Karmea ylipaino itkettää! Tänäänkin näin langanlaihoja +45v naisia ja mietin että miten?? Itse päälle 30v ja BMI 40

En halua olla ilkeä, mutta eihän todella ylipainoiseksi tule hetkessä. Miksi vaan lisäätte syömistä ja kilot kasvaa? Miksi teette niin itsellenne?

Ohis, mutta mikä on vuolukana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ööh. Mun mielestä on outoa että katselet muita ihmisiä, siis niiden painoa ja kokoa ja langanlaihuutta.

Koska jos mä painaisin 200 kg niin mulla olisi varmaan niin älyttömän sairas ja pahoinvoiva olo että ihan vain itseni vuoksi mun olisi pakko laihduttaa, ihan vain itseeni pitäisi keskittyä, ei siinä muita ihmisiä voisi katsella eikä ajatella. Ei voisi, ei jaksaisi, ei ehtisi uhrata ainuttakaan ajatusta muihin ihmisiin.

Mutta mua on kyllä usein kutsuttu maailman itsekeskeisimmäksi ihmiseksi.

Mutta niin silti, ajattelen että sulla on ihan todellinen ongelma ja toivottavasti löydät siihen todellisia ratkaisuja - mutta en usko että muihin vertaileminen auttaa yhtään mitään. Jotain ihan omaa ratkaisua sun pitää löytää. Jotain, en tiedä mitä.

Mä oon sitä mieltä että huonoina aikoina pitää ajatella ihan vain itseä itseä itseä. Ei muutoin selviydy. Jos joskus on hyviä aikoja niin sitten voi ehkä ajatella muitakin.

En mitään muuta mietikään kuin omaa ulkonäköäni, painoani, lasken kaloreita, jotka aina ylittyy. Illalla sängyssä mietin läskejäni, ja itken, kun en saa niitä pois. Herätessä aamulla eka asia mitä mietin, on tänään alkaa laihdutus, mietin syömistä ja painoani

Ap

Miten voi olla niin helvetin vaikea pitää ne ylittymättä? Alat treenaamaan kuntosalilla lihaksia riittävän kovaa ja pidät huolen, että kalorit ei ylity muuta kuin ohjelman salliman määrän tarvittaessa. Itsekuri ja ohjeiden noudattaminen. Siinä kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole ollut ylipainoa, mutta uskoisin, että tämä neuvo auttaa siihenkin. Mulla siis oli myös aivan toivoton tilanne aikanaan.

Aseta vain yksi pieni tavoite, realistinen. Lupaa itsellesi joka stepin saavuttamisesta joku kiva juttu (huom. Ei syötävää 🙂 ), mikä se sitten onkaan. Omaa aikaa, hyvä kirja, kynsihoito, hajuvettä, hieroja, kosmetiikkaa, kokeile uutta harrastusta, jotkut paremmat sukat, jne. Mä oikein tein siitäkin itselleni projekteja, että millaisen yhden hengen leffa-jalkakylpy-pepsimax-hemmotteluillan milloinkin itselleni palkinnoksi kyhäilin. Kaikki tykötarpeet kuule oli hajukynttilöitä ja koristeellisia jääpaloja myöten. Ja ihan itselleni vain.

Pidä päiväkirjaa. Minulla oli kalenteri johon merkkasin joka viikolle tavoitteen. Joka päivälle merkkasin, mitä olin tehnyt asian eteen. Ja joo, olen ehkä lapsellinen, mutta jos ylitin tavoitteeni, kirjoittelin itselleni hymiöitä ja liimailin sellaisia kannustuslausetarroja. Mutta eipä sitä kukaan muu näe.

Mutta että älä heti ajattele, että nytpä pitää laihduttaa 100 kg. Jaa se osiin. Tsemppiä.

Typerin neuvo.

Kyllä niitä hemmottelu iltoja voi järjestää ja luxus sukkia voi ostaa, vaikka ap lihoisi.

Totta. Parempi olla aloittamattakaan koska ei onnistu kummiskaan. Ja todellakaan ei kannata opetella palkitsemaan itseään tavoitteiden saavuttamisesta muilla tavoilla kuin herkuilla, jos siihen on tottunut! Herkkuja pöytään vaan eikx niin.

Kannattaa unohtaa leivän syönti, leivässä ja varsinkin päällisissä on ihan turhia kaloreita. En syö enää itse ollenkaan leipää, välipaloiksi hedelmiä ja vihanneksia, iltapalaksi keitän riisiä. Riisin kun maustaa hyvin, se on oikein hyvää ihan pelkästäänkin. Paino on tippunut noin 0,5 kg /viikko.

