Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Teenkö moraalisesti väärin (testamentti ja suvun muistoesine)
29.07.2021 |
Eräs iäkäs sukulaiseni kuoli hiljattain naimattomana ja lapsettomana. Hän oli testamentannut omaisuutensa eräälle yleishyödylliselle taholle. Testamentissa ei oltu eritelty sen kummemmin mitään irtaimistoa kenellekään.
Tämän sukulaisen hallussa oli myös eräs suvussamme pitkään kulkenut koru. Se oli siirtynyt isoisoäidiltäni tälle nyt edesmenneelle sukulaiselle.
Koru ei ole mitään rihkamaa vaan ihan täyttä kultaa, mutta se ei ole mikään keräilyharvinaisuus tai kallis designesine.
Minusta olisi kuitenkin todella surullista, jos koru ei säilyisi suvussamme, vaan päätyisi tämän yleishyödyllisen tahon kautta todennäköisimmin romukullaksi. He saisivat siitä ehkä joitain satasia, mutta meille sen arvo on mittaamaton. Se on ainut muistoesine joka on jäljellä aikoinaan evakkoon lähteneen sukuni edellisistä naissukupolvista. Minulla ei ole mitään tarvetta omia sitä itselleni, mutta haluaisin sen säilyvän sukuni naisten hallussa -minun, äitini, serkkujeni, heidän tyttäriensä ja ehkä joskus minunkin tyttäreni.
Harmikseni asiasta ei koskaan tullut keskusteltua tämän sukulaisen eläessä. Uskon kuitenkin, että hän olisi antanut korun meille nuoremmille polville.
Minun olisi tarkoitus mennä siivoamaan tämän edesmenneen sukulaiseni asuntoa. Teenkö moraalisesti väärin, jos otan korun talteen? Tai onko tämä sellainen asia, jonka voisi ottaa puheeksi testamenttilahjoituksen saaneen tahon kanssa?
Kommentit (98)
No et tietenkään varasta kuolinpesästä. Jos et osaa pitää näppejäai erossa, älä edes mene sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän olisi antanut sen korun teille, jos oikeasti olisi halunnut antaa.
Näinhän se asia pitää ajatella. Jos joku olisi ollut vainajan tahto, niin hän olisi järjestänyt sen niin.
Isä mainitsi usein eläessään ja viimeisen kerran vielä viikko ennen kuolemaansa, että kaikki vuosien mittaan veljelleni annetut lahjoitukset on kirjoitettu muistiin ja ne huomioidaan viimeistään hänen perintöä jaettaessa ja hyvitetään minulle.
Eipä sellaista paperia mistään löytynyt eikä sitä ollut mainittu testamentissa, joka oli juristin hallussa ja tehty äitini hyväksi. Isän juttujen perusteella oletan että kirjaa on pidetty äidin kanssa ja se olisi ollut äidin tehtävä tuoda asia esille perunkirjoituksessa ja laskea veljen saamat lahjoitukset ennakkoperinnöksi. Sen sijaan äidillä oli kova kiire ostaa paperisilppuri isän kuoltua kun pitää hävittää isän papereta, joita ei enää tarvita, sinne se ennakkoperintölistakin varmaan meni. Äiti on aina pitänyt veljeni puolta.
Mutta kun ei olle todisteita, niin pakko ajatella, että ei se sitten niin tärkeä asia ollutkaan isälle, tai että äiti on puolueellisempi ja röyhkeämpi kuin isä osasi kuvitella.
Kyseinen sukulainen kärsi muistisairaudesta, ja oli pitkään hoitokodissa. Hän myös sairastui vakavammin hieman ennen hoitokotiin joutumistaan, joten voi hyvinkin olla niin, että asia on vain jäänyt käsittelemättä. Kyseisessä testamentissa ei muutenkaan tietääkseni eritellä irtaimistoa mitenkään. Kyseisen henkilön tunteneena minun on vaikea uskoa, että hän ei olisi halunnut korun siirtyvän suvussa eteenpäin.
