Lue keskustelun säännöt.
Saat sen mistä luovut, voiko joku selittää tämän logiikan?
23.07.2021 |
Minun on todella vaikeaa ymmärtää tätä väitettä. Itselläni on esimerkiksi kipukohtana sosiaalisten suhteiden puute sekä kaikenlainen arvostuksen janoaminen. Koen olevani todella riittämätön ja arvoton ja kaipaisin kipeästi ihmistä, jolle olisin tärkeä. Minulla on tällä hetkellä parisuhde, mutta se vetelee viimeisiään tarvitsevuuteni ja epätoivoni takia. Mitä enemmän pyydän, sitä kauemmas mies haluaa? Ja juu, tämän tietysti ymmärrän, mutta ihan oikeasti en ole pyytänyt mitään aamusta iltaan kädestä pitämistä ja palvomista. Ihan vain normaalia huomioimista ja ystävällisyyttä.
Miten tässä kohtaa logiikka muka toimii? Saan sen parisuhteen takaisin, kun eroan? Saan ystäviä, kun en enää pyydä kavereita minnekään? Vai perustuuko tämä vain siihen, että kun lakkaan haluamasta niitä asioita, se jotenkin lasketaan, että olen "saanut" ne? Miten? Miten minulla on rakastava kumppani, jos eroan? Kokemuksesta tiedän, että ei niitä kumppaneita oven taakse itsestään tule.
Kommentit (563)
Jessus vieläkö ap on täällä jankkaamassa siitä ettei ymmärrä mitenkään mitä muut hänelle yrittää neuvoa... luulin että tämä ketju olis jo kuihtunut. Itse olin mukana jossain sivulla 6 ja en todellakaan jaksanut edes lukea tänne kun ap on näköjään heittäytynyt mitään ymmärtämättämäksi henkilöksi saadakseen huomioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet kaikkea kokeillut, joka kiven kääntänyt, eikä mikään auta tai muutu, niin sitten ei vaan voi mitään. Näillä mennään. Hoida masennus kuntoon, hanki lääkitys ja koita elää päivästä toisewn, ei tämä loputtomiin jatku. Hyvässä lykyssä iskee syöpä tai muu vaiva nopeastikin.
lääkitys on kyllä menossa. Jos oli tarkoitus nälviä, niin hukkaan menee. Kyllä minä työstän asiaa ihan koko ajan. Juuri nytkin. Self-help oppaasta toiseen. Tämä Hellsten ei nyt tuottanut tulosta.
ap
Ei ollut tarkoitus nälviä vaan todeta realiteetit. Ei mustakaan tullut balettitanssijaa, vaikka yritin kaikkeni. Löysin onneks muuta tilalle, mutta halunnut olisi kovasti. Sulla on ystäviä, joita näet kerran vuodessa, haluaisit että he soittelis sulle ja näkisitte useammin, näin asia ei ole. Et halua heille asiasta puhua, olet koittanut kaikki keinot, että löytäisit uusia ystäviä, opukset ei auta, täällä ehdotellaan tyhmiä jne. Mitä jää jäljelle? Tunnut itse kuitenkin tietävän asiat parhaiten ja olevan jopa ylimielinen, ei pahalla. Se vaan välittyy teksteistä.
Siis miten on mahdollista, että vieläkin jollakin menee ymmärrys noin pahoin pieleen. Sehän tässä pointtini on koko ajan ollut, että tämä asia on melko raadollinen eikä tuollaista höttöhattaraa kuin tuossa kirjassa esim annetaan ymmärtää. Ei ole keinoa, joka takaisi, että saat yhtään mitään vaikka luopuisit mistä. Ei se silti tarkoita, että pitäisin tämän ketjun neuvoja huonoina. Tottakai ne joidenkin kohdalla toimii. Ja sitten on meitä vähän viallisempia ihmisiä, joille ne eivät toimi. En minä ole ylimielinen vaan nimenomaan tunnen itseni todella huonoksi, kun näytän olevan toivoton tapaus.
ap
Ei ole mitään takeita, että saisit yhtään mitään vaikket luopuisi mistään. Roikkuminen ei takaa mitään sen enempää. Se on varmastikin neuvo, jonka ymmärtää vasta, kun sen ymmärtää ja tuntee. Jos haluat kovasti välittämistä muilta, et ehkä saa sitä. Mutta jos opit luopumaan siitä, saatkin välittämistä itseltäsi. Usein elämä ei anna sitä mitä toivot, vaan sitä mitä et edes ymmärtänyt toivoa. Jos ei irroita, ei saa tätä koskaan nähdä, koska mielikuvitus ei sinne yllä. Takeita ei ole mistään. Paras mitä voi itselleen tehdä, on kehittää joustavuutta ja hyväksymistä kaikkea sitä kohtaan, josta ei ole mitään takeita, joka voi yllättää tai olla yllättämättä. Elämää siis tarkoitan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä aloittajan olisi vain ns. hankittava elämä. Luovuttava ihmissuhdejahdista ja niissä roikkumisesta ja keskityttävä tekemiseen, erilaisiin harrastuksiin jne. jotka ovat juuri hänelle mielekkäitä muista riippumatta. Kun tekee itselleen mieluisia asioita, ei elämän sujuvuus ole niin paljoa kiinni muista. Samalla tulee menneeksi aktiivisesti eri aiheiden ja harrastuksen tiimoilta mukaan sosiaalisiin tilanteisiin ja ihmissuhteita syntyy tavallaan siinä varsinaisen elämisen ohessa. Tavallaan loppuu siis ihmissuhdekeskeisyydestä ja etsii elämän keskiöön muita kiinnostavia asioita, niin siinä ne kulkeutuu ihmissuhteetkin sitten muun ohella ilman pingotusta. Ja tärkein, jos jonkun henkilön seurassa tuntuu, että se ottaa enemmän kuin antaa, ei kyseinen henkilö enää ole ajankohtainen, vaan hänet kannattaa jättää taakse.
Kyllä. Ja tätähän tässä olen nyt noin kymmenen sivua kysynyt, mistä sen sellaisen elämän saa, johon ei liity yhtäkään muuta ihmistä. On ehdotettu yksin matkustamista ja kaikkia muutakin mahdollista tekemistä, mutta minä olen jo tehnyt niitä kauan aikaa. Joten uusia ehdotuksia otetaan vastaan.
ap
Anteeksi nyt, mutta sun pitää ihan itse miettiä, mikä juuri sinua kiinnostaa. Ei me palstalaiset tunneta sua ja tiedetä, millaisista asioista innostuisit. Sun pitää täyttää sisäinen tyhjiösi itselläsi, omasta itsestäsi huolehtimisella , itsesi huomioimisella ja itsesi arvostamisella. Maailmassa on miljoonia asioita, joita voi tehdä ja joista innostua. Mutta ei me voida ehdottaa sulle niitä kaikkia.
Nimenomaan, te ette tunne minua, joten minusta on hieman epäreilua myöskään tulla sanomaan, miten hiton helppoa on löytää jotain kivaa tekemistä, jota voi tehdä yksin.
Kyllä, tiedän, että pitäisi ja ohjeinahan nämä ovat täyttä totta. Olen vain niin kelvoton, että ei tunnu löytyvän mitään. En ihan oikeasti tiedä,mitä voin tehdä.
ap
Olen tuon aiemman kommentin kirjoittaja ja täsmennän lihavoimaani kohtaa. Ei tarkoiteta asiaa, jota tehdään täysin yksin, vaan asiaa, johon ei tarvita omaa ystävää tai kaveria mukaan. On hyväkin, jos samaa asiaa on tekemässä muitakin ihmisiä, koska juuri siten tutustuu muihin ihmisiin.
Jotkut lähtevät reppureissaamaan yksin ja reissulta palatessa on useita kavereita eri puolilta maailmaa. Ei jäädä odottamaan, että joku ystävä tai kaveri lähtisi mukaan vaan lähdetään yksin ja matkalla tutustutaan ihan uusiin ihmisiin.
juu, tämäkin on kyllä jo kokeiltu. Olen ollut pari kertaa reissussa, joilla olen tavannut pari ihmistä, mutta se on tarkoittanut, että istutaan pari tuntia samassa pöydässä ja sitten liuetaan paikalta niiden kavereiden kanssa.
Miten nämä parituntiset ovat menneet? Sun ei tarvitse vastata tähän palstalle vaan mieti itse asiaa. Osallistuitko aktiivisesti keskusteluun? Saitko nämä muut ihmiset nauramaan? Valitsitko itse puheenaiheita, joista syntyi mielenkiintoisia keskusteluja? Millaisia asioita teit, sanoit tai ehdotit, joiden omasta mielestäsi olisi pitänyt saada nämä ihmiset haluamaan tavata sut toisenkin kerran tai ainakin olisitte pitäneet yhteyttä? Ja sitten se, että tapaa koko reissun aikana pari ihmistä, ei riitä. Pitää tavata paljon ihmisiä.
Olisit lisännyt vielä, että olitko tarpeeksi kaunis? Olitko tarpeeksi avokätinen? Oliko sinulla tarpeeksi heille annettavaa? Saitko muut tuntemaan itsensä sinua paremmaksi? Maksoitko tarpeeksi heille illallisia? Nuolitko tarpeeksi heidän jalanpohjiaan?
Kas tässä, siinä sinulle syy. Et vaan ollut tarpeeksi jotain.
Nykyisin pitää antaa, jotta voi saada. Siinä tämän ajanhengen mukainen sanonta.Tottakai. Vai meinasitko, että säälistä ollaan toisen ihmisen seurassa? Mitä tulee noihin muihin osiin kommenttiasi, niin niillä ei ole mitään tekemistä koko asian kanssa. Ihmiset nyt vaan hakeutuvat uudelleen sellaisten ihmisten seuraan, joiden seurassa edellisellä kerralla oli hauskaa.
Ja silti sanotaan, että vaikka olet iloinen, avulias, kiltti, antelias, kohtelias, huomioonottava, et ole oikeutettu yhtään mihinkään. Ja itse asiassa, jos olet kaikkia noita, olet surkea kynnysmatto. Ole tässä nyt sitten normaali..
ap
Voi ei.... istuttaisiinpa jossain terassilla niin selittäisin asian sulle. Ihminen voi olla hyväntuulinen ja hauska, vaikka pitää omat rajansa eikä ryhdy mielistelemään tai lahjomaan muita. Mielistelyllä, anteliaisuudella yms saa aikaan vain sen, että vetää puoleensa hyväksikäyttäjiä. Niitä, jotka tekevät sinusta kynnysmaton.
Tässä yhteydessä antamisella tarkoitetaan immateriaalisia asioita. Esimerkiksi vaikka sitä, että syntyy erinomainen ja mielenkiintoinen keskustelu aiheesta X. Osaat perustella omat mielipiteesi ja katsoa asioita myös muista näkökulmista kuin vain omastasi. Tuot siis keskusteluun uusia näkökulmia. Sulla on kolme korkeakoulututkintoa, joten et ole mikään sohvalla makaava Temppareiden katsoja. Toinen esimerkki on se, että osaat kertoa hauskasti vaikka jostain omassa elämässäsi sinulle tapahtuneesta kömmähdyksestä tai mokasta. Tilannekomiikka on useimpien mielestä paljon hauskempaa kuin valmiiden vitsien kertominen.
Aha. Ja entä sitten? Mikähän tuossa oli nyt sellaista, minkä oletit olevan minulle uutta. En ole tyhmä. En vain tiedä, missä menee mielistelyn ja normaalin hyväntuulisuuden ja kohteliaisuuden raja.
ap
Pääsääntöisesti mielistely on sitä, että myötäilee toista, vaikka olisikin ihan eri mieltä. Tai että haluaisit jo lähteä kotiin, mutta toisen vuoksi jäät vielä. Kohteliaisuuteen riittää ihan peruskäytöstavat. Eli tervehtii ja sanoo vaikka heippa, kun lähtee pois. Ei hauku eikä nimittele. Eikä kaiva nenäänsä. Ei se sen enempää vaadi. Normaalia hyväntuulisuutta on se, että olet ihan aidosti hyvällä tuulella. Että sulla on hyvä fiilis, elämä tuntuu kivalta ja paikka ja seura, jossa olet, on mielestäsi - ainakin just sillä hetkellä - mukava.
Okei, minä taidan sitten olla todella paha mielistelijä, kun minusta on ihan normaalia jäädä jonnekin, jos kaveri pyytää eikä ole mitään varsinaista syytä lähteä. Mitenkäs nämä oman arvonsa tuntevat sitten toimivat tilanteessa, jossa ollaan esimerkiksi yhteisellä kyydillä jossain ja toinen haluaa jäädä ja toinen lähteä? Lähteekö toinen pois autolla ja toinen sitten kävelee? Vai olisiko siinä kuitenkin sellainen paikka, että voi vähän joustaa siitä omasta halusta?
ap
Me puhutaan nyt eri asiasta. Sinä puhut kavereiden kanssa yhdessä menemisestä ja minä taas puhuin tilanteista, joissa tapaa ihan uusia ihmisiä. Kun mä menen terassille ja tapaan siellä jonkun ihan uuden ihmisen, niin mikäli klo 21 haluan lähteä kotiin, en jää terassille sen vuoksi, että tämä uusi tuttavuus haluaa vielä jäädä. Jos taas olen sopinut lähteväni jonkun kaverini kanssa terassille, silloin tietysti voidaan tehdä kompromisseja.
Okei, tuollainen tilanne olisi minulle kyllä todella epätodennäköinen. Siksi en nyt ihan ymmärtänyt esimerkkiäsi. En ole koskaan joutunut tilanteeseen (enkä usko joutuvanikaan), jossa minun pitäisi olla terassilla jonkun ventovieraan lapsenvahti.
ap
Ja siis kuka ylipäätään tuollaisessa tilanteessa sitten jäisi, vaikkei halua? Miksi ventovierasta pitäisi miellyttää jäämällä hänen seurakseen ellei edes viihdy tämän ihmisen kanssa?
ap
Nyt sä teet omia tulkintojasi. Missä mä sanoin, että sen ihmisen seurassa ei olisi viihtynyt? On voinut olla ihan hervottoman hauskaa, mutta siitä huolimatta haluaa lähteä kotiin. Ihan vaikka vain siksi, että on nukkunut edellisen yön huonosti ja väsyttää. Ei jäädä toisen mieliksi yhtään pidempään kuin mitä itse haluaa. Seuraavan kerran, kun tapaa saman henkilön, voikin jo moikata ja vaihtaa muutaman sanan. Tai jos tähän henkilöön törmää uudelleen terassilla, voikin jo pyytää joko omaan pöytäänsä istumaan tai kysyä, onko hänen pöydässään tilaa. Ja jatkaa jutustelua ja tutustumista.
No minä ajattelin tilannetta, että ei ole mitään varsinaista syytä lähteä. Tuolla alussa jo ajattelin, että esimerkiksi väsymys tai muu meno voisivat olla tällaisia muita syitä eikä pelkästään se, että ei nyt vain huvita jäädä.
ap
Sekin, että ei vaan huvita enää istua pidempään terassilla on täysin hyväksyttävä syy. Kun tutustuu uusiin ihmisiin, ei ole millään tavalla tilivelvollinen selittämään, miksi haluaa lähteä. Vaikka seura olisi miten mukavaa tahansa, voi silti lähteä. Mä istun yleensä terassilla max 3 tuntia ja sekin on jo paljon. Yleensä 1-2 tuntia riittää. Siis silloin, kun lähden terassille yksin. En siis mene sinne viettämään iltaa vaan juomaan lasillisen tai kaksi. Jos olen sillä tuulella, että en halua edes jutella kenenkään kanssa, luen lehteä tai vaikka palstailen kännykällä. Tällä tavalla annan muille signaalin, että en ole juttutuulella. Jos taas olen juttuseuraa vailla, katson muita terassille tulevia silmiin ja hymyilen. Mutta vaikka olisinkin juttuseuraa vailla ja saisin mukavaa seuraa, en silti jaksa istua terassilla koko iltaa.
Niin on, mutta tuossa nyt halusin vain täsmentää tätä esimerkkiä, että onko siinä joku muu syy vai ei ja tuossa vaiheessa kuvittelin vielä, että kyse on kaverista, jonka kanssa on lähdetty sinne terassille. Tuossa vaiheessa sillä siis mielestäni on merkitystä, mutta ventovieraan kanssa ei. Minulle ei tulisi mieleenikään jäädä terassille ventovieraan kanssa tämän pyytäessä, ellen itse nimenomaan sitä halua. Kaverin kanssa hieman eri asia.
Ja siis vielä tähän alkuperäiseen aiheeseen, tekeekö joku tosiaan niin vain miellyttääkseen sitä ventovierasta? Tämä esimerkki ei kyllä avannut yhtään, mitä se miellyttäminen on, kun itse monen mielestä olen miellyttäjä, mutta tällainen ventovieraan miellyttäminen terassille jäämällä ei kyllä tulisi mieleenikään.
ap
Ymmärrän, että puhuimme eri asiasta. Sen vuoksi hieman ihmettelinkin kommenttiasi, missä sanoit, että et tiedä eroa mielistelyn, normaalin hyväntuulisuuden ja käytöstapojen välillä. Kun minusta nämä taas ovat ihan päivänselviä asioita. Esitin omat esimerkkini tilanteista, jossa vasta tavataan uusia ihmisiä. Koska sinäkin kerroit parista reissustasi, jossa olit pari tuntia viettänyt joidenkin ihmisten kanssa, mutta sitten nämä olivat jatkaneet matkaansa etkä kuullut heistä enää koskaan yhtään mitään.
Miellyttäminen ja mielistely eivät mun mielestäni ole synonyymejä. Miellyttäminen on hyväntahtoista ja pyyteetöntä. Esim tilanne, jossa kaverin seuraava bussi lähtee vasta tunnin päästä ja jää hänen seurakseen siihen asti terassille vaikka itse jo haluaisikin lähteä kotiin. Mielistely taas on feikkaamista, jonka taustalla on yleensä jokin hyötymistarkoitus. Esimerkiksi keskustelussa ollaan olevinaan samaa mieltä (vaikka oikeasti ollaankin eri mieltä) ja koitetaan tehdä toiseen tällä tavalla hyvä vaikutus, jotta toinen tekisi jotain...tarjoaisi vaikka kaljat. Tai vaikka se, että jäädään randomin seuraksi terassille, jotta tältä saataisiin jokin asia X.
Siis en minä edelleenkään ymmärrä noiden eroa. Onko se terassille ventovieraan kanssa jääminen nyt miellyttämistä vai mielistelyä? Jos se on hyväntahtoista ja pyyteetöntä, niin se ilmesesti on fine. Mutta miten tuossa esimerkissä se mielistely sitten tapahtuu eli missä se hyötymistarkoitus on? Mitä siltä randomilta saadaan? Ja jos siinä jäädään terassille, että saataisiin jotain, eikö se silloin ole sinun ihan oma halusi jäädä eikä pelkästään sen randomin?
Miten mä tämän nyt selittäisin? Yksinkertaisin esimerkki mielistelystä lienee se, että olet terassilla, joku mies tulee pöytääsi istumaan, tekeytyy aivan fantastiseksi seuralaiseksi, on kaikesta samaa mieltä kanssasi ja hänen ainoa tavoitteensa on päästä sun pöksyihisi. Jos et erota miellyttämistä ja mielistelyä toisistaan, saatat kuvitella hänen olevan hyväntahtoinen ja pyyteetön. Hän saattaa tarjota sulle koko illan ja pidät häntä suorastaan herrasmiehenä, mutta hän tarjoaa sulle illan juottaakseen sut humalaan. Tämä ei kuitenkaan ole sukupuolikysymys. Jos olet mies, joku nainen saattaa mielistellä sinua, antaa ymmärtää olevansa valmis johonkin enempäänkin, kunhan vaan tarjoat hänelle illan.
Mutta onhan hän sitten fantastinen seuralainen, jos minä hänen seurassaan viihdyn. Ja osaan kyllä itse katsoa miten paljon juon, joten kyllä se on tasan minun vastuullani. Myös päätös lähteä hänen mukaansa on tasan minun omani.
Eikö tässä nyt puhuttu sellaisesta mielistelystä, jota me kynnysmatot teemme. Ja minä tarkoitin, että mistä voin itse sen tunnistaa omassa toiminnassani. Ei kai tuollainen mies mikään kynnysmatto ole ja tietää itsekin feikkaavansa, joten tämä ei nyt ihan vastannut kysymykseeni.
ap
No sä kerroit vain sen, että et ymmärrä, mitä mielistely on. Mutta nyt kun kerroit lisää eli et ymmärrä, miten mielistely johtaa kynnysmatoksi joutumiseen, koitan selittää. Jos olet aina kiltti, avulias, valmis jäämään toisen seuraksi terassille, tarjoamaan kaljat ja ties mitä muuta, houkuttelet ympärillesi ihmisiä, jotka haluavat käyttää sua hyväkseen. Eli päädyt kynnysmatoksi. Ja mielistelet muita sen vuoksi, ettei sun tarvitsisi olla yksinkään. Hyöty, mitä silloin saat, on se, että sulla on seuraa. Ilman mielistelyä sulla ei olisi. Muita ihmisiä voi miellyttää ilman mielistelyäkin. Esim tarjota ne kaljat, Mutta silloin tiedät, että se toinen viettäisi aikaansa sun kanssasi, vaikka et hänelle kaljoja tarjoaisikaan.