Vierailija kirjoitti:

En halua olla ilkeä, mutta eihän todella ylipainoiseksi tule hetkessä. Miksi vaan lisäätte syömistä ja kilot kasvaa? Miksi teette niin itsellenne?

Ohis, mutta mikä on vuolukana?

Itse ainakin heitin vaa'an roskiin, kun aina näytti enemmän ja enemmän.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ööh. Mun mielestä on outoa että katselet muita ihmisiä, siis niiden painoa ja kokoa ja langanlaihuutta.

Koska jos mä painaisin 200 kg niin mulla olisi varmaan niin älyttömän sairas ja pahoinvoiva olo että ihan vain itseni vuoksi mun olisi pakko laihduttaa, ihan vain itseeni pitäisi keskittyä, ei siinä muita ihmisiä voisi katsella eikä ajatella. Ei voisi, ei jaksaisi, ei ehtisi uhrata ainuttakaan ajatusta muihin ihmisiin.

Mutta mua on kyllä usein kutsuttu maailman itsekeskeisimmäksi ihmiseksi.

Mutta niin silti, ajattelen että sulla on ihan todellinen ongelma ja toivottavasti löydät siihen todellisia ratkaisuja - mutta en usko että muihin vertaileminen auttaa yhtään mitään. Jotain ihan omaa ratkaisua sun pitää löytää. Jotain, en tiedä mitä.

Mä oon sitä mieltä että huonoina aikoina pitää ajatella ihan vain itseä itseä itseä. Ei muutoin selviydy. Jos joskus on hyviä aikoja niin sitten voi ehkä ajatella muitakin.

En mitään muuta mietikään kuin omaa ulkonäköäni, painoani, lasken kaloreita, jotka aina ylittyy. Illalla sängyssä mietin läskejäni, ja itken, kun en saa niitä pois. Herätessä aamulla eka asia mitä mietin, on tänään alkaa laihdutus, mietin syömistä ja painoani

Ap

Miten voi olla niin helvetin vaikea pitää ne ylittymättä? Alat treenaamaan kuntosalilla lihaksia riittävän kovaa ja pidät huolen, että kalorit ei ylity muuta kuin ohjelman salliman määrän tarvittaessa. Itsekuri ja ohjeiden noudattaminen. Siinä kaikki.

En tiedä miksi se ei onnistu. Ehkä yhtenä päivänä viikossa saan kalorit pysymään 1800 päivä.

Salille en voi mennä, ensin pitäisi laihtua 40kg.

Kävin salilla pari kuukautta 2005,kun BMI oli 23. Hävetti, kun olin aina lihavin siellä, niin lopetin. Kaikki oli oikeasti jotain bmi 18.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ööh. Mun mielestä on outoa että katselet muita ihmisiä, siis niiden painoa ja kokoa ja langanlaihuutta.

Koska jos mä painaisin 200 kg niin mulla olisi varmaan niin älyttömän sairas ja pahoinvoiva olo että ihan vain itseni vuoksi mun olisi pakko laihduttaa, ihan vain itseeni pitäisi keskittyä, ei siinä muita ihmisiä voisi katsella eikä ajatella. Ei voisi, ei jaksaisi, ei ehtisi uhrata ainuttakaan ajatusta muihin ihmisiin.

Mutta mua on kyllä usein kutsuttu maailman itsekeskeisimmäksi ihmiseksi.

Mutta niin silti, ajattelen että sulla on ihan todellinen ongelma ja toivottavasti löydät siihen todellisia ratkaisuja - mutta en usko että muihin vertaileminen auttaa yhtään mitään. Jotain ihan omaa ratkaisua sun pitää löytää. Jotain, en tiedä mitä.

Mä oon sitä mieltä että huonoina aikoina pitää ajatella ihan vain itseä itseä itseä. Ei muutoin selviydy. Jos joskus on hyviä aikoja niin sitten voi ehkä ajatella muitakin.

En mitään muuta mietikään kuin omaa ulkonäköäni, painoani, lasken kaloreita, jotka aina ylittyy. Illalla sängyssä mietin läskejäni, ja itken, kun en saa niitä pois. Herätessä aamulla eka asia mitä mietin, on tänään alkaa laihdutus, mietin syömistä ja painoani

Ap

Miten voi olla niin helvetin vaikea pitää ne ylittymättä? Alat treenaamaan kuntosalilla lihaksia riittävän kovaa ja pidät huolen, että kalorit ei ylity muuta kuin ohjelman salliman määrän tarvittaessa. Itsekuri ja ohjeiden noudattaminen. Siinä kaikki.

