Miksi ystäväni ei kerro miehensä äidin kuolinsyytä?

Vierailija kirjoitti:

Minusta olisi perinjuurin i8outoa, jos minun anoppini kuolinsyytä en voisi kertoa ystävälleni.

En kyllä vaan ymmärrä.

Sinulla taitaa olla vaikeuksia ymmärtämisessä muutenkin.

Onko vainaja yhä patologisella, jossa kuolinsyytä vielä tutkitaan? 

Koeta olla hienotunteinen. Näin leskenä olen törmännyt moniin läheisensa menettäisiin eri sururyhmissä ja suurin osa haluaa olla kertomatta kuolinsyytä. Kyse voi olla siitäkin, että kuolinsyystä puhuminen voi tehdä todella kipeää ja sen hyväksymisen prosessi on yhä kesken. Anna siis muille suremisen rauha. 

Voisin kysyä kuolinsyytä ihan kohteliaisuudesta. Jos ei kerro, niin mitä sitten. En tee sillä tiedolla mitään. Voisin kysyä myös, onko aviomies ihan poissa tolaltaan surusta, ja voisinko auttaa.

No jopas täällä on hurskaita ja parempia ihmisiä. Kyllähän se on täysin luonnollista, että kuolinsyy kiinnostaa ja kummastuttaa, miksi syytä ei voi kertoa. Kuolema on kuitenkin täysin luonnollinen asia.

Vierailija kirjoitti:

Juoppohullu se ystäväsi anoppi oli kuten ystäväsi aviomieskin.

Ja mä tiedän yhden tapauksen vastaavasta, jossa myös ystävän aviomiehen isä oli melkoinen juoppo ja tyranni, ja äiti kuoli melkoisen nuorena vapaa-ajan asunnolla.

Vierailija kirjoitti:

No jopas täällä on hurskaita ja parempia ihmisiä. Kyllähän se on täysin luonnollista, että kuolinsyy kiinnostaa ja kummastuttaa, miksi syytä ei voi kertoa. Kuolema on kuitenkin täysin luonnollinen asia.

Jos ei kysymättä kerro, niin aika outoa ruveta utelemaan ja tivaamaan. Syyt siihen, miksi ei kerro, ei uteliaalle kuulu.

Miksi edes kiinnostaa? Nekrofiili?

Aika sairaalloista ap:ltä, että lohdutuksen sijaan utelee kuolinsyytä. 🤮

Vierailija kirjoitti:

Miksi edes kiinnostaa? Nekrofiili?

Tiedätkö edes mikä on nekrofiili?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jopas täällä on hurskaita ja parempia ihmisiä. Kyllähän se on täysin luonnollista, että kuolinsyy kiinnostaa ja kummastuttaa, miksi syytä ei voi kertoa. Kuolema on kuitenkin täysin luonnollinen asia.

Jos ei kysymättä kerro, niin aika outoa ruveta utelemaan ja tivaamaan. Syyt siihen, miksi ei kerro, ei uteliaalle kuulu.

Tivaaminen toki on outoa, mutta kuolinsyyn kysyminen on täysin luonnollista. Taatusti itsekin kuolinsyytä kysyisit, mikä on täysin normaali reaktio kuolinuutisen kuultua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jopas täällä on hurskaita ja parempia ihmisiä. Kyllähän se on täysin luonnollista, että kuolinsyy kiinnostaa ja kummastuttaa, miksi syytä ei voi kertoa. Kuolema on kuitenkin täysin luonnollinen asia.

Jos ei kysymättä kerro, niin aika outoa ruveta utelemaan ja tivaamaan. Syyt siihen, miksi ei kerro, ei uteliaalle kuulu.

Ei minunkaan ystävättäreni ole kertonut aviomiehensä äidin kuolinsyytä. Ystävättäreni ei kylläkään ollut vielä parisuhteessa nykyisen aviomiehensä kanssa, kun edesmennyt oli kuollut. Ystikseni ei siis ole edes ollut missään kontaktissa miehensä äitiin silloin kun hän oli vielä elossa. Sinänsä kuolinsyy on tässä tapauksessa mulle ihan ykshailee. Ei kiinnosta muutenkaan ystäväni aviomies ja elämänsä.

Kaikkien ihmisten kuolinsyytä ei tiedetä. Mikä petti ensin? Sydän, keuhkot, aivot? Tarkoitan siis tilannetta, jossa vanha monisairas ihminen hitaasti hiipuu kohti kuolemaa, on saattohoidossa ja kuolema on odetettavissa. Eipä silloin juuri ruumiinavauksia tehdä.

Ystävättäreni äiti kuoli jo 3 vuotta sitten, eikä tullut edes mieleen kysellä kuolinsyytä. Pitäisikö nyt heti ruveta tenttaamaan? Laitanko viestin, että kerro heti, mihin äitisi silloin kuoli?

Kun ei kerro, niin ei kerro.

Kerro sinä meille, käräytitkö sen naapurissasi asuvan yh:n ex-miehelleen viime viikolla, kun naisella kävi kotona miesvieras? Kuulisin myös mielelläni, mitä se naapurin yh on ostanut ruokakaupasta viimeksi. Oletan, että olet se sama kirjoittelija, av:lla ei voi olla kahta tuollaista kyttääjää.

Outoa suhtautumista asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Onko kuolinsyytkin tabuja joissakin perheissä?

On.

Tai ne on vaan niin vaikeita.

Ja voihan olla, että aapeen ystävän mies on pyytänyt, että tuosta asiasta ei puhuta. On kuitenkin ystävän miehen äidistä kyse.

Joillekin myös itsemurhat tai päihteisiin kuoleminen on vaikea kertoa. Ne on niin isoja asioita, että itsen on haasteellista niitä käsitellä.

On oikeus suojella itseä.

Ei muiden tarvitse tietää toisten kuolinsyitä.

Tai miksi tarvitsisi? Voisiko kunnioittaa sen lähiomaisen tunnetta ja tahtoa.

Ystävän kuolinsyy voisi kiinostaa, kuka edes tuntee ystävän anoppeja :D

Yleensä jos ei kuolinsyytä kerrota, ihmiset alkaa ajatella, että siinä oli jotain hämärää tai häpeällistä. Vanhojen ihmisten kohdalla ei ehkä niin paljon, mutta ainakin oman kokemuksen mukaan jos kuollut on alle kuuskymppinen, kuolinsyy kyllä kiinnostaa ihmisiä ja jos ei sitä kerrota alkaa kaiken maailman huhut liikkua.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ihmiset kertovat muille ihmisille, miksi joku kuoli. Minusta olisi outoa ja epänormaalia, jos en kertoisi vastaavasti, mihin joku kuoli.

Ei todellakaan ole yleistä. Ei perheen sisäisiä terveystietoja jaeta pitkin kylää - paitsi jossain Pohjois-Karjalan juoruämmäseuduilla.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä jos ei kuolinsyytä kerrota, ihmiset alkaa ajatella, että siinä oli jotain hämärää tai häpeällistä. Vanhojen ihmisten kohdalla ei ehkä niin paljon, mutta ainakin oman kokemuksen mukaan jos kuollut on alle kuuskymppinen, kuolinsyy kyllä kiinnostaa ihmisiä ja jos ei sitä kerrota alkaa kaiken maailman huhut liikkua.

Yleensä jos ei kuolinsyytä kerrota, ihmiset ajattelee, että asia voi olla arka omaisille ja ei kuulu mulle. Tai no, normaalit ajattelee näin.