Ap
Alotuksessa sanot että irtaimistoa ei oltu eritelty. Nyt ei tieteääksesi ole eritelty? Eli et oikeastaan tiedä mitä testamentissa on?
Taitaa olla niin tuore tapaus että testamenttiä ei vielä ole esitelty. Perunkirjoituksessahan se vasta esitellään ja sitä ennen täytyy selvittää perän varat. Onkohan ruumiskaan vielä ehtinyt jäähtyä? Toivottavasti ap:ta ahneine sukulaisineen ei edes päästetä pesää ryöstämään, eihän heillä ole mitään asiaa mennä sinne "siivoilemaan".
Jos vanhus on asunut hoivakodissa, niin tavarat pitäå ottaa välittömästi, viimeistään kuluvan kuukauden lopussa, sillä uusia tulijoita hoivakoteihin on pilvin pimein. Huomennahan on jo 30pv.
Vierailija kirjoitti:
En haluasi myydä omaatuntoa jonkun korun takia ja siksi en ottaisi korua, koska koru muistuttaisi läpi elämän, miten se on sukuun tullut.
Jos testamentti on tehty järjestölle tai vastaavalla, kertoisin korun tarinan ja olen 100% saat ihan rehellisin keinoin saat korun haltuusi.
Periaatteessa, kaukainen sukulainen on eläessään vain "säilyttänyt" omalta osaltaan korua, joka kulkee suvun hallussa.Tai tee jokin hintatarjous korusta.
Eikös se koru sukuun tullut / suvulla ollut jo evakko isoisoäidin aikoina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän olisi antanut sen korun teille, jos oikeasti olisi halunnut antaa.
Näinhän se asia pitää ajatella. Jos joku olisi ollut vainajan tahto, niin hän olisi järjestänyt sen niin.
Isä mainitsi usein eläessään ja viimeisen kerran vielä viikko ennen kuolemaansa, että kaikki vuosien mittaan veljelleni annetut lahjoitukset on kirjoitettu muistiin ja ne huomioidaan viimeistään hänen perintöä jaettaessa ja hyvitetään minulle.
Eipä sellaista paperia mistään löytynyt eikä sitä ollut mainittu testamentissa, joka oli juristin hallussa ja tehty äitini hyväksi. Isän juttujen perusteella oletan että kirjaa on pidetty äidin kanssa ja se olisi ollut äidin tehtävä tuoda asia esille perunkirjoituksessa ja laskea veljen saamat lahjoitukset ennakkoperinnöksi. Sen sijaan äidillä oli kova kiire ostaa paperisilppuri isän kuoltua kun pitää hävittää isän papereta, joita ei enää tarvita, sinne se ennakkoperintölistakin varmaan meni. Äiti on aina pitänyt veljeni puolta.
Mutta kun ei olle todisteita, niin pakko ajatella, että ei se sitten niin tärkeä asia ollutkaan isälle, tai että äiti on puolueellisempi ja röyhkeämpi kuin isä osasi kuvitella.
Kyseinen sukulainen kärsi muistisairaudesta, ja oli pitkään hoitokodissa. Hän myös sairastui vakavammin hieman ennen hoitokotiin joutumistaan, joten voi hyvinkin olla niin, että asia on vain jäänyt käsittelemättä. Kyseisessä testamentissa ei muutenkaan tietääkseni eritellä irtaimistoa mitenkään. Kyseisen henkilön tunteneena minun on vaikea uskoa, että hän ei olisi halunnut korun siirtyvän suvussa eteenpäin.
Ap
Alotuksessa sanot että irtaimistoa ei oltu eritelty. Nyt ei tieteääksesi ole eritelty? Eli et oikeastaan tiedä mitä testamentissa on?
Taitaa olla niin tuore tapaus että testamenttiä ei vielä ole esitelty. Perunkirjoituksessahan se vasta esitellään ja sitä ennen täytyy selvittää perän varat. Onkohan ruumiskaan vielä ehtinyt jäähtyä? Toivottavasti ap:ta ahneine sukulaisineen ei edes päästetä pesää ryöstämään, eihän heillä ole mitään asiaa mennä sinne "siivoilemaan".