En tiedä miksi se ei onnistu. Ehkä yhtenä päivänä viikossa saan kalorit pysymään 1800 päivä.

Salille en voi mennä, ensin pitäisi laihtua 40kg.

Kävin salilla pari kuukautta 2005,kun BMI oli 23. Hävetti, kun olin aina lihavin siellä, niin lopetin. Kaikki oli oikeasti jotain bmi 18.

Ap

Saat pysymään ruokahalusi aisoissa kun syöt ruokaa, joka on normaalirasvaista, jossa on maltillisesti hiilareita ja joka ei sisällä keinoruokia eikä kevyt-tuotteita.

Turha neuvo, ethän oikeasti edes halua syödä hyvin.

Aivan järkyttäviä neuvoja tulee joiltakin, mehudieettejä, älä syö leipää ja iltapalaksi riisiä. Nämä reilusti satakiloiset eivät kuole siihen pariin viipaleeseen leipää, haloo! Tuskin on leivällä niitä kiloja hankittu. Voihan sitäkin vetää pussikaupalla mutta tarkoitan että kohtuudella leipä on hyvää ruokaa.

Ravintoterapeutille tai tavalliselle terapeutille ja sitten vasta alatte ammattilaisen kanssa työstämään ruokavaliota. Ei rääkkiliikuntaa vaan sellaista mikä tuntuu hyvältä. Jos liikkuminen olematonta niin turha ottaa tavoitteeksi maratoni. Sama painonpudotuksen kanssa. Unohtakaa timmit bikinikropat ja vertaaminen muihin. Unohtakaa pikadieetit. Kilot tulleet vuosien saatossa niin eivät ne lähde 8 viikossa. Pieniä mutta varmoja päätöksiä. Ja kun ne pitävät niin taas lisää muutoksia.

Elämään harrastuksia ja tekemistä niin ajatukset ja tekemiset eivät pyöri pelkän ruoan ja syömisen ympärillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen normaalipainoinen nelikymppinen 55-56kg ja 162cm. Minulle ainoa keino pysyä tässä painossa on päivittäinen liikunta ja vain kolme ateriaa; aamupala, lounas, päivällinen. Aamupala n klo 6, lounas klo 11 ja päivällinen n klo 18. Lounaan ja päivällisen välissä saatan juoda lasillisen mehua tai syödä jotain hyvin pientä. Päivällisen jälkeen syön joskus jogurtin ennen nukkumaanmenoa. Herkkuja ei voi syödä joka päivä ja annokset on aika pieniä. Esim. aamupala on yksi leipäpala päällisillä ja kahvi ja mehu. Mitä enemmän syö kerralla, sitä nopeammin tulee uudestaan nälkä.

Tuo viimeinen lause nyt on ihan valetta. Se kuinka nopeasti nälkä tulee riippuu ruoka-aineiden laadusta ja suhteesta sekä ihmisen kulutuksesta. Mikään pieni närppiminen ei ole avain painonhallintaan.

Surullista mutta totta, että hoikkana pysyäkseen joutuu ainoastaan närppimään. Varsinkin jos on joku vamma minkä takia ei pysty lenkkeilemään tai pyöräilemään jne. Tein huvikseni testin, jossa söin viikon 1200kcl, ja seuraavan viikon 1500kcl. Tuo 1200 oli hirveää kituuttamista ja nälkä oli jo ennen kuin oli lopettanut syömisen. 1500kcl meni silloin jos ei tehnyt muuta kuin hiimaili kotona. Jo tunnin kauppareissu, tai reipas 40min kävely aikaansai kammottavan nälän, jota ei yhdellä aterialla saanut sammutettua.

Laskin siis ihan jokaisen kalorin mikä suusta meni alas, eli ei mitään mutua. 

Jos söisi 2000kcl, tippuisi paino varmaan kahden kilon vuosivauhtia. En todellakaan jaksaisi kytätä syömisiäni päivästä toiseen savuttaakseni jotain noin vähäistä, joten olen ennemmin pikkuisen pläski.

Ei joudu närppimään. Ruoan voi koostaa niin että laihtuu vaikka syö annoksia jotka pitävät nälän pois.

Joku voi, joku ei. Minulta se ei onnistu, koska en halua nähdä nälkää, enkä joutua laskemaan vuosia ruokiani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ööh. Mun mielestä on outoa että katselet muita ihmisiä, siis niiden painoa ja kokoa ja langanlaihuutta.

