Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitini asuu luonani ja vie elämänhaluni
30.07.2021 |
Olen kolmekymppinen työtön yksinhuoltaja ja iäkäs äitini asuu luonani kun ei yksinkään pärjäisi ja ei hänestä kukaan muukaan huolehtisi. Elämä on normaalista kaukana.
En saa kasvattaa 10-vuotiasta tytärtäni niin kuin haluan. Mummi antaa lapselle kaiken periksi eikä anna lapsen osallistua kotitöihin kun lapsi tekisi ne kuitenkin väärin vaikka haluaisin hänen oppivan niitä.
Kun ostan lapselle vaatteita on mummilla aina niistä valittamista ja muutenkin hän arvostelee minua (ja yleensäkin ihmisiä) hyvin paljon.
Äitini on AINA kotona eikä käy ikinä missään. Nyt kun olen työtön ja on korona-aika joudun siis kököttämään kotona hänen kanssaan.
Olen ihan loppu ja väsynyt. Lapsi pärjäilee melko hyvin, on kavereita yms.
Palvelutaloa yritettiin muutama vuosi sitten. Ehdotettiin paikkaa joka olisi ollut äidille huonosti soveltuva, ja kun hän sanoi ettei halua sinne niin en raskinut häntä sinne laittaa. Enää en jaksa yrittää mitään.
Tämä tilanne on epäreilu, se kun saa minut inhoamaan itseäni ja äitiäni.
Kommentit (544)
Keskustelu muuttui aika omituiseksi. Peilaatteko omia perhekuvioitanne tai niiden puutetta ap:n perheeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu muuttui aika omituiseksi. Peilaatteko omia perhekuvioitanne tai niiden puutetta ap:n perheeseen?
No sitähän melkein kaikki tällä palstalla harrastavat. Hyvät, empaattiset neuvot ovat aina harvassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te saitte, että ap tekee henkistä väkivaltaa lasta kohtaan? Luin aloituksen uudestaan, enkä saanut siitä sen enempää irti, kuin että mummo haluaa olla "good cop" ja torpata äidin auktoriteetin lapseen. Liika lelliminen ei toki ole lapselle hyväksi, mutta missä tuossa on varsinaisesti se henkinen väkivalta?
Lapsi ottaa äidistään mallia. Äiti haahuilee kotona , äidinäiti sanoo yhtä äiti toista . Kumpaa lapsen on toteltava , miksi äidinäiti lupaa esim. karkkeja , äiti ei.
Koko perhekuvio on täysin sairas. Kökötetään kotona, kökötetään ja kökötetään. Odotetaan jotain ulkopuolista pelastajaa, ei oteta mitään vastuuta omista valinnoista tai omasta elämästä.
Lapsi ei tiedä ketä totella, perheen dynamiikka vinksallaan.
Niin, onhan tuo dynamiikka vinksallaan monella tapaa, mutta on kyllä aikamoinen harppaus sanoa sitä henkiseksi väkivallaksi.
Tuon logiikan mukaan kaikki pitkäaikaistyöttömät, yrittäjinä epäonnistuneet, fyysisen sairauden väsyttämät, sohvalla TV-sarjoja tai rakkausromaaneja ahmivat, tai vaikka ihan jo lievästäkin masennuksesta kärsivät vanhemmat tekevät lapsilleen Henkistä Väkivaltaa(tm), kun antavat lapsilleen vääränlaisia malleja.
Se ei ole ainoa asia. Pahinta on tuo manipuloinnin täyttämä narsistinen ilmapiiri, jossa kaikki on käytännössä epätervettä. Se että lapsen vanhempi kanna lainkaan vastuuta mistään. Lapsi on siis käytännössä heitteillä tuolla kaiken kökötyksen keskellä.
Hänellä ei ole yhtään tervepäistä aikuista läsnä, pipipäitä taas aina läsnä.
Myös terveen tasapainoisen elämän malli puuttuu, koska kaikki perheen aikuiset vain kököttää kotona, kukaan ei käy töissä, kukaan ei käy ylipäätään missään.
Aikuisten keskinäiset välit eivär ole terveet, lapsen koko lapsuudenkoti on vääristynyt kuin Vekkulan peili.
Edelleenkin, ilmapiiri voi olla vääristynyt olematta VÄKIVALTAA. En tajua, ketä tällainen liioittelu palvelee. Lapsi voi saada vääriä malleja saamatta kuitenkaan minkäänlaisia traumoja. Ei välttämättä saa edes pidemmän päälle vääriä malleja, voi vain myöhemmin miettiä, että huhhuh, olihan sekin ajanjakso tarkemmin ajateltuna vähän omituinen, kun mummo asui meillä. Kertoman perusteella en jaksa uskoa, että lapsi mitenkään ahdistuu nykytilanteesta, mutta sitä tietysti ei voi tietää perhettä koskaan edes näkemättä.
Edelleenkin.
Vanhempi joka pakottaa lapsensa elämään tuollaisessa kuviossa harjoittaa aktiivisesti henkistä väkivaltaa lastaan kohtaan.
Ei se tilanne ole vain tipahtanut päälle, vaan vanhempi sallii sen, on sallinut vuosia.
Lapsi on elänyt tuossa viisi vuotta, käytännössä koko sen ajan kuin hänellä eses on muistikuvia elämästään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te saitte, että ap tekee henkistä väkivaltaa lasta kohtaan? Luin aloituksen uudestaan, enkä saanut siitä sen enempää irti, kuin että mummo haluaa olla "good cop" ja torpata äidin auktoriteetin lapseen. Liika lelliminen ei toki ole lapselle hyväksi, mutta missä tuossa on varsinaisesti se henkinen väkivalta?
Lapsi ottaa äidistään mallia. Äiti haahuilee kotona , äidinäiti sanoo yhtä äiti toista . Kumpaa lapsen on toteltava , miksi äidinäiti lupaa esim. karkkeja , äiti ei.
Koko perhekuvio on täysin sairas. Kökötetään kotona, kökötetään ja kökötetään. Odotetaan jotain ulkopuolista pelastajaa, ei oteta mitään vastuuta omista valinnoista tai omasta elämästä.
Lapsi ei tiedä ketä totella, perheen dynamiikka vinksallaan.
Niin, onhan tuo dynamiikka vinksallaan monella tapaa, mutta on kyllä aikamoinen harppaus sanoa sitä henkiseksi väkivallaksi.
Tuon logiikan mukaan kaikki pitkäaikaistyöttömät, yrittäjinä epäonnistuneet, fyysisen sairauden väsyttämät, sohvalla TV-sarjoja tai rakkausromaaneja ahmivat, tai vaikka ihan jo lievästäkin masennuksesta kärsivät vanhemmat tekevät lapsilleen Henkistä Väkivaltaa(tm), kun antavat lapsilleen vääränlaisia malleja.
