Epävarmojen miesten yksinäisyyden tragedia
Usein puhutaan siitä, että miesten on vaikea saada seksiä ja parisuhdetta. Pieni joukko alfauroksia saa suuren osan naisista kiinnostumaan ja isolle osalle miehiä on saavutus, jos pari naista vuodessa kiinnostuu hänestä vakavasti. Pelkän seksiseuran saaminen on toki vielä vaikeampaa, jos ei ole niitä alfan (etenkin henkisiä) ominaisuuksia. Tämä ilmiö on täysin turha siinä mielessä, että se ei ole mikään välttämättömyys. Toki naiset tulevat aina suosimaan jotain julkkismiehiä yli muiden, mutta sen jälkeen kenttä on avoinna kaikille ja ulkonäöllä saavutetut edut ovat loppupeleissä aika marginaalisia.
Iso ongelma on se, että suomalaisen miehen itsetunto on pahasti pielessä. Miehen nyt vain on oltava jotain muuta kuin nössö, joka juuri ja juuri taitaa peruskommunikoinnin läheisten ihmisten kanssa ja uskaltaa vastata jos tuntematon ihminen kysyy jotain. Sellaista miestä ei kukaan kaunis nainen halua. Täällä Suomessa kasvatus perustuu usein häpeään, sosiaalisten pelkojen luomiseen ja pakoon juoksemiseen. Kukaan ei opeta poikia pitämään puolia normaalielämässä ja ottamaan omaa paikkaansa. Kukaan ei opeta, että mitään paskaa ei tarvitse hyväksyä toisilta. "Älä välitä kiusaajista" on ehkä huonoin ohje ikinä, koska ei se saa lasta mitenkään ajattelemaan kiusaajia luusereina ja itseään hyvänä tyyppinä. Pitäisi opettaa lasta käyttäytymään sillä tavalla, miten itseään loistavana tyyppinä pitävä käyttäytyisi.
Niillä pojilla, jotka pärjäävät miesten seurassa, on usein kuitenkin ongelmana alisteinen suhtautuminen naisiin. Pojalle on opetettu tällaisia neronleimauksia:
- parempi tossun alla kuin taivasalla
- nainen tykkää sinusta kun teet hänelle palveluksia
- nainen tykkää kun piirität häntä pakkomielteisesti
- nainen kiinnostuu sinusta ja dumppaa sen koviksen kunhan osoitat hänelle miten syvällinen tyyppi olet ja kuinka te kaksi olette sielunkumppaneita
- naisille pitää olla mukavampi ja kiltimpi kuin miehille
Osan näistä miehet kuulevat suoraan, osa on sellaista mitä ovat hollywood-leffat, piirretyt sun muut täynnä (mies lepyttelemässä oikuttelevaa naista jne.) Seurauksena on, että vain kourallinen miehiä, jotka syystä tai toisesta (luultavasti taustalla ainakin terve itsetunto ja äitisuhde) ovat nähneet etteivät naiset ole mitenkään erilaisia tai miestä parempia olentoja, joita pitäisi jotenkin hurmata tai joihin pitäisi tehdä nöyristellen vaikutus, saavat naiset laajasti kiinnostumaan itsestään. Sitten poikaporukalla ihmetellään, että mikä siinä jätkässä on kun ei se ole edes niin komean näköinen? Sen jälkeen taas porukalla suunnitellaan, miten kaverin x kannattaa piirittää naista ja olla hänen "kaverinsa" että saa hänet ihastumaan. Tällaista ei-seksuaalista, kuohittua lähestymistapaa pidetään sitten kovinkin fiksuna, vaikka se tekee miehestä lähinnä naisen tyttökaverin.
Suurin syy, miksi puhutaan alfauroksista, joista suuri osa naisista kiinnostuu ja sitten muista miehistä, jotka eivät osaa naista hurmata ja jotka saavat naisia kiinnostumaan vain silloin kun mies on naisen "tyyppiä", on se että miehille ei opeteta nuorena juuri mitään asioita, joista olisi hyötyä naisten kanssa. Itsetunto päin vittua, ymmärrys siitä miten naiset miehistä kiinnostuvat ihan päin vittua (mies luulee että epätoivoinen käytös on seksikästä) ja siihen vielä päälle madonna-huora-kompleksi epävakaan äitisuhteen tuloksena.
Kaikki tämä on ihan turhaa. Naisten kiinnostuminen ei ole mikään mystinen juttu. Se voi syntyä todella nopeasti ja usein myös mieheen, joka ei ole mitenkään itsestäänselvästi "se puuttuva palanen", vaan usein jopa täysin päinvastainen kuin nainen itse. Naiset kiinnostuvat miehistä aika usein, niistä tietyistä miehistä. Sitten taas naiset kiinnostuvat niistä toisenlaisista miehistä aniharvoin, toki tässä on eri asteita ja perussosiaalinen, ei täysin pompoteltavissa oleva hauska mies saa enemmän kiinnostusta kuin joku pelokas nörtti. Kuitenkin tapahtuu selvä hyppäys siinä kohtaa, kun mies tietää miten toimia naisten kanssa ja ei tunne kovinkaan usein kovinkaan voimakasta tarvetta tehdä vaikutusta naisiin. Kaksi miestä voivat olla muuten lähes identtisiä, mutta toinen tuntee että hänen on aina sanottava/tehtävä jotain hauskaa/kiinnostavaa saadakseen naisen kiinnostumaan ja toinen vain luottaa siihen, että riittää sellaisena kuin on. Toinen kaveri voi olla jopa fiksumpi, hauskempi ja komeampi, mutta koska hän on aina hermostuneesti tekemässä vaikutusta, vie toinen naiset hänen nenänsä edestä.