Siis alun perin minulle sanottiin näin:
"Ihminen voi olla hyväntuulinen ja hauska, vaikka pitää omat rajansa eikä ryhdy mielistelemään tai lahjomaan muita. Mielistelyllä, anteliaisuudella yms saa aikaan vain sen, että vetää puoleensa hyväksikäyttäjiä. Niitä, jotka tekevät sinusta kynnysmaton. "
Ja tähän esitin kysymyksen:
"En vain tiedä, missä menee mielistelyn ja normaalin hyväntuulisuuden ja kohteliaisuuden raja. "
Eli minä olen tarkoittanut koko ajan sitä rajaa, mikä on normaalia kohteliaisuutta ja mikä on kynnysmattoilua.
ap
Mä ymmärsin sut väärin. Olen pahoillani siitä. Kynnysmattoilua on se, että teet toisen vuoksi asioita, joita et oikeasti haluaisi tehdä. Mielistelyksi se muuttuu silloin, jos sulla on jokin taka-ajatus, miksi niin teet. Vaikka vain se, että haluaisit toisesta ihmisestä itsellesi uuden ystävän. Kynnysmatoksi et kuitenkaan joudu ensi tapaamisella vaan vasta sitten, kun olet toistuvasti tehnyt toisen vuoksi asioita, joita et oikeasti haluaisi tehdä.
Normaalin hyväntuulisuuden ja kohteliaisuuden selitinkin sulle jo ekassa vastauksessani. Niillä ei ole mitään tekemistä sen paremmin miellyttämisen kuin mielistelynkään kanssa.
En tiedä, katosiko kommenttini, mutta kirjoitan nyt uudestaan.
Voitko antaa esimerkin kynnysmattoilusta. Onko kynnysmattoilua, jos ulkoilutan sairaan ystävän koiraa, vaikka minua ei huvittaisi koiran ulkoilutus? Tai jos kaveri pyytää kyytiä töihin, minkä takia joudut lähtemään kotoa 10 minuuttia aikaisemmin kuin muuten lähtisit?
ap
Ystäväsi koiran ulkoilutus ON kynnysmattoilua, jos ystäväsi ei koskaan anna sulle vastavuoroisesti mitään takaisin. Ei edes vaivaudu lähtemään kanssasi kerran vuodessa terassille. Oikeasti koiran ulkoilutus vaatii jo useammankin terassikäynnin ja vielä niin, että ainakin yhden kerran ystäväsi tarjoaa sulle juomat. Kynnysmattoilua on, että sinä annat ja muut saavat, mutta muut eivät anna sinulle mitään.
No mistäs minä sitten voin etukäteen tietää, saanko niitä takaisin?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yli 20 sivua nyt lukenut kommentteja. Olen surullinen, sillä ap itse sabotoi omaa elämäänsä.
Eräs läheinen sairasti masennusta ja hän toimi aivan kuten ap. Kysyi neuvoja, mutta neuvot olivat aina vähintäänkin huonoja. Niissä oli aina jotain vikaa tai sitten neuvon antaja jollain tavoin yritti pilkata häntä.
Sairastuin itse uupumukseen ja oli pakko katkaista välit. Jouduin itse uupumuksen vuoksi sairauslomalle, koska tämä läheinen vei kaikki voimat masennuksesta johtuvalla negatiivisuudellaan. Kuulin, että muutamat muutkin olivat tehneet niin.
Ymmärrän masennuksen ja sen synkkyyyden. Se synkkyys tarttuu ajan kuluessa muihinkin ihmisiin jos sille ei tee jotain asennemuutoksen muodossa. On vaikeaa varmasti, mutta totuus on, että ei kukaan jaksa loputtomiin sellaista. Se vie voimat ja elämän ihmisestä.
Mielestäni täällä on annettu hyviäkin neuvoja.
Varmasti ap kommentoi minullekin kuinka ilkeä olen ja saan kaikki itkemään. Toivottavasti hän ymmärtää pointin kirjoituksessani.
Älä sabotoi elämääsi. Masennuksen alle jää kaikki läheiset lapsia myöten (äitini sairasti masennusta suurimman osan lapsuuttani). Tee muutosaskelia pikkuhiljaa vaikka sitten lastesi vuoksi. Älä tappele vastaan joka hetki, kun joku ei miellytä. Lue kommentit ajatuksella. Eri mieltä saa totta kai olla, mutta nyt koet vastustusta selkeästi masennuksen vuoksi.
Kaikkea hyvää sinulle toipumiseen.siis ihan oikeasti, voitko näyttää, missä minä pilkkaan saamiani ehdotuksia. Se ei mielestäni ole pilkkaamista, että sanon, että olen kokeillut ja tiedän ne huonot puolet itsestäni ja tiedostan myös masennukseni eikä niitä asioita tarvitse toistaa. Enkä ole sanonut, että neuvot ovat huonoja, mutta minkä minä sille voin, että olen näitä jo kokeillut.
ap
Joku esimerkiksi neuvoi luopumaan haitallisista ajatus- ja toimintamalleista. Se on mielestäni todella hyvä neuvo kenelle tahansa. Et ilmeisesti ole sitä kokeillut tai muuten et olisi tässä ketjussa enää.
Ja kun kirjoitin palkkaamisesta, en tarkoittanut sinua, vaan kerroin oman tarinani. Olen kuitenkin menneisyydestä oppinut sen, että en lähde väittelemään masentuneen kanssa. Läheiseni teki samaa kuin sinä nyt; ei kuunnellut kunnolla ja otti asiasta sen minkä koki siinä kohdassa tarpeelliseksi.
Toivon oikeasti sinulle kaikkea hyvää.Siis anteeksi, mutta mikä ihme tämä tapa on, että henkilön kommentit ja mielipiteet jotenkin mitätöidään sillä, että henkilö on vielä keskustelussa mukana. Tähän olen törmännyt varsin usein tällä palstalla, että jos jaksat sitkeästi vastailla toisten esittämiin kysymyksiin ja esittää vastakysymyksiä, ennen pitkää joku tulee sanomaan, että sen takia näitä kommentteja ei kannata ottaa tosissaan.
Tuolla kyllä mielestäni jollekulle vastasin, että toimintamallini ovat väärät, mutta en osaa muuttaa niitä, kun en tiedä, missä menee vikaan. Terapiassa on kyllä pohdittu minun ja kumppanini välisiä vääntöjä ja miten sen kierteen voi katkaista, mutta esim tässä keskustelussa on paljon puhuttu siitä, ettei saa olla kynnysmatto ja pitää olla omat mielipiteet. Hassua sitten, kun tässä keskustelussa minä esitän niitä omia mielipiteitä ja kerron sen oman näkemyksen niin se on sitten kuitenkin väärin. Eli täällä pitäisi sitten kuitenkin olla se kynnysmatto eikä saa esimerkiksi reagoida mitenkään noihin nälvimisiin.
ap
Minä olin se, joka useita sivuja takaperin kerroin tehneeni "oman elämäni inventaarion". Eli luovuin itselleni haitallisista uskomuksista, itselleni haitallisista asenteista, itselleni haitallisisita tavoista ja itselleni haitallisista ihmissuhteista. Oletan, että tuo aiempi kommentoija viittasi siihen kommenttiin. Kuten siinä alkuperäisessä kommentissani jo kirjoitin, harmikseni en enää muista sen kirjan nimeä, jonka avulla nämä muutokset tein. Tästä on nimittäin jo yli 10 vuotta aikaa, kun luin ko kirjan ja tein elämässäni muutoksia.
Tämän keskustelupalstan yksi ongelma on, että kaikki ovat samalla Vierailija-nimimerkillä. Ei voi tietää, kenen kommenttiin vastaa ja onko se, joka vastaa siihen kommenttiin, sama, jolle itse vastasi.
Okei, en tarkkaan muista, mitä sinulle vastasin.
Nimimerkit kyllä helpottaisivat keskustelua, kun minultakin tässä nyt kohdistuu ihan väärille ihmisille välillä nämä kärkkäydet.
ap
Mä olin aiemmin Kaksplussan vakkari ja siellä oli melkein kaikilla omat nimimerkit. Helpotti keskustelua ja vähensi väärinkäsityksiä. Vaihdoin tänne AV:lle, kun Kaksplussan palsta hiljeni. Täällä on paljon enemmän kommentointia. Kaksplussalla kun tekee aloituksen, voi rauhassa käydä kaupassa, viedä koiran ulos ja joskus nukkua yönkin yli ennenkuin tulee yhtään kommenttia :D
Minä vaihdoin kaksplussalta tänne, kun alkoi nimimerkillä tulla kakkaa niskaan ja kävi jatkuvasti niin kuin tässäkin keskustelussa, että vaikka mitä sanot (tyyliin taivas on sininen), jonkun on pakko alapeukuttaa ja haukkua.
ap
Sun ei tarvitse kertoa omaa Kaksplussan nikkiäsi, mutta mä olen wanha wakkari Keittiönoita. Moi!
Moi! <3 Säpäle tässä. En tiedä, muistatko, kun siitä on aika monta vuotta kun sieltä lähdin.
ap
No kyllä vain muistan!!!!!!!!! Maailma on näköjään pieni. Tai ainakin somemaailma :)
Juu. Samat jankkaajat joka palstalla :D Mutta olipas kiva törmätä tuttuun!
ap
Mitenköhän mä saisin suhun yhteyden? Musta saat kyllä kaverin, jos vaan haluat. Mitä muistelen sun kirjoituksiasi Kaksplussalla, en yhtään ihmettele, vaikka ajan myötä ystävystyttäisiinkin. Jos mä laitan mun sähköpostiosoitteeni vähäksi aikaa nettiin, otatko yhteyttä?
Juu, laita vain osoite, jos onnistuu. Laitatko siis tähän vai jonnekin muualle?
Laitan linkin, mistä mun osoite löytyy, tähän (meni ääkköset vähän plörinäksi, mutta tuskin haittaa). Poistan tuon sivun, kun olet ottanut osoitteeni talteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet kaikkea kokeillut, joka kiven kääntänyt, eikä mikään auta tai muutu, niin sitten ei vaan voi mitään. Näillä mennään. Hoida masennus kuntoon, hanki lääkitys ja koita elää päivästä toisewn, ei tämä loputtomiin jatku. Hyvässä lykyssä iskee syöpä tai muu vaiva nopeastikin.
lääkitys on kyllä menossa. Jos oli tarkoitus nälviä, niin hukkaan menee. Kyllä minä työstän asiaa ihan koko ajan. Juuri nytkin. Self-help oppaasta toiseen. Tämä Hellsten ei nyt tuottanut tulosta.
ap
Ei ollut tarkoitus nälviä vaan todeta realiteetit. Ei mustakaan tullut balettitanssijaa, vaikka yritin kaikkeni. Löysin onneks muuta tilalle, mutta halunnut olisi kovasti. Sulla on ystäviä, joita näet kerran vuodessa, haluaisit että he soittelis sulle ja näkisitte useammin, näin asia ei ole. Et halua heille asiasta puhua, olet koittanut kaikki keinot, että löytäisit uusia ystäviä, opukset ei auta, täällä ehdotellaan tyhmiä jne. Mitä jää jäljelle? Tunnut itse kuitenkin tietävän asiat parhaiten ja olevan jopa ylimielinen, ei pahalla. Se vaan välittyy teksteistä.
Siis miten on mahdollista, että vieläkin jollakin menee ymmärrys noin pahoin pieleen. Sehän tässä pointtini on koko ajan ollut, että tämä asia on melko raadollinen eikä tuollaista höttöhattaraa kuin tuossa kirjassa esim annetaan ymmärtää. Ei ole keinoa, joka takaisi, että saat yhtään mitään vaikka luopuisit mistä. Ei se silti tarkoita, että pitäisin tämän ketjun neuvoja huonoina. Tottakai ne joidenkin kohdalla toimii. Ja sitten on meitä vähän viallisempia ihmisiä, joille ne eivät toimi. En minä ole ylimielinen vaan nimenomaan tunnen itseni todella huonoksi, kun näytän olevan toivoton tapaus.
ap
Ei ole mitään takeita, että saisit yhtään mitään vaikket luopuisi mistään. Roikkuminen ei takaa mitään sen enempää. Se on varmastikin neuvo, jonka ymmärtää vasta, kun sen ymmärtää ja tuntee. Jos haluat kovasti välittämistä muilta, et ehkä saa sitä. Mutta jos opit luopumaan siitä, saatkin välittämistä itseltäsi. Usein elämä ei anna sitä mitä toivot, vaan sitä mitä et edes ymmärtänyt toivoa. Jos ei irroita, ei saa tätä koskaan nähdä, koska mielikuvitus ei sinne yllä. Takeita ei ole mistään. Paras mitä voi itselleen tehdä, on kehittää joustavuutta ja hyväksymistä kaikkea sitä kohtaan, josta ei ole mitään takeita, joka voi yllättää tai olla yllättämättä. Elämää siis tarkoitan.
Tämä on itse asiassa aika kipeä asia minulle, vaikka tuossahan se ratkaisu on. Oikein tuli kyynel, kun luin tuon kohdan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ethän sä ap ole mistään edes luopunut, vaan muut ihmiset ovat luopuneet yhteydenpidosta suhun. Vai mitä tarkoitat? Eikö se ole ulkoapäin tullutta, että olet yksin, eikä seuraus omasta luopumisesta. Alunperin siis. Ei mee niin, että sä nyt jättäisit ottamatta yhteyttä ja sit kaverit yhtäkkiä muuttuu toisiksi ja sit sanot, että en saa vaikka luovuin!
En ole väittänytkään, että olisin luopunut. Mietin vain, että mitä siitä luopumisesta saa. Ja mistä edes voin luopua, jos esim haluan juuri niitä ystäviä eikä niitä ole?
ap
Kun luopuu jostain itselleen vahingollisesta, saa jotain parempaa tilalle. Ei kirjaimellisesti. Jos ystävyyssuhteesi ovat sulle vahingollisia, niistä luopumalla, pääset sen tunteen aiheuttamasta pahasta olosta. Silti olet edelleen yksin, mutta niinhän olit anyway. Jos taas suhteet on sinänsä ok, ei tarvi luopua, eikä ongelmaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yli 20 sivua nyt lukenut kommentteja. Olen surullinen, sillä ap itse sabotoi omaa elämäänsä.
Eräs läheinen sairasti masennusta ja hän toimi aivan kuten ap. Kysyi neuvoja, mutta neuvot olivat aina vähintäänkin huonoja. Niissä oli aina jotain vikaa tai sitten neuvon antaja jollain tavoin yritti pilkata häntä.
Sairastuin itse uupumukseen ja oli pakko katkaista välit. Jouduin itse uupumuksen vuoksi sairauslomalle, koska tämä läheinen vei kaikki voimat masennuksesta johtuvalla negatiivisuudellaan. Kuulin, että muutamat muutkin olivat tehneet niin.
Ymmärrän masennuksen ja sen synkkyyyden. Se synkkyys tarttuu ajan kuluessa muihinkin ihmisiin jos sille ei tee jotain asennemuutoksen muodossa. On vaikeaa varmasti, mutta totuus on, että ei kukaan jaksa loputtomiin sellaista. Se vie voimat ja elämän ihmisestä.
Mielestäni täällä on annettu hyviäkin neuvoja.
Varmasti ap kommentoi minullekin kuinka ilkeä olen ja saan kaikki itkemään. Toivottavasti hän ymmärtää pointin kirjoituksessani.
Älä sabotoi elämääsi. Masennuksen alle jää kaikki läheiset lapsia myöten (äitini sairasti masennusta suurimman osan lapsuuttani). Tee muutosaskelia pikkuhiljaa vaikka sitten lastesi vuoksi. Älä tappele vastaan joka hetki, kun joku ei miellytä. Lue kommentit ajatuksella. Eri mieltä saa totta kai olla, mutta nyt koet vastustusta selkeästi masennuksen vuoksi.
Kaikkea hyvää sinulle toipumiseen.siis ihan oikeasti, voitko näyttää, missä minä pilkkaan saamiani ehdotuksia. Se ei mielestäni ole pilkkaamista, että sanon, että olen kokeillut ja tiedän ne huonot puolet itsestäni ja tiedostan myös masennukseni eikä niitä asioita tarvitse toistaa. Enkä ole sanonut, että neuvot ovat huonoja, mutta minkä minä sille voin, että olen näitä jo kokeillut.
ap
Joku esimerkiksi neuvoi luopumaan haitallisista ajatus- ja toimintamalleista. Se on mielestäni todella hyvä neuvo kenelle tahansa. Et ilmeisesti ole sitä kokeillut tai muuten et olisi tässä ketjussa enää.
Ja kun kirjoitin palkkaamisesta, en tarkoittanut sinua, vaan kerroin oman tarinani. Olen kuitenkin menneisyydestä oppinut sen, että en lähde väittelemään masentuneen kanssa. Läheiseni teki samaa kuin sinä nyt; ei kuunnellut kunnolla ja otti asiasta sen minkä koki siinä kohdassa tarpeelliseksi.
Toivon oikeasti sinulle kaikkea hyvää.Siis anteeksi, mutta mikä ihme tämä tapa on, että henkilön kommentit ja mielipiteet jotenkin mitätöidään sillä, että henkilö on vielä keskustelussa mukana. Tähän olen törmännyt varsin usein tällä palstalla, että jos jaksat sitkeästi vastailla toisten esittämiin kysymyksiin ja esittää vastakysymyksiä, ennen pitkää joku tulee sanomaan, että sen takia näitä kommentteja ei kannata ottaa tosissaan.
Tuolla kyllä mielestäni jollekulle vastasin, että toimintamallini ovat väärät, mutta en osaa muuttaa niitä, kun en tiedä, missä menee vikaan. Terapiassa on kyllä pohdittu minun ja kumppanini välisiä vääntöjä ja miten sen kierteen voi katkaista, mutta esim tässä keskustelussa on paljon puhuttu siitä, ettei saa olla kynnysmatto ja pitää olla omat mielipiteet. Hassua sitten, kun tässä keskustelussa minä esitän niitä omia mielipiteitä ja kerron sen oman näkemyksen niin se on sitten kuitenkin väärin. Eli täällä pitäisi sitten kuitenkin olla se kynnysmatto eikä saa esimerkiksi reagoida mitenkään noihin nälvimisiin.
ap
Minä olin se, joka useita sivuja takaperin kerroin tehneeni "oman elämäni inventaarion". Eli luovuin itselleni haitallisista uskomuksista, itselleni haitallisista asenteista, itselleni haitallisisita tavoista ja itselleni haitallisista ihmissuhteista. Oletan, että tuo aiempi kommentoija viittasi siihen kommenttiin. Kuten siinä alkuperäisessä kommentissani jo kirjoitin, harmikseni en enää muista sen kirjan nimeä, jonka avulla nämä muutokset tein. Tästä on nimittäin jo yli 10 vuotta aikaa, kun luin ko kirjan ja tein elämässäni muutoksia.
Tämän keskustelupalstan yksi ongelma on, että kaikki ovat samalla Vierailija-nimimerkillä. Ei voi tietää, kenen kommenttiin vastaa ja onko se, joka vastaa siihen kommenttiin, sama, jolle itse vastasi.
Okei, en tarkkaan muista, mitä sinulle vastasin.
Nimimerkit kyllä helpottaisivat keskustelua, kun minultakin tässä nyt kohdistuu ihan väärille ihmisille välillä nämä kärkkäydet.
ap
Mä olin aiemmin Kaksplussan vakkari ja siellä oli melkein kaikilla omat nimimerkit. Helpotti keskustelua ja vähensi väärinkäsityksiä. Vaihdoin tänne AV:lle, kun Kaksplussan palsta hiljeni. Täällä on paljon enemmän kommentointia. Kaksplussalla kun tekee aloituksen, voi rauhassa käydä kaupassa, viedä koiran ulos ja joskus nukkua yönkin yli ennenkuin tulee yhtään kommenttia :D
Minä vaihdoin kaksplussalta tänne, kun alkoi nimimerkillä tulla kakkaa niskaan ja kävi jatkuvasti niin kuin tässäkin keskustelussa, että vaikka mitä sanot (tyyliin taivas on sininen), jonkun on pakko alapeukuttaa ja haukkua.
ap
Sun ei tarvitse kertoa omaa Kaksplussan nikkiäsi, mutta mä olen wanha wakkari Keittiönoita. Moi!
Moi! <3 Säpäle tässä. En tiedä, muistatko, kun siitä on aika monta vuotta kun sieltä lähdin.
ap
No kyllä vain muistan!!!!!!!!! Maailma on näköjään pieni. Tai ainakin somemaailma :)
Juu. Samat jankkaajat joka palstalla :D Mutta olipas kiva törmätä tuttuun!
ap
Mitenköhän mä saisin suhun yhteyden? Musta saat kyllä kaverin, jos vaan haluat. Mitä muistelen sun kirjoituksiasi Kaksplussalla, en yhtään ihmettele, vaikka ajan myötä ystävystyttäisiinkin. Jos mä laitan mun sähköpostiosoitteeni vähäksi aikaa nettiin, otatko yhteyttä?
Juu, laita vain osoite, jos onnistuu. Laitatko siis tähän vai jonnekin muualle?
Laitan linkin, mistä mun osoite löytyy, tähän (meni ääkköset vähän plörinäksi, mutta tuskin haittaa). Poistan tuon sivun, kun olet ottanut osoitteeni talteen.