Se ei ole ainoa asia. Pahinta on tuo manipuloinnin täyttämä narsistinen ilmapiiri, jossa kaikki on käytännössä epätervettä. Se että lapsen vanhempi kanna lainkaan vastuuta mistään. Lapsi on siis käytännössä heitteillä tuolla kaiken kökötyksen keskellä.
Hänellä ei ole yhtään tervepäistä aikuista läsnä, pipipäitä taas aina läsnä.
Myös terveen tasapainoisen elämän malli puuttuu, koska kaikki perheen aikuiset vain kököttää kotona, kukaan ei käy töissä, kukaan ei käy ylipäätään missään.
Aikuisten keskinäiset välit eivär ole terveet, lapsen koko lapsuudenkoti on vääristynyt kuin Vekkulan peili.
Edelleenkin, ilmapiiri voi olla vääristynyt olematta VÄKIVALTAA. En tajua, ketä tällainen liioittelu palvelee. Lapsi voi saada vääriä malleja saamatta kuitenkaan minkäänlaisia traumoja. Ei välttämättä saa edes pidemmän päälle vääriä malleja, voi vain myöhemmin miettiä, että huhhuh, olihan sekin ajanjakso tarkemmin ajateltuna vähän omituinen, kun mummo asui meillä. Kertoman perusteella en jaksa uskoa, että lapsi mitenkään ahdistuu nykytilanteesta, mutta sitä tietysti ei voi tietää perhettä koskaan edes näkemättä.
Edelleenkin.
Vanhempi joka pakottaa lapsensa elämään tuollaisessa kuviossa harjoittaa aktiivisesti henkistä väkivaltaa lastaan kohtaan.
Ei se tilanne ole vain tipahtanut päälle, vaan vanhempi sallii sen, on sallinut vuosia.
Lapsi on elänyt tuossa viisi vuotta, käytännössä koko sen ajan kuin hänellä eses on muistikuvia elämästään.
No, ei voi muuta kuin "agree to disagree". Tilanne on kestämätön kaikkien kannalta, se vaatii pikaista muutosta, eikä se ole lapselle mitenkään ihanteellinen, päinvastoin. Mutta tuo väkivalta-sanan käyttö tökkii pahasti. Lapsia elää tosi ikävienkin perhedynamiikkojen keskellä, vaikkapa eron partaalla olevien vanhempien kanssa, jotka yrittävät pysyä yhdessä lasten takia mutta tekevät olon kaikille tukalaksi. En sitäkään sanoisi "henkiseksi väkivallaksi".
Henkinen väkivalta on kotiväkivallan muoto, ja sellaisesta kärsivä lapsi pitäisi huostaanottaa heti. Kuinka moni teistä oikeasti huostaanottaisi ap:n lapsen, ja millä perustein?
Tässä on varmaan tosi suuria eroja siinä, miten ihmiset määrittelevät henkisen väkivallan. Itse olen kokenut henkistä väkivaltaa, se on m.m. lyttäämistä, kaasuvalottamista, itsetunnon murentamista, kiristämistä, eristämistä, uhkailua, jatkuvaa haukkumista ja kritiikkiä. Kukaan ei tietääkseni kohdista mitään tämänsuuntaista ap:n lapseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te saitte, että ap tekee henkistä väkivaltaa lasta kohtaan? Luin aloituksen uudestaan, enkä saanut siitä sen enempää irti, kuin että mummo haluaa olla "good cop" ja torpata äidin auktoriteetin lapseen. Liika lelliminen ei toki ole lapselle hyväksi, mutta missä tuossa on varsinaisesti se henkinen väkivalta?
Lapsi ottaa äidistään mallia. Äiti haahuilee kotona , äidinäiti sanoo yhtä äiti toista . Kumpaa lapsen on toteltava , miksi äidinäiti lupaa esim. karkkeja , äiti ei.
Koko perhekuvio on täysin sairas. Kökötetään kotona, kökötetään ja kökötetään. Odotetaan jotain ulkopuolista pelastajaa, ei oteta mitään vastuuta omista valinnoista tai omasta elämästä.
Lapsi ei tiedä ketä totella, perheen dynamiikka vinksallaan.
Niin, onhan tuo dynamiikka vinksallaan monella tapaa, mutta on kyllä aikamoinen harppaus sanoa sitä henkiseksi väkivallaksi.
Tuon logiikan mukaan kaikki pitkäaikaistyöttömät, yrittäjinä epäonnistuneet, fyysisen sairauden väsyttämät, sohvalla TV-sarjoja tai rakkausromaaneja ahmivat, tai vaikka ihan jo lievästäkin masennuksesta kärsivät vanhemmat tekevät lapsilleen Henkistä Väkivaltaa(tm), kun antavat lapsilleen vääränlaisia malleja.
Se ei ole ainoa asia. Pahinta on tuo manipuloinnin täyttämä narsistinen ilmapiiri, jossa kaikki on käytännössä epätervettä. Se että lapsen vanhempi kanna lainkaan vastuuta mistään. Lapsi on siis käytännössä heitteillä tuolla kaiken kökötyksen keskellä.
Hänellä ei ole yhtään tervepäistä aikuista läsnä, pipipäitä taas aina läsnä.
Myös terveen tasapainoisen elämän malli puuttuu, koska kaikki perheen aikuiset vain kököttää kotona, kukaan ei käy töissä, kukaan ei käy ylipäätään missään.
Aikuisten keskinäiset välit eivär ole terveet, lapsen koko lapsuudenkoti on vääristynyt kuin Vekkulan peili.
Edelleenkin, ilmapiiri voi olla vääristynyt olematta VÄKIVALTAA. En tajua, ketä tällainen liioittelu palvelee. Lapsi voi saada vääriä malleja saamatta kuitenkaan minkäänlaisia traumoja. Ei välttämättä saa edes pidemmän päälle vääriä malleja, voi vain myöhemmin miettiä, että huhhuh, olihan sekin ajanjakso tarkemmin ajateltuna vähän omituinen, kun mummo asui meillä. Kertoman perusteella en jaksa uskoa, että lapsi mitenkään ahdistuu nykytilanteesta, mutta sitä tietysti ei voi tietää perhettä koskaan edes näkemättä.
Edelleenkin.
Vanhempi joka pakottaa lapsensa elämään tuollaisessa kuviossa harjoittaa aktiivisesti henkistä väkivaltaa lastaan kohtaan.
Ei se tilanne ole vain tipahtanut päälle, vaan vanhempi sallii sen, on sallinut vuosia.
Lapsi on elänyt tuossa viisi vuotta, käytännössä koko sen ajan kuin hänellä eses on muistikuvia elämästään.
No, ei voi muuta kuin "agree to disagree". Tilanne on kestämätön kaikkien kannalta, se vaatii pikaista muutosta, eikä se ole lapselle mitenkään ihanteellinen, päinvastoin. Mutta tuo väkivalta-sanan käyttö tökkii pahasti. Lapsia elää tosi ikävienkin perhedynamiikkojen keskellä, vaikkapa eron partaalla olevien vanhempien kanssa, jotka yrittävät pysyä yhdessä lasten takia mutta tekevät olon kaikille tukalaksi. En sitäkään sanoisi "henkiseksi väkivallaksi".
