Teenkö moraalisesti väärin (testamentti ja suvun muistoesine)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsittääkseni vähäarvoisia muistoesineitä kuten valokuvia ja koruja yms. omaiset saavatkin ottaa, vaikka eivät perintöä muuten saisikaan, ainakin tapauksessa kun luopuvat perinnöstä esimerkiksi kuolinpesän velkaisuuden vuoksi. Varmaan viisainta olisi selvittää asia perunkirjoituksessa uskotulta mieheltä ja pesänjakajalta.

Puhut meistä jälkipolvista, eli et ole ainoa perillinen. Kaiksita eniten moraalisesti väärin on se että jos sinä otat sen.

Kuten sanoin, niin en ole aikeissa pitää sitä laatikossa itselläni, vaan tehdä kyllä sukuni naiset tietoiseksi siitä, että koru on minulla ja että sitä saavat kaikki halutessaan käyttää, kunhan kukaan ei sitä myy tai lahjoita sukuun kuulumattomalle. Siitä voi sitten sopia, että vaihtuuko korun sijoituspaikka vaikka vuosittain vai miten tehdään, mutta jonkun hallussa sen on kuitenkin oltava.

Ap

Voit olla aloittamassa ihanaa perinnettä. Seuraavia vuosia ja vuosikymmeniä suvun naiset kokoontuvat vuosittain yhteen ja muistelevat: "Oi, muistattekos kun Martta-täti varasti tämän korun siltä yleishyödyllisestä yhdistykseltä. Siellä se Tyyne-täti pyörii ympyrää haudassaan, mutta mepä viis veisasimme hänen testamentistaan. Hah haa. Jokos se meidän suvun nuorimmainen, pikku-Jannica on oppinut varastamaan?". Suloista 😍

No jos on joku nimekäs liitto niin ei ne kehtaa vängätä korusta ja ottaa maineriskiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän olisi antanut sen korun teille, jos oikeasti olisi halunnut antaa. 

Näinhän se asia pitää ajatella. Jos joku olisi ollut vainajan tahto, niin hän olisi järjestänyt sen niin.

Isä mainitsi usein eläessään ja viimeisen kerran vielä viikko ennen kuolemaansa, että kaikki vuosien mittaan veljelleni annetut lahjoitukset on kirjoitettu muistiin ja ne huomioidaan viimeistään hänen perintöä jaettaessa ja hyvitetään minulle.

Eipä sellaista paperia mistään löytynyt eikä sitä ollut mainittu testamentissa, joka oli juristin hallussa ja tehty äitini hyväksi. Isän juttujen perusteella oletan että kirjaa on pidetty äidin kanssa ja se olisi ollut äidin tehtävä tuoda asia esille perunkirjoituksessa ja laskea veljen saamat lahjoitukset ennakkoperinnöksi. Sen sijaan äidillä oli kova kiire ostaa paperisilppuri isän kuoltua kun pitää hävittää isän papereta, joita ei enää tarvita, sinne se ennakkoperintölistakin varmaan meni. Äiti on aina pitänyt veljeni puolta.

Mutta kun ei olle todisteita, niin pakko ajatella, että ei se sitten niin tärkeä asia ollutkaan isälle, tai että äiti on puolueellisempi ja röyhkeämpi kuin isä osasi kuvitella.

Kyseinen sukulainen kärsi muistisairaudesta, ja oli pitkään hoitokodissa. Hän myös sairastui vakavammin hieman ennen hoitokotiin joutumistaan, joten voi hyvinkin olla niin, että asia on vain jäänyt käsittelemättä. Kyseisessä testamentissa ei muutenkaan tietääkseni eritellä irtaimistoa mitenkään. Kyseisen henkilön tunteneena minun on vaikea uskoa, että hän ei olisi halunnut korun siirtyvän suvussa eteenpäin.

Ap

No milloin se testamentti on tehty? Outoa, ettei antanut jo eläissään suvun nuoremmille. 

Itse olen huomannut että lapsettomat aika usein varautuu tälläisiin hyvin jo hyvissä ajoin. Jos he eivät tarvitse jotain korua itse he lahjoittavat sen jollekin. Jos esine on ns. käyttöesine he jo hyvissä ajoin mainitsevat (jotkut jopa luotteloivat) mitä esineitä he kenellekin haluavat kuolemansa jälkeen "testamentata".

Miten on voinut testamentata omaisuuden jollekin järjestölle? Puolesta puolet kuuluu rinta9wrillisille( vanhemmat, lapset, sisarukset, niiden lapset)?

Miksi menet siivoamaan jos et kerran peri mitään? Eihän sinulla pitäisi olla mitään lupaa sinne mennä.

Korun ottaminen on varkaus. Voitko elää se tunnollasi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän olisi antanut sen korun teille, jos oikeasti olisi halunnut antaa. 