Jes, kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä aloittajan olisi vain ns. hankittava elämä. Luovuttava ihmissuhdejahdista ja niissä roikkumisesta ja keskityttävä tekemiseen, erilaisiin harrastuksiin jne. jotka ovat juuri hänelle mielekkäitä muista riippumatta. Kun tekee itselleen mieluisia asioita, ei elämän sujuvuus ole niin paljoa kiinni muista. Samalla tulee menneeksi aktiivisesti eri aiheiden ja harrastuksen tiimoilta mukaan sosiaalisiin tilanteisiin ja ihmissuhteita syntyy tavallaan siinä varsinaisen elämisen ohessa. Tavallaan loppuu siis ihmissuhdekeskeisyydestä ja etsii elämän keskiöön muita kiinnostavia asioita, niin siinä ne kulkeutuu ihmissuhteetkin sitten muun ohella ilman pingotusta. Ja tärkein, jos jonkun henkilön seurassa tuntuu, että se ottaa enemmän kuin antaa, ei kyseinen henkilö enää ole ajankohtainen, vaan hänet kannattaa jättää taakse.
Kyllä. Ja tätähän tässä olen nyt noin kymmenen sivua kysynyt, mistä sen sellaisen elämän saa, johon ei liity yhtäkään muuta ihmistä. On ehdotettu yksin matkustamista ja kaikkia muutakin mahdollista tekemistä, mutta minä olen jo tehnyt niitä kauan aikaa. Joten uusia ehdotuksia otetaan vastaan.
ap
Anteeksi nyt, mutta sun pitää ihan itse miettiä, mikä juuri sinua kiinnostaa. Ei me palstalaiset tunneta sua ja tiedetä, millaisista asioista innostuisit. Sun pitää täyttää sisäinen tyhjiösi itselläsi, omasta itsestäsi huolehtimisella , itsesi huomioimisella ja itsesi arvostamisella. Maailmassa on miljoonia asioita, joita voi tehdä ja joista innostua. Mutta ei me voida ehdottaa sulle niitä kaikkia.
Nimenomaan, te ette tunne minua, joten minusta on hieman epäreilua myöskään tulla sanomaan, miten hiton helppoa on löytää jotain kivaa tekemistä, jota voi tehdä yksin.
Kyllä, tiedän, että pitäisi ja ohjeinahan nämä ovat täyttä totta. Olen vain niin kelvoton, että ei tunnu löytyvän mitään. En ihan oikeasti tiedä,mitä voin tehdä.
ap
Olen tuon aiemman kommentin kirjoittaja ja täsmennän lihavoimaani kohtaa. Ei tarkoiteta asiaa, jota tehdään täysin yksin, vaan asiaa, johon ei tarvita omaa ystävää tai kaveria mukaan. On hyväkin, jos samaa asiaa on tekemässä muitakin ihmisiä, koska juuri siten tutustuu muihin ihmisiin.
Jotkut lähtevät reppureissaamaan yksin ja reissulta palatessa on useita kavereita eri puolilta maailmaa. Ei jäädä odottamaan, että joku ystävä tai kaveri lähtisi mukaan vaan lähdetään yksin ja matkalla tutustutaan ihan uusiin ihmisiin.
juu, tämäkin on kyllä jo kokeiltu. Olen ollut pari kertaa reissussa, joilla olen tavannut pari ihmistä, mutta se on tarkoittanut, että istutaan pari tuntia samassa pöydässä ja sitten liuetaan paikalta niiden kavereiden kanssa.
Miten nämä parituntiset ovat menneet? Sun ei tarvitse vastata tähän palstalle vaan mieti itse asiaa. Osallistuitko aktiivisesti keskusteluun? Saitko nämä muut ihmiset nauramaan? Valitsitko itse puheenaiheita, joista syntyi mielenkiintoisia keskusteluja? Millaisia asioita teit, sanoit tai ehdotit, joiden omasta mielestäsi olisi pitänyt saada nämä ihmiset haluamaan tavata sut toisenkin kerran tai ainakin olisitte pitäneet yhteyttä? Ja sitten se, että tapaa koko reissun aikana pari ihmistä, ei riitä. Pitää tavata paljon ihmisiä.
Olisit lisännyt vielä, että olitko tarpeeksi kaunis? Olitko tarpeeksi avokätinen? Oliko sinulla tarpeeksi heille annettavaa? Saitko muut tuntemaan itsensä sinua paremmaksi? Maksoitko tarpeeksi heille illallisia? Nuolitko tarpeeksi heidän jalanpohjiaan?
Kas tässä, siinä sinulle syy. Et vaan ollut tarpeeksi jotain.
Nykyisin pitää antaa, jotta voi saada. Siinä tämän ajanhengen mukainen sanonta.Tottakai. Vai meinasitko, että säälistä ollaan toisen ihmisen seurassa? Mitä tulee noihin muihin osiin kommenttiasi, niin niillä ei ole mitään tekemistä koko asian kanssa. Ihmiset nyt vaan hakeutuvat uudelleen sellaisten ihmisten seuraan, joiden seurassa edellisellä kerralla oli hauskaa.
Ja silti sanotaan, että vaikka olet iloinen, avulias, kiltti, antelias, kohtelias, huomioonottava, et ole oikeutettu yhtään mihinkään. Ja itse asiassa, jos olet kaikkia noita, olet surkea kynnysmatto. Ole tässä nyt sitten normaali..
ap
Voi ei.... istuttaisiinpa jossain terassilla niin selittäisin asian sulle. Ihminen voi olla hyväntuulinen ja hauska, vaikka pitää omat rajansa eikä ryhdy mielistelemään tai lahjomaan muita. Mielistelyllä, anteliaisuudella yms saa aikaan vain sen, että vetää puoleensa hyväksikäyttäjiä. Niitä, jotka tekevät sinusta kynnysmaton.
Tässä yhteydessä antamisella tarkoitetaan immateriaalisia asioita. Esimerkiksi vaikka sitä, että syntyy erinomainen ja mielenkiintoinen keskustelu aiheesta X. Osaat perustella omat mielipiteesi ja katsoa asioita myös muista näkökulmista kuin vain omastasi. Tuot siis keskusteluun uusia näkökulmia. Sulla on kolme korkeakoulututkintoa, joten et ole mikään sohvalla makaava Temppareiden katsoja. Toinen esimerkki on se, että osaat kertoa hauskasti vaikka jostain omassa elämässäsi sinulle tapahtuneesta kömmähdyksestä tai mokasta. Tilannekomiikka on useimpien mielestä paljon hauskempaa kuin valmiiden vitsien kertominen.
Aha. Ja entä sitten? Mikähän tuossa oli nyt sellaista, minkä oletit olevan minulle uutta. En ole tyhmä. En vain tiedä, missä menee mielistelyn ja normaalin hyväntuulisuuden ja kohteliaisuuden raja.
ap
Pääsääntöisesti mielistely on sitä, että myötäilee toista, vaikka olisikin ihan eri mieltä. Tai että haluaisit jo lähteä kotiin, mutta toisen vuoksi jäät vielä. Kohteliaisuuteen riittää ihan peruskäytöstavat. Eli tervehtii ja sanoo vaikka heippa, kun lähtee pois. Ei hauku eikä nimittele. Eikä kaiva nenäänsä. Ei se sen enempää vaadi. Normaalia hyväntuulisuutta on se, että olet ihan aidosti hyvällä tuulella. Että sulla on hyvä fiilis, elämä tuntuu kivalta ja paikka ja seura, jossa olet, on mielestäsi - ainakin just sillä hetkellä - mukava.
Okei, minä taidan sitten olla todella paha mielistelijä, kun minusta on ihan normaalia jäädä jonnekin, jos kaveri pyytää eikä ole mitään varsinaista syytä lähteä. Mitenkäs nämä oman arvonsa tuntevat sitten toimivat tilanteessa, jossa ollaan esimerkiksi yhteisellä kyydillä jossain ja toinen haluaa jäädä ja toinen lähteä? Lähteekö toinen pois autolla ja toinen sitten kävelee? Vai olisiko siinä kuitenkin sellainen paikka, että voi vähän joustaa siitä omasta halusta?
ap
Me puhutaan nyt eri asiasta. Sinä puhut kavereiden kanssa yhdessä menemisestä ja minä taas puhuin tilanteista, joissa tapaa ihan uusia ihmisiä. Kun mä menen terassille ja tapaan siellä jonkun ihan uuden ihmisen, niin mikäli klo 21 haluan lähteä kotiin, en jää terassille sen vuoksi, että tämä uusi tuttavuus haluaa vielä jäädä. Jos taas olen sopinut lähteväni jonkun kaverini kanssa terassille, silloin tietysti voidaan tehdä kompromisseja.
Okei, tuollainen tilanne olisi minulle kyllä todella epätodennäköinen. Siksi en nyt ihan ymmärtänyt esimerkkiäsi. En ole koskaan joutunut tilanteeseen (enkä usko joutuvanikaan), jossa minun pitäisi olla terassilla jonkun ventovieraan lapsenvahti.
ap
Ja siis kuka ylipäätään tuollaisessa tilanteessa sitten jäisi, vaikkei halua? Miksi ventovierasta pitäisi miellyttää jäämällä hänen seurakseen ellei edes viihdy tämän ihmisen kanssa?
ap
Nyt sä teet omia tulkintojasi. Missä mä sanoin, että sen ihmisen seurassa ei olisi viihtynyt? On voinut olla ihan hervottoman hauskaa, mutta siitä huolimatta haluaa lähteä kotiin. Ihan vaikka vain siksi, että on nukkunut edellisen yön huonosti ja väsyttää. Ei jäädä toisen mieliksi yhtään pidempään kuin mitä itse haluaa. Seuraavan kerran, kun tapaa saman henkilön, voikin jo moikata ja vaihtaa muutaman sanan. Tai jos tähän henkilöön törmää uudelleen terassilla, voikin jo pyytää joko omaan pöytäänsä istumaan tai kysyä, onko hänen pöydässään tilaa. Ja jatkaa jutustelua ja tutustumista.
No minä ajattelin tilannetta, että ei ole mitään varsinaista syytä lähteä. Tuolla alussa jo ajattelin, että esimerkiksi väsymys tai muu meno voisivat olla tällaisia muita syitä eikä pelkästään se, että ei nyt vain huvita jäädä.
ap
Sekin, että ei vaan huvita enää istua pidempään terassilla on täysin hyväksyttävä syy. Kun tutustuu uusiin ihmisiin, ei ole millään tavalla tilivelvollinen selittämään, miksi haluaa lähteä. Vaikka seura olisi miten mukavaa tahansa, voi silti lähteä. Mä istun yleensä terassilla max 3 tuntia ja sekin on jo paljon. Yleensä 1-2 tuntia riittää. Siis silloin, kun lähden terassille yksin. En siis mene sinne viettämään iltaa vaan juomaan lasillisen tai kaksi. Jos olen sillä tuulella, että en halua edes jutella kenenkään kanssa, luen lehteä tai vaikka palstailen kännykällä. Tällä tavalla annan muille signaalin, että en ole juttutuulella. Jos taas olen juttuseuraa vailla, katson muita terassille tulevia silmiin ja hymyilen. Mutta vaikka olisinkin juttuseuraa vailla ja saisin mukavaa seuraa, en silti jaksa istua terassilla koko iltaa.
Niin on, mutta tuossa nyt halusin vain täsmentää tätä esimerkkiä, että onko siinä joku muu syy vai ei ja tuossa vaiheessa kuvittelin vielä, että kyse on kaverista, jonka kanssa on lähdetty sinne terassille. Tuossa vaiheessa sillä siis mielestäni on merkitystä, mutta ventovieraan kanssa ei. Minulle ei tulisi mieleenikään jäädä terassille ventovieraan kanssa tämän pyytäessä, ellen itse nimenomaan sitä halua. Kaverin kanssa hieman eri asia.
Ja siis vielä tähän alkuperäiseen aiheeseen, tekeekö joku tosiaan niin vain miellyttääkseen sitä ventovierasta? Tämä esimerkki ei kyllä avannut yhtään, mitä se miellyttäminen on, kun itse monen mielestä olen miellyttäjä, mutta tällainen ventovieraan miellyttäminen terassille jäämällä ei kyllä tulisi mieleenikään.
ap
Ymmärrän, että puhuimme eri asiasta. Sen vuoksi hieman ihmettelinkin kommenttiasi, missä sanoit, että et tiedä eroa mielistelyn, normaalin hyväntuulisuuden ja käytöstapojen välillä. Kun minusta nämä taas ovat ihan päivänselviä asioita. Esitin omat esimerkkini tilanteista, jossa vasta tavataan uusia ihmisiä. Koska sinäkin kerroit parista reissustasi, jossa olit pari tuntia viettänyt joidenkin ihmisten kanssa, mutta sitten nämä olivat jatkaneet matkaansa etkä kuullut heistä enää koskaan yhtään mitään.
Miellyttäminen ja mielistely eivät mun mielestäni ole synonyymejä. Miellyttäminen on hyväntahtoista ja pyyteetöntä. Esim tilanne, jossa kaverin seuraava bussi lähtee vasta tunnin päästä ja jää hänen seurakseen siihen asti terassille vaikka itse jo haluaisikin lähteä kotiin. Mielistely taas on feikkaamista, jonka taustalla on yleensä jokin hyötymistarkoitus. Esimerkiksi keskustelussa ollaan olevinaan samaa mieltä (vaikka oikeasti ollaankin eri mieltä) ja koitetaan tehdä toiseen tällä tavalla hyvä vaikutus, jotta toinen tekisi jotain...tarjoaisi vaikka kaljat. Tai vaikka se, että jäädään randomin seuraksi terassille, jotta tältä saataisiin jokin asia X.
Siis en minä edelleenkään ymmärrä noiden eroa. Onko se terassille ventovieraan kanssa jääminen nyt miellyttämistä vai mielistelyä? Jos se on hyväntahtoista ja pyyteetöntä, niin se ilmesesti on fine. Mutta miten tuossa esimerkissä se mielistely sitten tapahtuu eli missä se hyötymistarkoitus on? Mitä siltä randomilta saadaan? Ja jos siinä jäädään terassille, että saataisiin jotain, eikö se silloin ole sinun ihan oma halusi jäädä eikä pelkästään sen randomin?
Miten mä tämän nyt selittäisin? Yksinkertaisin esimerkki mielistelystä lienee se, että olet terassilla, joku mies tulee pöytääsi istumaan, tekeytyy aivan fantastiseksi seuralaiseksi, on kaikesta samaa mieltä kanssasi ja hänen ainoa tavoitteensa on päästä sun pöksyihisi. Jos et erota miellyttämistä ja mielistelyä toisistaan, saatat kuvitella hänen olevan hyväntahtoinen ja pyyteetön. Hän saattaa tarjota sulle koko illan ja pidät häntä suorastaan herrasmiehenä, mutta hän tarjoaa sulle illan juottaakseen sut humalaan. Tämä ei kuitenkaan ole sukupuolikysymys. Jos olet mies, joku nainen saattaa mielistellä sinua, antaa ymmärtää olevansa valmis johonkin enempäänkin, kunhan vaan tarjoat hänelle illan.
Mutta onhan hän sitten fantastinen seuralainen, jos minä hänen seurassaan viihdyn. Ja osaan kyllä itse katsoa miten paljon juon, joten kyllä se on tasan minun vastuullani. Myös päätös lähteä hänen mukaansa on tasan minun omani.
Eikö tässä nyt puhuttu sellaisesta mielistelystä, jota me kynnysmatot teemme. Ja minä tarkoitin, että mistä voin itse sen tunnistaa omassa toiminnassani. Ei kai tuollainen mies mikään kynnysmatto ole ja tietää itsekin feikkaavansa, joten tämä ei nyt ihan vastannut kysymykseeni.
ap
No sä kerroit vain sen, että et ymmärrä, mitä mielistely on. Mutta nyt kun kerroit lisää eli et ymmärrä, miten mielistely johtaa kynnysmatoksi joutumiseen, koitan selittää. Jos olet aina kiltti, avulias, valmis jäämään toisen seuraksi terassille, tarjoamaan kaljat ja ties mitä muuta, houkuttelet ympärillesi ihmisiä, jotka haluavat käyttää sua hyväkseen. Eli päädyt kynnysmatoksi. Ja mielistelet muita sen vuoksi, ettei sun tarvitsisi olla yksinkään. Hyöty, mitä silloin saat, on se, että sulla on seuraa. Ilman mielistelyä sulla ei olisi. Muita ihmisiä voi miellyttää ilman mielistelyäkin. Esim tarjota ne kaljat, Mutta silloin tiedät, että se toinen viettäisi aikaansa sun kanssasi, vaikka et hänelle kaljoja tarjoaisikaan.
Siis alun perin minulle sanottiin näin:
"Ihminen voi olla hyväntuulinen ja hauska, vaikka pitää omat rajansa eikä ryhdy mielistelemään tai lahjomaan muita. Mielistelyllä, anteliaisuudella yms saa aikaan vain sen, että vetää puoleensa hyväksikäyttäjiä. Niitä, jotka tekevät sinusta kynnysmaton. "
Ja tähän esitin kysymyksen:
"En vain tiedä, missä menee mielistelyn ja normaalin hyväntuulisuuden ja kohteliaisuuden raja. "
Eli minä olen tarkoittanut koko ajan sitä rajaa, mikä on normaalia kohteliaisuutta ja mikä on kynnysmattoilua.
ap
Mä ymmärsin sut väärin. Olen pahoillani siitä. Kynnysmattoilua on se, että teet toisen vuoksi asioita, joita et oikeasti haluaisi tehdä. Mielistelyksi se muuttuu silloin, jos sulla on jokin taka-ajatus, miksi niin teet. Vaikka vain se, että haluaisit toisesta ihmisestä itsellesi uuden ystävän. Kynnysmatoksi et kuitenkaan joudu ensi tapaamisella vaan vasta sitten, kun olet toistuvasti tehnyt toisen vuoksi asioita, joita et oikeasti haluaisi tehdä.
Normaalin hyväntuulisuuden ja kohteliaisuuden selitinkin sulle jo ekassa vastauksessani. Niillä ei ole mitään tekemistä sen paremmin miellyttämisen kuin mielistelynkään kanssa.
En tiedä, katosiko kommenttini, mutta kirjoitan nyt uudestaan.
Voitko antaa esimerkin kynnysmattoilusta. Onko kynnysmattoilua, jos ulkoilutan sairaan ystävän koiraa, vaikka minua ei huvittaisi koiran ulkoilutus? Tai jos kaveri pyytää kyytiä töihin, minkä takia joudut lähtemään kotoa 10 minuuttia aikaisemmin kuin muuten lähtisit?
ap
Ystäväsi koiran ulkoilutus ON kynnysmattoilua, jos ystäväsi ei koskaan anna sulle vastavuoroisesti mitään takaisin. Ei edes vaivaudu lähtemään kanssasi kerran vuodessa terassille. Oikeasti koiran ulkoilutus vaatii jo useammankin terassikäynnin ja vielä niin, että ainakin yhden kerran ystäväsi tarjoaa sulle juomat. Kynnysmattoilua on, että sinä annat ja muut saavat, mutta muut eivät anna sinulle mitään.
No mistäs minä sitten voin etukäteen tietää, saanko niitä takaisin?
ap
Kokemuksesta. Ensimmäinen kerta auttaessasi menee ihan vaan hyvää hyvyyttäsi, mutta et auta toista kertaa, jos et ole saanut siinä välissä mitään vastineeksi. Kynnysmatoksi joudut vain siinä tapauksessa, että toistuvasti teet toisen puolesta asioita saamatta itse siinä välissä yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yli 20 sivua nyt lukenut kommentteja. Olen surullinen, sillä ap itse sabotoi omaa elämäänsä.
Eräs läheinen sairasti masennusta ja hän toimi aivan kuten ap. Kysyi neuvoja, mutta neuvot olivat aina vähintäänkin huonoja. Niissä oli aina jotain vikaa tai sitten neuvon antaja jollain tavoin yritti pilkata häntä.
Sairastuin itse uupumukseen ja oli pakko katkaista välit. Jouduin itse uupumuksen vuoksi sairauslomalle, koska tämä läheinen vei kaikki voimat masennuksesta johtuvalla negatiivisuudellaan. Kuulin, että muutamat muutkin olivat tehneet niin.
Ymmärrän masennuksen ja sen synkkyyyden. Se synkkyys tarttuu ajan kuluessa muihinkin ihmisiin jos sille ei tee jotain asennemuutoksen muodossa. On vaikeaa varmasti, mutta totuus on, että ei kukaan jaksa loputtomiin sellaista. Se vie voimat ja elämän ihmisestä.
Mielestäni täällä on annettu hyviäkin neuvoja.
Varmasti ap kommentoi minullekin kuinka ilkeä olen ja saan kaikki itkemään. Toivottavasti hän ymmärtää pointin kirjoituksessani.
Älä sabotoi elämääsi. Masennuksen alle jää kaikki läheiset lapsia myöten (äitini sairasti masennusta suurimman osan lapsuuttani). Tee muutosaskelia pikkuhiljaa vaikka sitten lastesi vuoksi. Älä tappele vastaan joka hetki, kun joku ei miellytä. Lue kommentit ajatuksella. Eri mieltä saa totta kai olla, mutta nyt koet vastustusta selkeästi masennuksen vuoksi.