Jos vanhus on asunut hoivakodissa, niin tavarat pitäå ottaa välittömästi, viimeistään kuluvan kuukauden lopussa, sillä uusia tulijoita hoivakoteihin on pilvin pimein. Huomennahan on jo 30pv.
Vuokrasopimus ei pääty automaattisesti kuolemaan. Kuolinpesän täytyy irtisanoa vuokrasopimus ja siinä on ihan sama irtisanomisaika kuin normaalisti. Eli jos vanaja on kullut tässä kuussa ja pesänhoitaja ehtii vielä irtisanoa vuokrasopimuksen, niin irtisanomisaika on elokuu. Pesänhoitajaa ei välttämättä vielä ole, joten irtisanominen voi lipsahtaa seuraavan kuuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se nyt vaan on kuitenkin koru, joten päästä nyt jo ap irti siitä. Voit itse aloittaa oman koruperinnön ostamalla perheellesi uuden ranneketjun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän olisi antanut sen korun teille, jos oikeasti olisi halunnut antaa.
Näinhän se asia pitää ajatella. Jos joku olisi ollut vainajan tahto, niin hän olisi järjestänyt sen niin.
Isä mainitsi usein eläessään ja viimeisen kerran vielä viikko ennen kuolemaansa, että kaikki vuosien mittaan veljelleni annetut lahjoitukset on kirjoitettu muistiin ja ne huomioidaan viimeistään hänen perintöä jaettaessa ja hyvitetään minulle.
Eipä sellaista paperia mistään löytynyt eikä sitä ollut mainittu testamentissa, joka oli juristin hallussa ja tehty äitini hyväksi. Isän juttujen perusteella oletan että kirjaa on pidetty äidin kanssa ja se olisi ollut äidin tehtävä tuoda asia esille perunkirjoituksessa ja laskea veljen saamat lahjoitukset ennakkoperinnöksi. Sen sijaan äidillä oli kova kiire ostaa paperisilppuri isän kuoltua kun pitää hävittää isän papereta, joita ei enää tarvita, sinne se ennakkoperintölistakin varmaan meni. Äiti on aina pitänyt veljeni puolta.
Mutta kun ei olle todisteita, niin pakko ajatella, että ei se sitten niin tärkeä asia ollutkaan isälle, tai että äiti on puolueellisempi ja röyhkeämpi kuin isä osasi kuvitella.
Kyseinen sukulainen kärsi muistisairaudesta, ja oli pitkään hoitokodissa. Hän myös sairastui vakavammin hieman ennen hoitokotiin joutumistaan, joten voi hyvinkin olla niin, että asia on vain jäänyt käsittelemättä. Kyseisessä testamentissa ei muutenkaan tietääkseni eritellä irtaimistoa mitenkään. Kyseisen henkilön tunteneena minun on vaikea uskoa, että hän ei olisi halunnut korun siirtyvän suvussa eteenpäin.
Ap
Käsittääkseni, jos testamentissä ei ole mainittu irtaimistosta, se kuuluu perintökaaren mukaan perillisille.
Testamentti koskee sitä omaisuutta, mikä on testamentissä.
No en minä ainakaan ole eritellyt omaisuuttaani testamentissa. Siinä lukee vaan tyyliin kaikki omaisuuteni. Sitähän pitäisi olla jatkuvasti muokkaamassa, jos noin tarkkaan aletaan eritellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kenen hallussa kuolinpesä nyt on?
Varmaan ap:n ja heiluu siellä nyt pölyhuiskan kanssa kun ei ehdi vastaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän olisi antanut sen korun teille, jos oikeasti olisi halunnut antaa.
Näinhän se asia pitää ajatella. Jos joku olisi ollut vainajan tahto, niin hän olisi järjestänyt sen niin.
Isä mainitsi usein eläessään ja viimeisen kerran vielä viikko ennen kuolemaansa, että kaikki vuosien mittaan veljelleni annetut lahjoitukset on kirjoitettu muistiin ja ne huomioidaan viimeistään hänen perintöä jaettaessa ja hyvitetään minulle.
