Lue keskustelun säännöt.
Äitini asuu luonani ja vie elämänhaluni
30.07.2021 |
Olen kolmekymppinen työtön yksinhuoltaja ja iäkäs äitini asuu luonani kun ei yksinkään pärjäisi ja ei hänestä kukaan muukaan huolehtisi. Elämä on normaalista kaukana.
En saa kasvattaa 10-vuotiasta tytärtäni niin kuin haluan. Mummi antaa lapselle kaiken periksi eikä anna lapsen osallistua kotitöihin kun lapsi tekisi ne kuitenkin väärin vaikka haluaisin hänen oppivan niitä.
Kun ostan lapselle vaatteita on mummilla aina niistä valittamista ja muutenkin hän arvostelee minua (ja yleensäkin ihmisiä) hyvin paljon.
Äitini on AINA kotona eikä käy ikinä missään. Nyt kun olen työtön ja on korona-aika joudun siis kököttämään kotona hänen kanssaan.
Olen ihan loppu ja väsynyt. Lapsi pärjäilee melko hyvin, on kavereita yms.
Palvelutaloa yritettiin muutama vuosi sitten. Ehdotettiin paikkaa joka olisi ollut äidille huonosti soveltuva, ja kun hän sanoi ettei halua sinne niin en raskinut häntä sinne laittaa. Enää en jaksa yrittää mitään.
Tämä tilanne on epäreilu, se kun saa minut inhoamaan itseäni ja äitiäni.
Kommentit (544)
AP:lle annan neuvon: Tee selväksi lapsellesi, että mummolta ei lupia kysellä, ja jos mummon luvalla tekee jotain, mitä äiti on kieltänyt, tulee sama rangaistus, kuin jos tekisi kokonaan ilman lupaa. Jos mummon aivotoiminta on siinä määrin heikentynyt, että tarvitsee jokapäiväisessä tavallisessa arjessaan jatkuvasti apua, hän ei ole kykenevä kasvattamaan lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 33 ja äitini 70...
Minulla tulee olemaan vastaavat luvut tulevaisuudessa poikani kanssa. Oman äitini kanssa on lukemat 50 v ja 72 v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on iäkäs? Onko äitisi muistisairas? Onko sinulle jotain taloudellista hyötyä tilanteesta kun olet tehnyt tällaiset asumisjärjestelyt? Kumpi teistä asuu "toisen nurikissa"?
Rahaa ei ole meistä kummallakaan. Äiti on n. 75 vuotta. Asumisjärjestely ei ole minun valintani vaan äiti päätyi minulle kun erosi isästäni.
Ap.
Totta helvetissä se on sinun valintasi, keitä kotiisi muuttaa. Mitä ihmettä sinä sönkötät?
Olet ilmeisesti onnellisesti välttynyt narsistista piireistä elämässäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on iäkäs? Onko äitisi muistisairas? Onko sinulle jotain taloudellista hyötyä tilanteesta kun olet tehnyt tällaiset asumisjärjestelyt? Kumpi teistä asuu "toisen nurikissa"?
Rahaa ei ole meistä kummallakaan. Äiti on n. 75 vuotta. Asumisjärjestely ei ole minun valintani vaan äiti päätyi minulle kun erosi isästäni.
Ap.
Totta helvetissä se on sinun valintasi, keitä kotiisi muuttaa. Mitä ihmettä sinä sönkötät?
Olet ilmeisesti onnellisesti välttynyt narsistista piireistä elämässäsi.
Olen narsistin tytär ja narsistin sisar. Tiedän kaiken narsismista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun vanhemmat vanhenee, niin heidän elämäänsä ei tule tuppautua liikaa eikä alkaa tehdä asioita heidän puolestaan. Jos niin toimii, niin vanhempien toimintakyky heikkenee ja jonkin ajan kuluttua heistä tulee täysin avuttomia eivätkä selviydy enää mistään ilman apua.
Luin tästä aiheesta äskettäin. Olisiko ap:n tapauksessakin käynyt näin? Hyvää tarkoittava lapsi tekee vanhemmalleen karhunpalveluksen auttamalla asioissa, joihin ei tarvita apua. Lopulta ollaan kuvatunlaisessa tilanteessa, jossa avuttomuus lisääntyy jatkuvasti, koska mitään tarvetta huolehtia itsestä ja suoriutua päivittäisistä askareista ei ole. Tilanteen tunnistaminen auttaa eteenpäin. Ei ole varmasti helppoa muuttaa nykyistä käytäntöä toiseksi. Ap:n töihin meno olisi yksi askel eteenpäin, koska silloin vanhemmalle jää omaa ainaa huolehtia itsestään. Myös 10-vuotiaalta pitää vaatia vastuun ottamista omasta itsestään ja käytöksestä. Ei voi laittaa enää mummon syyksi, jos tytär toimii vastuuttomasti tai ei tottele äitiä.
Ei ole.
Ap:lla on kyse ylisukupolvisesta narsismista ja läheisriippuvuudesta, jota mummo ja ap on hyvää vauhtia opettamassa myös lapselle.
Näin on , mutta ap on TIEDOSTANUT tilanteen ja se on hyvä. Seuraava askel on hakea apua , siitä tervehtyminen alkaa.
Ei ole.
Hänhän nimenomaan ei suostu kuuntelemaan mitään vaan haluaa jatkaa siinä tilanteessa vellomista.
Ei hän mitään apua tarvitse vaan äidin pois elämästään.
Kyllä ap on tiedostanut tilanteen koska kysyy täältä neuvoja. On paljon ihmisiä samassa tilanteessa ja he ihmettelee miksi elämä on niin synkkää. Eivät näe kuviota. Ap miettii nyt vaihtoehtoja ja toimii sitten. Se mikä on sukupolvien ajan ollut vinoutunutta ei hetkessä korjaannu.
Ei ap ole sitä tiedostanut. Hän haluaa rypeä siinä. Jankuttaa ja vatvoo ja velloo. Haluaa sympatiaa ja sääliä. Ei hän halua tilanteesta edes eroon, vaan siirtää ja siirtää ratkaisujen tekemistä. Aina on joku lääkärin aika tai psykiatrinen sairaanhoitaja tai labra tai jotain, jota odottaessa ei voi tehdä muuta kuin velloa.
Olen seurannut tätä lähietäisyydeltä vuodesta 1976. Ei siitä loppua näytä tulevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun vanhemmat vanhenee, niin heidän elämäänsä ei tule tuppautua liikaa eikä alkaa tehdä asioita heidän puolestaan. Jos niin toimii, niin vanhempien toimintakyky heikkenee ja jonkin ajan kuluttua heistä tulee täysin avuttomia eivätkä selviydy enää mistään ilman apua.