Henkinen väkivalta on kotiväkivallan muoto, ja sellaisesta kärsivä lapsi pitäisi huostaanottaa heti. Kuinka moni teistä oikeasti huostaanottaisi ap:n lapsen, ja millä perustein?
Tässä on varmaan tosi suuria eroja siinä, miten ihmiset määrittelevät henkisen väkivallan. Itse olen kokenut henkistä väkivaltaa, se on m.m. lyttäämistä, kaasuvalottamista, itsetunnon murentamista, kiristämistä, eristämistä, uhkailua, jatkuvaa haukkumista ja kritiikkiä. Kukaan ei tietääkseni kohdista mitään tämänsuuntaista ap:n lapseen.
Tuo lapsi pitäisikin huostaanottaa.
Ja hänhän on ennen tätä kuviota kokenut myös sen että isä on häipynyt jonnekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te saitte, että ap tekee henkistä väkivaltaa lasta kohtaan? Luin aloituksen uudestaan, enkä saanut siitä sen enempää irti, kuin että mummo haluaa olla "good cop" ja torpata äidin auktoriteetin lapseen. Liika lelliminen ei toki ole lapselle hyväksi, mutta missä tuossa on varsinaisesti se henkinen väkivalta?
Lapsi ottaa äidistään mallia. Äiti haahuilee kotona , äidinäiti sanoo yhtä äiti toista . Kumpaa lapsen on toteltava , miksi äidinäiti lupaa esim. karkkeja , äiti ei.
Koko perhekuvio on täysin sairas. Kökötetään kotona, kökötetään ja kökötetään. Odotetaan jotain ulkopuolista pelastajaa, ei oteta mitään vastuuta omista valinnoista tai omasta elämästä.
Lapsi ei tiedä ketä totella, perheen dynamiikka vinksallaan.
Niin, onhan tuo dynamiikka vinksallaan monella tapaa, mutta on kyllä aikamoinen harppaus sanoa sitä henkiseksi väkivallaksi.
Tuon logiikan mukaan kaikki pitkäaikaistyöttömät, yrittäjinä epäonnistuneet, fyysisen sairauden väsyttämät, sohvalla TV-sarjoja tai rakkausromaaneja ahmivat, tai vaikka ihan jo lievästäkin masennuksesta kärsivät vanhemmat tekevät lapsilleen Henkistä Väkivaltaa(tm), kun antavat lapsilleen vääränlaisia malleja.
Se ei ole ainoa asia. Pahinta on tuo manipuloinnin täyttämä narsistinen ilmapiiri, jossa kaikki on käytännössä epätervettä. Se että lapsen vanhempi kanna lainkaan vastuuta mistään. Lapsi on siis käytännössä heitteillä tuolla kaiken kökötyksen keskellä.
Hänellä ei ole yhtään tervepäistä aikuista läsnä, pipipäitä taas aina läsnä.
Myös terveen tasapainoisen elämän malli puuttuu, koska kaikki perheen aikuiset vain kököttää kotona, kukaan ei käy töissä, kukaan ei käy ylipäätään missään.
Aikuisten keskinäiset välit eivär ole terveet, lapsen koko lapsuudenkoti on vääristynyt kuin Vekkulan peili.
Edelleenkin, ilmapiiri voi olla vääristynyt olematta VÄKIVALTAA. En tajua, ketä tällainen liioittelu palvelee. Lapsi voi saada vääriä malleja saamatta kuitenkaan minkäänlaisia traumoja. Ei välttämättä saa edes pidemmän päälle vääriä malleja, voi vain myöhemmin miettiä, että huhhuh, olihan sekin ajanjakso tarkemmin ajateltuna vähän omituinen, kun mummo asui meillä. Kertoman perusteella en jaksa uskoa, että lapsi mitenkään ahdistuu nykytilanteesta, mutta sitä tietysti ei voi tietää perhettä koskaan edes näkemättä.
Edelleenkin.
Vanhempi joka pakottaa lapsensa elämään tuollaisessa kuviossa harjoittaa aktiivisesti henkistä väkivaltaa lastaan kohtaan.
Ei se tilanne ole vain tipahtanut päälle, vaan vanhempi sallii sen, on sallinut vuosia.
Lapsi on elänyt tuossa viisi vuotta, käytännössä koko sen ajan kuin hänellä eses on muistikuvia elämästään.
No, ei voi muuta kuin "agree to disagree". Tilanne on kestämätön kaikkien kannalta, se vaatii pikaista muutosta, eikä se ole lapselle mitenkään ihanteellinen, päinvastoin. Mutta tuo väkivalta-sanan käyttö tökkii pahasti. Lapsia elää tosi ikävienkin perhedynamiikkojen keskellä, vaikkapa eron partaalla olevien vanhempien kanssa, jotka yrittävät pysyä yhdessä lasten takia mutta tekevät olon kaikille tukalaksi. En sitäkään sanoisi "henkiseksi väkivallaksi".
Henkinen väkivalta on kotiväkivallan muoto, ja sellaisesta kärsivä lapsi pitäisi huostaanottaa heti. Kuinka moni teistä oikeasti huostaanottaisi ap:n lapsen, ja millä perustein?
Tässä on varmaan tosi suuria eroja siinä, miten ihmiset määrittelevät henkisen väkivallan. Itse olen kokenut henkistä väkivaltaa, se on m.m. lyttäämistä, kaasuvalottamista, itsetunnon murentamista, kiristämistä, eristämistä, uhkailua, jatkuvaa haukkumista ja kritiikkiä. Kukaan ei tietääkseni kohdista mitään tämänsuuntaista ap:n lapseen.
Tuo lapsi pitäisikin huostaanottaa.
Ja hänhän on ennen tätä kuviota kokenut myös sen että isä on häipynyt jonnekin.
Siis oikeasti näin heppoisin perustein huostaanottaisitte lapsia?
Jotain rajaa nyt, huh huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te saitte, että ap tekee henkistä väkivaltaa lasta kohtaan? Luin aloituksen uudestaan, enkä saanut siitä sen enempää irti, kuin että mummo haluaa olla "good cop" ja torpata äidin auktoriteetin lapseen. Liika lelliminen ei toki ole lapselle hyväksi, mutta missä tuossa on varsinaisesti se henkinen väkivalta?
Lapsi ottaa äidistään mallia. Äiti haahuilee kotona , äidinäiti sanoo yhtä äiti toista . Kumpaa lapsen on toteltava , miksi äidinäiti lupaa esim. karkkeja , äiti ei.
Koko perhekuvio on täysin sairas. Kökötetään kotona, kökötetään ja kökötetään. Odotetaan jotain ulkopuolista pelastajaa, ei oteta mitään vastuuta omista valinnoista tai omasta elämästä.
