Lue keskustelun säännöt.
Äitini asuu luonani ja vie elämänhaluni
30.07.2021 |
Olen kolmekymppinen työtön yksinhuoltaja ja iäkäs äitini asuu luonani kun ei yksinkään pärjäisi ja ei hänestä kukaan muukaan huolehtisi. Elämä on normaalista kaukana.
En saa kasvattaa 10-vuotiasta tytärtäni niin kuin haluan. Mummi antaa lapselle kaiken periksi eikä anna lapsen osallistua kotitöihin kun lapsi tekisi ne kuitenkin väärin vaikka haluaisin hänen oppivan niitä.
Kun ostan lapselle vaatteita on mummilla aina niistä valittamista ja muutenkin hän arvostelee minua (ja yleensäkin ihmisiä) hyvin paljon.
Äitini on AINA kotona eikä käy ikinä missään. Nyt kun olen työtön ja on korona-aika joudun siis kököttämään kotona hänen kanssaan.
Olen ihan loppu ja väsynyt. Lapsi pärjäilee melko hyvin, on kavereita yms.
Palvelutaloa yritettiin muutama vuosi sitten. Ehdotettiin paikkaa joka olisi ollut äidille huonosti soveltuva, ja kun hän sanoi ettei halua sinne niin en raskinut häntä sinne laittaa. Enää en jaksa yrittää mitään.
Tämä tilanne on epäreilu, se kun saa minut inhoamaan itseäni ja äitiäni.
Kommentit (544)
ymmärrän että jos rahaa ei ole, niin sitä ei ole, esim. muuttaa (kummankaan välttämättä)
mutta tilanne on aika...
auttaisiko jos kysyt sosiaalitoimeen aikaan ja sitä kautta kysyt äidillesi asunnon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Palveluyksiö jota hänelle ehdotettiin muutama vuosi sitten oli hänelle sopimaton. Olisi pitänyt itse kävellä toiseen taloon syömään päivittäin ja tiedän ettei siitä olisi tullut mitään.
Jos äitisi toimintakyky on (fyysisistä tai psyykkisistä syistä) oikeasti niin heikko, ettei hän nälkäkuoleman uhatessakaan kerta kaikkiaan pysty siirtymään toiseen rakennukseen syömään, hän kuuluu ehdottomasti omaishoitajan tai ammattilaisten huollettavaksi. Ei työnhakijan ja 10-vuotiaan lapsen vaivoiksi ilman yhteiskunnan tukea.
Jos äitisi on aivan tosissaan sellaisessa kunnossa, että hänen henkensä tai terveytensä on akuutissa vaarassa kyseisessä palveluyksiössä, se on kunnan vastuulla hoitaa joku ratkaisu tilanteeseen. Tilanteesi perusteella en olisi kuitenkaan ollenkaan yllättynyt, jos äitisi olisi vain heittäytynyt sinun huollettavaksesi vaikka hänen toimintakykynsä tosiasiassa riittäisi itsenäisempään elämiseen. Varo, ettet tule myötäilleeksi tai vahvistaneeksi äitisi avuttomuutta.
Miksi menit mukaan tuohon, että äitisi ei olisi jaksanut kävellä toiseen rakennuseen syömään. Uskoit sen kakistelematta ja annoit hänen jatkaa asumistaan sinun luonasi.
Olisi pitänyt se ihan oikeasti testata lääkärillä. Ettei ollut vaan pelkästään äidin keksimää olla menemättä sinne palvelutaloon.
Kyllähän ihmiset todellakin kulkee pyörätuoleillakin.
Äidillesi olisi hommattu sellainen jos todella jalat ovat niin huonot, ei se olisi ollut mikään este muuttamiseen.
Pääsy tuonkaltaiseen asumismuotoon olisi ollut miltei lottovoitto, miten voi edes olla mahdollista, että annoitte sen mennä ohi suun.
Ei niitä ole mitenkään helppo saada.
Niihin on paljon hakijoita.
En myöskään minä ottaisi äitiäni luokseni asumaan. Paitsi jos olisi sota ja kaikki muut talot räjäytetty. Jos on pakko joskus joustaa, niin äärimmäisen selkeät säännöt. Kummankin toiveet ja valitukset pitää kuulostella viikottain.
Äidillä on äidin rooli ja hän pitää kotia omanaan ja rupeaa hallitsemaan. Se vaan ei käy. Kyllä jokus joillakin järjestely voi onnistuskin, jos on todella iso asunto ja fiksut vanhemmat.