Kaikkea hyvää sinulle toipumiseen.siis ihan oikeasti, voitko näyttää, missä minä pilkkaan saamiani ehdotuksia. Se ei mielestäni ole pilkkaamista, että sanon, että olen kokeillut ja tiedän ne huonot puolet itsestäni ja tiedostan myös masennukseni eikä niitä asioita tarvitse toistaa. Enkä ole sanonut, että neuvot ovat huonoja, mutta minkä minä sille voin, että olen näitä jo kokeillut.
ap
Joku esimerkiksi neuvoi luopumaan haitallisista ajatus- ja toimintamalleista. Se on mielestäni todella hyvä neuvo kenelle tahansa. Et ilmeisesti ole sitä kokeillut tai muuten et olisi tässä ketjussa enää.
Ja kun kirjoitin palkkaamisesta, en tarkoittanut sinua, vaan kerroin oman tarinani. Olen kuitenkin menneisyydestä oppinut sen, että en lähde väittelemään masentuneen kanssa. Läheiseni teki samaa kuin sinä nyt; ei kuunnellut kunnolla ja otti asiasta sen minkä koki siinä kohdassa tarpeelliseksi.
Toivon oikeasti sinulle kaikkea hyvää.Siis anteeksi, mutta mikä ihme tämä tapa on, että henkilön kommentit ja mielipiteet jotenkin mitätöidään sillä, että henkilö on vielä keskustelussa mukana. Tähän olen törmännyt varsin usein tällä palstalla, että jos jaksat sitkeästi vastailla toisten esittämiin kysymyksiin ja esittää vastakysymyksiä, ennen pitkää joku tulee sanomaan, että sen takia näitä kommentteja ei kannata ottaa tosissaan.
Tuolla kyllä mielestäni jollekulle vastasin, että toimintamallini ovat väärät, mutta en osaa muuttaa niitä, kun en tiedä, missä menee vikaan. Terapiassa on kyllä pohdittu minun ja kumppanini välisiä vääntöjä ja miten sen kierteen voi katkaista, mutta esim tässä keskustelussa on paljon puhuttu siitä, ettei saa olla kynnysmatto ja pitää olla omat mielipiteet. Hassua sitten, kun tässä keskustelussa minä esitän niitä omia mielipiteitä ja kerron sen oman näkemyksen niin se on sitten kuitenkin väärin. Eli täällä pitäisi sitten kuitenkin olla se kynnysmatto eikä saa esimerkiksi reagoida mitenkään noihin nälvimisiin.
ap
Minä olin se, joka useita sivuja takaperin kerroin tehneeni "oman elämäni inventaarion". Eli luovuin itselleni haitallisista uskomuksista, itselleni haitallisista asenteista, itselleni haitallisisita tavoista ja itselleni haitallisista ihmissuhteista. Oletan, että tuo aiempi kommentoija viittasi siihen kommenttiin. Kuten siinä alkuperäisessä kommentissani jo kirjoitin, harmikseni en enää muista sen kirjan nimeä, jonka avulla nämä muutokset tein. Tästä on nimittäin jo yli 10 vuotta aikaa, kun luin ko kirjan ja tein elämässäni muutoksia.
Tämän keskustelupalstan yksi ongelma on, että kaikki ovat samalla Vierailija-nimimerkillä. Ei voi tietää, kenen kommenttiin vastaa ja onko se, joka vastaa siihen kommenttiin, sama, jolle itse vastasi.
Okei, en tarkkaan muista, mitä sinulle vastasin.
Nimimerkit kyllä helpottaisivat keskustelua, kun minultakin tässä nyt kohdistuu ihan väärille ihmisille välillä nämä kärkkäydet.
ap
Mä olin aiemmin Kaksplussan vakkari ja siellä oli melkein kaikilla omat nimimerkit. Helpotti keskustelua ja vähensi väärinkäsityksiä. Vaihdoin tänne AV:lle, kun Kaksplussan palsta hiljeni. Täällä on paljon enemmän kommentointia. Kaksplussalla kun tekee aloituksen, voi rauhassa käydä kaupassa, viedä koiran ulos ja joskus nukkua yönkin yli ennenkuin tulee yhtään kommenttia :D
Minä vaihdoin kaksplussalta tänne, kun alkoi nimimerkillä tulla kakkaa niskaan ja kävi jatkuvasti niin kuin tässäkin keskustelussa, että vaikka mitä sanot (tyyliin taivas on sininen), jonkun on pakko alapeukuttaa ja haukkua.
ap
Sun ei tarvitse kertoa omaa Kaksplussan nikkiäsi, mutta mä olen wanha wakkari Keittiönoita. Moi!
Moi! <3 Säpäle tässä. En tiedä, muistatko, kun siitä on aika monta vuotta kun sieltä lähdin.
ap
No kyllä vain muistan!!!!!!!!! Maailma on näköjään pieni. Tai ainakin somemaailma :)
Juu. Samat jankkaajat joka palstalla :D Mutta olipas kiva törmätä tuttuun!
ap
Mitenköhän mä saisin suhun yhteyden? Musta saat kyllä kaverin, jos vaan haluat. Mitä muistelen sun kirjoituksiasi Kaksplussalla, en yhtään ihmettele, vaikka ajan myötä ystävystyttäisiinkin. Jos mä laitan mun sähköpostiosoitteeni vähäksi aikaa nettiin, otatko yhteyttä?
Juu, laita vain osoite, jos onnistuu. Laitatko siis tähän vai jonnekin muualle?
Laitan linkin, mistä mun osoite löytyy, tähän (meni ääkköset vähän plörinäksi, mutta tuskin haittaa). Poistan tuon sivun, kun olet ottanut osoitteeni talteen.
Jes, kiitos!
Mä en ole lukenut kyseistä kirjaa, mistä aloituksessasi puhuit, mutta tuli vaan mieleen, että luovuit Kaksplussasta ja sait kaksplussalaisen :D :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ethän sä ap ole mistään edes luopunut, vaan muut ihmiset ovat luopuneet yhteydenpidosta suhun. Vai mitä tarkoitat? Eikö se ole ulkoapäin tullutta, että olet yksin, eikä seuraus omasta luopumisesta. Alunperin siis. Ei mee niin, että sä nyt jättäisit ottamatta yhteyttä ja sit kaverit yhtäkkiä muuttuu toisiksi ja sit sanot, että en saa vaikka luovuin!
En ole väittänytkään, että olisin luopunut. Mietin vain, että mitä siitä luopumisesta saa. Ja mistä edes voin luopua, jos esim haluan juuri niitä ystäviä eikä niitä ole?
ap
Kun luopuu jostain itselleen vahingollisesta, saa jotain parempaa tilalle. Ei kirjaimellisesti. Jos ystävyyssuhteesi ovat sulle vahingollisia, niistä luopumalla, pääset sen tunteen aiheuttamasta pahasta olosta. Silti olet edelleen yksin, mutta niinhän olit anyway. Jos taas suhteet on sinänsä ok, ei tarvi luopua, eikä ongelmaa ole.
Juu tuossahan se sudenkuoppa onkin, että pitäisi punnita ovatko suhteet ok. Eikä tuo liity nyt varmaankaan näihin ystäviin vaan lähinnä tuohon miesystävään. Ystäviähän voi etsiä, vaikka olisi vanhojakin ja nämä ystävyyssuhteet eivät varsinaisesti ole minun suurin kipukohta. Miesystävän kohdalla sen sijaan mietityttää pitääkö luopua suhteesta kokonaan vaan ainoastaan siitä ajatuksesta, millaiseksi sen suhteen on tähän asti toivonut.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yli 20 sivua nyt lukenut kommentteja. Olen surullinen, sillä ap itse sabotoi omaa elämäänsä.
Eräs läheinen sairasti masennusta ja hän toimi aivan kuten ap. Kysyi neuvoja, mutta neuvot olivat aina vähintäänkin huonoja. Niissä oli aina jotain vikaa tai sitten neuvon antaja jollain tavoin yritti pilkata häntä.
Sairastuin itse uupumukseen ja oli pakko katkaista välit. Jouduin itse uupumuksen vuoksi sairauslomalle, koska tämä läheinen vei kaikki voimat masennuksesta johtuvalla negatiivisuudellaan. Kuulin, että muutamat muutkin olivat tehneet niin.
Ymmärrän masennuksen ja sen synkkyyyden. Se synkkyys tarttuu ajan kuluessa muihinkin ihmisiin jos sille ei tee jotain asennemuutoksen muodossa. On vaikeaa varmasti, mutta totuus on, että ei kukaan jaksa loputtomiin sellaista. Se vie voimat ja elämän ihmisestä.
Mielestäni täällä on annettu hyviäkin neuvoja.
Varmasti ap kommentoi minullekin kuinka ilkeä olen ja saan kaikki itkemään. Toivottavasti hän ymmärtää pointin kirjoituksessani.
Älä sabotoi elämääsi. Masennuksen alle jää kaikki läheiset lapsia myöten (äitini sairasti masennusta suurimman osan lapsuuttani). Tee muutosaskelia pikkuhiljaa vaikka sitten lastesi vuoksi. Älä tappele vastaan joka hetki, kun joku ei miellytä. Lue kommentit ajatuksella. Eri mieltä saa totta kai olla, mutta nyt koet vastustusta selkeästi masennuksen vuoksi.
Kaikkea hyvää sinulle toipumiseen.siis ihan oikeasti, voitko näyttää, missä minä pilkkaan saamiani ehdotuksia. Se ei mielestäni ole pilkkaamista, että sanon, että olen kokeillut ja tiedän ne huonot puolet itsestäni ja tiedostan myös masennukseni eikä niitä asioita tarvitse toistaa. Enkä ole sanonut, että neuvot ovat huonoja, mutta minkä minä sille voin, että olen näitä jo kokeillut.
ap
Joku esimerkiksi neuvoi luopumaan haitallisista ajatus- ja toimintamalleista. Se on mielestäni todella hyvä neuvo kenelle tahansa. Et ilmeisesti ole sitä kokeillut tai muuten et olisi tässä ketjussa enää.
Ja kun kirjoitin palkkaamisesta, en tarkoittanut sinua, vaan kerroin oman tarinani. Olen kuitenkin menneisyydestä oppinut sen, että en lähde väittelemään masentuneen kanssa. Läheiseni teki samaa kuin sinä nyt; ei kuunnellut kunnolla ja otti asiasta sen minkä koki siinä kohdassa tarpeelliseksi.
Toivon oikeasti sinulle kaikkea hyvää.Siis anteeksi, mutta mikä ihme tämä tapa on, että henkilön kommentit ja mielipiteet jotenkin mitätöidään sillä, että henkilö on vielä keskustelussa mukana. Tähän olen törmännyt varsin usein tällä palstalla, että jos jaksat sitkeästi vastailla toisten esittämiin kysymyksiin ja esittää vastakysymyksiä, ennen pitkää joku tulee sanomaan, että sen takia näitä kommentteja ei kannata ottaa tosissaan.
Tuolla kyllä mielestäni jollekulle vastasin, että toimintamallini ovat väärät, mutta en osaa muuttaa niitä, kun en tiedä, missä menee vikaan. Terapiassa on kyllä pohdittu minun ja kumppanini välisiä vääntöjä ja miten sen kierteen voi katkaista, mutta esim tässä keskustelussa on paljon puhuttu siitä, ettei saa olla kynnysmatto ja pitää olla omat mielipiteet. Hassua sitten, kun tässä keskustelussa minä esitän niitä omia mielipiteitä ja kerron sen oman näkemyksen niin se on sitten kuitenkin väärin. Eli täällä pitäisi sitten kuitenkin olla se kynnysmatto eikä saa esimerkiksi reagoida mitenkään noihin nälvimisiin.
ap
Minä olin se, joka useita sivuja takaperin kerroin tehneeni "oman elämäni inventaarion". Eli luovuin itselleni haitallisista uskomuksista, itselleni haitallisista asenteista, itselleni haitallisisita tavoista ja itselleni haitallisista ihmissuhteista. Oletan, että tuo aiempi kommentoija viittasi siihen kommenttiin. Kuten siinä alkuperäisessä kommentissani jo kirjoitin, harmikseni en enää muista sen kirjan nimeä, jonka avulla nämä muutokset tein. Tästä on nimittäin jo yli 10 vuotta aikaa, kun luin ko kirjan ja tein elämässäni muutoksia.
Tämän keskustelupalstan yksi ongelma on, että kaikki ovat samalla Vierailija-nimimerkillä. Ei voi tietää, kenen kommenttiin vastaa ja onko se, joka vastaa siihen kommenttiin, sama, jolle itse vastasi.
Okei, en tarkkaan muista, mitä sinulle vastasin.
Nimimerkit kyllä helpottaisivat keskustelua, kun minultakin tässä nyt kohdistuu ihan väärille ihmisille välillä nämä kärkkäydet.
ap
Mä olin aiemmin Kaksplussan vakkari ja siellä oli melkein kaikilla omat nimimerkit. Helpotti keskustelua ja vähensi väärinkäsityksiä. Vaihdoin tänne AV:lle, kun Kaksplussan palsta hiljeni. Täällä on paljon enemmän kommentointia. Kaksplussalla kun tekee aloituksen, voi rauhassa käydä kaupassa, viedä koiran ulos ja joskus nukkua yönkin yli ennenkuin tulee yhtään kommenttia :D
Minä vaihdoin kaksplussalta tänne, kun alkoi nimimerkillä tulla kakkaa niskaan ja kävi jatkuvasti niin kuin tässäkin keskustelussa, että vaikka mitä sanot (tyyliin taivas on sininen), jonkun on pakko alapeukuttaa ja haukkua.
ap
Sun ei tarvitse kertoa omaa Kaksplussan nikkiäsi, mutta mä olen wanha wakkari Keittiönoita. Moi!
Moi! <3 Säpäle tässä. En tiedä, muistatko, kun siitä on aika monta vuotta kun sieltä lähdin.
ap
No kyllä vain muistan!!!!!!!!! Maailma on näköjään pieni. Tai ainakin somemaailma :)
Juu. Samat jankkaajat joka palstalla :D Mutta olipas kiva törmätä tuttuun!
ap
Mitenköhän mä saisin suhun yhteyden? Musta saat kyllä kaverin, jos vaan haluat. Mitä muistelen sun kirjoituksiasi Kaksplussalla, en yhtään ihmettele, vaikka ajan myötä ystävystyttäisiinkin. Jos mä laitan mun sähköpostiosoitteeni vähäksi aikaa nettiin, otatko yhteyttä?
Juu, laita vain osoite, jos onnistuu. Laitatko siis tähän vai jonnekin muualle?
Laitan linkin, mistä mun osoite löytyy, tähän (meni ääkköset vähän plörinäksi, mutta tuskin haittaa). Poistan tuon sivun, kun olet ottanut osoitteeni talteen.
Jes, kiitos!
Mä en ole lukenut kyseistä kirjaa, mistä aloituksessasi puhuit, mutta tuli vaan mieleen, että luovuit Kaksplussasta ja sait kaksplussalaisen :D :D
No juuri näin. :D Mahtavaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä aloittajan olisi vain ns. hankittava elämä. Luovuttava ihmissuhdejahdista ja niissä roikkumisesta ja keskityttävä tekemiseen, erilaisiin harrastuksiin jne. jotka ovat juuri hänelle mielekkäitä muista riippumatta. Kun tekee itselleen mieluisia asioita, ei elämän sujuvuus ole niin paljoa kiinni muista. Samalla tulee menneeksi aktiivisesti eri aiheiden ja harrastuksen tiimoilta mukaan sosiaalisiin tilanteisiin ja ihmissuhteita syntyy tavallaan siinä varsinaisen elämisen ohessa. Tavallaan loppuu siis ihmissuhdekeskeisyydestä ja etsii elämän keskiöön muita kiinnostavia asioita, niin siinä ne kulkeutuu ihmissuhteetkin sitten muun ohella ilman pingotusta. Ja tärkein, jos jonkun henkilön seurassa tuntuu, että se ottaa enemmän kuin antaa, ei kyseinen henkilö enää ole ajankohtainen, vaan hänet kannattaa jättää taakse.
Kyllä. Ja tätähän tässä olen nyt noin kymmenen sivua kysynyt, mistä sen sellaisen elämän saa, johon ei liity yhtäkään muuta ihmistä. On ehdotettu yksin matkustamista ja kaikkia muutakin mahdollista tekemistä, mutta minä olen jo tehnyt niitä kauan aikaa. Joten uusia ehdotuksia otetaan vastaan.
ap
Anteeksi nyt, mutta sun pitää ihan itse miettiä, mikä juuri sinua kiinnostaa. Ei me palstalaiset tunneta sua ja tiedetä, millaisista asioista innostuisit. Sun pitää täyttää sisäinen tyhjiösi itselläsi, omasta itsestäsi huolehtimisella , itsesi huomioimisella ja itsesi arvostamisella. Maailmassa on miljoonia asioita, joita voi tehdä ja joista innostua. Mutta ei me voida ehdottaa sulle niitä kaikkia.
Nimenomaan, te ette tunne minua, joten minusta on hieman epäreilua myöskään tulla sanomaan, miten hiton helppoa on löytää jotain kivaa tekemistä, jota voi tehdä yksin.
Kyllä, tiedän, että pitäisi ja ohjeinahan nämä ovat täyttä totta. Olen vain niin kelvoton, että ei tunnu löytyvän mitään. En ihan oikeasti tiedä,mitä voin tehdä.
ap
Olen tuon aiemman kommentin kirjoittaja ja täsmennän lihavoimaani kohtaa. Ei tarkoiteta asiaa, jota tehdään täysin yksin, vaan asiaa, johon ei tarvita omaa ystävää tai kaveria mukaan. On hyväkin, jos samaa asiaa on tekemässä muitakin ihmisiä, koska juuri siten tutustuu muihin ihmisiin.
Jotkut lähtevät reppureissaamaan yksin ja reissulta palatessa on useita kavereita eri puolilta maailmaa. Ei jäädä odottamaan, että joku ystävä tai kaveri lähtisi mukaan vaan lähdetään yksin ja matkalla tutustutaan ihan uusiin ihmisiin.
juu, tämäkin on kyllä jo kokeiltu. Olen ollut pari kertaa reissussa, joilla olen tavannut pari ihmistä, mutta se on tarkoittanut, että istutaan pari tuntia samassa pöydässä ja sitten liuetaan paikalta niiden kavereiden kanssa.
Miten nämä parituntiset ovat menneet? Sun ei tarvitse vastata tähän palstalle vaan mieti itse asiaa. Osallistuitko aktiivisesti keskusteluun? Saitko nämä muut ihmiset nauramaan? Valitsitko itse puheenaiheita, joista syntyi mielenkiintoisia keskusteluja? Millaisia asioita teit, sanoit tai ehdotit, joiden omasta mielestäsi olisi pitänyt saada nämä ihmiset haluamaan tavata sut toisenkin kerran tai ainakin olisitte pitäneet yhteyttä? Ja sitten se, että tapaa koko reissun aikana pari ihmistä, ei riitä. Pitää tavata paljon ihmisiä.
Olisit lisännyt vielä, että olitko tarpeeksi kaunis? Olitko tarpeeksi avokätinen? Oliko sinulla tarpeeksi heille annettavaa? Saitko muut tuntemaan itsensä sinua paremmaksi? Maksoitko tarpeeksi heille illallisia? Nuolitko tarpeeksi heidän jalanpohjiaan?
Kas tässä, siinä sinulle syy. Et vaan ollut tarpeeksi jotain.
Nykyisin pitää antaa, jotta voi saada. Siinä tämän ajanhengen mukainen sanonta.Tottakai. Vai meinasitko, että säälistä ollaan toisen ihmisen seurassa? Mitä tulee noihin muihin osiin kommenttiasi, niin niillä ei ole mitään tekemistä koko asian kanssa. Ihmiset nyt vaan hakeutuvat uudelleen sellaisten ihmisten seuraan, joiden seurassa edellisellä kerralla oli hauskaa.
Ja silti sanotaan, että vaikka olet iloinen, avulias, kiltti, antelias, kohtelias, huomioonottava, et ole oikeutettu yhtään mihinkään. Ja itse asiassa, jos olet kaikkia noita, olet surkea kynnysmatto. Ole tässä nyt sitten normaali..
ap
Voi ei.... istuttaisiinpa jossain terassilla niin selittäisin asian sulle. Ihminen voi olla hyväntuulinen ja hauska, vaikka pitää omat rajansa eikä ryhdy mielistelemään tai lahjomaan muita. Mielistelyllä, anteliaisuudella yms saa aikaan vain sen, että vetää puoleensa hyväksikäyttäjiä. Niitä, jotka tekevät sinusta kynnysmaton.
Tässä yhteydessä antamisella tarkoitetaan immateriaalisia asioita. Esimerkiksi vaikka sitä, että syntyy erinomainen ja mielenkiintoinen keskustelu aiheesta X. Osaat perustella omat mielipiteesi ja katsoa asioita myös muista näkökulmista kuin vain omastasi. Tuot siis keskusteluun uusia näkökulmia. Sulla on kolme korkeakoulututkintoa, joten et ole mikään sohvalla makaava Temppareiden katsoja. Toinen esimerkki on se, että osaat kertoa hauskasti vaikka jostain omassa elämässäsi sinulle tapahtuneesta kömmähdyksestä tai mokasta. Tilannekomiikka on useimpien mielestä paljon hauskempaa kuin valmiiden vitsien kertominen.