Luin tästä aiheesta äskettäin. Olisiko ap:n tapauksessakin käynyt näin? Hyvää tarkoittava lapsi tekee vanhemmalleen karhunpalveluksen auttamalla asioissa, joihin ei tarvita apua. Lopulta ollaan kuvatunlaisessa tilanteessa, jossa avuttomuus lisääntyy jatkuvasti, koska mitään tarvetta huolehtia itsestä ja suoriutua päivittäisistä askareista ei ole. Tilanteen tunnistaminen auttaa eteenpäin. Ei ole varmasti helppoa muuttaa nykyistä käytäntöä toiseksi. Ap:n töihin meno olisi yksi askel eteenpäin, koska silloin vanhemmalle jää omaa ainaa huolehtia itsestään. Myös 10-vuotiaalta pitää vaatia vastuun ottamista omasta itsestään ja käytöksestä. Ei voi laittaa enää mummon syyksi, jos tytär toimii vastuuttomasti tai ei tottele äitiä.
Ei ole.
Ap:lla on kyse ylisukupolvisesta narsismista ja läheisriippuvuudesta, jota mummo ja ap on hyvää vauhtia opettamassa myös lapselle.
Näin on , mutta ap on TIEDOSTANUT tilanteen ja se on hyvä. Seuraava askel on hakea apua , siitä tervehtyminen alkaa.
Ei ole.
Hänhän nimenomaan ei suostu kuuntelemaan mitään vaan haluaa jatkaa siinä tilanteessa vellomista.
Ei hän mitään apua tarvitse vaan äidin pois elämästään.
Kyllä ap on tiedostanut tilanteen koska kysyy täältä neuvoja. On paljon ihmisiä samassa tilanteessa ja he ihmettelee miksi elämä on niin synkkää. Eivät näe kuviota. Ap miettii nyt vaihtoehtoja ja toimii sitten. Se mikä on sukupolvien ajan ollut vinoutunutta ei hetkessä korjaannu.
Ei ap ole sitä tiedostanut. Hän haluaa rypeä siinä. Jankuttaa ja vatvoo ja velloo. Haluaa sympatiaa ja sääliä. Ei hän halua tilanteesta edes eroon, vaan siirtää ja siirtää ratkaisujen tekemistä. Aina on joku lääkärin aika tai psykiatrinen sairaanhoitaja tai labra tai jotain, jota odottaessa ei voi tehdä muuta kuin velloa.
Olen seurannut tätä lähietäisyydeltä vuodesta 1976. Ei siitä loppua näytä tulevan.
Lyönpä vetoa että ap petaa tilannetta käytännössä niin, että kun se mummo kupsahtaa, hän on koulinut sen kymmenvuotiaan holhokikseen johon takertua. Ja siitä sitten ap aikoo lipsahtaa mummoksi sen lapsensa huusholliin. Ja niin edelleen. Ja niin edelleen.
N-43 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N-43 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N-43 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla rahaa? Osta yksiö ja laita äitisi siihen vuokralle. Ja siihen kotiin kotipalvelu ja käyt myös itse auttamassa ja kyläilemässä. Hätäranneke käteen, jos kaatuilee tms. Varmasti äitisikin olisi tyytyväinen. Kuvauksesi perusteella hänellä ei ole dementiaa tms. karkailutaipumusta.
Minä samaa mieltä. Jos ei ole rahaa, voitte vuokrata äidille asunnon vaikka naapurista! Kyllä hän tukirahoja saa ellei ole omaisuutta, jolla sitten taas voi ostaa asunnon. Tälläinen olisi varmaan ihanteellinen ratkaisu.
Ei todellakaan läheisriippuvaista narsistia omaan naapuriin! Jeesus sentään!
Minusta tämä on hyvä idea. Kyseessä on sentään oma äiti. Hän on sopivan etäisyyden päässä kun asuu naapurissa. Jos tulisi jotain ongelmaa, sitten muuttaa hiukan kauemmas.
Miksi luulet että han stalkkaisi. Saattaa hyvinkin alkaa elää omaa elämäänsä kun asuu yksin. Lapsenvahtikin olisi lähellä. Tietty minä ja mun äiti ollaan eri asia koska hän ei ainakaan stalkkaa vaan on suht normaali. Mutta onhan näitä stalkkaajia, isääni en ottaisi suurin surminkaan naapuriini.
Se ei todellakaan ole hyvä idea.
Hän stalkkaa sitten kaiken aikaa 24/7, tunkee kaikkien naapureiden elämään, levittelee juttuja sinne naapurustoon, sekaantuu joka asiaan, mankuu lasta käymään milloin milläkin verukkeella, piipahtelee holtitta, kyttää posteja, tunkee lapsen elämään, kuulustelee tämän kavereita jos ovat ulkona, jauhaa lapsensa ja lapsenlapsensa asioita (ja kuviteltuja juttuja) lähikaupassa, tunkee stalkkaamaan lasta koulun pihalla, tunkee koulun tapahtumiin, esittäytyy opettajille, venyttää rajoja siellä koulussa…
Tekee elämästä helvettiä.
Eikä sinne voi enää jäädä asumaan, vaikka sen mummon sieltä saisikin pois. Mitä ei saa, muuta kuin jos mummo kuukahtaa. Paitsi että kummittelee kyllä haudankin takaa.
Koska ap:n äiti on läheisriippuvainen narsisti. Ja ap itsekin on läheisriippuvainen, joka sallii ne rajojensa ylittämiset ja itse ylittelee niitä lapsellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joko tämä on trolli tai sitten AP on HT (tai molempia).
10v:lläkin on jonkinlaista kehitysviivettä, jos ei pysty olemaan äidin iltavuorojen ajan kotona mummonsa kanssa, jolla on vain lievää masennusta, ja alkavaa dementiaa.
mikä on ht?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun vanhemmat vanhenee, niin heidän elämäänsä ei tule tuppautua liikaa eikä alkaa tehdä asioita heidän puolestaan. Jos niin toimii, niin vanhempien toimintakyky heikkenee ja jonkin ajan kuluttua heistä tulee täysin avuttomia eivätkä selviydy enää mistään ilman apua.
Luin tästä aiheesta äskettäin. Olisiko ap:n tapauksessakin käynyt näin? Hyvää tarkoittava lapsi tekee vanhemmalleen karhunpalveluksen auttamalla asioissa, joihin ei tarvita apua. Lopulta ollaan kuvatunlaisessa tilanteessa, jossa avuttomuus lisääntyy jatkuvasti, koska mitään tarvetta huolehtia itsestä ja suoriutua päivittäisistä askareista ei ole. Tilanteen tunnistaminen auttaa eteenpäin. Ei ole varmasti helppoa muuttaa nykyistä käytäntöä toiseksi. Ap:n töihin meno olisi yksi askel eteenpäin, koska silloin vanhemmalle jää omaa ainaa huolehtia itsestään. Myös 10-vuotiaalta pitää vaatia vastuun ottamista omasta itsestään ja käytöksestä. Ei voi laittaa enää mummon syyksi, jos tytär toimii vastuuttomasti tai ei tottele äitiä.