Sinun tärkein tehtäväsi on huolehtia itsestäsi, jotta voit huolehtia lapsestasi.
Äitini kuuluu siihen sukupolveen että miehet hoiti kaikki asiat, oli kotirouva. Kun sitten leskeytyi, piti itsestään selvänä että muuttaa joidenkin meistä lapsien luo. Mutta me olemme kaikki tiiviisti työelämässä, enkä muutenkaan todellakaan jaksaisi hyvin seurankipeää äitiäni 24/7. Hänen lapsuudessaan sukupolvet asuivat yhdessä. Siksi kai oli vaikea tottua yksinoloon. Toki hoidan edelleenkin hänen muita asioita, pankki yms. mutta tämä oli yksi syy miksen koskaan hankkinut itse lapsia. en kestä kun joku on alati riippuvainen minusta. Itse viihdyn mainiosti yksinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ap oikeasti olisi halunnut tilanteesta eroon, mummeli olisi muutettu siihen palveluyksiöön.
Jos se ruokailu oli kynnyskysymys, ne ruuat olisi ollut ihan helppo toimittaa sinne itse tai maksaa joku viemään.
Siihen olisi ollut varaa kun ap olisi mennyt töihin.
Tekosyitä. Tekosyitä.
Niin mantereella on helppo olla viisas kun merellä on hätä. Sinäkin "viisastelet", syyttelet ja puhut erittäin halveksivasti ihmisestä, joka on vaikeassa tilanteessa, jossa ei tarvitse yhtään mitään noista sinun syyttelyistäsi ja viisasteluistasi, vaan aitoja hyviä ehdotuksia siitä, miten JUURI TÄSTÄ tilanteesta päästä eteenpäin.
Ja muuten ei ihan viisaista nuo sinunkaan "helpposi".
Voisivatko nyt kaikki ne, joilla ei ole mitään annettavaa asiassa, vaan ainoastaan purkavat omaa pahaa oloaan ja oksentavat epäinhimillisyyttään jota ovat yli äyräitten täynnä, miettiä kaksi kertaa ennen kuin lähettelevät tuommoisia viestejä? Jos ei kahdenkaan miettimisen jälkeen ole selvää ettei pidä lähettää, niin silloin pitää olla lähetttämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap oikeasti olisi halunnut tilanteesta eroon, mummeli olisi muutettu siihen palveluyksiöön.
Jos se ruokailu oli kynnyskysymys, ne ruuat olisi ollut ihan helppo toimittaa sinne itse tai maksaa joku viemään.
Siihen olisi ollut varaa kun ap olisi mennyt töihin.
Tekosyitä. Tekosyitä.
Niin mantereella on helppo olla viisas kun merellä on hätä. Sinäkin "viisastelet", syyttelet ja puhut erittäin halveksivasti ihmisestä, joka on vaikeassa tilanteessa, jossa ei tarvitse yhtään mitään noista sinun syyttelyistäsi ja viisasteluistasi, vaan aitoja hyviä ehdotuksia siitä, miten JUURI TÄSTÄ tilanteesta päästä eteenpäin.
Ja muuten ei ihan viisaista nuo sinunkaan "helpposi".
Voisivatko nyt kaikki ne, joilla ei ole mitään annettavaa asiassa, vaan ainoastaan purkavat omaa pahaa oloaan ja oksentavat epäinhimillisyyttään jota ovat yli äyräitten täynnä, miettiä kaksi kertaa ennen kuin lähettelevät tuommoisia viestejä? Jos ei kahdenkaan miettimisen jälkeen ole selvää ettei pidä lähettää, niin silloin pitää olla lähetttämättä.
Johan se on neuvottu monta kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi vaihtoehto on se, että lapsi muuttaa vaarin luokse satojen kilometrien päähän.
Sitten voitte mummon kanssa hoitaa toinen toisianne.
Tämä tapaus ei ole lainkaan sinua varten. Et ymmärrä edes perusasiaa eli sitä, että kyse ei ole vain lapsesta, vaan 3 ihmisestä. Siis ihmisestä. Ehkä et tiedä, mikä on ihminen. Ainakin äitisuhteesi on täysin vaurioitunut, etkä ymmärrä mitään lapsen ja vanhemman suhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi vaihtoehto on se, että lapsi muuttaa vaarin luokse satojen kilometrien päähän.