Lapsi ei tiedä ketä totella, perheen dynamiikka vinksallaan.
Niin, onhan tuo dynamiikka vinksallaan monella tapaa, mutta on kyllä aikamoinen harppaus sanoa sitä henkiseksi väkivallaksi.
Tuon logiikan mukaan kaikki pitkäaikaistyöttömät, yrittäjinä epäonnistuneet, fyysisen sairauden väsyttämät, sohvalla TV-sarjoja tai rakkausromaaneja ahmivat, tai vaikka ihan jo lievästäkin masennuksesta kärsivät vanhemmat tekevät lapsilleen Henkistä Väkivaltaa(tm), kun antavat lapsilleen vääränlaisia malleja.
Se ei ole ainoa asia. Pahinta on tuo manipuloinnin täyttämä narsistinen ilmapiiri, jossa kaikki on käytännössä epätervettä. Se että lapsen vanhempi kanna lainkaan vastuuta mistään. Lapsi on siis käytännössä heitteillä tuolla kaiken kökötyksen keskellä.
Hänellä ei ole yhtään tervepäistä aikuista läsnä, pipipäitä taas aina läsnä.
Myös terveen tasapainoisen elämän malli puuttuu, koska kaikki perheen aikuiset vain kököttää kotona, kukaan ei käy töissä, kukaan ei käy ylipäätään missään.
Aikuisten keskinäiset välit eivär ole terveet, lapsen koko lapsuudenkoti on vääristynyt kuin Vekkulan peili.
Edelleenkin, ilmapiiri voi olla vääristynyt olematta VÄKIVALTAA. En tajua, ketä tällainen liioittelu palvelee. Lapsi voi saada vääriä malleja saamatta kuitenkaan minkäänlaisia traumoja. Ei välttämättä saa edes pidemmän päälle vääriä malleja, voi vain myöhemmin miettiä, että huhhuh, olihan sekin ajanjakso tarkemmin ajateltuna vähän omituinen, kun mummo asui meillä. Kertoman perusteella en jaksa uskoa, että lapsi mitenkään ahdistuu nykytilanteesta, mutta sitä tietysti ei voi tietää perhettä koskaan edes näkemättä.
Edelleenkin.
Vanhempi joka pakottaa lapsensa elämään tuollaisessa kuviossa harjoittaa aktiivisesti henkistä väkivaltaa lastaan kohtaan.
Ei se tilanne ole vain tipahtanut päälle, vaan vanhempi sallii sen, on sallinut vuosia.
Lapsi on elänyt tuossa viisi vuotta, käytännössä koko sen ajan kuin hänellä eses on muistikuvia elämästään.
No, ei voi muuta kuin "agree to disagree". Tilanne on kestämätön kaikkien kannalta, se vaatii pikaista muutosta, eikä se ole lapselle mitenkään ihanteellinen, päinvastoin. Mutta tuo väkivalta-sanan käyttö tökkii pahasti. Lapsia elää tosi ikävienkin perhedynamiikkojen keskellä, vaikkapa eron partaalla olevien vanhempien kanssa, jotka yrittävät pysyä yhdessä lasten takia mutta tekevät olon kaikille tukalaksi. En sitäkään sanoisi "henkiseksi väkivallaksi".
Henkinen väkivalta on kotiväkivallan muoto, ja sellaisesta kärsivä lapsi pitäisi huostaanottaa heti. Kuinka moni teistä oikeasti huostaanottaisi ap:n lapsen, ja millä perustein?
Tässä on varmaan tosi suuria eroja siinä, miten ihmiset määrittelevät henkisen väkivallan. Itse olen kokenut henkistä väkivaltaa, se on m.m. lyttäämistä, kaasuvalottamista, itsetunnon murentamista, kiristämistä, eristämistä, uhkailua, jatkuvaa haukkumista ja kritiikkiä. Kukaan ei tietääkseni kohdista mitään tämänsuuntaista ap:n lapseen.
Tuo lapsi pitäisikin huostaanottaa.
Ja hänhän on ennen tätä kuviota kokenut myös sen että isä on häipynyt jonnekin.
Siis oikeasti näin heppoisin perustein huostaanottaisitte lapsia?
Jotain rajaa nyt, huh huh.
Huostaanotto on tarpeen kun vanhempi ei huolehdi lapsen tarpeista. Ap ei huolehdi niistä. Ei edes yritä.
Narsistinen ilmapiiri on aina TÄYNNÄ henkistä väkivaltaa. Jos elää siinä ei välttämättä tiedä sitä koska pitää sitä normaalina. Narsistin vuorovaikutus on sairasta ja kenenkään ei pidä siitä kärsiä vaan on yritettävä päästä pois narsistin lähipiiristä ettei itse sairastu. Täällä jollakin tökkii sana henkinen väkivalta , mutta narsistin lähellä se sanonta on enemmän kuin oikeutettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen myös miten monet tarjoavat 75-vuotiaalle jotain palvetaloa. Hän on liian nuori sinne.
Ilmeisesti äidillä ei ole isompia sairauksia koska aloittaja ei ole kertonut lääkärissäkäynneistä. Tosiaan äiti kököttää vain kotona.
Kyllä mielestäni ihan erillisen vuokraaminen olisi tässä järkevintä ja oikeastaan ehkä ainoa tapa.
Minä tekisin aloittajana niin, että mummo viedään lääkäriin ja perusteelliseen terveystarkastukseen.
Sen perusteella sitten sosiaali-ihmisten yms. kanssa hankitaan se asianmukainen asunto.
Hyvänen aika, mummolla on vielä virkeitä vuosia jäljellä, miksi ne pitäisi tuhlata tyttären luona asumiseen ja molempien passivoitumiseen.
Kummatkin voisivat siitä tomeroitua ja hankkia vielä elämän. Kunhan vaan se muutos aloitetaan nyt eikä ylihuomenna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te saitte, että ap tekee henkistä väkivaltaa lasta kohtaan? Luin aloituksen uudestaan, enkä saanut siitä sen enempää irti, kuin että mummo haluaa olla "good cop" ja torpata äidin auktoriteetin lapseen. Liika lelliminen ei toki ole lapselle hyväksi, mutta missä tuossa on varsinaisesti se henkinen väkivalta?
Lapsi ottaa äidistään mallia. Äiti haahuilee kotona , äidinäiti sanoo yhtä äiti toista . Kumpaa lapsen on toteltava , miksi äidinäiti lupaa esim. karkkeja , äiti ei.
Koko perhekuvio on täysin sairas. Kökötetään kotona, kökötetään ja kökötetään. Odotetaan jotain ulkopuolista pelastajaa, ei oteta mitään vastuuta omista valinnoista tai omasta elämästä.
Lapsi ei tiedä ketä totella, perheen dynamiikka vinksallaan.