Ei ole.
Ap:lla on kyse ylisukupolvisesta narsismista ja läheisriippuvuudesta, jota mummo ja ap on hyvää vauhtia opettamassa myös lapselle.
Näin on , mutta ap on TIEDOSTANUT tilanteen ja se on hyvä. Seuraava askel on hakea apua , siitä tervehtyminen alkaa.
Ei ole.
Hänhän nimenomaan ei suostu kuuntelemaan mitään vaan haluaa jatkaa siinä tilanteessa vellomista.
Ei hän mitään apua tarvitse vaan äidin pois elämästään.
Kyllä ap on tiedostanut tilanteen koska kysyy täältä neuvoja. On paljon ihmisiä samassa tilanteessa ja he ihmettelee miksi elämä on niin synkkää. Eivät näe kuviota. Ap miettii nyt vaihtoehtoja ja toimii sitten. Se mikä on sukupolvien ajan ollut vinoutunutta ei hetkessä korjaannu.
Ei ap ole sitä tiedostanut. Hän haluaa rypeä siinä. Jankuttaa ja vatvoo ja velloo. Haluaa sympatiaa ja sääliä. Ei hän halua tilanteesta edes eroon, vaan siirtää ja siirtää ratkaisujen tekemistä. Aina on joku lääkärin aika tai psykiatrinen sairaanhoitaja tai labra tai jotain, jota odottaessa ei voi tehdä muuta kuin velloa.
Olen seurannut tätä lähietäisyydeltä vuodesta 1976. Ei siitä loppua näytä tulevan.
No oletko tehnyt mitään konkreettista auttaaksesi tuota lähietäisyydeltä näkemääsi epätervettä tilannetta? Et? Mikä helvetin oikeus sinulla on sitten halveksia ja haukkua ihmistä, jonka hankalasta elämäntilanteesta sinulla ei ole mitään omakohtaista kokemusta?
Ei tarvitse auttaa, mutta jos ei ole muuta antamista kuin ylenkatsominen, voi ihan rauhassa vaikka kääntää katseensa jonnekin kauas muualle. Tuollaisesta asenteesta ei ole mitään apua kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummo vanhainkotiin ja mummolle moro ja näkemiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun vanhemmat vanhenee, niin heidän elämäänsä ei tule tuppautua liikaa eikä alkaa tehdä asioita heidän puolestaan. Jos niin toimii, niin vanhempien toimintakyky heikkenee ja jonkin ajan kuluttua heistä tulee täysin avuttomia eivätkä selviydy enää mistään ilman apua.
Luin tästä aiheesta äskettäin. Olisiko ap:n tapauksessakin käynyt näin? Hyvää tarkoittava lapsi tekee vanhemmalleen karhunpalveluksen auttamalla asioissa, joihin ei tarvita apua. Lopulta ollaan kuvatunlaisessa tilanteessa, jossa avuttomuus lisääntyy jatkuvasti, koska mitään tarvetta huolehtia itsestä ja suoriutua päivittäisistä askareista ei ole. Tilanteen tunnistaminen auttaa eteenpäin. Ei ole varmasti helppoa muuttaa nykyistä käytäntöä toiseksi. Ap:n töihin meno olisi yksi askel eteenpäin, koska silloin vanhemmalle jää omaa ainaa huolehtia itsestään. Myös 10-vuotiaalta pitää vaatia vastuun ottamista omasta itsestään ja käytöksestä. Ei voi laittaa enää mummon syyksi, jos tytär toimii vastuuttomasti tai ei tottele äitiä.
Ei ole.
Ap:lla on kyse ylisukupolvisesta narsismista ja läheisriippuvuudesta, jota mummo ja ap on hyvää vauhtia opettamassa myös lapselle.
Näin on , mutta ap on TIEDOSTANUT tilanteen ja se on hyvä. Seuraava askel on hakea apua , siitä tervehtyminen alkaa.
Ei ole.
Hänhän nimenomaan ei suostu kuuntelemaan mitään vaan haluaa jatkaa siinä tilanteessa vellomista.
Ei hän mitään apua tarvitse vaan äidin pois elämästään.
Kyllä ap on tiedostanut tilanteen koska kysyy täältä neuvoja. On paljon ihmisiä samassa tilanteessa ja he ihmettelee miksi elämä on niin synkkää. Eivät näe kuviota. Ap miettii nyt vaihtoehtoja ja toimii sitten. Se mikä on sukupolvien ajan ollut vinoutunutta ei hetkessä korjaannu.
Ei ap ole sitä tiedostanut. Hän haluaa rypeä siinä. Jankuttaa ja vatvoo ja velloo. Haluaa sympatiaa ja sääliä. Ei hän halua tilanteesta edes eroon, vaan siirtää ja siirtää ratkaisujen tekemistä. Aina on joku lääkärin aika tai psykiatrinen sairaanhoitaja tai labra tai jotain, jota odottaessa ei voi tehdä muuta kuin velloa.
Olen seurannut tätä lähietäisyydeltä vuodesta 1976. Ei siitä loppua näytä tulevan.
Lyönpä vetoa että ap petaa tilannetta käytännössä niin, että kun se mummo kupsahtaa, hän on koulinut sen kymmenvuotiaan holhokikseen johon takertua. Ja siitä sitten ap aikoo lipsahtaa mummoksi sen lapsensa huusholliin. Ja niin edelleen. Ja niin edelleen.
Luuletteko oikeasti, että tällaisista kommenteista on jotain apua kenellekään?
Itsehän en edes pyydä tilanteeseeni apua keneltäkään, koska on tullut harvinaisen selväksi, että suurimmalta osalta ei tule kuin tällaista outoa räikeillä värikynillä väritettyä halveksuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun vanhemmat vanhenee, niin heidän elämäänsä ei tule tuppautua liikaa eikä alkaa tehdä asioita heidän puolestaan. Jos niin toimii, niin vanhempien toimintakyky heikkenee ja jonkin ajan kuluttua heistä tulee täysin avuttomia eivätkä selviydy enää mistään ilman apua.