Koska jos mä painaisin 200 kg niin mulla olisi varmaan niin älyttömän sairas ja pahoinvoiva olo että ihan vain itseni vuoksi mun olisi pakko laihduttaa, ihan vain itseeni pitäisi keskittyä, ei siinä muita ihmisiä voisi katsella eikä ajatella. Ei voisi, ei jaksaisi, ei ehtisi uhrata ainuttakaan ajatusta muihin ihmisiin.

Mutta mua on kyllä usein kutsuttu maailman itsekeskeisimmäksi ihmiseksi.

Mutta niin silti, ajattelen että sulla on ihan todellinen ongelma ja toivottavasti löydät siihen todellisia ratkaisuja - mutta en usko että muihin vertaileminen auttaa yhtään mitään. Jotain ihan omaa ratkaisua sun pitää löytää. Jotain, en tiedä mitä.

Mä oon sitä mieltä että huonoina aikoina pitää ajatella ihan vain itseä itseä itseä. Ei muutoin selviydy. Jos joskus on hyviä aikoja niin sitten voi ehkä ajatella muitakin.

En mitään muuta mietikään kuin omaa ulkonäköäni, painoani, lasken kaloreita, jotka aina ylittyy. Illalla sängyssä mietin läskejäni, ja itken, kun en saa niitä pois. Herätessä aamulla eka asia mitä mietin, on tänään alkaa laihdutus, mietin syömistä ja painoani

Ap

Miten voi olla niin helvetin vaikea pitää ne ylittymättä? Alat treenaamaan kuntosalilla lihaksia riittävän kovaa ja pidät huolen, että kalorit ei ylity muuta kuin ohjelman salliman määrän tarvittaessa. Itsekuri ja ohjeiden noudattaminen. Siinä kaikki.

En tiedä miksi se ei onnistu. Ehkä yhtenä päivänä viikossa saan kalorit pysymään 1800 päivä.

Salille en voi mennä, ensin pitäisi laihtua 40kg.

Kävin salilla pari kuukautta 2005,kun BMI oli 23. Hävetti, kun olin aina lihavin siellä, niin lopetin. Kaikki oli oikeasti jotain bmi 18.

Ap

Saat pysymään ruokahalusi aisoissa kun syöt ruokaa, joka on normaalirasvaista, jossa on maltillisesti hiilareita ja joka ei sisällä keinoruokia eikä kevyt-tuotteita.

Turha neuvo, ethän oikeasti edes halua syödä hyvin.

Kevyttuotteissa ei ole mitään pahaa ja ongelmallista kun kyseessä ylipainoinen ihminen. Ennemmin sitä vähäkalorista ruokaa kuin tavallista jossa enemmän kaloreita. Eivät ne mitään myrkkyjä ole.

Vierailija kirjoitti:

Aivan järkyttäviä neuvoja tulee joiltakin, mehudieettejä, älä syö leipää ja iltapalaksi riisiä. Nämä reilusti satakiloiset eivät kuole siihen pariin viipaleeseen leipää, haloo! Tuskin on leivällä niitä kiloja hankittu. Voihan sitäkin vetää pussikaupalla mutta tarkoitan että kohtuudella leipä on hyvää ruokaa.

Ravintoterapeutille tai tavalliselle terapeutille ja sitten vasta alatte ammattilaisen kanssa työstämään ruokavaliota. Ei rääkkiliikuntaa vaan sellaista mikä tuntuu hyvältä. Jos liikkuminen olematonta niin turha ottaa tavoitteeksi maratoni. Sama painonpudotuksen kanssa. Unohtakaa timmit bikinikropat ja vertaaminen muihin. Unohtakaa pikadieetit. Kilot tulleet vuosien saatossa niin eivät ne lähde 8 viikossa. Pieniä mutta varmoja päätöksiä. Ja kun ne pitävät niin taas lisää muutoksia.

Elämään harrastuksia ja tekemistä niin ajatukset ja tekemiset eivät pyöri pelkän ruoan ja syömisen ympärillä.

Helppoa sanoa. Olen vuosia harrastanut leipomista ja ruuanlaittoa, mun työ on leipomista ja ruuanlaittoa, nyt pitäisi lopettaa?

-melkein 100kg -

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen normaalipainoinen nelikymppinen 55-56kg ja 162cm. Minulle ainoa keino pysyä tässä painossa on päivittäinen liikunta ja vain kolme ateriaa; aamupala, lounas, päivällinen. Aamupala n klo 6, lounas klo 11 ja päivällinen n klo 18. Lounaan ja päivällisen välissä saatan juoda lasillisen mehua tai syödä jotain hyvin pientä. Päivällisen jälkeen syön joskus jogurtin ennen nukkumaanmenoa. Herkkuja ei voi syödä joka päivä ja annokset on aika pieniä. Esim. aamupala on yksi leipäpala päällisillä ja kahvi ja mehu. Mitä enemmän syö kerralla, sitä nopeammin tulee uudestaan nälkä.