Sitten voitte mummon kanssa hoitaa toinen toisianne.
Tämä tapaus ei ole lainkaan sinua varten. Et ymmärrä edes perusasiaa eli sitä, että kyse ei ole vain lapsesta, vaan 3 ihmisestä. Siis ihmisestä. Ehkä et tiedä, mikä on ihminen. Ainakin äitisuhteesi on täysin vaurioitunut, etkä ymmärrä mitään lapsen ja vanhemman suhteesta.
Lapsi on puolustuskyvytön ja tärkein. Sopan aikuiset on itse sopan keittäneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap oikeasti olisi halunnut tilanteesta eroon, mummeli olisi muutettu siihen palveluyksiöön.
Jos se ruokailu oli kynnyskysymys, ne ruuat olisi ollut ihan helppo toimittaa sinne itse tai maksaa joku viemään.
Siihen olisi ollut varaa kun ap olisi mennyt töihin.
Tekosyitä. Tekosyitä.
Niin mantereella on helppo olla viisas kun merellä on hätä. Sinäkin "viisastelet", syyttelet ja puhut erittäin halveksivasti ihmisestä, joka on vaikeassa tilanteessa, jossa ei tarvitse yhtään mitään noista sinun syyttelyistäsi ja viisasteluistasi, vaan aitoja hyviä ehdotuksia siitä, miten JUURI TÄSTÄ tilanteesta päästä eteenpäin.
Ja muuten ei ihan viisaista nuo sinunkaan "helpposi".
Voisivatko nyt kaikki ne, joilla ei ole mitään annettavaa asiassa, vaan ainoastaan purkavat omaa pahaa oloaan ja oksentavat epäinhimillisyyttään jota ovat yli äyräitten täynnä, miettiä kaksi kertaa ennen kuin lähettelevät tuommoisia viestejä? Jos ei kahdenkaan miettimisen jälkeen ole selvää ettei pidä lähettää, niin silloin pitää olla lähetttämättä.
Johan se on neuvottu monta kertaa.
Jos asia on mielestäsi taputeltu, niin sitten ehkä senkin vuoksi parasta mennä muualle.
Täällä on monia inhimillisiä, asiallisia kommentteja, joissa on ehdotuksia, joista kysyjä sitten voi ammentaa erilaisia näkökohtia ja ratkaisumalleja. Jos on sitä mieltä, ettei ole enää mitään uutta asiallista ja rakentavaa annettavaa (huom. ei typeriä, epäinhimillisiä möläytyksiä, ei syyllistämistä ja halveksuntaa, ei näitä kouluttamattomien tollojen diagnooseja henkilöistä. - Ne eivät ole rakentavia, vaan epäasiallisia.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap oikeasti olisi halunnut tilanteesta eroon, mummeli olisi muutettu siihen palveluyksiöön.
Jos se ruokailu oli kynnyskysymys, ne ruuat olisi ollut ihan helppo toimittaa sinne itse tai maksaa joku viemään.
Siihen olisi ollut varaa kun ap olisi mennyt töihin.
Tekosyitä. Tekosyitä.
Niin mantereella on helppo olla viisas kun merellä on hätä. Sinäkin "viisastelet", syyttelet ja puhut erittäin halveksivasti ihmisestä, joka on vaikeassa tilanteessa, jossa ei tarvitse yhtään mitään noista sinun syyttelyistäsi ja viisasteluistasi, vaan aitoja hyviä ehdotuksia siitä, miten JUURI TÄSTÄ tilanteesta päästä eteenpäin.
Ja muuten ei ihan viisaista nuo sinunkaan "helpposi".
Voisivatko nyt kaikki ne, joilla ei ole mitään annettavaa asiassa, vaan ainoastaan purkavat omaa pahaa oloaan ja oksentavat epäinhimillisyyttään jota ovat yli äyräitten täynnä, miettiä kaksi kertaa ennen kuin lähettelevät tuommoisia viestejä? Jos ei kahdenkaan miettimisen jälkeen ole selvää ettei pidä lähettää, niin silloin pitää olla lähetttämättä.
Johan se on neuvottu monta kertaa.
Jos asia on mielestäsi taputeltu, niin sitten ehkä senkin vuoksi parasta mennä muualle.
