketieteellinen ongelma, johon tarvitset lääketieteellistä apua. Se ei auta sinua yhtään, että minä yrittäisin täällä neuvoa jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli trolli tai ei, mutta tällaisia ihmisiä on. Lähdetään nyt siitä että kirjoittelet tosissasi..Et ole valmis elämänmuutokseen. Aina löytyy syitä, miksi et voi noudattaa hyviä ohjeita, joita täällä auliisti jaellaan. Ensin pää kuntoon. Epärealistiset tavoitteet laihtua hetkessä langanlaihaksi, vaikka kilojen kerääminen on kestänyt vuosia?? Syy miksi haluat laihtua on pielessä. Kyllä syyn täytyy liittyä sillä tavalla itseen, ettei vertaa ja tavoittele jotakin miltä muut näyttävät ja tavoittele mahdottomia. Painonvartijoissa aikoinaan sanottiin, että ei kannata ajatella kuinka kauan menee, että saa kuorittua ison kattilallisen perunoita, vaan kuorii perunan kerrallaan. Vaa'alla hyppiminen päivittäin on typerää ja lannistavaa, mutta et taida seuraavaan päivään edes päästä, kun illalla jo ahmit. Kerran viikossa riittää. Kun olet saanut pääkopan kuntoon, mene tk-lääkärille ja saat apua tähän elämänmuutokseen. Turha sanoa että ei ole rahaa käyttää kallista lääkettä. Sama raha menee herkkuihin. Tiedän mistä puhun. Olen itse saanut apua ja alkutaipaleella, mutta jo nyt hyvin tuloksin. En halua että kuolen ennenaikojaan ja ylipaino on jo rajoittanut tai vaikeuttanut tekemisiäni ja vaikuttanut terveyteeni. Vuosia elin ajatuksella, että itsehän kiloni kannan. Nyt jokin loksahti kohdalleen. Siitä huolimatta uskon että ilman lääkärin kirjoittamaa lääkettä, olisi ollut vaikea päästä siitä järjettömästä makean mättämisestä. Pää on mukana. Välillä tekee mieli makeaa, mutta pystyn skippaamaan sen

tai ottamaan esim. 1 keksin kahvin kanssa kun ennen meni paketti. Opin tiellä olen. Nyt syön tarpeeseen, en mielihaluun ja. Nyt on yli vuosi aikaa opetella syömistä, annosmääriä ja mitä syön. 4 vkoa ja -6 kg

No nyt kävin aamu uinnilla 30min tyhjään vatsaan, katotaan tuleeko tästä se maaginen hyvä olo, että ei halua syödä.

Olen kyllä yrittänyt kilo kerrallaan, mutta en ole tänä vuonna saanut pois edes kiloa, vaikka laihduttaa olen aloittanut kymmeniä kertoja.

Tänään taas uusi yritys, kaappi täynnä kasviksia, mies saa hoitaa lasten ruuat seuraavat 2 viikkoa.

Ap

Siis mitä?

Syö hyvä ihminen sitä aamupalaa, liikkuessa tarvitset energiaa.

Ei se nälkä odottamalla lähde, vaan syömällä.

Joka aterialla kuitua (täysjyväpasta/riisi, kasviksia), hyvää rasvaa ja tarpeeksi proteiinia = pitää nälkää parhaiten.

Ei siis mitään makaroonilaatikko, lihakeitto tai kanasalaatti ilman avocadoa/pähkinöitä ja vaikka kvinoaa ole optimi.

Jos sä menet ilman aamupalaa liikkumaan ja lounas joku kevyt kasvihässäkkää, niin totta munassa on saakelin moinen nälkä illalla ja himottaa kaikki.

Koita edes 3 pv rohkeesti lisätä sitä rasvaa ja muuta, monella toimii. Kylläisyys on tärkeää.