Niin, onhan tuo dynamiikka vinksallaan monella tapaa, mutta on kyllä aikamoinen harppaus sanoa sitä henkiseksi väkivallaksi.
Tuon logiikan mukaan kaikki pitkäaikaistyöttömät, yrittäjinä epäonnistuneet, fyysisen sairauden väsyttämät, sohvalla TV-sarjoja tai rakkausromaaneja ahmivat, tai vaikka ihan jo lievästäkin masennuksesta kärsivät vanhemmat tekevät lapsilleen Henkistä Väkivaltaa(tm), kun antavat lapsilleen vääränlaisia malleja.
Se ei ole ainoa asia. Pahinta on tuo manipuloinnin täyttämä narsistinen ilmapiiri, jossa kaikki on käytännössä epätervettä. Se että lapsen vanhempi kanna lainkaan vastuuta mistään. Lapsi on siis käytännössä heitteillä tuolla kaiken kökötyksen keskellä.
Hänellä ei ole yhtään tervepäistä aikuista läsnä, pipipäitä taas aina läsnä.
Myös terveen tasapainoisen elämän malli puuttuu, koska kaikki perheen aikuiset vain kököttää kotona, kukaan ei käy töissä, kukaan ei käy ylipäätään missään.
Aikuisten keskinäiset välit eivär ole terveet, lapsen koko lapsuudenkoti on vääristynyt kuin Vekkulan peili.
Edelleenkin, ilmapiiri voi olla vääristynyt olematta VÄKIVALTAA. En tajua, ketä tällainen liioittelu palvelee. Lapsi voi saada vääriä malleja saamatta kuitenkaan minkäänlaisia traumoja. Ei välttämättä saa edes pidemmän päälle vääriä malleja, voi vain myöhemmin miettiä, että huhhuh, olihan sekin ajanjakso tarkemmin ajateltuna vähän omituinen, kun mummo asui meillä. Kertoman perusteella en jaksa uskoa, että lapsi mitenkään ahdistuu nykytilanteesta, mutta sitä tietysti ei voi tietää perhettä koskaan edes näkemättä.
Edelleenkin.
Vanhempi joka pakottaa lapsensa elämään tuollaisessa kuviossa harjoittaa aktiivisesti henkistä väkivaltaa lastaan kohtaan.
Ei se tilanne ole vain tipahtanut päälle, vaan vanhempi sallii sen, on sallinut vuosia.
Lapsi on elänyt tuossa viisi vuotta, käytännössä koko sen ajan kuin hänellä eses on muistikuvia elämästään.
No, ei voi muuta kuin "agree to disagree". Tilanne on kestämätön kaikkien kannalta, se vaatii pikaista muutosta, eikä se ole lapselle mitenkään ihanteellinen, päinvastoin. Mutta tuo väkivalta-sanan käyttö tökkii pahasti. Lapsia elää tosi ikävienkin perhedynamiikkojen keskellä, vaikkapa eron partaalla olevien vanhempien kanssa, jotka yrittävät pysyä yhdessä lasten takia mutta tekevät olon kaikille tukalaksi. En sitäkään sanoisi "henkiseksi väkivallaksi".
Henkinen väkivalta on kotiväkivallan muoto, ja sellaisesta kärsivä lapsi pitäisi huostaanottaa heti. Kuinka moni teistä oikeasti huostaanottaisi ap:n lapsen, ja millä perustein?
Tässä on varmaan tosi suuria eroja siinä, miten ihmiset määrittelevät henkisen väkivallan. Itse olen kokenut henkistä väkivaltaa, se on m.m. lyttäämistä, kaasuvalottamista, itsetunnon murentamista, kiristämistä, eristämistä, uhkailua, jatkuvaa haukkumista ja kritiikkiä. Kukaan ei tietääkseni kohdista mitään tämänsuuntaista ap:n lapseen.
Tuo lapsi pitäisikin huostaanottaa.
Ja hänhän on ennen tätä kuviota kokenut myös sen että isä on häipynyt jonnekin.
Hei nyt sinä. Älä viitti. Nuo ensimmäiset sivut oli ok ohjeita.
Loppupää alkaa olla tätä sekoporukkaa. Lähtekää trollit menee. Ei jaksa kusipäisyyttä. Apn ei kannata enää lukea ketjua. Kaikki hyvä ja tarpeellinen sanottu jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen myös miten monet tarjoavat 75-vuotiaalle jotain palvetaloa. Hän on liian nuori sinne.
Ilmeisesti äidillä ei ole isompia sairauksia koska aloittaja ei ole kertonut lääkärissäkäynneistä. Tosiaan äiti kököttää vain kotona.
Kyllä mielestäni ihan erillisen vuokraaminen olisi tässä järkevintä ja oikeastaan ehkä ainoa tapa.Minä tekisin aloittajana niin, että mummo viedään lääkäriin ja perusteelliseen terveystarkastukseen.
Sen perusteella sitten sosiaali-ihmisten yms. kanssa hankitaan se asianmukainen asunto.
Hyvänen aika, mummolla on vielä virkeitä vuosia jäljellä, miksi ne pitäisi tuhlata tyttären luona asumiseen ja molempien passivoitumiseen.
Kummatkin voisivat siitä tomeroitua ja hankkia vielä elämän. Kunhan vaan se muutos aloitetaan nyt eikä ylihuomenna.
Ei.
Ap:n kuuluu nyt alkaa huolehtia lapsestaan ja lakata paapomaata sitä äitiään.
Vierailija kirjoitti:
Narsistinen ilmapiiri on aina TÄYNNÄ henkistä väkivaltaa. Jos elää siinä ei välttämättä tiedä sitä koska pitää sitä normaalina. Narsistin vuorovaikutus on sairasta ja kenenkään ei pidä siitä kärsiä vaan on yritettävä päästä pois narsistin lähipiiristä ettei itse sairastu. Täällä jollakin tökkii sana henkinen väkivalta , mutta narsistin lähellä se sanonta on enemmän kuin oikeutettu.
Niinpä.
Ja se ei myöskään parane millään kosmeettisilla pikkukikoilla tai sillä että juoksee jauhamassa arjen ongelmia siellä ja täällä.
Ei kukaan käske pysyä pedofiilinkään kanssa tai antamaan lastaan sellaisen vaikutuspiiriin.
Narsisti tekee paljon suurempaa tuhoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te saitte, että ap tekee henkistä väkivaltaa lasta kohtaan? Luin aloituksen uudestaan, enkä saanut siitä sen enempää irti, kuin että mummo haluaa olla "good cop" ja torpata äidin auktoriteetin lapseen. Liika lelliminen ei toki ole lapselle hyväksi, mutta missä tuossa on varsinaisesti se henkinen väkivalta?
Lapsi ottaa äidistään mallia. Äiti haahuilee kotona , äidinäiti sanoo yhtä äiti toista . Kumpaa lapsen on toteltava , miksi äidinäiti lupaa esim. karkkeja , äiti ei.