Luin tästä aiheesta äskettäin. Olisiko ap:n tapauksessakin käynyt näin? Hyvää tarkoittava lapsi tekee vanhemmalleen karhunpalveluksen auttamalla asioissa, joihin ei tarvita apua. Lopulta ollaan kuvatunlaisessa tilanteessa, jossa avuttomuus lisääntyy jatkuvasti, koska mitään tarvetta huolehtia itsestä ja suoriutua päivittäisistä askareista ei ole. Tilanteen tunnistaminen auttaa eteenpäin. Ei ole varmasti helppoa muuttaa nykyistä käytäntöä toiseksi. Ap:n töihin meno olisi yksi askel eteenpäin, koska silloin vanhemmalle jää omaa ainaa huolehtia itsestään. Myös 10-vuotiaalta pitää vaatia vastuun ottamista omasta itsestään ja käytöksestä. Ei voi laittaa enää mummon syyksi, jos tytär toimii vastuuttomasti tai ei tottele äitiä.
Ei ole.
Ap:lla on kyse ylisukupolvisesta narsismista ja läheisriippuvuudesta, jota mummo ja ap on hyvää vauhtia opettamassa myös lapselle.
Näin on , mutta ap on TIEDOSTANUT tilanteen ja se on hyvä. Seuraava askel on hakea apua , siitä tervehtyminen alkaa.
Ei ole.
Hänhän nimenomaan ei suostu kuuntelemaan mitään vaan haluaa jatkaa siinä tilanteessa vellomista.
Ei hän mitään apua tarvitse vaan äidin pois elämästään.
Kyllä ap on tiedostanut tilanteen koska kysyy täältä neuvoja. On paljon ihmisiä samassa tilanteessa ja he ihmettelee miksi elämä on niin synkkää. Eivät näe kuviota. Ap miettii nyt vaihtoehtoja ja toimii sitten. Se mikä on sukupolvien ajan ollut vinoutunutta ei hetkessä korjaannu.
Ei ap ole sitä tiedostanut. Hän haluaa rypeä siinä. Jankuttaa ja vatvoo ja velloo. Haluaa sympatiaa ja sääliä. Ei hän halua tilanteesta edes eroon, vaan siirtää ja siirtää ratkaisujen tekemistä. Aina on joku lääkärin aika tai psykiatrinen sairaanhoitaja tai labra tai jotain, jota odottaessa ei voi tehdä muuta kuin velloa.
Olen seurannut tätä lähietäisyydeltä vuodesta 1976. Ei siitä loppua näytä tulevan.
No oletko tehnyt mitään konkreettista auttaaksesi tuota lähietäisyydeltä näkemääsi epätervettä tilannetta? Et? Mikä helvetin oikeus sinulla on sitten halveksia ja haukkua ihmistä, jonka hankalasta elämäntilanteesta sinulla ei ole mitään omakohtaista kokemusta?
Ei tarvitse auttaa, mutta jos ei ole muuta antamista kuin ylenkatsominen, voi ihan rauhassa vaikka kääntää katseensa jonnekin kauas muualle. Tuollaisesta asenteesta ei ole mitään apua kenellekään.
Jos tuossa kuviossa mukana olevat ihmiset ei itse halua muutosta, ei sille kukaan ulkopuolinen mitään voi.
Tajusin tämän siinä vaiheessa, kun siskoni (tämä ”uhri”) oli ”hoitanut” äitiäni ja pikkusiskoani ja kun viimein näytti siltä, että sisko voisi saada sen ”oman elämän”, hän löysikin välittömästi uuden hoidokin, jota nyt ”hoitaa” 24/7.
Välimme katkesivat siinä vaiheessa, kun hän itsemurhalla uhkaillen jälleen kerran vaati rahaa jotta tämä minulle ventovieras mies pääsisi opiskelemaan jotain, joka vaihteeksi olisi se asia, jota siskoni olisi halunnut asettua odottamaan ja jonka jälkeen hän ”voisi alkaa järjestää omia asioitaan”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun vanhemmat vanhenee, niin heidän elämäänsä ei tule tuppautua liikaa eikä alkaa tehdä asioita heidän puolestaan. Jos niin toimii, niin vanhempien toimintakyky heikkenee ja jonkin ajan kuluttua heistä tulee täysin avuttomia eivätkä selviydy enää mistään ilman apua.
Luin tästä aiheesta äskettäin. Olisiko ap:n tapauksessakin käynyt näin? Hyvää tarkoittava lapsi tekee vanhemmalleen karhunpalveluksen auttamalla asioissa, joihin ei tarvita apua. Lopulta ollaan kuvatunlaisessa tilanteessa, jossa avuttomuus lisääntyy jatkuvasti, koska mitään tarvetta huolehtia itsestä ja suoriutua päivittäisistä askareista ei ole. Tilanteen tunnistaminen auttaa eteenpäin. Ei ole varmasti helppoa muuttaa nykyistä käytäntöä toiseksi. Ap:n töihin meno olisi yksi askel eteenpäin, koska silloin vanhemmalle jää omaa ainaa huolehtia itsestään. Myös 10-vuotiaalta pitää vaatia vastuun ottamista omasta itsestään ja käytöksestä. Ei voi laittaa enää mummon syyksi, jos tytär toimii vastuuttomasti tai ei tottele äitiä.
Ei ole.
Ap:lla on kyse ylisukupolvisesta narsismista ja läheisriippuvuudesta, jota mummo ja ap on hyvää vauhtia opettamassa myös lapselle.
Näin on , mutta ap on TIEDOSTANUT tilanteen ja se on hyvä. Seuraava askel on hakea apua , siitä tervehtyminen alkaa.
Ei ole.
Hänhän nimenomaan ei suostu kuuntelemaan mitään vaan haluaa jatkaa siinä tilanteessa vellomista.
Ei hän mitään apua tarvitse vaan äidin pois elämästään.
Kyllä ap on tiedostanut tilanteen koska kysyy täältä neuvoja. On paljon ihmisiä samassa tilanteessa ja he ihmettelee miksi elämä on niin synkkää. Eivät näe kuviota. Ap miettii nyt vaihtoehtoja ja toimii sitten. Se mikä on sukupolvien ajan ollut vinoutunutta ei hetkessä korjaannu.
Ei ap ole sitä tiedostanut. Hän haluaa rypeä siinä. Jankuttaa ja vatvoo ja velloo. Haluaa sympatiaa ja sääliä. Ei hän halua tilanteesta edes eroon, vaan siirtää ja siirtää ratkaisujen tekemistä. Aina on joku lääkärin aika tai psykiatrinen sairaanhoitaja tai labra tai jotain, jota odottaessa ei voi tehdä muuta kuin velloa.
Olen seurannut tätä lähietäisyydeltä vuodesta 1976. Ei siitä loppua näytä tulevan.
Lyönpä vetoa että ap petaa tilannetta käytännössä niin, että kun se mummo kupsahtaa, hän on koulinut sen kymmenvuotiaan holhokikseen johon takertua. Ja siitä sitten ap aikoo lipsahtaa mummoksi sen lapsensa huusholliin. Ja niin edelleen. Ja niin edelleen.
Luuletteko oikeasti, että tällaisista kommenteista on jotain apua kenellekään?