Tuo viimeinen lause nyt on ihan valetta. Se kuinka nopeasti nälkä tulee riippuu ruoka-aineiden laadusta ja suhteesta sekä ihmisen kulutuksesta. Mikään pieni närppiminen ei ole avain painonhallintaan.

Surullista mutta totta, että hoikkana pysyäkseen joutuu ainoastaan närppimään. Varsinkin jos on joku vamma minkä takia ei pysty lenkkeilemään tai pyöräilemään jne. Tein huvikseni testin, jossa söin viikon 1200kcl, ja seuraavan viikon 1500kcl. Tuo 1200 oli hirveää kituuttamista ja nälkä oli jo ennen kuin oli lopettanut syömisen. 1500kcl meni silloin jos ei tehnyt muuta kuin hiimaili kotona. Jo tunnin kauppareissu, tai reipas 40min kävely aikaansai kammottavan nälän, jota ei yhdellä aterialla saanut sammutettua.

Laskin siis ihan jokaisen kalorin mikä suusta meni alas, eli ei mitään mutua. 

Jos söisi 2000kcl, tippuisi paino varmaan kahden kilon vuosivauhtia. En todellakaan jaksaisi kytätä syömisiäni päivästä toiseen savuttaakseni jotain noin vähäistä, joten olen ennemmin pikkuisen pläski.

Ei joudu närppimään. Ruoan voi koostaa niin että laihtuu vaikka syö annoksia jotka pitävät nälän pois.

Joku voi, joku ei. Minulta se ei onnistu, koska en halua nähdä nälkää, enkä joutua laskemaan vuosia ruokiani. 

Miten ymmärsit lainaamasi viestin. Vastauksesi vaikuttaa oudolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ööh. Mun mielestä on outoa että katselet muita ihmisiä, siis niiden painoa ja kokoa ja langanlaihuutta.

Koska jos mä painaisin 200 kg niin mulla olisi varmaan niin älyttömän sairas ja pahoinvoiva olo että ihan vain itseni vuoksi mun olisi pakko laihduttaa, ihan vain itseeni pitäisi keskittyä, ei siinä muita ihmisiä voisi katsella eikä ajatella. Ei voisi, ei jaksaisi, ei ehtisi uhrata ainuttakaan ajatusta muihin ihmisiin.

Mutta mua on kyllä usein kutsuttu maailman itsekeskeisimmäksi ihmiseksi.

Mutta niin silti, ajattelen että sulla on ihan todellinen ongelma ja toivottavasti löydät siihen todellisia ratkaisuja - mutta en usko että muihin vertaileminen auttaa yhtään mitään. Jotain ihan omaa ratkaisua sun pitää löytää. Jotain, en tiedä mitä.

Mä oon sitä mieltä että huonoina aikoina pitää ajatella ihan vain itseä itseä itseä. Ei muutoin selviydy. Jos joskus on hyviä aikoja niin sitten voi ehkä ajatella muitakin.

En mitään muuta mietikään kuin omaa ulkonäköäni, painoani, lasken kaloreita, jotka aina ylittyy. Illalla sängyssä mietin läskejäni, ja itken, kun en saa niitä pois. Herätessä aamulla eka asia mitä mietin, on tänään alkaa laihdutus, mietin syömistä ja painoani

Ap

Miten voi olla niin helvetin vaikea pitää ne ylittymättä? Alat treenaamaan kuntosalilla lihaksia riittävän kovaa ja pidät huolen, että kalorit ei ylity muuta kuin ohjelman salliman määrän tarvittaessa. Itsekuri ja ohjeiden noudattaminen. Siinä kaikki.

En tiedä miksi se ei onnistu. Ehkä yhtenä päivänä viikossa saan kalorit pysymään 1800 päivä.

Salille en voi mennä, ensin pitäisi laihtua 40kg.

Kävin salilla pari kuukautta 2005,kun BMI oli 23. Hävetti, kun olin aina lihavin siellä, niin lopetin. Kaikki oli oikeasti jotain bmi 18.

Ap

Saat pysymään ruokahalusi aisoissa kun syöt ruokaa, joka on normaalirasvaista, jossa on maltillisesti hiilareita ja joka ei sisällä keinoruokia eikä kevyt-tuotteita.