Näinhän se asia pitää ajatella. Jos joku olisi ollut vainajan tahto, niin hän olisi järjestänyt sen niin.

Isä mainitsi usein eläessään ja viimeisen kerran vielä viikko ennen kuolemaansa, että kaikki vuosien mittaan veljelleni annetut lahjoitukset on kirjoitettu muistiin ja ne huomioidaan viimeistään hänen perintöä jaettaessa ja hyvitetään minulle.

Eipä sellaista paperia mistään löytynyt eikä sitä ollut mainittu testamentissa, joka oli juristin hallussa ja tehty äitini hyväksi. Isän juttujen perusteella oletan että kirjaa on pidetty äidin kanssa ja se olisi ollut äidin tehtävä tuoda asia esille perunkirjoituksessa ja laskea veljen saamat lahjoitukset ennakkoperinnöksi. Sen sijaan äidillä oli kova kiire ostaa paperisilppuri isän kuoltua kun pitää hävittää isän papereta, joita ei enää tarvita, sinne se ennakkoperintölistakin varmaan meni. Äiti on aina pitänyt veljeni puolta.

Mutta kun ei olle todisteita, niin pakko ajatella, että ei se sitten niin tärkeä asia ollutkaan isälle, tai että äiti on puolueellisempi ja röyhkeämpi kuin isä osasi kuvitella.

Kyseinen sukulainen kärsi muistisairaudesta, ja oli pitkään hoitokodissa. Hän myös sairastui vakavammin hieman ennen hoitokotiin joutumistaan, joten voi hyvinkin olla niin, että asia on vain jäänyt käsittelemättä. Kyseisessä testamentissa ei muutenkaan tietääkseni eritellä irtaimistoa mitenkään. Kyseisen henkilön tunteneena minun on vaikea uskoa, että hän ei olisi halunnut korun siirtyvän suvussa eteenpäin.

Ap

Alotuksessa sanot että irtaimistoa ei oltu eritelty. Nyt ei tieteääksesi ole eritelty? Eli et oikeastaan tiedä mitä testamentissa on?

Totta kai otat korun. Olisi tuhlausta laittaa suvulle noin tärkeä koru menemään romukullaksi. Perintönä kulkevilla koruilla ja muilla esineillä on paljon tunnearvoa, ja jälkipolvet olisivat varmasti iloisia, jos arvoesine on kulkenut suvussa monet polvet.

sä selvästikin tiedät sukulaisesi tahtotilan ja senkin, että asiat nyt vaan jää kesken, toisin kuin täällä kuvitellaan. Jotkut ei edes halua liian aikaisin tuollaisia asioita miettiä, tuntuu niin kuin maalaisi piruja seinille ja toivoisi omaa kuolemaansa. siksikin nää asiat jää heitteille. Nyt ota vastuu tilanteesta ja ota koru. Se järjestö ei tiedä, mitä kaikkea on taustalla mutta sä tiedät. sun sukulainen pyörii enemmän haudassaan, jos rakas koru ei siirry enää suvussa vaan menee romukullaksi (tai järjestön edustaja pitää sen tuumien, että hm, kiva koru, pidänpä tämän ja ehkäpä testamenttaan tämän vielä tyttärellenikin)

Vierailija kirjoitti:

Miten on voinut testamentata omaisuuden jollekin järjestölle? Puolesta puolet kuuluu rinta9wrillisille( vanhemmat, lapset, sisarukset, niiden lapset)?

Rintaperillinen on perittävän jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa. Tässä tapauksessa perittävällä ei niitä jälkeläisiä ollut.

Niin siis, mitä siinä testamentissa tarkalleen ottaen oli? Meneekö *koko* omaisuus järjestölle vai jokin lueteltu omaisuus, kuten asunto-osake ja sijoituksia? Koska pääset käsiksi irtaimeen, niin ymmärtäisin sinun sen myös perineen muiden mahdollisten sukulaisten kanssa. Muuten olisi älytöntä, että menisit siivoamaan jonkun muun omaisuutta.

Oletko nähnyt mitä siinä testamentissa lukee tarkalleen? 

En haluasi myydä omaatuntoa jonkun korun takia ja siksi en ottaisi korua, koska koru muistuttaisi läpi elämän, miten se on sukuun tullut.

Jos testamentti on tehty järjestölle tai vastaavalla, kertoisin korun tarinan ja olen 100% saat ihan rehellisin keinoin saat korun haltuusi.

Periaatteessa, kaukainen sukulainen on eläessään vain "säilyttänyt" omalta osaltaan korua, joka kulkee suvun hallussa.

Tai tee jokin hintatarjous korusta.