Itsehän en edes pyydä tilanteeseeni apua keneltäkään, koska on tullut harvinaisen selväksi, että suurimmalta osalta ei tule kuin tällaista outoa räikeillä värikynillä väritettyä halveksuntaa.
Ei se ole halveksuntaa. Vaan selkeä arvio siitä, mikä tilanne oikeasti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun vanhemmat vanhenee, niin heidän elämäänsä ei tule tuppautua liikaa eikä alkaa tehdä asioita heidän puolestaan. Jos niin toimii, niin vanhempien toimintakyky heikkenee ja jonkin ajan kuluttua heistä tulee täysin avuttomia eivätkä selviydy enää mistään ilman apua.
Luin tästä aiheesta äskettäin. Olisiko ap:n tapauksessakin käynyt näin? Hyvää tarkoittava lapsi tekee vanhemmalleen karhunpalveluksen auttamalla asioissa, joihin ei tarvita apua. Lopulta ollaan kuvatunlaisessa tilanteessa, jossa avuttomuus lisääntyy jatkuvasti, koska mitään tarvetta huolehtia itsestä ja suoriutua päivittäisistä askareista ei ole. Tilanteen tunnistaminen auttaa eteenpäin. Ei ole varmasti helppoa muuttaa nykyistä käytäntöä toiseksi. Ap:n töihin meno olisi yksi askel eteenpäin, koska silloin vanhemmalle jää omaa ainaa huolehtia itsestään. Myös 10-vuotiaalta pitää vaatia vastuun ottamista omasta itsestään ja käytöksestä. Ei voi laittaa enää mummon syyksi, jos tytär toimii vastuuttomasti tai ei tottele äitiä.
Ei ole.
Ap:lla on kyse ylisukupolvisesta narsismista ja läheisriippuvuudesta, jota mummo ja ap on hyvää vauhtia opettamassa myös lapselle.
Näin on , mutta ap on TIEDOSTANUT tilanteen ja se on hyvä. Seuraava askel on hakea apua , siitä tervehtyminen alkaa.
Ei ole.
Hänhän nimenomaan ei suostu kuuntelemaan mitään vaan haluaa jatkaa siinä tilanteessa vellomista.
Ei hän mitään apua tarvitse vaan äidin pois elämästään.
Kyllä ap on tiedostanut tilanteen koska kysyy täältä neuvoja. On paljon ihmisiä samassa tilanteessa ja he ihmettelee miksi elämä on niin synkkää. Eivät näe kuviota. Ap miettii nyt vaihtoehtoja ja toimii sitten. Se mikä on sukupolvien ajan ollut vinoutunutta ei hetkessä korjaannu.
Ei ap ole sitä tiedostanut. Hän haluaa rypeä siinä. Jankuttaa ja vatvoo ja velloo. Haluaa sympatiaa ja sääliä. Ei hän halua tilanteesta edes eroon, vaan siirtää ja siirtää ratkaisujen tekemistä. Aina on joku lääkärin aika tai psykiatrinen sairaanhoitaja tai labra tai jotain, jota odottaessa ei voi tehdä muuta kuin velloa.
Olen seurannut tätä lähietäisyydeltä vuodesta 1976. Ei siitä loppua näytä tulevan.
No oletko tehnyt mitään konkreettista auttaaksesi tuota lähietäisyydeltä näkemääsi epätervettä tilannetta? Et? Mikä helvetin oikeus sinulla on sitten halveksia ja haukkua ihmistä, jonka hankalasta elämäntilanteesta sinulla ei ole mitään omakohtaista kokemusta?
Ei tarvitse auttaa, mutta jos ei ole muuta antamista kuin ylenkatsominen, voi ihan rauhassa vaikka kääntää katseensa jonnekin kauas muualle. Tuollaisesta asenteesta ei ole mitään apua kenellekään.
Jos tuossa kuviossa mukana olevat ihmiset ei itse halua muutosta, ei sille kukaan ulkopuolinen mitään voi.
Tajusin tämän siinä vaiheessa, kun siskoni (tämä ”uhri”) oli ”hoitanut” äitiäni ja pikkusiskoani ja kun viimein näytti siltä, että sisko voisi saada sen ”oman elämän”, hän löysikin välittömästi uuden hoidokin, jota nyt ”hoitaa” 24/7.
Välimme katkesivat siinä vaiheessa, kun hän itsemurhalla uhkaillen jälleen kerran vaati rahaa jotta tämä minulle ventovieras mies pääsisi opiskelemaan jotain, joka vaihteeksi olisi se asia, jota siskoni olisi halunnut asettua odottamaan ja jonka jälkeen hän ”voisi alkaa järjestää omia asioitaan”.
Se, että siskollasi on tuollainen käyttäytymismalli ja ilmeisesti jotain persoonallisuushäiriötä mukana, ei tarkoita sitä, että kaikki tällaiseen tilanteeseen joutuneet ovat samanlaisia. Mutta jos halveksit samalla tavalla kaikkia esim. omaishoitajia, joilla tilanne on kehittynyt vuosien varrella hankalammaksi, niin siinä sitten halveksit. Ei sinun tarvitse kuitenkaan haukkumaan alkaa, voit ihan vain olla ajattelematta niitä ihmisiä, niin se on kaikille parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun vanhemmat vanhenee, niin heidän elämäänsä ei tule tuppautua liikaa eikä alkaa tehdä asioita heidän puolestaan. Jos niin toimii, niin vanhempien toimintakyky heikkenee ja jonkin ajan kuluttua heistä tulee täysin avuttomia eivätkä selviydy enää mistään ilman apua.
Luin tästä aiheesta äskettäin. Olisiko ap:n tapauksessakin käynyt näin? Hyvää tarkoittava lapsi tekee vanhemmalleen karhunpalveluksen auttamalla asioissa, joihin ei tarvita apua. Lopulta ollaan kuvatunlaisessa tilanteessa, jossa avuttomuus lisääntyy jatkuvasti, koska mitään tarvetta huolehtia itsestä ja suoriutua päivittäisistä askareista ei ole. Tilanteen tunnistaminen auttaa eteenpäin. Ei ole varmasti helppoa muuttaa nykyistä käytäntöä toiseksi. Ap:n töihin meno olisi yksi askel eteenpäin, koska silloin vanhemmalle jää omaa ainaa huolehtia itsestään. Myös 10-vuotiaalta pitää vaatia vastuun ottamista omasta itsestään ja käytöksestä. Ei voi laittaa enää mummon syyksi, jos tytär toimii vastuuttomasti tai ei tottele äitiä.
Ei ole.
Ap:lla on kyse ylisukupolvisesta narsismista ja läheisriippuvuudesta, jota mummo ja ap on hyvää vauhtia opettamassa myös lapselle.