Aha. Ja entä sitten? Mikähän tuossa oli nyt sellaista, minkä oletit olevan minulle uutta. En ole tyhmä. En vain tiedä, missä menee mielistelyn ja normaalin hyväntuulisuuden ja kohteliaisuuden raja.
ap
Pääsääntöisesti mielistely on sitä, että myötäilee toista, vaikka olisikin ihan eri mieltä. Tai että haluaisit jo lähteä kotiin, mutta toisen vuoksi jäät vielä. Kohteliaisuuteen riittää ihan peruskäytöstavat. Eli tervehtii ja sanoo vaikka heippa, kun lähtee pois. Ei hauku eikä nimittele. Eikä kaiva nenäänsä. Ei se sen enempää vaadi. Normaalia hyväntuulisuutta on se, että olet ihan aidosti hyvällä tuulella. Että sulla on hyvä fiilis, elämä tuntuu kivalta ja paikka ja seura, jossa olet, on mielestäsi - ainakin just sillä hetkellä - mukava.
Okei, minä taidan sitten olla todella paha mielistelijä, kun minusta on ihan normaalia jäädä jonnekin, jos kaveri pyytää eikä ole mitään varsinaista syytä lähteä. Mitenkäs nämä oman arvonsa tuntevat sitten toimivat tilanteessa, jossa ollaan esimerkiksi yhteisellä kyydillä jossain ja toinen haluaa jäädä ja toinen lähteä? Lähteekö toinen pois autolla ja toinen sitten kävelee? Vai olisiko siinä kuitenkin sellainen paikka, että voi vähän joustaa siitä omasta halusta?
ap
Me puhutaan nyt eri asiasta. Sinä puhut kavereiden kanssa yhdessä menemisestä ja minä taas puhuin tilanteista, joissa tapaa ihan uusia ihmisiä. Kun mä menen terassille ja tapaan siellä jonkun ihan uuden ihmisen, niin mikäli klo 21 haluan lähteä kotiin, en jää terassille sen vuoksi, että tämä uusi tuttavuus haluaa vielä jäädä. Jos taas olen sopinut lähteväni jonkun kaverini kanssa terassille, silloin tietysti voidaan tehdä kompromisseja.
Okei, tuollainen tilanne olisi minulle kyllä todella epätodennäköinen. Siksi en nyt ihan ymmärtänyt esimerkkiäsi. En ole koskaan joutunut tilanteeseen (enkä usko joutuvanikaan), jossa minun pitäisi olla terassilla jonkun ventovieraan lapsenvahti.
ap
Ja siis kuka ylipäätään tuollaisessa tilanteessa sitten jäisi, vaikkei halua? Miksi ventovierasta pitäisi miellyttää jäämällä hänen seurakseen ellei edes viihdy tämän ihmisen kanssa?
ap
Nyt sä teet omia tulkintojasi. Missä mä sanoin, että sen ihmisen seurassa ei olisi viihtynyt? On voinut olla ihan hervottoman hauskaa, mutta siitä huolimatta haluaa lähteä kotiin. Ihan vaikka vain siksi, että on nukkunut edellisen yön huonosti ja väsyttää. Ei jäädä toisen mieliksi yhtään pidempään kuin mitä itse haluaa. Seuraavan kerran, kun tapaa saman henkilön, voikin jo moikata ja vaihtaa muutaman sanan. Tai jos tähän henkilöön törmää uudelleen terassilla, voikin jo pyytää joko omaan pöytäänsä istumaan tai kysyä, onko hänen pöydässään tilaa. Ja jatkaa jutustelua ja tutustumista.
No minä ajattelin tilannetta, että ei ole mitään varsinaista syytä lähteä. Tuolla alussa jo ajattelin, että esimerkiksi väsymys tai muu meno voisivat olla tällaisia muita syitä eikä pelkästään se, että ei nyt vain huvita jäädä.
ap
Sekin, että ei vaan huvita enää istua pidempään terassilla on täysin hyväksyttävä syy. Kun tutustuu uusiin ihmisiin, ei ole millään tavalla tilivelvollinen selittämään, miksi haluaa lähteä. Vaikka seura olisi miten mukavaa tahansa, voi silti lähteä. Mä istun yleensä terassilla max 3 tuntia ja sekin on jo paljon. Yleensä 1-2 tuntia riittää. Siis silloin, kun lähden terassille yksin. En siis mene sinne viettämään iltaa vaan juomaan lasillisen tai kaksi. Jos olen sillä tuulella, että en halua edes jutella kenenkään kanssa, luen lehteä tai vaikka palstailen kännykällä. Tällä tavalla annan muille signaalin, että en ole juttutuulella. Jos taas olen juttuseuraa vailla, katson muita terassille tulevia silmiin ja hymyilen. Mutta vaikka olisinkin juttuseuraa vailla ja saisin mukavaa seuraa, en silti jaksa istua terassilla koko iltaa.
Niin on, mutta tuossa nyt halusin vain täsmentää tätä esimerkkiä, että onko siinä joku muu syy vai ei ja tuossa vaiheessa kuvittelin vielä, että kyse on kaverista, jonka kanssa on lähdetty sinne terassille. Tuossa vaiheessa sillä siis mielestäni on merkitystä, mutta ventovieraan kanssa ei. Minulle ei tulisi mieleenikään jäädä terassille ventovieraan kanssa tämän pyytäessä, ellen itse nimenomaan sitä halua. Kaverin kanssa hieman eri asia.
Ja siis vielä tähän alkuperäiseen aiheeseen, tekeekö joku tosiaan niin vain miellyttääkseen sitä ventovierasta? Tämä esimerkki ei kyllä avannut yhtään, mitä se miellyttäminen on, kun itse monen mielestä olen miellyttäjä, mutta tällainen ventovieraan miellyttäminen terassille jäämällä ei kyllä tulisi mieleenikään.
ap
Ymmärrän, että puhuimme eri asiasta. Sen vuoksi hieman ihmettelinkin kommenttiasi, missä sanoit, että et tiedä eroa mielistelyn, normaalin hyväntuulisuuden ja käytöstapojen välillä. Kun minusta nämä taas ovat ihan päivänselviä asioita. Esitin omat esimerkkini tilanteista, jossa vasta tavataan uusia ihmisiä. Koska sinäkin kerroit parista reissustasi, jossa olit pari tuntia viettänyt joidenkin ihmisten kanssa, mutta sitten nämä olivat jatkaneet matkaansa etkä kuullut heistä enää koskaan yhtään mitään.
Miellyttäminen ja mielistely eivät mun mielestäni ole synonyymejä. Miellyttäminen on hyväntahtoista ja pyyteetöntä. Esim tilanne, jossa kaverin seuraava bussi lähtee vasta tunnin päästä ja jää hänen seurakseen siihen asti terassille vaikka itse jo haluaisikin lähteä kotiin. Mielistely taas on feikkaamista, jonka taustalla on yleensä jokin hyötymistarkoitus. Esimerkiksi keskustelussa ollaan olevinaan samaa mieltä (vaikka oikeasti ollaankin eri mieltä) ja koitetaan tehdä toiseen tällä tavalla hyvä vaikutus, jotta toinen tekisi jotain...tarjoaisi vaikka kaljat. Tai vaikka se, että jäädään randomin seuraksi terassille, jotta tältä saataisiin jokin asia X.
Siis en minä edelleenkään ymmärrä noiden eroa. Onko se terassille ventovieraan kanssa jääminen nyt miellyttämistä vai mielistelyä? Jos se on hyväntahtoista ja pyyteetöntä, niin se ilmesesti on fine. Mutta miten tuossa esimerkissä se mielistely sitten tapahtuu eli missä se hyötymistarkoitus on? Mitä siltä randomilta saadaan? Ja jos siinä jäädään terassille, että saataisiin jotain, eikö se silloin ole sinun ihan oma halusi jäädä eikä pelkästään sen randomin?
Miten mä tämän nyt selittäisin? Yksinkertaisin esimerkki mielistelystä lienee se, että olet terassilla, joku mies tulee pöytääsi istumaan, tekeytyy aivan fantastiseksi seuralaiseksi, on kaikesta samaa mieltä kanssasi ja hänen ainoa tavoitteensa on päästä sun pöksyihisi. Jos et erota miellyttämistä ja mielistelyä toisistaan, saatat kuvitella hänen olevan hyväntahtoinen ja pyyteetön. Hän saattaa tarjota sulle koko illan ja pidät häntä suorastaan herrasmiehenä, mutta hän tarjoaa sulle illan juottaakseen sut humalaan. Tämä ei kuitenkaan ole sukupuolikysymys. Jos olet mies, joku nainen saattaa mielistellä sinua, antaa ymmärtää olevansa valmis johonkin enempäänkin, kunhan vaan tarjoat hänelle illan.
Mutta onhan hän sitten fantastinen seuralainen, jos minä hänen seurassaan viihdyn. Ja osaan kyllä itse katsoa miten paljon juon, joten kyllä se on tasan minun vastuullani. Myös päätös lähteä hänen mukaansa on tasan minun omani.
Eikö tässä nyt puhuttu sellaisesta mielistelystä, jota me kynnysmatot teemme. Ja minä tarkoitin, että mistä voin itse sen tunnistaa omassa toiminnassani. Ei kai tuollainen mies mikään kynnysmatto ole ja tietää itsekin feikkaavansa, joten tämä ei nyt ihan vastannut kysymykseeni.
ap
No sä kerroit vain sen, että et ymmärrä, mitä mielistely on. Mutta nyt kun kerroit lisää eli et ymmärrä, miten mielistely johtaa kynnysmatoksi joutumiseen, koitan selittää. Jos olet aina kiltti, avulias, valmis jäämään toisen seuraksi terassille, tarjoamaan kaljat ja ties mitä muuta, houkuttelet ympärillesi ihmisiä, jotka haluavat käyttää sua hyväkseen. Eli päädyt kynnysmatoksi. Ja mielistelet muita sen vuoksi, ettei sun tarvitsisi olla yksinkään. Hyöty, mitä silloin saat, on se, että sulla on seuraa. Ilman mielistelyä sulla ei olisi. Muita ihmisiä voi miellyttää ilman mielistelyäkin. Esim tarjota ne kaljat, Mutta silloin tiedät, että se toinen viettäisi aikaansa sun kanssasi, vaikka et hänelle kaljoja tarjoaisikaan.
Siis alun perin minulle sanottiin näin:
"Ihminen voi olla hyväntuulinen ja hauska, vaikka pitää omat rajansa eikä ryhdy mielistelemään tai lahjomaan muita. Mielistelyllä, anteliaisuudella yms saa aikaan vain sen, että vetää puoleensa hyväksikäyttäjiä. Niitä, jotka tekevät sinusta kynnysmaton. "
Ja tähän esitin kysymyksen:
"En vain tiedä, missä menee mielistelyn ja normaalin hyväntuulisuuden ja kohteliaisuuden raja. "
Eli minä olen tarkoittanut koko ajan sitä rajaa, mikä on normaalia kohteliaisuutta ja mikä on kynnysmattoilua.
ap
Mä ymmärsin sut väärin. Olen pahoillani siitä. Kynnysmattoilua on se, että teet toisen vuoksi asioita, joita et oikeasti haluaisi tehdä. Mielistelyksi se muuttuu silloin, jos sulla on jokin taka-ajatus, miksi niin teet. Vaikka vain se, että haluaisit toisesta ihmisestä itsellesi uuden ystävän. Kynnysmatoksi et kuitenkaan joudu ensi tapaamisella vaan vasta sitten, kun olet toistuvasti tehnyt toisen vuoksi asioita, joita et oikeasti haluaisi tehdä.
Normaalin hyväntuulisuuden ja kohteliaisuuden selitinkin sulle jo ekassa vastauksessani. Niillä ei ole mitään tekemistä sen paremmin miellyttämisen kuin mielistelynkään kanssa.
En tiedä, katosiko kommenttini, mutta kirjoitan nyt uudestaan.
Voitko antaa esimerkin kynnysmattoilusta. Onko kynnysmattoilua, jos ulkoilutan sairaan ystävän koiraa, vaikka minua ei huvittaisi koiran ulkoilutus? Tai jos kaveri pyytää kyytiä töihin, minkä takia joudut lähtemään kotoa 10 minuuttia aikaisemmin kuin muuten lähtisit?
ap
Ystäväsi koiran ulkoilutus ON kynnysmattoilua, jos ystäväsi ei koskaan anna sulle vastavuoroisesti mitään takaisin. Ei edes vaivaudu lähtemään kanssasi kerran vuodessa terassille. Oikeasti koiran ulkoilutus vaatii jo useammankin terassikäynnin ja vielä niin, että ainakin yhden kerran ystäväsi tarjoaa sulle juomat. Kynnysmattoilua on, että sinä annat ja muut saavat, mutta muut eivät anna sinulle mitään.
No mistäs minä sitten voin etukäteen tietää, saanko niitä takaisin?
ap
Kokemuksesta. Ensimmäinen kerta auttaessasi menee ihan vaan hyvää hyvyyttäsi, mutta et auta toista kertaa, jos et ole saanut siinä välissä mitään vastineeksi. Kynnysmatoksi joudut vain siinä tapauksessa, että toistuvasti teet toisen puolesta asioita saamatta itse siinä välissä yhtään mitään.
Eli pitääkö minun alkaa pyytämään jotain aina palvelusten jälkeen, että saan laskettua, ettei kaveri jää palveluksia velkaa? Juu, ehkä kuulostaa kettuilulta, mutta totuus on, että enpäs minä hirveästi palveluksia pyytele, joten se vastineettomuus tulee yleensä ilmi vasta aika myöhään.
ap
Vierailija kirjoitti:
Jessus vieläkö ap on täällä jankkaamassa siitä ettei ymmärrä mitenkään mitä muut hänelle yrittää neuvoa... luulin että tämä ketju olis jo kuihtunut. Itse olin mukana jossain sivulla 6 ja en todellakaan jaksanut edes lukea tänne kun ap on näköjään heittäytynyt mitään ymmärtämättämäksi henkilöksi saadakseen huomioita.
Juu, jessus olen ja kyllä kannatti.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ethän sä ap ole mistään edes luopunut, vaan muut ihmiset ovat luopuneet yhteydenpidosta suhun. Vai mitä tarkoitat? Eikö se ole ulkoapäin tullutta, että olet yksin, eikä seuraus omasta luopumisesta. Alunperin siis. Ei mee niin, että sä nyt jättäisit ottamatta yhteyttä ja sit kaverit yhtäkkiä muuttuu toisiksi ja sit sanot, että en saa vaikka luovuin!
En ole väittänytkään, että olisin luopunut. Mietin vain, että mitä siitä luopumisesta saa. Ja mistä edes voin luopua, jos esim haluan juuri niitä ystäviä eikä niitä ole?
ap
Kun luopuu jostain itselleen vahingollisesta, saa jotain parempaa tilalle. Ei kirjaimellisesti. Jos ystävyyssuhteesi ovat sulle vahingollisia, niistä luopumalla, pääset sen tunteen aiheuttamasta pahasta olosta. Silti olet edelleen yksin, mutta niinhän olit anyway. Jos taas suhteet on sinänsä ok, ei tarvi luopua, eikä ongelmaa ole.
Juu tuossahan se sudenkuoppa onkin, että pitäisi punnita ovatko suhteet ok. Eikä tuo liity nyt varmaankaan näihin ystäviin vaan lähinnä tuohon miesystävään. Ystäviähän voi etsiä, vaikka olisi vanhojakin ja nämä ystävyyssuhteet eivät varsinaisesti ole minun suurin kipukohta. Miesystävän kohdalla sen sijaan mietityttää pitääkö luopua suhteesta kokonaan vaan ainoastaan siitä ajatuksesta, millaiseksi sen suhteen on tähän asti toivonut.
ap
Niinpä, vaikeita juttuja. Kai se on niin, että mikä itselle riittää ja mihin tavallaan on vielä valmis tyytymään aidosti, eikä silleen, että kaipaa koko ajan jotain muuta tai kokee saavansa liian vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ethän sä ap ole mistään edes luopunut, vaan muut ihmiset ovat luopuneet yhteydenpidosta suhun. Vai mitä tarkoitat? Eikö se ole ulkoapäin tullutta, että olet yksin, eikä seuraus omasta luopumisesta. Alunperin siis. Ei mee niin, että sä nyt jättäisit ottamatta yhteyttä ja sit kaverit yhtäkkiä muuttuu toisiksi ja sit sanot, että en saa vaikka luovuin!
En ole väittänytkään, että olisin luopunut. Mietin vain, että mitä siitä luopumisesta saa. Ja mistä edes voin luopua, jos esim haluan juuri niitä ystäviä eikä niitä ole?
ap
Kun luopuu jostain itselleen vahingollisesta, saa jotain parempaa tilalle. Ei kirjaimellisesti. Jos ystävyyssuhteesi ovat sulle vahingollisia, niistä luopumalla, pääset sen tunteen aiheuttamasta pahasta olosta. Silti olet edelleen yksin, mutta niinhän olit anyway. Jos taas suhteet on sinänsä ok, ei tarvi luopua, eikä ongelmaa ole.
Juu tuossahan se sudenkuoppa onkin, että pitäisi punnita ovatko suhteet ok. Eikä tuo liity nyt varmaankaan näihin ystäviin vaan lähinnä tuohon miesystävään. Ystäviähän voi etsiä, vaikka olisi vanhojakin ja nämä ystävyyssuhteet eivät varsinaisesti ole minun suurin kipukohta. Miesystävän kohdalla sen sijaan mietityttää pitääkö luopua suhteesta kokonaan vaan ainoastaan siitä ajatuksesta, millaiseksi sen suhteen on tähän asti toivonut.
ap
Niinpä, vaikeita juttuja. Kai se on niin, että mikä itselle riittää ja mihin tavallaan on vielä valmis tyytymään aidosti, eikä silleen, että kaipaa koko ajan jotain muuta tai kokee saavansa liian vähän.
Juu, täytyy myöntää, että miesystävän kanssa on jo tullut jotain näennäisiä luopumisia, mutta tässä sekamelskassa ei ole oikein pystynyt hahmottamaan, olenko aidosti pystynyt luopumaan niistä asioista vai pulpahtaako ne vielä uudestaan tuolta jostain. Mutta se on selvää, että en ole luopunut tarpeeksi, vaan jotain pitää vielä tehdä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä aloittajan olisi vain ns. hankittava elämä. Luovuttava ihmissuhdejahdista ja niissä roikkumisesta ja keskityttävä tekemiseen, erilaisiin harrastuksiin jne. jotka ovat juuri hänelle mielekkäitä muista riippumatta. Kun tekee itselleen mieluisia asioita, ei elämän sujuvuus ole niin paljoa kiinni muista. Samalla tulee menneeksi aktiivisesti eri aiheiden ja harrastuksen tiimoilta mukaan sosiaalisiin tilanteisiin ja ihmissuhteita syntyy tavallaan siinä varsinaisen elämisen ohessa. Tavallaan loppuu siis ihmissuhdekeskeisyydestä ja etsii elämän keskiöön muita kiinnostavia asioita, niin siinä ne kulkeutuu ihmissuhteetkin sitten muun ohella ilman pingotusta. Ja tärkein, jos jonkun henkilön seurassa tuntuu, että se ottaa enemmän kuin antaa, ei kyseinen henkilö enää ole ajankohtainen, vaan hänet kannattaa jättää taakse.
Kyllä. Ja tätähän tässä olen nyt noin kymmenen sivua kysynyt, mistä sen sellaisen elämän saa, johon ei liity yhtäkään muuta ihmistä. On ehdotettu yksin matkustamista ja kaikkia muutakin mahdollista tekemistä, mutta minä olen jo tehnyt niitä kauan aikaa. Joten uusia ehdotuksia otetaan vastaan.
ap
Anteeksi nyt, mutta sun pitää ihan itse miettiä, mikä juuri sinua kiinnostaa. Ei me palstalaiset tunneta sua ja tiedetä, millaisista asioista innostuisit. Sun pitää täyttää sisäinen tyhjiösi itselläsi, omasta itsestäsi huolehtimisella , itsesi huomioimisella ja itsesi arvostamisella. Maailmassa on miljoonia asioita, joita voi tehdä ja joista innostua. Mutta ei me voida ehdottaa sulle niitä kaikkia.
Nimenomaan, te ette tunne minua, joten minusta on hieman epäreilua myöskään tulla sanomaan, miten hiton helppoa on löytää jotain kivaa tekemistä, jota voi tehdä yksin.
Kyllä, tiedän, että pitäisi ja ohjeinahan nämä ovat täyttä totta. Olen vain niin kelvoton, että ei tunnu löytyvän mitään. En ihan oikeasti tiedä,mitä voin tehdä.
ap
Olen tuon aiemman kommentin kirjoittaja ja täsmennän lihavoimaani kohtaa. Ei tarkoiteta asiaa, jota tehdään täysin yksin, vaan asiaa, johon ei tarvita omaa ystävää tai kaveria mukaan. On hyväkin, jos samaa asiaa on tekemässä muitakin ihmisiä, koska juuri siten tutustuu muihin ihmisiin.
Jotkut lähtevät reppureissaamaan yksin ja reissulta palatessa on useita kavereita eri puolilta maailmaa. Ei jäädä odottamaan, että joku ystävä tai kaveri lähtisi mukaan vaan lähdetään yksin ja matkalla tutustutaan ihan uusiin ihmisiin.
juu, tämäkin on kyllä jo kokeiltu. Olen ollut pari kertaa reissussa, joilla olen tavannut pari ihmistä, mutta se on tarkoittanut, että istutaan pari tuntia samassa pöydässä ja sitten liuetaan paikalta niiden kavereiden kanssa.
