Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Teenkö moraalisesti väärin (testamentti ja suvun muistoesine)
29.07.2021 |
Eräs iäkäs sukulaiseni kuoli hiljattain naimattomana ja lapsettomana. Hän oli testamentannut omaisuutensa eräälle yleishyödylliselle taholle. Testamentissa ei oltu eritelty sen kummemmin mitään irtaimistoa kenellekään.
Tämän sukulaisen hallussa oli myös eräs suvussamme pitkään kulkenut koru. Se oli siirtynyt isoisoäidiltäni tälle nyt edesmenneelle sukulaiselle.
Koru ei ole mitään rihkamaa vaan ihan täyttä kultaa, mutta se ei ole mikään keräilyharvinaisuus tai kallis designesine.
Minusta olisi kuitenkin todella surullista, jos koru ei säilyisi suvussamme, vaan päätyisi tämän yleishyödyllisen tahon kautta todennäköisimmin romukullaksi. He saisivat siitä ehkä joitain satasia, mutta meille sen arvo on mittaamaton. Se on ainut muistoesine joka on jäljellä aikoinaan evakkoon lähteneen sukuni edellisistä naissukupolvista. Minulla ei ole mitään tarvetta omia sitä itselleni, mutta haluaisin sen säilyvän sukuni naisten hallussa -minun, äitini, serkkujeni, heidän tyttäriensä ja ehkä joskus minunkin tyttäreni.
Harmikseni asiasta ei koskaan tullut keskusteltua tämän sukulaisen eläessä. Uskon kuitenkin, että hän olisi antanut korun meille nuoremmille polville.
Minun olisi tarkoitus mennä siivoamaan tämän edesmenneen sukulaiseni asuntoa. Teenkö moraalisesti väärin, jos otan korun talteen? Tai onko tämä sellainen asia, jonka voisi ottaa puheeksi testamenttilahjoituksen saaneen tahon kanssa?
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittääkseni vähäarvoisia muistoesineitä kuten valokuvia ja koruja yms. omaiset saavatkin ottaa, vaikka eivät perintöä muuten saisikaan, ainakin tapauksessa kun luopuvat perinnöstä esimerkiksi kuolinpesän velkaisuuden vuoksi. Varmaan viisainta olisi selvittää asia perunkirjoituksessa uskotulta mieheltä ja pesänjakajalta.
Puhut meistä jälkipolvista, eli et ole ainoa perillinen. Kaiksita eniten moraalisesti väärin on se että jos sinä otat sen.
Kuten sanoin, niin en ole aikeissa pitää sitä laatikossa itselläni, vaan tehdä kyllä sukuni naiset tietoiseksi siitä, että koru on minulla ja että sitä saavat kaikki halutessaan käyttää, kunhan kukaan ei sitä myy tai lahjoita sukuun kuulumattomalle. Siitä voi sitten sopia, että vaihtuuko korun sijoituspaikka vaikka vuosittain vai miten tehdään, mutta jonkun hallussa sen on kuitenkin oltava.
Ap
No jos tämä varastaminen voidaan tehdä yhteistuumin, niin miksi jättaisitten sen pelkkään koruun? Pöllitte kaiken mitä haluatte ja pidätte yhteisenä tai jaatte keskenänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä se viisain ratkaisu olisi tuoda esille mitä muistotavaroita haluaisitten haltuunne ja tarjoudutte ostamaan ne ellein ne ole sellaista rahallisesti arvotonta tavaraa että ne järjestö voisi jättää ne suoraan teille.
Miksi siivoaisit testamentin saajan puolesta ilman palkkaa? Sovi koru siivouksesta. Muu perintö lienee kohtalainen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet menossa siivoamaan jos perintö ei tullut sinulle tai edes suvulle?
Samaa ihmettelen, että miten ulkopuoliset menee siivoamaan ja jopa vielä kaivelemaan ja ottamaan tavaroita itselleen.
Koru kuuluu meidän Emma-Elisalle.
Pieraisi kerran samaan ilmansuuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos se on suvun koru, se ei kuulu jollekin kasvottomalle organisaatio-omistajalle vaan suvulle. Eli otat sen takaisin suvun haltuun.