Turha neuvo, ethän oikeasti edes halua syödä hyvin.

Kevyttuotteissa ei ole mitään pahaa ja ongelmallista kun kyseessä ylipainoinen ihminen. Ennemmin sitä vähäkalorista ruokaa kuin tavallista jossa enemmän kaloreita. Eivät ne mitään myrkkyjä ole.

Nimenomaan juurikin kevyt-tuotteista on haittaa painonhallinnan kannalta. Ne on keinotekoista ravintoa, joten elimistö huutaa nälissään lisää vain.  Aidolla ruualla nälänsäätely toimii hyvin ja ruokamäärät pysyvät kohtuullisina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen normaalipainoinen nelikymppinen 55-56kg ja 162cm. Minulle ainoa keino pysyä tässä painossa on päivittäinen liikunta ja vain kolme ateriaa; aamupala, lounas, päivällinen. Aamupala n klo 6, lounas klo 11 ja päivällinen n klo 18. Lounaan ja päivällisen välissä saatan juoda lasillisen mehua tai syödä jotain hyvin pientä. Päivällisen jälkeen syön joskus jogurtin ennen nukkumaanmenoa. Herkkuja ei voi syödä joka päivä ja annokset on aika pieniä. Esim. aamupala on yksi leipäpala päällisillä ja kahvi ja mehu. Mitä enemmän syö kerralla, sitä nopeammin tulee uudestaan nälkä.

Tuo viimeinen lause nyt on ihan valetta. Se kuinka nopeasti nälkä tulee riippuu ruoka-aineiden laadusta ja suhteesta sekä ihmisen kulutuksesta. Mikään pieni närppiminen ei ole avain painonhallintaan.

Surullista mutta totta, että hoikkana pysyäkseen joutuu ainoastaan närppimään. Varsinkin jos on joku vamma minkä takia ei pysty lenkkeilemään tai pyöräilemään jne. Tein huvikseni testin, jossa söin viikon 1200kcl, ja seuraavan viikon 1500kcl. Tuo 1200 oli hirveää kituuttamista ja nälkä oli jo ennen kuin oli lopettanut syömisen. 1500kcl meni silloin jos ei tehnyt muuta kuin hiimaili kotona. Jo tunnin kauppareissu, tai reipas 40min kävely aikaansai kammottavan nälän, jota ei yhdellä aterialla saanut sammutettua.

Laskin siis ihan jokaisen kalorin mikä suusta meni alas, eli ei mitään mutua. 

Jos söisi 2000kcl, tippuisi paino varmaan kahden kilon vuosivauhtia. En todellakaan jaksaisi kytätä syömisiäni päivästä toiseen savuttaakseni jotain noin vähäistä, joten olen ennemmin pikkuisen pläski.

Ei joudu närppimään. Ruoan voi koostaa niin että laihtuu vaikka syö annoksia jotka pitävät nälän pois.

Joku voi, joku ei. Minulta se ei onnistu, koska en halua nähdä nälkää, enkä joutua laskemaan vuosia ruokiani. 

Miten ymmärsit lainaamasi viestin. Vastauksesi vaikuttaa oudolta.

Miten ymmärsit viestini, kun oudoksuttaa sinun oudottelusi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ööh. Mun mielestä on outoa että katselet muita ihmisiä, siis niiden painoa ja kokoa ja langanlaihuutta.

Koska jos mä painaisin 200 kg niin mulla olisi varmaan niin älyttömän sairas ja pahoinvoiva olo että ihan vain itseni vuoksi mun olisi pakko laihduttaa, ihan vain itseeni pitäisi keskittyä, ei siinä muita ihmisiä voisi katsella eikä ajatella. Ei voisi, ei jaksaisi, ei ehtisi uhrata ainuttakaan ajatusta muihin ihmisiin.

Mutta mua on kyllä usein kutsuttu maailman itsekeskeisimmäksi ihmiseksi.

Mutta niin silti, ajattelen että sulla on ihan todellinen ongelma ja toivottavasti löydät siihen todellisia ratkaisuja - mutta en usko että muihin vertaileminen auttaa yhtään mitään. Jotain ihan omaa ratkaisua sun pitää löytää. Jotain, en tiedä mitä.

Mä oon sitä mieltä että huonoina aikoina pitää ajatella ihan vain itseä itseä itseä. Ei muutoin selviydy. Jos joskus on hyviä aikoja niin sitten voi ehkä ajatella muitakin.