Miten nämä parituntiset ovat menneet? Sun ei tarvitse vastata tähän palstalle vaan mieti itse asiaa. Osallistuitko aktiivisesti keskusteluun? Saitko nämä muut ihmiset nauramaan? Valitsitko itse puheenaiheita, joista syntyi mielenkiintoisia keskusteluja? Millaisia asioita teit, sanoit tai ehdotit, joiden omasta mielestäsi olisi pitänyt saada nämä ihmiset haluamaan tavata sut toisenkin kerran tai ainakin olisitte pitäneet yhteyttä? Ja sitten se, että tapaa koko reissun aikana pari ihmistä, ei riitä. Pitää tavata paljon ihmisiä.
Olisit lisännyt vielä, että olitko tarpeeksi kaunis? Olitko tarpeeksi avokätinen? Oliko sinulla tarpeeksi heille annettavaa? Saitko muut tuntemaan itsensä sinua paremmaksi? Maksoitko tarpeeksi heille illallisia? Nuolitko tarpeeksi heidän jalanpohjiaan?
Kas tässä, siinä sinulle syy. Et vaan ollut tarpeeksi jotain.
Nykyisin pitää antaa, jotta voi saada. Siinä tämän ajanhengen mukainen sanonta.Tottakai. Vai meinasitko, että säälistä ollaan toisen ihmisen seurassa? Mitä tulee noihin muihin osiin kommenttiasi, niin niillä ei ole mitään tekemistä koko asian kanssa. Ihmiset nyt vaan hakeutuvat uudelleen sellaisten ihmisten seuraan, joiden seurassa edellisellä kerralla oli hauskaa.
Ja silti sanotaan, että vaikka olet iloinen, avulias, kiltti, antelias, kohtelias, huomioonottava, et ole oikeutettu yhtään mihinkään. Ja itse asiassa, jos olet kaikkia noita, olet surkea kynnysmatto. Ole tässä nyt sitten normaali..
ap
Voi ei.... istuttaisiinpa jossain terassilla niin selittäisin asian sulle. Ihminen voi olla hyväntuulinen ja hauska, vaikka pitää omat rajansa eikä ryhdy mielistelemään tai lahjomaan muita. Mielistelyllä, anteliaisuudella yms saa aikaan vain sen, että vetää puoleensa hyväksikäyttäjiä. Niitä, jotka tekevät sinusta kynnysmaton.
Tässä yhteydessä antamisella tarkoitetaan immateriaalisia asioita. Esimerkiksi vaikka sitä, että syntyy erinomainen ja mielenkiintoinen keskustelu aiheesta X. Osaat perustella omat mielipiteesi ja katsoa asioita myös muista näkökulmista kuin vain omastasi. Tuot siis keskusteluun uusia näkökulmia. Sulla on kolme korkeakoulututkintoa, joten et ole mikään sohvalla makaava Temppareiden katsoja. Toinen esimerkki on se, että osaat kertoa hauskasti vaikka jostain omassa elämässäsi sinulle tapahtuneesta kömmähdyksestä tai mokasta. Tilannekomiikka on useimpien mielestä paljon hauskempaa kuin valmiiden vitsien kertominen.
Aha. Ja entä sitten? Mikähän tuossa oli nyt sellaista, minkä oletit olevan minulle uutta. En ole tyhmä. En vain tiedä, missä menee mielistelyn ja normaalin hyväntuulisuuden ja kohteliaisuuden raja.
ap
Pääsääntöisesti mielistely on sitä, että myötäilee toista, vaikka olisikin ihan eri mieltä. Tai että haluaisit jo lähteä kotiin, mutta toisen vuoksi jäät vielä. Kohteliaisuuteen riittää ihan peruskäytöstavat. Eli tervehtii ja sanoo vaikka heippa, kun lähtee pois. Ei hauku eikä nimittele. Eikä kaiva nenäänsä. Ei se sen enempää vaadi. Normaalia hyväntuulisuutta on se, että olet ihan aidosti hyvällä tuulella. Että sulla on hyvä fiilis, elämä tuntuu kivalta ja paikka ja seura, jossa olet, on mielestäsi - ainakin just sillä hetkellä - mukava.
Okei, minä taidan sitten olla todella paha mielistelijä, kun minusta on ihan normaalia jäädä jonnekin, jos kaveri pyytää eikä ole mitään varsinaista syytä lähteä. Mitenkäs nämä oman arvonsa tuntevat sitten toimivat tilanteessa, jossa ollaan esimerkiksi yhteisellä kyydillä jossain ja toinen haluaa jäädä ja toinen lähteä? Lähteekö toinen pois autolla ja toinen sitten kävelee? Vai olisiko siinä kuitenkin sellainen paikka, että voi vähän joustaa siitä omasta halusta?
ap
Me puhutaan nyt eri asiasta. Sinä puhut kavereiden kanssa yhdessä menemisestä ja minä taas puhuin tilanteista, joissa tapaa ihan uusia ihmisiä. Kun mä menen terassille ja tapaan siellä jonkun ihan uuden ihmisen, niin mikäli klo 21 haluan lähteä kotiin, en jää terassille sen vuoksi, että tämä uusi tuttavuus haluaa vielä jäädä. Jos taas olen sopinut lähteväni jonkun kaverini kanssa terassille, silloin tietysti voidaan tehdä kompromisseja.
Okei, tuollainen tilanne olisi minulle kyllä todella epätodennäköinen. Siksi en nyt ihan ymmärtänyt esimerkkiäsi. En ole koskaan joutunut tilanteeseen (enkä usko joutuvanikaan), jossa minun pitäisi olla terassilla jonkun ventovieraan lapsenvahti.
ap
Ja siis kuka ylipäätään tuollaisessa tilanteessa sitten jäisi, vaikkei halua? Miksi ventovierasta pitäisi miellyttää jäämällä hänen seurakseen ellei edes viihdy tämän ihmisen kanssa?
ap
Nyt sä teet omia tulkintojasi. Missä mä sanoin, että sen ihmisen seurassa ei olisi viihtynyt? On voinut olla ihan hervottoman hauskaa, mutta siitä huolimatta haluaa lähteä kotiin. Ihan vaikka vain siksi, että on nukkunut edellisen yön huonosti ja väsyttää. Ei jäädä toisen mieliksi yhtään pidempään kuin mitä itse haluaa. Seuraavan kerran, kun tapaa saman henkilön, voikin jo moikata ja vaihtaa muutaman sanan. Tai jos tähän henkilöön törmää uudelleen terassilla, voikin jo pyytää joko omaan pöytäänsä istumaan tai kysyä, onko hänen pöydässään tilaa. Ja jatkaa jutustelua ja tutustumista.
No minä ajattelin tilannetta, että ei ole mitään varsinaista syytä lähteä. Tuolla alussa jo ajattelin, että esimerkiksi väsymys tai muu meno voisivat olla tällaisia muita syitä eikä pelkästään se, että ei nyt vain huvita jäädä.
ap
Sekin, että ei vaan huvita enää istua pidempään terassilla on täysin hyväksyttävä syy. Kun tutustuu uusiin ihmisiin, ei ole millään tavalla tilivelvollinen selittämään, miksi haluaa lähteä. Vaikka seura olisi miten mukavaa tahansa, voi silti lähteä. Mä istun yleensä terassilla max 3 tuntia ja sekin on jo paljon. Yleensä 1-2 tuntia riittää. Siis silloin, kun lähden terassille yksin. En siis mene sinne viettämään iltaa vaan juomaan lasillisen tai kaksi. Jos olen sillä tuulella, että en halua edes jutella kenenkään kanssa, luen lehteä tai vaikka palstailen kännykällä. Tällä tavalla annan muille signaalin, että en ole juttutuulella. Jos taas olen juttuseuraa vailla, katson muita terassille tulevia silmiin ja hymyilen. Mutta vaikka olisinkin juttuseuraa vailla ja saisin mukavaa seuraa, en silti jaksa istua terassilla koko iltaa.
Niin on, mutta tuossa nyt halusin vain täsmentää tätä esimerkkiä, että onko siinä joku muu syy vai ei ja tuossa vaiheessa kuvittelin vielä, että kyse on kaverista, jonka kanssa on lähdetty sinne terassille. Tuossa vaiheessa sillä siis mielestäni on merkitystä, mutta ventovieraan kanssa ei. Minulle ei tulisi mieleenikään jäädä terassille ventovieraan kanssa tämän pyytäessä, ellen itse nimenomaan sitä halua. Kaverin kanssa hieman eri asia.
Ja siis vielä tähän alkuperäiseen aiheeseen, tekeekö joku tosiaan niin vain miellyttääkseen sitä ventovierasta? Tämä esimerkki ei kyllä avannut yhtään, mitä se miellyttäminen on, kun itse monen mielestä olen miellyttäjä, mutta tällainen ventovieraan miellyttäminen terassille jäämällä ei kyllä tulisi mieleenikään.
ap
Ymmärrän, että puhuimme eri asiasta. Sen vuoksi hieman ihmettelinkin kommenttiasi, missä sanoit, että et tiedä eroa mielistelyn, normaalin hyväntuulisuuden ja käytöstapojen välillä. Kun minusta nämä taas ovat ihan päivänselviä asioita. Esitin omat esimerkkini tilanteista, jossa vasta tavataan uusia ihmisiä. Koska sinäkin kerroit parista reissustasi, jossa olit pari tuntia viettänyt joidenkin ihmisten kanssa, mutta sitten nämä olivat jatkaneet matkaansa etkä kuullut heistä enää koskaan yhtään mitään.
Miellyttäminen ja mielistely eivät mun mielestäni ole synonyymejä. Miellyttäminen on hyväntahtoista ja pyyteetöntä. Esim tilanne, jossa kaverin seuraava bussi lähtee vasta tunnin päästä ja jää hänen seurakseen siihen asti terassille vaikka itse jo haluaisikin lähteä kotiin. Mielistely taas on feikkaamista, jonka taustalla on yleensä jokin hyötymistarkoitus. Esimerkiksi keskustelussa ollaan olevinaan samaa mieltä (vaikka oikeasti ollaankin eri mieltä) ja koitetaan tehdä toiseen tällä tavalla hyvä vaikutus, jotta toinen tekisi jotain...tarjoaisi vaikka kaljat. Tai vaikka se, että jäädään randomin seuraksi terassille, jotta tältä saataisiin jokin asia X.
Siis en minä edelleenkään ymmärrä noiden eroa. Onko se terassille ventovieraan kanssa jääminen nyt miellyttämistä vai mielistelyä? Jos se on hyväntahtoista ja pyyteetöntä, niin se ilmesesti on fine. Mutta miten tuossa esimerkissä se mielistely sitten tapahtuu eli missä se hyötymistarkoitus on? Mitä siltä randomilta saadaan? Ja jos siinä jäädään terassille, että saataisiin jotain, eikö se silloin ole sinun ihan oma halusi jäädä eikä pelkästään sen randomin?
Miten mä tämän nyt selittäisin? Yksinkertaisin esimerkki mielistelystä lienee se, että olet terassilla, joku mies tulee pöytääsi istumaan, tekeytyy aivan fantastiseksi seuralaiseksi, on kaikesta samaa mieltä kanssasi ja hänen ainoa tavoitteensa on päästä sun pöksyihisi. Jos et erota miellyttämistä ja mielistelyä toisistaan, saatat kuvitella hänen olevan hyväntahtoinen ja pyyteetön. Hän saattaa tarjota sulle koko illan ja pidät häntä suorastaan herrasmiehenä, mutta hän tarjoaa sulle illan juottaakseen sut humalaan. Tämä ei kuitenkaan ole sukupuolikysymys. Jos olet mies, joku nainen saattaa mielistellä sinua, antaa ymmärtää olevansa valmis johonkin enempäänkin, kunhan vaan tarjoat hänelle illan.
Mutta onhan hän sitten fantastinen seuralainen, jos minä hänen seurassaan viihdyn. Ja osaan kyllä itse katsoa miten paljon juon, joten kyllä se on tasan minun vastuullani. Myös päätös lähteä hänen mukaansa on tasan minun omani.
Eikö tässä nyt puhuttu sellaisesta mielistelystä, jota me kynnysmatot teemme. Ja minä tarkoitin, että mistä voin itse sen tunnistaa omassa toiminnassani. Ei kai tuollainen mies mikään kynnysmatto ole ja tietää itsekin feikkaavansa, joten tämä ei nyt ihan vastannut kysymykseeni.
ap
No sä kerroit vain sen, että et ymmärrä, mitä mielistely on. Mutta nyt kun kerroit lisää eli et ymmärrä, miten mielistely johtaa kynnysmatoksi joutumiseen, koitan selittää. Jos olet aina kiltti, avulias, valmis jäämään toisen seuraksi terassille, tarjoamaan kaljat ja ties mitä muuta, houkuttelet ympärillesi ihmisiä, jotka haluavat käyttää sua hyväkseen. Eli päädyt kynnysmatoksi. Ja mielistelet muita sen vuoksi, ettei sun tarvitsisi olla yksinkään. Hyöty, mitä silloin saat, on se, että sulla on seuraa. Ilman mielistelyä sulla ei olisi. Muita ihmisiä voi miellyttää ilman mielistelyäkin. Esim tarjota ne kaljat, Mutta silloin tiedät, että se toinen viettäisi aikaansa sun kanssasi, vaikka et hänelle kaljoja tarjoaisikaan.
Siis alun perin minulle sanottiin näin:
"Ihminen voi olla hyväntuulinen ja hauska, vaikka pitää omat rajansa eikä ryhdy mielistelemään tai lahjomaan muita. Mielistelyllä, anteliaisuudella yms saa aikaan vain sen, että vetää puoleensa hyväksikäyttäjiä. Niitä, jotka tekevät sinusta kynnysmaton. "
Ja tähän esitin kysymyksen:
"En vain tiedä, missä menee mielistelyn ja normaalin hyväntuulisuuden ja kohteliaisuuden raja. "
Eli minä olen tarkoittanut koko ajan sitä rajaa, mikä on normaalia kohteliaisuutta ja mikä on kynnysmattoilua.
ap
Mä ymmärsin sut väärin. Olen pahoillani siitä. Kynnysmattoilua on se, että teet toisen vuoksi asioita, joita et oikeasti haluaisi tehdä. Mielistelyksi se muuttuu silloin, jos sulla on jokin taka-ajatus, miksi niin teet. Vaikka vain se, että haluaisit toisesta ihmisestä itsellesi uuden ystävän. Kynnysmatoksi et kuitenkaan joudu ensi tapaamisella vaan vasta sitten, kun olet toistuvasti tehnyt toisen vuoksi asioita, joita et oikeasti haluaisi tehdä.
Normaalin hyväntuulisuuden ja kohteliaisuuden selitinkin sulle jo ekassa vastauksessani. Niillä ei ole mitään tekemistä sen paremmin miellyttämisen kuin mielistelynkään kanssa.
En tiedä, katosiko kommenttini, mutta kirjoitan nyt uudestaan.
Voitko antaa esimerkin kynnysmattoilusta. Onko kynnysmattoilua, jos ulkoilutan sairaan ystävän koiraa, vaikka minua ei huvittaisi koiran ulkoilutus? Tai jos kaveri pyytää kyytiä töihin, minkä takia joudut lähtemään kotoa 10 minuuttia aikaisemmin kuin muuten lähtisit?
ap
Ystäväsi koiran ulkoilutus ON kynnysmattoilua, jos ystäväsi ei koskaan anna sulle vastavuoroisesti mitään takaisin. Ei edes vaivaudu lähtemään kanssasi kerran vuodessa terassille. Oikeasti koiran ulkoilutus vaatii jo useammankin terassikäynnin ja vielä niin, että ainakin yhden kerran ystäväsi tarjoaa sulle juomat. Kynnysmattoilua on, että sinä annat ja muut saavat, mutta muut eivät anna sinulle mitään.
No mistäs minä sitten voin etukäteen tietää, saanko niitä takaisin?
ap
Kokemuksesta. Ensimmäinen kerta auttaessasi menee ihan vaan hyvää hyvyyttäsi, mutta et auta toista kertaa, jos et ole saanut siinä välissä mitään vastineeksi. Kynnysmatoksi joudut vain siinä tapauksessa, että toistuvasti teet toisen puolesta asioita saamatta itse siinä välissä yhtään mitään.
Eli pitääkö minun alkaa pyytämään jotain aina palvelusten jälkeen, että saan laskettua, ettei kaveri jää palveluksia velkaa? Juu, ehkä kuulostaa kettuilulta, mutta totuus on, että enpäs minä hirveästi palveluksia pyytele, joten se vastineettomuus tulee yleensä ilmi vasta aika myöhään.
ap
Ei, ei noin. Vaan siten, että kun ystäväsi on tarvinnut sua ulkoiluttamaan koiraansa sairastumisensa vuoksi, niin jos hän ei pidä suhun mitään yhteyttä eikä hänellä ole aikaa lähteä sun kanssasi edes kävelylle tai kahville, mutta taas jonkin ajan päästä pyytää sulta jotain muuta apua, niin hyvin pian huomaat, että hän käyttää sua vain hyväkseen. Vastine ei tässä yhteydessä tarkoita palvelusta palvelusta vastaan vaan sitä, että ystäväsi antaa sulle JOTAIN - edes aikaansa - sitä palvelusta vastaan. Vähin, mitä ystäväsi voi tuossa tilanteessa tehdä on se, että joksikin aikaa hän on se osapuoli, joka ottaa yhteyttä.
Ehkä siitä voisi olla apua, että antaisit itsesi hetken aikaa hengähtää asian kanssa. Tarkoitan siis sitä, että pidät pienen hetken taukoa ihmissuhteiden kehittämisestä, self-help-kirjoista ym. Joskus jos pitkään yrittää asioita niissä onnistumatta, voi tulla kova uupumus ja lannistuminen. Ehkä voisi olla hyvä pitää hetki taukoa ja jatkaa uudestaan sitten?
En ole kärsinyt yksinäisyydestä niin kovasti kuin ap, mutta minulla on jossain määrin samankaltaisia kokemuksia ja poden lievää masennusta. Terapiassa opin, että tunteiden hyväksyminen on tärkeää. Eli jos minua surettaa niin en yritä kieltää tunnetta tai korjata sitä vaan hyväksyn sen, että minusta tuntuu nyt tältä. Pikkuhiljaa tunteiden hyväksyminen alkoi helpottaa omaa oloa. Ja tunteiden hyväksyminen ei tarkoita huonossa olossa vellomista vaan sitä, että hyväksyn minulla olevan pahan olon ja jatkan silti elämää.
Tarve olla yhteydessä muihin on jokaisella ihmisellä ihan perustarve. Sosiaalisten kontaktien toivominen on siis täysin normaalia. Kehoittaisin aloittajaa pitämään ystäviinsä enemmän yhteyttä. Sanoit jossain, että kehtaat ottaa yhteyttä vain puolen vuoden välein. Se on ystävyyden ylläpitämiseen/aloittamiseen/kehittämiseen liian vähän. Tiedän kokemuksesta, että on tympeää olla aina se, joka tekee ”aloitteita”. Mutta toisaalta sinnikkyydellesi voi saada hiljalleen myös vastavuoroisuutta. Mutta jos itsekin ottaa yhteyttä vain kaksi kertaa vuodessa niin toisen aktivoituminen ei ole kovin todennäköistä.
Lisäksi vielä muiden passiivisuudesta. Jos ystävä ei pidä yhteyttä, ei vian tarvitse aloittaja olla mitenkään sinussa. Minulla on tässä samoja kokemuksia kuin sinulla. Kannustan pitämään enemmän yhteyttä ystäviin ja katsoa mitä tapahtuu. Jos alatte nähdä enemmän, mutta edelleen sinä olet aina aloitteen tekijä, voit ottaa asian puheeksi ystävän kanssa. Itse uskaltauduin pari viikkoa sitten sanomaan ystävälleni vastaavasta asiasta. Hän oli pari vuotta sitten erityisen passiivinen eikä pitänyt mitään yhteyttä. Vietti kyllä aikaa parin muun ystävän kanssa. Kerroin hänelle, että olin pahoittanut mieleni tuona aikana, koska koin, että hän oli ehkä laittanut minut ”varalle”. Ystäväni otti asian todella hyvin. Pyysi anteeksi ja kertoi henkilökohtaisesta elämästään asioita, jotka selittivät miksi hän oli ollut niin passiivinen. En ollut asioista tietoinen ja siksi tilanne oli tuntunut minulle kurjalta. Eli joskus asioista puhuminenkaan voi puhdistaa ilmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä aloittajan olisi vain ns. hankittava elämä. Luovuttava ihmissuhdejahdista ja niissä roikkumisesta ja keskityttävä tekemiseen, erilaisiin harrastuksiin jne. jotka ovat juuri hänelle mielekkäitä muista riippumatta. Kun tekee itselleen mieluisia asioita, ei elämän sujuvuus ole niin paljoa kiinni muista. Samalla tulee menneeksi aktiivisesti eri aiheiden ja harrastuksen tiimoilta mukaan sosiaalisiin tilanteisiin ja ihmissuhteita syntyy tavallaan siinä varsinaisen elämisen ohessa. Tavallaan loppuu siis ihmissuhdekeskeisyydestä ja etsii elämän keskiöön muita kiinnostavia asioita, niin siinä ne kulkeutuu ihmissuhteetkin sitten muun ohella ilman pingotusta. Ja tärkein, jos jonkun henkilön seurassa tuntuu, että se ottaa enemmän kuin antaa, ei kyseinen henkilö enää ole ajankohtainen, vaan hänet kannattaa jättää taakse.