Tämä on se täysin typerä ja turha, yksinäisyyttä, pakkoselibaattia ja itsetunnon heikkenemistä aiheuttava ilmiö. Naisilla on naisten halut ja ne eivät muuksi muutu. Miesten tulee muuttua, mutta miehet eivät itse tiedä millaiseksi ja naisia asia ei juuri kosketa tai sitten äidit eivät tiedä miten kasvattaa pojista oikeanlaisia. Kommentteja? Lassukkaksi haukkumista? Antaa tulla.
Kommentit (249)
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 17:01"]Vaikka sua olisi kuinka kiusattu, saat siitä huolimatta seksiä koska tahansa. Oli nainen ujo tai epävarma, se ei millään lailla sulje häntä pois parisuhde- ja seksielämästä, koska naiset eivät siltikään tee aloitteita vaikka olisivat kuinka rohkeita luonteita.
[/quote]
No ei tietenkään, koska muuten jätkä alkaa ajatella, että siinäpä on helppo hoito. Käy panoon, muttei varmaan pidempään suhteeseen, kun on niin helppo.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 17:13"][quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 17:06"]
130 lg nainen täällä, mieheni ei ole epävarma ja kun tämän ketjun innoittamana kysyin, niin ei kuulemma joutunut "tyytymään" vaan sai sen kenen kanssa tyyli, arvot, tulevaisuuden suunnitelmat ja muut vaikeammin yksilöitävät mieltymykset osuivat, yhteen.
Ihan vaan tiedoksi, että ei se naisen paino ole ihan kaikki kaikessa;-)
[/quote]
Miehelläsi on läskifetissi. On luultavasti ns. "feeder". Ellei sitten ole samanlainen läski itsekin?
[/quote]
Ei & ei, hänen entisissä kaiken kokoisia. Paino on noussut vasta aikuisella iällä, joten ehdin nuorena kehittää ihan normaalin itsetunnon. Mä oikeesti oon niin hyvä tyyppi;)
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 17:25"]
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 17:01"]Vaikka sua olisi kuinka kiusattu, saat siitä huolimatta seksiä koska tahansa. Oli nainen ujo tai epävarma, se ei millään lailla sulje häntä pois parisuhde- ja seksielämästä, koska naiset eivät siltikään tee aloitteita vaikka olisivat kuinka rohkeita luonteita.
[/quote]
No ei tietenkään, koska muuten jätkä alkaa ajatella, että siinäpä on helppo hoito. Käy panoon, muttei varmaan pidempään suhteeseen, kun on niin helppo.
[/quote]
Lähestyminen ja aloitteen teko on eri asia kuin pillun antaminen. Ei naisen ole mikään pakko hypätä heti satulaan.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 17:01"]
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 16:55"]
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 15:42"]
Minusta jotenkin tuntuu, että tämä ap:n edustama ihmistyyppi on ne kundit koulussa, jotka omaa epävarmuuttaan pönkittääkseen romuttavat niiden keskivertoa vaatimattomamman näköisten tyttöjen itsetunnot ihan tohjoksi. Tyttöjen, jotka sitten vetäytyvät kuoreensa eivätkä edes viitsi puhjeta kukkaan ja kenenkä tappioksi tämä taas loppujen lopuksi koituu...
[/quote]
Niinpä muuten onkin. Huoh. Ei ollut kiva kun tällaiset pojat kiusasi mua koko yläasteen päivittäin. Se oli sadistista piinaa. Kyllä sillä on ollut vaikutuksensa mun persoonaan. Olen epävarma ja ujo. Vähän tietysti itsetunto parantunut vuosien saatossa.
Ja sitten tällänen samanlainen pässi tulee tänne inisemään kuinka vain epävarmoilla miehillä on rankkaa. Haista ap v^*ttu.
[/quote]
Vaikka sua olisi kuinka kiusattu, saat siitä huolimatta seksiä koska tahansa. Oli nainen ujo tai epävarma, se ei millään lailla sulje häntä pois parisuhde- ja seksielämästä, koska naiset eivät siltikään tee aloitteita vaikka olisivat kuinka rohkeita luonteita.
[/quote]
Ei mua paljon lohduta että kelpaan jonkun kertakäyttöpanopatjaksi! Tai se että pari miestä kelpuutti mut suhteeseen sen jälkeen kun rohkaistuin ja tein itse heitä kohtaan aloitteen. Niillä miehillä kun ei sitten ollutkaan loppujen lopuksi mitään tunteita mua kohtaan - mut on aina jätetty ja nyt oon taas yksin. Sun mielestä mun pitäisi siis olla tyytyväinen tällaisesta? Kuule, jos en olis itse uskaltanut puhua niille miehille, mä olisin varmaan vieläkin ilman noita kokemuksia. Enkä oo ihan vakuuttunut että noi kokemukset oli sen tuskan arvosia mitä niistä seurasi. Mikä oikeus sulla on sanoa naisille että olkaa rohkeita niin saatte miehen, ja mulla ei ole samaa oikeutta sanoa sitä sulle? Ala vaan puhua naisille. Älä ole niin epävarma. Niinpä niin. Minä jos kuka tiedän ettei se ole helppoa.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 17:30"]
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 17:25"]
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 17:01"]Vaikka sua olisi kuinka kiusattu, saat siitä huolimatta seksiä koska tahansa. Oli nainen ujo tai epävarma, se ei millään lailla sulje häntä pois parisuhde- ja seksielämästä, koska naiset eivät siltikään tee aloitteita vaikka olisivat kuinka rohkeita luonteita.
[/quote]
No ei tietenkään, koska muuten jätkä alkaa ajatella, että siinäpä on helppo hoito. Käy panoon, muttei varmaan pidempään suhteeseen, kun on niin helppo.
[/quote]
Lähestyminen ja aloitteen teko on eri asia kuin pillun antaminen. Ei naisen ole mikään pakko hypätä heti satulaan.