Eipä sellaista paperia mistään löytynyt eikä sitä ollut mainittu testamentissa, joka oli juristin hallussa ja tehty äitini hyväksi. Isän juttujen perusteella oletan että kirjaa on pidetty äidin kanssa ja se olisi ollut äidin tehtävä tuoda asia esille perunkirjoituksessa ja laskea veljen saamat lahjoitukset ennakkoperinnöksi. Sen sijaan äidillä oli kova kiire ostaa paperisilppuri isän kuoltua kun pitää hävittää isän papereta, joita ei enää tarvita, sinne se ennakkoperintölistakin varmaan meni. Äiti on aina pitänyt veljeni puolta.
Mutta kun ei olle todisteita, niin pakko ajatella, että ei se sitten niin tärkeä asia ollutkaan isälle, tai että äiti on puolueellisempi ja röyhkeämpi kuin isä osasi kuvitella.
Kyseinen sukulainen kärsi muistisairaudesta, ja oli pitkään hoitokodissa. Hän myös sairastui vakavammin hieman ennen hoitokotiin joutumistaan, joten voi hyvinkin olla niin, että asia on vain jäänyt käsittelemättä. Kyseisessä testamentissa ei muutenkaan tietääkseni eritellä irtaimistoa mitenkään. Kyseisen henkilön tunteneena minun on vaikea uskoa, että hän ei olisi halunnut korun siirtyvän suvussa eteenpäin.
Ap
Alotuksessa sanot että irtaimistoa ei oltu eritelty. Nyt ei tieteääksesi ole eritelty? Eli et oikeastaan tiedä mitä testamentissa on?
Taitaa olla niin tuore tapaus että testamenttiä ei vielä ole esitelty. Perunkirjoituksessahan se vasta esitellään ja sitä ennen täytyy selvittää perän varat. Onkohan ruumiskaan vielä ehtinyt jäähtyä? Toivottavasti ap:ta ahneine sukulaisineen ei edes päästetä pesää ryöstämään, eihän heillä ole mitään asiaa mennä sinne "siivoilemaan".
Jos vanhus on asunut hoivakodissa, niin tavarat pitäå ottaa välittömästi, viimeistään kuluvan kuukauden lopussa, sillä uusia tulijoita hoivakoteihin on pilvin pimein. Huomennahan on jo 30pv.
Jos se koru on ollut muistisairaalla mukana hoivakodissa vuosikausia tuskin se on enää tallella. Oikeasti niitä arvoesineitä tai "arvo"esineitä ei kannata viedä johonkin hoivakotiin jossa joko muistisairas itse voi sen kadottaa tai sitten sen ottaa mukaansa toinen muistisairas asukas ja hukkaa jonnekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vainajalla ei ole puolisoa, niin kuolinpesää ryhtyy hallinnoimaan testamentin määräämää taho, eli se järjestö, ellei kuolinpesän hallinnoinnista ole määrätty muutta testamentissa.
Ap sukulaisineen on kuolinpesänryöstöretkellä, jo oikeudetta menevät sinne etsimään tavaroita, mitä haluavat pitää. Kai siitä on rikoslaissa määrätty myös rangaistuksia, jos jää kiinni?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän olisi antanut sen korun teille, jos oikeasti olisi halunnut antaa.
Näinhän se asia pitää ajatella. Jos joku olisi ollut vainajan tahto, niin hän olisi järjestänyt sen niin.
Isä mainitsi usein eläessään ja viimeisen kerran vielä viikko ennen kuolemaansa, että kaikki vuosien mittaan veljelleni annetut lahjoitukset on kirjoitettu muistiin ja ne huomioidaan viimeistään hänen perintöä jaettaessa ja hyvitetään minulle.