Kyllä. Ja tätähän tässä olen nyt noin kymmenen sivua kysynyt, mistä sen sellaisen elämän saa, johon ei liity yhtäkään muuta ihmistä. On ehdotettu yksin matkustamista ja kaikkia muutakin mahdollista tekemistä, mutta minä olen jo tehnyt niitä kauan aikaa. Joten uusia ehdotuksia otetaan vastaan.
ap
Anteeksi nyt, mutta sun pitää ihan itse miettiä, mikä juuri sinua kiinnostaa. Ei me palstalaiset tunneta sua ja tiedetä, millaisista asioista innostuisit. Sun pitää täyttää sisäinen tyhjiösi itselläsi, omasta itsestäsi huolehtimisella , itsesi huomioimisella ja itsesi arvostamisella. Maailmassa on miljoonia asioita, joita voi tehdä ja joista innostua. Mutta ei me voida ehdottaa sulle niitä kaikkia.
Nimenomaan, te ette tunne minua, joten minusta on hieman epäreilua myöskään tulla sanomaan, miten hiton helppoa on löytää jotain kivaa tekemistä, jota voi tehdä yksin.
Kyllä, tiedän, että pitäisi ja ohjeinahan nämä ovat täyttä totta. Olen vain niin kelvoton, että ei tunnu löytyvän mitään. En ihan oikeasti tiedä,mitä voin tehdä.
ap
Olen tuon aiemman kommentin kirjoittaja ja täsmennän lihavoimaani kohtaa. Ei tarkoiteta asiaa, jota tehdään täysin yksin, vaan asiaa, johon ei tarvita omaa ystävää tai kaveria mukaan. On hyväkin, jos samaa asiaa on tekemässä muitakin ihmisiä, koska juuri siten tutustuu muihin ihmisiin.
Jotkut lähtevät reppureissaamaan yksin ja reissulta palatessa on useita kavereita eri puolilta maailmaa. Ei jäädä odottamaan, että joku ystävä tai kaveri lähtisi mukaan vaan lähdetään yksin ja matkalla tutustutaan ihan uusiin ihmisiin.
juu, tämäkin on kyllä jo kokeiltu. Olen ollut pari kertaa reissussa, joilla olen tavannut pari ihmistä, mutta se on tarkoittanut, että istutaan pari tuntia samassa pöydässä ja sitten liuetaan paikalta niiden kavereiden kanssa.
Miten nämä parituntiset ovat menneet? Sun ei tarvitse vastata tähän palstalle vaan mieti itse asiaa. Osallistuitko aktiivisesti keskusteluun? Saitko nämä muut ihmiset nauramaan? Valitsitko itse puheenaiheita, joista syntyi mielenkiintoisia keskusteluja? Millaisia asioita teit, sanoit tai ehdotit, joiden omasta mielestäsi olisi pitänyt saada nämä ihmiset haluamaan tavata sut toisenkin kerran tai ainakin olisitte pitäneet yhteyttä? Ja sitten se, että tapaa koko reissun aikana pari ihmistä, ei riitä. Pitää tavata paljon ihmisiä.
Olisit lisännyt vielä, että olitko tarpeeksi kaunis? Olitko tarpeeksi avokätinen? Oliko sinulla tarpeeksi heille annettavaa? Saitko muut tuntemaan itsensä sinua paremmaksi? Maksoitko tarpeeksi heille illallisia? Nuolitko tarpeeksi heidän jalanpohjiaan?
Kas tässä, siinä sinulle syy. Et vaan ollut tarpeeksi jotain.
Nykyisin pitää antaa, jotta voi saada. Siinä tämän ajanhengen mukainen sanonta.Tottakai. Vai meinasitko, että säälistä ollaan toisen ihmisen seurassa? Mitä tulee noihin muihin osiin kommenttiasi, niin niillä ei ole mitään tekemistä koko asian kanssa. Ihmiset nyt vaan hakeutuvat uudelleen sellaisten ihmisten seuraan, joiden seurassa edellisellä kerralla oli hauskaa.
Ja silti sanotaan, että vaikka olet iloinen, avulias, kiltti, antelias, kohtelias, huomioonottava, et ole oikeutettu yhtään mihinkään. Ja itse asiassa, jos olet kaikkia noita, olet surkea kynnysmatto. Ole tässä nyt sitten normaali..
ap
Voi ei.... istuttaisiinpa jossain terassilla niin selittäisin asian sulle. Ihminen voi olla hyväntuulinen ja hauska, vaikka pitää omat rajansa eikä ryhdy mielistelemään tai lahjomaan muita. Mielistelyllä, anteliaisuudella yms saa aikaan vain sen, että vetää puoleensa hyväksikäyttäjiä. Niitä, jotka tekevät sinusta kynnysmaton.
Tässä yhteydessä antamisella tarkoitetaan immateriaalisia asioita. Esimerkiksi vaikka sitä, että syntyy erinomainen ja mielenkiintoinen keskustelu aiheesta X. Osaat perustella omat mielipiteesi ja katsoa asioita myös muista näkökulmista kuin vain omastasi. Tuot siis keskusteluun uusia näkökulmia. Sulla on kolme korkeakoulututkintoa, joten et ole mikään sohvalla makaava Temppareiden katsoja. Toinen esimerkki on se, että osaat kertoa hauskasti vaikka jostain omassa elämässäsi sinulle tapahtuneesta kömmähdyksestä tai mokasta. Tilannekomiikka on useimpien mielestä paljon hauskempaa kuin valmiiden vitsien kertominen.
Aha. Ja entä sitten? Mikähän tuossa oli nyt sellaista, minkä oletit olevan minulle uutta. En ole tyhmä. En vain tiedä, missä menee mielistelyn ja normaalin hyväntuulisuuden ja kohteliaisuuden raja.
ap
Pääsääntöisesti mielistely on sitä, että myötäilee toista, vaikka olisikin ihan eri mieltä. Tai että haluaisit jo lähteä kotiin, mutta toisen vuoksi jäät vielä. Kohteliaisuuteen riittää ihan peruskäytöstavat. Eli tervehtii ja sanoo vaikka heippa, kun lähtee pois. Ei hauku eikä nimittele. Eikä kaiva nenäänsä. Ei se sen enempää vaadi. Normaalia hyväntuulisuutta on se, että olet ihan aidosti hyvällä tuulella. Että sulla on hyvä fiilis, elämä tuntuu kivalta ja paikka ja seura, jossa olet, on mielestäsi - ainakin just sillä hetkellä - mukava.
Okei, minä taidan sitten olla todella paha mielistelijä, kun minusta on ihan normaalia jäädä jonnekin, jos kaveri pyytää eikä ole mitään varsinaista syytä lähteä. Mitenkäs nämä oman arvonsa tuntevat sitten toimivat tilanteessa, jossa ollaan esimerkiksi yhteisellä kyydillä jossain ja toinen haluaa jäädä ja toinen lähteä? Lähteekö toinen pois autolla ja toinen sitten kävelee? Vai olisiko siinä kuitenkin sellainen paikka, että voi vähän joustaa siitä omasta halusta?
ap
Me puhutaan nyt eri asiasta. Sinä puhut kavereiden kanssa yhdessä menemisestä ja minä taas puhuin tilanteista, joissa tapaa ihan uusia ihmisiä. Kun mä menen terassille ja tapaan siellä jonkun ihan uuden ihmisen, niin mikäli klo 21 haluan lähteä kotiin, en jää terassille sen vuoksi, että tämä uusi tuttavuus haluaa vielä jäädä. Jos taas olen sopinut lähteväni jonkun kaverini kanssa terassille, silloin tietysti voidaan tehdä kompromisseja.
Okei, tuollainen tilanne olisi minulle kyllä todella epätodennäköinen. Siksi en nyt ihan ymmärtänyt esimerkkiäsi. En ole koskaan joutunut tilanteeseen (enkä usko joutuvanikaan), jossa minun pitäisi olla terassilla jonkun ventovieraan lapsenvahti.
ap
Ja siis kuka ylipäätään tuollaisessa tilanteessa sitten jäisi, vaikkei halua? Miksi ventovierasta pitäisi miellyttää jäämällä hänen seurakseen ellei edes viihdy tämän ihmisen kanssa?
ap
Nyt sä teet omia tulkintojasi. Missä mä sanoin, että sen ihmisen seurassa ei olisi viihtynyt? On voinut olla ihan hervottoman hauskaa, mutta siitä huolimatta haluaa lähteä kotiin. Ihan vaikka vain siksi, että on nukkunut edellisen yön huonosti ja väsyttää. Ei jäädä toisen mieliksi yhtään pidempään kuin mitä itse haluaa. Seuraavan kerran, kun tapaa saman henkilön, voikin jo moikata ja vaihtaa muutaman sanan. Tai jos tähän henkilöön törmää uudelleen terassilla, voikin jo pyytää joko omaan pöytäänsä istumaan tai kysyä, onko hänen pöydässään tilaa. Ja jatkaa jutustelua ja tutustumista.
No minä ajattelin tilannetta, että ei ole mitään varsinaista syytä lähteä. Tuolla alussa jo ajattelin, että esimerkiksi väsymys tai muu meno voisivat olla tällaisia muita syitä eikä pelkästään se, että ei nyt vain huvita jäädä.
ap
Sekin, että ei vaan huvita enää istua pidempään terassilla on täysin hyväksyttävä syy. Kun tutustuu uusiin ihmisiin, ei ole millään tavalla tilivelvollinen selittämään, miksi haluaa lähteä. Vaikka seura olisi miten mukavaa tahansa, voi silti lähteä. Mä istun yleensä terassilla max 3 tuntia ja sekin on jo paljon. Yleensä 1-2 tuntia riittää. Siis silloin, kun lähden terassille yksin. En siis mene sinne viettämään iltaa vaan juomaan lasillisen tai kaksi. Jos olen sillä tuulella, että en halua edes jutella kenenkään kanssa, luen lehteä tai vaikka palstailen kännykällä. Tällä tavalla annan muille signaalin, että en ole juttutuulella. Jos taas olen juttuseuraa vailla, katson muita terassille tulevia silmiin ja hymyilen. Mutta vaikka olisinkin juttuseuraa vailla ja saisin mukavaa seuraa, en silti jaksa istua terassilla koko iltaa.
Niin on, mutta tuossa nyt halusin vain täsmentää tätä esimerkkiä, että onko siinä joku muu syy vai ei ja tuossa vaiheessa kuvittelin vielä, että kyse on kaverista, jonka kanssa on lähdetty sinne terassille. Tuossa vaiheessa sillä siis mielestäni on merkitystä, mutta ventovieraan kanssa ei. Minulle ei tulisi mieleenikään jäädä terassille ventovieraan kanssa tämän pyytäessä, ellen itse nimenomaan sitä halua. Kaverin kanssa hieman eri asia.
Ja siis vielä tähän alkuperäiseen aiheeseen, tekeekö joku tosiaan niin vain miellyttääkseen sitä ventovierasta? Tämä esimerkki ei kyllä avannut yhtään, mitä se miellyttäminen on, kun itse monen mielestä olen miellyttäjä, mutta tällainen ventovieraan miellyttäminen terassille jäämällä ei kyllä tulisi mieleenikään.
ap
Ymmärrän, että puhuimme eri asiasta. Sen vuoksi hieman ihmettelinkin kommenttiasi, missä sanoit, että et tiedä eroa mielistelyn, normaalin hyväntuulisuuden ja käytöstapojen välillä. Kun minusta nämä taas ovat ihan päivänselviä asioita. Esitin omat esimerkkini tilanteista, jossa vasta tavataan uusia ihmisiä. Koska sinäkin kerroit parista reissustasi, jossa olit pari tuntia viettänyt joidenkin ihmisten kanssa, mutta sitten nämä olivat jatkaneet matkaansa etkä kuullut heistä enää koskaan yhtään mitään.
Miellyttäminen ja mielistely eivät mun mielestäni ole synonyymejä. Miellyttäminen on hyväntahtoista ja pyyteetöntä. Esim tilanne, jossa kaverin seuraava bussi lähtee vasta tunnin päästä ja jää hänen seurakseen siihen asti terassille vaikka itse jo haluaisikin lähteä kotiin. Mielistely taas on feikkaamista, jonka taustalla on yleensä jokin hyötymistarkoitus. Esimerkiksi keskustelussa ollaan olevinaan samaa mieltä (vaikka oikeasti ollaankin eri mieltä) ja koitetaan tehdä toiseen tällä tavalla hyvä vaikutus, jotta toinen tekisi jotain...tarjoaisi vaikka kaljat. Tai vaikka se, että jäädään randomin seuraksi terassille, jotta tältä saataisiin jokin asia X.
Siis en minä edelleenkään ymmärrä noiden eroa. Onko se terassille ventovieraan kanssa jääminen nyt miellyttämistä vai mielistelyä? Jos se on hyväntahtoista ja pyyteetöntä, niin se ilmesesti on fine. Mutta miten tuossa esimerkissä se mielistely sitten tapahtuu eli missä se hyötymistarkoitus on? Mitä siltä randomilta saadaan? Ja jos siinä jäädään terassille, että saataisiin jotain, eikö se silloin ole sinun ihan oma halusi jäädä eikä pelkästään sen randomin?
Miten mä tämän nyt selittäisin? Yksinkertaisin esimerkki mielistelystä lienee se, että olet terassilla, joku mies tulee pöytääsi istumaan, tekeytyy aivan fantastiseksi seuralaiseksi, on kaikesta samaa mieltä kanssasi ja hänen ainoa tavoitteensa on päästä sun pöksyihisi. Jos et erota miellyttämistä ja mielistelyä toisistaan, saatat kuvitella hänen olevan hyväntahtoinen ja pyyteetön. Hän saattaa tarjota sulle koko illan ja pidät häntä suorastaan herrasmiehenä, mutta hän tarjoaa sulle illan juottaakseen sut humalaan. Tämä ei kuitenkaan ole sukupuolikysymys. Jos olet mies, joku nainen saattaa mielistellä sinua, antaa ymmärtää olevansa valmis johonkin enempäänkin, kunhan vaan tarjoat hänelle illan.
Mutta onhan hän sitten fantastinen seuralainen, jos minä hänen seurassaan viihdyn. Ja osaan kyllä itse katsoa miten paljon juon, joten kyllä se on tasan minun vastuullani. Myös päätös lähteä hänen mukaansa on tasan minun omani.
Eikö tässä nyt puhuttu sellaisesta mielistelystä, jota me kynnysmatot teemme. Ja minä tarkoitin, että mistä voin itse sen tunnistaa omassa toiminnassani. Ei kai tuollainen mies mikään kynnysmatto ole ja tietää itsekin feikkaavansa, joten tämä ei nyt ihan vastannut kysymykseeni.
ap
No sä kerroit vain sen, että et ymmärrä, mitä mielistely on. Mutta nyt kun kerroit lisää eli et ymmärrä, miten mielistely johtaa kynnysmatoksi joutumiseen, koitan selittää. Jos olet aina kiltti, avulias, valmis jäämään toisen seuraksi terassille, tarjoamaan kaljat ja ties mitä muuta, houkuttelet ympärillesi ihmisiä, jotka haluavat käyttää sua hyväkseen. Eli päädyt kynnysmatoksi. Ja mielistelet muita sen vuoksi, ettei sun tarvitsisi olla yksinkään. Hyöty, mitä silloin saat, on se, että sulla on seuraa. Ilman mielistelyä sulla ei olisi. Muita ihmisiä voi miellyttää ilman mielistelyäkin. Esim tarjota ne kaljat, Mutta silloin tiedät, että se toinen viettäisi aikaansa sun kanssasi, vaikka et hänelle kaljoja tarjoaisikaan.
Siis alun perin minulle sanottiin näin:
"Ihminen voi olla hyväntuulinen ja hauska, vaikka pitää omat rajansa eikä ryhdy mielistelemään tai lahjomaan muita. Mielistelyllä, anteliaisuudella yms saa aikaan vain sen, että vetää puoleensa hyväksikäyttäjiä. Niitä, jotka tekevät sinusta kynnysmaton. "
Ja tähän esitin kysymyksen:
"En vain tiedä, missä menee mielistelyn ja normaalin hyväntuulisuuden ja kohteliaisuuden raja. "
Eli minä olen tarkoittanut koko ajan sitä rajaa, mikä on normaalia kohteliaisuutta ja mikä on kynnysmattoilua.
ap
Mä ymmärsin sut väärin. Olen pahoillani siitä. Kynnysmattoilua on se, että teet toisen vuoksi asioita, joita et oikeasti haluaisi tehdä. Mielistelyksi se muuttuu silloin, jos sulla on jokin taka-ajatus, miksi niin teet. Vaikka vain se, että haluaisit toisesta ihmisestä itsellesi uuden ystävän. Kynnysmatoksi et kuitenkaan joudu ensi tapaamisella vaan vasta sitten, kun olet toistuvasti tehnyt toisen vuoksi asioita, joita et oikeasti haluaisi tehdä.
Normaalin hyväntuulisuuden ja kohteliaisuuden selitinkin sulle jo ekassa vastauksessani. Niillä ei ole mitään tekemistä sen paremmin miellyttämisen kuin mielistelynkään kanssa.
En tiedä, katosiko kommenttini, mutta kirjoitan nyt uudestaan.
Voitko antaa esimerkin kynnysmattoilusta. Onko kynnysmattoilua, jos ulkoilutan sairaan ystävän koiraa, vaikka minua ei huvittaisi koiran ulkoilutus? Tai jos kaveri pyytää kyytiä töihin, minkä takia joudut lähtemään kotoa 10 minuuttia aikaisemmin kuin muuten lähtisit?
ap
Ystäväsi koiran ulkoilutus ON kynnysmattoilua, jos ystäväsi ei koskaan anna sulle vastavuoroisesti mitään takaisin. Ei edes vaivaudu lähtemään kanssasi kerran vuodessa terassille. Oikeasti koiran ulkoilutus vaatii jo useammankin terassikäynnin ja vielä niin, että ainakin yhden kerran ystäväsi tarjoaa sulle juomat. Kynnysmattoilua on, että sinä annat ja muut saavat, mutta muut eivät anna sinulle mitään.
No mistäs minä sitten voin etukäteen tietää, saanko niitä takaisin?
ap
Kokemuksesta. Ensimmäinen kerta auttaessasi menee ihan vaan hyvää hyvyyttäsi, mutta et auta toista kertaa, jos et ole saanut siinä välissä mitään vastineeksi. Kynnysmatoksi joudut vain siinä tapauksessa, että toistuvasti teet toisen puolesta asioita saamatta itse siinä välissä yhtään mitään.
Eli pitääkö minun alkaa pyytämään jotain aina palvelusten jälkeen, että saan laskettua, ettei kaveri jää palveluksia velkaa? Juu, ehkä kuulostaa kettuilulta, mutta totuus on, että enpäs minä hirveästi palveluksia pyytele, joten se vastineettomuus tulee yleensä ilmi vasta aika myöhään.
ap
Ei, ei noin. Vaan siten, että kun ystäväsi on tarvinnut sua ulkoiluttamaan koiraansa sairastumisensa vuoksi, niin jos hän ei pidä suhun mitään yhteyttä eikä hänellä ole aikaa lähteä sun kanssasi edes kävelylle tai kahville, mutta taas jonkin ajan päästä pyytää sulta jotain muuta apua, niin hyvin pian huomaat, että hän käyttää sua vain hyväkseen. Vastine ei tässä yhteydessä tarkoita palvelusta palvelusta vastaan vaan sitä, että ystäväsi antaa sulle JOTAIN - edes aikaansa - sitä palvelusta vastaan. Vähin, mitä ystäväsi voi tuossa tilanteessa tehdä on se, että joksikin aikaa hän on se osapuoli, joka ottaa yhteyttä.
Mutta missäs se on määritelty onko se yhteisen tekemisen pyytäminen nyt ehdottajalle pyyntö vai palvelus? Nyt menin hieman sekaisin, että jos minä otan kaveriin yhteyttä, se on minun kannaltani palveluksen pyytämistä, mutta jos kaveri soittaa minulle, se onkin palveluksen tekemistä minulle. Vai miten?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä aloittajan olisi vain ns. hankittava elämä. Luovuttava ihmissuhdejahdista ja niissä roikkumisesta ja keskityttävä tekemiseen, erilaisiin harrastuksiin jne. jotka ovat juuri hänelle mielekkäitä muista riippumatta. Kun tekee itselleen mieluisia asioita, ei elämän sujuvuus ole niin paljoa kiinni muista. Samalla tulee menneeksi aktiivisesti eri aiheiden ja harrastuksen tiimoilta mukaan sosiaalisiin tilanteisiin ja ihmissuhteita syntyy tavallaan siinä varsinaisen elämisen ohessa. Tavallaan loppuu siis ihmissuhdekeskeisyydestä ja etsii elämän keskiöön muita kiinnostavia asioita, niin siinä ne kulkeutuu ihmissuhteetkin sitten muun ohella ilman pingotusta. Ja tärkein, jos jonkun henkilön seurassa tuntuu, että se ottaa enemmän kuin antaa, ei kyseinen henkilö enää ole ajankohtainen, vaan hänet kannattaa jättää taakse.