[/quote]
Kyllä se naisen aloitteen tekeminen ainakin yöelämässä on ihan sama, kuin lupaisi seksiä suoraan. Eri asia jossain työpaikalla, jos kysyy työkaverilta lähdetkö huomenna leffaan.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 17:34"]
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 17:01"]
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 16:55"]
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 15:42"]
Minusta jotenkin tuntuu, että tämä ap:n edustama ihmistyyppi on ne kundit koulussa, jotka omaa epävarmuuttaan pönkittääkseen romuttavat niiden keskivertoa vaatimattomamman näköisten tyttöjen itsetunnot ihan tohjoksi. Tyttöjen, jotka sitten vetäytyvät kuoreensa eivätkä edes viitsi puhjeta kukkaan ja kenenkä tappioksi tämä taas loppujen lopuksi koituu...
[/quote]
Niinpä muuten onkin. Huoh. Ei ollut kiva kun tällaiset pojat kiusasi mua koko yläasteen päivittäin. Se oli sadistista piinaa. Kyllä sillä on ollut vaikutuksensa mun persoonaan. Olen epävarma ja ujo. Vähän tietysti itsetunto parantunut vuosien saatossa.
Ja sitten tällänen samanlainen pässi tulee tänne inisemään kuinka vain epävarmoilla miehillä on rankkaa. Haista ap v^*ttu.
[/quote]
Vaikka sua olisi kuinka kiusattu, saat siitä huolimatta seksiä koska tahansa. Oli nainen ujo tai epävarma, se ei millään lailla sulje häntä pois parisuhde- ja seksielämästä, koska naiset eivät siltikään tee aloitteita vaikka olisivat kuinka rohkeita luonteita.
[/quote]
Ei mua paljon lohduta että kelpaan jonkun kertakäyttöpanopatjaksi! Tai se että pari miestä kelpuutti mut suhteeseen sen jälkeen kun rohkaistuin ja tein itse heitä kohtaan aloitteen. Niillä miehillä kun ei sitten ollutkaan loppujen lopuksi mitään tunteita mua kohtaan - mut on aina jätetty ja nyt oon taas yksin. Sun mielestä mun pitäisi siis olla tyytyväinen tällaisesta? Kuule, jos en olis itse uskaltanut puhua niille miehille, mä olisin varmaan vieläkin ilman noita kokemuksia. Enkä oo ihan vakuuttunut että noi kokemukset oli sen tuskan arvosia mitä niistä seurasi. Mikä oikeus sulla on sanoa naisille että olkaa rohkeita niin saatte miehen, ja mulla ei ole samaa oikeutta sanoa sitä sulle? Ala vaan puhua naisille. Älä ole niin epävarma. Niinpä niin. Minä jos kuka tiedän ettei se ole helppoa.
[/quote]
Mun pointti siis toisin sanoen on, että meidän epävarmojen pitää kaikesta huolimatta vaan yrittää itse tehdä se aloite. Me ei olla kauniimpia eikä komeimpia ihmisiä maan päällä, minkä takia meitä ei toiset miehet tai naiset juurikaan lähesty, mutta että ei tässä muu auta kuin voittaa se epävarmuus, kiusaamiskokemukset ja muu paha, ja vaan yrittää uskaltaa. Tää pätee ihan oikeasti molempiin sukupuoliin jos puhutaan ns. samantasoisista ihmisistä kuin me ollaan. Tosin mä uskon olevani vähän ap:ta mukavampi ja älykkäämpi, koska hän ei tätä samanarvoisuutta tunnu tajuavan: epävarmoilla miehillä ja naisilla ON yhtä vaikeaa. Uskotko jo? Ja tosiaan eipä se rohkeus kyllä takaa että mitään hyvää seuraisi. Ehkä tosiaan saisi korkeintaan panosuhteen. Ootko ap edes kokeillut? Kyllä uskon että kysymällä sulle lohkeaisi sitä pillua baarista mitä niin kovasti kaipaat. Varmaan mäkin saisin munaa kysymällä, mua vaan ei kauheesti kiinnosta yhden yön jutut. Jos et uskalla kokeilla koska yhyy epävarmuus niin lässyn lää. Tässä maailmassa pitää itse tehdä niiden kaikki jotka jotain haluaa.
Tulee kummallinen tunne, että aloittaja potee henkistä hikkaa. Aina kun on joku ajatuksenpoikanen syntymäisillään, se putoaa niskoilleen ja vammautuu.
On varmasti totta, että molemmat sukupuolet hyötyisivät, jos nuoruuden epävarmuudessa ei tarvitsisi viettää niin monta vuotta. Mutta samaan aikaan ajatus kaatuu siihen, että sen isä ihannoi kaikenlaisia tavoitteita, jotka tosiasiassa erottavat ihmisiä entistä enemmän toisistaan ja johtavat kyyniseen olemassaolontapaan, joka pilaa pysyvät suhdemahdollisuudet tai ainakin jälkeläisten mahdollisuudet tasapainoiseen kasvuympäristöön.
Feministit ovat kirjoittaneet paljon siitä, mikä miesten kasvatuksessa on pielessä. Jatkuvasti siellä on esitetty toive, että äidit saisivat elämäänsä niin paljon muuta sisältöä, että ei tarvitsisi tehdä pojasta oman egon jatketta ja pätemisen välinettä. On toivottu, että äidit oppisivat kasvattamaan poikia, joihin heillä on luottamukselliset mutta tasapuoliset välit, ja ettei kuitenkaan sorruta minkäänlaiseen henkiseen insestiin ja tunnustetaan myös molempien oman tilan tarve. Samalla pojalta edellytetään loisimatonta itsenäisyyttä ja suhtaudutaan vakavasti vaatimukseen, että ihmisen täytyy saada tuntea itsensä tarpeelliseksi ja kasvaa vastuullisuuteen eikä kuulu pitää passuuttamista miehisyytenä sen enempää kuin naisellisuutena. Kirjoittavat feministit ovat älymystöä, jolle on selvää, että ihanneihmisen kuuluu olla itseohjautuva ja tuottava.