Näin on , mutta ap on TIEDOSTANUT tilanteen ja se on hyvä. Seuraava askel on hakea apua , siitä tervehtyminen alkaa.
Ei ole.
Hänhän nimenomaan ei suostu kuuntelemaan mitään vaan haluaa jatkaa siinä tilanteessa vellomista.
Ei hän mitään apua tarvitse vaan äidin pois elämästään.
Kyllä ap on tiedostanut tilanteen koska kysyy täältä neuvoja. On paljon ihmisiä samassa tilanteessa ja he ihmettelee miksi elämä on niin synkkää. Eivät näe kuviota. Ap miettii nyt vaihtoehtoja ja toimii sitten. Se mikä on sukupolvien ajan ollut vinoutunutta ei hetkessä korjaannu.
Ei ap ole sitä tiedostanut. Hän haluaa rypeä siinä. Jankuttaa ja vatvoo ja velloo. Haluaa sympatiaa ja sääliä. Ei hän halua tilanteesta edes eroon, vaan siirtää ja siirtää ratkaisujen tekemistä. Aina on joku lääkärin aika tai psykiatrinen sairaanhoitaja tai labra tai jotain, jota odottaessa ei voi tehdä muuta kuin velloa.
Olen seurannut tätä lähietäisyydeltä vuodesta 1976. Ei siitä loppua näytä tulevan.
Lyönpä vetoa että ap petaa tilannetta käytännössä niin, että kun se mummo kupsahtaa, hän on koulinut sen kymmenvuotiaan holhokikseen johon takertua. Ja siitä sitten ap aikoo lipsahtaa mummoksi sen lapsensa huusholliin. Ja niin edelleen. Ja niin edelleen.
Luuletteko oikeasti, että tällaisista kommenteista on jotain apua kenellekään?
Itsehän en edes pyydä tilanteeseeni apua keneltäkään, koska on tullut harvinaisen selväksi, että suurimmalta osalta ei tule kuin tällaista outoa räikeillä värikynillä väritettyä halveksuntaa.
Ei se ole halveksuntaa. Vaan selkeä arvio siitä, mikä tilanne oikeasti on.
Sinulla ei ole mitään mahdollisuutta näillä tiedoilla arvioida, että ap vain odottaa tilaisuutta ottaa äitinsä paikan ja alkaa kyykyttää omaa tytärtään. Eikä sinulla ole mitään mahdollisuutta alkaa psykoanalysoida ketään tuntemattomia ihmisiä, joiden ainoa yhteinen tekijä on, että alkoivat huolehtia jostain läheisestä, mikä muuttui sitten kestämättömäksi tilanteeksi.
Hei nyt kasvatat selkärangan tai muuten patoat luuserimaisesti kaiken vihan sisällesi suomalaiseen tapaan ja sitten naps sekoat ja paloittelet äitisi ja lapsesi ja yrität kätkeä ruumiit puutarhaan. Nyt nainen pysähdyt ja mietit! Äitisi voisi kyllä asua ihan yksiössäkin, jos häntä kävisi katsomassa kodinhoitaja silloin tällöin ja ruuat saa tilattua kotiinkin. Näin ainakin meidän äiteellä ja hankala akka hänkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun vanhemmat vanhenee, niin heidän elämäänsä ei tule tuppautua liikaa eikä alkaa tehdä asioita heidän puolestaan. Jos niin toimii, niin vanhempien toimintakyky heikkenee ja jonkin ajan kuluttua heistä tulee täysin avuttomia eivätkä selviydy enää mistään ilman apua.
Luin tästä aiheesta äskettäin. Olisiko ap:n tapauksessakin käynyt näin? Hyvää tarkoittava lapsi tekee vanhemmalleen karhunpalveluksen auttamalla asioissa, joihin ei tarvita apua. Lopulta ollaan kuvatunlaisessa tilanteessa, jossa avuttomuus lisääntyy jatkuvasti, koska mitään tarvetta huolehtia itsestä ja suoriutua päivittäisistä askareista ei ole. Tilanteen tunnistaminen auttaa eteenpäin. Ei ole varmasti helppoa muuttaa nykyistä käytäntöä toiseksi. Ap:n töihin meno olisi yksi askel eteenpäin, koska silloin vanhemmalle jää omaa ainaa huolehtia itsestään. Myös 10-vuotiaalta pitää vaatia vastuun ottamista omasta itsestään ja käytöksestä. Ei voi laittaa enää mummon syyksi, jos tytär toimii vastuuttomasti tai ei tottele äitiä.
Ei ole.
Ap:lla on kyse ylisukupolvisesta narsismista ja läheisriippuvuudesta, jota mummo ja ap on hyvää vauhtia opettamassa myös lapselle.
Näin on , mutta ap on TIEDOSTANUT tilanteen ja se on hyvä. Seuraava askel on hakea apua , siitä tervehtyminen alkaa.
Ei ole.
Hänhän nimenomaan ei suostu kuuntelemaan mitään vaan haluaa jatkaa siinä tilanteessa vellomista.
Ei hän mitään apua tarvitse vaan äidin pois elämästään.
Kyllä ap on tiedostanut tilanteen koska kysyy täältä neuvoja. On paljon ihmisiä samassa tilanteessa ja he ihmettelee miksi elämä on niin synkkää. Eivät näe kuviota. Ap miettii nyt vaihtoehtoja ja toimii sitten. Se mikä on sukupolvien ajan ollut vinoutunutta ei hetkessä korjaannu.
Ei ap ole sitä tiedostanut. Hän haluaa rypeä siinä. Jankuttaa ja vatvoo ja velloo. Haluaa sympatiaa ja sääliä. Ei hän halua tilanteesta edes eroon, vaan siirtää ja siirtää ratkaisujen tekemistä. Aina on joku lääkärin aika tai psykiatrinen sairaanhoitaja tai labra tai jotain, jota odottaessa ei voi tehdä muuta kuin velloa.
Olen seurannut tätä lähietäisyydeltä vuodesta 1976. Ei siitä loppua näytä tulevan.
No oletko tehnyt mitään konkreettista auttaaksesi tuota lähietäisyydeltä näkemääsi epätervettä tilannetta? Et? Mikä helvetin oikeus sinulla on sitten halveksia ja haukkua ihmistä, jonka hankalasta elämäntilanteesta sinulla ei ole mitään omakohtaista kokemusta?
Ei tarvitse auttaa, mutta jos ei ole muuta antamista kuin ylenkatsominen, voi ihan rauhassa vaikka kääntää katseensa jonnekin kauas muualle. Tuollaisesta asenteesta ei ole mitään apua kenellekään.
Jos tuossa kuviossa mukana olevat ihmiset ei itse halua muutosta, ei sille kukaan ulkopuolinen mitään voi.
