En ymmärrä ateistien logiikkaa yhdessä asiassa
Monesti kuulee uskovaisten sanovan, että mikäli Jumalaa ei ole, ei ihminen voi olla hyvä. Ateistit alkavat yleensä vänkäämään, että kyllä ihminen voi olla hyvä vaikkei Jumalaa olisikaan.
Ateistit (ei ihan kaikki, mutta reilu 99%) ymmärtävät väitteen väärin. Uskovaiset tarkoittavat sillä, että sitä mittaria, jolla arvioidaan tekojen hyvyys/pahuus ei ole olemassa. Eli ateisti voi auttaa köyhiä, silitellä kissoja, pelastaa mummoja merihädästä, mutta kaikki nuo teot ovat neutraaleja tapahtumia, eivät "hyviä". Ne voivat tuottaa monelle ihmisille iloa, mutta niiden arvioiminen moraalisella mittarilla on älyllisesti epärehellistä.
Uskovaisilla on olemassa hyvyys/pahuus -mittari, ateisteilla ei. Ei uskovaisuus tee kenestäkään automaattisesti hyvää ja moraalista, mutta ainakin he voivat arvioita tekojaan hyviksi tai pahoiksi.
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Hyvät asiat tekevät toisten olosta paremman, pshat huonomman. Vaikka kissan silittäminen tuntuu kissasta mukavalta, joten se on hyvä asia. Kissan potkaiseminen taas sattuu siihen, joten se on paha asia. Samoin toisten ihmisten auttaminen tekee jollekin paremman mielen, kun taas toisten ihmisten huijaaminen huonomman. Hyvä ja paha ei vaadi jotain ukko ylijumalaa uhkailemaan helvetillä jos ei tottele.
Aivan, dopamiinieritys on avainasemassa. Joku saa kiksit koiran potkimisesta, joten hän tekee sitä.
Hyvät asiat tekevät toisten olosta paremman, pshat huonomman. Vaikka kissan silittäminen tuntuu kissasta mukavalta, joten se on hyvä asia. Kissan potkaiseminen taas sattuu siihen, joten se on paha asia. Samoin toisten ihmisten auttaminen tekee jollekin paremman mielen, kun taas toisten ihmisten huijaaminen huonomman. Hyvä ja paha ei vaadi jotain ukko ylijumalaa uhkailemaan helvetillä jos ei tottele.