Mitään neuvoja et koskaan ota vastaan. Se motivaatio kestää nälkää/lähteä liikkeelle/syödä terveellistä ravitsevaa ruokaa/olla avaamatta jääkaappia/vastustaa ahmimista/vastustaa sokerinhimoa lähtee ihan vain susta itsestäsi. Ilman sitä kaikki on turhaa. Ei ole olemassa tabuja jotka auttaa sinua kehittämään motivaatiota ja sitkeyttä.

Joka päivä tunnut vain toivovan että toteamme että kyllä olet kaikkesi yrittänyt, kelpaat tuollaisena, ole vain lihava.

Mene terapiaan.

Ap, mitä jos nyt kuitenkin oppisit jotain aiemmista yrityksistä? Mitä teit, miksi se ei toiminut? Ja syyksi ei riitä, että ei ollut motivaatiota. 

Jonkinlainen kultainen keskitie pitäisi löytää. Elämänmuutosta ei voi tehdä, jos sille ei ole aikaa, mutta elämänmuutos ei voi olla projekti, joka valtaa koko ajattelun ja mullistaa kaiken. 

Haluan ihan valtavasti kannustaa sinua kohti terveyttä ja mielenrauhaa. Mielessäni nousi silti punaisia lippuja mm. näiden kohdalla: 

tuleeko tästä se maaginen hyvä olo, että ei halua syödä

mies saa hoitaa lasten ruuat seuraavat 2 viikkoa 

en pysty miettimään muuta, kuin mitä saa tänään syödä ja mitä ei. Puntarilla olen käynyt jo 2x tänä aamuna 

Kuulostaako tämä omiin korviisi ihmiseltä, joka opettelee uusia, terveellisempiä toimintatapoja, joita voi jatkaa koko elämänsä? 

Mitä ehdotan tilalle? Tee tänään yksi helppo muutos. Jotain mihin ihan varmasti pystyt ja jota jatkat 90 % koko loppuelämäsi. Viikon tai kahden päästä iloitse tehdystä muutoksesta. Hurraa itsellesi!

Jos kaapit on nyt täytetty kasviksilla, päätä vaikkapa valmistaa perheen yhteiselle illalliselle tai iltapalalle joka päivä reilusti kasviksia sisältä ruoka tai lisuke. 

Viikon tai parin päästä teet toisen muutoksen. Ja niin edelleen. Jos tulee ns. repsahdus, et anna sen hidastaa tahtia. Yksi ateria, päivä tai edes viikko ei määritä loppuelämää. 

Vaihtele muutoksia, joskus jotain mitä koet helpoksi, toisinaan jotain haastavampaa. Muutoksia, jotka liittyvät ruokaan, juomaan, liikkumiseen, lepoon, sosiaaliseen elämään jne. Tavoitteena on kokonaisvaltainen terveempi elämä ja hyvinvointi, ei tietty kilomäärä. 

Pystyt tähän! Yksi pieni askel kerrallaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli trolli tai ei, mutta tällaisia ihmisiä on. Lähdetään nyt siitä että kirjoittelet tosissasi..Et ole valmis elämänmuutokseen. Aina löytyy syitä, miksi et voi noudattaa hyviä ohjeita, joita täällä auliisti jaellaan. Ensin pää kuntoon. Epärealistiset tavoitteet laihtua hetkessä langanlaihaksi, vaikka kilojen kerääminen on kestänyt vuosia?? Syy miksi haluat laihtua on pielessä. Kyllä syyn täytyy liittyä sillä tavalla itseen, ettei vertaa ja tavoittele jotakin miltä muut näyttävät ja tavoittele mahdottomia. Painonvartijoissa aikoinaan sanottiin, että ei kannata ajatella kuinka kauan menee, että saa kuorittua ison kattilallisen perunoita, vaan kuorii perunan kerrallaan. Vaa'alla hyppiminen päivittäin on typerää ja lannistavaa, mutta et taida seuraavaan päivään edes päästä, kun illalla jo ahmit. Kerran viikossa riittää. Kun olet saanut pääkopan kuntoon, mene tk-lääkärille ja saat apua tähän elämänmuutokseen. Turha sanoa että ei ole rahaa käyttää kallista lääkettä. Sama raha menee herkkuihin. Tiedän mistä puhun. Olen itse saanut apua ja alkutaipaleella, mutta jo nyt hyvin tuloksin. En halua että kuolen ennenaikojaan ja ylipaino on jo rajoittanut tai vaikeuttanut tekemisiäni ja vaikuttanut terveyteeni. Vuosia elin ajatuksella, että itsehän kiloni kannan. Nyt jokin loksahti kohdalleen. Siitä huolimatta uskon että ilman lääkärin kirjoittamaa lääkettä, olisi ollut vaikea päästä siitä järjettömästä makean mättämisestä. Pää on mukana. Välillä tekee mieli makeaa, mutta pystyn skippaamaan sen