Jostain syystä suomalainen kasvatusympäristö on hyväksynyt täysin päinvastaisen tavoitteen: että pojan kasvatukseen riittää silleen jättäminen ja se on jo plussaa jos nyt viitsii lautasensa kantaa koneeseen. Ei edellytetä sosiaalisia taitoja ja suvaitaan ylimielisyyttä, esimerkiksi vieraita ei edes tarvitse käydä tervehtimässä, saati sitten että edes juteltaisiin suvun historiasta jne. Äkkiä on muka ihan ok, että pojat kasvavat peli- ja pornoriippuvuuteen pienestä pitäen, eikä asialle osata kuin pyöritellä silmiä.
Feministien pojat ovat usein sitä halutuinta sorttia, sanavalmiita, lämpimiä, joustavia, pitävät ihmisistä ja osaavat käyttää älykkyyttään järkeviin projekteihin. Suomalaisen pojan pääasiallinen ongelma on se, että äideistä niin moni on edelleen joko nyrkin ja hellan välissä itse tai saanut kasvatuksensa siellä olleilta. Ei uskalleta edellyttää mieheltä mitään edes silloin kuin se on oma poika. Ja jos uskalletaan, se on nimenomaan tätä egonjatketouhua. Poika kasvaa joko pellossa tai suorituslaitoksessa. Ja sitten on se surullinen osa, jotka kasvavat suoranaisen miesvihaajaäidin varjossa mielistellen, ja eivät ehkä koskaan löydä myönteistä miehuutta. Aloittajakin tuntuu suuntautuvan perinteistä, piittaamattoman kylmää miehenmallia kohden. Riippumattomuutta tiettyyn rajaan, mutta lopulta kuitenkin katkera itsesääli miehen nielee.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 16:42"]Tiedän naisia, joiden huonon itsetunnon ja kokemusten takia eivät enää tee mitään parisuhteen saamiseksi.
Niin minäkin. Oleellinen tuossa on se, että ne naiset eivät tee mitään, vaan yleensä erityisesti välttelevät kontakteja miehiin epäonnistumisen pelosa. Heti jos he tekevät jotain, esimerkiksi hakeutuvat sopiville paikoille (riippuu siitä, mitä hakevat), heihin kohdistuu kiinnostusta ja he voivat valita suhteen. Mutta en usko, että tunnet ketään naista, joka yrittäisi harva se viikonloppu mitä epätoivoisemmilla ja itseään alentavimmilla tavoilla saada edes jonkun, mutta ei koskaan onnistu. Miehille se on arkipäivää.
Voin myös kertoa, että huonolla itsetunnolla varustettu nainen ei yhtä suurella todennäköisyydellä tule koskaan saamaan ketään miestä, sillä on urbaanilegenda, että tavisnainen joutuisi alituiseen torjumaan tavallisten miesten aloitteita.
Ymmärrätkö?
En todellakaan voi ymmärtää esimerkiksi sitä, että mahdollisuus tavata kymmeniä asiallisia kiinnostuneita nettipalstojen kautta ei ole mitään. Naisten pariutumattomuuden syyt nyt vain ovat erilaisia ja liittyvät siihen oleelliseen eroon, että naiselle huono suhde on huonompi kuin yksinolo, mutta miehelle huonokin suhde voittaa yksinolon. Tilastollisena yleistyksenä tietenkin, molemmissa sukupuolissa on yleisestä trendistä poikkeavia yksilöitä. Siksi naisista ne "pakko saada edes joku" -vätykset kyllä pariutuvat takuuvarmasti ja yksin jäävät ne, jotka valitsevat sen koska eivät kykene kiinnostumaan niistä miehistä, joita voivat saada, ovat huonojen kokemusten pelättämiä, eivät kykene parisuhteen kompromisseihin ja niin edelleen.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 17:59"]
En todellakaan voi ymmärtää esimerkiksi sitä, että mahdollisuus tavata kymmeniä asiallisia kiinnostuneita nettipalstojen kautta ei ole mitään. Naisten pariutumattomuuden syyt nyt vain ovat erilaisia ja liittyvät siihen oleelliseen eroon, että naiselle huono suhde on huonompi kuin yksinolo, mutta miehelle huonokin suhde voittaa yksinolon. Tilastollisena yleistyksenä tietenkin, molemmissa sukupuolissa on yleisestä trendistä poikkeavia yksilöitä. Siksi naisista ne "pakko saada edes joku" -vätykset kyllä pariutuvat takuuvarmasti ja yksin jäävät ne, jotka valitsevat sen koska eivät kykene kiinnostumaan niistä miehistä, joita voivat saada, ovat huonojen kokemusten pelättämiä, eivät kykene parisuhteen kompromisseihin ja niin edelleen.
[/quote]
Just tuo että miesten on vaan pakko saada joku-asenne antoi mulle syövän.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 17:34"]Tai se että pari miestä kelpuutti mut suhteeseen sen jälkeen kun rohkaistuin ja tein itse heitä kohtaan aloitteen. Niillä miehillä kun ei sitten ollutkaan loppujen lopuksi mitään tunteita mua kohtaan - mut on aina jätetty ja nyt oon taas yksin. Sun mielestä mun pitäisi siis olla tyytyväinen tällaisesta?[/Quote]
Joo, mieheksi olisit kovan luokan alfajätkä, jos saisit kaksi suhdetta alulle kahdella aloitteella. Keskivertokaveri joutuu käsittelemään 100 pakin ja 10 kännipanoa katuvaa ja jollain tavalla kostavan naisen pettymykset onnistumista kohti - vaikka onnistumiseen lasketaan panot. Parisuhteet ovat vielä paljon vaikeampia. Elämänkokemus auttaa vähän, mutta keski-iässäkin miesten prosentit ovat kalpea aavistus naisten vastaavista.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 18:05"]Just tuo että miesten on vaan pakko saada joku-asenne antoi mulle syövän.[/quote]
Häh? Sen taudinko? Millä mekanismilla?