Tajusin tämän siinä vaiheessa, kun siskoni (tämä ”uhri”) oli ”hoitanut” äitiäni ja pikkusiskoani ja kun viimein näytti siltä, että sisko voisi saada sen ”oman elämän”, hän löysikin välittömästi uuden hoidokin, jota nyt ”hoitaa” 24/7.
Välimme katkesivat siinä vaiheessa, kun hän itsemurhalla uhkaillen jälleen kerran vaati rahaa jotta tämä minulle ventovieras mies pääsisi opiskelemaan jotain, joka vaihteeksi olisi se asia, jota siskoni olisi halunnut asettua odottamaan ja jonka jälkeen hän ”voisi alkaa järjestää omia asioitaan”.
Se, että siskollasi on tuollainen käyttäytymismalli ja ilmeisesti jotain persoonallisuushäiriötä mukana, ei tarkoita sitä, että kaikki tällaiseen tilanteeseen joutuneet ovat samanlaisia. Mutta jos halveksit samalla tavalla kaikkia esim. omaishoitajia, joilla tilanne on kehittynyt vuosien varrella hankalammaksi, niin siinä sitten halveksit. Ei sinun tarvitse kuitenkaan haukkumaan alkaa, voit ihan vain olla ajattelematta niitä ihmisiä, niin se on kaikille parempi.
Sinulla on kovat defenssit päällä, mikä on sinällään ymmärrettävää.
Ap ei ole omaishoitaja. Hän on ihan selkeästi läheisriippuvainen moniongelmainen, joka ulkoistaa omat ongelmansa muille. Hänen äitinsä ei ole huonokuntoinen tai edes omaishoidon tarpeessa. Hänkin on vain läheisriippuvainen ja narsistinen ripustautuja, joka on aina ripustautunut johonkuhun.
Ap väistää ketjussakin kaikki kunnolliset ohjeet. Joilla pääsisi tilanteesta pois. Velloo ja vatvoo ja päättää sitten alkaa odottaa, että pääsisi vellomaan ja vatvomaan psykiatrisen sairaanhoitajan, geriatrin, vanhustenhuollon ja whatnotin kanssa.
Hön ei ole tarttunut yhteenkään tarjottuun apuun ja keksii aina tekosyyn, miksei niitä voi käyttää. Vaikka voisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun vanhemmat vanhenee, niin heidän elämäänsä ei tule tuppautua liikaa eikä alkaa tehdä asioita heidän puolestaan. Jos niin toimii, niin vanhempien toimintakyky heikkenee ja jonkin ajan kuluttua heistä tulee täysin avuttomia eivätkä selviydy enää mistään ilman apua.
Luin tästä aiheesta äskettäin. Olisiko ap:n tapauksessakin käynyt näin? Hyvää tarkoittava lapsi tekee vanhemmalleen karhunpalveluksen auttamalla asioissa, joihin ei tarvita apua. Lopulta ollaan kuvatunlaisessa tilanteessa, jossa avuttomuus lisääntyy jatkuvasti, koska mitään tarvetta huolehtia itsestä ja suoriutua päivittäisistä askareista ei ole. Tilanteen tunnistaminen auttaa eteenpäin. Ei ole varmasti helppoa muuttaa nykyistä käytäntöä toiseksi. Ap:n töihin meno olisi yksi askel eteenpäin, koska silloin vanhemmalle jää omaa ainaa huolehtia itsestään. Myös 10-vuotiaalta pitää vaatia vastuun ottamista omasta itsestään ja käytöksestä. Ei voi laittaa enää mummon syyksi, jos tytär toimii vastuuttomasti tai ei tottele äitiä.
Ei ole.
Ap:lla on kyse ylisukupolvisesta narsismista ja läheisriippuvuudesta, jota mummo ja ap on hyvää vauhtia opettamassa myös lapselle.
Näin on , mutta ap on TIEDOSTANUT tilanteen ja se on hyvä. Seuraava askel on hakea apua , siitä tervehtyminen alkaa.
Ei ole.
Hänhän nimenomaan ei suostu kuuntelemaan mitään vaan haluaa jatkaa siinä tilanteessa vellomista.
Ei hän mitään apua tarvitse vaan äidin pois elämästään.
Kyllä ap on tiedostanut tilanteen koska kysyy täältä neuvoja. On paljon ihmisiä samassa tilanteessa ja he ihmettelee miksi elämä on niin synkkää. Eivät näe kuviota. Ap miettii nyt vaihtoehtoja ja toimii sitten. Se mikä on sukupolvien ajan ollut vinoutunutta ei hetkessä korjaannu.
Ei ap ole sitä tiedostanut. Hän haluaa rypeä siinä. Jankuttaa ja vatvoo ja velloo. Haluaa sympatiaa ja sääliä. Ei hän halua tilanteesta edes eroon, vaan siirtää ja siirtää ratkaisujen tekemistä. Aina on joku lääkärin aika tai psykiatrinen sairaanhoitaja tai labra tai jotain, jota odottaessa ei voi tehdä muuta kuin velloa.
Olen seurannut tätä lähietäisyydeltä vuodesta 1976. Ei siitä loppua näytä tulevan.
Lyönpä vetoa että ap petaa tilannetta käytännössä niin, että kun se mummo kupsahtaa, hän on koulinut sen kymmenvuotiaan holhokikseen johon takertua. Ja siitä sitten ap aikoo lipsahtaa mummoksi sen lapsensa huusholliin. Ja niin edelleen. Ja niin edelleen.
Luuletteko oikeasti, että tällaisista kommenteista on jotain apua kenellekään?
Itsehän en edes pyydä tilanteeseeni apua keneltäkään, koska on tullut harvinaisen selväksi, että suurimmalta osalta ei tule kuin tällaista outoa räikeillä värikynillä väritettyä halveksuntaa.
Ei se ole halveksuntaa. Vaan selkeä arvio siitä, mikä tilanne oikeasti on.
Sinulla ei ole mitään mahdollisuutta näillä tiedoilla arvioida, että ap vain odottaa tilaisuutta ottaa äitinsä paikan ja alkaa kyykyttää omaa tytärtään. Eikä sinulla ole mitään mahdollisuutta alkaa psykoanalysoida ketään tuntemattomia ihmisiä, joiden ainoa yhteinen tekijä on, että alkoivat huolehtia jostain läheisestä, mikä muuttui sitten kestämättömäksi tilanteeksi.
Kyllä on. Ja minähän löin vain vetoa. Toki sinä voit lyödä vetoa oman arviosi puolesta.
Ja jos luet ketjun, täällä on ammattilaisetkin jo tunnistaneet saman kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun vanhemmat vanhenee, niin heidän elämäänsä ei tule tuppautua liikaa eikä alkaa tehdä asioita heidän puolestaan. Jos niin toimii, niin vanhempien toimintakyky heikkenee ja jonkin ajan kuluttua heistä tulee täysin avuttomia eivätkä selviydy enää mistään ilman apua.