tai ottamaan esim. 1 keksin kahvin kanssa kun ennen meni paketti. Opin tiellä olen. Nyt syön tarpeeseen, en mielihaluun ja. Nyt on yli vuosi aikaa opetella syömistä, annosmääriä ja mitä syön. 4 vkoa ja -6 kg

No nyt kävin aamu uinnilla 30min tyhjään vatsaan, katotaan tuleeko tästä se maaginen hyvä olo, että ei halua syödä.

Olen kyllä yrittänyt kilo kerrallaan, mutta en ole tänä vuonna saanut pois edes kiloa, vaikka laihduttaa olen aloittanut kymmeniä kertoja.

Tänään taas uusi yritys, kaappi täynnä kasviksia, mies saa hoitaa lasten ruuat seuraavat 2 viikkoa.

Ap

Siis mitä?

Syö hyvä ihminen sitä aamupalaa, liikkuessa tarvitset energiaa.

Ei se nälkä odottamalla lähde, vaan syömällä.

Joka aterialla kuitua (täysjyväpasta/riisi, kasviksia), hyvää rasvaa ja tarpeeksi proteiinia = pitää nälkää parhaiten.

Ei siis mitään makaroonilaatikko, lihakeitto tai kanasalaatti ilman avocadoa/pähkinöitä ja vaikka kvinoaa ole optimi.

Jos sä menet ilman aamupalaa liikkumaan ja lounas joku kevyt kasvihässäkkää, niin totta munassa on saakelin moinen nälkä illalla ja himottaa kaikki.

Koita edes 3 pv rohkeesti lisätä sitä rasvaa ja muuta, monella toimii. Kylläisyys on tärkeää.

Seuraan varmaan kymmentä bikinifitness kisaajan blogia ja instaa, jokainen heistä käy aamulla liikkumassa tyhjällä vatsalla, kun laihduttavat kisoja varten. Ja _jokainen heistä laihtuu_, vaikka ovat normaalipainoisia. Ehkä siinä on se avain onnistumiseen?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli trolli tai ei, mutta tällaisia ihmisiä on. Lähdetään nyt siitä että kirjoittelet tosissasi..Et ole valmis elämänmuutokseen. Aina löytyy syitä, miksi et voi noudattaa hyviä ohjeita, joita täällä auliisti jaellaan. Ensin pää kuntoon. Epärealistiset tavoitteet laihtua hetkessä langanlaihaksi, vaikka kilojen kerääminen on kestänyt vuosia?? Syy miksi haluat laihtua on pielessä. Kyllä syyn täytyy liittyä sillä tavalla itseen, ettei vertaa ja tavoittele jotakin miltä muut näyttävät ja tavoittele mahdottomia. Painonvartijoissa aikoinaan sanottiin, että ei kannata ajatella kuinka kauan menee, että saa kuorittua ison kattilallisen perunoita, vaan kuorii perunan kerrallaan. Vaa'alla hyppiminen päivittäin on typerää ja lannistavaa, mutta et taida seuraavaan päivään edes päästä, kun illalla jo ahmit. Kerran viikossa riittää. Kun olet saanut pääkopan kuntoon, mene tk-lääkärille ja saat apua tähän elämänmuutokseen. Turha sanoa että ei ole rahaa käyttää kallista lääkettä. Sama raha menee herkkuihin. Tiedän mistä puhun. Olen itse saanut apua ja alkutaipaleella, mutta jo nyt hyvin tuloksin. En halua että kuolen ennenaikojaan ja ylipaino on jo rajoittanut tai vaikeuttanut tekemisiäni ja vaikuttanut terveyteeni. Vuosia elin ajatuksella, että itsehän kiloni kannan. Nyt jokin loksahti kohdalleen. Siitä huolimatta uskon että ilman lääkärin kirjoittamaa lääkettä, olisi ollut vaikea päästä siitä järjettömästä makean mättämisestä. Pää on mukana. Välillä tekee mieli makeaa, mutta pystyn skippaamaan sen