En mitään muuta mietikään kuin omaa ulkonäköäni, painoani, lasken kaloreita, jotka aina ylittyy. Illalla sängyssä mietin läskejäni, ja itken, kun en saa niitä pois. Herätessä aamulla eka asia mitä mietin, on tänään alkaa laihdutus, mietin syömistä ja painoani

Ap

Miten voi olla niin helvetin vaikea pitää ne ylittymättä? Alat treenaamaan kuntosalilla lihaksia riittävän kovaa ja pidät huolen, että kalorit ei ylity muuta kuin ohjelman salliman määrän tarvittaessa. Itsekuri ja ohjeiden noudattaminen. Siinä kaikki.

En tiedä miksi se ei onnistu. Ehkä yhtenä päivänä viikossa saan kalorit pysymään 1800 päivä.

Salille en voi mennä, ensin pitäisi laihtua 40kg.

Kävin salilla pari kuukautta 2005,kun BMI oli 23. Hävetti, kun olin aina lihavin siellä, niin lopetin. Kaikki oli oikeasti jotain bmi 18.

Ap

Saat pysymään ruokahalusi aisoissa kun syöt ruokaa, joka on normaalirasvaista, jossa on maltillisesti hiilareita ja joka ei sisällä keinoruokia eikä kevyt-tuotteita.

Turha neuvo, ethän oikeasti edes halua syödä hyvin.

Kevyttuotteissa ei ole mitään pahaa ja ongelmallista kun kyseessä ylipainoinen ihminen. Ennemmin sitä vähäkalorista ruokaa kuin tavallista jossa enemmän kaloreita. Eivät ne mitään myrkkyjä ole.

Nimenomaan juurikin kevyt-tuotteista on haittaa painonhallinnan kannalta. Ne on keinotekoista ravintoa, joten elimistö huutaa nälissään lisää vain.  Aidolla ruualla nälänsäätely toimii hyvin ja ruokamäärät pysyvät kohtuullisina.

Voi teitä läpiä päähän höpöttäjiä :D AIka moni superlihava syö AITOA ruokaa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ööh. Mun mielestä on outoa että katselet muita ihmisiä, siis niiden painoa ja kokoa ja langanlaihuutta.

Koska jos mä painaisin 200 kg niin mulla olisi varmaan niin älyttömän sairas ja pahoinvoiva olo että ihan vain itseni vuoksi mun olisi pakko laihduttaa, ihan vain itseeni pitäisi keskittyä, ei siinä muita ihmisiä voisi katsella eikä ajatella. Ei voisi, ei jaksaisi, ei ehtisi uhrata ainuttakaan ajatusta muihin ihmisiin.

Mutta mua on kyllä usein kutsuttu maailman itsekeskeisimmäksi ihmiseksi.

Mutta niin silti, ajattelen että sulla on ihan todellinen ongelma ja toivottavasti löydät siihen todellisia ratkaisuja - mutta en usko että muihin vertaileminen auttaa yhtään mitään. Jotain ihan omaa ratkaisua sun pitää löytää. Jotain, en tiedä mitä.

Mä oon sitä mieltä että huonoina aikoina pitää ajatella ihan vain itseä itseä itseä. Ei muutoin selviydy. Jos joskus on hyviä aikoja niin sitten voi ehkä ajatella muitakin.

En mitään muuta mietikään kuin omaa ulkonäköäni, painoani, lasken kaloreita, jotka aina ylittyy. Illalla sängyssä mietin läskejäni, ja itken, kun en saa niitä pois. Herätessä aamulla eka asia mitä mietin, on tänään alkaa laihdutus, mietin syömistä ja painoani

Ap

Miten voi olla niin helvetin vaikea pitää ne ylittymättä? Alat treenaamaan kuntosalilla lihaksia riittävän kovaa ja pidät huolen, että kalorit ei ylity muuta kuin ohjelman salliman määrän tarvittaessa. Itsekuri ja ohjeiden noudattaminen. Siinä kaikki.

En tiedä miksi se ei onnistu. Ehkä yhtenä päivänä viikossa saan kalorit pysymään 1800 päivä.

Salille en voi mennä, ensin pitäisi laihtua 40kg.

Kävin salilla pari kuukautta 2005,kun BMI oli 23. Hävetti, kun olin aina lihavin siellä, niin lopetin. Kaikki oli oikeasti jotain bmi 18.

Ap

Saat pysymään ruokahalusi aisoissa kun syöt ruokaa, joka on normaalirasvaista, jossa on maltillisesti hiilareita ja joka ei sisällä keinoruokia eikä kevyt-tuotteita.

Turha neuvo, ethän oikeasti edes halua syödä hyvin.