Täällä on monia inhimillisiä, asiallisia kommentteja, joissa on ehdotuksia, joista kysyjä sitten voi ammentaa erilaisia näkökohtia ja ratkaisumalleja. Jos on sitä mieltä, ettei ole enää mitään uutta asiallista ja rakentavaa annettavaa (huom. ei typeriä, epäinhimillisiä möläytyksiä, ei syyllistämistä ja halveksuntaa, ei näitä kouluttamattomien tollojen diagnooseja henkilöistä. - Ne eivät ole rakentavia, vaan epäasiallisia.)
Miksi varsinaisesti pitää olla inhimillinen ihmiselle joka käyttää henkistä väkivaltaa lasta kohtaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KIITOS VIESTEISTÄ, ja kiitos että keskustelu on ollut enimmäkseen asiallista.
Tiedän, että minua vaivaa väsymys, uupumus, aloitekyvyttömyys ja muutoksen pelko.
Ne ohjeet joissa kehotetaan tekemään jotain pala palalta tuntuvat siksi kivemmilta kuin ne, joissa kerrotaan hankkimaan uusi kämppä ja pistämään kaikki kerralla uusiksi. ;) Vaikka molemmat näistä ohjeista ovat yhtä hyviä.
Keskusteluapu voisi pahentaa oloani, tai ehkä auttaa, siitä olen samaa mieltä että mikään lääkitys ei hyvä idea olisi.
Tänne kirjoittaminen oli ensimmäinen askel. Seuraava voisi ehkä olla se, että otan taas yhteyttä vanhustyön palveluohjaajaan, jos pian koittavasta geriatrikäynnistä ei ole apua.
Ap.
No ei helvetti ole. Taaaaashan siinäkin on kyse vain siitä, että kuerrät satelliittina äitiäsi etkä elä omaa elämääsi.
Ja siitä että eipustaudut johonkin ulkopuoliseen jonka tapaamista odottaessa ainun ei tarvitse _itse_ tehdä mitään.
Jeeeesus.
Ole nyt ihan hiljaa, kun sosiaaliset taitosi ovat nolla. Ehkä lahjasi viittaavat enemmän mekaniikkaan kuin ihmisten kanssa toimimiseen.
Mistä sinä tuon tiedät. Minusta tuo kirjoittaja on ehkä tilanteen tasalla enemmän kuin moni muu tässä keskustelussa. Miksi - koska ap on äitinsä tytär. Hän osaa myös heittäytyä avuttomaksi ja manipuloida muita. Hän lypsää kommentteja niin taitavasti, että keskustelu on pysynyt uskomattoman kilttinä vaikka siinä on provosoivia seikkoja. Ihmiseksi, joka on omasta ja lähes kaikkien keskustelijoiden mielestä ihan liian kiltti, hän tosiasiassa ei ole lainkaan sellainen hätääntynyt selittelijä tai myöskään ärtyvä kuin voisi olettaa. Silloin yleensä puhutaan ihmisestä, jolla on agenda, ja se on piilossa. Valitettavasti se agenda on itsetuhoinen ja ennen kaikkea, se toistaa kenties miten monta sukupolvea jatkunutta ketjua, jossa seuraavan polven tarpeet uhrataan.
Summa summarum, aapeen ja hänen lapsensa tarpeet ovat ristiriidassa, ja ensinmainitut jyräävät. Mummu on viime kädessä sumuverho ja ase, johon vedoten aapee hylkää lapsensa tarpeet.
Mistä tiedän? Koska olen itse aika vastaavassa tilanteessa kuin hän. Minun itsekkyydestäni tässä on kysymys, ei äitini, joka on mitä on. Minä haluan tuntea itseni tärkeäksi ja hyväksi ihmiseksi ja teen sen talloen lapseni yli. Nykyisin teen sitä vähemmän koska tilanne on alkanut helpottaa, mutta meilläkin kuvio olisi voinut johtaa paljon ikävämpään lopputulemaan, jos meillä ei olisi ollut suhteellisen hyvä tuuri. Jos asiat olisivat menneet hiukan ikävämmin, lapseni olisi kärsinyt vaikka ja kuinka.
Kiitos viestistäsi. Olen sanonut ketjussa että en ole täydellinen enkä aina helppo ihminen. Ehkäpä otin äidin tänne alun perin osittain koska halusin tuntea itseni hyväksi ihmiseksi, osittain koska koin olevani kiitollisuudenvelassa äidille koska hän oli hyvä äiti minulle kun olin lapsi. Nyt kuitenkin sekä minä että tyttäreni tarvitsisimme normaalia elämää kahdestaan, mutta olen liian uupunut tekemään isoa muutosta yhtäkkiä. Hienoa, että sinun tilanteesi on helpottanut, ja kaikkea hyvää sinulle!