Vierailija kirjoitti:
jos se on suvun koru, se ei kuulu jollekin kasvottomalle organisaatio-omistajalle vaan suvulle. Eli otat sen takaisin suvun haltuun.
Jos vainaja on halunnut sen lahjoittaa kasvottomalle organisaatiolle, niin sitten se kyllä kuuluu sille eikä suvulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varkaita koko palsta täynnä näköjään.
Tuollaiset "yleishyödylliset tahot" ja kaikenmaailman pilipalijärjestöt ne vasta varkaita ovatkin, kusettavat vanhuksilta ja muilta hyväuskoisilta hölmöiltä omaisuudet.
Olen sama mieltä. Testamentrilahjoiruksi vastaanottavat järjestöt ovat ihan kepuleita täynnä. Ei ihan kaikki, mutta useimmat. Siellä johtajat nappaavat suurimman osan rahoista. (esim spr)
Minäkin ihmettelem, että miten ap saa edes luvan tässä tapauksessa mennä tonkimaan ja toisaalta minua ei ainakaan edes huvittaisi mennä kenellekään toisten puolesta ilmaiseksi siivoamaan. Vaikka olisi oma äitini kyseessä ja hän haluaisi jättää omaisuutensa ihan jonnekin muualle kuin minulle, niin en menisi siinäkään tapauksessa siivoilemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perinnönjättäjä oli kyllä kummallinen, kun ei testamentannut suvun historiallisia juttuja sukulaisille.
Esim vanhoja valokuvia ja kirjeitä.
Miksi menet sinne siivoamaan. Hyödytät ainoastaan testamentin saanutta järjestöä. Miksei se järjestö palkka siivoojaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
jos se on suvun koru, se ei kuulu jollekin kasvottomalle organisaatio-omistajalle vaan suvulle. Eli otat sen takaisin suvun haltuun.
Tuskin se suvun koru on jos se vainajan omistuksessa oli.
Vierailija kirjoitti:
jos se on suvun koru, se ei kuulu jollekin kasvottomalle organisaatio-omistajalle vaan suvulle. Eli otat sen takaisin suvun haltuun.
Eipä se ole tainnut koskaan olla koko suvun koru.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän olisi antanut sen korun teille, jos oikeasti olisi halunnut antaa.
Näinhän se asia pitää ajatella. Jos joku olisi ollut vainajan tahto, niin hän olisi järjestänyt sen niin.
Isä mainitsi usein eläessään ja viimeisen kerran vielä viikko ennen kuolemaansa, että kaikki vuosien mittaan veljelleni annetut lahjoitukset on kirjoitettu muistiin ja ne huomioidaan viimeistään hänen perintöä jaettaessa ja hyvitetään minulle.
Eipä sellaista paperia mistään löytynyt eikä sitä ollut mainittu testamentissa, joka oli juristin hallussa ja tehty äitini hyväksi. Isän juttujen perusteella oletan että kirjaa on pidetty äidin kanssa ja se olisi ollut äidin tehtävä tuoda asia esille perunkirjoituksessa ja laskea veljen saamat lahjoitukset ennakkoperinnöksi. Sen sijaan äidillä oli kova kiire ostaa paperisilppuri isän kuoltua kun pitää hävittää isän papereta, joita ei enää tarvita, sinne se ennakkoperintölistakin varmaan meni. Äiti on aina pitänyt veljeni puolta.
Mutta kun ei olle todisteita, niin pakko ajatella, että ei se sitten niin tärkeä asia ollutkaan isälle, tai että äiti on puolueellisempi ja röyhkeämpi kuin isä osasi kuvitella.
Kyseinen sukulainen kärsi muistisairaudesta, ja oli pitkään hoitokodissa. Hän myös sairastui vakavammin hieman ennen hoitokotiin joutumistaan, joten voi hyvinkin olla niin, että asia on vain jäänyt käsittelemättä. Kyseisessä testamentissa ei muutenkaan tietääkseni eritellä irtaimistoa mitenkään. Kyseisen henkilön tunteneena minun on vaikea uskoa, että hän ei olisi halunnut korun siirtyvän suvussa eteenpäin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet menossa siivoamaan jos perintö ei tullut sinulle tai edes suvulle?
Samaa ihmettelen, että miten ulkopuoliset menee siivoamaan ja jopa vielä kaivelemaan ja ottamaan tavaroita itselleen.