Tietenkin se on tyhmää, että miehet tyytyvät melkein keneen tahansa. Samoin se, että naiset vaativat sitä iänikuista kemiapaskaansa, joka ei lopultakaan tarkoita muuta, kuin että mies on samanaikaisesti seksuaalisesti haluttava ja ystäväksi ja kumppaniksi sopiva - ja nuo yhdistyvät niin kovin harvassa miehessä. Ja sitten kännissä haksahtavat jos jonkinlaisiin öykkäreihin, jotka onnistuvat siinä seksuaalisen halun herättämisessä perusjantteria paremmin, mutta osoittautuvat pettymyksiksi. Mutta sellaisia ihmiset ovat ja uskoakseni myös pysyvät. Ei sitä kannata väittää, että miesten ja naisten kokemat ongelmat olisivat tässä asiassa samanlaisia.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 17:45"]
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 17:34"]
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 17:01"]
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 16:55"]
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 15:42"]
Minusta jotenkin tuntuu, että tämä ap:n edustama ihmistyyppi on ne kundit koulussa, jotka omaa epävarmuuttaan pönkittääkseen romuttavat niiden keskivertoa vaatimattomamman näköisten tyttöjen itsetunnot ihan tohjoksi. Tyttöjen, jotka sitten vetäytyvät kuoreensa eivätkä edes viitsi puhjeta kukkaan ja kenenkä tappioksi tämä taas loppujen lopuksi koituu...
[/quote]
Niinpä muuten onkin. Huoh. Ei ollut kiva kun tällaiset pojat kiusasi mua koko yläasteen päivittäin. Se oli sadistista piinaa. Kyllä sillä on ollut vaikutuksensa mun persoonaan. Olen epävarma ja ujo. Vähän tietysti itsetunto parantunut vuosien saatossa.
Ja sitten tällänen samanlainen pässi tulee tänne inisemään kuinka vain epävarmoilla miehillä on rankkaa. Haista ap v^*ttu.
[/quote]
Vaikka sua olisi kuinka kiusattu, saat siitä huolimatta seksiä koska tahansa. Oli nainen ujo tai epävarma, se ei millään lailla sulje häntä pois parisuhde- ja seksielämästä, koska naiset eivät siltikään tee aloitteita vaikka olisivat kuinka rohkeita luonteita.
[/quote]
Ei mua paljon lohduta että kelpaan jonkun kertakäyttöpanopatjaksi! Tai se että pari miestä kelpuutti mut suhteeseen sen jälkeen kun rohkaistuin ja tein itse heitä kohtaan aloitteen. Niillä miehillä kun ei sitten ollutkaan loppujen lopuksi mitään tunteita mua kohtaan - mut on aina jätetty ja nyt oon taas yksin. Sun mielestä mun pitäisi siis olla tyytyväinen tällaisesta? Kuule, jos en olis itse uskaltanut puhua niille miehille, mä olisin varmaan vieläkin ilman noita kokemuksia. Enkä oo ihan vakuuttunut että noi kokemukset oli sen tuskan arvosia mitä niistä seurasi. Mikä oikeus sulla on sanoa naisille että olkaa rohkeita niin saatte miehen, ja mulla ei ole samaa oikeutta sanoa sitä sulle? Ala vaan puhua naisille. Älä ole niin epävarma. Niinpä niin. Minä jos kuka tiedän ettei se ole helppoa.
[/quote]
Mun pointti siis toisin sanoen on, että meidän epävarmojen pitää kaikesta huolimatta vaan yrittää itse tehdä se aloite. Me ei olla kauniimpia eikä komeimpia ihmisiä maan päällä, minkä takia meitä ei toiset miehet tai naiset juurikaan lähesty, mutta että ei tässä muu auta kuin voittaa se epävarmuus, kiusaamiskokemukset ja muu paha, ja vaan yrittää uskaltaa. Tää pätee ihan oikeasti molempiin sukupuoliin jos puhutaan ns. samantasoisista ihmisistä kuin me ollaan. Tosin mä uskon olevani vähän ap:ta mukavampi ja älykkäämpi, koska hän ei tätä samanarvoisuutta tunnu tajuavan: epävarmoilla miehillä ja naisilla ON yhtä vaikeaa. Uskotko jo? Ja tosiaan eipä se rohkeus kyllä takaa että mitään hyvää seuraisi. Ehkä tosiaan saisi korkeintaan panosuhteen. Ootko ap edes kokeillut? Kyllä uskon että kysymällä sulle lohkeaisi sitä pillua baarista mitä niin kovasti kaipaat. Varmaan mäkin saisin munaa kysymällä, mua vaan ei kauheesti kiinnosta yhden yön jutut. Jos et uskalla kokeilla koska yhyy epävarmuus niin lässyn lää. Tässä maailmassa pitää itse tehdä niiden kaikki jotka jotain haluaa.
[/quote]
Ei naisten tarvitse tehdä yhtään mitään muuta kuin istua pyllyllään. Ei näyttää edes kauniilta. Tässäkin ketjussa joku 133 kiloinen ylileveä kuljetus kehuskeli miehellään. Miehet hoitavat ja maksavat sitten kaiken mitä pimppi milloinkin sattuu haluamaan.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 18:06"]
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 17:34"]Tai se että pari miestä kelpuutti mut suhteeseen sen jälkeen kun rohkaistuin ja tein itse heitä kohtaan aloitteen. Niillä miehillä kun ei sitten ollutkaan loppujen lopuksi mitään tunteita mua kohtaan - mut on aina jätetty ja nyt oon taas yksin. Sun mielestä mun pitäisi siis olla tyytyväinen tällaisesta?[/Quote]
Joo, mieheksi olisit kovan luokan alfajätkä, jos saisit kaksi suhdetta alulle kahdella aloitteella. Keskivertokaveri joutuu käsittelemään 100 pakin ja 10 kännipanoa katuvaa ja jollain tavalla kostavan naisen pettymykset onnistumista kohti - vaikka onnistumiseen lasketaan panot. Parisuhteet ovat vielä paljon vaikeampia. Elämänkokemus auttaa vähän, mutta keski-iässäkin miesten prosentit ovat kalpea aavistus naisten vastaavista.