Ap.
Onhan teistä varmaan seuraakin toisillenne.Jospa yrittäisi pitää huolta siitä,että kaikilla on jotain omaakin ja sinulla ja tyttärelläsi jotain yhteisiä menoja ,että saisitte vähän omaa aikaa.Äidille voisi yrittää keksiä muita mielenkiinnon kohteita kuin sinä ja tyttäresi.Vanhuksille on päiväkerhoja sekä intervallihoitoa saatavilla,niitä voisi tiedustella vanhusten palveluista.
Mistä te saitte, että ap tekee henkistä väkivaltaa lasta kohtaan? Luin aloituksen uudestaan, enkä saanut siitä sen enempää irti, kuin että mummo haluaa olla "good cop" ja torpata äidin auktoriteetin lapseen. Liika lelliminen ei toki ole lapselle hyväksi, mutta missä tuossa on varsinaisesti se henkinen väkivalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin kommentoinut sossu postailee vielä. Useamman kerran tuli vinkki jutella lapsen kanssa ja ohjeistaa, ettei mummoa totella vaan mennään äidin säännöillä. Tämä on oikein hyvä periaate ja suosittelen käyttämään sitä tilanteissa, jotka ovat vielä normaalin puolella. Omasta, yleensä äidin roolista luopumaan kynenemätön isovanhempi voi ajattelemattomuuttaa yrittää olla äiti myös lapsenlapsille, ja kasvattaa omien näkemystensä mukaan. Kuitenkin kun asiasta ollaan keskusteltu kuten ap:kin on (viisi vuotta!), eikä tilanne muutu ja vanhemman mitätöiminen, rajattomuus ja ylikävely jatkuu, ei useinkaan olla enää tekemisissä mielenterveydeltään normaalien ihmisten kanssa. Isovanhemmaksi tultuaan ihminen on edelleen aikuinen, joka pystyy säätelemään käytöstään. Ei ole mitään isovanhemman hurahdusta, jossa hän älyllisesti taantuisi. Kun aikuinen lapsi kertoo tai edes vihjaa, että nyt on roolit sekoittumassa, isovanhempi on herää tilanteeseen, ottaa onkeensa ja korjaa käytöksensä, mitä ei ole nyt tapahtunut. Viiteen vuoteen.
Lapsella ei tässä tilanteessa ole mummia ja äitiä, vaan kaksi äitiä. Mummilla vaikuttaa olevan jopa enemmän auktoriteettia kuin äidillä. Lapsen äitikään ei pysty vastustamaan mummin pyyntöjä, vaan toteuttaa tämän itsekkäitä haluja sokeasti vuodesta toiseen. On kohtuutonta vaatia, että 10-vuotias lapsi pystyisi sen tekemään, repäisemään itsensä ja äitinsä irti sairaasta perhekuviosta. Hän pystyisi yhtäkkiä vastustamaan mummin manipulointia ja kieltäytymään hänen toiveistaan ja käskyistään. Vanhempi, joka mummi mielestään on, suuttuu kun lapsi uhmaa, luonnollisesti. Lapsi voi saada rangaistuksen, ja koska ap:kaan ei uskalla nousta mummia vastaan, kuka lasta silloin puolustaa? Mitä tämä tekee lapsen mielenterveydelle? Lipsahtaako se siihen, että mummi ja äiti yhdessä toruvat lasta? Tämä tulee mieleen ap:n lapasmaisuudesta (anteeksi termi).
Älä käytä lasta välineenä, sen riskin näen tässä. Lapsi ei ole sinulle väline hoitaa asia kuntoon, vaan sinun pitää uskaltaa tehdä se itse. Kun olette saaneet uuden asunnon lapsesi kanssa, se itsestään selkeyttää vanhemmuuskuvioita ja auktoriteettiasi. Tämän jälkeen käykää keskustelu siitä, totellaanko mummia vai äitiä. Jos mummi pyytää tai sanoo jotain hassua, lapsi soittaa äidille tai lähtee kotiin. Sinä käyt läpi äitisi kanssa, mistä oli kyse.