Koko perhekuvio on täysin sairas. Kökötetään kotona, kökötetään ja kökötetään. Odotetaan jotain ulkopuolista pelastajaa, ei oteta mitään vastuuta omista valinnoista tai omasta elämästä.
Lapsi ei tiedä ketä totella, perheen dynamiikka vinksallaan.
Niin, onhan tuo dynamiikka vinksallaan monella tapaa, mutta on kyllä aikamoinen harppaus sanoa sitä henkiseksi väkivallaksi.
Tuon logiikan mukaan kaikki pitkäaikaistyöttömät, yrittäjinä epäonnistuneet, fyysisen sairauden väsyttämät, sohvalla TV-sarjoja tai rakkausromaaneja ahmivat, tai vaikka ihan jo lievästäkin masennuksesta kärsivät vanhemmat tekevät lapsilleen Henkistä Väkivaltaa(tm), kun antavat lapsilleen vääränlaisia malleja.
Se ei ole ainoa asia. Pahinta on tuo manipuloinnin täyttämä narsistinen ilmapiiri, jossa kaikki on käytännössä epätervettä. Se että lapsen vanhempi kanna lainkaan vastuuta mistään. Lapsi on siis käytännössä heitteillä tuolla kaiken kökötyksen keskellä.
Hänellä ei ole yhtään tervepäistä aikuista läsnä, pipipäitä taas aina läsnä.
Myös terveen tasapainoisen elämän malli puuttuu, koska kaikki perheen aikuiset vain kököttää kotona, kukaan ei käy töissä, kukaan ei käy ylipäätään missään.
Aikuisten keskinäiset välit eivär ole terveet, lapsen koko lapsuudenkoti on vääristynyt kuin Vekkulan peili.
Edelleenkin, ilmapiiri voi olla vääristynyt olematta VÄKIVALTAA. En tajua, ketä tällainen liioittelu palvelee. Lapsi voi saada vääriä malleja saamatta kuitenkaan minkäänlaisia traumoja. Ei välttämättä saa edes pidemmän päälle vääriä malleja, voi vain myöhemmin miettiä, että huhhuh, olihan sekin ajanjakso tarkemmin ajateltuna vähän omituinen, kun mummo asui meillä. Kertoman perusteella en jaksa uskoa, että lapsi mitenkään ahdistuu nykytilanteesta, mutta sitä tietysti ei voi tietää perhettä koskaan edes näkemättä.
Edelleenkin.
Vanhempi joka pakottaa lapsensa elämään tuollaisessa kuviossa harjoittaa aktiivisesti henkistä väkivaltaa lastaan kohtaan.
Ei se tilanne ole vain tipahtanut päälle, vaan vanhempi sallii sen, on sallinut vuosia.
Lapsi on elänyt tuossa viisi vuotta, käytännössä koko sen ajan kuin hänellä eses on muistikuvia elämästään.
No, ei voi muuta kuin "agree to disagree". Tilanne on kestämätön kaikkien kannalta, se vaatii pikaista muutosta, eikä se ole lapselle mitenkään ihanteellinen, päinvastoin. Mutta tuo väkivalta-sanan käyttö tökkii pahasti. Lapsia elää tosi ikävienkin perhedynamiikkojen keskellä, vaikkapa eron partaalla olevien vanhempien kanssa, jotka yrittävät pysyä yhdessä lasten takia mutta tekevät olon kaikille tukalaksi. En sitäkään sanoisi "henkiseksi väkivallaksi".
Henkinen väkivalta on kotiväkivallan muoto, ja sellaisesta kärsivä lapsi pitäisi huostaanottaa heti. Kuinka moni teistä oikeasti huostaanottaisi ap:n lapsen, ja millä perustein?
Tässä on varmaan tosi suuria eroja siinä, miten ihmiset määrittelevät henkisen väkivallan. Itse olen kokenut henkistä väkivaltaa, se on m.m. lyttäämistä, kaasuvalottamista, itsetunnon murentamista, kiristämistä, eristämistä, uhkailua, jatkuvaa haukkumista ja kritiikkiä. Kukaan ei tietääkseni kohdista mitään tämänsuuntaista ap:n lapseen.
Minä näkisin asian niin että tässä väkivallaksi voidaan luokitella se, että lapsi joutuu systemaattisesti olemaan kuviossa vähiten tärkeä, ja tavalla jossa hänestä juhlapuhetasolla välitetään kovasti mutta reaalisesti ottaen hänen tarpeensa tulevat pysyvästi viimeisinä, jos niitä saa oikeasti ollakaan. Siitä seuraa hienovaraista pakkosyöttöä, jossa lapsi pakotetaan vaihtamaan omanarvontunteensa lasihelmiin samalla kun hänet kasvatetaan kieroon. Tämä tapahtuu niin hitaasti, että kenen tahansa kompassi sekoaa.
Tukaluus ja aktiivinen kieroonkasvattaminen ovat kaksi eri asiaa. Tässä ihmisen koko tunnearsenaali vääristetään, asiat kuvataan muuksi kuin mitä ne ovat, ja lasta paheksutaan asioista, joista hän ei ole vastuussa vielä, mutta joihin kasvaessaan hän ennen pitkää tulee jäämään vuorollaan todella yksin. Samalla lapselle luodaan maailmankuva, jossa hän on samaan aikaan vastuussa koko maailmasta kun häntä ei pidetä kykenevänä mihinkään. Opetettua avuttomuutta.
Monen keskustelijan kompastuskiveksi tässä tuntuu tulevan se, että on vaikeaa nähdä miten ihminen voi olla samaan aikaan sekä uhri että pahantekijä. Oikeasti vaikeat perhekuviot kuitenkin aina sisältävät tämänkin elementin, ja jos sitä ei pysty ymmärtämään, on tilanteessa vain yksi hyväntahtoinen hölmö liitettäväksi mahdollistajien ketjuun.
Samaten jää ymmärtämättä se, että hyväntahtoiseksi itsensä mieltävä ihminen ei välttämättä ole keskustelussa se, joka oikeasti tekee hyvää. Suomalaisille oikeutetun suuttumuksen käsite ja ylipäätään no nonsense ovat todella hankalia sulattaa. Koska hymistely ja lempeys ymmärretään identtisiksi vaikka ne harvoin sitä oikeasti ovat jos pintaa yhtään raaputtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistinen ilmapiiri on aina TÄYNNÄ henkistä väkivaltaa. Jos elää siinä ei välttämättä tiedä sitä koska pitää sitä normaalina. Narsistin vuorovaikutus on sairasta ja kenenkään ei pidä siitä kärsiä vaan on yritettävä päästä pois narsistin lähipiiristä ettei itse sairastu. Täällä jollakin tökkii sana henkinen väkivalta , mutta narsistin lähellä se sanonta on enemmän kuin oikeutettu.
Niinpä.