tai ottamaan esim. 1 keksin kahvin kanssa kun ennen meni paketti. Opin tiellä olen. Nyt syön tarpeeseen, en mielihaluun ja. Nyt on yli vuosi aikaa opetella syömistä, annosmääriä ja mitä syön. 4 vkoa ja -6 kg

No nyt kävin aamu uinnilla 30min tyhjään vatsaan, katotaan tuleeko tästä se maaginen hyvä olo, että ei halua syödä.

Olen kyllä yrittänyt kilo kerrallaan, mutta en ole tänä vuonna saanut pois edes kiloa, vaikka laihduttaa olen aloittanut kymmeniä kertoja.

Tänään taas uusi yritys, kaappi täynnä kasviksia, mies saa hoitaa lasten ruuat seuraavat 2 viikkoa.

Ap

Siis mitä?

Syö hyvä ihminen sitä aamupalaa, liikkuessa tarvitset energiaa.

Ei se nälkä odottamalla lähde, vaan syömällä.

Joka aterialla kuitua (täysjyväpasta/riisi, kasviksia), hyvää rasvaa ja tarpeeksi proteiinia = pitää nälkää parhaiten.

Ei siis mitään makaroonilaatikko, lihakeitto tai kanasalaatti ilman avocadoa/pähkinöitä ja vaikka kvinoaa ole optimi.

Jos sä menet ilman aamupalaa liikkumaan ja lounas joku kevyt kasvihässäkkää, niin totta munassa on saakelin moinen nälkä illalla ja himottaa kaikki.

Koita edes 3 pv rohkeesti lisätä sitä rasvaa ja muuta, monella toimii. Kylläisyys on tärkeää.

Seuraan varmaan kymmentä bikinifitness kisaajan blogia ja instaa, jokainen heistä käy aamulla liikkumassa tyhjällä vatsalla, kun laihduttavat kisoja varten. Ja _jokainen heistä laihtuu_, vaikka ovat normaalipainoisia. Ehkä siinä on se avain onnistumiseen?

Ap

Oletko sinä bikinifitness kisaaja? Et, eli keino on sinulle väärä. 

Sinun tulisi tehdä kaikkesi, että ei tule liian kova nälkä tai himo syödä. Toki siis pääasiassa terveellisin keinoin. Ja ne keinot ovat yksilöllisiä, jollekin toimii kuusi pientä ateriaa, toiselle kaksi isoa. Kunhan ei ole kuusi isoa ateriaa. 

Kun motivaatio pysyvään elämänmuutokseen on kohdillaan, on itse pistettävästä lääkkeestä kyllä hyötyä, kun opettelee pienempiä annoskokoja. Lääke itsessään ei laihduta, mutta on hyvä tuki, kun ylipainoa on valtavasti. Ilman ruokavalion muutosta, säännöllistä ruokarytmiä ja riittävää vedenjuomista on turha yrittää. Meille ahmijoille hyvä. 1. päivästä lähtien helppoa ja käytetään ainakin vuosi. Tässä ajassa on riittävästi aikaa sisäistää uusi tapa syödä. Mikäli tuloksia ei tule parissa kuukaudessa, on hyödytöntä jatkaa/ ruokavalio ei ole kunnossa. Suosittelen lämpimästi. Ei ole häpeä hakea ja saada apua.