älä toimi lakia vastaan, konsultoi lakimiestä ja kysy mitä voidaan tehdä asian kanssa. Ole kerrankin viisas ja kaukokatseinen.

Minkä nuorena varastaa,

sen vanhana omistaa.

Haet korun ja sillä siisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän olisi antanut sen korun teille, jos oikeasti olisi halunnut antaa. 

Näinhän se asia pitää ajatella. Jos joku olisi ollut vainajan tahto, niin hän olisi järjestänyt sen niin.

Isä mainitsi usein eläessään ja viimeisen kerran vielä viikko ennen kuolemaansa, että kaikki vuosien mittaan veljelleni annetut lahjoitukset on kirjoitettu muistiin ja ne huomioidaan viimeistään hänen perintöä jaettaessa ja hyvitetään minulle.

Eipä sellaista paperia mistään löytynyt eikä sitä ollut mainittu testamentissa, joka oli juristin hallussa ja tehty äitini hyväksi. Isän juttujen perusteella oletan että kirjaa on pidetty äidin kanssa ja se olisi ollut äidin tehtävä tuoda asia esille perunkirjoituksessa ja laskea veljen saamat lahjoitukset ennakkoperinnöksi. Sen sijaan äidillä oli kova kiire ostaa paperisilppuri isän kuoltua kun pitää hävittää isän papereta, joita ei enää tarvita, sinne se ennakkoperintölistakin varmaan meni. Äiti on aina pitänyt veljeni puolta.

Mutta kun ei olle todisteita, niin pakko ajatella, että ei se sitten niin tärkeä asia ollutkaan isälle, tai että äiti on puolueellisempi ja röyhkeämpi kuin isä osasi kuvitella.

Kyseinen sukulainen kärsi muistisairaudesta, ja oli pitkään hoitokodissa. Hän myös sairastui vakavammin hieman ennen hoitokotiin joutumistaan, joten voi hyvinkin olla niin, että asia on vain jäänyt käsittelemättä. Kyseisessä testamentissa ei muutenkaan tietääkseni eritellä irtaimistoa mitenkään. Kyseisen henkilön tunteneena minun on vaikea uskoa, että hän ei olisi halunnut korun siirtyvän suvussa eteenpäin.

Ap

Muistisairaan tekemän testamintin voi kiistää kokonaisuudessaan.

Olisiko nyt sitten kuitenkin kyse siitä että vainaja ei haluttun jättää ahneille sukulaisille mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän olisi antanut sen korun teille, jos oikeasti olisi halunnut antaa. 

Näinhän se asia pitää ajatella. Jos joku olisi ollut vainajan tahto, niin hän olisi järjestänyt sen niin.

Isä mainitsi usein eläessään ja viimeisen kerran vielä viikko ennen kuolemaansa, että kaikki vuosien mittaan veljelleni annetut lahjoitukset on kirjoitettu muistiin ja ne huomioidaan viimeistään hänen perintöä jaettaessa ja hyvitetään minulle.

Eipä sellaista paperia mistään löytynyt eikä sitä ollut mainittu testamentissa, joka oli juristin hallussa ja tehty äitini hyväksi. Isän juttujen perusteella oletan että kirjaa on pidetty äidin kanssa ja se olisi ollut äidin tehtävä tuoda asia esille perunkirjoituksessa ja laskea veljen saamat lahjoitukset ennakkoperinnöksi. Sen sijaan äidillä oli kova kiire ostaa paperisilppuri isän kuoltua kun pitää hävittää isän papereta, joita ei enää tarvita, sinne se ennakkoperintölistakin varmaan meni. Äiti on aina pitänyt veljeni puolta.

Mutta kun ei olle todisteita, niin pakko ajatella, että ei se sitten niin tärkeä asia ollutkaan isälle, tai että äiti on puolueellisempi ja röyhkeämpi kuin isä osasi kuvitella.

Kyseinen sukulainen kärsi muistisairaudesta, ja oli pitkään hoitokodissa. Hän myös sairastui vakavammin hieman ennen hoitokotiin joutumistaan, joten voi hyvinkin olla niin, että asia on vain jäänyt käsittelemättä. Kyseisessä testamentissa ei muutenkaan tietääkseni eritellä irtaimistoa mitenkään. Kyseisen henkilön tunteneena minun on vaikea uskoa, että hän ei olisi halunnut korun siirtyvän suvussa eteenpäin.

Ap

Käsittääkseni, jos testamentissä ei ole mainittu irtaimistosta, se kuuluu perintökaaren mukaan perillisille.

Testamentti koskee sitä omaisuutta, mikä on testamentissä.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai otat korun. Olisi tuhlausta laittaa suvulle noin tärkeä koru menemään romukullaksi. Perintönä kulkevilla koruilla ja muilla esineillä on paljon tunnearvoa, ja jälkipolvet olisivat varmasti iloisia, jos arvoesine on kulkenut suvussa monet polvet.