Ja se ei myöskään parane millään kosmeettisilla pikkukikoilla tai sillä että juoksee jauhamassa arjen ongelmia siellä ja täällä.
Ei kukaan käske pysyä pedofiilinkään kanssa tai antamaan lastaan sellaisen vaikutuspiiriin.
Narsisti tekee paljon suurempaa tuhoa.
Narsisti tekee suurempaa tuhoa kuin pedofiili???
Siis en minäkään nyt narsisteista tykkää saatikka suosittele lapsia heidän vaikutuspiiriinsä, mutta nämä jutut alkavat kyllä mennä vähän paksuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et taida rehellisesti kertoa ihan kaikkea. Asuuko äitisi siellä pimeästi ja nostat kelasta työttömänä kaikki tuet. Hyödytkö äitisi eläkkeestä ja kustantaako hän elämääsi. Ei kenenkään tarvitse iäkästä omaista ottaa kotiinsa asumaan nykyään. Kuinka vanha hän on. Palvelutaloon tai vanhainkotiin ovat kaikki päässeet vaikka olisi kymmenen lasta niin en tiedä yhtäkään tapausta että kukaan olisi kotiin ottanut asumaan ellei ole sitten ihan virallisesti alkanut omaishoitajaksi. Ei meille tulisi vanhemmat tai toinen niistä asumaan ellei kustanna erillisen lisäsiiven tekemistä tähän taloon ja se olisi helposti toteutettavissa jos rahaa löytyy. Lähekkäin voi asua mutta omaa rauhaa pitää kummallakin olla. En ymmärrä tuollaista äitiä joka tunkee tyttärelle asumaan. Onko hän ollut vielä kunnossaan läheisriippuvainen ihminen. Onko ollut mitään muuta elämää kuin oma tytär jota sitten raihnaisena käyttää hyväkseen. Ihan sairasta jos ei mitään harrasta ja kököttää kotona aina. Muutkin eläkeläiset palveluautolla kulkee pitkin poikin tuolla eikä niitä kukaan ole taluttamssa.
Saan Kelan työttömyystukea ja äitini saa pientä eläkettä, lisäksi asumistuet ym. Ja Kela kyllä tietää miten asumme. Rahaa on vähän.
Saat työttömyystukea, asumistukea, yksinhuoltajan lisää, lapsilisää, äiti eläkettä, vaik olisi se peruseläke. Kyllä tuosta rahaa tulee. Itse olette päivät kotona. Todella edullista tehdä ravitsevaa ruokaa , kun tekee normi kotiruokaa ja herralla kunnon satseja. Meillä on kumppanin kanssa hyvät eläkkeet ja syödään todella hyvin ja terveellisesti. En saa menemään kuukaudessa enempää kuin 250e ja siihen kuuluu myös pesuaineet, wc ja talouspaperit ym. Syödään paljon porkkanaa, parsaa, punajuurta lanttua perunaa,kanaa, jauhelihaa, soijarouhetta, täysjyväleipää, oliiviöljyä, beceliä, raejuustoa, piimää, lohta ostan aina kun on tarjouksessa ( syödään 2 x vk 120g per henkilö kerralla) edamjuustoa, kalkkunasiivuja , täysjyvämakaroonia, kaurapuuroa ,hernekeittoa, jne jne. Vertailen hintoja ja tiedä tarkalleen mitä ostan kuukaudesta toiseen.
Koskaan en osta muuta valmisruokia , kuin hernekeitot. En todellakaan tuhtaa joka päivä ruuanlaitossa, vaan teen isoja satseja ja laitan pakkaseen satseja ja otan ed iltana sulamaan.Älä vaan pillitä nyt ,ettei sinulla ole pakastekaappia, saa halvalla tori.fi
Ai helvata, mikä lässyttäjä. Besserwisser pahimmasta päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te saitte, että ap tekee henkistä väkivaltaa lasta kohtaan? Luin aloituksen uudestaan, enkä saanut siitä sen enempää irti, kuin että mummo haluaa olla "good cop" ja torpata äidin auktoriteetin lapseen. Liika lelliminen ei toki ole lapselle hyväksi, mutta missä tuossa on varsinaisesti se henkinen väkivalta?
Lapsi ottaa äidistään mallia. Äiti haahuilee kotona , äidinäiti sanoo yhtä äiti toista . Kumpaa lapsen on toteltava , miksi äidinäiti lupaa esim. karkkeja , äiti ei.
Koko perhekuvio on täysin sairas. Kökötetään kotona, kökötetään ja kökötetään. Odotetaan jotain ulkopuolista pelastajaa, ei oteta mitään vastuuta omista valinnoista tai omasta elämästä.
Lapsi ei tiedä ketä totella, perheen dynamiikka vinksallaan.
Niin, onhan tuo dynamiikka vinksallaan monella tapaa, mutta on kyllä aikamoinen harppaus sanoa sitä henkiseksi väkivallaksi.
Tuon logiikan mukaan kaikki pitkäaikaistyöttömät, yrittäjinä epäonnistuneet, fyysisen sairauden väsyttämät, sohvalla TV-sarjoja tai rakkausromaaneja ahmivat, tai vaikka ihan jo lievästäkin masennuksesta kärsivät vanhemmat tekevät lapsilleen Henkistä Väkivaltaa(tm), kun antavat lapsilleen vääränlaisia malleja.
Se ei ole ainoa asia. Pahinta on tuo manipuloinnin täyttämä narsistinen ilmapiiri, jossa kaikki on käytännössä epätervettä. Se että lapsen vanhempi kanna lainkaan vastuuta mistään. Lapsi on siis käytännössä heitteillä tuolla kaiken kökötyksen keskellä.
Hänellä ei ole yhtään tervepäistä aikuista läsnä, pipipäitä taas aina läsnä.
Myös terveen tasapainoisen elämän malli puuttuu, koska kaikki perheen aikuiset vain kököttää kotona, kukaan ei käy töissä, kukaan ei käy ylipäätään missään.
Aikuisten keskinäiset välit eivär ole terveet, lapsen koko lapsuudenkoti on vääristynyt kuin Vekkulan peili.
Edelleenkin, ilmapiiri voi olla vääristynyt olematta VÄKIVALTAA. En tajua, ketä tällainen liioittelu palvelee. Lapsi voi saada vääriä malleja saamatta kuitenkaan minkäänlaisia traumoja. Ei välttämättä saa edes pidemmän päälle vääriä malleja, voi vain myöhemmin miettiä, että huhhuh, olihan sekin ajanjakso tarkemmin ajateltuna vähän omituinen, kun mummo asui meillä. Kertoman perusteella en jaksa uskoa, että lapsi mitenkään ahdistuu nykytilanteesta, mutta sitä tietysti ei voi tietää perhettä koskaan edes näkemättä.
Edelleenkin.
Vanhempi joka pakottaa lapsensa elämään tuollaisessa kuviossa harjoittaa aktiivisesti henkistä väkivaltaa lastaan kohtaan.