[/quote]
Mutta luitko miten mulle kävi niissä suhteissa? Ne miehet halusi vaan jonkun, vähän pillua ja lämpöä kunnes kyllästyivät. Ilman minun aloitettaan olisivat varmaan yhä epävarmoja neitsyitä. Ja mitä minä sain? En yhtään mitään mitä halusin. En rakkautta, en sitoutumista, en yhteisiä tulevaisuudensuunnitelmia. Minä halusin elämänkumppanin.
Nyt kun tiedän vähän enemmän miehistä, en jaksa edes yrittää näitä nettideittailuja. Niistä n.80% on varmaan ainakin ihan samalla asenteella liikenteessä. Minä en halua olla enää jollekin mikään statussymboli, haluan jotain aitoa ja sitä että joku kiinnostuu nimenomaan MINUSTA. Ei siitä että olen nainen ja "tyttöystävä".
Ja muuten, olen minä muulloinkin lähestynyt miehiä. Muistan ikuisesti kun yläasteella eräs poika sanoi suoraan vasten naamaani "hyi vittu". Vai oliko se hyi helvetti, vai vitun ruma? Jälkimmäistä sain kuulla päivittäin muutenkin. Ja itseasiassa, tätä asennetta ilmeni jo ala-asteella poikien suunnalta minua kohtaan. Enkä ole ylipainoinen tai ihan kauheista kauhein tapaus. Olin vaan ujo ja epävarma enkä mikään erityisen nätti. Tämä ei todellakaan ole ainoa vastaava kommentti miehiltä minua kohtaan.
Jos te miehet saatte noita kommentteja jatkuvasti niin onhan se ikävää. Kyllä se lannistaa. Itse olen nyt päättänyt että elän vaan elämääni rauhassa ja jos hyvin käy, joku mies joskus tekee aloitteen ja vastaan siihen jos tuntuu että hän tosissaan on kiinnostunut minusta elämänkumppanina ja luonteeni vuoksi.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 18:12"]
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 18:05"]Just tuo että miesten on vaan pakko saada joku-asenne antoi mulle syövän.[/quote]naiset vaativat sitä iänikuista kemiapaskaansa, joka ei lopultakaan tarkoita muuta, kuin että mies on samanaikaisesti seksuaalisesti haluttava ja ystäväksi ja kumppaniksi sopiva - ja nuo yhdistyvät niin kovin harvassa miehessä.
[/quote]
Vähempään en suostu tyytymään. Minusta miehillä pitäisi olla ihan yhtä korkeat kriteerit. Silloin ei tapahtuisi näitä hyväksikäyttösuhteita joista jää vaan paskan maku suuhun ja ehkä miehetkin olisivat onnellisempia. Ne miehet jotka olen kokenut seksuaalisesti haluttavaksi eivät ole olleet mitään Brad Pittejä. Vaan miellyttävännäköisiä mutta aika tavallisia nuoria miehiä. Jos ulkonäöstä pitää, alkaa tutustuminen mikäli mies ei hauku ylimpään helvettiin heti käänteessä. Torjumisen voisi tietysti tehdä ystävällisemmin, mutta kyllä mielummin otan vastaan sadat pakit kuin yhtäkään "jos nyt vähän kattellaan tota muijaa tossa pari vuotta ja sitte vaihetaan" jätkää. Jos minusta taas tuntuu että mies olisi ok ulkonäön lisäksi hyvä ystävä, hyvä perheenisä, hyvä kumppani, on löytynyt 10:n yksilö juuri minulle. Mies kai skippaa oikeastaan kaiken muun paitsi ulkonäön ja yrittää ketä vaan, ja sillä päädytään pelkkään suruun ja itkuun pidemmän päälle. Eihän sillä menetelmällä saa mitään kestävää.
Voi lollero :D
Ap ei taida tajuta, että tuo vinkuminen ja uhriutuminen ei vaan ole hottia.
Itse olen niitä naisia, joilla "on kaikki": ulkonäkö, äly, huumorintaju jnejne. Käytännössä voin siis jokseenkin hyvin valita kumppanini/lähestymiseni kohteen ilman pelkoa välittömästä torjunnasta, joskin älykkyys+ura karsii osan miehistä pois. Ja yleensä olen valinnut niitä huonoitsetuntoisia ja ujoja, joskin muuten ihania ja hyviä miehiä. Ulkonäöllisesti osa noista miehistä on ollut jopa rumia, mutta sydämellisyys ja äly korvaavat tuollaiset asiat mennen tullen. Mutta en ikinä katsoisi kahdesti miestä, joka valittaa "osaansa" ja syyttää siitä muita. Ihan vain tiedoksi ap:lle.
Eli terkkuja naiselta, jonka puolisoa katsotaan kadulla varmaankin ajatuksin "kuinkakohan paksu lomapakko tuolla miehellä on, kun saa tuollaisen naisen". (Ei muuten ole paksu, mutta yhdessä toimeen tullaan).
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 12:11"]
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 11:57"][quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 11:49"]
"Onhan se ongelma jos mies kelpaa vain naisille joita ei itse pidä viehättävinä ja ainoa syy tähän on se, että miehen itsetunto on kuralla. Kumpaa suosittelet tällaiselle miehelle, että ottaa epäviehättävän naisen vai tekee jotain itsetunnolleen?"
No toki voi yrittää tehdä jotain itsetunnolleen. Ja kiva jos saa sitten sellaisen naisen jota pitää ulkoisesti viehättävänä. Mutta paljon on myös miehiä joilla ei ole itsetunnossa mitään vikaa mutta eivät silti saa ns. kauniita naisia. Joten on ihan mahdollista että tyyppi päätyy tähän ryhmään myös. Silloin pitää valita joko yksinolon tai vähemmän kauniin väliltä, ja tämä valinta on tietysti täysin vapaa.