Koska tänne tehdään aloituksia kuvitteellisista tilanteista hyvän keskusten toivossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän olisi antanut sen korun teille, jos oikeasti olisi halunnut antaa.
Näinhän se asia pitää ajatella. Jos joku olisi ollut vainajan tahto, niin hän olisi järjestänyt sen niin.
Isä mainitsi usein eläessään ja viimeisen kerran vielä viikko ennen kuolemaansa, että kaikki vuosien mittaan veljelleni annetut lahjoitukset on kirjoitettu muistiin ja ne huomioidaan viimeistään hänen perintöä jaettaessa ja hyvitetään minulle.
Eipä sellaista paperia mistään löytynyt eikä sitä ollut mainittu testamentissa, joka oli juristin hallussa ja tehty äitini hyväksi. Isän juttujen perusteella oletan että kirjaa on pidetty äidin kanssa ja se olisi ollut äidin tehtävä tuoda asia esille perunkirjoituksessa ja laskea veljen saamat lahjoitukset ennakkoperinnöksi. Sen sijaan äidillä oli kova kiire ostaa paperisilppuri isän kuoltua kun pitää hävittää isän papereta, joita ei enää tarvita, sinne se ennakkoperintölistakin varmaan meni. Äiti on aina pitänyt veljeni puolta.
Mutta kun ei olle todisteita, niin pakko ajatella, että ei se sitten niin tärkeä asia ollutkaan isälle, tai että äiti on puolueellisempi ja röyhkeämpi kuin isä osasi kuvitella.
Kyseinen sukulainen kärsi muistisairaudesta, ja oli pitkään hoitokodissa. Hän myös sairastui vakavammin hieman ennen hoitokotiin joutumistaan, joten voi hyvinkin olla niin, että asia on vain jäänyt käsittelemättä. Kyseisessä testamentissa ei muutenkaan tietääkseni eritellä irtaimistoa mitenkään. Kyseisen henkilön tunteneena minun on vaikea uskoa, että hän ei olisi halunnut korun siirtyvän suvussa eteenpäin.
Ap
No milloin se testamentti on tehty? Outoa, ettei antanut jo eläissään suvun nuoremmille.
Ajattelisin että jos kaikki on testamentilla määrätty tälle järjestölle, niin sulla ei ole mitään asiaa koskea omaisuuteen.
Mutta jos omalle kohdalle sattuisi niin kysyisin suoraan järjestön edustajalta että onko mahdollista ottaa suvulle tärkeitä muistoja jäämistöstä. Voihan se olla että sanovat että totta kai. Ja kysyisin että onko heidän tarkoitus myydä koko jäämistö vai ottavatko rahat tililtä ja kaikki tavarat menee roskiin joka tapauksessa. En siis tiedä miten tämmöisessä tapauksessa toimitaan.
viisain ratkaisu on se, ettet riko lakia tai toimi testamenttia vastaan.
minä ottaisin yhteyttä lakimieheen ja esittäisin asiani ja antaisin lakimiehen hoitaa asian. HÄn osaa valita yhdistyksen suuntaan oikeat sanat ja perusteet ja voi olla, että yhdistys on sen verran viisas, että antaa korun teidän haltuunne. Jos ei ole viisas, niin tietenkin sinä/te sitten haette oikeudesta lupaa saada koru haltuunne joko ostamalla se tai siten, että oikeus määrää yhdistyksen antamaan sen teille (voi hyvinkin onnistua, jos koru on alun alkaen ollut suvussanne ja voitte sen todistaa). Jos olette epäonnisia, voitte sitten tietenkin valittaa sosiaalisessa mediassa tapauksestanne ja sanoa, että näin ahne x yhdistys on, miettikää tarkkaan testamenttaatteko heille sentin latia.
Alue: Aihe vapaa
Ota koru äläkä puhu kenellekään. Jos järjestö on saamassa niin paljon, ei ole keltään pois, että otat korun. Ja tosiaan, älä vaan sano järjestölle mitään. Koska siitä tulee sotku. Kun kukaan ei tiedäa asiasta, kenekään ei tartte sitä pähkiä. Säästät kaikkien aikaa ja hermoja toimimalla nyt itsenäisesti.