Ei se tilanne ole vain tipahtanut päälle, vaan vanhempi sallii sen, on sallinut vuosia.
Lapsi on elänyt tuossa viisi vuotta, käytännössä koko sen ajan kuin hänellä eses on muistikuvia elämästään.
No, ei voi muuta kuin "agree to disagree". Tilanne on kestämätön kaikkien kannalta, se vaatii pikaista muutosta, eikä se ole lapselle mitenkään ihanteellinen, päinvastoin. Mutta tuo väkivalta-sanan käyttö tökkii pahasti. Lapsia elää tosi ikävienkin perhedynamiikkojen keskellä, vaikkapa eron partaalla olevien vanhempien kanssa, jotka yrittävät pysyä yhdessä lasten takia mutta tekevät olon kaikille tukalaksi. En sitäkään sanoisi "henkiseksi väkivallaksi".
Henkinen väkivalta on kotiväkivallan muoto, ja sellaisesta kärsivä lapsi pitäisi huostaanottaa heti. Kuinka moni teistä oikeasti huostaanottaisi ap:n lapsen, ja millä perustein?
Tässä on varmaan tosi suuria eroja siinä, miten ihmiset määrittelevät henkisen väkivallan. Itse olen kokenut henkistä väkivaltaa, se on m.m. lyttäämistä, kaasuvalottamista, itsetunnon murentamista, kiristämistä, eristämistä, uhkailua, jatkuvaa haukkumista ja kritiikkiä. Kukaan ei tietääkseni kohdista mitään tämänsuuntaista ap:n lapseen.
Minä näkisin asian niin että tässä väkivallaksi voidaan luokitella se, että lapsi joutuu systemaattisesti olemaan kuviossa vähiten tärkeä, ja tavalla jossa hänestä juhlapuhetasolla välitetään kovasti mutta reaalisesti ottaen hänen tarpeensa tulevat pysyvästi viimeisinä, jos niitä saa oikeasti ollakaan. Siitä seuraa hienovaraista pakkosyöttöä, jossa lapsi pakotetaan vaihtamaan omanarvontunteensa lasihelmiin samalla kun hänet kasvatetaan kieroon. Tämä tapahtuu niin hitaasti, että kenen tahansa kompassi sekoaa.
Tukaluus ja aktiivinen kieroonkasvattaminen ovat kaksi eri asiaa. Tässä ihmisen koko tunnearsenaali vääristetään, asiat kuvataan muuksi kuin mitä ne ovat, ja lasta paheksutaan asioista, joista hän ei ole vastuussa vielä, mutta joihin kasvaessaan hän ennen pitkää tulee jäämään vuorollaan todella yksin. Samalla lapselle luodaan maailmankuva, jossa hän on samaan aikaan vastuussa koko maailmasta kun häntä ei pidetä kykenevänä mihinkään. Opetettua avuttomuutta.
Monen keskustelijan kompastuskiveksi tässä tuntuu tulevan se, että on vaikeaa nähdä miten ihminen voi olla samaan aikaan sekä uhri että pahantekijä. Oikeasti vaikeat perhekuviot kuitenkin aina sisältävät tämänkin elementin, ja jos sitä ei pysty ymmärtämään, on tilanteessa vain yksi hyväntahtoinen hölmö liitettäväksi mahdollistajien ketjuun.
Samaten jää ymmärtämättä se, että hyväntahtoiseksi itsensä mieltävä ihminen ei välttämättä ole keskustelussa se, joka oikeasti tekee hyvää. Suomalaisille oikeutetun suuttumuksen käsite ja ylipäätään no nonsense ovat todella hankalia sulattaa. Koska hymistely ja lempeys ymmärretään identtisiksi vaikka ne harvoin sitä oikeasti ovat jos pintaa yhtään raaputtaa.
Otetaan nyt kuitenkin huomioon se, että kaikki nämä päätelmät perustuvat yhteen palstaketjuun. Ketju ei käsittele lasta, vaan äidin ja mummon vaikeaa suhdetta, joten totta kai lapsi on tässä ketjussa vähän sivuosassa. Huolestuttavampaa minusta olisi, jos ongelmat pyörisivät lapsen ympärillä, esim. mummo kohtelisi lasta kuten saastaa ja äiti olisi sen suhteen passiivinen.
En minä ihan näin syvältäluotaavia analyyseja tekisi yhden ketjun pohjalta. Eihän tämä kerro koko totuutta perheen elämästä, tai puoliakaan siitä.
Selvää on joka tapauksessa, että tilanne mättää ja se pitää korjata. Mutta nämä ap:n lapsen huostaanottoa kannattavat ym. kyllä projisoivat tosi pahasti omien kokemustensa perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inhoat äitiäsi ja itseäsi koska et osaa vetää omia rajojasi. Nyt se äiti palvelutaloon sieltä nurkistasi, tykkäsi tai ei.
Kyseisessä palveluasunnossa olisi pitänyt kävellä joka päivä ruokailemaan viereiseen rakennukseen. Äidillä on sekä lievää jalkaongelmaa että ongelmaa yleensäkin poistua kotoa (masennusta) joten paikka ei olisi hänelle sopinut.
Viimeksi kun pyysin apua niin tarjottiin vaan kotihoitajia kotiin. Vielä enemmän ärsyttäisi jos joka päivä pyörisi vieraita ihmisiä nurkissa.
Kuule, meillä on siihen palvelutalossa apuvälineitä, mm rollaattoria, pyörätuolia. Jotta sinun oma mielenterveytesi säilyy niin laita mummo palvelukotiin, kyllä se siellä pärjää.
Lapsellahan voi olla tosi turvallinen olo, kun kotona on aina mummo, joka huolehtii ja laittaa ruokaa. On sitä ennen vanhaankin sukupolvet asuneet saman katon alla. Myös mummu ei joudu olemaan yksin ja saa päiväänsä tekemistä. Ehkä keskustelemalla yhteiselo olisi mutkattomampaa ja sovitaan jotku yhteiset säännöt? Mummolle voi ehdottaa vaikka harrastuksia niin olisi välillä poissa kotoa. Olisi myös tärkeää että kaikilla olisi omat huoneet jonne tarpeen tullen voi vetäytyä omaan rauhaan.
Alue: Aihe vapaa
Edelleenkin, ilmapiiri voi olla vääristynyt olematta VÄKIVALTAA. En tajua, ketä tällainen liioittelu palvelee. Lapsi voi saada vääriä malleja saamatta kuitenkaan minkäänlaisia traumoja. Ei välttämättä saa edes pidemmän päälle vääriä malleja, voi vain myöhemmin miettiä, että huhhuh, olihan sekin ajanjakso tarkemmin ajateltuna vähän omituinen, kun mummo asui meillä. Kertoman perusteella en jaksa uskoa, että lapsi mitenkään ahdistuu nykytilanteesta, mutta sitä tietysti ei voi tietää perhettä koskaan edes näkemättä.