Itse en kyllä ihan ymmärrä tätä ulkoiseen viehättävyyteen keskittymistä siinä mielessä, että ainakin minulle aina on mennyt asiat niin, että vaikka aluksi toisen ulkonäkö ei miellyttäisi ollenkaan, niin jos ihmisen oppii tuntemaan ja ihastuu persoonaan, myös se ulkonäkö alkaa miellyttää silmää.
"Siinäkin on eroa miten piiritetään (ujosti "kaverimielessä" vai aggressiivisesti ja romanttisin elkein), onko kohteliaisuudet mallia avaat oven vai että olet aina valmis kännikuskiksi naiselle ilman palkkaa. Ei kukaan hurmaa ketään tarkoituksella. Mies on viehättävimmillään kun on mitä on, ei silloin kun yrittä tuoda itsestään tarkoituksella esiin tiettyjä puolia. Miehen ei koskaan pidä alkaa nöyristellä ja kohtelemaan naista kuin ylempiarvoista."
No jaa, en oikein usko että asia on kategorisesti noin. On kovin monia tapoja löytää mieleisensä kumppani, ei näissä asioissa ole tuollaisia juttuja että koskaan joku ei toimi ja aina joku tapa toimii. Ainakin kun etsitään vakikumppania, niin tärkeintä on se että toisesta tulee tunne että jotenkin sovittaisiin yhteen. Jos tämä tunne jostain ihmisestä tulee, niin häneen haluaa tutustua, vaikka hän ei käyttäytyisikään tietyllä tavalla jota ehkä toivoisi, esim. vaikka hän olisi ujo ja vaivautunut tai toisaalta yrittäisi vähän liikaa esittää hurmatakseen.
"Lähestymistapa jota ohjaa pelko, ei tule koskaan toimimaan naisen kanssa, ellei nainen sitten ole kovin epätoivoinen. Jos mies on asenteella "mä vähän heitän läppää naiselle ja jos tulee pakit niin elämä jatkuu ja siirrytään seuraavaan naiseen", voi odottaa hieman erilaisia reaktioita."
Toki pelko voi mennä ihan liialliseksikin ja jopa estää lähestymiset kokonaan, ja silloin siitä on varmasti haittaa. Mutta paljon, paljon tiedän miehiä jotka ovat onnistuneesti pariutuneet vaikka ovat esimerkiksi olleet ujoja ja epävarmoja luonteita varsinkin suhteissaan naisiin. Olen itse IT-alalla ja kyllä täälläkin nämä monet sulkeutuneimmat hiljaiset nörttityypitkin on naisia löytäneet itselleen ja lisääntymäänkin päässeet. Nuorena eivät ole suosittuja, mutta kun kolmenkympin paikkeilla naisia alkaa kiinnostaa perheen perustaminen niin kas, luotettavat, rauhalliset kotityypit jotka ennen tuntuivat tylsiltä, onkin kovaa valuuttaa parisuhdemarkkinoilla.
[/quote]
"mutta kun kolmenkympin paikkeilla naisia alkaa kiinnostaa perheen perustaminen niin kas, luotettavat, rauhalliset kotityypit jotka ennen tuntuivat tylsiltä, onkin kovaa valuuttaa parisuhdemarkkinoilla."
Kyllä, mikäli nämä rauhalliset tyypit ansaitsevat tarpeeksi rahaa. Köyhä rauhallinen mies saa jatkaa yksineloaan koko ikänsä ellei sitten omaa muuta korkeaa statusta.
[/quote]
Miehet eivät ole valmiita tinkimään ulkonäkövaatimuksista, joten miksi naisen pitäisi luopua työnkäyntivaatimuksesta?
[/quote]
En vastaa henkilökohtaisiin kysymyksiin. En valitse yhteiskunnallisista syistä minut valitsevia naisia.
Kuule, ei se naisillakaan ole aina ihan hirveän helppoa. Olen ollut suhteissa joskus toki. Mutta viimeiseen 10 vuoteen en. Ei ole tullut yhtään lähestymistä, ketään epätoivoista urpoa tai komeaa adonista ei ole tarvinnut helmoista hätistellä.
Muistuu tämän keskustelun tiimoilta mieleeni tapaus vuosien takaa. Olin pari viikkoa meilaillut treffipalstan miehelle. Silloin ei vielä ollut tapana liittää kuvaa ilmoitukseen. Sovittiin treffit keskustan kahvilaan. Miestä ei sitten koskaan näkynyt. Veikkaan, että tsekkasi tilanteen jostain nurkan takaa ja lähti menemään. Tuolloin painoin 62 kg, mikä on vähemmän kuin nyt mutta silloin mielestäni ehdottomasti liikaa. Olin valmistunut opinnoistani ja ihan hyvässä duunissa, pukeuduin siististi ja työpaikallani ja ystävyyssuhteissani olen aina ollut pidetty ja haluttua seuraa.
ap taitaa olla se eilinen "merkkifarkut - on, hieno kello - on, opiskelee kallispalkkaiselle alalle - on" -tyyppi, joka halusi tietää miten kovatasoisen naisen saisi.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 18:25"]Vähempään en suostu tyytymään. Minusta miehillä pitäisi olla ihan yhtä korkeat kriteerit.
Kriteereitään ja mieltymyksiään ei voi valita. Joku luonne vaatii täydellisyyttä ja joku toinen tekee isojakin kompromissejä. Minä olen sitä mieltä, että kohtuullisuus toimii parhaiten. Jotain kompromissejä on tehtävä, esimerkiksi juuri haluttavuuden, halukkuuden ja mukavuuden suhteen, mutta missään tapauksessa ne eivät saa olla liiallisia ja epätoivoisia. Niin useimmat tekevätkin, ja erot ovat lähinnä siinä, että naiset vaativat keskimäärin vähän enemmän ja jättäytyvät keskimäärin vähän helpommin yksinäisiksi, koska eivät löydä kelpaavaa. Ne ääripäät vain kirvoittaavt eniten väittelyjä.