Lapsia ei sotketa aikuisten välisiin ristiriitoihin. Tässä ei ole oikein kyse edes ristiriidasta vaan mielenterveytensä kanssa vakavasti haparoivien ihmisten harjoittamasta väkivallasta, jota lapsi todistaa vierestä joka päivä.
sossun keittiöpsykologiaa phyi
75 v ei ole vanhus. Palvelukotiin pääsevät vain todella todella huonokuntoiset (esim tiedän sokean 93 v vanhuksen ,jolla usieta sydäninfarkteja, pystyy liikkumaan rollaattorilla vain muutaman metrin , ei pääse vessaan, kotihoito käy 5 krt päivässä, mutta ei pääse millään ilveellä palvelutaloon, pieni eläke ei riitä yksityiseen hoitokotiin) . Mielestäni ainoa ratkaisu ap.lle on että äitisi vuokraa oman asunnon , vaikka yksiön , jostain lähiseudulta. Omatuntosi saattaa vähän karvastella, mutta sinulla ja tyttärelläsi on oikeus ihan omaan elämään, me elämme täällä vain kerran. Jos äitisi on noin läheisriippuvainen , niin se on sori, mutta se on hänen ongelmansa, ei sinun. Terve vanhempi kasvattaa lapselleen tukevat siivet, eikä roiku niissä kiinni lopun ikäänsä. Jos se ei äidillesi sovi, niin se on sitten hänen ongelmansa. Aikuinen ihminen kumminkin. Been there, done that.
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin kommentoinut sossu postailee vielä. Useamman kerran tuli vinkki jutella lapsen kanssa ja ohjeistaa, ettei mummoa totella vaan mennään äidin säännöillä. Tämä on oikein hyvä periaate ja suosittelen käyttämään sitä tilanteissa, jotka ovat vielä normaalin puolella. Omasta, yleensä äidin roolista luopumaan kynenemätön isovanhempi voi ajattelemattomuuttaa yrittää olla äiti myös lapsenlapsille, ja kasvattaa omien näkemystensä mukaan. Kuitenkin kun asiasta ollaan keskusteltu kuten ap:kin on (viisi vuotta!), eikä tilanne muutu ja vanhemman mitätöiminen, rajattomuus ja ylikävely jatkuu, ei useinkaan olla enää tekemisissä mielenterveydeltään normaalien ihmisten kanssa. Isovanhemmaksi tultuaan ihminen on edelleen aikuinen, joka pystyy säätelemään käytöstään. Ei ole mitään isovanhemman hurahdusta, jossa hän älyllisesti taantuisi. Kun aikuinen lapsi kertoo tai edes vihjaa, että nyt on roolit sekoittumassa, isovanhempi on herää tilanteeseen, ottaa onkeensa ja korjaa käytöksensä, mitä ei ole nyt tapahtunut. Viiteen vuoteen.
Lapsella ei tässä tilanteessa ole mummia ja äitiä, vaan kaksi äitiä. Mummilla vaikuttaa olevan jopa enemmän auktoriteettia kuin äidillä. Lapsen äitikään ei pysty vastustamaan mummin pyyntöjä, vaan toteuttaa tämän itsekkäitä haluja sokeasti vuodesta toiseen. On kohtuutonta vaatia, että 10-vuotias lapsi pystyisi sen tekemään, repäisemään itsensä ja äitinsä irti sairaasta perhekuviosta. Hän pystyisi yhtäkkiä vastustamaan mummin manipulointia ja kieltäytymään hänen toiveistaan ja käskyistään. Vanhempi, joka mummi mielestään on, suuttuu kun lapsi uhmaa, luonnollisesti. Lapsi voi saada rangaistuksen, ja koska ap:kaan ei uskalla nousta mummia vastaan, kuka lasta silloin puolustaa? Mitä tämä tekee lapsen mielenterveydelle? Lipsahtaako se siihen, että mummi ja äiti yhdessä toruvat lasta? Tämä tulee mieleen ap:n lapasmaisuudesta (anteeksi termi).
Älä käytä lasta välineenä, sen riskin näen tässä. Lapsi ei ole sinulle väline hoitaa asia kuntoon, vaan sinun pitää uskaltaa tehdä se itse. Kun olette saaneet uuden asunnon lapsesi kanssa, se itsestään selkeyttää vanhemmuuskuvioita ja auktoriteettiasi. Tämän jälkeen käykää keskustelu siitä, totellaanko mummia vai äitiä. Jos mummi pyytää tai sanoo jotain hassua, lapsi soittaa äidille tai lähtee kotiin. Sinä käyt läpi äitisi kanssa, mistä oli kyse.