Kyllä. Ja tätähän tässä olen nyt noin kymmenen sivua kysynyt, mistä sen sellaisen elämän saa, johon ei liity yhtäkään muuta ihmistä. On ehdotettu yksin matkustamista ja kaikkia muutakin mahdollista tekemistä, mutta minä olen jo tehnyt niitä kauan aikaa. Joten uusia ehdotuksia otetaan vastaan.
ap
Anteeksi nyt, mutta sun pitää ihan itse miettiä, mikä juuri sinua kiinnostaa. Ei me palstalaiset tunneta sua ja tiedetä, millaisista asioista innostuisit. Sun pitää täyttää sisäinen tyhjiösi itselläsi, omasta itsestäsi huolehtimisella , itsesi huomioimisella ja itsesi arvostamisella. Maailmassa on miljoonia asioita, joita voi tehdä ja joista innostua. Mutta ei me voida ehdottaa sulle niitä kaikkia.
Nimenomaan, te ette tunne minua, joten minusta on hieman epäreilua myöskään tulla sanomaan, miten hiton helppoa on löytää jotain kivaa tekemistä, jota voi tehdä yksin.
Kyllä, tiedän, että pitäisi ja ohjeinahan nämä ovat täyttä totta. Olen vain niin kelvoton, että ei tunnu löytyvän mitään. En ihan oikeasti tiedä,mitä voin tehdä.
ap
Olen tuon aiemman kommentin kirjoittaja ja täsmennän lihavoimaani kohtaa. Ei tarkoiteta asiaa, jota tehdään täysin yksin, vaan asiaa, johon ei tarvita omaa ystävää tai kaveria mukaan. On hyväkin, jos samaa asiaa on tekemässä muitakin ihmisiä, koska juuri siten tutustuu muihin ihmisiin.
Jotkut lähtevät reppureissaamaan yksin ja reissulta palatessa on useita kavereita eri puolilta maailmaa. Ei jäädä odottamaan, että joku ystävä tai kaveri lähtisi mukaan vaan lähdetään yksin ja matkalla tutustutaan ihan uusiin ihmisiin.
juu, tämäkin on kyllä jo kokeiltu. Olen ollut pari kertaa reissussa, joilla olen tavannut pari ihmistä, mutta se on tarkoittanut, että istutaan pari tuntia samassa pöydässä ja sitten liuetaan paikalta niiden kavereiden kanssa.
Miten nämä parituntiset ovat menneet? Sun ei tarvitse vastata tähän palstalle vaan mieti itse asiaa. Osallistuitko aktiivisesti keskusteluun? Saitko nämä muut ihmiset nauramaan? Valitsitko itse puheenaiheita, joista syntyi mielenkiintoisia keskusteluja? Millaisia asioita teit, sanoit tai ehdotit, joiden omasta mielestäsi olisi pitänyt saada nämä ihmiset haluamaan tavata sut toisenkin kerran tai ainakin olisitte pitäneet yhteyttä? Ja sitten se, että tapaa koko reissun aikana pari ihmistä, ei riitä. Pitää tavata paljon ihmisiä.
Olisit lisännyt vielä, että olitko tarpeeksi kaunis? Olitko tarpeeksi avokätinen? Oliko sinulla tarpeeksi heille annettavaa? Saitko muut tuntemaan itsensä sinua paremmaksi? Maksoitko tarpeeksi heille illallisia? Nuolitko tarpeeksi heidän jalanpohjiaan?
Kas tässä, siinä sinulle syy. Et vaan ollut tarpeeksi jotain.
Nykyisin pitää antaa, jotta voi saada. Siinä tämän ajanhengen mukainen sanonta.Tottakai. Vai meinasitko, että säälistä ollaan toisen ihmisen seurassa? Mitä tulee noihin muihin osiin kommenttiasi, niin niillä ei ole mitään tekemistä koko asian kanssa. Ihmiset nyt vaan hakeutuvat uudelleen sellaisten ihmisten seuraan, joiden seurassa edellisellä kerralla oli hauskaa.
Ja silti sanotaan, että vaikka olet iloinen, avulias, kiltti, antelias, kohtelias, huomioonottava, et ole oikeutettu yhtään mihinkään. Ja itse asiassa, jos olet kaikkia noita, olet surkea kynnysmatto. Ole tässä nyt sitten normaali..
ap
Voi ei.... istuttaisiinpa jossain terassilla niin selittäisin asian sulle. Ihminen voi olla hyväntuulinen ja hauska, vaikka pitää omat rajansa eikä ryhdy mielistelemään tai lahjomaan muita. Mielistelyllä, anteliaisuudella yms saa aikaan vain sen, että vetää puoleensa hyväksikäyttäjiä. Niitä, jotka tekevät sinusta kynnysmaton.
Tässä yhteydessä antamisella tarkoitetaan immateriaalisia asioita. Esimerkiksi vaikka sitä, että syntyy erinomainen ja mielenkiintoinen keskustelu aiheesta X. Osaat perustella omat mielipiteesi ja katsoa asioita myös muista näkökulmista kuin vain omastasi. Tuot siis keskusteluun uusia näkökulmia. Sulla on kolme korkeakoulututkintoa, joten et ole mikään sohvalla makaava Temppareiden katsoja. Toinen esimerkki on se, että osaat kertoa hauskasti vaikka jostain omassa elämässäsi sinulle tapahtuneesta kömmähdyksestä tai mokasta. Tilannekomiikka on useimpien mielestä paljon hauskempaa kuin valmiiden vitsien kertominen.
Aha. Ja entä sitten? Mikähän tuossa oli nyt sellaista, minkä oletit olevan minulle uutta. En ole tyhmä. En vain tiedä, missä menee mielistelyn ja normaalin hyväntuulisuuden ja kohteliaisuuden raja.
ap
Pääsääntöisesti mielistely on sitä, että myötäilee toista, vaikka olisikin ihan eri mieltä. Tai että haluaisit jo lähteä kotiin, mutta toisen vuoksi jäät vielä. Kohteliaisuuteen riittää ihan peruskäytöstavat. Eli tervehtii ja sanoo vaikka heippa, kun lähtee pois. Ei hauku eikä nimittele. Eikä kaiva nenäänsä. Ei se sen enempää vaadi. Normaalia hyväntuulisuutta on se, että olet ihan aidosti hyvällä tuulella. Että sulla on hyvä fiilis, elämä tuntuu kivalta ja paikka ja seura, jossa olet, on mielestäsi - ainakin just sillä hetkellä - mukava.
Okei, minä taidan sitten olla todella paha mielistelijä, kun minusta on ihan normaalia jäädä jonnekin, jos kaveri pyytää eikä ole mitään varsinaista syytä lähteä. Mitenkäs nämä oman arvonsa tuntevat sitten toimivat tilanteessa, jossa ollaan esimerkiksi yhteisellä kyydillä jossain ja toinen haluaa jäädä ja toinen lähteä? Lähteekö toinen pois autolla ja toinen sitten kävelee? Vai olisiko siinä kuitenkin sellainen paikka, että voi vähän joustaa siitä omasta halusta?
ap
Me puhutaan nyt eri asiasta. Sinä puhut kavereiden kanssa yhdessä menemisestä ja minä taas puhuin tilanteista, joissa tapaa ihan uusia ihmisiä. Kun mä menen terassille ja tapaan siellä jonkun ihan uuden ihmisen, niin mikäli klo 21 haluan lähteä kotiin, en jää terassille sen vuoksi, että tämä uusi tuttavuus haluaa vielä jäädä. Jos taas olen sopinut lähteväni jonkun kaverini kanssa terassille, silloin tietysti voidaan tehdä kompromisseja.
Okei, tuollainen tilanne olisi minulle kyllä todella epätodennäköinen. Siksi en nyt ihan ymmärtänyt esimerkkiäsi. En ole koskaan joutunut tilanteeseen (enkä usko joutuvanikaan), jossa minun pitäisi olla terassilla jonkun ventovieraan lapsenvahti.
ap
Ja siis kuka ylipäätään tuollaisessa tilanteessa sitten jäisi, vaikkei halua? Miksi ventovierasta pitäisi miellyttää jäämällä hänen seurakseen ellei edes viihdy tämän ihmisen kanssa?
ap
Nyt sä teet omia tulkintojasi. Missä mä sanoin, että sen ihmisen seurassa ei olisi viihtynyt? On voinut olla ihan hervottoman hauskaa, mutta siitä huolimatta haluaa lähteä kotiin. Ihan vaikka vain siksi, että on nukkunut edellisen yön huonosti ja väsyttää. Ei jäädä toisen mieliksi yhtään pidempään kuin mitä itse haluaa. Seuraavan kerran, kun tapaa saman henkilön, voikin jo moikata ja vaihtaa muutaman sanan. Tai jos tähän henkilöön törmää uudelleen terassilla, voikin jo pyytää joko omaan pöytäänsä istumaan tai kysyä, onko hänen pöydässään tilaa. Ja jatkaa jutustelua ja tutustumista.
No minä ajattelin tilannetta, että ei ole mitään varsinaista syytä lähteä. Tuolla alussa jo ajattelin, että esimerkiksi väsymys tai muu meno voisivat olla tällaisia muita syitä eikä pelkästään se, että ei nyt vain huvita jäädä.
ap
Sekin, että ei vaan huvita enää istua pidempään terassilla on täysin hyväksyttävä syy. Kun tutustuu uusiin ihmisiin, ei ole millään tavalla tilivelvollinen selittämään, miksi haluaa lähteä. Vaikka seura olisi miten mukavaa tahansa, voi silti lähteä. Mä istun yleensä terassilla max 3 tuntia ja sekin on jo paljon. Yleensä 1-2 tuntia riittää. Siis silloin, kun lähden terassille yksin. En siis mene sinne viettämään iltaa vaan juomaan lasillisen tai kaksi. Jos olen sillä tuulella, että en halua edes jutella kenenkään kanssa, luen lehteä tai vaikka palstailen kännykällä. Tällä tavalla annan muille signaalin, että en ole juttutuulella. Jos taas olen juttuseuraa vailla, katson muita terassille tulevia silmiin ja hymyilen. Mutta vaikka olisinkin juttuseuraa vailla ja saisin mukavaa seuraa, en silti jaksa istua terassilla koko iltaa.
Niin on, mutta tuossa nyt halusin vain täsmentää tätä esimerkkiä, että onko siinä joku muu syy vai ei ja tuossa vaiheessa kuvittelin vielä, että kyse on kaverista, jonka kanssa on lähdetty sinne terassille. Tuossa vaiheessa sillä siis mielestäni on merkitystä, mutta ventovieraan kanssa ei. Minulle ei tulisi mieleenikään jäädä terassille ventovieraan kanssa tämän pyytäessä, ellen itse nimenomaan sitä halua. Kaverin kanssa hieman eri asia.
Ja siis vielä tähän alkuperäiseen aiheeseen, tekeekö joku tosiaan niin vain miellyttääkseen sitä ventovierasta? Tämä esimerkki ei kyllä avannut yhtään, mitä se miellyttäminen on, kun itse monen mielestä olen miellyttäjä, mutta tällainen ventovieraan miellyttäminen terassille jäämällä ei kyllä tulisi mieleenikään.
ap
Ymmärrän, että puhuimme eri asiasta. Sen vuoksi hieman ihmettelinkin kommenttiasi, missä sanoit, että et tiedä eroa mielistelyn, normaalin hyväntuulisuuden ja käytöstapojen välillä. Kun minusta nämä taas ovat ihan päivänselviä asioita. Esitin omat esimerkkini tilanteista, jossa vasta tavataan uusia ihmisiä. Koska sinäkin kerroit parista reissustasi, jossa olit pari tuntia viettänyt joidenkin ihmisten kanssa, mutta sitten nämä olivat jatkaneet matkaansa etkä kuullut heistä enää koskaan yhtään mitään.
Miellyttäminen ja mielistely eivät mun mielestäni ole synonyymejä. Miellyttäminen on hyväntahtoista ja pyyteetöntä. Esim tilanne, jossa kaverin seuraava bussi lähtee vasta tunnin päästä ja jää hänen seurakseen siihen asti terassille vaikka itse jo haluaisikin lähteä kotiin. Mielistely taas on feikkaamista, jonka taustalla on yleensä jokin hyötymistarkoitus. Esimerkiksi keskustelussa ollaan olevinaan samaa mieltä (vaikka oikeasti ollaankin eri mieltä) ja koitetaan tehdä toiseen tällä tavalla hyvä vaikutus, jotta toinen tekisi jotain...tarjoaisi vaikka kaljat. Tai vaikka se, että jäädään randomin seuraksi terassille, jotta tältä saataisiin jokin asia X.
Siis en minä edelleenkään ymmärrä noiden eroa. Onko se terassille ventovieraan kanssa jääminen nyt miellyttämistä vai mielistelyä? Jos se on hyväntahtoista ja pyyteetöntä, niin se ilmesesti on fine. Mutta miten tuossa esimerkissä se mielistely sitten tapahtuu eli missä se hyötymistarkoitus on? Mitä siltä randomilta saadaan? Ja jos siinä jäädään terassille, että saataisiin jotain, eikö se silloin ole sinun ihan oma halusi jäädä eikä pelkästään sen randomin?
Miten mä tämän nyt selittäisin? Yksinkertaisin esimerkki mielistelystä lienee se, että olet terassilla, joku mies tulee pöytääsi istumaan, tekeytyy aivan fantastiseksi seuralaiseksi, on kaikesta samaa mieltä kanssasi ja hänen ainoa tavoitteensa on päästä sun pöksyihisi. Jos et erota miellyttämistä ja mielistelyä toisistaan, saatat kuvitella hänen olevan hyväntahtoinen ja pyyteetön. Hän saattaa tarjota sulle koko illan ja pidät häntä suorastaan herrasmiehenä, mutta hän tarjoaa sulle illan juottaakseen sut humalaan. Tämä ei kuitenkaan ole sukupuolikysymys. Jos olet mies, joku nainen saattaa mielistellä sinua, antaa ymmärtää olevansa valmis johonkin enempäänkin, kunhan vaan tarjoat hänelle illan.
Mutta onhan hän sitten fantastinen seuralainen, jos minä hänen seurassaan viihdyn. Ja osaan kyllä itse katsoa miten paljon juon, joten kyllä se on tasan minun vastuullani. Myös päätös lähteä hänen mukaansa on tasan minun omani.
Eikö tässä nyt puhuttu sellaisesta mielistelystä, jota me kynnysmatot teemme. Ja minä tarkoitin, että mistä voin itse sen tunnistaa omassa toiminnassani. Ei kai tuollainen mies mikään kynnysmatto ole ja tietää itsekin feikkaavansa, joten tämä ei nyt ihan vastannut kysymykseeni.
ap
No sä kerroit vain sen, että et ymmärrä, mitä mielistely on. Mutta nyt kun kerroit lisää eli et ymmärrä, miten mielistely johtaa kynnysmatoksi joutumiseen, koitan selittää. Jos olet aina kiltti, avulias, valmis jäämään toisen seuraksi terassille, tarjoamaan kaljat ja ties mitä muuta, houkuttelet ympärillesi ihmisiä, jotka haluavat käyttää sua hyväkseen. Eli päädyt kynnysmatoksi. Ja mielistelet muita sen vuoksi, ettei sun tarvitsisi olla yksinkään. Hyöty, mitä silloin saat, on se, että sulla on seuraa. Ilman mielistelyä sulla ei olisi. Muita ihmisiä voi miellyttää ilman mielistelyäkin. Esim tarjota ne kaljat, Mutta silloin tiedät, että se toinen viettäisi aikaansa sun kanssasi, vaikka et hänelle kaljoja tarjoaisikaan.
Siis alun perin minulle sanottiin näin:
"Ihminen voi olla hyväntuulinen ja hauska, vaikka pitää omat rajansa eikä ryhdy mielistelemään tai lahjomaan muita. Mielistelyllä, anteliaisuudella yms saa aikaan vain sen, että vetää puoleensa hyväksikäyttäjiä. Niitä, jotka tekevät sinusta kynnysmaton. "
Ja tähän esitin kysymyksen:
"En vain tiedä, missä menee mielistelyn ja normaalin hyväntuulisuuden ja kohteliaisuuden raja. "
Eli minä olen tarkoittanut koko ajan sitä rajaa, mikä on normaalia kohteliaisuutta ja mikä on kynnysmattoilua.
ap
Mä ymmärsin sut väärin. Olen pahoillani siitä. Kynnysmattoilua on se, että teet toisen vuoksi asioita, joita et oikeasti haluaisi tehdä. Mielistelyksi se muuttuu silloin, jos sulla on jokin taka-ajatus, miksi niin teet. Vaikka vain se, että haluaisit toisesta ihmisestä itsellesi uuden ystävän. Kynnysmatoksi et kuitenkaan joudu ensi tapaamisella vaan vasta sitten, kun olet toistuvasti tehnyt toisen vuoksi asioita, joita et oikeasti haluaisi tehdä.
Normaalin hyväntuulisuuden ja kohteliaisuuden selitinkin sulle jo ekassa vastauksessani. Niillä ei ole mitään tekemistä sen paremmin miellyttämisen kuin mielistelynkään kanssa.
En tiedä, katosiko kommenttini, mutta kirjoitan nyt uudestaan.
Voitko antaa esimerkin kynnysmattoilusta. Onko kynnysmattoilua, jos ulkoilutan sairaan ystävän koiraa, vaikka minua ei huvittaisi koiran ulkoilutus? Tai jos kaveri pyytää kyytiä töihin, minkä takia joudut lähtemään kotoa 10 minuuttia aikaisemmin kuin muuten lähtisit?
ap
Ystäväsi koiran ulkoilutus ON kynnysmattoilua, jos ystäväsi ei koskaan anna sulle vastavuoroisesti mitään takaisin. Ei edes vaivaudu lähtemään kanssasi kerran vuodessa terassille. Oikeasti koiran ulkoilutus vaatii jo useammankin terassikäynnin ja vielä niin, että ainakin yhden kerran ystäväsi tarjoaa sulle juomat. Kynnysmattoilua on, että sinä annat ja muut saavat, mutta muut eivät anna sinulle mitään.
No mistäs minä sitten voin etukäteen tietää, saanko niitä takaisin?
ap
Kokemuksesta. Ensimmäinen kerta auttaessasi menee ihan vaan hyvää hyvyyttäsi, mutta et auta toista kertaa, jos et ole saanut siinä välissä mitään vastineeksi. Kynnysmatoksi joudut vain siinä tapauksessa, että toistuvasti teet toisen puolesta asioita saamatta itse siinä välissä yhtään mitään.
Eli pitääkö minun alkaa pyytämään jotain aina palvelusten jälkeen, että saan laskettua, ettei kaveri jää palveluksia velkaa? Juu, ehkä kuulostaa kettuilulta, mutta totuus on, että enpäs minä hirveästi palveluksia pyytele, joten se vastineettomuus tulee yleensä ilmi vasta aika myöhään.
ap
Ei, ei noin. Vaan siten, että kun ystäväsi on tarvinnut sua ulkoiluttamaan koiraansa sairastumisensa vuoksi, niin jos hän ei pidä suhun mitään yhteyttä eikä hänellä ole aikaa lähteä sun kanssasi edes kävelylle tai kahville, mutta taas jonkin ajan päästä pyytää sulta jotain muuta apua, niin hyvin pian huomaat, että hän käyttää sua vain hyväkseen. Vastine ei tässä yhteydessä tarkoita palvelusta palvelusta vastaan vaan sitä, että ystäväsi antaa sulle JOTAIN - edes aikaansa - sitä palvelusta vastaan. Vähin, mitä ystäväsi voi tuossa tilanteessa tehdä on se, että joksikin aikaa hän on se osapuoli, joka ottaa yhteyttä.
Mutta missäs se on määritelty onko se yhteisen tekemisen pyytäminen nyt ehdottajalle pyyntö vai palvelus? Nyt menin hieman sekaisin, että jos minä otan kaveriin yhteyttä, se on minun kannaltani palveluksen pyytämistä, mutta jos kaveri soittaa minulle, se onkin palveluksen tekemistä minulle. Vai miten?
ap
Yhdessä oleminen ei ole palvelus. Koiran ulkoiluttaminen on palvelus. Paitsi jos koiran ulkoiluttamisesta maksetaan rahana. Sitten se on jo työtä. Silloin, kun tarvitsee ystävästään itselleen koiran ulkoiluttajan eikä halua maksaa siitä rahaa, kyseessä on palvelus. Mutta jos ystävä on sen palveluksen tehnyt, sitten koiranomistaja pitää huolen siitä, että hän pitää enemmän yhteyttä koiraansa ulkoiluttaneeseen ystäväänsä. Soittaa, viestittelee jne. Ottaa siis päävastuun yhteydenpidosta. Toki ystäväkin voi pitää yhteytt, mutta päävastuu yhteydenpidosta on palveluksen tarvinneella. Ja sitten, jos mennään vaikka yhdessä terassille - ihan kumman tahansa aloitteesta - koiranomistaja tarjoaa vähintään ekat kaljat ja jos koiranulkoilutus on ollut pidempi rupeama (esim koko viikko), koko illan. Tällä tavalla koiranomistaja ilmaisee arvostavansa ystävänsä tekemää palvelusta. Koiranomistajahan olisi voinut myös palkata jonkun ulkoiluttamaan koiraansa.
En ole väittänytkään, että olisin luopunut. Mietin vain, että mitä siitä luopumisesta saa. Ja mistä edes voin luopua, jos esim haluan juuri niitä ystäviä eikä niitä ole?
ap