Eipä sellaista paperia mistään löytynyt eikä sitä ollut mainittu testamentissa, joka oli juristin hallussa ja tehty äitini hyväksi. Isän juttujen perusteella oletan että kirjaa on pidetty äidin kanssa ja se olisi ollut äidin tehtävä tuoda asia esille perunkirjoituksessa ja laskea veljen saamat lahjoitukset ennakkoperinnöksi. Sen sijaan äidillä oli kova kiire ostaa paperisilppuri isän kuoltua kun pitää hävittää isän papereta, joita ei enää tarvita, sinne se ennakkoperintölistakin varmaan meni. Äiti on aina pitänyt veljeni puolta.
Mutta kun ei olle todisteita, niin pakko ajatella, että ei se sitten niin tärkeä asia ollutkaan isälle, tai että äiti on puolueellisempi ja röyhkeämpi kuin isä osasi kuvitella.
Kyseinen sukulainen kärsi muistisairaudesta, ja oli pitkään hoitokodissa. Hän myös sairastui vakavammin hieman ennen hoitokotiin joutumistaan, joten voi hyvinkin olla niin, että asia on vain jäänyt käsittelemättä. Kyseisessä testamentissa ei muutenkaan tietääkseni eritellä irtaimistoa mitenkään. Kyseisen henkilön tunteneena minun on vaikea uskoa, että hän ei olisi halunnut korun siirtyvän suvussa eteenpäin.
Ap
Alotuksessa sanot että irtaimistoa ei oltu eritelty. Nyt ei tieteääksesi ole eritelty? Eli et oikeastaan tiedä mitä testamentissa on?
Taitaa olla niin tuore tapaus että testamenttiä ei vielä ole esitelty. Perunkirjoituksessahan se vasta esitellään ja sitä ennen täytyy selvittää perän varat. Onkohan ruumiskaan vielä ehtinyt jäähtyä? Toivottavasti ap:ta ahneine sukulaisineen ei edes päästetä pesää ryöstämään, eihän heillä ole mitään asiaa mennä sinne "siivoilemaan".
Jos vanhus on asunut hoivakodissa, niin tavarat pitäå ottaa välittömästi, viimeistään kuluvan kuukauden lopussa, sillä uusia tulijoita hoivakoteihin on pilvin pimein. Huomennahan on jo 30pv.
Ne on silti testamentin saajan tavaroita, ei suvun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vainaja tulee kummittelemaan, jos luvatta viet tavaraa. Haluatko korun, joka ikuisesti muistuttaa varkaudestasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän olisi antanut sen korun teille, jos oikeasti olisi halunnut antaa.
Näinhän se asia pitää ajatella. Jos joku olisi ollut vainajan tahto, niin hän olisi järjestänyt sen niin.
Isä mainitsi usein eläessään ja viimeisen kerran vielä viikko ennen kuolemaansa, että kaikki vuosien mittaan veljelleni annetut lahjoitukset on kirjoitettu muistiin ja ne huomioidaan viimeistään hänen perintöä jaettaessa ja hyvitetään minulle.
Eipä sellaista paperia mistään löytynyt eikä sitä ollut mainittu testamentissa, joka oli juristin hallussa ja tehty äitini hyväksi. Isän juttujen perusteella oletan että kirjaa on pidetty äidin kanssa ja se olisi ollut äidin tehtävä tuoda asia esille perunkirjoituksessa ja laskea veljen saamat lahjoitukset ennakkoperinnöksi. Sen sijaan äidillä oli kova kiire ostaa paperisilppuri isän kuoltua kun pitää hävittää isän papereta, joita ei enää tarvita, sinne se ennakkoperintölistakin varmaan meni. Äiti on aina pitänyt veljeni puolta.
Mutta kun ei olle todisteita, niin pakko ajatella, että ei se sitten niin tärkeä asia ollutkaan isälle, tai että äiti on puolueellisempi ja röyhkeämpi kuin isä osasi kuvitella.
Kyseinen sukulainen kärsi muistisairaudesta, ja oli pitkään hoitokodissa. Hän myös sairastui vakavammin hieman ennen hoitokotiin joutumistaan, joten voi hyvinkin olla niin, että asia on vain jäänyt käsittelemättä. Kyseisessä testamentissa ei muutenkaan tietääkseni eritellä irtaimistoa mitenkään. Kyseisen henkilön tunteneena minun on vaikea uskoa, että hän ei olisi halunnut korun siirtyvän suvussa eteenpäin.