Lapsia ei sotketa aikuisten välisiin ristiriitoihin. Tässä ei ole oikein kyse edes ristiriidasta vaan mielenterveytensä kanssa vakavasti haparoivien ihmisten harjoittamasta väkivallasta, jota lapsi todistaa vierestä joka päivä.
Vedähän henkeä sossueukko
Vierailija kirjoitti:
Mistä te saitte, että ap tekee henkistä väkivaltaa lasta kohtaan? Luin aloituksen uudestaan, enkä saanut siitä sen enempää irti, kuin että mummo haluaa olla "good cop" ja torpata äidin auktoriteetin lapseen. Liika lelliminen ei toki ole lapselle hyväksi, mutta missä tuossa on varsinaisesti se henkinen väkivalta?
Lapsi ottaa äidistään mallia. Äiti haahuilee kotona , äidinäiti sanoo yhtä äiti toista . Kumpaa lapsen on toteltava , miksi äidinäiti lupaa esim. karkkeja , äiti ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te saitte, että ap tekee henkistä väkivaltaa lasta kohtaan? Luin aloituksen uudestaan, enkä saanut siitä sen enempää irti, kuin että mummo haluaa olla "good cop" ja torpata äidin auktoriteetin lapseen. Liika lelliminen ei toki ole lapselle hyväksi, mutta missä tuossa on varsinaisesti se henkinen väkivalta?
Lapsi ottaa äidistään mallia. Äiti haahuilee kotona , äidinäiti sanoo yhtä äiti toista . Kumpaa lapsen on toteltava , miksi äidinäiti lupaa esim. karkkeja , äiti ei.
Koko perhekuvio on täysin sairas. Kökötetään kotona, kökötetään ja kökötetään. Odotetaan jotain ulkopuolista pelastajaa, ei oteta mitään vastuuta omista valinnoista tai omasta elämästä.
Lapsi ei tiedä ketä totella, perheen dynamiikka vinksallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te saitte, että ap tekee henkistä väkivaltaa lasta kohtaan? Luin aloituksen uudestaan, enkä saanut siitä sen enempää irti, kuin että mummo haluaa olla "good cop" ja torpata äidin auktoriteetin lapseen. Liika lelliminen ei toki ole lapselle hyväksi, mutta missä tuossa on varsinaisesti se henkinen väkivalta?
Lapsi ottaa äidistään mallia. Äiti haahuilee kotona , äidinäiti sanoo yhtä äiti toista . Kumpaa lapsen on toteltava , miksi äidinäiti lupaa esim. karkkeja , äiti ei.
Koko perhekuvio on täysin sairas. Kökötetään kotona, kökötetään ja kökötetään. Odotetaan jotain ulkopuolista pelastajaa, ei oteta mitään vastuuta omista valinnoista tai omasta elämästä.
Lapsi ei tiedä ketä totella, perheen dynamiikka vinksallaan.
Niin, onhan tuo dynamiikka vinksallaan monella tapaa, mutta on kyllä aikamoinen harppaus sanoa sitä henkiseksi väkivallaksi.
Tuon logiikan mukaan kaikki pitkäaikaistyöttömät, yrittäjinä epäonnistuneet, fyysisen sairauden väsyttämät, sohvalla TV-sarjoja tai rakkausromaaneja ahmivat, tai vaikka ihan jo lievästäkin masennuksesta kärsivät vanhemmat tekevät lapsilleen Henkistä Väkivaltaa(tm), kun antavat lapsilleen vääränlaisia malleja.
Masentuneen jälkaongelmaisen paikka ei ole samassa kodissa yhdessä työttömän yksinhuoltajatyttärensä kanssa. Tuossahan masentuu kaikki ja ihmissuhteet "happanee".
Jokin ratkaisu on löydettävä, joka on ainakin vähän parempi kuin nykyinen.
Jos et muuta keksi, niin kokeile edes niitä kodinhoitajia ensin, saatat yllättyä ja piristyä itsekin. Äidille apua kotiin ja itse lähdet siitä mököttämästä vaikka ulkoilemaan ta muuten vain ihmisten ilmoille.
Mitään ei tapahdu, jos et itse laita tapahtumaan.