No mielummin se järjestö myy sen korun näillä sukulaisille, kuin pistää romuksi. Lähtökohtaisesti olettaisin, että järjestön johto ei ole kusipäitä ja vaikka olisivatkin, niin parepi kauppa on aina parempi kauppa. Pistävät vaikka huutokauppaan ja sen saa sieltä sitten huutaa, jos on epäilystä sen arvosta. Ei noista kuitenkaan kukaan ulkopulinen maksa kuin korkeintaa sen kullan hinnan. Todennäköisesti vielä paljustuu että se ei ole edes kultaa, vaan ihan puhdasta rihkamaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän olisi antanut sen korun teille, jos oikeasti olisi halunnut antaa. 

Näinhän se asia pitää ajatella. Jos joku olisi ollut vainajan tahto, niin hän olisi järjestänyt sen niin.

Isä mainitsi usein eläessään ja viimeisen kerran vielä viikko ennen kuolemaansa, että kaikki vuosien mittaan veljelleni annetut lahjoitukset on kirjoitettu muistiin ja ne huomioidaan viimeistään hänen perintöä jaettaessa ja hyvitetään minulle.

Eipä sellaista paperia mistään löytynyt eikä sitä ollut mainittu testamentissa, joka oli juristin hallussa ja tehty äitini hyväksi. Isän juttujen perusteella oletan että kirjaa on pidetty äidin kanssa ja se olisi ollut äidin tehtävä tuoda asia esille perunkirjoituksessa ja laskea veljen saamat lahjoitukset ennakkoperinnöksi. Sen sijaan äidillä oli kova kiire ostaa paperisilppuri isän kuoltua kun pitää hävittää isän papereta, joita ei enää tarvita, sinne se ennakkoperintölistakin varmaan meni. Äiti on aina pitänyt veljeni puolta.

Mutta kun ei olle todisteita, niin pakko ajatella, että ei se sitten niin tärkeä asia ollutkaan isälle, tai että äiti on puolueellisempi ja röyhkeämpi kuin isä osasi kuvitella.

Kyseinen sukulainen kärsi muistisairaudesta, ja oli pitkään hoitokodissa. Hän myös sairastui vakavammin hieman ennen hoitokotiin joutumistaan, joten voi hyvinkin olla niin, että asia on vain jäänyt käsittelemättä. Kyseisessä testamentissa ei muutenkaan tietääkseni eritellä irtaimistoa mitenkään. Kyseisen henkilön tunteneena minun on vaikea uskoa, että hän ei olisi halunnut korun siirtyvän suvussa eteenpäin.

Ap

Alotuksessa sanot että irtaimistoa ei oltu eritelty. Nyt ei tieteääksesi ole eritelty? Eli et oikeastaan tiedä mitä testamentissa on?

Taitaa olla niin tuore tapaus että testamenttiä ei vielä ole esitelty. Perunkirjoituksessahan se vasta esitellään ja sitä ennen täytyy selvittää perän varat. Onkohan ruumiskaan vielä ehtinyt jäähtyä? Toivottavasti ap:ta ahneine sukulaisineen ei edes päästetä pesää ryöstämään, eihän heillä ole mitään asiaa mennä sinne "siivoilemaan".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet menossa siivoamaan jos perintö ei tullut sinulle tai edes suvulle?

Samaa ihmettelen, että miten ulkopuoliset menee siivoamaan ja jopa vielä kaivelemaan ja ottamaan tavaroita itselleen. 

Koska tänne tehdään aloituksia kuvitteellisista tilanteista hyvän keskusten toivossa.

Kyllä. Nytkin ap tuntuu tietävän testamentin sisällön etukäteen ennen perunkirjoitusta.

Tämä on taas näitä Porvoon aloituksia.

Vierailija kirjoitti:

Miten on voinut testamentata omaisuuden jollekin järjestölle? Puolesta puolet kuuluu rinta9wrillisille( vanhemmat, lapset, sisarukset, niiden lapset)?

Mietippä sekunti mistä se "rintaperillisen" alkuosa kertoo. Se tarkoittaa lapsia. Jos ei ole lapsia tai heitä tai heidän jälkeläisiään ei ole elossa, niin ei ole rintaperillisiä. Jos rintaperillisiä ei ole, niin seuraavaksi perillisiä ovat vanhemmat. Jos vanhemmat ei elä, niin sitten heidän lapsensa, eli vainajan sisarukset ja jos hekään eivät elä niin heidän lapset jne.

Mutta jos rintaperillisiä ei ole, niin omaisuuden voi kokonaisuudessaan testamanta kenelle haluaa, eikä siihen ole toissijaisilla perillisillä mitään sanomista.