Luin tästä aiheesta äskettäin. Olisiko ap:n tapauksessakin käynyt näin? Hyvää tarkoittava lapsi tekee vanhemmalleen karhunpalveluksen auttamalla asioissa, joihin ei tarvita apua. Lopulta ollaan kuvatunlaisessa tilanteessa, jossa avuttomuus lisääntyy jatkuvasti, koska mitään tarvetta huolehtia itsestä ja suoriutua päivittäisistä askareista ei ole. Tilanteen tunnistaminen auttaa eteenpäin. Ei ole varmasti helppoa muuttaa nykyistä käytäntöä toiseksi. Ap:n töihin meno olisi yksi askel eteenpäin, koska silloin vanhemmalle jää omaa ainaa huolehtia itsestään. Myös 10-vuotiaalta pitää vaatia vastuun ottamista omasta itsestään ja käytöksestä. Ei voi laittaa enää mummon syyksi, jos tytär toimii vastuuttomasti tai ei tottele äitiä.
Ei ole.
Ap:lla on kyse ylisukupolvisesta narsismista ja läheisriippuvuudesta, jota mummo ja ap on hyvää vauhtia opettamassa myös lapselle.
Näin on , mutta ap on TIEDOSTANUT tilanteen ja se on hyvä. Seuraava askel on hakea apua , siitä tervehtyminen alkaa.
Ei ole.
Hänhän nimenomaan ei suostu kuuntelemaan mitään vaan haluaa jatkaa siinä tilanteessa vellomista.
Ei hän mitään apua tarvitse vaan äidin pois elämästään.
Kyllä ap on tiedostanut tilanteen koska kysyy täältä neuvoja. On paljon ihmisiä samassa tilanteessa ja he ihmettelee miksi elämä on niin synkkää. Eivät näe kuviota. Ap miettii nyt vaihtoehtoja ja toimii sitten. Se mikä on sukupolvien ajan ollut vinoutunutta ei hetkessä korjaannu.
Ei ap ole sitä tiedostanut. Hän haluaa rypeä siinä. Jankuttaa ja vatvoo ja velloo. Haluaa sympatiaa ja sääliä. Ei hän halua tilanteesta edes eroon, vaan siirtää ja siirtää ratkaisujen tekemistä. Aina on joku lääkärin aika tai psykiatrinen sairaanhoitaja tai labra tai jotain, jota odottaessa ei voi tehdä muuta kuin velloa.
Olen seurannut tätä lähietäisyydeltä vuodesta 1976. Ei siitä loppua näytä tulevan.
No oletko tehnyt mitään konkreettista auttaaksesi tuota lähietäisyydeltä näkemääsi epätervettä tilannetta? Et? Mikä helvetin oikeus sinulla on sitten halveksia ja haukkua ihmistä, jonka hankalasta elämäntilanteesta sinulla ei ole mitään omakohtaista kokemusta?
Ei tarvitse auttaa, mutta jos ei ole muuta antamista kuin ylenkatsominen, voi ihan rauhassa vaikka kääntää katseensa jonnekin kauas muualle. Tuollaisesta asenteesta ei ole mitään apua kenellekään.
Jos tuossa kuviossa mukana olevat ihmiset ei itse halua muutosta, ei sille kukaan ulkopuolinen mitään voi.
Tajusin tämän siinä vaiheessa, kun siskoni (tämä ”uhri”) oli ”hoitanut” äitiäni ja pikkusiskoani ja kun viimein näytti siltä, että sisko voisi saada sen ”oman elämän”, hän löysikin välittömästi uuden hoidokin, jota nyt ”hoitaa” 24/7.
Välimme katkesivat siinä vaiheessa, kun hän itsemurhalla uhkaillen jälleen kerran vaati rahaa jotta tämä minulle ventovieras mies pääsisi opiskelemaan jotain, joka vaihteeksi olisi se asia, jota siskoni olisi halunnut asettua odottamaan ja jonka jälkeen hän ”voisi alkaa järjestää omia asioitaan”.
Se, että siskollasi on tuollainen käyttäytymismalli ja ilmeisesti jotain persoonallisuushäiriötä mukana, ei tarkoita sitä, että kaikki tällaiseen tilanteeseen joutuneet ovat samanlaisia. Mutta jos halveksit samalla tavalla kaikkia esim. omaishoitajia, joilla tilanne on kehittynyt vuosien varrella hankalammaksi, niin siinä sitten halveksit. Ei sinun tarvitse kuitenkaan haukkumaan alkaa, voit ihan vain olla ajattelematta niitä ihmisiä, niin se on kaikille parempi.
Sinulla on kovat defenssit päällä, mikä on sinällään ymmärrettävää.
Ap ei ole omaishoitaja. Hän on ihan selkeästi läheisriippuvainen moniongelmainen, joka ulkoistaa omat ongelmansa muille. Hänen äitinsä ei ole huonokuntoinen tai edes omaishoidon tarpeessa. Hänkin on vain läheisriippuvainen ja narsistinen ripustautuja, joka on aina ripustautunut johonkuhun.
Ap väistää ketjussakin kaikki kunnolliset ohjeet. Joilla pääsisi tilanteesta pois. Velloo ja vatvoo ja päättää sitten alkaa odottaa, että pääsisi vellomaan ja vatvomaan psykiatrisen sairaanhoitajan, geriatrin, vanhustenhuollon ja whatnotin kanssa.
Hön ei ole tarttunut yhteenkään tarjottuun apuun ja keksii aina tekosyyn, miksei niitä voi käyttää. Vaikka voisi.
Tarjottuun apuun? Ei tällä palstalla kukaan voi apua tarjota, pelkästään neuvoja. Neuvoilla voi kestää aikansa, kun niitä pyörittelee mielessään, ennen kuin niihin tarttuu.
On selvä, että ap:n tilanne ei ole terve kenellekään ja se on kestämätön. Todennäköisesti se ei ratkea ilman jotain terapiaa, koska ap:lle on kasautunut niin monia ongelmia yhteen tilanteeseen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tässä ketjussa tehtävät ihan päättömätkin päätelmät ap:stä ja tämän luonteesta olisivat totta. Sitä meistä ei tiedä kukaan, tutustumatta häneen ja perheeseensä lähemmin.
Ap ei ole omaishoitaja, mutta moni samanlaisessa tilanteessa oleva on.
Joko tämä on trolli tai sitten AP on HT (tai molempia).
10v:lläkin on jonkinlaista kehitysviivettä, jos ei pysty olemaan äidin iltavuorojen ajan kotona mummonsa kanssa, jolla on vain lievää masennusta, ja alkavaa dementiaa.