Ap
Käsittääkseni, jos testamentissä ei ole mainittu irtaimistosta, se kuuluu perintökaaren mukaan perillisille.
Testamentti koskee sitä omaisuutta, mikä on testamentissä.
No en minä ainakaan ole eritellyt omaisuuttaani testamentissa. Siinä lukee vaan tyyliin kaikki omaisuuteni. Sitähän pitäisi olla jatkuvasti muokkaamassa, jos noin tarkkaan aletaan eritellä.
Voihan sen ereitteluyn tehdä myös yleisluontoeisesti että testamentaan kaiken omaisuutesi, sisältäen irtaimiston, kiinteistöt rakennukse, vuokrasuhteet, osakkeet ja arvopaperii, tilitalletukset ja kaiken muun omaisuuden. Ei pitäisi jäädä epäselväksi että kaikki tarkoittaa kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan yhdistys ei halua mitään irtaimistoa kontolleen, ellei siellä oikeasti ole jotain arvoesineitä. Yhteys testamentin saakaan ja saatte kyllä irtaimiston sukuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän olisi antanut sen korun teille, jos oikeasti olisi halunnut antaa.
Näinhän se asia pitää ajatella. Jos joku olisi ollut vainajan tahto, niin hän olisi järjestänyt sen niin.
Isä mainitsi usein eläessään ja viimeisen kerran vielä viikko ennen kuolemaansa, että kaikki vuosien mittaan veljelleni annetut lahjoitukset on kirjoitettu muistiin ja ne huomioidaan viimeistään hänen perintöä jaettaessa ja hyvitetään minulle.
Eipä sellaista paperia mistään löytynyt eikä sitä ollut mainittu testamentissa, joka oli juristin hallussa ja tehty äitini hyväksi. Isän juttujen perusteella oletan että kirjaa on pidetty äidin kanssa ja se olisi ollut äidin tehtävä tuoda asia esille perunkirjoituksessa ja laskea veljen saamat lahjoitukset ennakkoperinnöksi. Sen sijaan äidillä oli kova kiire ostaa paperisilppuri isän kuoltua kun pitää hävittää isän papereta, joita ei enää tarvita, sinne se ennakkoperintölistakin varmaan meni. Äiti on aina pitänyt veljeni puolta.
Mutta kun ei olle todisteita, niin pakko ajatella, että ei se sitten niin tärkeä asia ollutkaan isälle, tai että äiti on puolueellisempi ja röyhkeämpi kuin isä osasi kuvitella.
Kyseinen sukulainen kärsi muistisairaudesta, ja oli pitkään hoitokodissa. Hän myös sairastui vakavammin hieman ennen hoitokotiin joutumistaan, joten voi hyvinkin olla niin, että asia on vain jäänyt käsittelemättä. Kyseisessä testamentissa ei muutenkaan tietääkseni eritellä irtaimistoa mitenkään. Kyseisen henkilön tunteneena minun on vaikea uskoa, että hän ei olisi halunnut korun siirtyvän suvussa eteenpäin.
Ap
Käsittääkseni, jos testamentissä ei ole mainittu irtaimistosta, se kuuluu perintökaaren mukaan perillisille.
Testamentti koskee sitä omaisuutta, mikä on testamentissä.
No en minä ainakaan ole eritellyt omaisuuttaani testamentissa. Siinä lukee vaan tyyliin kaikki omaisuuteni. Sitähän pitäisi olla jatkuvasti muokkaamassa, jos noin tarkkaan aletaan eritellä.
Voihan sen ereitteluyn tehdä myös yleisluontoeisesti että testamentaan kaiken omaisuutesi, sisältäen irtaimiston, kiinteistöt rakennukse, vuokrasuhteet, osakkeet ja arvopaperii, tilitalletukset ja kaiken muun omaisuuden. Ei pitäisi jäädä epäselväksi että kaikki tarkoittaa kaikkea.