Kevyttuotteissa ei ole mitään pahaa ja ongelmallista kun kyseessä ylipainoinen ihminen. Ennemmin sitä vähäkalorista ruokaa kuin tavallista jossa enemmän kaloreita. Eivät ne mitään myrkkyjä ole.

Nimenomaan juurikin kevyt-tuotteista on haittaa painonhallinnan kannalta. Ne on keinotekoista ravintoa, joten elimistö huutaa nälissään lisää vain.  Aidolla ruualla nälänsäätely toimii hyvin ja ruokamäärät pysyvät kohtuullisina.

Voi teitä läpiä päähän höpöttäjiä :D AIka moni superlihava syö AITOA ruokaa :D

Vähän epäilen tuota.

Mulla on taas vaikeaa saada edes se 1800 kaloria, pitää oikein keksiä ruokia.

Ala syömään 1500-1600 kaloria päivää.

Syö klo 8-16 välillä ja 3 l vettä. Nälkä on ja kova mutta on vaa "kärsittävä" että pysyy hoikkana.

Itsekkin näin. Kerta viikkoon herkkuhetki.

Hiilarit pidät sadassa grammassa ja rasvaa 80-90g päivä loput proteiiniin. Pähkinät ovat sun avain paastoon.

Oli trolli tai ei, mutta tällaisia ihmisiä on. Lähdetään nyt siitä että kirjoittelet tosissasi..Et ole valmis elämänmuutokseen. Aina löytyy syitä, miksi et voi noudattaa hyviä ohjeita, joita täällä auliisti jaellaan. Ensin pää kuntoon. Epärealistiset tavoitteet laihtua hetkessä langanlaihaksi, vaikka kilojen kerääminen on kestänyt vuosia?? Syy miksi haluat laihtua on pielessä. Kyllä syyn täytyy liittyä sillä tavalla itseen, ettei vertaa ja tavoittele jotakin miltä muut näyttävät ja tavoittele mahdottomia. Painonvartijoissa aikoinaan sanottiin, että ei kannata ajatella kuinka kauan menee, että saa kuorittua ison kattilallisen perunoita, vaan kuorii perunan kerrallaan. Vaa'alla hyppiminen päivittäin on typerää ja lannistavaa, mutta et taida seuraavaan päivään edes päästä, kun illalla jo ahmit. Kerran viikossa riittää. Kun olet saanut pääkopan kuntoon, mene tk-lääkärille ja saat apua tähän elämänmuutokseen. Turha sanoa että ei ole rahaa käyttää kallista lääkettä. Sama raha menee herkkuihin. Tiedän mistä puhun. Olen itse saanut apua ja alkutaipaleella, mutta jo nyt hyvin tuloksin. En halua että kuolen ennenaikojaan ja ylipaino on jo rajoittanut tai vaikeuttanut tekemisiäni ja vaikuttanut terveyteeni. Vuosia elin ajatuksella, että itsehän kiloni kannan. Nyt jokin loksahti kohdalleen. Siitä huolimatta uskon että ilman lääkärin kirjoittamaa lääkettä, olisi ollut vaikea päästä siitä järjettömästä makean mättämisestä. Pää on mukana. Välillä tekee mieli makeaa, mutta pystyn skippaamaan sen

tai ottamaan esim. 1 keksin kahvin kanssa kun ennen meni paketti. Opin tiellä olen. Nyt syön tarpeeseen, en mielihaluun ja. Nyt on yli vuosi aikaa opetella syömistä, annosmääriä ja mitä syön. 4 vkoa ja -6 kg

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrankin rehellinen aloitus, eikä mikään itsepetostyylinen, kehopositiivinen itsepäkilonikannan-selitys. Tuskinpa kukaan on tyytyväinen ylikiloihinsa…

[quote/

Ap on trolli joka ulisee tätä samaa aloitusta joka päivä, varmasti satoja ketjuja jo. Joka päivä uusi.

Samapa se jos on trolli, tästä ketjusta saavat sadat muut tsemppausta ja keskustelunsisältöä ongelmaan, joka on räjähtämässä käsiin, lisääntynyt vaan koronan myötä. Tästä pitää puhua, maton alle lakaisemalla ongelma ei ainakaan poistu.

Huomaa ettei suurimmalla osalla kommentoijista ole ollut ongelmallista ruokasuhdetta. Olen 30v kärsinyt syömishäiriöistä bulimareksiasta BED:iin. Apua en saa koska en ole koskaan ollut vaarallisen laiha tai lihava ja hoitoalan edustajien mukaan liian skarppi ja hyväntuulinen.