Torjumisen voisi tietysti tehdä ystävällisemmin, mutta kyllä mielummin otan vastaan sadat pakit kuin yhtäkään "jos nyt vähän kattellaan tota muijaa tossa pari vuotta ja sitte vaihetaan" jätkää.
Niin kuin täällä joku sanoi, rakkaus syntyy miesten aivoissa eri tavalla. Varmaan harkitsevia hyväksikäyttäjiäkin on, mutta useimmilla se ajatuskulku menee niin, että "kattellaan tuota pari vuotta, josko tästä jotain tulisi". Miehillä ei ole (niin usein ja niin herkässä) sitä "kemiaa", vaan suhteeseen lähdetään kokeilemaan. Selvät epäsopivuudet näkee nopeasti, mutta ne pienet jutut, jotka määräävät lähteekö arki rullaamaan ja onko toisen kanssa hyvä olla, tulevat ilmi vasta myöhemmin, kun suhde vakiintuu ja ihastumisen huuma helpottaa.
Ja täytyy sanoa, että se naistenkin "kemia" on kovin erehtyväistä. Kuinka moini säntääkään suin päin suhteisiin totaalisen varmana siitä, että tämä kestää ikuisesti, koska kemia toimii. Vaan annas olla, kun muutama kuukausi kuluu ja alkuhuuma haihtuu, mies alkaa ärsyttää ja vituttaa. Tiedän, että tuskin nainen voi oikeasti vaihtaa asennetta, mutta yhtä lailla sekin toimisi, jos naiset voisivat lähteä suhteisiin rennommin kokeilemaan, syttyykö rakkaus vai ei.
Mies kai skippaa oikeastaan kaiken muun paitsi ulkonäön ja yrittää ketä vaan, ja sillä päädytään pelkkään suruun ja itkuun pidemmän päälle. Eihän sillä menetelmällä saa mitään kestävää.
Noin tekevät vain epätoivisimmat. Tavalliset miehet tekevät kompromissejä, mutta yrittävät kyllä vaatia tärkeissä asioissa haluamaansa. Ulkonäköä arvostetaan puheissa paljon enemmän kuin miehet tekevät todellisuudesssa. Keskivertomies valitsee kumppaninsa 90 %:sesti luonteen perusteella. Kyllä "rumat", "lihavat" jne. kelpaavat, kunhan ovat perusmukavia, eivät tee ulkonäköasiasta kompleksia ja kelpuuttavat keskivertojantterin, joka ei itsekään sliippaa ulkonäköään. Ja jos katsot pariskuntia kadulla, on turha väittää, että suomalaiset vaatisivat keskimäärin kovin ihmeellistä ulkonäköä. Eivät miehet, naiset, eivätkä itseltään eivätkä muilta. Jos nyt pitäisi omasta tuttavapiiristä sanoa, melkeinpä ulkonäöllisesti alemmalla keskiluokalla on helpompaa kuin ylemmällä. Erityisesti suhteiden ylläpito, mutta myös luominen, jos jätetään pelkät panot pois.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 15:04"]
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 14:56"]
Minä jäin ihmettelemään, mikä se mittari on, millä mitataan, mitä miehellä on kohtuudella varaa odottaa, siis naiselta ulkonäön ja luonteen suhteen?
Epävarmuus on tietysti kurja juttu, mutta kyllä minua todella väsyttää tämä vaatimus jo feministienkin kiinnostua miesten naistenpokausonnesta. Ja kun luetellaan niitä syitä, sanotaan heti, että eihän tämä tähän kuulu!
Kyllä se kuuluu. Jos päiväkodista lähtien pojat tottuvat olemaan palveltavina = eivät itse osaa sukkiaan pukea, saavat rauhassa alisuoritua = huonoon suoritukseen ei puututa rakentavasti, niin mitä muuta kuin epävarmoja lassukoita heistä tulee aikuiselämässä? Sama jatkuu siellä parisuhteessa, tyttöystävän annetaan hoitaa kaikki asiat pahimmassa tapauksessa kaveripiirin muodostumisesta lastenhankinnan päivämäärän päättämiseen, kun ei ole mitään muuta maailmassa opittu tekemään, kuin odottamaan jotain naista hommat hoitamaan.
Sitten vaaditaan, että tässä asiassa pitäisi kuitenkin vallita kohtuus = minulle pitää näitä asioita löytyä tekemään nainen, jonka luonne ja ulkonäkö minua miellyttävät. Ja vaikka luonteesta hurskastellen puhutaan, niin ulkonäköähän sitä kuitenkin tarkoitetaan.
[/quote]
Ei nyt mitään objektiivisia mittareita ole olemassakaan, mutta kyllä se on selvää että erilaista miestä voi odottaa 130 kiloa painava sulkeutunut nainen ja perusnätti ja hoikka tasapainoinen nainen.
Tuo mitä tuossa sanot jo jotenkin liittyy aiheeseen, mutta pidin sitä aiempaa tekstiä vain off-topiccina, koska ei se selvästi kommentoinut mitään tekstiini liittyvää.
ap
[/quote]
Miksi ihmeessä pitää olla hoikka. Miksi ei normaalivartaloinen käy. Tai painoindeksin yläpäässä keikkuva? Miksi ei riitä, että on ihan ookoo näköinen, miksi pitäisi olla kaunis. Pinnallisia vaatimuksia. Fakta on, että niitä hoikkia JA kauniita naisia ei oikeasti riitä kaikille miehille. Ja miehet katsoo niin paljon pornoa ja malleja, etteivät enää tajua sitä, että tavallinen nainen ei ole sellainen. Kurkoittelevat vain sitä haavekuvaansa ja kuvittelevat, että juuri HÄN ansaitsee saada sellaisen naisen (ei edes kumppanikseen vaan omistukseensa).
Kadettikoulussa oli sanonta: Ronkelit jätkät leikkii itsekseen.