No minä tein niin ettei tarvitse eritellä yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Miten on voinut testamentata omaisuuden jollekin järjestölle? Puolesta puolet kuuluu rinta9wrillisille( vanhemmat, lapset, sisarukset, niiden lapset)?
Rintaperillisiä ovat ainoastaan omat lapset ja mahdollisesti heidän sijaansa tulleet jälkeläiset (eli jos joku lapsista on kuollut, hänen lapsensa ovat rintaperillisiä myös).
Vanhemmat, sisarukset ja sisarusten lapset eivät ole rintaperillisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten on voinut testamentata omaisuuden jollekin järjestölle? Puolesta puolet kuuluu rinta9wrillisille( vanhemmat, lapset, sisarukset, niiden lapset)?
Rintaperillinen on perittävän jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa. Tässä tapauksessa perittävällä ei niitä jälkeläisiä ollut.
Perintökaari 2pykälä:
Jollei perittävältä ole jäänyt rintaperillistä, saavat hänen vanhempansa kumpikin puolet perinnöstä.
Jos jompikumpi vanhemmista on kuollut, jakavat perittävän veljet ja sisaret hänen osansa. Kuolleen veljen tai sisaren sijaan tulevat hänen jälkeläisensä, ja joka haara saa yhtä suuren osan. Jollei veljiä tai sisaria taikka heidän jälkeläisiään ole, mutta jompikumpi perittävän vanhemmista elää, saa tämä koko perinnön.
Jos perittävältä on jäänyt veli- tai sisarpuolia, saavat he yhdessä täysiveljien ja -sisarien kanssa osansa siitä, mikä olisi tullut heidän vanhemmalleen. Jollei täysiveljiä tai -sisaria tahi heidän jälkeläisiään ole ja molemmat vanhemmat ovat kuolleet, saavat veli- ja sisarpuolet koko perinnön. Kuolleen veli- tai sisarpuolen sijaan tulevat hänen jälkeläisensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten on voinut testamentata omaisuuden jollekin järjestölle? Puolesta puolet kuuluu rinta9wrillisille( vanhemmat, lapset, sisarukset, niiden lapset)?
Rintaperillinen on perittävän jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa. Tässä tapauksessa perittävällä ei niitä jälkeläisiä ollut.
Perintökaari 2pykälä:
Jollei perittävältä ole jäänyt rintaperillistä, saavat hänen vanhempansa kumpikin puolet perinnöstä.
Jos jompikumpi vanhemmista on kuollut, jakavat perittävän veljet ja sisaret hänen osansa. Kuolleen veljen tai sisaren sijaan tulevat hänen jälkeläisensä, ja joka haara saa yhtä suuren osan. Jollei veljiä tai sisaria taikka heidän jälkeläisiään ole, mutta jompikumpi perittävän vanhemmista elää, saa tämä koko perinnön.
Jos perittävältä on jäänyt veli- tai sisarpuolia, saavat he yhdessä täysiveljien ja -sisarien kanssa osansa siitä, mikä olisi tullut heidän vanhemmalleen. Jollei täysiveljiä tai -sisaria tahi heidän jälkeläisiään ole ja molemmat vanhemmat ovat kuolleet, saavat veli- ja sisarpuolet koko perinnön. Kuolleen veli- tai sisarpuolen sijaan tulevat hänen jälkeläisensä.
Vaikka perättävä määräisi omaisuudestaan testamentilla tarkkaan ja haluaisi tyystin ohittaa rintaperillisensä, nämä voivat halutessaan vaatia perinnöstä lakiosaansa. Lakiosa on puolet perittävän koko omaisuudesta jaettuna rintaperillisten eli lasten tai lastenlasten määrällä.
Alue: Aihe vapaa
No voisikin tietää sen etukäteen, jos on sen sisällön jotenkin saanut tietoonsa, mutta tässä taisi jo selvitä että ei tiedä sisältöä, vaan on vain vähän jotain oletuksia siitä. Ilmeisesti ollaan huhujen tai hatarien muistikuvien varassa.